Veri virtaa Gajyolla

Kurokage

Luukasvoisen ilme oli hyytävä, kun se tuijotti edessään seisovaa urosta. Toinen oli saksanpaimenkoira, nuori uros, joka kertoi karanneesta omistajaltaan muutamaa päivää aikaisemmin. Hän oli uskaltautunut Kurokagen juttusille liittymisen toivossa, ja nyt uros punnitsi toista painavalla katseellaan, joka sai sakemannin silminnähden hermostuneeksi, ja pohtimaan, oliko sittenkin ollut virhe tulla näin hirveään paikkaan. Sakemannin mukana oli myös tämän pikkuveli, joka näytti hyvin pelokkaalta.

Koko ympäristö oli kaaoksessa. Siellä täällä oli luita, koirien ja riistaeläinten, sekä tuoreita ja kuivuneita verilammikoita, joita lauman orjat yrittivät epätoivoisesti siivota sotureiden valvovien katseiden alla. Sakemanni yritti pidätellä hengitystä, sillä ilmassa leijui silkka kuolema.

"Mitä sinulla, tai oikeastaan teillä, on tarjota minulle?" Kurokage kysyi kumealla, kantavalla äänellään. "Vain itseni ja veljeni, Kurokage..." Uros sanoi hiljaa. Samassa luukasvon rautaiset kynnet sivalsivat toista kasvoihin. "Se on herra Kurokage sinulle!" Koirasusi karjahti, ja sakemanni painautui maahan matalaksi, ulisten kauhuissaan. "Anteeksi! Antakaa anteeksi herra!" Koira ulvoi. "Teen ihan mitä tahansa!" Uros jatkoi. Kurokagen ilme muuttui hiukan oudoksi, ja tämä päästi suustaan pahaenteisen naurun. "Vai mitä tahansa..."

Hitaasti Kurokagen katse siirtyi sakemannin pikkuveljeen, jonka häntä painautui heti jalkojen väliin. "Tapa hänet." Kurokage sanoi. Nuorempi uros alkoi itkeä, ja tämän isoveli näytti tyrmistyneeltä. "Mutta..." Tuo aloitti, mutta hiljeni koirasuden murahtaessa. "Todista uskollisuutesi. Säästän henkesi, jos tapat hänet. Pääset myös laumaan." Kurokage sanoo, virnistäen pienesti. Kaksi sakemannia katsoi toisia hetken aikaa, kunnes vanhempi nousi hitaasti ylös.

"Anteeksi, Ryu." Sakemanni sanoi, ja syöksyi kohti veljeään. "Torei, mitä sinä...ei, ole niin kiltti!" Nuorempi huusi kauhuissaan, mutta tämän isoveli kävi kiinni toisen kurkkuun, ja tappoi nopeasti. Kyyneleet valuivat pitkin sakemannin poskia, kun tämä vajosi veljensä ruumiin vierelle.

Kurokage nauroi tyytyväisenä toisen suoritukselle. "Lopeta pillitys. Veljestäsi ei koskaan olisi tullut mitään. Mutta sinä....tervetuloa joukkoon!" Kurokage julisti, ja käänsi sitten julmasti selkänsä tuoreelle soturille, ja käveli hitaasti Gajyon sisään.

Kurayami
Kurayami istui kivellä, vähän matkan päässä Gajyosta. Tummaturkkista urosta ei kiinnostanut mitä kivikasalla tapahtui, joten hän ei katsellut siihen suuntaan. Hän katseli omia ryhmäläisiään, ketkä tappelivat viimeisistä ruoanjätteistä. Kurayami kävi makuulle, ja oli jo nukahtamassa, kun kuuli jonkun huutavan.
"Ryhmänjohtaja! Ryhmänjohtaja!" Kurayamin niskakarvat nousivat pystyyn ja tämä nosti ärsyyntyneenä päänsä. Uros katsoi kahta ryhmäläistään, ketä juoksivat hänen luokseen. Kurayami paljasti hampaansa.
"Eikö täällä saa hetkeäkään rauhaa?!" Uros ärähti kaksikolle. Ryhmäläiset kumarsivat päätään.
"Anteeksi, herra... Mutta tämä on tärkeää! Löysimme Ohun vakoojia metsästä!" Kurayamin korvat nousivat pystyyn ja tämä nousi ylös.
"Vakoojia?" Kurayami kysyi. Toinen koirista nyökkäsi.
"Niin! Uroksen ja naaraan!" Kurayamin kasvoille nousi pelottava virne. Hän toivoi että ryhmä oli saanut Shadown ja Chasen kiinni. Kurayami ei tietenkään tiennyt kaksikon olevan hänelle sukua, mutta he olivat silti nykyään verivihollisia. Sitä paitsi, olihan tummaturkki tappanut heidän isänsä. Kurayami loikkasi alas, lipaisten huuliaan.
"Tuokaa ne tänne!" Kurayami komensi.

