Taistelun jälkeen

//Saa tulla vapaasti mukaan:)//

Bellatrix

Japanin alpeilla oli yleensä aina tuulista jossain määrin, mutta nyt tuuli oli hiljentynyt ja oli aavemaisen hiljaista. Tassut painautuivat kevyesti lumeen ja Bella vilkaisi nopeasti taakseen, kuin ollakseen varma ettei sitä seurattu. Ehkä juuri käyty taistelu tai hiljainen ympäristö tekivät temppujaan. Kevyesti se ravisteli turkkiaan, joka ei paljon kuivuneen veren takia ravissut. Sekarotuinen jatkoi kävelyään ja arveli kotiin olevan mukavasti matkaa ja vielä pimeääkin alkoi olemaan

Bellaa alkoi mietityttää mitä sen pitäisi tehdä. Pedot liikkuivat enimmäkseen öisin ja sen turkin veren haju voisi houkutella paikalle mahdollisesti petoeläimen. Ajatus ei tuntunut houkuttelevalta ja tämä nopeutti hiukan vauhtiaan. Se kuitenkin tiesi saapuvansa perille vasta aamusta. Mielessään se pohdiskeli tilannetta ja unohti olla tarkkana ympärillään olevasta ympäristöstä

Loikkaan kyytiin, hahmolla joka ei olekkaan päässyt peliin hetkeen

Mei

Naaras oli lähtenyt Ohusta vaeltamaan, Toivossa löytää sisarensa.Mei ei kuitenkan osannut arvata, että tämän seikkailu oli johdattanut sitä kohti Kurokagea. Mei pelkäsi siskonsa puolesta aivan niin, että tärisi hieman. Tälle joka askel tuntui raskaalle vain sen taakan takia, muttei tuo suinkaan ollut väsynyt. Mei oli aikeissa asettua lepäämään, kun veren haju kantautui sen turpaan. Mitä on tapahtunut? Mein huolestunut äitimäisyys iski ja tämä ei voinut pysäyttää itseään, lähtiessään jouksuun. Hajun voimistuessa naaras hidasti vauhtiaan ja katseli ympärilleen. Veri ei haissut tuoreelta, mutta huolestutti tätä silti. "Onko täällä joku?" Mei huudahti varoen ja katseli ympärilleen. Tätä jännitti, koska ei ollut vielä nähnyt ketään tai mitään josta haju olisi lähtöisin. Mei oli valppaana, korvaat heiluen, katsellen ympärilleen ja häntä kohotettuna. Tämä ilmeestä näki, kuinka huollestunut tuo saattoi ollakkaan.

Bellatrix

Sekarotuinen oli ajatuksiaan, mutta nopeasti kantautuvat juoksu askeleet saivat sen säpsähtämään ja hetkessä se oli täysin tietoinen. Joku lähestyi tätä, mutta kuka liikkuisi näin syrjässä tähän aikaan? No hän itse, mutta silti oli hiukan epäilyttävää kohdata joku näin syrjässä kaikesta. Se hidasti askeliaan hieman ja jäi seisomaan puiden suojiin saadessaan näköpiiriinsä vieraan koiran.

Bellatrix katseli toista ja se ei näyttänyt uhkavaalta ja oli lisäksi myös naaras. Sen ilme oli lisäksi hyvin huolestuneen näköinen ja Bella päätteli sen johtuvan tämän verisen turkin harjusta. Muutamalla nopealla askeleella tämä astui näkyville ja hymyili toiselle keyesti. "Hei ja joo olen hirven näköisessä kunnossa, mutta veri ei ole minun vaan metsästys reissultani" Bella höpötteli iloisella äänen sävyllä. Se ei halunnut kertoa olevansa tullut juuri tappelusta. Metsästys matkan olisi paljon helpompi selittää tuntemattomalle. "No olen kulkemassa vain alueen läpi joka tapauksessa. Mihin itse olet liikkellä, jos saan kysyä? " Narttu jatkoi ja tiedusteli ohimennen asioita

Mei

Vastaan tuli nuorehko pieni naaras, veren peitossa. Tietysti Mei huolestui yhä enemmän näkemästään ja Meille oli hieman vaikeaa olla haluamatta puhdistaa toisen turkkia vain tietääkseen onko tuolla yhtään haavoja. Tämä johtui siitä, että Mailla oli usein tapana piillottaa omat haavansa ja arpensa siskoltaan... Syystäkin. Mei on hiukan liian huolehtivainen, jopa tätä tuntematonta kohtaan.

