Daedra
Viestien lukumäärä : 482
Join date : 23.09.2016
Ikä : 28
 | | Aihe: Daedran valmishahmoja Ti Helmi 21, 2017 11:53 pm | |
| Kaikki he liittyvät hahmooni Taweretiin. Tulevaisuudessa tulee varmasti lisääkin hahmoja. Ainiin käyttäkää hahmoja hahmohyväksynnässä, koska en tiedä ovatko he hyväksyttyjä. - Behemoth - Väärinkäsittänyt kömpelys:
 Nimi: Behemoth (nimen alkuperä *KLIK*) Sukupuoli: Uros Ikä: 10-vuotias Liittouma/Lauma: Laumaton ULKONÄKÖRotu: Dobermanni Säkäkorkeus: 72cm Paino: 45kg Turkinväri: Musta, jossa dobermannille tyypilliset ruskeat kuvioinnit ovatkin albiino versiot. Silmienväri: Tumman ruskeat Ominaisuudet:Taito **** Voima **** Karisma ** Nopeus ** Kestävyys *** Älykkyys ** Puruvoima **** Kivunsietokyky **** Ketteryys *** Refleksit *** Tekniikat * Vaarallisuus **** Puissa hyppely * Metsästystaito ** Uimataito *** AistitNäkö ** Kuulo ** Haju *** LUONNEBehemoth on synkkä oman tiensä kulkija. Hän ei pidä melkein kenestäkään ja puhuu tosi harvoin. Jos hän jotain sanoo niin tosi lyhyin lausein. Joskus hänen kuullaan kommunikoivan vain yksittäisillä sanoilla. Hän on siis todella antisosiaalinen, eikä tule kenenkään kanssa oikein toimeen. Uroksella kun on suuri tappamis vietti. Behemoth on voimakas, mutta ei kovin nopea tai älykäs. Hän ajattelee liikaa tappamista ja luottaa itseensä liikaa. Hänellä ei ole tapana ajatella millainen vastustaja on kyseessä jos hän aikoo hyökätä. Uroksen haaveena olisi olla joku päivä tunnettu koirien Viikatemiehenä (tai Kuolemana). MENNEISYYSBehemoth syntyi vanhimpana viisi henkiseen pentueeseen Amerikassa. Muut pennuista olivat normaaleja, paitsi ei Behemoth. Hän oli ainut, jolla ei ollut ruskeita merkkejä. Uroksen sisarukset syrjivät erilaista veljeään. Emo silti huolehti jokaisesta pennusta. Emo ei silti elänyt kun vain muutaman vikkon pentujen syntymän jälkeen. Isän tehtävä oli sitten huolehtia pennuista tasa-arvoisesti. Pennut kasvoivat hurjaa vauhtia. Behemothia yhä syrjittiin. Kun pentuja luovutettiin eteenpäin, eräs egyptiläinen perhe kiinnostui Behemothin erilaisuudesta. Syrjitty pentu sai hyvän kodin. Behemoth oli todella rauhallinen, mutta teki muutamia tuho töitä. Kaikesta hän ei edes jäänyt kiinni, koska perheessä oli toinen saman ikäinen uros pentu. Heidät oli hankittu samaan aikaan. Behemothista ja toisesta uroksesta tuli nopeasti hyvät ystävät, vaikka he tykkäsivät kiusata toisiaan. Meni vuosi, kun perheeseen tuotiin naaraspentu: Araigneé. Pentu ei osoittanut minkäänlaisia mielialoja ulospäin. Behemoth ei sitä melkein edes huomannut, koska naaras oli eniten tekemisissä juuri hänen kanssaan. Behemoth ystävystyi uuden tulokkaan kanssa nopeammin kuin taloudessa oleva toinen uros. Behemoth kun oli puolitoista vuotias niin hänelle alettiin opettamaan vahtikoiran taitoja. Uros oppikin nopeasti ja hän osasi rauhallisuutensa vuoksi keskittyä kouluttautumiseen. Behemothista tuli jo nuorena hyvä vahtikoira, mutta hän ei silti ollut vielä tarpeeksi aggressiivinen. Behemoth oli kahden vuoden ikäinen, kun hän tapasi toisen uroksen ja Araigneén kanssa Taweretin kaupan edessä. Behemothin emäntä oli mennyt kauppaan ja ottanut koirat mukaansa. Taweretin kohdalla oli käynyt samoin, eli hänen omistaja oli mennyt kauppaan ja ottanut koiran mukaan. Koirat alkoivat tutustua toisiinsa kaupan pihassa. Koirien omistaja tunsivatkin toiset, joten ystävykset pystyivät tapaamaan usein. Kului vuosi kun hyvät ystäväsuhteet oltiin luotu. Behemoth oli huomannut Araigneén olevan energisempi. Uros oli tyytyväinen siitä, mutta hän ei itse ollut kovin erikoista suhdetta luonut Taweretiin. He vain olivat ystäviä. Eräänä yönä kun Behemoth oli vahtimassa taloa, hän huomasi toisen uroksen poistuvan alueelta. Behemoth ei mennyt pysäyttämään häntä, mutta tarkkaili kyllä urosta talon pihalta. Pian hän huomasi uroksen tapaavan Taweretin ja kaksikko poistui alueelta. Behemothia asia ei silti kovin hetkauttanut. Hänellä ei ollut aikomustakaan kertoa toisen uroksen menemisistä: olihan toinen perheen uros isännän sotilaskoira. Behemoth näki useana yönä uroksen karkaamiset. Tätä kesti niin kauan, kunnes Behemoth täytti kuusi vuotta. Ei mennyt kauan kun Behemoth sai tavata Taweretin tyttären. Kävi ilmi, että toinen uros oli pennun isä. Behemothia tilanne nauratti. Hän ei olisi uskonut koskaan, että nämä kaksi tulisivat vanhemmiksi yhteisesti samalle pennulle. Kului muutama vuosi. Behemoth oli viimein oppinut tarpeeksi aggressiiviseksi vahtikoiraksi. Hän nautti tärkeästä roolistaan. Pian hän sai kuulla Taweretin kuolleen. Behemothia ei kovinkaan hätkäyttänyt ystävän kuolema. Hän pysyi neutraalina. Viimeiset vuodet olivat muutenkin viilentänyt Behemothin ja Taweretin välejä. Behemoth ei ollut kovin pitänyt Taweretin tyttärestä, vaikka ei pennussa mitään vikaa ollut. Hän ei myöskään ollut mustasukkainen toisen uroksen isyydestä. Behemoth joutui silti lohduttamaan Araigneéta. Behemoth oli kahdeksan vuotias, kun Araigneé annettiin toiseen kotiin. Uros osoitti naaraan menettämisestä pientä surua, mutta sitä kesti vain päivän. Olisihan se ollut ihme, jos urokselle ei olisi tullut ikävä naarasta, joka oli pyörinyt koko ajan uroksen luona. Samana vuonna perheen isäntä lähti armeijan harjoituksiin toisen uroksen kanssa. Behemoth jäi kotiin emännän ja muutaman lapsen kanssa. Eräänä yönä Behemoth alkoi kyllästymään viimein elämäänsä, joka oli kuin oravanpyörä. Hän alkoi suunnitella karkaamista. Behemoth toteutti karkaamisen onnistuneesti. Hän oli suunnitellut karkaamisen parin yön aikana. Hän juoksi lähimpään satamaan ja alkoi salamatkustajaksi laivassa. Hän ei tiennyt minne oli menossa, mutta sisimmissään hän uskoi kokevansa elämänsä seikkailun. Matka oli useita päivä pitkä, kunnes laiva saapui Japaniin. Uros kun tajusi laivan pysähtyneen niin hän päätti hypätä kannelta. Hän ei osannut ajatella järkevästi vaan tippui kannelta metalliromua täynnä olevaan konttiin. Ihmiset havahtuivat ihmeellisestä kolinasta ja huomasivat Behemothin romujen seassa. Uros oli pahasti haavoittunut. Ihmiset auttoivat koiran pois romujen seasta ja meinasivat hoitaa uroksen haavoja. Behemoth säikähti haavojen kipua. Oli ensimmäinen kerta, kun hän oli haavoittunut. Uros ajatteli kontin olleen ihmisten ansa, joten hän yrittikin karkuun. Ihmiset eivät halunneet päästää häntä, koska haavat olivat pahan näköisiä koiralla. Uros joutui puremaan ihmisiä päästäkseen vapaaksi. Hän onnistui ja juoksi pois. Behemoth on nyt kymmenen. Hoitamattomat haavat ovat arpeutuneet ja niihin sattui yhä. Kipu muistutti urosta ihmisten "ansasta", joten uros ei osaa luottaa ihmisiin. Uros yhdistää usein myös koirat ihmisiin, joten sen vuoksi uroksella on tappovietti. Hän ei tiedä Taweretin ja Araigneén olevan myös Japanissa. Araigneén jos hän kohtaisi, niin heistä takuulla tulisi liittolaiset. Jos taas Behemoth tapaisi Taweretin, niin uros haluaisi varmasti tappaa hänet. Pelaaja: ?
