Tukikohdassa

//Saa tulla mukaan:) Tulisiko myös Yukimura paikalle tapaamaan?//

Bellatrix

Bella saapui Ohun nykyiseen tukikohtaan. Se oli ollut poissa jo kolme päivää. Sillä ei ollut kiire palata takasin ja oli viimeiset kaksi päivää selvitellyt ajatuksiaan. Rajalla sitä vastaan oli tullut vartioita, jotka kuitenkin heti tunnistivat sen ja päästivät kulkemaan. Ehkä joku oli jo mahdollisesti mennyt ilmoittamaan sen saapumisesta enolleen Yukimuralle.


Naaras sai näkyviinsä Ohun sotureita, jotka heti hymyilivät sille ja katselivat sitä kysyvästi. Vielä se ei kuitenkaan halunnut jutella muiden kanssa vaan löytää enonsa. Se käveli hetken matkaa ja katseli ympärilleen. Vielä ainakaan kukaan ei ollut tullut puhumaan sille tai kertomaan missä Yukimura oli tällä hetkellä. Lopulta se istui alas odottamaan ja vaipui ajatuksiinsa. Tämä ei ollut varma mitä aikoisi tehdä seuraavaksi.

// Heitän pari muuta hahmoa mukaan Yukimuran ohella :3 //

Yukimura, Chiko ja Saiyuri

"Hitto..." Yukimura murahti hampaidensa välistä kun yritti liikuttaa haavoittunutta etujalkaansa, mutta kipu oli liikaa akitalle. Chiko tuhahti puolisolleen.
"Menisit alas kylään, kulta, vanha omistajani parantaisi sinut hetkessä!" Naaras sanoi tuolle. Yukimura huokaisi hieman ärsyyntyneenä.
"Ei tämä niin paha ole- au!" Uros yritti typeryyttään nousta seisomaan mutta turhaan -tuo kaatui luolan kiviselle lattialle jälleen kerran.
"Voi sinun kanssasi!" Chiko jatkoi läksytystään. "Olet toivoton tapaus! Miten aiot johtaa Ohun sotureita jos jalkasi on poikki?"
"En tarvitse ihmisten apua! Toivun paremmin itse..."

Luolan perällä makaava Saiyuri kuunteli hajamielisenä vanhempiaan. Tämä on minun syytäni... Jos en olisi karannut, isän jalka ei olisi nyt murtunut... Hopeaturkkinen pentu mietti ja painoi kuononsa tassujensa alle, nipistäen silmänsä kiinni. Hän oli joutunut Kurokagen vartijoiden hampaisiin Aomorissa veljensä kanssa, ja Yukimura oli kyllä pelastanut heidät, mutta se oli maksanut uroksen etujalan, jonka toinen rajavartijoista oli murtanut. Jos häviämme Kurokagelle tämän takia, niin en koskaan anna itselleni anteeksi! Saiyuri jatkoi murjottamistaan, kääntäen selkänsä vanhemmilleen, ketkä vieläkin kiistelivät siitä että lähtisikö Yukimura ihmisten kylään vai ei.

Samassa luolan sisäänkäynnille ilmestyi yksi Ohun vartijoista.
"Herra Ylipäällikkö?" Tuo kysyi, ja Chikon ja Yukimuran kinastelu loppui. Punaturkkinen akita katsoi saapunutta vartijaa.
"Mitä asiaa, Hajime?" Yukimura kysyi, yrittäen seisoa; tällä kertaa punaturkki ainakin onnistui istumaan, roikottaen murtunutta etujalkaansa. Vartija yskäisi ja nyökkäsi tulosuuntaansa.
"Bellatrix-neiti on palannut. Haluat varmaan puhua hänen kanssaan." Yukimuran korvat nousivat pystyyn ja tämä nyökkäsi.
"Totta kai haluan. Menenkin hakemaan hänet-"
"Et varmasti mene!" Chiko keskeytti. "Jos et aio mennä ihmisten luo, niin sitten lepäät täällä etkä mene mihinkään!" Narttu katsoi Saiyuria, kuka oli noussut istumaan vartijan saapuessa. "Saiyuri-kulta, käy hakemassa serkkusi tänne." Hopeaturkki nyökkäsi.
"Hyvä on äiti." Narttu luikahti pois pesästä nopeasti; hän ei vieläkään voinut katsoa vanhempiaan silmiin, kun syyllisyys kaiveli hänen mielessään. Pentu katsoi vartijaa. "Missä hän on?"
"Eteläpuolen sisäänkäynnin lähistöllä." Saiyuri kiitti toista ja lähti hölkkäämään masentuneena siihen suuntaan.