Uros pettyi, kun näki vakoojat. Uros ei ollut mustaturkkinen pystykorva, vaan punaruskea setteri, kun taas naaras oli hopeanharmaa malamuutti. Kurayami oli kuitenkin tylsistynyt, ja halusi jotain tapettavaa. Tummaturkki tarttui setteriurosta kaulasta ja alkoi hitaasti repiä tämän kaulaa auki. Harmaa narttu katsoi sivusta kauhuissaan.
"Akashiro!" Narttu huusi. Setterin kivunhuudot kaikuivat aukiolla kun Kurayami tappoi tämän hitaasti ja tuskallisesti.

Pian setteri oli kuollut, ja Kurayami lipaisi veren huuliltaan.
"Pah. Vihaan Ohulaisia." Kurayami totesi ja kääntyi sitten katsomaan malamuuttia. Ensin uros halusi antaa nartulle saman kohtalon, mutta sai sitten idean. "Sinä olet nyt panttivankimme." Kurayami sanoi nartulle ja hymähti. "Viemme sinut johtajalle lahjaksi!" Kurayami naurahti ja lähti kävelemään Gajyouta päin. Yksi hänen alaisistaan raahasi narttua perässään. Uros pysähtyi Gajoun suuaukolle, vilkaisten maassa nyyhkyttävää sakemannia. Kurayami tuhahti ja katsoi Gajyoun sisälle. "Kurokage-Herra! Saimme Ohulaisen panttivangiksi!" Uros huudahti.

Kurokage

Kurokage katseli Gajyon seinillä lepääviä varjoja, ja hymyili itsekseen. Uros tunsi valtavaa mielihyvää saadessaan asua itse Ohun ylipäällikön -tai siis entisen ylipäällikön- vanhassa makuuluolassa. Se muisti elävästi taistelunsa Ginin kanssa, ja muisti miltei, miltä toisen veri oli maistunut. Kurokage kävi mielessään läpi harmaan akitan kasvoja, ja murisi sitten itsekseen. Kurokage kuvitteli kasvot edessään olevaan kivenmurikkaan, ja huitaisi sitä voimakkaasti rautakynsillään. Lohkareesta lensi palasia ympäriinsä, ja koirasusi käänsi sille selkänsä, asettuen mukavasti makaamaan.

Luukasvo oli kerennyt maata aloillaan vain hetken, kun joku ilmoitti saaneensa Ohun koiran panttivangikseen. Kurokagen korvat nousivat pystyyn, ja koirasusi hypähti heti jaloilleen. Pääsisikö hän pitkästä aikaa kiusaamaan niitä räkänokkia? Koirasusi toivoi mielessään, että kyseessä olisi joku korkea-arvoinen soturi.

Kurokage siristeli silmiään päästyään hämärästä luolasta ulos auringonvaloon. Sen edessä oli muutamia sotureita, ja se tunnisti yhden ryhmänjohtajistaan. Toinen tuoksui tuoreelle verelle, ja hitaasti Kurokagen katse laskeutui Kurayamista tuon pitelemään malamuuttinarttuun. Koirasusi kohotti toista kulmaansa aavistuksen, ja katsoi sitten ryhmänjohtajaansa hiukan "et ole tosissasi" -tyylisellä ilmeellä.

"Kuinkahan kuvittelet, että hyödyn tuollaisesta ennen kuulumattomasta rakista, vieläpä naaraasta, yhtään millään tavalla?" Kurokage kysyi rauhallisella äänellä, vaikka tämän ilmeestä olikin nähtävillä sisälle patoutunut raivo. "Tämänkö takia kehtasit tulla häiritsemään minua?" Kurokage jatkoi, korottaen hiukan ääntään. Suuri koirasusi näytti siltä, että kävisi kiinni Kurayamiin hetkellä millä hyvänsä.

Kurokage antoi kuitenkin vihansa laantua pikkuhiljaa, jonka aikana heidän ympärillään oli kiusalliselta tuntuva hiljaisuus. Muutama soturi oli peloissaan siirtynyt hiukan kauemmas, sillä he pelkäsivät Kurokagen käyvän kimppuunsa hetken mielijohteesta. Koirasuden ilme muuttui hetki hetkeltä vihaisesta hiukan ilkikuriseksi. "En tee hänellä mitään." Kurokage totesi, ja käveli sitten takaisin päin, loikaten Gajyon edustalla olevalle kivelle, ja asettui sitten sen päälle makaamaan. "Tapa hänet." Kurokage sanoi kylmästi. "Mutta tee se hitaasti, ja mahdollisimman kivuliaasti. Laita hänet anelemaan, että tappaisit hänet nopeasti!" Kurokage jatkoi, ja sai malamuuttinaaraan purskahtamaan hädissään itkuun.

Kurayami
Kuullessaan johtajansa tiukan äänen, Kurayami luimisti korvansa ja katsoi tassujaan. Hän ei koskaan ollut tullut kasvotusten Kurokagen kanssa, joten häntä alkoi pelottaa hiukan. Hän ei ollut varautunut siihen että Kurokage alkaisi moittimaan häntä hänen teoistaan. Kurayami oli tosissaan uskonut että hänen tekonsa olisi saanut Kurokagen ylpeäksi.