- Acre - Rohkea veteraani:
 Kuva (c) Miss OkamiNimi: Acre Sukupuoli: Uros Ikä: 10-vuotias Liittouma/Lauma: Laumaton Puoliso: Taweret Tytär: Wosret ULKONÄKÖRotu: Saksanpaimenkoiran ja suden risteytys Säkäkorkeus: 60cm Paino: 30kg Turkinväri: Vaalean ruskea pohja, jossa vaaleamman ruskeita merkkejä. Pohjaan verrattuna hieman tummemasta ruskeasta merkkejä. Turkki on hieman harmaantunut iän vuoksi. Silmienväri: Vaalean siniset Ominaisuudet:Taito **** Voima **** Karisma ** Nopeus **** Kestävyys *** Älykkyys **** Puruvoima **** Kivunsietokyky *** Ketteryys ** Refleksit ** Tekniikat * Vaarallisuus **** Puissa hyppely * Metsästystaito *** Uimataito ***** AistitNäkö **** Kuulo ** Haju **  Kuva (c) Miss OkamiLUONNEAcre on nuoresta asti kokenut kaikkien suojelun tärkeänä. Hän ei epäile olla heti auttamassa, jos heikompi tarvitsee apua. Hän olisi valmis uhraamaan henkensä tuntemattomanki takia. Ukko tosin luottaa omiin taitoihinsa paljon, joten hän ei luovuta todellakaan helposti. Taisteluissa uros voi tokaista leikkimielisesti, että nuorien pitäisi siirtyä hänen tieltään. Acre on jo vanha, joten hän ei ole enää niin ketterä kuin nuorempana. Hän on silti taustojensa vuoksi pysynyt todella hyvässä kunnossa, joten uroksen nopeus on melkein samaa tasoa kuin hän olisi vielä nuori. Uroksella on tapana kertoa tarinoita välillä nuoruudestaan. MENNEISYYSAcre syntyi susiuroksen ja saksanpaimenkoira naaraan pennuksi. Uros syntyi amerikkalaisen perheen ulkorakennukseen. Acren isä häädettiin pois, mutta Acre ja hänen äitinsä saivat jäädä asumaan. Acre oli leikkisä. Kuukauden ikäisenä hän pelasti haavoittuneen kissan kotkan kynsistä. Silloin jo pentu tajusi kuinka tärkeää suojelu oli. Acre oli kolmen kuukauden ikäinen kun hänet aiottiin luovuttaa eteenpäin. Perhe oli adoptoinut pennun äidin koirakseen, mutta toista koiraa he eivät halunneet. Acresta harva perhe kiinnostui, koska hän oli osittain susi. Eräänä päivänä eräs egyptiläinen perhe tuli katsomaan Acrea. Perheen isäntä kiinnostui pennusta, koska hän näki uroksessa potenttiaalia sotilaskoirasudeksi. Egyptiläiset adoptoivat Acren ja pennun kiintymystä alettiin heti kasvattamaan perheen isäntään. Acre ei ollut egpytiläisten ensimmäinen lemmikki. Samaan aikaan egyptiläiset olivat hankkineet saman ikäisen dopermannin: Behemothin. Pennut ystävystyivät nopeasti ja kiusasivat tosiaan välillä tahallaan. Riidat he aina sopivat nopeasti. Acre oli vuoden kun perheeseen otettiin kolmas lemmikki: naaras pentu nimeltä Araigneé. Uros tutustui naaraaseen, mutta huomasi että pentu oli enemmän kiinnostunut Behemothista. Acrea se ei haitannut, koska hänellä oli isäntä. Tuona samana vuonna perheen isäntä alkoi kouluttamaan Acrelle jo nopeutta. Isäntä ei voinut olla huomaamatta Acren suojeluviettiä. Kului vuosi. Acre oli saanut lihaksia ja hänen näkönsä oli kehittynyt. Hän oli todella tarkkaavainen. Eräänä päivänä emäntä otti koirat mukaansa kauppaan. Kaupan pihassa kolmikko tapasi Taweret nimisen naaraskoiran. Acre ystävystyi muidenlailla naaraaseen. Heidän onnekseen kolmikon ja Taweretin perheet tunsivat toisensa. Lemmikit saivat mahdollisuuden tutustua toisiinsa. Acre oli kaksi vuotias kun hän halusi muutosta elämäänsä. Hän oli lojaali perheen isännälle, mutta silti uros karkasi yöllä kotoa. Karkaamisen aikana hän tapasi Taweretin. He päättivät yhdessä suojella yön yli nuorempia ja auttaa heitä tarvittaessa. Tätä kesti useita öitä peräkkäin. Acre ja Taweret loivat välilleen erikoisen suhteen, jossa oli romanttisia piirteitä. He silti näyttivät ulospäin enemmän kuin todella läheisiltä ystäviltä. Uros kertoi tunteistaan ja Taweret vastasi niihin. Yö karkailuja kesti useita vuosia. Acresta tuli isä, kun hän oli kuusi vuotias. Tuohon päivään asti Acre oli karkaillut Taweretin kanssa öisin suojelemaan muita. Ei mennyt kauan kun Acre sai tavata tyttärensä. Uros kiintyi tyttäreensä ja lupasi suojella tätä. Meni muutama vuosi kun Acre kuuli Taweretin kuolemasta. Uros suri rakkaansa kuolemaa ja ulvoi suruunsa öisin. Uros ei jaksanut kovin tehdä mitään vaan makaili. Ikävä naarasta kohtaan oli hirveää, varsinkin kun uros ei saanut mahdollisuutta tietää mitä hänen ja Taweretin tyttärelle oli tapahtunut. Meni muutamia viikkoja Taweretin kuolemasta, kun Araigneé annettiin toiseen kotiin. Pian perheen isäntä joutui lähteä armeijan harjootuksiin, joten Acre lähti hänen mukaansa. Armeijassa uros koki olevan tärkeä. Hänelle yritettiin opettaa erilaisia rooleja, mutta kävi ilmi, että uros oli täydellinen sotilaan apukäsi. Roolin todettua armeija sai kutsun Japanin armeijalta kutsun yhteisiin harjoituksiin. Acre lähti siis Japaniin muun armeijan kanssa. Japanin harjoituksissa harjoiteltiin pommin etsimistä ja purkamista. Isäntä ja Acre saivat hoitaa yhteistyötä muutaman muun sotilaan kanssa. Acre nuuhki pommin esiin, joten yksi muista sotilaista alkoi purkaa pommia. Pommi räjähtikin. Pommissa oli ollut valmistus virhe, joten se räjähti kuin todellinen pommi. Acre lensi räjähdyksestä aiheutuvan paineaallon vuoksi lähimpään jokeen. Muut pommin lähellä olevat sotilaat ja isäntä pahasti haavoittuivat. Acre oli puolitajuton, kun hän kulki joenvirtausta pitkin. Meni aikaa kun Acre ajautui rantaan. Hän oli saanut haavan silmiensä väliin ja leukaansa. Oli hänessä muitakin haavoja, mutta ne eivät olleet niin pahoja. Uros nousi hieman pökkärässä ylös ja vilkaisi ympärilleen. Hän ei tiennyt missä oli. Uros lähtikin kävelemään eteenpäin, koska ei keksinyt muutakaan. Hän ei haistanut armeijaa lähellä, joten hän ei voinut muuta kuin lähteä kävelemään. Acre on kulkenut kaksi vuotta yksin. Ohimennen hän on auttanut nuorimpia ja heikompia. Hänen kasvoihin on arpeutunut pitkä arpi, joka kulki silmien välistä. Myös leuassa oleva haava oli arpeutunut. Uros ei tiedä, että Taweret, Araigneé ja Behemoth ovat myös Japanissa. Jos hän kohtaisi Taweretin niin hän iloitsisi jälleen näkemisestä ja rakkaus naarasta kohtaan ilmenisi. Araigneén ja Behemothin tapaaminen ei uroksesta olisi kovin erityinen. Olivat he hänen vanhoja ystäviä, mutta eihän uros tiennyt kuinka he olivat muuttuneet. Pelaaja: ?
