Kofun metsä (Avoin)

Taweret

Taweret kulki Kofun metsässä pää roikkuen maahan päin. Hän pyrki pitämään kasvonsa piilossa sinisen huivinsa alla, joka oli muorilla pään ympärillä. Hän keskittyi lähi ympäristöön kuulollaan ja hajullaan. Hän halusi varmistaa ettei lähistöllä ollut ketään, jota pitäisi auttaa. Muori kun halusi mielellään tavata uusia eläimiä, jotka tarvitsivat apua. Muori rakasti toisten suojelua, mutta se ei silti tuntunut samalta ilman hänen vanhoja ystäviään. Muori kantoi sydämessään kaipuuta - erityisesti tytärtään kohtaan.

Taweret pysähtyi ja nosti päänsä ryhtiin. Hän oli luullut kuulevansa jonku avun huutoa, mutta se oli vain ollut harhaa. Muori huokaisi ja vilkaisi ympärilleen. Hän päättikin loikata lähimmän puun oksalle ja asettui sinne makaamaan. Muori oli hieman väsynyt, mutta hän ei halunnut nukkua. Lepo sai riittää. Hän oli silti todella valpas levätessään. Koko ajan hän tarkkaili kuulollaan ja hajullaan ympäristöä.

Kouyou

Mustaturkkinen sudenpuolikas jolkotteli metsikössä tutkien ympäristöään uteliaana. Se oli matkalla pohjoiseen kohti Futago-solaa, mutta oli päättänyt kulkea pidempää reittiä ja poiketa Kofun alueella. Oikeastaan totuus oli, että uros oli eksynyt. Sitä se ei kuitenkaan itselleen myöntänyt. Toisaalta sitä ei edes haitannut, että se oli poikennut reitiltään; ainakin se saisi mahdollisuuden kohdata uusia henkilöitä. Se tunsi edelleen kylmiä väreitä miettiessään edellistä vuotta, jonka oli joutunut viettämään eristyksissä muista.

Kouyou sattui kuulemaan, kuinka joku käveli lähistöllä ja se huomasi koiran, jolla oli sininen huivi päänsä ympärillä. Kouyou pysähtyi ja jäi katselemaan, kun toinen hyppäsi puun oksalle makaamaan. Se epäröi; toisaalta se halusi mennä puhumaan toiselle ihan vain hellittääkseen yksinäisyyden tunnettaan, mutta toisaalta toinen oli koira. Se ei olisi halunnut olla tekemisissä koiran kanssa, eikä todellakaan pyytää tuolta apua, mutta uroksella ei vaikuttanut olevan muutakaan vaihtoehtoa.

Kouyou käveli se puun luokse, mihin koira oli hypännyt ja rykäisi kiinnittääkseen toisen huomion.
"Heeeeei! Pahoittelen, että häiritsen, mutta satutko olemaan täkäläisiä?" se huusi tälle yrittäen esittää ystävällistä hymyilemällä leveästi. Tosiasiassa se halusi oksentaa käytöksensä takia, mikä todennäköisesti myös kuului sen äänensävyssä tekopyhyytenä.

Taweret

Taweret huomasi lähestyvän. Hän luuli tulijaa ensin olevan täysin susi, mutta ei voinut olla huomaamatta merkittävää kokoeroa. Muori päätteli toisen olevan koirasusi, mutta eihän sillä niinkään ollut väliä. Muorin puoliso kun oli myös koirasusi, jota hän ei ollut nähnyt hetkeen. Muori kuuli toisen tervehdyksen ja kysymyksen. Muori nousi ylös, mutta oli hieman varuillaan. Hän ei vielä aikonut hypätä puusta alas, koska ei ollut täysin varma toisen motiiveista. Hän oli silti todella kiinnostunut keskustelemaan uudelle tuttavuudelle.
"Olenhan minä täällä jonki aikaa kuljeskellut. Mitä asiasi koskee?", Taweret huudahti alhaalla olevalle urokselle ja jatkoi: "Jos tarvitset apua jossain niin autan mielelläni. Kerro vain missä voin sinua auttaa". Taweret halusi luottaa toiseen, joten pyrki luomaan itsestään hyvän ensivaikutelman.

Kouyou

Kouyou ei ollut tajunnut sitä tervehtiessään tuntematonta koiraa, mutta tämän noustessa seisomaan, urosta alkoi yhtäkkiä kismittää, kuinka se joutui katselemaan ylöspäin saadakseen edes jonkinlaisen katsekontaktin keskustelukumppaninsa kanssa. Asetelma sai sen tuntemaan itsensä jotenkin alempiarvoiseksi, mikä taas sai kuvitteellisen verisuonen pullistumaan sen otsassa. Uros nyrpisti kuonoaan hetkellisesti, ennen kuin tajusi kasvoillaan näkyvän ilmeen ja pyyhki sen pois ystävällisellä hymyllä. Se ei yleensäkään ollut hyvä hallitsemaan tunteitaan, mutta tällä kertaa se ei heti halunnut ajaa toista pois, ei ainakaan ennen kuin saisi tarvitsemaansa tietoa ja seuraakin.