Kuitenkin Kurayamin pelko katosi kun Kurokage vetäytyi kauemmas toisesta, ja käski pystykorvan tappamaan nartun. Kurayami ei voinut uskoa hyvää onneaan ja kumarsi johtajalleen.
"Kuten haluatte, Kurokage-Herra." Kurayami sanoi ja tarttui narttua takajalasta. Sitten uros alkoi hakata narttua maata vasten. Kurokagen laumalaiset kerääntyivät paikalle katsomaan tapahtumia. Sitten, Kurayami tarttui nartun kurkkuun, ja alkoi todella hitaasti kiristää otettaan. Narttu itki ja yritti pyristellä irti pystykorvan otteesta. Kurayami vilkaisi sivusilmällä muita koiria, ja hymähti. "Katsokaa! Nyt näette mitä kaikille Ohun liittolaisille tehdään!" Kurayami huusi voitonriemuisesti. Narttu vain itki hysteerisesti.
"Päästä minut irti! En uhmaa teitä enään!" Narttu kiljui. Kurayami tuhahti ja paiskasi nartun maahan. Sitten uros alkoi repiä nartun kurkkua auki, hitaasti, tuskallisesti ja sotkuisesi. Verta lenteli kaikkialle, ja narttui anoi armoa. Muut koirat tarkkailivat tilannetta sivusta, kauhistuneina.

Kurokage & Cheri

Kylmän kiven karhea pinta houkutteli Kurokagea liikuttamaan rautakynsiään sitä vasten. Kuului hiljaista metallin ääntä, kun koirasusi loi odottavan katseensa Kurayamiin. Ilme muuttui suorastaan halveksivaksi sen katsoessa nyt hysteeristä malamuuttinarttua, joka tärisi peloissaan.

Kauaa koirasuden ei tarvinnut odottaa, kun ryhmänjohtaja alkoi paiskoa narttua vasten maata. Kurokagen kasvoille levisi nautinnollinen hymy sen seuratessa Kurayamin käskyn täyttämistä. Pian tulikin koirasuden mielestä paras osuus, kun toinen paiskasi nartun maahan ja repi toisen kurkun hitaasti auki. Kurokage tunsi valtavaa mielihyvää kun narttu huusi tuskissaan ja veri roiskui ympäriinsä. Rautainen katku sai kylmät, innostuksen väreet kulkemaan pitkin uroksen selkää, ja kun malamuutti viimein hiljeni, eikä osoittanut enää elonmerkkejä, räjähti luukasvo kolkkoon nauruun.

"Hyvin tehty! Tuosta hyvästä saat palkinnoksi mukavan iltapalan!" Kurokage huudahti tyytyväinen ilme kasvoillaan, ja nyökäten sitten metsästäjiä lähtemään liikkeelle. Koirasuden tuima vilkaisu kertoi noille, että epäonnistuminen aiheuttaisi lisää verenvuotoa.

"Tuokaa joku siivoamaan tämä sotku!" Kurokage huudahti seuraavaksi. Pian paikalle tuli nuori paimenkoiranaaras, jonka ilme oli lasittunut, ja korvat painuneet niskaan. Vaaleassa turkissa oli likaa, ja sen alta oli nähtävissä kevyesti erottuvat kylkiluut. Cheri huokaisi raskaasti nähdessään naaraan lähes tunnistamattoman ruumiin.

"No, töihin siitä, tai pääset hänen seurakseen!" Kurokage ärähti. Cheri kohotti katseensa urokseen, ja tämän alistuneessa katseessa käväisi häivähdys uhmakkuutta. Paimenkoira ei tahtonut koskea ruumiiseen, joten epäröiden se jäi seisomaan paikoilleen. "Mikä maksaa, hupakko? Kurayami, laita siihen narttuun vähän vauhtia." Kurokage murahti kärsimättömästi. Cheri vilkaisi Kurayamia nopeasti, mutta ei silti liikahtanutkaan.

Kurayami ja Chiko
Pystykorva pudotti kuolleen malamuutin maahan, ja lipaisi huuliaan tyytyväisenä. Veren rautainen maku sai tummaturkin entistäkin taistelunhimoisemmaksi, kun tämä silmäili ali-arvoisempia sotureita. Koirat astuivat pelokkaana taaksepäin. Kuullessaan palkkiostaan, Kurayami hymyili ja kumarsi päätään Kurokagelle.
"Kiitän teitä, Kurokage-herra." Kurayami sanoi. Hänestä tuntui hyvälle että Johtaja kehui häntä. Hän katsoi ryhmäläisiään ja nyökkäsi heidän ryhmän aluetta. "Te! Häipykää! Palatkaa töihin!" Koirat nyökkäsivät ja luikkivat pois. Kurayami potkaisi kuolleen nartun ruumista ja hymähti. "Tyhmät Ohulaiset... En lepää ennen kun olen kostanut äidin kuoleman..." Kurayami sähähti ja ajatteli vihamielisenä tummanruskeaa Jupiter-narttua, kuka oli tappanut Garnetin.

Kurokagen ääni sai Kurayamin hätkähtämään hiukan. Uros katsoi Cheriä ja lipaisi huuliaan. "Selvä, Kurokage-Herra." Tummaturkki sanoi ja käveli Cherin eteen. Pystykorva katsoi narttua ja murahti tälle kovaäänisesti. "Oletko kuuro!? Tee niinkuin Kurokage-herra käskee!" Kurayami huudahti vihaisesti nartulle.