- Wosret - Horuksen silmä:
 Nimi: Wosret (nimi on peräisin egyptiläiseltä jumalattarelta, joka oli Theban kaupungin jumalatar) Sukupuoli: Naaras Ikä: 4-vuotias Liittouma/Lauma: Laumaton Isä: Acre Emo: Taweret ULKONÄKÖRotu: Sekarotuinen (Stabijhoun+Saksanpaimenkoira+Susi) Säkäkorkeus: 55cm Paino: 25kg Turkinväri: Valkoinen pohja, jossa on vaalean ruskeita ja tumman ruskeita kuviointeja Silmienväri: Vihertävän siniset Ominaisuudet:Taito **** Voima *** Karisma ** Nopeus *** Kestävyys **** Älykkyys **** Puruvoima *** Kivunsietokyky **** Ketteryys ** Refleksit *** Tekniikat * Vaarallisuus *** Puissa hyppely * Metsästystaito *** Uimataito *** AistitNäkö *** Kuulo *** Haju *** LUONNEWosret on lempeä ja hänellä on suuri sydän. Hän on oppinut äidiltään, että läheisten suojelu on tärkeää, joten hän on todella suojelevainen. Suojelusta on tullut hänelle elämäntehtävä, josta voi huomata kuinka suojelevainen hän on. Wosret voi auttaa ketä tahansa, johon hän luottaa. Naaraan luottamus ei ole vaikea ansaita. Avunpyytäjällä on oltava vain oikea asenne, joka miellyttää Wosrettiä. Wosret muistelee usein vanhoja aikoja, jotka olivat hänen elämänsä parhaita hetkiä. Voisi siis sanoa, että naaras on menneisyydessä elävä. Hän muistelee usein äitiään ja isäänsä. Enemmän silti äitiään, koska hän muistaa hänet paremmin. Menneisyydessä elämisen vuoksi naaraalla on todella hyvä muisti. Hän ei melkein koskaan unohda mitään. Tästä on hyötyä lupauksien pitämisessä, joita hän voi joutua tekemään avunpyytäjien vuoksi. Wosret on pennusta asti ollut rauhallinen. Hän ei suutu kovin helposti, kun vain jos oikeasti on syytä. Yleensä hän ei halua riidellä, kun vain jos on ihan pakko. Naaras pyrkii ymmärtämään kaikkia ja kuuntelee toisten mielipiteitä tarkoin. MENNEISYYSWosret syntyi rikkaaseen egyptiläiseen perheeseen. Perheen emäntä nimesi naaraan Wosretiksi egyptiläisen jumalattaren mukaan. Wosretin emo, Taweret, oli myös saanut nimen jumalattarelta, joten pennulla haluttiin pitää yllä tätä ”perinnettä”. Vaikka emäntä antoikin pennulle nimen niin silti hän ei ollut kovin iloinen yllätys pennusta. Perheen isäntäkin katosi heti pennun synnyttyä. Wosret oli iloinen, mutta todella rauhallinen. Hän oli todella kiintynyt äitiinsä. Hän ei melkein koskaan lähtenyt emon viereltä. Hän seurasi tätä joka paikkaan. Wosret oli todella kiinnostunut äitinsä suojelu ”harrastuksesta”. Taweret kertoi usein tyttärelleen, kuinka tärkeää läheisten suojelu oli. Wosret kertoi, tai pikemminkin lupasi, äidilleen että aikoi alkaa samanlaiseksi kuin hän. Wosret halusi myös kokea olevansa tärkeä tulevaisuudessa, joten hän halusi myös alkaa suojella muita. Wosret tapasi isänsä, Acren, ensimmäisenä vuotenaan. Naaras kiintyi isäänsä, joka lupasi suojella tytärtään. Wosret sai isänsä puheista lisää intoa suojella muita. Hän halusi jatkaa entistä kovemmin vanhempiensa perinnettä. Tulevaisuutensa vuoksi Wosret kysyi usein neuvoa vanhemmiltaan. Äidiltään hän useammin kysyi, koska elihän hän hänen kanssaan. Taweret mielellään vastasi tyttärensä kysymyksiin ja jakoi neuvoja. Pian Taweret alkoi kouluttaan Wosrettia. Wosret täytti kaksi vuotta. Hän makaili rauhassa äitinsä rinnalle puoliunessa. Perheen isäntä palasi takaisin ja yritti heti vielä Wosretin Taweretiltä. Taweret puolusti kiivaasti tyrärtään. Wosret heräsi täysin tapahtuman aikana ja joutui katsomaan vierestä. Taweret hävisi kamppailun, joten isäntä vei hänet mukanaan. Wosret ei voinut muuta kuin vinkua äitinsä perään. Perheen emäntä tulikin lohduttamaan nuorta naaras. Wosret ei silti tuntunut rauhoittuvan. Hän vain halusi äitinsä takaisin.  Taweretin ja Wosretin viimeinen rauhallinen hetki.Meni useita päiviä. Wosret ei ollut kuullut äidistään mitään. Pian perheen isäntä saapui kotia, joka kertoi vaimolleen jostain. Wosret tuijotti isäntää ja yritti saada selvää mistä he puhuivat. Wosret ei luottanut yhtään isäntään. Perheen emäntä alkoi pian itkeä, jonka vuoksi Wosret heti meni emännän luo. Hän halusi lohduttaa häntä – oli syy mikä takana. Emäntä sai jotenkin selitettyä koiralle, että Taweret oli kuollut. Naaras katsoi heti isännän suunnalle ja murisi tälle. Isäntä ei pitänyt Wosretin käytöksestä, joten hän vei naaraan mennessään. Emäntä yritti saada miehensä puhuttua ympäri, mutta isäntä ei kuunnellut. Wosret vietiin tuntemattomaan rakennukseen. Rakennuksen lattialla oli verta, joka pisti Wosretin miettimään. Hän epäili isännän tappaneen hänen äitinsä. Wosret yrittikin käydä isännän kimppuun, mutta isäntä onnistuikin puolustautumaan. Hän oli arvannut, että naaras haluaisi käydä hänen kimppuun. Kamppailun aikana isäntä viilsi puukolla naaraan oikeanpuolimmaisen silmän alaluomeen arven, joka muistutti Horuksen silmää. Naaras lamaantui viillosta, jonka vuoksi isäntä heittikin hänet ulos oman onnensa nojaan. Wosret kun heräsi, niin hän lähti kävelemään takaisin kotiin päin. Hän pysähtyi pian, koska ei ollutkaan varma haluaisiko palata takaisin. Haavoittunut naaras herätti huomiota, joten tuntematon ohikulkija halusi viedä naaraan eläinlääkäriin. Wosret suostui ottamaan apua vastaan, koska oli oppinut sen äidiltään. Haava puhdistettiin eläinlääkärissä, mutta sen todettiin arpeutuvan. Wosret laitettiin alkuperäisen suunnitelman mukaan väliaikaisesti löytöeläinkeskukseen. Hänestä ilmoitettiin omistajille. Useita päiviä omistajia odotettiin, mutta kukaan ei tullut hakemaan häntä. Naaras huolestui siitä, koska hän olisi halunnut edes emännän hakevan hänet. Emäntää ei silti näkynyt. Wosretille heräsi epäily, että isäntä olisi tehnyt hänellekin jotain. Wosret alkoi olla sen verran kauan löytöeläinkeskuksessa, joten hänestä tuli kotia etsivä koira. Koiran arpi kiinnosti montaa ihmistä, jonka vuoksi Wosretistä kiinnostui moni. Vain yhdestä ihmisestä Wosret innostui. Hän oli yksinhuoltaja äiti, jolla oli pieni tytär. Perhe oli muistuttanut Wosrettiä hänen omasta äidistään. Wosret kun pääsi uuteen kotiin ensimmäisen kerran, niin hän tajusi ilmapiirin olevan täysin erilainen kuin entisessä kodissaan. Se oli paljon parempi. Wosret kun oli elänyt vuoden