Dairinin - Metsästyksen mestari

Dairinin


*Tunnari*

Suomennos: Agentti代理人 (dairinin)
kutsumanimi: Dairinin
Lempinimi: Dangan = Ohjus/ammus (Harva tietää tämän)
Sukupuoli: Uros
Ikä: 6 v

Kotimaa: Japani
Synnyinpaikka: Japani
Liittouma: Kogan shinobit, Ohu
Lauma: Tällä hetkellä laumaton
Asema laumassa: -
Perhe: Emo (Kuollut), Isä & Veli Washi(Kaksosia)
Jälkeläiset: Ei ole
Puoliso: Xena tulevaisuudessa ~

~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~

Ulkonäkö



Kuvailu: Väritykseltään Dairinin on poikkeava muista Shikokuista, mutta tämän keho rakenne ja harjas paljastavat oikean rodun.
Laji: Koira
Rotu: Shikoku
Säkäkorkeus: 56cm
Paino: 31kg
Turkinväri: Vaaleanharmaa – Valkoinen
Silmien väri: Harmaan siniset
Tuntomerkkejä: Shikokuista poikkeava vaalea väritys ja tuon puhtaan valkoinen harjas

~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
Menneisyys
Ennen syntymää…
Dairinin vanhemmat tapasivat Kogien laumassa, koska olivat molemmat Shikokuja. Kaksikko oli ollut jo kaksi vuotta parhaita ystäviä, kunnes isä uskaltautui kertomaan tunteistaan emolle. Emo toki hyväksyi tuon ja hieman vitsaili tuolle, että pitäisi tämän aisoissa, kun tykkää komeista uroksista. Isää tuo ei kuitenkaan naurattanut ja tämä jatkuvan vitsin ylös tuominen, lopulta sai kaksikon päättämään tehdä pentuja. Kuitenkaan isä ei ikinä unohtanut emon ”vitsiä” ja otti tuon muutenkin varoituksena ennemmin.

Syntymä
Aurinko oli juuri noussut ja oli lämmin kesäpäivä…
Dairinin syntyi veljensä kanssa samaan aikaan, mikä tekeekin noista kaksosia. Dairinin veli Washi, oli ainoa sisarus tuolle ja siksi näistä tulikin nopeasti parhaat ystävät. Washi olikin Dairinin hieman isompi jo pentuna, mikä oli yleisin nälvimisen syy veljeltä. Dairinin otti tuon kuitenkin vitsinä, kun veljeksillä oli suurimmaksi osaksi yhteinen huumorin taju jo nuorena. Kaksosilla oli jonkinlainen yhteisymmärrys jo syntyessään ja tiesivät heti koska toista piti auttaa tai tukea. Kaksoset nukkuivat monet yöt yhdessä ja leikkivät aina kuin vain voivat.

1-3kk
Kaksoset tulivatkin lähes aina toimeen ja viettivät paljon aikaa temmeltäen yhdessä. Vanhemmat eivät kuitenkaan olleet onnellisia suhteestaan ja riitelivät usein. Washi uskaltautui kysyä asiasta heidän isältään, mutta sai vastauksekseen vihaisen karjaisun. Dairinin asettui oitis veljensä lähelle, kuin tavasta jota tuolle ei oltu opetettu ja oli valmis puolustamaan veljeään, vaikka pentu hyvinkin tiesi, ettei selviäisi isänsä hyökkäykseltä. Kuitenkin tuo puolustamisen ele oli se mikä herätti isän alitajunnaisesta raivosta.

Isä katosi Kogien laumasta tuon jälkeen, koska varmaankin häpesi itseään tai halusi jotain parempaa. Dairinin kannusti veljensä kanssa masentunutta emoaan monesti, mutta yhtenä iltana kun Dairinin puhui emolleen yksin, Emo huudahti tuolle syyttäen pentua puolisonsa menettämisestä. Dairinin ulkonäkö oli molemmista vanhemmista kaukana ja se oli aiheuttanut vihan kipinän parin välillä. Isä oli siksi syyttänytkin Emoa huoraamisesta, mutta ei emo ikinä sellaista ollut tehnyt. Dairinin iän takia tuo ei ymmärtänyt mistä oli kyse ja siksi hieman pelkäsi emoaan. Tämä lähtikin juosten ulos pesästä, emon huudon jälkeen ja mietti paljon mitä oli tehnyt väärin. Dairinin istui joen lähellä katsoen omaa peilikuvaansa ja alkoi itkeä. Washi löysikin tämän pian ja kyseli tuon vointia. Dairinin halasi veljeään, koska tunsi tuon olevan kaikkein tärkein. Dairinin ja Washi alkoivatkin tämän jälkeen viettää paljon aikaa vanhan naaraan luona, joka kertoi noille jänniä tarinoita ja huolehti noista. Emo tuli kuitenkin eräänä iltana huutamaan vanhukselle, miksi tuo oli varastanut tämän lapset tai miksi tämä opetti niille palturia. Washi ja Dairinin katsoivat sivusta, kun vanha naaras ja heidän emo huusivat toisilleen vääryyksiään.