Chiko hölkkäsi vaarallisen lähellä Gajyouta. Narttu suorastaan vapisi pelosta, mutta tiesi ettei voisi pysähtyä. Saiyuri... Oliko sinun pakko mennä karkailemaan taas? Chiko ajatteli vanhinta tytärtään. Yhtäkkiä punaturkkinen narttu kuuli puhetta ja loikkasi kiven taakse suojaan. Joukko koiria juoksi ohi. Chikon sydän nousi pilviin kun tämä pidätti henkeään peloissaan. Koirat eivät kuitenkaan huomanneet tätä. Chiko huokaisi helpotuksesta. Narttu käänsi katseensa ja näki luukasvoisen susikoiran makaamassa kivellä. Narttu jähmettyi pelosta. Tuo on varmaan se Kurokage... Chiko mietti kauhuissaan, ja katsoi hiljaa sivusta kun luukasvoinen paholainen komenteli alaisiaan.

Kurokage & Cheri

Kurokage seurasi tilannetta etäämmältä, kun Kurayami ojensi nuorta belgianpaimenkoiranarttua. Cheri luimisti korvansa Kurayamin huutaessa vihaisesti tämän suuntaan. Cheriä pelotti, mutta se ei tahtonut alistua kuskaamaan pois pahasti raadeltuja ruumiita.

Narttu katsoi etukäpäliään, punniten vaihtoehtoja mielessään. Typerys! Siivoa ruumiit heti, jotta saat pitää edes henkesi! Cheri ajatteli päänsä sisällä. Naaras ummisti silmänsä, ja katsoi nopeasti ryhmänjohtajaa, ja sitten Kurokagea, ennen kuin otti pari haparoivaa askelta ruumiita kohti. "Alkoihan siellä tapahtua, vihdoinkin. Hyvä tyttö! Jos raahaat ruumiit nyt nopeasti tieltä pois, et joudu nuolemaan verijälkiä puhtaiksi." Kurokage manipuloi, ja Cheri vilkaisi luukasvoa uudelleen, muttei kauaa uskaltanut tuijottaa tuon julmannäköistä naamaa. Noniin, Cheri! Tässä on tilaisuutesi! Paimenkoira ajatteli, ja oli jo tarttumaisillaan hampaillaan malamuutin niskaan.

Yhtäkkiä Cheri kuitenkin tunsi veren kuohahtavan sisällään. Hänen isänsä Tensai, entinen Ohun soturi, ei ollut taipunut Kurokagen alla, vaikka olikin päässyt hengestään. Hänen sisarensa taisteli Kurokagea vastaan niin kauan, että kuoli oman tahtonsa puolesta. Miksi Cheri sitten alistui kohtaloonsa? Ei hän koskaan tulisi pääsemään pois, jos jatkaisi näin. Minäkin olen Ohun soturi! Cheri tajusi, ja siirtyi paikaltaan, syöksyen nyt kohti Kurayamia. "Teillä ei ole mitään valtuuksia kohdella minua näin! Nyt saa riittää!" Cheri huusi, ja tähtäsi terävät hampaansa suoraan ryhmänjohtajan kurkkuun, vaikka toinen olikin suurempi ja vahvempi.

Kurokage yllättyi täysin Cherin reaktiosta. Narttu oli ollut aiemmin mitä kuuliaisin, mutta ilmeisesti tahto ei ollut murtunut tarpeeksi. Uros katsoi, kun Cheri syöksyi kohti Kurayamia, ja nousi nopeasti seisomaan. "Nyt teit viimeisen virheen, hupakko! Tapa se narttu!" Kurokage yllytti Kurayamia.

Kurayami ja Chiko
Kurayami oli hyvin tyytyväinen nähdessään paimenkoiran tekevän kuten käskettiin. Kurayami naurahti tyytyväisenä ja katsoi kun Cheri käveli ruumiin luokse. Mutta sitten tapahtui jotain, mitä Kurayami ei ollut osannut odottaa. Cheri kääntyi häntä kohti ja sai tartuttua Kurayamin kaulaan. Tummaturkkinen uros puristi hampaansa yhteen vihaisesti.
"Hiton narttu... Mieluusti Kurokage-herra!" Kurayami huusi ja yritti tarttua Cheriä niskasta.

Chiko katseli sivusta, pelokkaasti vapisten. Akitanarttu otti askeleen taaksepäin, mutta hänen takanaan seisoi pelottavan näköinen susikoira. Susikoira naurahti ilkeästi ja tarttui Chikoa niskasta. Susikoira nosti kevyen nartun ilmaan ja juoksi aukiolle.
"Tappelut seis! Löysin Ohulaisen vakoojan!" Susikoira huusi. Chikon koko keho vapisi kun hän katsoi ensin Kurayamia ja sitten Kurokagea.

Kurokage & Cheri

Cheri tunsi Kurayamin otteen niskassaan, ja säpsähti sitä hiukan. Muistakaa, soturin ei tule pelätä kipua tai kuolemaa.. Narttu muisti isänsä sanat, ja sai niistä lisää voimaa. Sen sijaan, että belgianpaimenkoira olisi päästänyt irti, Cheri vain tiukensi otettaan toisen kaulalla (?).

