Urho - Ruskean karhun kaataja

PERUSTIEDOT

Nimi: Urho
Nimen merkitys/alkuperä: Urho on suomalainen miehen nimi.
Sukupuoli: Uros
Ikä: 8-vuotias
Seksuaalinen suuntautuminen: Heteroseksuaali
Status: Elossa

LAUMA-ASIAT

Liittouma: Ohun armeija
Lauma: Ohun armeija
Asema: Vartija
Entinen asema: Karhuveli (Isänsä lauma)

SUKU

Isä: Karhuisä Uljas (kuollut)
Äiti: Karhuäiti Ulda (kuollut)
Sisarukset: Karhuveli Uuno (velipuoli), Karhuveli Unto (veli)
Puoliso: Ei ole.
Entiset puolisot: Ei ole.
Jälkeläiset: Ei ole.
Muut sukulaiset: Ei tiedossa.

ULKONÄKÖ

Rotu: Jämtlanninpystykorva + Karjalankarhukoira
Säkäkorkeus: 60cm
Paino: 32kg
Turkinväri: Punaruskea pohja, missä on tumman harmaita ja valkeita merkkejä. Erikoisin merkintä on oikeanpuolimmaisessa etutassussa, joka on periytynyt Urhon isältä. Se on melkein kuin Urhon suvun merkki.
Silmienväri: Ruskea
Rakenne: Urho on raskasrakenteinen vahvojen lihasten vuoksi. Lihakset ovat näkyvät.
Arvet: Neljä pitkää arpea kulkeutuu selästä vasemmanpuoleiseen kylkeen ja lonkkaan.

Ominaisuudet:
Taito ***
Voima ****
Karisma **
Nopeus ***
Kestävyys *****
Älykkyys **
Puruvoima ***
Kivunsietokyky ****
Ketteryys **
Refleksit ***
Tekniikat ***
Vaarallisuus ****
Puissa hyppely *
Metsästystaito *****
Uimataito ****

Aistit
Näkö **
Kuulo ***
Haju ***

TAISTELUTEKNIIKAT

Karhuvoima: Urho nousee takajaloilleen ja pyrkii murskaamaan edessään olevan vihollisen voimakkaasti maahan etutassuillaan. Hyökkäys voidaan myös tehdä hypyn aikana, jolloin voiman määrittelee maan vetovoima. Tietenkään hyppy versiossa ei nousta takajaloille. Pahimmillaan hyökkäys voi murskata luita.

LUONNE

Urho on koira, joka ajattelee enemmän lihaksilla, kun aivoillaan. Hänestä kaiken voi selvittää voimalla tai näyttämällä voimakkaalta. Urho ei silti koe ulkonäön olevan tärkeä, mutta lihaksistaan hän on todella ylpeä. Urholla on tapana nauraa kaikille kevytrakenteisille uroksille. Naaraissa hän arvostaa enemmän kevytrakenteisuutta, kun lihaksikkuutta. Hän on yhä edelleen hieman vanhanaikainen ajatellessaan, että naaras ei voi olla kunnollinen soturi. Ei hän silti koskaan soturi naaraita väheksy. Urho enemmän kummastelee heitä.

Urho on kovapäinen, mutta välillä ymmärtäväinen. Urho voidaan nähdä isottelemassa, mutta myös joskus puolustamassa muita. Urho vain puolustaa itselleen oikeasti läheisiä nuorempia, heikompia ja pienempiä. Urho ei erityisesti voi sietää, jos pentuja kiusataan. Hän on heti valmis puolustamaan pentuja, vaikka tappelemalla

Urho on todella lojaali soturi. Hänelle ei tulisi mieleenkään pettää Ohua. Hän on valmis tottelemaan jokaista käskyä, minkä ylempiarvoisemmat antavat. Urho vihaa erityisen paljon Kurokagea ja mielellään ottaisi tehtäväkseen repiä hänet palasiksi. Tämähän on vain Urhon omaa fantasiaa. Totta kai hän ymmärtää, että Kurokage kuuluu ylempiarvoisten hoideltavaksi.

Urho on sosiaalinen – jossain tilanteissa. Hänen puheensa voivat silti antaa toisenlaisen kuvan. Uros nimittäin puhuu lyhyillä lauseilla ja puhuttelee itseään kolmannesta persoonasta, esimerkiksi jos hän mainitsee menevänsä nukkumaan: ”Urho menee nukkumaan” tai ”Urho nukahtaa”. Urholla silti riittää puhuttavaa, vaikka hän voikin osoittaa asiansa lyhyesti.

