Rauhallinen temppeli.. Vai onko sittenkään. (Kaksinpeli, Untamed.)

Diego

Uros käveli hitaasti eteenpäin, ja katsoi paimenkoiran lähtiessä juoksemaan eteenpäin. Diego yritti pysyä tahdissa, vaikka kipu viilsikin selkää. Veri vuosi pitkin tämän kylkiä, eikä lehdistä ollut juurikaan apua. Olisi pakko löytää pian vettä, jotta haava pääsisi kunnolla puhdistumaan.

Pian Lara saapui takaisin, ilmoittaen löytäneensä lammen. Diegon silmiin tuli helpottunut katse, ja sekarotuinen käveli viimeiset metrit vaivalloisesti, ennen kuin lipui rennosti lämpimään veteen. Uros huokaisi tyytyväisenä, ja asettui makaamaan matalaan rantaveteen. Veri levisi hänen ympärilleen sakeana, punaisena pilvenä, mutta hetken päästä kulkeutui pois, ja vuoto lakkasi. Sen sijaan jomotus palasi, ja Diego irvisti. "Noh..tämä on tervettä kipua. Selviän hengissä." Uros totesi, ja makasi liikkumatta, jotta kipu lakkaisi.

Lara.

Lara katsoi Diegoa hymyillen, Lara käveli uroksen luokse ja kuiskasi hänelle (?), "Haluan pentuja vain ja ainoastaan sinun kanssasi, voisitko olla puolisoni, ole kiltti?", naaras kysyi hymyillen ja alkoi levittää tuoksuaan.

Naaras asteli pois vedestä ja ravisteli itseään, hän jäi köllöttelemään nurmikolle ja toivoi uroksen tulevan hänen luokseen. Lara katseli sitten ympärilleen.

//Edelleen lyhyttä.

Diego

Uros piti silmiään kiinni, kun yllättäen Lara tuli lähemmäs. Nartun sanat saivat uroksen muuttumaan taas hiukan vaivaantuneeksi, mutta Diegon silmissä oli erilainen katse. Jokin paimenkoirassa kertoi, että hän olisi urokselle se oikea. Kun Lara poistui vedestä, Diego katsoi tuon perään, mutta ei tullut vielä perässä, vaan ui rantaan ja nosti tassunsa penkereelle.

"Kuulehan...Lara.." Diego aloitti. "En ymmärrä, mikä minussa viehättää sinua. Minä..tuota..minäkin pidän sinusta. Mutta en ole sellainen kuin luulet...en halua että sinuun sattuu, joten toistaiseksi ainoa mitä voin tarjota sinulle, on suojelukseni. Yritän parhaani ollakseni sinulle hyvä kumppani..." Uros sanoi, lopettaen lauseen kesken, ja nousten ylös vedestä. Uros käveli nartun vierelle ja asettui makaamaan. "...mutta haluan, että tutustut minuun paremmin. Haluan, että olet varma päätöksestäsi, ennen kuin kannat minun pentujani." Diego sanoi vakavana, katsoen sitten naarasta silmiin. "Sopiiko se sinulle?" Uros kysyi sitten.

Lara.

''Suojeluvaistosi on se mistä minä sinussa eniten pidän, ja luotan siihen ettet satuta minua.'', naaras sanoi hymyillen ja nuolaisi hellyyden merkiksi uroksen kuonoa(?),''Olet juuri sopiva isäksi.'', Lara sanoi viellä hymyillen ja katsoi urosta, lämmin kesätuuli ravisti naaraan turkkia mukavasti.

''En muista paljoakaan äidistäni, eksyin hänestä kun olin vuoden ikäinen, onneksi eräs mukava ihminen otti minut hoiviinsa, elin hänen luonaan kaksi vuotta kunnes karkasin ja lähdin tutkimaan Japania, olen kierrellyt ja kaarrellut jo vuoden mutta koska en osaa metsästää olen joutunut varastamaan ihmisiltä.'', naaras kertoi ja painoi taas päänsä nolostuneesti alas.

Yhtäkkiä alkoi tulemaan vettä taivaalta,''Meidän pitäisi varmaan palata temppeleille, siellä voisimme olla sateensuojassa, voimme myös mennä tuohon läheiseen luolaan, siellä ainakin näin kesästä pitäisi olla melko lämmintä.'', Lara sanoi hymyillen ja nousi ylös.

Diego

Tummaturkki hymyili itsekseen Laran nuolaistessa sen kuonoa, ja katsoi sitten taas tyyntä lammenpintaa.

Kun narttu kertoi menneisyydestään, Diego kuunteli, ja nyökkäili aina hieman toisen sanojen myötä. "En tuomitse sinua, Lara. Joskus on pakko tehdä äärimmäisiä keinoja selviytyäkseen.." Uros sanoi, ja vakavoitui. "Minäkin olen tehnyt inhottavia asioita vasten tahtoani...olen entinen karjanvartija, ja rakastin työtäni, kunnes isäni myi minut miehelle, joka pakotti minut koirataisteluihin. Tein silloin kauheita asioita, joita kadun, mutta sitten löysin Laikan ja hänen joukkonsa, ja päätin muuttaa elämäni kokonaan." Uros kertoi, ja hymyili hiukan vaisusti.