Yhtäkkiä tilanne keskeytyi, kun paikalle tuli susikoira mukanaan kaunis ja pelokkaan näköienn akitanarttu. Kurokage näytti ensin vihaiselta; häntä ei kiinnostanut Ohun tuntemattomat laumalaiset, eivätkä nyt varsinkaan nartut. Luukasvo ei kuitenkaan sanonut mitään, sillä sai yllättäen idean. "Pitele sitä aloillaan! Kunhan Kurayami on tappanut tuon uppiniskaisen pikku orjatyttösen, niin voimme tehdä hänestä sille seuraajan!" Kurokage nauroi pahaenteisesti. Se ei ollut nähnyt Chikoa aiemmin, joten ei osannut yhdistää sitä Yukimuraan.

Rautakynsi loikkasi alas kiveltä, ja käveli lähemmäs Kurayamia ja Cheriä. Kurokage yllättyi, kun ryhmänjohtajan iskiessä hampaansa belgianpaimenkoiran niskaan, narttu piti yhä otteensa. "Sehän sitkeä pirulainen yrittää olla." Kurokage totesi halveksivasti. Cherin niskaa pitkin alkoi pikkuhiljaa vuotaa verta, kun uroksen hampaat lävistivät nahan. Minä en luovuta...! Minä tapan sinut, vaikka se olisi viimeinen tekoni! Cheri ajatteli. Tämä olisi sen ensimmäinen totinen ja varsinainen taistelu.

//edit. Mukaan tulee myös uusi hahmoni, Diego ^^ //

Diego

Suurikokoinen koira liikkui ketterästi keväthangessa. Sen vahvat jalat upposivat hankeen, mutteivät hidastaneet koiran etenemistä. Diego oli harjoittelemassa, se piti yllä kestävyyttään ja lihaskuntoaan tarpomalla paksussa lumessa. Kieli roikkui uroksen suupielestä, mutta sekarotuista ei väsyttänyt lainkaan. Ei vielä. Diego oli vasta aloittanut harjoituksensa.

Uroksen tarkka hajuaisti poimi kesken juoksun ilmasta kevyen, hennon pehmeähkön tuoksun. Diego pysähtyi, ja nuuhki tarkemmin ilmaa. Tuoksussa oli jotain tuttua, mutta sekarotuinen ei saanut sitä päähänsä. Outoa... Uros ajatteli, ja käveli hiukan eteenpäin. Lumi oli hetki sitten satanut hennosti hangen päälle, ja peittänyt mahdolliset jäljet, mutta tuoksu ei silti ollut kovin vanha.

Yhtäkkiä jostain kuului murinaa, ja Diego varautui. "Kuka siellä?" Uros kysyi, ja esiin astui suuri sakemanni, joka katseli sekarotuista ylimielisesti. "Kas kas, Ohun rakki." Toinen sanoi nauraen. Diego tunsi sydämensä hakkaavan lujempaa. Hitto...olen tullut Futago-solaan.. Diego tajusi. Juostessaan uros ei ollut ajatellut maisemia sen kummemmin. "Nyt voisinkin tappaa sinut." Sakemanni sanoi lässyttäen, ja syöksyi kohti Diegoa. Uros seisoi tiukasti aloillaan, ja puri hampaansa yhteen. Kun sakemanni loikkasi ilmaan, ja tähtäsi Diegon kaulaan, kahden uroksen katseet kohtasivat sekunnin murto-osaksi. Diegon ilme oli salamyhkäinen, ja sakemannin silmät laajenivat kauhusta, mutta oli jo liian myöhäistä. Uros ehti iskeä hampaansa suoraan Diegon rautavahvisteiseen kaulapantaan, ja siitä törröttävät naulat lävistivät sakemannin yläleuan.

"Aijaiihhh!" Vihollinen karjaisi riuhtaistessaan itsensä irti. Sen molemmat yläkulmahampaat olivat katkenneet osuessaan voimalla metallipantaan, ja veri valui sen suusta. Tuskasta ulvoen sakemanni vajosi maahan, jolloin Diego iski hampaansa tuon kurkkuun, ja nosti ilmaan. Sekarotuinen iski sakemannin pään vasten puuta, jolloin toinen menetti tajuntansa, ja Diego paiskasi tuon maahan. Vihollinen ei heräisi hetkeen.

Nopeasti uros lähti etenemään hajun suuntaan, jonka se oli äsken löytänyt. Se on Ohun koira. Pakko olla. Diego ajatteli. Ei muuten tuoksu olisi tuntunut noin tutulta, tai herättänyt niin vahvaa suojelunhalua.

Chiko, Kurayami ja Saiyuri
Chiko alkoi riuhtoa ympäriinsä, ja pelon kyyneleet alkoivat virrata nartun silmistä.
"Te hirviöt! Ette voi tappaa minua! Ettekö tiedä kuka minä olen?!" Chiko huusi. Kurayami vain murahti varoittavasti nartulle.
"Kuono umpeen, typerys! Olet Ohulainen, ja jokainen tänne eksynyt Ohulainen tapetaan." Kurayami sanoi ja kirosi sitten, kun tunsi Cherin hampaiden pureutuvan syvemmälle tämän lihaan. Kurayami ei kuitenkaan irrottanut. "Sitkeä pirulainen... Kuvittelet itsestäsi liikaa, narttu!" Tummaturkki murahti ja yritti painaa nartun maahan, että saisi tapettua hänet.