Toinen tervehti tätä mikä hieman yllätti Mein, mutta ei antanut sen näkyä. "Hei..." Mei oli yllättynyt, että niin nuori oli päästetty yksin metsästämään. "Missä vanhempasi ovat? eivätkö he huolestu?" Mei sanoi rauhallisen, huollestuneeella sävyllä. Toinen esittikin tälle pian kysymyksen, mihin Mei ei täysin suoraa vastausta osannut valita. " En itseasiassa ole aivan varma, mihin olen menossa... Mutta haluan kuitenkin etsiä siskoani, vaikka henki menisi." Kurokagen reviiri taitaa olla ainoa paikka jossa en ole vielä Maita etsinyt, mutta kuulemani perusteelta reviiriin pääseminen huomiotta ja pois oli lähes mahdotonta... Mei tuijotti tyhjyyteen miettiessään, mutta tämä palasi todellisuuteen nopeasti kysyäkseen "Satutko olemaan menossa Ohuun?" Mei kysyi tätä, koska vaikkei itse sitä sanonut, saattoi tämä olla hieman eksyksissäkin.

Bellatrix

Toinen huolestunut sävy äänessä sai sen hymyilemään rauhoittavasti toiselle. Tietäisipä toinen mitä se osasi ja oli kokenut niin huoleen ei olisi ollut syytä. Toisaalta Orion huolehti tästä kyllä vanhempiensa edestä. "No vanhempani ovat kiireisiä, mutta setäni ja veljeni voivat huolestua" Bella selitti ja katseli toista

Bella astui muutaman askeleen eteenpäin? Kuullesaan, että toisella ei ollut paikkaa mihin mennä ja se etsi siskooan noin omistautuneesti. Se ymmärsi tunteen, koska olisi tehnyt saman veljiensä vuoksi koska tahansa. Kymys Ohusta sai tämän hiukan varautuneeksi, koska alue kuului nykyään paholaissudelle. "Ei en ole menossa Ohuun. Alue kuuluu nykyään Kurokagelle." Narttu selitti ja sen ilme oli muuttunut rennosta hiukan vakavaksi. Sitten se tajusi jotain ja oli ei voinut olla sanomatta ajatuksiaan. "Eihän siskosi ole siellä?" Bella kysyi ja vakavuus oli vaihtunut huoleksi

Mei

Naaras huokaisi hieman helpotuksesta, saadessaan selville, että nuorukaisella oli joitain jotka tuosta välittivät. Siksi tämä vähän rentoutuikin ja saattoi nyt myös päästään tuon vain kävelemään ohitseen.

Toinen esitti hyvän kysymyksen... Onko siskoni siellä? "Ohu on viimmeinen paikka josta en ole vielä etsinyt... Menetän toivoani koko ajan ja pelkään jonainpäivänä ryntääväni sinne, vaikka tiedän selviytymis mahdollisuuteni olevan surkeat." Mei totesi todella murheellinen ilme kasvoillaan ja katsoen metsään.

Mei säpsähti hieman "Anteeksi epäkohteliaisuuteni, Olen Mei. Mikä onkaan nimesi?" Mei ei tosiaan kauaa ole ollut Ohulaisten lauman seurassa, joten hädin tuskin tietää ketkä Bellan vanhemmat ovat. "Olisi mukavaa jos tapaisit joskus siskonikin..." Mei totesi toiselle hymyillen hieman ja tuntien taas toivoa tuon löydöstä. Mei ei aikonut luovuttaa etsinnässä, mutta ei tiennyt mitä tekisi jos löytäisi tuon ruumiin.