Loppu päätös olikin, että pennut saivat jäädä vanhuksen huostaan, kun emolla oli ”huono päivä”. Dairinin ja Washi tykkäsivät tästä, mutta lopulta tajusivat mitä se oikeasti tarkoitti. Emo halusikin pahasti eroon pennuista, mutta silti vielä rakasti noita. Tämä lopulta ei koskaan palannut hakemaan pentujaan vanhukselta ja he lähtivät kolmestaan emon luokse. Emoa ei löydetty muutamaan päivään ja sillä aikaa veljekset viettivät elämäänsä vanhuksen luona. Jonkun löydettyä emo viimein, tultiin siitä ilmoittamaan vanhukselle. Dairinin nukkui silloin, mutta Washi oli hereillä ja kuuli siksi kaiken. Pentu tärisi kauhusta kuultuaan, että emo oli tehnyt itsemurhan ja repinyt omat suolensa ulos. Washin pieni itkeminen ja tärinä lopulta herätti vierellään nukkuvan Dairinin, joka heti kysyi, että näkikö tuo pahaa unta. Washi ei viitsinyt kertoa totuutta, koska tiesi Dairinin syyttävän tuosta lopulta itseään ja nyökkäsi myöntävästi veljelleen. Washin alkoikin tuon jälkeen muuttua, mikä alkoi hiljalleen muokata veljien väliä. Dairinin pelkäsi jatkuvasti, että Washikin jättää tämän ja että tästä ei kukaan välitä.

4-5kk
Veljesten alkaessa saada koulutusta noiden välit olivat muokkaantuneet jo niin, etteivät nuo enää keskustelleet joka päivä. Vanhus oli tämän huomannut ja siksi alkoi kouluttaa noita, yrittäen parantaa kaksikon yhteistyötä. Dairinin ja Washi ehtivät 4kk vanhoina oppia Kieuseru Shōshitsu liikeen, josta Dairinin oli niin ylpeä, että alkoi kertoa kaikille vastaan tuleville. Washi lopulta ärsyyntyi tästä ja sanoi tuolle, ettei tämä ollut yhtään muita parempi. Veljesten riidat venyivät ajallaan päivistä – viikkoihin ja viikoista lähes kuukauksiin, kunnes heidän välit olivat niin turmellut, että Washi uskalsi satuttaa veljensä tunteita, syyttämällä tuota emon kuolemasta. Dairinin syytti oitis veljeään valehtelijaksi ja että emo oli vielä elossa. Dairinin ja Washi riitelivät asiasta kauna, kunnes Dairinin ei jaksanut ja hyökkäsi veljensä kimppuun. Veljeksien tappelu aiheutti muutamia arpia ja haavoja, mutta vanhuksen tultua paikalle kaksoset lopettivat oitis ja Dairinin karkasi, vaikka tällä oli pahoja haavoja, jotka saattaisivat tulehtua.