Saiyuri juoksi hullun lailla kauemmas, kun Kurokagen joukot seurasivat tätä. Nuori narttu oli taas tahallaan käynyt ärsyttämässä rivisotilaita ja juoksi nyt heiltä karkuun. Se oli nartun mielestä todella hauskaa. Saiyuri pysähtyi, kun sai karistettua muut kannoiltaan. Hopeaturkkinen narttu katsoi ympärilleen ja huomasi saapuneensa Gajyoulle. Pennun keho jännittyi, kun hän näki Kurokagen, tummanruskean akitan ja paimenkoiranartun Gajyoun edessä. Yhtäkkiä Saiyuri näki punaruskean akitanartun rimpuilevan suuremman susikoiran hampaissa. Äiti! Saiyuri ajatteli paniikissa ja katsoi Chikoa. Hän on ihan varmasti tullut etsimään minua... Saiyuri tunsi syyllisyyttä kun näki äitinsä rimpuilevan ylivoimaista vihollista vastaan. Hänen äitinsä oli joutunut hengenvaaraan, hänen takiaan. Saiyuri sattui vilkaisemaan Kurayamia vastaan taistelevaa paimenkoiraa. Narttu oli selvästi orja, muttei näköjään mikä tahansa orja. Saiyuri ei koskaan ollut nähnyt yhtäkään orjaa, joka olisi pannut Kurokagen ylimmille sotureille hanttiin. Saiyuri kiristi hampaitaan. Minun täytyy auttaa... Äitiä, ja tuota toista... Saiyuri ulvoi kovaäänisesti ja loikkasi esiin.

Kurokage & Cheri & Diego

Cheri tunsi Kurayamin painavan häntä vasten maata omalla ruumiinpainollaan, ja paimenkoira ummisti silmänsä, laittaakseen omilla voimillaan vastaan. Nälän ja väsymyksen heikentämän Cherin jalat alkoivat kuitenkin täristä kovan ponnistuksen seurauksena, mutta Cheri yritti vielä kiristää leukojaan toisen kaulalla. En saa purtua kunnolla lihaksiin...mikset kuole jo?! Narttu ajatteli, kunnes ei voinut enää mitään toisen ylivoimalle, ja Cherin takajalat antoivat periksi. Paimenkoira vajosi maahan, ja tunsi kipua lihaksissaan. Tuskan kyyneleet kihosivat Cherin silmiin, mutta silti tämä vain jatkoi roikkumistaan Kurayamin kaulalla (?).

Kurokage nauroi, kun Cheri lyyhistyi maahan. Uros kuitenkin hämmentyi, kun tuo roikkui edelleen Kurayamin kaulassa. "Ei se enää kauaa jaksa, näytä sille, kuka määrää!" Kurokage huusi ryhmänjohtajalle, ja katseli sitten Chikoa, joka hädissään rimpuili susikoiran otteessa. Koirasusi astui hiukan lähemmäs kieltään lipoen. "Ettekö tiedä kuka olen?" Kurokage sanoi, matkien nartun ääntä. "Taitaa olla teidän Ohulaisten vakiolausahdus. Voi, kyllä me tiedämme keitä te olette!" Kurokage sanoi, ja astui vieläkin lähemmäs. Chiko näytti pienemmältä Kurokagen silmissä näin lähempää katsottuna, mutta toinen oli hyvin kaunis. "Sääli laittaa sinut niin ikäviin tehtäviin, mutta tiedäthän, jos ole kiltti tyttö, ja hoidat hommasi hyvin, saatat päästä parempaan arvoon." Kurokage sanoi virnistäen ilkeästi.

Yhtäkkiä metsästä kuului vihaista ulvontaa, ja Kurokage höristi korviaan. Se näki pienen pennun juoksevan heitä kohti, ja luukasvo räjähti nauruun. Toisen mustasta kuonosta ei voinut erehtyä, pentu oli selvästi kiinniotetun nartun sukulainen, ilmeisesti jälkeläinen. "Mitä? Taisteleeko Ohun joukoissa nykyään penikoita?" Kurokage kysyi kovaäänisesti, ja soturit räjähtivät nauruun. "Otan haasteesi vastaan, kakara!" Kurokage jatkoi, ja lähti syöksymään kohti Saiyuria. Koirasuden tarkoitus oli iskeä hampaansa pentuun, ja purra toinen kerralla kuoliaaksi.

Juuri, kun Kurokage loikkasi ilmaan kohti narttua, ja oli iskemäisillään tuota kohti, syöksyi metsästä suuri, tumma hahmo heidän väliinsä. Diego loikkasi suoraan Kurokagen iskun eteen, ja koirasuden pitkät hampaat iskeytyivät kovalla voimalla suoraan Diegon päähän.