//Tosi lyhyt :S

Bellatrix

Narttu tunsi pientä surua sisälläään kuullessaan toisen tilanteesta ja oli pakko myöntää, että yksin menemällä sinne se olisi itsemurha melkein. Bella olisi halunnut keksiä tilanteeseen jonkin ratkaisun, mutta sen päähän ei tullut mitään hyvää ideaa. Bella havahtui ajatuksistaan kuullessaan toisen kysyvän nimeään ja hymyili kevyesti. "Ai unohfin kokonaan esittäytyä. Olen Bellarix" Narttu totesi ja katseli itsekkin metsikön suuntaan

Alkoi hiljalleen tulla pimeää ja se ei tiennyt miten jatkaisi eteenpäin. "Tuota mitä ajattelit tehdä?" Bellatrix kysyi yhtäkkiä ja käänsi katseensa takaisin toisen suuntaan. Se olisi tarpeen vaatiessa valmis auttamaan toista

Mei

Mei nyökkäsi toisen vastaukselle ja jatkoi "Hauska tutustua Bellatrix" Mei hymyili lempeästi toiselle ja heilautti hieman häntäänsä. Ei Mei halunnut antaa itsestään mitään huonoa kuvaa, vaan halusi Bellan ymmärtävän tämän olevan hyvällä asialla. Mei heilutti päätään ja katsoi Bellan turkkia. "En uskalla päästää sinua perheesi luokse tuon näköisenä... Pelkään heidän puolesta" Mei naurahti lempeästi ja asteli tuon vierelle. " Voin ohjata sinut lammelle jonka löysin etsiessäni sisartani. Se on lähdevettä ja maistuukin yllättävän makealta. Uskon sen puhdistavan jopa sielun murheista..." Mei katsoi suuntaan jossa lampi oli. Mei kun toivoi jotain tekemistä, ettei vain menettäisi järkeään lopulta ja juoksisi Ohuun. "Jos siis kerkeät?" Mei katsoi toista hieman hymyillen lempeästi, kuin emo pennulleen.

Bellatrix

Mein ottaessa puheeksi tämn verisen ulkönäön narttu naurahti kevyesti ja ymmärsi toisen olevan oikeassa. Sen pitäisi hiukan siistiytyä ennen Yukimuran luokse pääsyä. Toinen oli astellut tämän vierelle se ei häirinyt tätä mitenkään. Mei oli mukava tuttavuus ja hyvää vaihtelua sedän joukoiille, jossa puhuttiin enimmäkseen vain sodasta koirasutta vastaan. "Kyllä uiminen voisi olla hyvä ajatus ja siistiytyminen tekisi kyllä hyvää" Bella sanoi ja vastasi toisen hymyyn. " Eli lampi on tuolla suunassa?" Se kysyi ja lähti astelemaan suuntaan mihin päin Mei oli hetki sitten katsonut.

Mei hymyili ja vastasi toisen kysymykseen. "Kyllä, jossain sielläpäin sen näin. En vain itse viitsinyt uida, koska paikka näytti kuniilta..." Mei hieman naurahti ja käveli Bellan perään. "noin puolet lammesta on luolamaisen näköisen kivi asetelman suojaamana... Se on kuin oma paratiisi jos sellainen on." Naaras totesi ja vilkaisi meno suuntaan ja sitten taas bellaan. Mei mietti miltä Bella saattaisi oikeasti näyttää, kun veri suurimmaksi osaksi peitti tuon turkkia, ei naaras voinut olla varma toisen ulkonäöstä.

Matka ei ollut kovinkaan pitkä, Mistä Mei hieman yllättyi. Se oli tuntunut pitemmältä, kun naaras oli siksakitellut puiden läpi ja nuuhkinut maata. "Täällä se on." Mei sanoi hieman innostuneella äänensävyllä ja hölkkäsi kivisen luolan reunalle. Lampi oli hyvin piilossa ja pieni "Grotto" Suojasi liaanien kera suurimmaksi osaksi lampea. "Tämä voi olla sinun piilopaikkasi, jos sellaista koskaan tarvitset. En kerro siitä kenellekkään muulle." Mei sanoi ja hymyili, liikkuttaessaan liaaneja sivummas. "Vesi on yllättävän virkistävää, kokeile sitä maistaa." Mei kehotti, kuin asia olisi ollut jokin uusi hitti juoma.