Dairinin juoksi katsomatta taakseen ja päättömästi meni, minne sattui. Nuori uros epäröi hieman matkallaan, että kääntyisikö takaisin, mutta häpesi tekemäänsä niin paljon, ettei uskaltanut näyttäytyä veljensä edessä. Dairinin juoksi pitkän matkan ja niin kovaa, että tämän sydän hakkasi liiankin lujaa. Pentu joutui lopulta hidastamaan tämän takia ja kaatui lähes tajuttomana, sekä haavoista tulevan veren peitossa. Dairinin heräsi lopulta lämpimässä talossa vettä ja ruokaa tämän pedin vierellä. Dairinin katseli ympärilleen ihmeissään ja tajusi, että tämän haavat oltiin hoidettu ja tälle oltiin laitettu lämmin viltti päälle. Talo oli pieni, neljällä huoneella ja seinillä oli useita eläimen nahkoja tai niiden päitä. Dairinin ei pelännyt tilannettaan, vaan oli enemmänkin utelias kaikesta. Pentu nousikin varovasti seisomaan ja tunsi lihastensa hieman jäykistyvän jännityksestä. Dairinin nuuhki kiinnostuneena huoneen kalusteita ja ihmetteli eläinten nahkoja, sekä kuumaa liekkiä joka roihuin takassa. Pentu säikähti oven auetessa ja nuoren miehen astuessa huoneeseen. ”Olet hereillä.” Mies sanoi ja Dairinin katsoi tuota hieman ihmeissää ja suurilla silmillä. Pentu peruutti hieman päästäkseen hieman piiloon, jalkalampun taakse.


Kuvasta Dairininilta puuttuu siteet, mutta muuten kuvaa tilannetta…

”Ei sinulla ole mitään hätää! En minä pure.” Mies naurahti ja samassa Dairinin pää kallistui. Pentu oli uteliaalla päällä, mutta tiesi koska ei kannata lähestyä. Dairinin kun ei voinut olla varma luottaako kaksijalkaiseen ollenkaan. Mies ei hätiköinyt tai yrittänyt tuohon koskea, vaan jatkoi touhujaan tuohon kiinnittämättä huomiota. Dairinin seurasikin miestä vähän aikaa ja jopa kävi tuota nuuhkimassa esineiden takaa. Mies hymyili tuolle, kun heidän katseet kohtasivat ja tätä Dairinin ei toki ymmärtänyt ”hyväksi eleeksi”, mutta ei Dairinin tuota jäänyt pohtimaan. Lopulta tilanne muuttui sellaiseksi, että Dairinin seikkaili ja tutki huonetta, unohtaen lähes täysin paikalla olevan miehen.

Kun Dairinin viimmein uskalsi mennä tutkimaan miestä, tuo ei liikahtanutkaan, ettei säikätyttäisi pentua. Mies varovasti ojensi kätensä Dairinin eteen, jota pentua alkoi nuuhkia ja luolaisi tuota hieman. Mies silitti varovasti Dairinin päätä ja pennun häntä alkoi heilua iloisena. Tänne minä kuulun. Dairinin ajatteli iloisena ja unohti täysin huolensa. Mies vietti monta viikkoa Dairininin seurassa ja tutustui tuohon, sekä opetti tuolle tapoja. Pentu oli muutettu lemmikiksi viimeistään 6kk ikäisenä.

6-8kk
Dairinin tykkäsi uudesta omistajastaa paljon, koska tuo oli niin ystävällinen tätä kohtaan. Kuitenkin mies toi eräänä päivänä mukanaan oudon hajuisen metalli piipun ja nahkaisen pannan. Mies aikoi varmaankin tehdä Dairininista metsästys koiran, mutta pentu ei tuota osannut odottaa. Dairinin istui rauhassa, kun omistaja asetti pannan tämän kaulaan. Se tuntui oudolta ja kutitti hieman aluksi, mutta Dairinin tottui tuohon nopeasti. Isäntä ohjasi Dairinin ulos ja nosti tuon autoon. He ajoivat metsästys alueelle ja mies palkitsi Dairinin, tuon loikatessa autosta itse ulos. Mies käveli valppaana ympäristöstään, mutta rauhallisena. Dairiniin tarttui tuo käytös ja tämä käveli omistajansa vierellä rauhallisena, mutta kuunteli ympäristöään. Isännän ampuessa lintua, tämä hieman vahti myös pentua toisella silmällä, muttei voinut kovin tuohon keskittyä ampuessaan. Kuitenkin pennulla oli aluksi vaikeuksia tottua aseen laukaisuun ja tämä säikähti ensimmäistä niin, että juoksi takaisin ja piiloutui auton alle.

Mies huuteli tätä nimellä ”Dangan!!” ja pentu kuunteli ihmeissään, sekä täristen pelosta. Dairinin asteli varovasti auton alta, hieman alistetun näköisenä, omistajan luokse. Omistaja katsoi tuota hetken totisena, mutta silitti tuota jälkeenpäin. Dairininilla meni ainakin 2 kuukautta täysin tottua laukaisuihin, muitta ei pentu tuota aikaa vihannutkaan.