Chiko, Saiyuri ja Kurayami
Chiko alkoi täristä entistä kovemmin, mutta tällä kertaa myös vihasta. Hän ei pitänyt siitä kun muut sanoivat pahoja asioita Ohun koirista. Chiko oli jo puraisemassa Kurokagea, mutta ulvonta sai Chikon pysähtymään kokonaan. Chiko tunnisti ulvonnan heti ja katsoi kohti tytärtään.
"Saiyuri?!" Chiko huudahti. Hopeanharmaa narttu vilkaisi nopeasti äitiään ja luimisti korviaan.
"Anteeksi äiti!" Saiyuri huusi ja syöksyi kohti Kurokagea. Chikoa pitelevä susikoira katsoi Saiyuria ja naurhati, hellittäen otettaan hiukan.
"Mikäs nulikka sieltä tulee?" Susikoira ilkkui. Chiko käytti tilaisuutta hyväkseen ja onnistui pääsemään irti susikoiran otteesta. Chiko puri susikoiraa rintaan, ja tunsi kun yksi susikoiran kylkiluista murtui nartun puremasta. Susikoira kaatui ulvoen maahan. Punaruskea narttu ei kuitenkaan jäänyt katselemaan toista, vaan kääntyi katsomaan Saiyuria.
"Saiyuri! Pois sieltä, heti!" Chiko huusi.

Hopeanharmaa pentu ei kuitenkaan kuunnellut vaan syöksyi vielä nopeammin Kurokagea kohti, hampaat paljastettuina.
"Älä isottele minulle, luuranko!" Saiyuri huusi pilkkaavasti. "Häivy isän ja isoisän paratiisista!" Narttu huusi ja valmistautui iskemään hampaansa tummaturkkisen paholaisen nahkaan. Yhtäkkiä Saiyurin eteen syöksyi suuri koira. Saiyuri ehti juuri ja juuri vaihtaa suuntaa, tai olisi iskeytynyt täysillä Diegon niskaan. Pahaksi onnneksi, Saiyuri törmäsi Kurayamiin, joka ei vieläkään irrottanut otettaan Cheristä. Kurayami vilkaisi Saiyuria ja potkaisi tämän kauemmas.
"Tyhmä rääpäle! Pois siitä jaloista pyörimästä!" Kurayami huusi ja keskittyi sitten taas Cheriin. "Nyt kuolet!"

Mutta Kurayami ei ehtinyt kiristää otettaan, kun Chiko puri tätä kaulaan. Kurayami yllättyi niin paljon että päästi irti Cheristä. Akitanarttu tärisi pelosta, muttei perääntynyt.
"Ja minun pentuani ei potkita, sontakasa!" Chiko huusi. Akita katsoi maassa olevaa Cheriä (?). "Nyt on mahdollisuutesi muuttua! Pakene! Juokse etelään, ja liity meihin!" Chiko huusi Cherille, kun Kurayami yritti purra Chikoa, muttei saanut kunnon otetta. "Tai sitten juokse kauas pois äläkä koskaan palaa! Mitä ikinä teetkin, älä jää Kurokagen alaiseksi!" Chiko huusi.

Tällä välin, Saiyuri oli mennyt auttamaan Diegoa, ja aikoi hyökätä Kurokagen kimppuun uudestaan.
"Odota, setä! Tulen apuun!" Saiyuri huusi. Pentu oli nähnyt miten Kurokagen hampaat olivat iskeytyneet Diegon kalloon. Saiyuri ei kuitenkaan tiennyt miten vahva Diego oli fyysisesti, joten pentu luuli että Diego oli pahasti loukkaantunut.

Kurokage & Cheri & Diego

Diego pysytteli jaloillaan, saadessaan tajuntansa nopeasti takaisin. Lämmin veri alkoi valua pitkin uroksen otsaa, mutta Kurokagen vahva purenta ei ollut iskeytynyt läpi vahvan sekarotuisen kallosta. Koirasusi kiristi otettaan, mutta toistaiseksi hampaat pääsivät vain nahan läpi. "Älä puutu tähän, typerys! Kuolet kuitenkin!" Kurokage sanoi, ja ponnisti takajaloillaan maasta vauhtia. Suurikokoinen uros pyörähti voimalla Diegon ylitse, ja sai sekarotuisen kaatumaan kyljelleen maahan. Kurokage päästi salamana irti Diegon kallosta, ja iski hampaansa uroksen niskaan. Pannassa olevat naulat hipoivat uroksen kasvoja, mutta koirasuden onneksi ne eivät osuneet. Kurokage painoi Diegon tiukasti vasten maata, mutta sekarotuinen ei liikahtanutkaan. Kurokagen hampaat eivät pääsisi kovin syvälle paksun karvapeitteen ja löysän nahan ansiosta.

Diego ei tuntenut kipua. Se päätti odottaa, että Kurokage tekisi seuraavan siirtonsa. Diego kuuli Saiyurin huudon. "Pysy loitommalla, nuori soturi, minä selviän kyllä!" Diego huudahti takaisin. Uros ei tahtonut pennun joutuvan Kurokagen hampaisiin, sillä toinen kuolisi helposti koirasuden hampaisiin.