"Kiitos paljon! Ihanaa, että joku vihdoinkin suostuu auttamaan!" nuorukainen huusi huiviin pukeutuneelle koiralla tekopyhällä äänensävyllään ja venytteli rennosti ennen kuin istuutui alas.
"Mutta ettekö viitsisi tulla tänne alas ensin? Olen matkustanut pitkän matkan, enkä ole juonut vettä pitkään aikaan, joten en usko kurkkuni kestävän, jos joudun puhumaan kovaan ääneen kovin pitkään", Kouyou pyysi tajuamatta, että sen pyyntö saattaisi helpostikin vaikuttaa hyvin epäilyttävältä esitettynä täysin tuntemattomalle henkilölle. Uros luotti mielessään siihen, että sen näyttelijän lahjat olisivat saaneet toisen uskomaan, että se oli vain harmiton ja eksynyt kulkuri. Kouyoun ylpeys sai sen kuitenkin yliarvioimaan kykyjään; tosiasiassa se oli varsin surkea näyttelijä.

Taweret

Taweret tarkkaili toisen eleitä ja ilmeitä. Hän ei voinut huomata tuntemattoman kuonon nyrpistelyä ja sen jälkeistä yhtäkkistä hymyä. Muori pisti muistiin tuon yllättävän tunnemuutoksen ja koki toisen näyttelevän. Muori ei silti pitänyt sitä negatiivisena eikä myöskään positiivisena. Hän oli kokenut ystävällisiä ja aggressiivia avunpyytäjiä ja kaikkia hän oli auttanut parhaansa mukaan. Muori ei voinut ketään jättää avutta.

Taweret hymyili kuullessaan toisen olevan kiitollinen, että joku häntä auttoi. Koirasuden istuutuminen oli merkki muorille rauhallisuudesta ja sen vuoksi muori pystyi luottamaan toiseen, vaikka hän yhä muisti toisen hetki sitten tapahtuneen tunnemuutoksen. Koirasusi oli jo kehottamassa muoria alas, kun hän jo hyppäsi puusta tuntemattoman eteen. Muorin kasvot saattoi viimein nähdä kunnolla ja katsekontakti oli helppo saada, vaikka hänellä olikin huivi pään ympärillä.
"Tässä lähellä on pieni puro, joka ei koskaan jäädy", Taweret kertoi kuullessaan toisen olevan janoinen, vaikka muori arveli ettei tuo ollut toisen avunpyynnön aihe vaan huomautus.
"Mihin tarvitset apuani?", Taweret päätti uudelleen kysyä ja katseli toisen sinisiä silmiä.

Kouyou

Kouyoun hymy vaihtui aitoon, tyytyväiseen hymyyn toisen hypätessä alas oksalta. Se tunsi olonsa paljon paremmaksi ollessaan viimein ainakin samalla tasolla koiran kanssa ja nousi uudelleen jaloilleen, vaikkei ollutkaan istunut paikallaan kuin pienen hetken. Ilokseen suden puolikas huomasi, että se oli tuntematonta koiraa jopa hieman suurempi. Se yllättyi hieman nähdessään toisen kasvot: tämän oikean silmän peittävän siteen ja vasemman silmän alla olevan erikoisen muotoisen arven. Uroksen uteliaisuus heräsi heti.

Kouyou ei kuitenkaan ehtinyt aloittaa esittämään kysymyksiä toisen erikoisesta ulkomuodosta, kun Taweret kertoi lähellä olevasta purosta.
"Ah, niinkö. Täytyykin etsiä se jossain vaiheessa", se vastasi selkeän välinpitämättömänä. Ei sillä vielä ollut niin suurta vedenhukkaa, ettäkö sen olisi pitänyt kiinnittää siihen suurempaa huomiota kuin tuntemattoman koiran mielenkiintoiseen ulkonäköön. Uros tajusi kuitenkin pian, että myös toinen tuijotti sitä, ja päätti alkaa keskittymään taas tarkemmin niiden keskusteluun.
"Hmmm, uskon, että olen hieman eksyksissä", Kouyou vastasi toiselle hieman vastentahtoisesti; sen aikaisempaa tyytyväisyyttä alkoi taas häiritä se, että se oli todella pyytämässä apua koiralta.
"Olen matkalla kohti Futago-solaa. Tiedätkö, mihin suuntaan minun pitäisi lähteä täältä?" se kysyi hymyillen.