Kun narttu ehdotti palaamista temppelille, Diego nyökkäsi ja nousi ylös. Uros irvisti hiukan kivun viiltäessä selässä olevaa haavaa, mutta päästyään jaloilleen kipu taas vaimeni. "Tulehan, mennään nopeasti." Sekarotuinen kehotti ruskealle paimenkoiralle, ja lähti sitten kävelemään temppeleille niin nopeasti kuin kykeni. Sade muutti turkin pian painavammaksi, mutta se ei haitannut etenemistä.

Lara.

Lara lähti astelemaan temppeleille välillä katsoen ympärilleen.
Naarasta väsytti joten hän painautui kylmästä hytisten lattiaa vasten odottaen että Diego tulisi hänen viereensä.

Naaras nukahti lopulta nähden painajaisia karhusta joka oli hyökännyt heidän kimppuunsa aiemmin hän näki tämän hoitavan pieniä pentuja.

Naaras heräsi täristen mutta ei kuitenkaan halunnut ajatella sitä unta, Lara meni uroksen luokse (?) ja sanoi, "Olen täysin varma, haluan kantaa sinun pentujasi."

Diego

Uros asteli haukotellen temppeliin, ja katsoi naarasta, joka meni makaamaan. Diego hiukan epäröi, kun naaras hytisi kylmästä. Lopulta se kuitenkin asettui tämän vierelle ja ummisti silmänsä. Ei mennyt kauaakaan, kun uros jo nukahti.

Diego oli niin väsynyt, että nukkui yllättävän sikeästi koko yön. Aamulla se heräsi siihen, kun Lara käveli hänen luokseen. Nartun sanat saivat uroksen katsomaan tuota hämillään, mutta lopulta Diego nyökkäsi.

"Sitten toivoisin sinun tulevan mukaani Ohuin ja johtajani Laikan luo. Pennuille on turvallisinta kasvaa laumassa tällaisina aikoina." Diego sanoi, ja nousi ylös.

Lara.

''Tietysti tulen, seuraan sinua kaikkialle kuolemaan saakka.'', naaras sanoi hymyillen ja katsoi urosta, hän kyllä tiesi mitä tuleman pitäisi, hän oli kuitenkin valmis siihen ja nousi venytellen ylös jääden siihen sitten kököttämään.

Naaras sulki hetkeksi silmänsä ja avasi ne sitten, hän katsoi taakseen oviaukolle kuin odottaen jotain mutta käänsi päänsä takaisin eteenpäin, hän venytteli hieman niskojaan ja haisteli ilmaa, se oli raikas ja kesäinen.

//Lyhyt.

Diego

Uros hymyili nartulle kevyesti, mutta makasi yhä aloillaan. Hetken se mietti, pitäisikö heidän jo lähteä, mutta päätti lopulta nousta. "Voimme kai sitten lähteä. Mutta ensin voisin opettaa sinua hiukan metsästämään." Diego ehdotti, ja hymyili venytellessään. Vaikka haava selässä oli umpeutunut vasta edellisenä iltana, sekarotuinen luotti voimiinsa.

Kun uros asettui naaraan rinnalle, tämä käänsi katseensa Laraan. "Haluan sitten, että sinä, ja tulevat pennut varotte tätä." Diego sanoi, ja venytti kaulaansa, näyttäen pantaansa, josta törrötti teräviä nauloja. "En halua, että vahingossakaan satutan sinua." Uros jatkoi, ennen kuin lähti vakavana askeltamaan portaita alas.

Lara.

Naaras nyökkäsi ja lähti tallustamaan ulos ja siellä metsässä olevaa polkua pitkin kohti Ohua, hän tallusti Diegon vierellä(?) ja haisteli ilmaa, kesä tuoksui ihanalta, kaikki tuntui olevan hyvin, muutaman kuukauden päästä heidän jaloissaan pyörisi pieniä pentuja.

Naaras sulki silmänsä,"Miltä se tuntuu, pentujen tekeminen siis?", naaras kysyi hymyillen urokselta ja katsoi tätä, Lara oli kuullut paljon siitä mutta oli ensikertalainen.

Diego

Uros käveli hitaasti naaraan vierellä, katsellen ja haistellen ympäristöään. Toistaiseksi saalista ei kuulunut, mutta Diego ei luovuttanut. Se tahtoi löytää syötävää, sillä matka Ohuun olisi pitkä ja raskas, sillä matkalla tukikohtaan olisi melko vaikeakulkuista seutua.

Yhtäkkiä Laran kysymys hätkähdytti urosta, ja tämä kääntyi kysyvänä katsomaan paimenkoiraa. Diegon oli kuitenkin hieman hymyillen kohautettava olkiaan. "En osaa sanoa, kun en ole koskaan omistanut pentuja." Diego totesi, ja ajatteli sitä hetken itsekin, kunnes rasahdus sai sen keskittymisen herpaantumaan.