Pian Saiyuri saavutti päänmääränsä ja huomasi häntä vain hiukan vanhemman narttupennun makaavan maassa. Hopeaturkki ei ollut nähnyt serkkuaan pitkään aikaan, ja tuo oli selvästi kasvanut ja aikuistunut.
"Hei Bella." Saiyuri tervehti serkkuaan, kävellen tuon vierelle. Tuo yritti olla näyttämättä suruaan ja katumustaan, muttei onnistunut siinnä kovin hyvin, ja varmasti näytti hyvin masentuneelta.

Bellatrix

Ilma oli kaunis vaikka oli syksy. Lehdet tippuivat hiljalleen puista ja talven lähestymisen saattoi huomata ilmasta. Se kuitenkin murehdutti Bella. Ajatus kodista. Ohun paratiisista sen paholaisen vallassa. Hetken ajan sen kasvoilla hyvin päättäväinen ilme. Se halusi tehdä jotain kodinsa puolesta ja sodan loppumisen eteen. Narttu katseli sisäänkäyntiä minkä lähistöllä istui ja huomasi tutun hahmon lähestyvän tätä. Hetken ajan se joutui miettiä kuka tämä oli, mutta toisen lähestyessä tunnisti sen serkukseen Saiyuriksi. "Hei Saiyuri" Bella totesi iloisesti tämän näkemisestä. Katsottuaan toisen kasvoja kuitenkin tarkemmin näytti Saiyuri masentuneelta. Sekarotuinen huolestui sen ilmeestä, mutta ei kysynyt mitään. "Puhun ensin Yukimura kanssa ja sitten selvitän mikä Saiyuria painaa" Bella ajatteli ja sen sijaan kysyi. "Missä muuten Yukimura on?" Samalla se tajusi ettei voisi ihan kaikkea kertoa miksi oli ollut poissa.  Se nousi seisomaan ja jäi seisomaan Saiyurin vierelle?

Saiyuri, Yukimura & Chiko

Hopeaturkkinen pentu hätkähti hiukan kun Bellatrix kysyi Yukimurasta. Niin... Yleensä isä tulisi tervehtimään vieraita itse... Hopeaturkki nielaisi.
"Hän on..." Saiyuri aloitti vaivaisella äänellä, muttei pystynyt kertomaan Bellalle miksi Yukimura ei ollut paikalla. Miten hän sen selittäisi? Ai niin, minä olin idiootti ja johdatin isäni hengenvaaraan, ja nyt hän ei voi kävellä? Ei! Pian koko suku saisi kuulla Saiyurin teoista. Perhe oli akitasuvulle hyvin tärkeä, ja perheen hengen vaarantaminen saattaisi hyvinkin olla rikos muiden silmissä. Ja se vielä että hän oli myös pannut pikkuveljensä myös vaaraan... Saiyuria ahdisti; tuon rintaa särki, ja pelko valtasi tuon sielun kun näki itsensä karkoitettuna akitasuvusta lopullisesti petoksesta. Älä nyt sentään... Vien Bellan isän luokse nyt ensin. Pentu huokaisi ja katsoi serkkuaan, hymyillen pienesti. "Isä on juuri palannut matkoilta, ja hän oli väsynyt. Siksi hän lähetti minut hakemaan sinut." Saiyuri selitti, toivoen että Bella uskoisi hänen keksimäänsä tarinaa.

"Hän on hermoromahduksen partaalla, kulta. Eikö teidän pitäisi jo puhua?" Chiko kysyi lempeästi, painautuen Yukimuran kylkeä vasten. "Tiedäthän sinä minkälainen Saiyuri on. Hän on nuori ja villi, ja tekee vielä virheitä. Ei se haittaa jos sinä loukkaannuit, sillä kehosi paranee. Tärkeintä on se että te molemmat palasitte elossa." Yukimura huokaisi, maaten viileällä kivilattialla. Syksyiset lehdet tanssivat luolan ulkopuolella, ja tuuli ujelsi voimakkaasti.
"Tiedän, Chiko. En syytäkkään lapsia tästä, tällaisia sattuu." Punaturkki sanoi ja painoi päänsä maahan. Etujalan kipu tykytti ärsyttävästi. "Haluan puhua hänelle, mutta pelkään etten osaa. En ole yhtä lempeä kuten sinä tai isä. Pelkään että Saiyuri ei ymmärrä minua."
"Höpsö, hänelle riittää jos vaan teet sen selväksi ettet ole hänelle vihainen, tai syytä häntä mistään." Pienempi narttu sanoi rohkaisevasti ja painoi pienen suukon puolisonsa poskelle. "Puhu ensin Bellatrixille, kun hän on kerran palannut. Mutta sitten puhut Saiyurille, sopiiko?" Yukimura mietti asiaa muutaman sekuntin ajan, ennen kun sulki silmänsä ja hymähti.
"Sopii."

