Matkaan mars!

// Kaiserin laumalaiset tänne! x) //

Kaiser

Shiretokon yhä kesäisille rannoille oli muodostunut varsin epätavallinen näky, kun yli sadan belgianpaimenkoiran joukko oli nousemassa määrätietoisesti maihin. Ulkopuoliselle, vasta paikalle saapuneelle vaikuttaisi erikoiselta, että tällainen sakki oli vain ilmestynyt kuin tyhjästä, mutta todellisuudessa koirat oli veteen laskenut rannan edustalla seilaava kalastusalus, joka nyt vain pidätteli etäisyyttään. Kaiserin haalean keltaiset silmät tarkkailivat intensiivisesti tuota ehkä jopa epäilyttävän normaalinoloista alusta. Uros oli luonnollisesti johtajana ollut ensimmäisten joukossa maan pinnalla ja seisoi nyt muuta laumaa korkeammalla rantakivillä.

Belgianpaimenkoirat tänne tuonut kalastusalus olikin todellisuudessa naamioitu kuljetusalus sotakoirille, ihmiset tarkkailisivat noiden toimintaa sen verran kuin pystyivät, mutta muuten sotakoirat olivat yksin tehtävänsä kanssa. Asiaa vielä päässään kerratessaan, Kaiser sai tiedosta jotain mielihyvän kaltaista, voiman ja vallan tunnetta. Tämä on kokonaan minun operaationi. Hän totesi mielessään, siirtäen nyt katseensa yhä rantautuviin joukkoihinsa. Osa sotilaista vilkaisisi lyhyesti hänen suuntaansa, mutta olisivat nopeita siirtämään keskittymisensä, kun suurin osa yrittivät vain pitää päänsä alhaalla ja suorittaa rantautumisen kunnialla loppuun. Tämä näky muistutti Kaiseria ihmiskomentajista sotilaidensa edessä, joka sai huomattavaa ylpeyttä aikaan Kaiserissa. Hän ei kuitenkaan näyttäisi ulkoapäin mitään muuta kuin totisen ja kylmän perusolemuksensa.

"Sir?" Kuului hitusen epävarma ääni komentajan sivustasta. Kaiser käänsi kevyesti katseensa lähettinä tilapäisesti toimivaan alaiseensa, joka odotti käskyjä. "Etsi upseerit, heidän tulee ilmoittautua minulle. On aika organisoida joukot." Kaiser selitti suorapuheisesti ja itsevarmasti, kuin käskyn olisi prosessoinut ja sylkäissyt ulos mikäkin tietokone. Lähetti nyökkäsi lyhyesti, ennen sotakoirien joukkoon katoamista. Kaiser oli ajatellut tulevia tapahtumia jo pitkän aikaa. Organisoinnin lisäksi, nyt olisi aika virallisesti selittää joukoille se, miksi he täällä olivat. Toki, sana kiertää nopeasti eikä saksanpaimenkoirien pako suinkaan salaisuus ollut, mutta Kaiser halusi henkilökohtaisesti määritellä tilanteen alaisilleen, sekä kitkeä kaikki mahdolliset moraaliset epäilyt, joita hänen yksiköllään saattaisi olla.

Salazar.

Uros nousi muiden mukana rantaan ja ravisti turkkiaan, ''Tälläinen on siis Japani, ei mitenkään ihmeellinen paikka.'' Salazar sanoi ja tarkkaili ympäristöä. ''Salazar herra, Salazar herra, herra komentaja pyysi upseereita hänen luokseen.'', uros nyökkäsi kumartuneelle rivisotilaalle, ''Tulen aivan pian, vaihdan vain pari sanaa Salomonin kanssa.'' Salazar kertoi ja sotilas nyökkäsi, belggari kääntyi erään ystävänsä puoleen, ''Pidä huolta siitä että lähelläsi olevat sotilaat käyttäytyvät, selvä?''Uros asteli poispäin ystävänsä luolta kohti komentajaansa, ''Upseeri Salazar ilmoittautuu paikalle sir!'', uros sanoi ja kumarsi johtajalleen(?)