"Shh.." Uros sanoi hiljaa, ja kuuli sitten rääkäisyn läheltä. "Metsälintuja...nyt on tilaisuutesi oppia metsästämään. Ne ovat fasaaneja....eivät pääse lentoon kovin nopeasti, jos olet nopeampi." Diego kuiskasi, ja painautui matalaksi, katsellen kolmea pulskaa siivekästä noin kymmenen metrin päässä.

Lara.

Lara katsoi fasaaneja ja lähti hiipimään lintuja kohti, tarpeeksi lähelle hän syöksyi lintuja kohti, linnut kuitenkin hyökkäsivät hänen kimppuunsa, naaras haukahti ja onnistui lopulta tarttumaan yhden pienen fasaanin kurkkuun kiinni.

Naaras meni takaisin uroksen luokse,"Sinä saat sen.", naaras sanoi hieman allapäin naaraan kasvoissa oli muutamia verta vuotava haavoja jotka kuitenkaan olleet pahoja.

Diego

Uros seurasi tarkkaan Laran metsästystä, mutta päätti itse olla puuttumatta siihen. Se tahtoi nähdä, miten narttu metsästi. Diego pysytteli aivan hiljaa paikallaan, seuraten katseellaan Laran puuhia.

Laran tekniikka oli ihan hyvä, mutta tuosta huomasi, ettei hän ollut metsästänyt ennen. Linnut eivät pelänneet häntä kuten villikoiraa, vaan kävivät säälimättä nartun kimppuun. Diego nousi jaloilleen, sillä tiesi, miten suurta vahinkoa isot linnut saisivat aikaan. Kaikeksi onneksi Laran onnistui saada linnuista kiinni yksi, jonka seurauksena muut fasaanit säikähtivät, ja räpiköivät hädissään karkuun.

Kun Lara toi saaliin hänelle, Diego katsoi hetken hiukan huolestuneena toisen kasvoja, mutta onneksi ne eivät näyttäneet pahoilta. Kun Lara tarjosi saalista hänelle, Diego pudisteli hymyillen päätään. "On hieno ele tarjota ensimmäistä saalista jollekulle toiselle, mutta se on kirjoittamaton sääntö, että kun metsästää ensimmäistä kertaa itse jotain, se on myös syötävä itse." Diego totesi, ja hymyili. "Olet kyllä aika tapaturma-altis tapaus.." Uros jatkoi, ja pudisteli naurahtaen päätään.

Lara.

Larakin naurahti hieman ja alkoi näykkiä paloja linnusta syöden ne,''Jatketaanko kohta matkaa?'', naaras kysyi hymyillen ja nuolaisi verinoroa poskeltaan, syötyään naaras meni pesemään kasvojaan pienelle purolle josta lorisi vettä.
''Sinunkin pitää syödä jotain, en halua että rakkaani joutuu kärsimään nälästä.'', Lara sanoi lempeästi Diegolle kun oli kääntynyt tätä kohti(?), hän oli huolestunut kun toinen ei halunnut syödä fasaania,''Jätin sinulle vähän lintua jotta voit syödä sitä.'', Lara sanoi viellä ja kääntyi taas puron suuntaan.

Diego

Sekarotuinen katsoi, kun naaras söi, ja tunsi itsekin hiukan näläntunnetta, mutta ei välittänyt siitä. Kun paimenkoira lopetteli, ja kehotti jatkamaan, Diego nyökkäsi. Uros odotti kärsivällisesti, kun toinen kävi peseytymässä, ja tuli pian takaisin.

Sanan "rakas" kohdalla Diego tunsi kylmiä väreitä selkäpiissään. Sana oli niin voimakas ja vieras urokselle, että sekarotuinen ei tiennyt, miten siihen olisi pitänyt reagoida. Ehkä tähän on parasta vain tottua.. Diego ajatteli, ja hymähti itsekseen, ennen kuin kiitti Laraa, ja söi jäljelle jääneen lihan nopeasti.

Kun Diego tunsi olevansa hiukan kylläisempi, uros kääntyi katsomaan narttua, ja nosti päätään. "Meidän on parasta lähteä nyt, ennen kuin tulee taas hämärää." Diego sanoi, ja lähti sitten kävelemään eteenpäin.

// Tämän voisi varmaan lopettaa tähän? (:
Diego poistuu. Kiitos pelistä! //

Lara.

Naaras katsoi kun Diego söi ja nyökkäsi kun uros kiitti,''Meitä odottaa hyvä elämä kun menemme Ohun lauman luokse.'', naaras sanoi vaikka tiesi että tämä ei olisi täysin totta koska sota jatkui edelleeen, Lara ei kuitenkaan halunnut ajatella sitä vaan katsoi tulevaisuuteen jossa odottaisi pennut ja mukava elämä, naaras suuntasi hetkeksi katseensa kohti Gajyota, hän tiesi että Kurokage pitää siellä nykyään majaa mutta toivoi että pääisisi sinne jokin päivä.

//Kiitos pelistä, jatketaan varmaan myöhemmin muualla.
Lara poistuu.