Bellatrix

Narttu asteli tasaista tahtia eteenpäin. Se käveli Mein edellä ja liikautti korviaan kevyesti, kun kuuli puhetta takanaan. Kuvailun perusteella paikka oli todella ihana ja siellä sai varmasti olla rauhassa

Matka ei ollut tosiaan pitkän ja sen aikana se oli siirtynyt toisen taakse seuraamaan suuntaa. Kaksikko olikin pian perillä ja edessä alkoi näkyä erikoisen näköinen luola sekä oudon näköisia kasveja, jotka kasvoivat suorassa ja olivat täysin vihreitä. Bella pysähtyi itse pienen matkan päähän ja tutkiskeli katsellaan paikkaa.

Bellatrix ilahtui ja innostui kuulleessaan, että paikka voisi olla sen piilopaikka, jos se vain haluaisi olla rauhassa. "Oikeasti? Tämä on mahtava piilopaikka!" Se huudahti iloisena ja ampaisi juoksuun lampea kohti. Se juoksi Mein ja liianien ohi ja hyppäsi suoraan lampeen, että vesi räiskyi. Vesi tosiaan oli lähde vettä ja hyvin kirkasta. Bella ui vedessä muutaman vedon ja aukaisi suutaan, että voisi maistaa lähdevettä. Se tosiaan maistui eikoiselta ja sitä pystyi kyllä juomaan. "Vesi on todella hyvää. Kiitos, että näytit tämän paikan. Haluatko jotain vastapalvelukseksi?" Se kysyi Meiltä ja ei jäänyt odottamaan vastausta vaan sukelsi pinnan alla, että veri huuhtoutuisi sen turkista pois. Muutaman minuutin jälkeen se nousi happea vetäen pinnalle ja huomasi vedessä olevan pinnalla verta sen turkista.

Mei hyppäsi hieman taakse toisen loikatessa veteen, yllättyessään toisen reaktiosta, mutta alkoi sitten nauramaan. "Jos sen haluat. En itse ole kova uimaan joten tämmöinen paikka menisi omana piilonani hukkaan. Tykkään näet enemmän kiellekkeistä tai vuorista joilta näkee kauas, mutta niille on hankala päästä... Tykkään siitä haasteen jälkeen tulevasta, oman rauhan palkkiosta..." Mei kommentoi ja nyökkäsi varmistaakseen toisen kysymyksiin. "Toisen tarjotessa vastapalvelusta, Mei mietti hetken. "En tarvitse mitään vastineeksi. Mielestäni olisi turha jättää tällainen paikka unholaan ja olisin sen hukannut, ellen sitä sinulle olisi nyt näyttänyt." Mei totesi ja katseli ympärilleen. Paikka oli kyllä eksoottinen, mutta ei liian silmään pistävä ja siksi se sulautui maastoon hyvin. Olet muuten paljon kauniinpi, ilman veren punertavaa turkkia." Mei kommentoi hiukan naurahtaen.

Mei vietti aikaa rannassa ja vahti nuoremman naaraan selustaa tuon peseytyessä. Olivathan he Ohun läheisyydessä ja hyvän matkan päästä "turvasta". Mei toimi valppaana vahtikoirana tuolle ja tarkisti jokaisen äänen jonka kuuli, oli se sitten oksa tai lehtien rapina, Mei tarkisti sen joko katseella tai hajuaistillaan. Mei haistoi veren mikä sai sen jäykistymään. Se ei tule Bellatrixistä... Mei peruutti liaanien suojaan ja vilkaisi Bellan suuntaan. "Haistatko saman? Karhun verta... Saattaa olla metsästäjiä..." Mei sanoi hiljaa Bellalle, mutta suurimmaksi osaksi mietti vain asiaa ääneen.

Bellatrix

Bella sai tarpeekseen virkistävästä uimisesta ja lähti uimaan rantaan kohden nopein vedoin. Se ei tietenkään ollut huippu uimari, mutta kyllä se uskalsi ajatella olevansa jollain tavalla kyllä aika hyvä uimisessa. Päästyään tkaiain kuivalle maalle se ravisteli voimakkaasti turkkiaan ja verytteli kunnolla. "Isku pään kohdalla ei kyllä enään tunnu kipeltä" Se ajatteli ja vasta nyt huomasi ettei Meitä näkynyt missään.