//Päätin vastata tänne nopeasti mutta en saanut aikaan kovin pitkää tekstiä näin aluksi.

Gale

Mustaturkkinen koira seurasi muuta joukkoa sulavasti, kasvoillaan tyypillinen vakava ja mitäänlukematon ilme. Gale tunsi kehossaan virtaavan adrenaliinin aiheuttavan kehossaan kihelmöintiä, eikä uros olisi millään malttanut päästä suorittamaan palvelustaan Japanin maalla. Kun paimenkoira viimein pääsi kosketuksiin veden kanssa, ponnisti tämä itselleen vauhtia takajaloillaan, ja lähti sitten potkimaan eteenpäin verkkaista tahtia. Vilaukselta tämä näki komentajansa Kaiserin joukon etunenässä, ja tunsi valtavaa ylpeyttä siitä, että sai olla osana tuon johtamaa joukkoa.

Vihdoin Galen jalat tapasivat pinnan alla olevan hiekan, ja uros kahlasi viimeiset metrit nopeasti muiden mukana rantaan, samalla ravistellen enimmät vedet turkistaan. Kuten paimenkoiralle oli opetettu, hyvin nopeasti tämä kasasi oman ryhmänsä muotoonsa, ja siirtyi sen etummaiseksi, kumartaen pienesti Kaiserille merkiksi siitä, että oli valmista. Mustaturkki koki valtavaa mielihyvää siitä, että hänen ryhmänsä oli ollut paikallaan ja muodossa hieman ennen muiden ryhmiä, ja Gale toivoi palavasti, ettei se ollut jäänyt myöskään komentajalta huomaamatta.

Kitsui

Kitsui oli suht taitava uimaan ja siksi pystyi uimaan nopeiden uimarien joukossa. Kuitenkin Kitsui otti aikansa kuivaa itseään mikä tosiaan hidasti tuon etenemistä rannalla. Naaras pikakäveli Galen ryhmään niin kuin tätä oltiin käsketty ja hiukan alistui tuon katseen alla. Hmm... Mitäköhän on tekeillä.... Naaras huomasi kuinka Upseeri kokoontuivat nyt mahdollisesti johtajan luokse ja titetysti Kitsui kiinnostui aiheesta. Naaras tunki eturiveille vain uteliaisuudesta ja jotta saisi kuunnella mitä johtajalla oli asiaa. Kitsui uteliaana katsoi Kaiserin ylvästä olemusta ja hiukan hymyili, koska uskalsi nyt luottaa tuon määräyksiin.

Järjestys:
Lone Wolf
Illumination
Untamed
Miss Okami
Shiomi

//Tuli vähän lyhyt :X

Doyle

Vaaleaturkki oli odottanut tätä hetkeä jo useita viikkoja: operaatiota jonka tavoite oli eliminoida tämä Xena ja tuon seefferiarmeija, ketkä olivat selvästi osoittautuneet petollisiksi armeijaa kohtaan. Doyle suorastaan tärisi jännityksestä, kun tämä matkusti monen tunnin pituisen matkan ihmisten aluksessa, joka oli nyt hidastamassa vauhtiaan. Doyle kuuli ihmisiltä, sekä omalta ryhmänjohtajaltaan käskyn hypätä mereen ja uida rantaan, minkä uros tekikin kunnon tottelevaisen soturin lailla. Vesi oli kylmää, mutta se ei koulutettua sotakoiraa juurikaan haitannut kun tämä tarpoi aaltojen lävitse kohti Japanin rantaa.