SUHTEET

Ei ole tavannut pelissä ketään.

MENNEISYYS

0-1 -vuotiaana
Urho syntyi Pohjanmaan metsiin Suomessa. Hän ei syntynyt normaaliin perheeseen, vaan perhe oli eräänlaisen karhun palvontaan perustuvan heimon ylempiarvoisia. Urho ei ollut ensimmäinen perheeseen kuuluva pentu. Hänellä oli velipuoli nimeltä Uuno. Uuden uroksen syntymää juhlistettiin suureen ääneen. Urokselle annettiin nimeksi Urho, koska nimi oli vahva ja helposti muistettava. Urhon isä Uljas odotti paljon pojaltaan. Uljas halusi mielellään antaa Urholle jo lisänimen ”Karhuveli”, koska Uunolla se oli jo. Karhuveli-nimitys vain vaati paljon työtä.

1-2 -vuotiaana
Vuoden ikäisenä Urho oli jo oppinut heimon tavoille. Karhuja täytyi kunnioittaa ja pitää pyhinä eläiminä. Silti tavoissa oli ristiriita. Jos halusi saada lisänimen, niin täytyi kaataa karhu – yksin. Urho otti arvonimen tavoitteekseen, joten hän alkoi kouluttamaan itseään tulevaa karhun kaatoa varten. Kukaan ei opettanut häntä taistelemaan. Hänen täytyi itse oppia. Metsästystä silti hän oppi äidiltään Uldalta.

Eräänä päivänä Urho päätti puhutella isäänsä. Urho halusi tietää kuinka hänen vanhempiaan kutsuttiin ”Karhuisäksi” ja ”Karhuäidiksi”. Uljas kertoi, että heimon johtajia kutsuttiin noilla nimityksillä. Ulda oli alun perin ollut ”Karhupuoliso”, mutta saatuaan Urhon hän sai nimityksen ”Karhuäiti”. Urho tajusi isänsä puheista, että Uunolla oli tuossa tapauksessa eri äiti. Uljas ei kieltänyt asiaa. Hän kertoi, että Uunon äiti ei ollut sopiva pitkäaikaiseksi puolisoksi.

Puhuttelun jälkeen Urho hieman epäili isäänsä. Hän pelkäsi, että isä tulisi pian vaihtamaan puolisoaan jälleen. Urho päätti pelkonsa vuoksi mennä puhumaan äidilleen. Ulda kertoi, että tiesi mitä Uljaan entiselle puolisolle oli käynyt. Hänet oli häädetty, koska hän ei ollut sopiva ”Karhuäiti”. Ulda myöntyi, että itsekin pelkäsi saavansa häädön. Urho ei pitänyt tilanteesta, mutta hänen oli hyväksyttävä se. Hänellä ei ollut suurta sanavaltaa.

2-4 -vuotiaana
Kahden vuoden ikäisenä Urho koki olevansa tarpeeksi vahva karhun kaatoon. Itsevarmana nuori uros ilmoitti koko heimolle aikomuksistaan. Pian hän lähti yksin pois heimon alueelta. Kauan hän kulki metsässä, kunnes näki täysikasvuisen ruskeakarhun. Urho hyökkäsi oitis karhua päin ilman suunnitelmaa. Se oli virhe. Kokematon ja aivan liian itsevarma nuori uros sai kokea kivuliaan tappion. Jo ensimmäisen hyökkäyksen aikana Urho sai karhun kynsistä selkäänsä ja kylkeensä. Tuo lyönti riitti tekemään uroksesta liikkumattoman. Urho oli varma kuolemastaan, kun karhu nosti käpälän hänen yläpuolelleen. Karhu yritti murskata Urhon käpälän alle, mutta Uuno hyppäsi pelastamaan nuoremman velipuolensa. Uuno huolehti Urhon turvaan, jonka jälkeen Uuno kävi pelottelemassa heimossa opituilla tavoilla karhun pois.