Bellatrix

Narttu arveli jotain olevan vialla serkkunsa vaivautuneesta äänensävystä sen kysyessä enostaan. Tämä ei ehtinyt kysyä asiasta, kun toinen selitti syytä Yukimuran poissaololle. Yleensä uros olisi itse ottamassa vastaan. "Ai hän on ollut myös matkoilla" Bellatrix totesi ja hymyili takaisin. Se toivoi hymyn edes hiukan rauhoittavan toista. Bellatrix itsekin odotti enonsa tapaamista ja halusi tavata myös muut perheestään. "Parempi olla vain rehellinen ja selittää kaikki mitä tapahtui" Bella ajatteli ja sama päättäväisyyden tunne tuli takaisin. Tämä oli hänen perheensä eikä hänen periaatteisiinsa kuulunut puhua pötyä.

Kieltämättä narttu ihaili enonsa kovapäisyyttä, joka oli hyvin samanlaista veljensä Orion kanssa. Bella oli vaipunut hetkeksi ajatksiinsa, mutta pudisti päätään kevyesti ja hymähti. Se oli tullut takaisin ja hoitaisi asian loppuun asti. Narttu vilkaisi sivusilmällä serkkuaan. "Taidan vähän piristä häntä" Bella tönäisi toista kevyesti leikkimielisesti kropallaan? Sitten pinkaisi muutaman metrin päähän. "Katsotaan kuka ehtii ensin Yukimuran luokse" Se huudahti ja odotti miten serkkunsa reagoisi. Sen kroppa oli jännittyneenä ja valmiina pinkaisemaan juoksuun.

// Apua, unohdin tämänkin pelin ihan kokonaan! Anteeksi vastauksen kesto! D: //

Saiyuri

Saiyuri huokaisi hiljaa, helpottuneena siitä ettei Bellatrix kysellyt Yukimurasta sen enempää. Voi veljet... Saan kyllä hävetä silmät päästäni... Saiyuri mietti masentuneena, mutta tuon haikeat ajatukset katosivat kun tunsi Bellan yhtäkkiä tönäisevän häntä. Saiyuri katsoi hämmentyneenä serkkuaan; vanhempi narttupentu ehdotti kisaa Yukimuran luokse. Bellan hymy sai Saiyurin piristymään hieman - tarpeeksi että sai nyökättyä ja hymyiltyä pienesti.
"Okei sitten!" Saiyuri huudahti ja pinkaisi Bellan ohi, vilkaisten olkansa yli ja nähdäkseen että seuraisiko toinen häntä. Juokseminen piristi Saiyuria hiukan, mutta ajatus haavoittuneesta Yukimurasta kuka odotti häntä luolalla hiipi tuon mieleen, eikä poistanut nartun pahaa oloa täysin.

// Lyhyttä T_T //

//Ei haittaa mitään. Saa lyhyttäkin olla välillä //

Bellatrix

Bella ilahtui nähdessään toisen hymyn ja pinkaisun juoksuun. Narttu teki samoin ja lähti juoksemaan serkkunsa perässä. Bella juoksi tarkoituksella hiukan hitaammin, että toinen pysyisi edellä. Hän antoi toisen voittaa kisan vaikka se oli vain leikkimielinen. Siitä oli kieltämättä aikaa, kun se itsekkään oli pitänyt hauskaa ikäistensä tavoin. Sota varjosti liikaa taustalla.

Nopeammin, kun tämä arvelikaan luola alkoi näkyä edessä päin. "Sinä voitit minut. Olet kasvanut kovasti!" Bellatrix huudahti iloisesti serkkunsa takaa ja hidasti askeliaan kävelyksi. Se ei halunnut juosta suoraa päätä enonsa luokse.

Saiyuri & Chiko

Saiyuri huohotti, hidastaen vauhtiaan kun näki luolan suun ja kuuli serkkunsa antautuvan. Hopeaturkki vilkaisi taakseen ja naurahti.
"Sinä se vaan olet ikääntymässä vanhaksi tädiksi!" Saiyuri vitsaili ja naurahti uudestaan. Pennun ilo ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun näki että hänen äitinsä oli tullut luolan suulle odottamaan serkuksia. Saiyuri nielaisi ja lähti kävelemään luolalle. "Tule, Bella, isä odottaa luolassa." Saiyuri sanoi ja raahasi jalkansa luolan luokse. Kun hän pääsi äitinsä luo, tuo ei sanonut mitään vaan pujahti luolan ulkopuolella olevaan heinikkoon. Hän ei halunnut jutella vanhemmilleen juuri nyt, ja jos Yukimura kertoisi tapahtuneista Bellalle niin hän ei todellakaan halunnut olla paikalla.