Doyle astui rannalle hiukan kärkijoukon jäljessä, ravistellen pöyheän turkkinsa kuivaksi - beige sotakoira käveli ryhmänjohtajansa luokse, seisoen selkäsuoraisesti ja odottaen mitä vaan käskyä. Tämän ruskeat silmät kiintyivät hänen komentajaansa, Kaiseriin, kuka oli noussut korkeille rantakiville osoittaakseensa auktoriteettinsa rantautuville sotilaille. Doylen huulille nousi huomaamaton hymy: hän oli ylpeä kun sai olla Kaiserin alaisuudessa töissä, ja hän oli yhä innostunut siitä että pääsisi tutkimaan Japania Xenan jäljityksen ohella. Vaikka Doyle olikin kokenut, niin tämän kenttätehtävät eivät olleet ulottuneet kovinkaan kauas Euroopan Unionin rajojen ulkopuolelle; Doyle ei ollut koskaan eläissään ollut Lähi-Itää pidemmällä, ja matka Japanin kaukaisille saarille oli nuorehkolle sotakoiralle uskomaton kokemus.

// Jes, nyt on lauman tämänhetkiset hahmot mukana, aika toiselle kierrokselle! //

Kaiser

Hitaasti kasvavalla ylpeydellä Kaiser seurasi edelleen joukkojensa rantautumista, kunnes kaikki upseerit olivat ilmoittautuneet hänen luokseen. Komentaja käänsi katseensa upeeristoon ja nyökkäsi heille pieneksi noteeraukseksi ilmoittautumisista. Kaiser kakisteli kurkkunsa kuuluvasti, jonka jälkeen loikkasi kevyesti kivien päältä, aivan upseerien eteen. Belggari laskeutui suhteellisen kevyesti ja hallitusti hiekalle, joka pöllysi hieman hänen jaloissaan. "Joten, herrat..." Kaiser aloitti, keskeyttäen puhumisen hetkisesti suoristaakseen asentonsa aiempaa edustavammaksi. "Rantautuminen oli menestys. Mutta ei ole aikaa levätä, sillä meillä on tehtävä." Hän jatkoi, kohdistaen katseensa jokaiseen upseeriin vuorotellen. Kalpeat, keltaiset silmät odottivat tottelevaisuutta, kiiltäen lopullisuudesta ja varmuudesta, selvänä merkkinä siitä kenen puheenvuoro nyt oli.

"Minun on aika perehdyttää joukot. Organisoikaa heidät riveihin, kolme kolumnia." Kaiser selosti tietoisesti, kääntyen sitten Salazarin puoleen. "Paitsi sinä, Salazar. Kun lähdemme liikkeelle pian, johdat lauman etuvartiota. Kokoa tiedustelijat, sekä ryhmä itsellesi." Uros selitti, katsoen Salazaria silmiin (?). "Toimikaa." Sekarotuinen viimeisteli, lähettäen upseerit näin liikkeelle. Kaiser kääntyi takaisin joukkojensa puoleen, seuraten sekä upseerien toimintaa että rivisotilaita. Tuon katse viipyi aina muutamassa yksilössä, jotka vaikuttivat muita lupaavammilta, kuten Gale, jonka muutos kapinallisesta mallisotilaaksi teki Kaiserin ylpeäksi ja vakuuttuneeksi johtokyvyistään. Tämä on vasta alkua... Jäämme armeijan historiaan valtavana menestyksenä. Komentaja lupaili mielessään itselleen.

Salazar.

Uros kuunteli johtajansa sanoja ihaillen, ''Tästä eteenpäin ei olekkaan niin helppoa koska olemme vieraalla maalla ja emme tiedä miten paikalliset käyttäytyvät.'', Uros ajatteli kunnes heräsi ajatuksistaan kuullessaan nimensä, ''Selvä herra komentaja!'', uros sanoi kovalla äänellä ja haukahti vielä merkiksi, uros kääntyi uroksen puoleen joka oli yksi hänen ainoista ystävistään joukossa.

''Toby, kutsu Salomon paikalle, ja pyydä häntä etsimään tiedustelijoitamme, minä kokoan muuta ryhmää.'' Uros alkoi liikkua koirien keskellä ja ne joihin uros ei kiinnittänyt huomiota, siirtyi hieman peloissaan hänen tieltään.