Dairinin loikkii iloisena omistajan tullessa takaisin tämän luokse.

9-12kk
Dairinia aloitettin kuntouttamaan tuon täytettyä 9kk ja tästä muokattiin nopea, vahva metsästys koira. Dairinin koulutus oli kovaa ja kurillista, mutta pieni pentu oli kovaluu purtavaksi ja tämä pian nautti ”voitto” maisesta tunteesta, kun auttoi omistajaansa kaatamaan pieniä-keskikokoisia saaliseläimiä. Liha annettiin pieneen kylään ilmaiseksi ruuaksi yleensä ja siellä Dairinin saikin hyviä neuvoja muilta koirilta. Pentu oli vuoden ikäisenä kovaksi koulutettu metsästys koira, joka singahtaisi omistajansa käskystä saaliin kimppuun. Dairinin ja tuon omistaja olivat erottamattomia. He viettivät yhdessä koko päivän, vaikka eivät toisilleen sen suurempaa huomiota jakanut. Dairinin nautti elämästään metsästys koirana, mutta pelkäsi hieman tekevänsä virheen ja siksi omistaja hankkisi uuden koiran tilalle. Omistaja tulikin eräänä iltana tälle kertomaan, että he olisivat menossa pitkälle matkalle ja että palaisivat vasta kolmen vuoden päästä.  

Dairinin vihasikin ensimmäistä matkaansa lentokoneessa, mutta tottui tuohon pitkän lennon takia. Dairinin ja omistaja metsästivät Afrikassa kolme leijonaa, pohjoisemmassa jääkarhuja ja muita suuria eläimiä. Dairinin tulisi palaamaan japaniin täytettyään 4v.

4-5v
Dairinin oli muuttunut täysin, tuon palatessa japaniin. Tämä ei kiinnittänyt huomiota mihinkään turhaan ja lojaalisti seisoi omistajansa vierellä. Dairinin näytti siksi hieman sydämettömältä, koska ei ollut ”Leikkinyt” tai iloinnut pitkään aikaan. Tämä oli saanut iloa vain saalin kaatamisesta sekä omistajansa kehuista. Kuitenkin Dairinin oli alkanut kyllästyä jatkuvaan matkustamiseen ja halusi rentoutua, asettua aloilleen. Omistaja ja Dairinin palasivat noiden ensimmäiseen kotiin, joka oli ajan kuluessa saanut hämähäkin seittiä ja pölyä. Omistaja siivosi paikat ja Dairinin istui pihassa, vahtien. Uros näkikin vilauksen jostain mustasta metsässä ja ajatteli tuota karhuksi. Tämä nousi nopeasti seisomaan ja katsoi metsän suuntaan, mutta ei aikonut hyökätä karhun kimppuun, ellei omistaja niin käskenyt. Kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta. Metsästä käveli Dairininin isä ja veli Washi. Dairinin ei tiennyt miksi, mutta vain noiden näkeminen oli saanut tämän itkemään, muttei tämä surrut. Uros oli onnellinen nähdessään nuo vielä elossa. Dairinin seisoi hetken paikallaan ja katsoi veljeään silmiin. Tuostakin oli tullut ”Aikuinen” eikä siksi kovin tunnistanut tuosta huokuvaa kovaa tunnelmaa, mutta Washikin hieman itki nähdessään kauan kadonneen veljensä. Veljekset pian riensivätkin toistensa luokse ja halasivat toistellen ”Anteeksi.” toisilleen. Isä katsoi sivusta, koska tuokin oli ollut palannut vasta muutaman viikko sitten. Dairinin kuitenkin käveli isänsä luokse, seisoi tuon edessä ja katsoi tuon silmiin. Lopulta isänkin ”kova käytös” hajosi ja tämä halasi poikaansa. Kolmikko kertoi menneistä vuosistaan ja selittivät mitä oli tapahtunut. Pian Dairininille tuli kysymys ”Palaatko Kogien joukkoihin?” ja uros oli siksi hiljaa, vastaten ”Kuulun tänne. Omistajani luokse.” Mutta Dairinin itse tiesi, että kaipasi jotain muuta, kuin lemmikkin elämää. Washi ja isä nyökkäsivät tuolle ja poistuivat, etteivät satuttaisi Dairinia enempää. Dairinin ei nähnytkään noita tuon jälkeen.