perheen kanssa, niin he lähtivät Japaniin matkalle. Mukaan tuli perheen sukulaisia. Japaniin tultua Wosret tunsi ihmeellisen tunteen. Ihan kuin hän olisi aistinut äitinsä läsnäolon. Naaras epäili äitinsä hengen seuranneen häntä. Wosret ei ehtinyt kuin muutaman päivän olla Japanissa, kun hän jo alkoi vinkua äitinsä vuoksi. Wosret epäili sekoavansa. Perhe huomasi myös Wosretin oudon käytöksen. Useat viikot kuluivat ja perheen oli tarkoitus lähteä kotia. Wosretin emäntä antoikin Wosretin päättää tulisiko hän mukaan vai jäisikö. Wosret oli kiintynyt perheeseen, mutta halusi jäädä Japaniin. Perhe jätti Wosretin, joten naaras sai mahdollisuuden lähteä Japanin metsiin. Wosret on kulkenut vuoden yksin. Hän on auttanut apua tarvitsevia. Hän on ruvennut miettimään laumaan liittymistäkin, mutta ei ole päättänyt kenen puolelle haluaa. Hän haluaa sen puolelle, joka on oikeassa. Wosret ei tiedä, että hänen molemmat vanhemmat ovat Japanissa. Jos hän kohtaisi äitinsä niin hän olisi todella iloinen. Jos taas hän kohtaisi isänsä niin hän olisi myös iloinen nähdessään hänet. Pelaaja: ?
- Luce - Ylpeys (Varattu:
 Nimi: Luce (nimi on muunnos nimestä Lucifer) Sukupuoli: Uros Ikä: 6-vuotias Liittouma/Lauma: Kurokagen lauma Asema: Rivisotilas ULKONÄKÖRotu: Basenji Säkäkorkeus: 48cm Paino: 15kg Turkinväri: Valkoinen pohja harmain merkein. Mustat pienet pallokuviot otsassa Silmienväri: Vaalean turkoosit
Ominaisuudet:Taito *** Voima *** Karisma ** Nopeus *** Kestävyys ** Älykkyys ***** Puruvoima **** Kivunsietokyky *** Ketteryys **** Refleksit *** Tekniikat * Vaarallisuus *** Puissa hyppely * Metsästystaito **** Uimataito *** AistitNäkö ** Kuulo *** Haju *** LUONNELuce on todella ylpeä ja näkee sen takia muut alempina ja heikoimpina kuin hän, vaikka hän on vain laumassa normaali rivisotilas. Hänellä on välillä huonona tapana kehua itseään vähän liikaakin ja voi vahingossa sanoa itseään paremmaksi kuin ylempi arvoiset. Luce ei silti koskaan sano ääneen, että olisi parempi kuin herransa Kurokage. Luce silti usein kuvittelee omassa päässään niin. Lucen puheet voivat aiheuttaa usein harmia urokselle, mutta hän ei silti koskaan opi virheistään. Luce tulee tavallista onnellisemmaksi, kun hän saavuttaa jotain. Hän voi hehkuttaa urotyötään kaikille lauman jäsenille ja puhua siitä, kuinka hän oli taas parempi kuin muut. Harvalla koiralla on tapana ihastella vedestä kuvajaansa, mutta Lucelle se on tärkeää. Luce on vieraita kohtaan hieman varautunut, mutta jokainen lauman jäsen (uusi tai vanha) on heti tervetullut uroksen läheisyyteen. Rajansa silläkin, joten uroksella on joskus huonoja päiviä. Niinä päivinä hän ei halua kenenkään tulevan lähelleen. Jos silti joku erehtyy hänen lähelleen, niin tulija saa huutoa – paitsi jos kyseessä on Kurokage. Herraansa Luce ainoastaan kuuntelee kunnolla. Luce on todella älykäs rotunsa ja luonteensa vuoksi. Ylpeydestä on siis hyötyä urokselle, koska hän huomaa, jos häntä yritetään huijata. Uros huomaa siis todella pieniä yksityiskohtia ja voi tarttua niihin todella herkästi. Hän voi kysyä niin monta kysymystä, että huijaaminen epäonnistuu. MENNEISYYSLuce syntyi basenji-kasvattajan talouteen Japanissa, eli heti luovutus iässä Luce annettiin toiseen kotiin. Ennen sitä Luce vietti aikaa sisariensa ja emonsa kanssa. Hän ei kovin paljon muista heistä silti, koska hän oli niin nuori, kun hänet annettiin toiseen kotiin. Luce kun oli ostettu, niin hänen uusi perheensä koostui uskovaisesta perheestä. Perheessä isäntä oli pappi ja emäntä kotiäiti. Heillä oli tytär, joka opiskeli yliopistossa. Tytärtä ei näkynyt kotona, kun vain harvoina viikonloppuina. Suurimman osan ajastaan Luce vietti emännän kanssa. Emäntä opetti Lucelle temppuja, kun hän oli huomannut uroksen älykkyyden. Rodun älykkyys oli ollut suurin syy miksi perhe oli halunnut hankkia juuri basenjin. Uros oli todella otettu kehuista, mutta silti hän ei halunnut miellyttää omistajiaan. Hän ei siis kokenut minkäänlaista mielyttämishalua. Luce täytti vuoden. Isäntä oli alkanut huomata Lucessa jotain outoa. Isäntä sekosikin täysin eräänä päivänä ja alkoi huutaa sekoja. Emäntä ei ollut tuolloin kotona, vaan käymässä kotona. Luce ei tietenkään ymmärtänyt mistä oli kyse. Todellisuudessa isäntä alkoi syyttään Lucea paholaisen koiraksi, joka kantoi ylpeyttä – kuolemansynneistä pahinta. Isäntä ottikin puukon ja viilsi koiran oikeanpuolimmaiseen reiteen ylpeyden symbolin. Isäntä tajusi mitä teki ja alkoi pyydellä anteeksi. Luce oli vieläkin hämmentynyt tilanteesta ja alkoi nuolla haavaansa. Emäntä saapui pian kotia ja huomasi mitä Lucelle oli tehty. Emäntä huomasi miehensä rukoilun, joten hän ei suuttunut hänelle. Emäntä kylmän rauhallisena päätti auttaa Lucea haavan hoitamisessa. Tapahtuman jälkeen isäntä oli sitä mieltä, että Luce ei voinut jäädä. Emäntä tyytyi isännän päätökseen. Saman päivän yönä isäntä otti nukkuvan Lucen säkkiin ja vei hänet autolla ulos kaupungista. Isäntä jätti säkin metsän reunalle. Luce heräsi säkistä ja tuli ulos sieltä. Uros yllättyi, ettei ollut enää kotona vaan jossain ihan muualla. Luce luuli pelastuneensa itse sekavan isännän luota, joten hän kuvitteli olevansa jotenkin parempi. Uros kiinnitti huomion reiteensä ja oli huomannut ylpeyden symbolin arpeutuneen. Uhkarohkeana uros asteli metsään tietämättä, kuinka vaarallisia eläimiä – varsinkin lajitovereita - luonnossa voi olla. Luce oli seikkaillut useita vuosia metsässä. Hän oli oppinut metsästään omin avuin ilman, että kukaan oli häntä auttanut. Uros ei oikeastaan ollut halunnut kenenkään auttavan häntä. Olihan hän parempi kuin muut (Lucen itsensä mielestä). Seikkailun aikoina hän oli tutustunut kuuteen muuhun koiraan, joissa oli myös kuolemansyntien piirteitä. Viisi koirista oli uroita ja yksi oli naaras. Urokset olivat nimiltään Levia (kateus), Dae (viha), Belphe (laiskuus), Barba (ahneus) ja Beelze (ylensyönti). Naaras oli nimeltään Lilith (himo). He kulkivat yhdessä tietämättään sattumanvaraisesta yhtälöstään. Luce oli joukon johtaja. Eräänä päivänä joukkio kohtasi toisen epämääräisen koirajoukon. He