Uros oli löytänyt jo noin 10 hyvää rivisotilasta, Salazar tunnisti helposti rivisotilaiden valioyksiköt ja yritti valita mahdollisimman monta sellaista, pian Tobykin palasi hänen luokseen ja ilmoitti että Salomon sai viestinsä ja saapuu hänen luokseen myöhemmin.

Gale

Gale seisoi paikoillaan hyvin ryhdikkäästi, kuunnellen korvat tarkkana ilmekään värähtämättä komentajansa jokaista sanaa. Paimenkoira suorastaan imi vaikutteita itseensä, ja pyrki muistamaan kaiken saamansa informaation. Galen kyljet kohoilivat vielä hiukan nopeatempoisen uintimatkan jälkeen, mutta nuoren uroksen keho oli täynnä virtaa ja voimaa, eikä mustaturkkinen tuntenut lainkaan väsymystä.

Kaiserin pyytäessä joukkoja järjestäytymään, teki Gale työtä käskettyä, ja huolehti oman ryhmänsä ojennukseen. Päästyään sitten joukkonsa ensimmäiseksi, tämän katse hakeutui takaisin johtajaan, ja Gale odotteli seuraavaa käskyä kärsivällisesti. Uros toimi kuin kone, jolle syötettiin käskyjä käskyn perään, ja sen mielessä ei pyörinyt tällä hetkellä mikään muu, kuin käsillä oleva tehtävä.

Kitsui

Naaras asettui Galen riveihin, mutta pian Salomon(?) oli ilmoittanut tällekkin, että Tiedustelijat kokoontuivat salazarin riveihin. Salazar... Kitsui mietti ja katseli ympärilleen etsien tuota. Naaras arveli, että tummaturkkinen, johon Kaiser oli kiinnittänyt hetkellisesti kauemmin huomiota, oli Salazar. Kitsui tepasteli tuon luokse ja kysyi "Upseeri Salazar? Salomon ilmoitti, että Tiedustelijat tulevat riveihisi...?" Kitsui hieman kumarsi tuolle, mutta piti katseensa vielä kysyvänä, kuin haluaisi selvennystä miksi tätä oli pyydetty toiseen joukkoon.

Kitsui hymyili hiukan ja nyökkäsi tuolle, tepastellen sitten lopun ryhmän joukkoon.

Doyle

Beige sotakoira seisoi osana omaa ryhmänsä ja kuunteli Kaiseria kärsivällisesti. Mikään ei ollut muuttunut siitä kun Doyle oli ensin joutunut Kaiserin alaisuuteen: uros jatkuvasti kunnioitti pomoaan ja mietti miten ylpeä hän oli siitä että oli toisen riveissä. Hänen tummat korvat kuuntelivat kaikkea mitä johtaja sanoi ja tämä valmistautui seuraamaan mitä ikinä käskyjä johtaja saattaisikin antaa seuralaisilleen. Doyle vilkaisi ympärilleen kun Salazar kokosi oman joukkonsa, mutta samaan aikaan itse lähti etsimään ryhmänjohtajaansa.

"Doyle." Beige koira kääntyi kun kuuli nimensä, ja huomasi molemmat veljensä seisomassa parinkymmenen muun kanssa. Arthur nyökkäsi pikkuveljelleen. "Onnea tehtävän kanssa." Doyle antoi heille pienen hymyn.
"Samat sanat teille. Älkää kuolko." Conan virnisti, vaikka siltikin ylläpitäen soturin olemuksensa.
"Mehän olemme Saksan parhaita sotakoira. Ei meitä hengiltä niin helposti." Doyle tuhahti ja meni oman joukkonsa luo, ottaen vahvan asennon. Tämän ruskeat silmät kohdistuivat Kaiseriin kun tämä kuuliaasti ja päättäväisesti odotti seuraavaa käskyä.