Urho oli nolostunut. Hän häpesi silmät päästään. Hänestä tuntui, ettei voinut elää. Urho ei kestänyt ajatusta siitä, että oli jo ollut maassa ensimmäisestä lyönnistä ja vielä Uunon täytyi pelastaa hänet. Urho valitti asioistaan Uunolle. Uuno kuunteli veljeään ja samalla paranteli Urhon haavoja nuolemalla. Uuno kertoi, että Urhon ei tarvitsisi vielä palata heimon luo. Urho ihmetteli, mitä ylipäätänsä Uuno hänen luonaan oli. Uuno kertoi, että aina arvonimeä havittelevaa piti pitää jonkun silmällä. Eihän muuten kukaan olisi tiennyt kaatoiko arvonimeä havitteleva oikeasti karhun yksin.

Meni useita päiviä ennen, kun Urho pääsi takaisin jaloilleen. Haavat olivat arpeutuneet. Päivien aikana veljekset olivat lähentyneet. Urho kunnioitti Uunoa yhä paljon kuin karhuja. Urho oli oppinut, että Uuno oli enemmän kiinnostunut lääkitsemisestä, kun tappamisesta. Urho piti sitä hetken outona, koska yleensä lääkitsijät olivat naaraita. Urho oli myös kuullut, että Uuno oli Karhuveli-nimityksensä eteen kaatanut ruskeakarhun, jolla oli ollut geenivirhe turkin värissä. Karhu oli ollut täysin valkea. Urho tarinan myötä päätti käyttää Uunosta ”Karhuveljen” lisäksi myös ”Valkoisen karhun kaataja” -nimitystä.

Muutama päivä vielä kului ennen, kun Urho päätti lähteä kokeilemaan uudelleen onnea. Uuno seurasi veljeään syrjemmällä. Pian Urho löysi uuden ruskeakarhun. Urho hyökkäsi karhua päin. Hän pääsi iskemään hampaat viimein karhuun. Taistelusta tuli pitkä. Urho olisi osannut kaataa karhun nopeammin, mutta hän halusi antaa kunniallisen kuoleman karhulle. Hän ei halunnut pilata ruumista turhilla haavoilla.

Urholla meni puolituntia tappaa karhu. Uuno tuli syrjemmältä tarkistamaan ruumiin. Sen jälkeen hän pyysi Urhoa odottamaan. Uuno lähti hakemaan heimoa katsomaan karhua. Pian heimo saapui Uunon johdattamana katsomaan karhua. Urho seisoi karhun ruumiin vieressä ylpeänä. Uljas käveli Urhon eteen ja nimitti tämän suureen ääneen heimon kuullen Karhuveljeksi. Urho oli ylpeä arvonimestään. Uljas uitti tassunsa kaadetun karhun veressä ja painoit anturoillaan Urhon otsaan tassunsa kuvan. Merkki tuli olemaan vain muutaman päivän siinä. Heimo palasi alueelleen, missä uutta Karhuveljeä juhlistettiin.

4-5 -vuotiaana
Vuodet kuluivat ja pian Urholle syntyi nuorempi veli. Urho oli yllättynyt, että veljellä oli samat vanhemmat kuin hänellä eli Uljas ja Ulda. Uusi uros pentu sai nimekseen Unto. Unto oli yllättävän pienikokoinen. Uljas silti odotti tältäkin pennulta paljon. Uutta tulokasta juhlistettiin. Urho ei malttanut odottaa nuoren veljensä kasvua. Hän halusi tietää myös millainen karhun kaataja hänestä tulisi.

5-6 -vuotiaana
Kului vuosi. Koko vuoden ajan Urho oli tarkkaillut nuorempaa veljeään. Urho oli pistänyt merkille, että Unto oli kovin pelokas ja ujo. Uros pysyi myös todella pienikokoisena. Unto pelkäsi, jopa Urhoa. Urhoa enemmän huvitti nuoremman veljensä pelkuruus. Ajattelemattaan Urho välillä pelotteli huvikseen Untoa. Urhosta kun se oli hupaisaa. Välillä Unto katosi pitkiksi ajoiksi. Se oli täysin normaalia vuoden ikäiselle urokselle, koska silloin uskottiin uroksen harjoittelevan taistelua. Urho silti uskoi, että Unto oli vain mennyt piiloon.