olivat yhdessä metsästämässä selkeästi. Luce kuuli koirien puhuvan ”Herrastaan” tai ”Herrastaan Kurokagesta”. Luce johti kuusi liittolaistaan joukon luo, jotka eivät tietenkään pitäneet uusien tuttavuuksien lähestymisestä. Tuntemattomat koirat syyttivät seitsemän koiran tulleen heidän Herransa alueelle. Joukkojen välille tuli suunsoittoa ja pian myös tappelu. Tappelun aikana Luce sai vasempaan silmäänsä pitkät arvet. Luce liittolaisiensa kanssa hävisi, mutta heitä ei tapettu. Heille annettiin mahdollisuus elää, jos he liittyisivät Kurokagen joukkoon. Lucea kiinnosti tavata joukon Herra, joten hän ja liittolaiset suostuivat. Joukkio pääsi tapaamaan Kurokagea ja he saivat liittyä joukkoon normaaleina rivisotilaina. Luce ja hänen liittolaiset ovat nykyään vähemmän tekemisissä. Luce ei tiedä heidän suunnitelmistaan, mutta uros ainakin itse haluaa havitella parempaa arvoa itselleen. Hän vain ei vielä tiedä mihin arvoon hän haluaisi päästä. Pelaaja: ?
- Levia - Kateus:
 Nimi: Levia (nimi on lyhenne nimestä Leviathan) Sukupuoli: Uros Ikä: 8-vuotias Liittouma/Lauma: Kurokagen lauma Asema: Rivisotilas ULKONÄKÖRotu: Tanskandoggi Säkäkorkeus: 85cm Paino: 70kg Turkinväri: Punaruskea pohja. Vatsan alue ja osa hännästä kellertävän ruskea. Vaalean harmaa niska ja selkä, joka yltää etutassuihin ja takatassuihin. Musta kuono, päälaki ja korvat. Silmienväri: Kellertävän punaiset. Tietyssä valossa näyttävät oransseilta. Ominaisuudet:Taito *** Voima ***** Karisma * Nopeus ** Kestävyys **** Älykkyys *** Puruvoima ***** Kivunsietokyky ***** Ketteryys * Refleksit ** Tekniikat * Vaarallisuus **** Puissa hyppely * Metsästystaito ** Uimataito ***** AistitNäkö ** Kuulo *** Haju *** LUONNELevialla on taipumus kokea kateutta todella herkästi. Hän ei pidä siitä, jos toista kehutaan, mutta häntä ei. Tuntiessaan kateutta Levia voi muuttua todella aggressiiviseksi ja ajattelemattomaksi. Hän voi käydä kenen tahansa kimppuun – jopa Kurokagen, mutta se on todella harvinaista ja epätodennäköistä. Levian kateutta voi käyttää hyväksi. Tanskandoggi on helppo huijata kateelliseksi, joten hänestä saa helposti oikeilla sanoilla täydellisen tankin kaltaisen sotilaan. Levia on todella itsevarma, jos hän ei ole kateellinen. Hän luottaa itseensä. Tanskandoggien pitäisi olla älykkäitä, mutta Levia on toista maata. Hän oppii asioita todella hitaasti ja on välillä todella tyhmä. Uros tiedostaa tyhmyytensä, joten hän on todella hiljaa. Usein hän jättää mainitsematta mielipiteensä, koska tietää sen kuulostavan aina typerältä. MENNEISYYSLevia syntyi Japanissa maatilalle. Hänellä oli nuorempi sisko. Emo kuoli synnytyksen aikana, joten pentujen isä ja maatilan väki huolehtivat pennuista. Levia ja hänen siskonsa olivat etäisiä ja ihan erilaisia. He olivat kuin yö ja päivä. Levia oli pennusta asti tyhmä ja oppi jo silloin, että hänen vain pitää olla hiljaa. Sisko taas oli todella älykäs ja äänekäs. Maatilan väki ei silti välittänyt pentujen erilaisuuksista, vaan halusivat pitää molemmat taloudessa. Levian uimataito on hyvä, koska maatilan perhe kävi usein merenrannalla koirien kanssa. Meni useita vuosia, kunnes Levia täytti kolme vuotta. Hän oli vuosien aikana alkanut kokea kateutta siskoaan kohtaan. Olihan sisko älykäs ja hänen väritys ei ollut yhtä sekava kuin Levialla. Siskolle maatilan väki halusi saada pentuja, mutta Levialle ei. Maatilan väen mukaan Levia oli värityksensä takia ruma. Levia ei tiennyt kantavansa sattumalta kateuden kuolemansyntiä. Eräänä päivänä Levia halusi tuijottaa, kun isäntä valmisteli polttomerkintää maatilan eläimiä kohtaan. Toimenpide alkoi ensin hyvin, kunnes isännän ote huononi. Polttorauta osui Leviaan. Uros säikähti tilannetta, kuten myös isäntä. Isäntä otti raudan ja yritti rauhoittaa Leviaa. Levia alkoi juoksennella ja haukkua. Ensimmäistä kertaa elämässään hän oli noin äänekäs. Paikalle saapui pian kaikki muutkin. Levian isä sai pysäytettyä poikansa ja rauhoitti tätä. Levia rauhoittui pian isänsä läsnäolon vuoksi. Rauhoittumisen aikana Levia tajusi, että ei polttomerkki niin paha ollutkaan. Hänestä tuntui, että jos hän tuon kesti, niin hän kesti kaiken muunkin. Polttomerkki arpeutui Levialle ja se muistutti kateuden symbolia sattumalta. Arven takia Levia koki olevansa vielä rumempi kuin siskonsa. Levia ei eräänä yönä enää kestänyt kateuttaan. Hän oli ollut aggressiivinen siskoaan kohtaan ja ei halunnut sen toistuvan. Levia karkasi kotoa ja ei halunnut enää tulla takaisin. Hän uskoi, että kukaan ei huomaisi hänen katoamistaan. Olihan hän kokenut olevansa syrjäytetty yksilö. Meni useita vuosia. Levia opetteli metsästämistä, mutta se oli todella hidasta. Hän ei tänä päivänäkään ole mikään paras metsästäjä. Hänellä on hieman metsästystaidot vieläkin ruosteessa. Pian hän tapasi kuusi koiraa, joista viisi oli uroksia ja yksi naaras. Koirat olivat sattumalta kuin muita kuolemansyntien kantajia. Urokset olivat nimiltään Luce (ylpeys), Dae (viha), Belphe (laiskuus), Barba (ahneus) ja Beelze (ylensyönti). Naaras oli nimeltään Lilith (himo). Heistä tuli pian joukko, jonka johtajaksi valittiin Luce. Meni päiviä, kunnes joukko kohtasi epämääräisen koirajoukon. Koirajoukko oli selvästi metsästämässä yhdessä. Luce johdatti Levian ja muut koirien luo. Kahden joukon välille tuli sanasotaa, joka muuttui pian tappeluksi. Tappelun aikana Levia sai kuonoonsa kolme pitkää ja ohutta haavaa, jotka arpeutuivat myöhemmin. Lucen joukko hävisi. Heille annettiin kaksi vaihtoehtoa: kuolla tai liittyä heidän Herransa Kurokagen joukkoon. Levia tajusi, että hän ei ollut täysin kuunnellut puheita, koska hänestä hän kuuli Kurokagesta ensimmäisen kerran. Luce näytti kuulleen nimen aikaisemmin. Luce päätti, että hän johtaisi joukkonsa Kurokagen puolelle. Metsästämässä ollut koirajoukko johdatti Lucen joukon Kurokagen puheille. Heidät hyväksyttiin joukkoon. Heistä tuli normaaleja rivisotilaita. Levia ei ole nähnyt muita kuolemansynnin kantajia hetkeen, kun vain sattumalta. Levia ei ole tyytynyt rivisotilaan arvoonsa, vaan haluaisi päästä vartijaksi kestävyytensä vuoksi. Pelaaja: ?