Kaiser

Belgianpaimenkoirien komentaja seurasi joukkojensa sulavaa ja tehokasta järjestäytymistä hiljaisessa tyytyväisyydessä. Erinomaista. Tuo ajatteli itsekseen, muttei aikonut julistaa tyytyväisyyttään laumalle, sillä näin ammatillisen toiminnan tulisi olla standardi, eikä mikään kehujen arvoinen erikoistapaus. Silti, Kaiser tulisi olemaan valmis kehuihin kun niiden aika tulisi. Viimeisten joukkojen vielä järjestäytyessä, Kaiser skannasi alaistensa ryhdikkäitä rivejä katseellaan, päättäen nyt aloittaa suunnittelemansa informaatiotilaisuuden.

Kaiser ei ollut suuri puhuja tai ylellisen karismaattinen persoona, mutta itsevarmuutensa lisäksi hän tiesi täsmälleen mitä sanoa ja sen, mitä rivisotilaat hänen alaisuudessaan todennäköisemmin haluaisivat kuulla. Menneessä Kaiserin ympärillä olleilta vaikutusvaltaisilta ihmisiltä tuo oli oppinut asian jos toisenkin puhumisesta ja aikoi nyt pistää tietonsa hyötykäyttöön. Kaiser nousi takaisin kivelle jolla aikaisemmin seisoi, tullakseen paremmin nähdyksi puheensa ajaksi. "Tervehdys, toverit! Olette varmasti pohtineet, miksi me olemme tänään täällä. Meidän mestarimme ovat luovuttaneet kannatellaksemme valtavan tehtävän, toimeksiannon joka yksin tulee määrittelemään tulevaisuutemme armeijan riveissä, mutta ei vain meidän yksikkömme, vaan koko lajimme!" Kaiser julisti laumalleen silmin nähtävällä määrätietoisuudella ja varmuudella jokaisesta sanasta.

"Sotakoirien, edeltäjiemme pitkä ja kunnioitettu muisto on turmeltu petturien toimesta. Kuten saatatte tietää, viime aikoina kotimaassamme tapahtui suuri pako. Useampi sata entistä toveriamme hylkäsivät kutsumuksensa ja käänsivät selkänsä omistajillemme. Heikko, idealistinen vähemmistö turmeli pienoisen armeijan verran lajitovereitamme ja he ovat nyt valinneet petturuuden ja pelkuruuden tien. Sen tehdessään, he häpäisivät meidät kaikki." Kaiser jatkoi, hänen äänestään kykeni nyt erottamaan halveksunnan. "Karkureiden rippeet ovat luikerrelleet tähän maahan, johon he eivät kuulu. Heidän jatkuva olemassaolonsa vain pahentaa tilannetta, johon he tuomitsivat meidät kaikki. Siispä petturit tulee tuhota, hävittää maan päältä. Vain siten voimme korjata heidän virheensä ja palauttaa sotakoirien kunnian tässä organisaatiossa." Kaiser puhui edelleen, tarkkaillen joukkoja kellertävillä silmillään.

"Tämä on meidän tehtävämme. Ihmiset ovat luottaneet tämän mittavan operaation täysin minun, meidän hoidettavaksemme. Jos palaamme voitokkaina, uudet ovet aukeavat meille kaikille. Jäämme historiaan luokkamme eliittinä." Komentaja julisti, viimeinkin varmistaen miksi belgianpaimenkoirat ylipäätään olivat Japanissa. Vaikka Kaiserilla oli uskoa yksikkönsä kykyihin, hän ei halunnut ottaa turhia riskejä ja tarkoituksellisesti demonisoi Xenan laumaa puheellaan ennen tehtävän päämäärän paljastamista, sillä tunsi epävarmuutta siitä, miten belgianpaimenkoirat suhtautuisivat lajitoverien ja entisten kollegoiden tappamiseen. "Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus todistaa itsemme, enkä aio pysähtyä minkään edessä tehtävämme suorittamisessa kunniallisesti loppuun, ja odotan sitä samaa joka ikiseltä teistä." Kaiser viimeisteli puheensa, painottaen viimeisiä sanojaan ja antaen jokaiselle laumalaiselle hetken prosessoida kaikki kuulemansa.