Yhtäkkiä se hastoi verta, joka ei kuulunut hänelle. Bellatrixin lihakset jäikystyivät ja samassa se huomasi Mein kasvien suojassa ja käveli hiljaa sen luo. "Kyllä se on karhu ja ehkä kerran ammuttu, kun veri on näin voimakkaasti ilmassa" Se totesi ja haisteli uudestaan ilmaan ja nyt se erotti metsästäjien hajun. "Ihmisiäkin on täällä, mutta haavoittu karhu on todella vaarallinen. Toivotaanko vain, että se ei haista tuota verta minusta ja tule tänne?" Narttu kysyi ja tiesi, että todennäköisesti karhu voisi tulla kiinostuneena. Se oli monet kerran ihmisten luona asuessa kohdannut vihaisen karhun, mutta ei ollut kaatanut sellaista petoa ilman ihmisten apua.

Mei mietti hetken toisen sanoja ja huokaisi. "Jos karhu tulee luoksemme, tulee meidän puollustautua ja näyttää sille vaarallisilta. Muuten karhu voi nähdä meidät helppona saaliina ja yrittää tappaa meidät. Se on myös vielä mahdollisempaa jos karhu ajattelee meitä ihmisten hurttina..." Mei kävi mahdollisuuksia läpi. "Jos niin käy, lupaa minulle, että peräännyt ja annat minun ottaa sen huomion? Et ole taistelu kunnossa mielestäni, koska liika on aina liikaa..." Mei totesi ja kokemuksiensa takia, ymmärsi naaras luultavimmin Belleä paremmin Karhut. Mei oli rauhallinen, mutta valppaana koko ajan. Jos kyseessä oli harrastava metsästäjä, voisi Mei olla tuon saalis listalla koska naaras on osittain susi ja se hiukan näkyi ulkoisesti. Mein suuret tassut varsinkin antoivat tuon kuvan.

Bellatrix

Narttu kuunteli hiljaa toisen puhetta ja osittain se oli samaa mieltä ja toisaalta ei. Se mielellään perääntyisi, jos sen pitäisi puolustaa itseään eikä varsinkaan Mein ollessa paikalla. Se ei pystynyt jättää toista vaaraan. Bella muisti elävästi metsästys retken, kun se oli käynyt epäröimättä kiinni karhuun. Se sai nuoren koiran veren kiertämää. "Mei en pysty jättämään sinua syötiksi enkä voi luvata mitään. Ehkä olisi aika kertoa, että isosäni on Gin karhukoira ja Ohun perustaja" Se kertoi ja hymyili. Kaikki varmasti tunsivat tuon legendaarisen koiran.

Se ei kyllä ollut levännyt edellisestä taistelusta ja ennen sitä oli treenannut. Tämä ei ollut varma jaksaisiko sen kroppa taistelua juuri nyt. Bella oli kuitenkin nuori ja arveli, että voisi suorittaa erään tekniikan, jolla kaataisi karhun yksin kuten Riki aikoinaan. "Osaan suurinpiirtein erään tekniikan suvultani. Voisin tappaa karhu sillä, mutta en tiedä olenko sen jälkeen en varmasti liiku hetkeen" Bellarix mietti ääneen Meille

Mei tuijotti hetken toista yllättyneenä, mutta naurahti hieman. "Pitäisikö minun sitten neiditellä ja kohdella sinua kuin kunigatarta?" Mei vitsaili ja oli hiukan onnellinen, että toinenkin osittain osasi metsästää ja varsinkaan tuo ei näyttänyt pelkäävän karhuja, samallalailla kuin Mai. "enkä olisi jäämässä syötiksi, vaan ennenkin ensimmäiseksi vastukseksi... Mielummin menisin itse ensin taisteluun, kuin päästäisin ketään edelleni, tietämättä noiden taidoista... Ei kenenkään tarvitsisi kärsiä niin..." Mein kasvot saattoivat hieman haalistua niinkuin tämä olisi nähnyt kummituksen, mutta se jouhtui siitä, kun muisteli emoaan samalla kuin puhui.