Taweret

Taweret huomasi, että toinen tarkkaili hänen kasvojaan. Muoria se ei haitannut, joten häntä ei tulisi haittaamaan jos siteestä ja arvesta kysyttäisiin. Muori kuunteli toisen puheita ja kuuli toisen hädänaiheen. Taweret ei hätkähtänyt toisen mainitessa Futago-solan. Olihan aluea Kurokagen armeijan aluetta, mutta muoria se ei hetkauttanut. Tämä ei varmasti ollut ensimmäinen, taikka viimeinen kerta kun joku kysyi suuntaa sinne.
"Vai, että Futago-solaan..", Taweret aloitti miettivänä. Hän vilkaisi taivaan suunnalle ja etsi, jotain mistä näkisi ilman suunnat.

Pian Taweret kiinnitti huomion jälleen koirasuteen.
"Jatka matkaasi pohjoiseen", Taweret kertoi ja kääntyi katsomaan oikeaan suuntaan. Muori oli nyt kylki tuntemattomaan päin. Muori kiinnitti huomion suunnan näyttämisen jälkeen koirasuteen.
"Oletko kenties liittymässä Kurokagen laumaan vai meinaatko mennä laittamaan kuria heille?", Taweret kysyikin. Muori oli valmistautunut kaikenlaiseen vastaukseen. Hänellä oli aina ollut tapana kysyä toisen aikomuksia, jos joku oli ollut matkalla suuremman lauman alueelle.

Kouyou

Kouyou odotti malttamattomana toisen vastausta tämän katsellessa taivaalle päin. Sen teki mieli hoputtaa toista, mutta onnistui pitämään suunsa tukossa. Avun saaminen oli tällä hetkellä valitettavasti tärkeämpää. Pian naaras kertoikin, että sen pitäisi suunnata pohjoiseen. Kärsimättömyyttään uros ei jaksanut tehdä samaa, mitä toinen oli tehnyt - etsiä vinkkejä ilmansuunnista - vaan se ehti juuri kysyä ärtyneellä äänensävyllä "eli?" saadakseen tarkempia ohjeita, kun toinen jo kääntyikin osoittamaan oikeaan suuntaan. Kouyou tuijotti koiraa muutaman sekunnin, ennen kuin laski katseensa nolona alaviistoon.
"Ah, ei sitten mitään", se mumisi hiljaa.

Sudenpuolikas tokeni kömmähdyksestään nopeasti ja nosti katseensa juuri kun naaraskin kiinnitti huomionsa taas siihen. Tämä kysyi sen aikomuksista, jolloin se purskahti nauramaan kovaan ääneen.
"Minä, liittymässä sellaisen rakin laumaan? Ei ikinä!" Kouyou nauroi.
"Haluan haastaa sen Kuro-mikä-lien ja viedä sen pään näytille laumalleni!" se jatkoi ylpeänä rauhoituttuaan naurukohtauksensa jälkeen, viitaten "laumallaan" susien Imperiumiin. Se ei voinut kuvitellakaan, että se voisi hävitä Kurokagelle - mikä olisi lopulta varsin todennäköistä, jos uros kohtaisi tämän - saatikka sitten sitä, ettei sen entinen lauma ottaisikaan sitä takaisin vaikka kuinka se yrittäisi vakuuttaa nämä.

Yhtäkkiä Kouyou tajusi, ettei se varsinaisesti edes tiennyt kenelle se puhui. Jos toinen sattuisikin olemaan Kurokagen alainen, uros saattaisi olla aikamoisessa pulassa sanojensa takia.
"Kuka muuten edes olet? Ja mistä laumasta?" se kyseli siristäen silmiään tarkkaillessaan toista.

Taweret

Taweret kääntyi kokonaan Kouyoun suuntaan kuunnellakseen toisen vastauksen. Hän kuunteli tarkasti ja kiinnostuneen oloisena toisen kertomusta. Ei ollut ensimmäinen kerta muorille kuulla, että joku haluaisi mennä haastamaan Kurokagen. Hän ei silti halunnut mainita asiasta, koska ei halunnut aiheuttaa väärinymmärrystä.

Muorin katse muuttui miettiväksi, kun hänen henkilöllisyyttään kysyttiin. Miettivä katse muuttui hetkeksi vakavaksi, kunnes suupielille tuli hymy. Hymy loi muorista helposti lähestyttävän kuvan.
"Nimeni on Taweret. Olen laumaton, koska en muuten pystyisi auttamaan kaikkia hädässä olevia", Taweret päätti kertoa. Hän kertoi hieman vaatimattomasti "tittelistään", jonka hän oli itselleen luonut elämänsä aikana. Vaikka muori oli kertonut nyt itsestään, hänellä ei ollut aikomusta kertoa toisen nimeä. Hän antoi toiselle mahdollisuuden olla tuntematon avunpyytäjä.
"Vaikka kerron sinulle henkilöllisyyteni, niin sinun ei ole pakko minulle kertoa itsestäsi. Voit ihan hyvin pysyä tuntemattomana", Taweret päätti kertoa varmuuden vuoksi käytännöstään.