Salazar.

Uros vain pyöräytti silmiään kun muutama rivisotilas joka oli asettunut hänen ryhmäänsä kyseli liikoja esimerkiksi siitä että miksi he joutuivat juuri hänen ryhmäänsä, Salazar kiinnitti hetkellisesti huomionsa Kitsuihin katsoen tätä kuin ylempiarvoisen kuului, hän vain nyökkäsi ja siirsi katseensa takaisin toveriinsa Salomoniin, ''Pidä kuria yllä, poistun hetkeksi sivummalle.'', belggari kulki kohti vettä ja katsoi kuvajaistaan pinnasta.

Uros kiinnitti hetkellisesti huomionsa arpeensa naamassaan ja tunsi inhoa ihmistä kohtaan joka sen oli aiheuttanut, mies oli ollut alhainen paskiainen ja Salazar ei edes tiennyt mitä ihmiselle oli jälkeemmin tapahtunut, uros mietti asioita samalla kun käänteli hieman päätään.

Uros ei ollut aluksi kuunnellut komentajansa puhetta kovin tarkkaan mutta palasi ryhmänsä luokse ja seurasi puhetta nyt hieman tarkemmin, ''Salazar herra, kaikki kunnossa?'', uros käänsi päänsä ja näki takanaan Salomonin, ''Pidä vaan turpasi kiinni niin kaikki on hyvin, selvä?'', Salomon vain nyökkäsi ja perääntyi.

Gale

Belgianpaimenkoiran katse pysyi yhä komentajassa, ja tämä miltei eli jokaisen toisen lausuman sanan mukana koko ruumiillaan ja sielullaan. Mielessään Gale näki Xenan laumoineen pakenemassa, ja vaikkei uros näitä ollut koskaan nähnytkään, tunsi mustaturkki silti voimakasta vihaa ja raivoa koko tämän säälittävää laumaa kohtaan. Gale ei voinut käsittää sitä, miten he olivat voineet pettää vallanpitäjänsä, eli ihmiset. Jos heidän tehtävänsä ihmisten palveluksessa oli päättynyt, olisi Galen mielestä ollut sotilaalle kunniakasta hyväksyä tämä pakenemisen sijaan. Se näki Xenassa kaikkea muuta paitsi arvonimensä arvoisen lauman johtajan, ja siksi odotti palavasti hetkeä päästä tuhoamaan tämä ja koko saksanpaimenkoirien jäljellä oleva joukko.

Mitään muuta Gale ei kuitenkaan sisimmässään toivonut kuin sitä, että voisi tehdä komentajansa Kaiserin ylpeäksi ja edetä arvoasteikossa entistäkin lähemmäs johtajaansa. Myös ihmisiltä saatu arvostus oli paimenkoiralle elintärkeää, ja siksi tämän ohjaileminen tehtävän suorittamiseen oli suorastaan naurettavan helppoa. Mitään, mitä Kaiser tai ihmiset hänelle sanoisivat, ei mustaturkki enää kyseenalaistaisi. Komentajan lopettaessa puheensa, nyökkäsi Gale hyvin vahvaeleisesti tämän sanoille, seisoen yhä ryhdikkäästi aloillaan.