- Belphe - Laiskuus:
 Nimi: Belphe (nimi on lyhenne nimestä Belphegor) Sukupuoli: Uros Ikä: 5-vuotias Liittouma/Lauma: Kurokagen lauma Asema: Rivisotilas ULKONÄKÖRotu: Rottweiler Säkäkorkeus: 68cm Paino: 55kg Turkinväri: Musta pohja, jossa on tumman ruskeita merkkejä Silmienväri: Tumman ruskea Ominaisuudet:Taito ** Voima **** Karisma * Nopeus ** Kestävyys **** Älykkyys *** Puruvoima **** Kivunsietokyky *** Ketteryys ** Refleksit *** Tekniikat * Vaarallisuus **** Puissa hyppely * Metsästystaito ** Uimataito *** AistitNäkö ** Kuulo ** Haju ***
LUONNEBelphestä huomaa ensimmäisenä, että hän on todella laiska. Hänet yleensä nähdään makoilemassa tai istumassa. Harvoin hän seisoo paikallaan tai liikkuu minnekään. Mahdollisimman usein hän pyrkii laiskottelemaan. Uroksen saa kyllä liikkeelle, jos useasti käskee. Kun uroksen laiskottelua häiritään tarpeeksi, niin hän kiihtyy nollasta sataan eli hän raivostuu todella helposti. Hän voi olla todella vaarallinen suuttuessaan, koska hän rakastaa laiskottelua. Hänen lyhyt hermoisuutta voi käyttää hyvänä aseena. Belphellä on oma huumorinsa. Hän yleensä kertoo huonoja vitsejä, joille ainoastaan hän vain osaa nauraa (paitsi jos toisella koiralla/sudella/koirasudella on yhtä outo huumori Belphen kanssa). Uros on harvoina hereillä olo aikoinaan huumorintajunsa lisäksi myös sosiaalinen. Hän jaksaa puhua, vaikka mistä, koska onhan hän nukkunut todella hyvin. Belphellä on todella yksinkertainen luonne, koska suurimman osan ajastaan hän vain laiskottelee ja nukkuu. MENNEISYYSBelphe syntyi saksalaiseen perheeseen ilman sisaruksia. Perhe oli kuuluisa hyvin koulutetuista vahtikoirista. Belphen kohtalo oli siis määrätty: hänestä pitäisi tulla yksi parhaimpia vahtikoiria. Pentuaikansa Belphe sai viettää emonsa ja isänsä kanssa. Jo pentuna Belphe oli todella laiska, eikä telminyt samalla tavalla kuin muut. Isäntäperhe silti uskoi, että saisivat uroksen virkistymään, kun hänen koulutuksensa alkaisi. Belphe täytti yhden vuoden, kun häntä alettiin kouluttamaan vahtikoiraksi. Belpheä ei kiinnostanut koulutus. Hän oli todella tottelematon ja kiinnitti huomion aivan muualle. Hän todella usein vain päätti makailla, vaikka häntä kuinka käskytettiin. Perheellä oli kärsivällisyyttä ja he pitivät Belpheä vain haasteena ja kokemuksena. Heille kun koirien koulutus oli tähän asti ollut aina liian helppoa. Koirat olivat aina olleet tottelevaisia. Meni useita vuosia, kun perheen kärsivällisyys alkoi loppua. Belphen koulutus ei ollut edistynyt mihinkään suuntaan. Ei edes huippukouluttajat olleet saaneet Belpheä kiinnostumaan koulutuksesta. Eräs kiihko pappi oli kuullut myös perheen laiskasta koirasta ja oli luullut, että Saatana olisi ottanut otteen koirasta. Pappi oli käynyt perheen luona ja yritti rukoilla Belphen puolesta. Rukouksien päätteeksi pappi iski koiran selän ja kyljen välille laiskuuden-symbolin. Perhe hääti papin ulos talostaan, koska eivät voineet sietää hänen käytöstään. Perheen isäntä päätti laittaa myynti-ilmoituksen Belphestä. Hän möi koiraa normaalia laiskempana. Myynti-ilmoitus oli sijoitettu lähimmän ruokakaupan ilmoitustaululle. Eräs japanilainen mies turisti oli huomannut myynti-ilmoituksen ja oli ottanut yhteyttä perheeseen. Japanilainen oli kertonut, että hänen elämän tapaansa sopi laiska koira. Japanilainen sai tulla katsomaan Belpheä. Samaisena kertana hän sai ostettua uroksen itselleen. Miehellä oli muutaman päivän päästä kotiin lähtö, joten Belphe lähti hänen mukaansa. Uudessa kodissa Belphe tuli todella hyvin toimeen miehen kanssa, joka oli hänet osanut. Uudessa kodissa oli myös toinen mies, joka oli Belphen ostaneen veli. Belphe ei pitänyt miehen veljestä. Veli yritti usein saada Belphen liikkeelle. Eräänä päivänä Belphe oli kotona yksin miehen veljen kanssa. Tapansa mukaisesti miehen veli yritti komentaa Belpheä. Belphe alkoi hermostua jatkuvasta komentelusta, joten silmän räpäyksessä uros hyökkäsi miehen veljen kimppuun. Ei mennyt kauan, kun ihmispoloinen oli kuollut. Belphen ostaja saapui kotia ja näki veljensä ruumiin maassa. Ruumiin päälle Belphe oli asettunut makaamaan, eikä osoittanut minkäänlaista katumusta. Mies oli järkyttynyt ja torui Belpheä. Belphe ei kuunnellut miehen puheita tapansa mukaisesti, paitsi sitten kun mies yritti komentaa urosta lähtemään. Belphe hyökkäsi miehen kimppuun ja tappoi hänetkin. Uuden tapon jälkeen Belphe asettui maaten uuden ruumiin päälle. Olihan siinä lämmin maata, koska kuolema oli tuore. Nukuttuaan ja levättyään Belphe päätti lähteä kotoa. Hän päätti lähteä lähimpään metsään. Metsässä hän kohtasi kuusi muuta koiraa, joista viisi oli urosta ja yksi naaras. Uros koirien nimet olivat: Luce (ylpeys), Levia (kateus), Dae (viha), Barba (ahneus) ja Beelze (ylensyönti). Naaras koiran nimi oli: Lilith (himo). Joukon johtajana toimi Luce. Koirat eivät tienneet, että he kantoivat jokainen omalla tavallaan Kuoleman synnin-symboleita ja heillä oli syntien mukaiset luonteenpiirteet. Muutama päivä kului, kun Belphe liittolaisineen kohtasi epämääräisen koira joukon. Koirajoukko oli metsästämässä johtajalleen Kurokagelle. Joukoille tuli sanasotaa, joka muuttui pian tappeluksi. Belphe ei ollut täysin voimissaan, koska liittolaistensa takia hän oli joutunut olemaan liikkeellä. Belphe liittolaisineen hävisi koirajoukolle. He saivat kaksi vaihtoehtoa: kuolla tai liittyä Kurokagen joukkoihin. Luce joukon johtajana päätti, että he liittyisivät Kurokagen joukkoihin. Tuntematon koirajoukko johdatti Belphen ja hänen liittolaiset Kurokagen puheille ja heidät hyväksyttiin laumaan. Belphe on rivisotilas. Hän haluaisi päästä suurempaan arvoon voimansa ja vapauden vuoksi. Hän ei yhtään pidä siitä, että häntä juoksutetaan joka paikkaan. Belpheä kiinnostaisi olla tekemisissä orjien kanssa, koska silloin hän saisi käskyttää orjia ja katsoa vain itse vierestä. Belphe ei ole kovin tekemisissä muiden liittolaistensa kanssa nykyään. He silti tulevat toimeen. Pelaaja: ?