Saman vuoden aikana Unto ilmoitti heimolle karhun kaatamisaikeistaan. Urho hämmentyi täysin tilanteesta ja pyysi isältään lupaa lähteä varmistamaan Unton urotekoa. Uljas antoi siihen luvan. Unto lähti ensin edeltä, kunnes Urho lähti varjostamaan veljeään. Urho ei voinut uskoa, että pelokas uros menisi kaatamaan jo vuoden ikäisenä karhun. Olihan Urho ollut itse kahden vuoden ikäinen kaataessaan karhun yksin.

Unto löysi pian kohteensa. Urho hämmentyi nähdessään karhun. Se oli ruskeakarhu, jolla oli geenivirhe. Geenivirheen vuoksi karhun turkinväri oli musta. Unto hyökkäsi nopeasti karhun kimppuun. Urho ällistyi nähdessään veljensä taistelutaidot. Untolla ei ollut mitään ongelmaa kaataa karhua.

Taistelun loputtua Urho tarkisti ruumiin. Karhu tosiaan oli kuollut. Urho pyysi Untoa odottamaan, kun hän itse hakisi heimon katsomaan karhua. Urho haki heimon katsomaan karhua. Uljas meni vielä tarkistamaan karhun ja julisti sitten Unton Karhuveljeksi. Unto sai myös isänsä tassunsa anturoiden mallisen verisen merkin otsaansa karhun verestä. Uutta Karhuveljeä juhlistettiin jälleen. Tuona päivänä Urho lupasi itselleen, että ei enää kiusaisi nuorempaa veljeään. Urhosta tuntui, että hän tarvitsi Untoa vielä monessa tilanteessa. Urho päätti kutsua Untoa ”Mustan karhun kaataja” -nimityksellä.

6-7 -vuotiaana
Vuosi kului Unton arvonimen saamisesta, kunnes heimon alueelle hyökkäsi useita karhuja. Heimo ei ollut odottanut karhujen hyökkäystä. Uljas juhlisti heimon tapojen mukaisesti, että he olivat suututtaneet karhut. Heidän siis täytyi ottaa tämä rangaistus vastaan ja kuolla. Heimo ei taistellut vastaan, vaan he ottivat karhujen hyökkäyksiä vastaan. Urho ei voinut hyväksyä kuolemaansa. Samaa mieltä olivat Uuno ja Unto. Urho päätti hyökätä karhuja vastaan ja pian perästä hyökkäsivät Uuno ja Unto. Urho oli eniten se, joka piti karhuja paikallaan. Unto huolehti enemmän karhun haavoittamisesta ja Uuno auttoi tarvittaessa molempia velipuoliaan.

Vaikka veljekset taistelivat karhuja vastaan, niin silti heitä oli liian vähän. Karhuveljien vanhemmat olivat jo saaneet surmansa, kuten myös muut heimolaiset. Karhut paiskasivat veljekset jokeen. Uuno ja Urho olivat heiton jälkeen pysyneet hereillä, mutta Unto oli menettänyt tajuntansa. Urho huomasi nuoremman veljensä uppoavan joen virtauksessa pinnan alle. Urho sukelsi veljensä kiinni ja nosti tämän pinnalle. Urho komensi Uunoa nousemaan rantaan. Uuno sai hyvällä onnella otteen kiinni jostain oksasta, jonka avulla hän pääsi pois virtauksesta. Uunon noustua rantaan, Urho heitti Unton hänelle. Urho yritti sitten ottaa otteen myös samasta oksasta, mitä Uuno oli käyttänyt. Oksa katkesikin, joten Urho ajautui kauemmas veljistään. Muita mahdollisuuksia rantaan nousuun ei tullut.

Uiminen joessa väsytti Urhoa, jonka vuoksi hän ei pian jaksanut enää uida. Hän upposi veden pinnan alle ja oletti jälleen kuolevansa. Hän silti tiesi tehneensä hyvän teon pelastaakseen Unton. Urho osuikin pian johonkin kovaan. Osumisen jälkeen hänet pian nostettiin soutuveneeseen. Urho makasi veneen pohjalla kyljellään väsyneenä. Hän näki silmäparit, jotka häntä tuijotti. Se oli kalastajamies. Urho hetken tuijotti outoa olentoa, kunnes nukahti.

Urho nukkui useita päiviä. Hän heräsi lämpöisessä mökissä. Avattuaan silmät hän havahtui jonkun tuijottavan häntä. Se oli pieni tyttö. Urho oli hämmentynyt siitä missä oikein oli. Hän näki noita outoja olentoja enemmänkin. Oudot olennot siirsivät tavaraa joihinkin ruskeisiin laukkuihin. Nuo olennot myös puhuivat outoa kieltä. Urho silti tunnisti heidän äänenpainot ja tajusi heidän olevan ystävällisiä. Urho uskoi, että pystyi luottamaan näihin outoihin olentoihin.