Kitsui

Naaraasta varmasti huomasi, ettei tuo kokenut samanlaisia tunteita kuin moni muu Belgianpaimen. Eihän Kitsuin alkuperäinen tehtävä ollutkaan olla täysin toimiva sotakoira, joten tuo oli outo näky innokkaiden ja verenhimoisten keskellä. Kuitenkin sen takia, Kitsui oli hyvä tiedustelijana, koska osasi harkita asiat paremmin, eikä yrittänyt mitään riskialttista. Kitsui kuitenkin luottaa, että suurin osa sotilaista ymmärtää tehtävänsä, välttäen turhat itsemurhaiskut. Naaras kuunteli uteliaana kaikken mitä pystyi kerralla seuraamaan, koska tiedustelijana tämän tulisi tietää mahdollisimman paljon. Kitsui hymyili tyytyväisesti miettiessään Xenan ilmettä, kun armeja astelisi tuon maille. Jopa naaras tunsi nyt hieman verenhimoa, mutta vain hiukan.

Doyle

Vaaleaturkkinen paimenkoira ei liikahtanutkaan kun kuunteli tarkkaavaisesti komentajansa puhetta. Hän aisti että monet hänen ympärillään olivat samaa mieltä johtajan kanssa: Xena oli petturi ja petturit eivät ansaitse elää. Doylen lihakset värähtelivät hiukan jännityksestä - tuo ei tuntenut verenhimoa, van enemmänkin tuo halusi päästä näyttämään Kaiserille sekä ihmisille että oli kelpo sotakoira. Hän halusi jotenkin vaan todistaa ettei ollut samanlainen heikko vätys kun Xena ja muut tuon alaiset. Doyle hoitaisi tehtävänsä loppuun ja huolella, eikä pettäisi ihmisiä ja Kaiseria ketä hän melko pitkälle jumaloi. Uros odotti valppaana käskyä lähteä liikkeelle; tuo kuuli kun upseeri Salazar tiuskaisi vihaisesti jollekkin muulle, muttei reagoinut asiaan mitenkään. Hän oli tottunut joidenkin ylempiarvoisten röyhkeään puhetapaan ja hyväksyi sen. Olihan armeijassa tietty hierarkia, ja alempiarvoisille sai ihan vapaasti huutaa.

Kaiser

Belgianpaimenkoirien komentaja oli tyytyväinen yksikkönsä ilmeiseen suhtautumiseen näihin uutisiin. Osasta noista oli selvästi nähtävissä innokkuus ja jopa verenhimo, joka erityisesti miellytti Kaiseria. "Lähdemme 10 minuutin sisällä, valmistautukaa!" Kaiser vielä komensi puheensa päätökseksi, tarkkaillen vielä yksitellen joukkojaan pahaenteisen kylmällä katseellaan. Ennen lähtöä oli kuitenkin vielä järjesteltävää, joten Kaiser loikkasi kiveltään jo toistamiseen hiekkaiselle maanpinnalle. Tärkeydellä ja ripeydellä hän hölkkäsi Salazarin ja tiedustelijoiden luokse, joista osa oli pienessä keskustelussa. "Huomio!" Komentaja ilmoitti saapuessaan noiden keskuuteen.

"Tiedustelijat, te tulette toimimaan suuremman joukon silminä ja korvina, joten tarkkana nyt." Kaiser tokaisi turhaan vitkastelematta, mutta itselleen tyypillisellä määrätietoisuudella ja tärkeydellä. "Lähdemme pian sisämaahan päin, alppeja kohti. Meillä on nimittäin syytä epäillä, että karkurit pyrkisivät korkeampaan maastoon. Tiedustelette maaston ja uhat edestämme, mutta raportoitte kaikki uhat välittömästi, sekä kaikki hajujäljet tai havainnot kohteestamme. Tiedätte kyllä turvallisen tiedusteluetäisyyden ja äänimerkkimme, joten toimikaa vain koulutuksenne mukaan, ei mitään sooloilua. Ei myöskään mitään kontaktia ilman lupaani." Uros selitti tiukalla äänensävylle tiedustelijoille. Hän halusi selventää henkilökohtaisesti nämä asiat, eikä jättää mitään sattuman varaan. "Salazar, lisättävää?" Uros lopulta kysyi, kääntyen upseerinsa puoleen (?).