Chiko huokaisi kun näki tyttärensä lähtevän omille teilleen. Voi kun hän jaksaisi puhua Yukimuran kanssa... Chiko mietti, mutta ei lähtenyt pennun perään vaan hymyillen toivotti Weedin tyttären tervetulleeksi, kun näki tuon tulevan samalta suunnalta kun Saiyuri.
"Bellatrix-kulta, onpa mukava nähdä taas!" Chiko sanoi ja heilautti häntäänsä. "Miten olet voinut? Syötkö tarpeeksi? Ethän ole joutunut vaaraan Kurokagen alaisten kanssa?" Punaturkkinen narttu hössötti - hän ei ollut verisukua Bellalle puolisonsa tavoin, mutta hänen äidillisen luonteensa takia hän hössötti myös muiden akitasuvun pentujen jälkeen.

Bellatrix

Bella naurahti serkkuna sanoista ja naurahti. Nyt Saiyuri vaikutti omalta iloiselta itseltään. Tämä oli hidastanut askeliaan kävelyksi ja ja hymyili Chikolle, joka oli tullut luolan suulle. Chiko ei ollut muuttunut edellisestä tapaamisesta laisinkaan. Vaikka pajon oli tapahtunut viime aikoina.

Bella ehti nähdä serkkunsa pujahtavan heinikkoon,kun se saavutti luolan suu aukon ja jäin seisomaan piene matkan päähän Chikosta. Se loi miettiväisen katseen heinikkoon mihin serkku oli mennyt. Toisen iloisuus iloisuus oli kadonnut yhtäkkiä. "Vielä mitä selvitän mikä sinua vaivaa. Ensin pitää kuitenkin jutella enon kanssa" Se ajatteli ja käänsi katseensa edesä olevaan narttuun.

"Hei Chiko! On mukavaa tavata taas" Se tervehti iloisena takaisin ja kuunteli hössötystä hymyillen. Siitä tuli jollain tavalla oma emo mieleen. "Kyllä olen syönyt ja kuten näet olen iloinen päästessäni luoksenne" Se kertoi ja muisti samassa odottavan Yukimuran. "Miten eno on voinut?" Bella kysyi ja vilkaisi nopesti peremälle luolaan käytävälle. "Miksi eno ei tullut itse vastaan" Tämä ajatteli ja vakavoitui hieman.

Chiko & Yukimura

"Hienoa kuulla että olet voinut hyvin." Chiko sanoi ja hymyili lämpimästi. Hymy kuitenkin hiljalleen katosi hänen kasvoiltaan kun Bellatrix kysyi Yukimurasta. Punaturkki huokaisi ja käänsi päänsä luolan perää kohti. "Hän on voinut paremmin... Häneltä on jalka murtunut." Chiko sanoi huolestuneena, ja katsoi Bellaa silmiin. "Ehkä hän piristyy kun näkee sinut, ettehän te ole nähneet toisianne vähään aikaan. Tulehan." Akitanarttu nousi seisomaan ja pyysi Bellaa seuraamaan.

Luolan perällä Yukimura oli vieläkin makaamassa maassa - hän kuuli kuinka ulkopuolella Chiko toivotti hänen veljentyttärensä tervetulleeksi, ja punaturkki hymähti. Voi kun Bellan ei tarvitsisi nähdä minua näin surkeassa kunnossa... Yukimura ajatteli. Hän oli ikävöinyt Weedin pentuja ja häntä harmitti ettei ollut voinut mennä tervehtimään Bellaa itse. Hän kuuli kun Chiko pyysi Bellan peremmälle, ja Yukimura valmistautui kohtaamaan veljentyttärensä.

Bellarix

Bella katseli Chikoa silmiin ja hymyili takaisin hiukan vaisusti. Tunnelma oli muuttunut ja se oli huolissaan enotaan. Nartun korvat värähtivät kevyesti, kun se kuuli tapahtuneesta ja silmäili itsekkin luolan perää kohti missä Yukimura oli. "Toivottavasti pystyn hiukan piristämään" hän totesi ja seurasi narttua luolan sisälle.