Luotto outoihin olentoihin eli ihmisiin kannatti. Urhosta tuli perheen koira, mutta uros ei osannut luoda kunnollista sidettä heihin. Urho aavisti, että perhe aikoi matkustaa pian jonnekin. Urho ei voinut mitenkään tietää, että tämä paikka tiedettäisiin nimellä Japani.

7-8 -vuotiaana
Vuosi kului perheen kanssa, kun he päättivät matkustaa Japaniin. Lennon jälkeen Urhon häkki meinattiin kuljettaa perheen luo, mutta häkki putosi ja hajosi. Häkin ovi aukesi hajoamisen vuoksi. Urhon villikoiran vaisto sanoi: juokse. Urho käytti tilaisuuden hyväksi ja lähti juoksemaan pois. Ihmiset yrittivät saada Urhon kiinni, mutta uros oli aivan liian nopea. Urhoa ei koskaan saatu kiinni.

Useat päivät Urho vain juoksi tietämättä, minne oli menossa. Vasta kun nälkä rupesi olemaan sietämätön uros päätti etsiä ruokaa. Urho kohtasi pian karhun ja muisti heimonsa. Urho päätti karhun nähdessään, että ei aikoisi enää palvoa karhuja. Hän ei voinut antaa anteeksi sellaisille, jotka olivat melkein tappaneet hänen veljensä. Urho hyökkäsi karhun kimppuun taidokkaasti.

Urho ei tiennyt taistelun aikana, että häntä tarkkailtiin. Urho kaatoi karhun ja alkoi syömää sitä. Pian tuntematon koira lähestyi Urhoa. Urho katsoi koiraa ja yllättyi nähdessään toisen villikoiran. Koira kysyi lupaa syödä myös, mihin Urho vastasi myöntyvästi. Koira kysyi Urhon laumaa, mutta uros ei siihen osannut vastata. Eihän Urho vielä tiennyt laumoista mitään. Koira päätti valaista Urholle, että mitä koirien, susien ja koirasusien välillä oli tapahtunut Japanissa. Koira kertoi itse kuuluvansa Ohun armeijaan. Urho kiinnostui laumasta. Urho kertoi, että oli itse ennen elänyt pienessä heimossa. Koira kysyikin tuon kuullessaan, että olisiko Urho kiinnostunut liittymään Ohun riveihin. Urho suostui. Kaksikko söi loppuun ja he lähtivät matkaamaan.

Urho sai pian tavata Ohun armeijan ylempiarvoisia. Hänet paikalle tuonut koira kertoi mitä oli nähnyt Urhon tehneen. Koira kertoi, kuinka Urho oli yksin kaatanut karhun ilman ongelmia. Kuuleman mukaan Urho nimettiin vartijaksi. Urho oli tyytyväinen arvoonsa, koska vartijana hänen kestävyytensä pääsi oikeaan asemaan.

8-9 -vuotiaana
Urho asustelee Ohun armeijan alueen rajoilla nykyään. Hän vartioi rajoja ja kukaan ei ole päässyt hänen ohitseen. Muutaman kerran hän on liittynyt mukaan karhun kaatamiseen. Urho on valaissut menneisyyttään usealle. Hän on kertonut, kuinka hän on ennen palvonut karhuja, jonka vuoksi hän aina karhun kimpussa ollessaan yrittää haavoittaa karhua mahdollisimman vähän. Urho ei ole tuosta tavastaan päässyt irti. Ei se urosta haittaa, koska taktiikka on omien voimien säästämistä.

PELISSÄ TAPAHTUNUTTA

Ei pelejä.

MUUTA HUOMIOITAVAA

- Urho on saanut idean Elder Scrolls Online hahmostani, jonka nimi on Karhuveli Urho.

- Jos Urho laulaisi niin tämä olisi hänen lauluäänensä *CLICK*

- Urhon teemakappale *CLICK*

EI HAHMOON LIITTYVÄT ASIAT

Pelaaja: Daedra
Valmistumispäivä: 21.6.2018
Päivitetty: 21.6.2018