Mei huokaisi. "Luottaisin paremmin siihen, että olisit edes sivummalla ja piilossa, koska emme voi olla varmoja, miten ihmiset reagoisivat koiraan metsässä joka kaatoi yksin karhun. Otan mieluummin vastuun itselleni, koska Susi on luontaisemmin uskottavampi vastus karhuille..." Mei höpötti ja yritti tehdä järkeä sanoistaan. "Haluaisin kuitenkin sanoa vain, ettei sinun tarvitse jännittää osaltani, koska olen itse joutunut muutaman karhun kaatamaan ja jos tämä on haavoittunut, ei siitä niin kovaa vastusta voi olla. Ainoa pelkoni on, että ihmiset nappaavat sinut." Mei totesi ja katseli ympärilleen valppaana, aistiessaan että karhu oli yhä lähempänä ja pieni metallinen vivahde leijui ilmassa.

Bellatrix

Narttu takkaili Mein puhuessa ja ei ymmrtäny miksi ihmiset haluaisivat napata villi koiran. Se oli tottunut niin ihmisiin eikä ymmärtänyt, että sen taidot olivat ihmisten silmillähyvin poikkeuksellisia. Varsinkin, jos se suorittaisi erään tekniikna sen voimat olisivat kokonaan loppu ja se olisi hyvin helppo napata metsästäjille. Tilanne olikin hyvin iso ongelma Bellan mielestä ja se ei oikein tiennyt miten pystyisi olla sivussa vaikka Mei sanoi, että oli kaatanut karhun aikaisemmin. "Hyvän on pysyttelen sivulla" Bellatrix totesi hiukan pettyneenä, mutta samassa se tajusi karhu hajun olevan lähempänä ja myös metallin haju oli selvästi ilmassa. "Huuda kuitenkin heti, jos tarvitset apuani. Jos ihmiset tekevät jotain epäilyttävää tulen apuun" Se puhui sa samalla siirtyi hiukan kauemmaksi luolaan kohti piiloon pois näkyvistä. "Toivottavasti se karhu olisi haavoittunut pahasti eikä pystyisi riehua" Narttu ajatteli ja piti katseensa Meissä miten toinen alkaisi toimia, kun karhu tulisi näkyviin metsästä.

Mei hymyili Bellatrixille ja nyökkäsi tuolle vastaukseksi. Naaras seurasi, kuinka nuorempi vetäytyi luolaan suojaan. Nyt Bella menee ainakin ihmisiltä huomaamatta... Mei vaistonaisesti veti syvään henkeä ja sulki silmänsä. Naaras kohdisti hajuaistiaan ja olihan tuo jo veteraani metsästäjä, miksi Mei luotti kuonoonsa paljon. Koiria... Naaras karhu, mahdollisesti haavoittunut... Aikuisia kaksi jalkaisia ja luultavimmin minun tasoisija metsästäjiä... Mei totesi päässään hajun perusteella. Mei avasi silmänsä, hajujen yhä voimistuessa. "Menkää ohitse vain..." Mei mumisi itselleen ja toivoi näin. Oli Meikin osittain piilossa, mutta vain jotta ihmiset eivät tuota heti näkisi. Enemmän se kuitenkin oli esillä, kuin Bellatrix.

Hajut olivat jo ääressä ja veren haju oli ruvennut tarttua joka paikkaan. Se peitti hiukan muita hajujaan alle, mutta kiitos Mein taitojen ja hyvien aistien pystyi tämä valitsemaan joukosta oikean. Mei käänsi päänsä sivulleen ja sanoi hentoisella äänensävyllä "Ei taidettu päästä ainakaan karhun kiinnostuksesta eroon..." Olisin kyllä toivonut, että karhu juoksisi vain ohitsemme paetessaan metsästäjiä... Mei totesi turhautuneena. Sillä hetkellä Mein lihakset jäykistyivät kuin muutaman metrin sivulle päin kaksikosta kuului hieman tuskainen Murahdus ja tuhahdus. Neiti jo tullut näin lähelle?? Kai se veri tosiaan leikkii kuononi kanssa... Peittää jopa Bellasta lähteneen veren hajun. Mei nousi seisomaan ja seurasi nyt katseellaan valppaana karhua, joka nuuhki maata ja näytti yllättävän rauhalliselta. Olisivatkohan metsästäjät olettaneet osuneensa hyvin ja antaneet sen paeta, siinä ajatuksessa että se kaatuu kuitenkin ja heidän tulee vain odottaa... Mei pohti ja seurasi karhua, kunnes äkkäsi kaksi hyvin soluttautunutta metsästys koiraa. Eivät he kovin kaukana olleet... Koirilla oli näkyvästi kaulapannoissaan laitteet, joita voisi vain laskea jäljittimiksi. Niiden avulla metsästäjä voisi vain lähettää koiransa vahtiman saalista kunnes tuo kaatuisi tai jotain.