Bellatrix käveli toisen takana ja mietti kuumeisesti mitä sanoisi enolleen. " En halua huolestuttaa enoa, mutta en myöskään valehdella mitä kaikkea on tapahtunut. Ehkä parasta olisi kertoa suoraan" Hän oli päättänyt ja pudisti kevyesti päätään huomatessaan enonsa, joka makasi maassa. Bellatrix hymyili kevyesti ja katsahti kysyvästi Yukimuraa. "Hei eno. Anteeksi, että olin näin pitkään poissa" Se pyysi anteeksi ja istui Yukimuran vierelle? Uros oli selvästi kokenut kovia ja jalka ei varmasti olisi hetkeen kunnossa.

Yukimura

Yukimuran silmät kirkastuivat ja lämmin hymy nousi tuon kasvoille kun näki Bellan tulevan sisälle luolaan.
"Tervehdys, Bella. Mukava nähdä sinua taas." Yukimura sanoi. Hänen veljentyttärensä pyyteli anteeksi että oli ollut poissa, mihin Yukimura vastasi tuhahtamalla ja sanomalla lempeästi: "Älä murehdi siitä, sinullakin on oma elämä, eikä mikään estä sinua viettämästä aikaa omillasi. Olen vain onnellinen että saan nähdä sinut elossa ja hyvissä voimissa." Punaturkkinen akita yritti jälleen kerran nousta istumaan, mutta murtunut jalka esti häntä. Yukimura jäi makaamaan maahan ja katsoi hänen vierellään istuvaa Bellaa. "Mitä kaikkea olet nähnyt ja kokenut? Onhan viime tapaamisestamme ollutkin jo paljon aikaa."

Bellatrix

Narttu hymyili enolleen, mutta sen hymy vaihtui totiseksi ilmeeksi kuulessaan kysymyksen. Hiljaisuus laskeutui näiden välille ja Bella laski katseensa maahan. "Puhun suoraan kaiken. Hänelle on kuitenkin pääasia, että olen täällä ja ehjänä" Se sai ajatuksensa päätökseen ja nosti katseensa suoraan Yukimuran silmiin. "On kieltämättä tapahtunut paljon kaikenlaista. Olin vuorilla harjoittelemassa Battogaa, kun tapasin Leonan. Paikalle kuitenkin eksyi Kurokagen alaisia ja jouduimme taisteluun. Leonan kanssa ja otin yhden vastustajan hengiltä. Leona tappoi toisen, mutta hän suoritti edessäni Zetsu Tenro Battogan" Bella kertoi tapahtumia ja lisäsi vielä. "En ehtinyt kysyä asiasta, kun hän lähti paikalta. Hän oli kuitenkin susi. Siitä olen varma" Se totesi ja ei ollut laskenut katsettaan enostaan puhuessaa.

Yukimura

Yukimura kuunteli veljentytärtään hiljaa, mutta tuon hymy katosi hitaasti kun Bella jatkoi kertomustaan. Hän ei tykännyt kuulla että Kurokagen alaiset olivat vaivanneet Bellaa. Se tarkoittaa että Kurokagen joukot ovat liikkeellä, ja ne tulevat vain lähemmäksi ja lähemmäksi Japanin eteläisiä alueita. Ei mene pitkään ennen kun Kurokage valtaa koko maan, jos emme tee jotain ja pian! Yukimura oli huolestuneena ajatuksissaan, mutta hän yllättyi suuresti kun Bellatrix kertoi kohdanneensa suden metsässä kuka oli osannut Zetsu Tenrou Battougan.
"Mitä? Battougan?!" Yukimura kysyi hiukan kiihkeänä, mutta sai itsensä taas rauhalliseksi. "En tiedä mitä ajatella tuosta... Isoisäsi kertoi minulle joskus että akitasuku on oppinut Battougan susilta ja että suuren sodan jälkeen, kun Akakabuto kuoli ja pahaa haluavat Imperiumin sudet oli tuhottu, kaikki jäljellä olevat sudet vetääntyivät omiin oloihinsa..." Yukimura mietti ääneen. "En olisi arvannut että hekin olisivat alkaneet taas liikkua. Mikä hänen nimensä olikaan, Bella? Leona? Tiedätkö mistä susilaumasta hän oli?" Akitauros kysyi pennulta. Jos hän oli Monarkian laumalainen, niin sitten heillä ei välttämättä olisi mitään hätää. Olivathan Ohun koirat ja Monarkian sudet hyvissä väleissä. Mutta jos hän oli Imperiumin soturi... Jos Imperiumin sudet ovat taas liikkeellä ja heillä on Battougaa käyttäviä jäseniä, niin meillä saattaa olla enemmänkin ongelmia kun vain Kurokage.