Oli normaalin metsästys rutiinin aika ja omistaja pakkasi tavaransa. Tämä ja Dairinin kävelivät metsästys paikalle, johon he olisivat ennemmin ajanut, mutta heidän kunto oli parantunut huomattavasti. Dairinin ja omistaja, eivät kuitenkaan muistaneet maastoa täysin. Omistaja putosi jokiseen rotkoon, kulkiessaan Dairinin edellä paksussa kasvustossa. Dairini haukkui omistajalleen ylhäältä ja seurasi, kuinka virtaus tuota kantoi nopeaa. Lopulta Dairinin syöksyi itsekkin rotkoon ja ui parhaansa mukaan kohti isäntäänsä. virtaus oli kuitenkin liian voimakas ja veti kaksikkoa jatkuvasti veden alle. Dairinin löi päänsä kiveen veden alla ja menetti siksi tajuntansa.

Dairinin virkosi rannalta, yksin ja heikkona. Tämä oitis saatuaan voimansa takaisin, etsi omistajansa ja löysi tuon muutaman tunnin päästä, paljon kauempana rantautuneena. Isännän molemmat jalat olivat kivien iskusta murtuneet ja hän oli muutenkin pahoin haavoittunut. Dairinin vinkui tuolle ja asettui tuon vierelle tuota lämmittämään. Kuitenkin tapahtui jotain, mitä Dairinin ei odottanut. Omistaja työnsi koiraansa pois ja asetti itsensä istumaan, käyttäen kiveä tukenaan. ”Olet nyt vapaa Dangan. Elä elämääsi, koska olet vielä elossa…” sanoi omistaja ja irrotti Dairinin kaulapannan, lyyhistyen sitten elottomana maahan.  Dairinin suri omistajansa kuolemaa monta viikkoa, ennen kuin uskaltautui jättää tuon hautaaman ruumiin. Dairinin totteli omistajansa viimeistä käskyä ”Elä, kun vielä olet elossa.” ja siksi alkoi vaeltaa ympäri japania.

5-6v (Uusivuosi; 2005)
Uros oli retkillään törmännyt Xenan laumaan ja nyt Dairinin on pohtinut Xenan laumaan liittymistä. Dairinin ei laumaan vielä virallisesti kuulu, mutta pyörii noiden seurassa ja tutustuu laumaan, toivoen saavansa paikkansa lauman keskuudesta.

Luonne
Dairinin on erittäin ylpeä saavutuksistaan matkustaessaan omistajansa kanssa, muttei kerro tarinoita matkastaan maailman ääriin, omistajansa kohtalon takia. Uros on myös erittäin luotettava ja avulias. Dairinin oli nuorena äärimmäinen seikkailija ja nokkela, mutta vanhetessaan on alkanut haluta asettua aloilleen. Ehkäpä liika seikkailu väsyttää jo tuota? Dairinin on seurallinen ja hyvä metsästäjä, mutta joskus saattaa jopa luottaa liikaa taitoihinsa. Dairinin on joskus hieman itsekäs (tai mustasukkainen) kun kyse on jostain mitä tuo haluaa vain itselleen. (Eli ei tykkää jakaa jotain asioita, mutta ruokaa tuo ei omi). Dairinin ei ole kovin kiinnostunut liittymään Ohuun, koska tämä ei voi olla ajattelematta, että olisi vastuussa noiden hengestä ja jos nuokin kuolevat, tämä syyttäisi varmasti itseään. Kurokagesta kuulemien asioiden perusteella tämä lähes vihaa tuota.

Motto: Why just give up when you don't know what the future holds?

~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~

Ominaisuudet
Taito: ****
Voima: ****
Karisma: **
Nopeus: ****
Kestävyys: ***
Älykkyys: ***
Puruvoima: ****
Kivunsietokyky: ****
Ketteryys: ****
Refleksit: ***
Tekniikat: ***
Ponnistus: ****
Metsästystaito: *****
Uimataito: ****

Aistit
Näkö: ****
Kuulo: ***
Haju: *****

Vaarallisuus: ***


Taistelutekniikat

Kieuseru Shōshitsu: Liikkeen käyttäjä liikkuu niin nopeasti, että hän katoaa paikalta.

Pelaaja: Miss Okami