//Mei tulee tosiaan tekemään uhkarohkean teon, mikä vie tuon hengen, mutta vapauttaa Main.

Mei

Naaras murahti hiukan katsoessaan metsästyskoiria, joiden katse oli liimattuna karhuun. Mei lähti hiljaa hiipimään koirien taakse, sillä nuo olivat Bellatrixille suurin uhka. Mei päätteli, että paras keinonsa saada nuo pois paikalta olisi joko hätistellä pois karhu tai hyökätä koirien kimppuun. Kaksi uros koiraa oli niin paikalla, jotta näyttivät aivan patsailta ja eri tilanteessa olisi Mei antanut itsensä ihastua toiseen heistä. Naaras ei kuitenkaan antanut itsensä tehdä niin, koska aikoi suojella Bellatrixiä hengellään. Mei meni tarpeeksi lähelle ja ruihtaisi toiselta koirista pannan pois ja juoksi suuntaan josta Bellatrix oli tullut. Anteeksi Bellatrix, en voi odottaa enää... Tuo ajatteli ja samassa tajusi vain toisen uroksista lähteneen Mein perään. hitto... Mei mietti ja katsoi nyt tätä seuraavaa urosta silmiin tuo näytti hetken vihaiselta, mutta uroksen katse lämpeni lähes heti kun noiden katseet kohtasivat. Rakkautta ensisilmäyksellä? Kyllä, mutta Mei ei aikonut pysähtyä ja juoksi kyynelet valuen poskillaan. Karhu oli ajat sitten säikähtänyt ja lähtenyt karkuun, saaden toisen koirista seuraamaan tuota. Mei juoksi jaloistaan niin kovaa kuin vain voi, metsästyskoira kintereillään. Mei suuntasi nyt kohti Kurokagen reviiriä, toivoen pelastavansa siskonsa ja hieman unohtaen metsästyskoiran takanaan.

//Mei poistuu. (Kirjoitan lopun tarinasta Mein esittelyyn. Luultavimmin tuon lisään kuolleet listalle)

Bellatrix

Bella pysytteli hiljaa paikoillaan ja seurasi katsellaan karhua, joka oli tullut näkyviin. Myös kaksi metästyskoiraa olivat saapuneet paikalle. Meteli sai sen kiinnittämään huomionsa Meihin, joka oli hyökännyt toisen koiran kimppuun. "Mitä sinä teet?" Se ajatteli ja hetken aijan meinasi itsekkin mennä apuun, mutta ei ehtinyt tehdä mitään. Karhu säikähti tilannetta ja lähti juoksemaan pois. Myös Mei lähti paikalta toinen koira perässään.

Bellatrix hämmentyi tilanteen kulusta, mutta tiesi ettei voisi tehdä enään mitään. Se ei tuntenut kunolla Meitä eikä lopuksi tiennyt sen aikeita. Se kuitenkin päätti jäädä odottamaan, jos toinen tulisi vielä takaisin. Tämä asettui mukavaan asentoon, mutta ei saanut heti unta. " Voisin lähteä huomenna Yukimuran luokse. He ovat varmaan jo huolissaan" Bella ajatteli ja ja vaipui uneen.

Aamu alkoi sarastaa alpeilla ja valonsäteet herättivät sekarotuisen. Se nousi ylös ravitteli turkkiaan. Olo oli tosiaan paljon parempi ja eiliset tapahtumat pyörivät vielä mielessä. Ulos astelleessaan se katseli hetken suuntaan mihin Mei oli kadonnut edellisenä päivänä. Ajatuksissaan se lähti hölkkäämään kohti Ohun nykyistä päämajaa.

//Bellatrix poistuu//