- Barba - Ahneus:
 Nimi: Barba (nimi on lyhenne nimestä Barbatos) Sukupuoli: Uros Ikä: 10-vuotias Liittouma/Lauma: Kurokagen lauma Asema: Rivisotilas ULKONÄKÖRotu: Anatoliankoira Säkäkorkeus: 77cm Paino: 58kg Turkinväri: Tumman ruskea pohja. Tumman harmaat sukat, kuono, korvat, niska ja selkä. Silmienväri: Punaruskeat Varusteet: Tumman keltainen kaulapanta, jonka solki on kultainen. Kaulapannassa on valkeita timantteja ja kultaisia yksityiskohtia. Kaulapannassa on myös ahneuden symboli. Molempien korvien päässä on kolme kultaista korua. Jokaisessa tassussa on kaksi kultaista korua, joissa on jokaisessa kolme valkeaa timanttia. Hännässä on kaksi kultaista korua, joissa on molemmissa kolme valkeaa timanttia. Ominaisuudet:Taito *** Voima **** Karisma * Nopeus ** Kestävyys *** Älykkyys ***** Puruvoima *** Kivunsietokyky *** Ketteryys ** Refleksit *** Tekniikat * Vaarallisuus **** Puissa hyppely * Metsästystaito * Uimataito *** AistitNäkö ** Kuulo *** Haju *** LUONNEBarba on todella ahne. Hän haluaa kaiken ensin itselleen, jonka vuoksi on todella yleistä, että Barba vie muilta ruokaa. Voidaan siis sanoa, että Barbassa on kleptomaanisia piirteitä. Käyttäytymisensä takia Barba voi joutua tappeluun, mutta hänellä on hyvät puhelahjat. Hänellä on aina selitys kaikkeen, jonka vuoksi Barba selviää usein vain puhumalla. Puhelahjat johtuvat hänen järkevyydestään. Puhelahjojen ansiosta Barba osaa manipuloida muita puolelleen, joten hän on todella hyvä suostuttelemaan uusia alaisia Kurokagen laumaan. Barba ei ole kovin auttavainen. Hän auttaa ainoastaan, jos hänelle maksetaan palveluksesta hyvin. Barba on tämän vuoksi välillä todella hankala alainen. Hän ei meinaa totella edes Kurokagea. Jos Barba saa rangaistuksen tottelemattomuudesta, niin hän ei niinkään välitä siitä. Hän kokee olevansa tärkeä järkevyytensä vuoksi, jonka vuoksi Barba ei osaa ottaa rangaistuksia tosissaan. MENNEISYYSBarba syntyi rikkaaseen perheeseen Japanissa. Pentueessa oli viisi pentua. Kaikilla pentueen pennuilla oli ollut hengitysvaikeuksia, myös Barballa. Pennut taistelivat hengestään eläinlääkärissä. Pennut kuolivat yksitellen, mutta Barba selvisi. Hän tuli perheen silmissä erityiseksi, joten uroksesta päätettiin pitää erityistä huolta. Kuukaudet kuluivat ja Barba oli unohtanut: millainen hänen syntymänsä oli ollut. Hän sai kaulaansa kaulapannan, jossa oli timantteja ja kultaisia yksityiskohtia. Kaulapannassa oli myös ahneuden symboli. Symboli kuvasti rikasta sukua. Barbasta kasvoi nuori aikuinen, jota oli hemmoteltu. Hän sai kaksi vuotiaana tassuihinsa ja häntäänsä kultaiset korut, joissa oli timantteja. Barba erottui muista koirista, mutta perheen mielestä hän ei eronnut vielä tarpeeksi. He suunnittelivat jo syntymäpäivä lahjaa Barballe, kun hän tulisi täyttämään kolme vuotta. Kolme vuotiaana perhe sai toteuttaa suunnitelmansa Barbaan. He hankkivat koiralleen kultapinnat kynsiin ja hampaisiin. Tämä muutoshan oli laitonta ja kallista, mutta perheellä oli varaa. He pystyivät maksamaan kultapinnoista ja saivat maksettua myös tekijän hiljaiseksi. Barballa oli totuttelua kultapintoihin. Hän ei ensin suostunut syömään yhtään mitään. Barba alkoi laihtumaan. Loppujen lopuksi selviytymishalu pakotti Barban syömään. Useat vuodet Barba eli perheen kanssa. Koirapuistoissa muut koirat aina katsoivat Barbaa, joka nautti huomiosta. Naaraat usein yrittivät tehdä tuttavuutta Barban kanssa, mutta uros ei kovin heistä välittänyt. Hän ei välittänyt oikeastaan kenestäkään. Arvokkuus oli noussut Barballe päähän. Välinpitämättömyys kohdistui pian perheeseen, jonka seurauksesta Barba karkasi lenkillä. Hän juoksi lähimpään metsään. Barba kohtasi metsässä kuusi muuta koiraa: viisi urosta ja yhden naaraan. Uroita olivat: Luce (ylpeys), Levia (kateus), Dae (viha), Belphe (laiskuus) ja Beelze (ylensyönti). Naaras oli nimeltään Lilith (himo). Heitä kaikkia yhdisti kuolemansynnit. Joukko kulki yhdessä, ja heidän johtajakseen oli valittu Luce. Barba oli joukon järkevin ja vanhin, joten hänet valittiin strategistiksi. Barba ja hänen liittolaisensa kohtasivat eräänä päivänä epämääräisen koirajoukon. Koirat olivat metsästämässä johtajalleen Kurokagelle. Koirajoukoille tuli tappelu, koska Barbaa ja hänen liittolaisiaan syytettiin Kurokagen reviirille astumisesta. Barba ja hänen liittolaisensa hävisivät. He saivat kaksi vaihtoehtoa: kuolla tai liittyä Kurokagen joukkoihin. Luce, joukon johtajana, päätti valita jälkimmäisen. Barba ja hänen liittolaisensa ohjattiin Kurokagen puheille, ja he saivat luvan liittyä joukkoon mukaan. Barba ei ole kovin usein tekemisissä liittolaistensa kanssa enää. Silti hän kokee yhteyttä heihin. Barba haluaisi saada paremman arvon itselleen järkevyytensä vuoksi. Pelaaja: ?
- Beelze - Ylensyönti:
 Nimi: Beelze (nimi on lyhenne nimestä Beelzebub) Sukupuoli: Uros Ikä: 7-vuotias Liittouma/Lauma: Kurokagen lauma Asema: Rivisotilas ULKONÄKÖRotu: Auvergnenseisoja+Dalmatiankoira+Suomenpystykorva Säkäkorkeus: 58cm Paino: 32kg Turkinväri: Erisävyisiä harmaita/mustia värejä, vaalean harmaat pilkut Silmienväri: Punaruskeat Ominaisuudet:Taito **** Voima *** Karisma * Nopeus ***** Kestävyys *** Älykkyys ** Puruvoima *** Kivunsietokyky ** Ketteryys ***** Refleksit **** Tekniikat * Vaarallisuus **** Puissa hyppely * Metsästystaito ***** Uimataito ** AistitNäkö ** Kuulo *** Haju ***** LUONNEBeelze kantaa ylensyönnin luonteenpiirteitä, joka näkyy uroksessa monella tavalla. Ylensyönti tarkoittaa liiallista syömistä, jota Beelze harrastaa. Aina jos hän on saanut syödä, niin hänelle jää nälkä vielä ruokailun jälkeen. Beelze ei silti halua syödä liikaa, että ei saisi liika kiloja. Beelze rakastaa luonteensa vuoksi metsästämistä ja yleensä metsästääkin yksin. Yleensä metsästysreissuillaan Beelzellä kestää kauemmin kuin muilla, koska hän hotkii välillä pieniä välipaloja, esimerkiksi oravia tai jäniksiä. Beelzen ylensyönti ilmenee myös voiman ja nopeuden harjoittamisessa. Hän haluaa tulla koko ajan voimakkaammaksi ja nopeammaksi. Hän harjoittelee joka päivä, jos hänellä on aikaa. Harjoittelujen vuoksi Beelze on todella nopea. Hänen nopeutensa on melkein kuin ninjoilla, mutta ei silti pysty saavuttamaan heidän huippunopeuttaan. Beelzen voimaa voidaan verrata bullterrieriin. Hänen leukalihakset eivät silti ole yhtä vahvat. Beelze ei välitä muista, ja ei myöskään voi sietää itseään heikompia. Liittolaisistaan hän välittää vain pakosta – paitsi Lilith on eri asia. Lilithistä Beelze välittää melkein liikaakin, joten voidaan sanoa hänen olevan Beelzen heikkous. Beelze on rakastunut häneen palavasti, vaikka naaras vikittelee muitakin uroksia. Beelze ei pidä siitä, mutta ei silti halua vihata Lilithiä. Hän ei vain voi tunteilleen mitään. Beelzellä on myös toinen henkilö, josta hän välittää. Se on hänen pikkuveljensä, jota Beelze ei ole nähnyt hetkeen. Beelze ei kovin paljon ajattele veljeään sen erityisemmin, mutta hän ei silti voi unohtaa häntä. MENNEISYYSBeelze syntyi Japanissa metsään. Hänen äitinsä, Enzeru, piti hänestä hyvää huolta. Beelze oli äitinsä kanssa laumattomia, joten heitä usein yritettiin värvätä laumoihin. Enzeru halusi pitää vapauden, josta hän joutui usein taistelemaan itsensä ja poikansa puolesta. Enzeru onneksi oli vahva, joten hän onnistui usein puolustamaan heidän vapauttaan. Beelzen kasvettua vähän vanhemmaksi, niin hänen äitinsä alkoi kouluttamaan häntä. Beelze oppi äidiltään taistelutaitoja ja nopeutta. Kun Beelze oli täyttänyt kaksi vuotta, niin hänen ja Enzerun koulutushetki keskeytyi kuokkavieraaseen. Kuokkavieras oli suurikokoinen koira, joka näytti ilkeältä. Koira esittäytyi Chaos-nimiseksi. Enzeru ei ensin luottanut tuntemattomaan, mutta yllättyi hänen esittäytymisestä. Enzeru ei halunnut olla epäkohtelias, joten hän esitteli itsensä ja Beelzen urokselle. Chaos kertoi miksi oli saapunut paikalle. Hän oli halunnut tulla tekemään palveluksen, mutta halusi siitä hyvästä vastapalveluksen. Chaos oli tarkkaillut muutaman kuukauden Enzerua ja Beelzeä. Chaos lupasi, että ei kertoisi heidän olinpaikastaan, jos hän saisi puolet Enzerun ja Beelzen ruoasta. Enzeru suostui sovintoon. Beelze ei innostunut ideasta, koska hän rakasti ruokaa. Beelze lupautui päässään, että aikoisi hankkia itselleen ruokaa lisää. Beelze eli äitinsä kanssa Chaoksen ehtojen mukaan. Chaos usein liittyi mukaan kouluttamaan Beelzeä Enzerun kanssa. Chaos sai puolet heidän ruoastaan, mutta Beelze lähti aina iltaisin metsästämään itselleen lisää. Hän alkoi varastoimaan ruokaa erään kannon sisään. Eräänä päivänä Beelze oli tulossa metsästysreissultaan myöhään yöllä, kun hän näki Enzerun ja Chaoksen. Beelze jäi tuijottamaan heiltä sivummalta ja huomasi heidän välillään rakkautta. Beelze oli tyytyväinen, koska hän piti Chaoksesta. Olihan hän oppinut häneltä voimakkaammaksi. Ei mennyt kauaakaan, kun Enzeru synnytti uuden urospennun. Pentu sai nimekseen Mýxa. Beelze innoissaan huolehti uudesta pikkuveljestään. Beelze huomasi: kuinka hyvä isä Chaos olikaan. Chaos huolehti todella paljon Mýxasta. Mýxan kasvettua puoli vuotiaaks, Chaos hyökkäsi Enzerun kimppuun. Chaos oli löytänyt Beelzen ruokakätkön, joka suututti Chaosta. Heidän välinen sovinto oli rikottu. Beelze vei Mýxan turvaan, ja yritti auttaa äitiään. Beelze sai useita haavoja Chaosta vastaan. Beelze kertoi haavoittuneena Chaokselle, että ruokakätkö oli ollut hänen. Chaos raivostui entisestään ja viilsi kynsillä Beelzen poskeen ylensyönnin symbolin. Chaos poistui hakattuaan tarpeeksi. Enzeru oli pahoin haavoittunut, mutta hän pyrki hoitamaan Beelzen haavat. Haavojen hoidon aikana Enzeru kehotti Beelzeä lähtemään. Enzeru halusi Beelzen selviävän hengissä. Beelze oli ensin vastahakoinen, mutta suostui sitten. Beelze kertoi ennen lähtöään äidilleen, minne oli Mýxan laittanut. Beelze lähti sitten. Beelze kulki yksin. Hän harjoitti nopeuttaan ja voimaansa usein. Beelze kohtasi matkansa aikana kuusi muuta koiraa. Viisi heistä oli uroksia ja yksi oli naaras. Uroita olivat: Luce (ylpeys), Levia (kateus), Dae (viha), Belphe (laiskuus) ja Barba (ahneus). Naaras oli Lilith (himo). Luce oli joukon johtaja, mutta erityisimpänä Beelze piti Lilithiä. Beelze rakastui ensisilmäykseltä Lilithiin, mutta ei uskaltanut kertoa hänelle tunteistaan. Beelze lupasi itselleen, että joku päivä hän aikoisi kertoa hänelle tunteistaan. Beelze ja hänen liittolaiset kohtasivat epämääräisen koirajoukon. Koirat olivat metsästämässä herralleen ruokaa. Kahdelle koirajoukolle tuli erimielisyyksiä, joten kohtaamisesta syttyi lopulta tappelu. Beelze ja hänen liittolaiset hävisivät ja saivat valita kahdesta vaihtoehdosta: kuolisivatko he nyt vai liittyisivät Kurokage-nimisen koirasuden joukkoon. Luce joukon johtajana päätti, että he liittyisivät Kurokagen joukkoon. Beelze ja hänen liittolaiset johdatettiin Kurokagen puheille, ja he saivat luvan liittyä joukkoon. Beelze ei pidä kovin paljon yhteyttä liittolaisiinsa, paitsi Lilithiin. Beelze pyrkii olemaan päivittäin tekemisissä Lilithin kanssa. Beelze on alkanut suunnitella kuinka kertoisi naaraalle tunteistaan. Beelze on rivisotilas, mutta hän haluisi päästä metsästäjäksi, joka metsästää ainoastaan Kurokagelle. Hän kokisi silloin olevansa parhaassa arvossa. Pelaaja: ?
Viimeinen muokkaaja, Daedra pvm Ke Tammi 24, 2018 3:22 am, muokattu 13 kertaa | |
|