Cheri tunsi kova kipua niskassaan, mutta ajatteli koko ajan vain isäänsä, ja sen voimalla jaksoi pitää otteensa. Juuri, kun Cheri ajatteli menettävänsä tajuntansa, Chiko iski Kurayamin irti hänestä, ja myös paimenkoiran hampaat irtosivat vastustajan kurkulta. Narttu vajosi maahan, ja Cheri kuuli Chikon sanat. Hitaasti belgianpaimenkoira nousi ylös, ja väsymyksestä huolimatta tämän silmissä paloi taistelutahto.

"En ole koskaan kuulunutkaan tähän laumaan. Enkä enää hyväksy kohteluani!" Cheri huusi, tietämättä kenelle tarkkaan kohdisti sanansa. "Minusta tulee Ohun soturi! Mutta teitä en jätä tänne!" Cheri huudahti. Belgianpaimenkoira syöksyi kohti ryhmänjohtajaa tönäistäkseen toisen kauemmas Chikosta.

Chiko, Kurayami ja Saiyuri
Chiko piteli tiukasti kiinni Kurayamin kaulasta, mutta katsoi Cheriä. Narttu hymyili toiselle, ja alkoi jo sanoa jotain, kun hän yhtäkkiä tunsi kipua päässään. Samassa Chiko tajusi että Kurayami oli saanut nartun irti ja iskenyt tämän pään kalliota vasten. Chiko tunsi kun alkoi menettää tajuntansa ja näki juuri ja juuri kun Kurayami ryntäsi tätä kohti, hampaat paljastettuina. Saiyuri... Pakene... Chiko ehti ajatella, ennen kun menetti tajuntansa täysin.

Kurayami juoksi voitonriemuisesti muristen kohti Chikoa.
"Ei kannata puuttua muiden asioihin, jos ei tiedä mistä on kyse!" Kurayami huusi, ja oli jo upottamassa hampaansa Chikon kurkkuun, kun Cheri ilmestyi kuin tyhjästä. Narttu onnistui iskemään häkeltyneen Kurayamin kauemmas. Kurayami lensi ilman halki, mutta laskeutui sulavasti jaloilleen. Tummaturkki paljasti hampaansa nartulle. "Lurjus... Enkös käskenyt sinua kuolemaan?!" Kurayami huusi ja syöksyi pelottavalla nopeudella Cheriä kohti, tähdäten hampaansa Cherin otsaan.

Saiyuri näki että Diego oli kunnossa, ja kuuli tämän varoituksen, mutta hopeanharmaa pentu vain jatkoi juoksemista.
"Hän hyväksyi minun haasteeni! Se tekee hänestä minun vastustajani!" Saiyuri huusi Diegolle. "En tunne sinua, mutta en tarvinnut apuasi! Nyt pois tieltä, niin minä hoitelen sen!" Narttu sanoi ja ulvahti raivokkaasti, ja valmistautui iskemään hampaansa Kurokagen kuonoon. Saiyuri ei ymmärtänyt yliarvioivansa voimiaan ja hän ei ymmärtänyt että Diego yritti vain suojella heikompaa ja nuorempaa pentua varmalta kuolemalta.

Cheri, Kurokage & Diego

Cheri seisoi muristen Chikon ja Kurayamin välissä. Sen niskasta vuosi verta, mutta belgianpaimenkoira oli saanut ennenäkemätöntä rohkeutta. Väsymyksestä huolimatta se ei aikonut perääntyä. Kun Kurayami lähti syöksymään narttua kohti, Cheri tunsi pelon ensin kulkevan koko kehonsa lävitse, ja jähmettyi. Mitä minä teen? Cheri ajatteli hätääntyneenä, mutta viha syttyi uudelleen uroksen avatessa suunsa ja kohdistaessaan iskunsa Cherin otsaan. Belgianpaimenkoira toimi salamannopeasti, ja painautui matalaksi iskun tieltä. Narttu yritti iskeä alakautta Kurayamin vatsaan.

Diego tajusi, ettei Saiyuri kuunnellut häntä. "Ei, pysy siellä!" Diego huusi, mutta toinen jatkoi hyökkäystään. Kurokage huomasi pennun hyökkäyksen, ja nopeasti päästi irti Diegon niskasta, yrittäen iskeä hampaansa narttuun, ja paiskata kauemmas.

Kurayami, Saiyuri ja Chiko
Kurayami oli varma että osuisi narttuun, mutta tämä yllättyi suuresti kun Cheri väisti. Kurayami tunsi kun Cherin hampaat iskeytyivät uroksen vatsaan. Kurayami jännitti vatsalihaksensa heti, ettei Cheri saisi revittyä tämän vatsaa auki. Kurayami kiristi hampaansa ja murisi vihaisesti Cherille.
"Alat ärsyttää minua...!" Kurayami sähisi hampaidensa välistä. "Kuolisit vain, niin kaikki olisivat iloisia!" Tummaturkkinen pystykorva sanoi pilkkaavasti.

Saiyuri murahti Diegolle.
"Pärjään kyllä! En ole ihan mikä tahansa pentu!" Saiyuri kehuskeli ja syöksyi Kurokagea kohti. Mutta sitten Kurokage kääntyi, ja Saiyuri tajusi ettei selviäisi. Narttu yritti väistää, mutta Kurokagen hampaat pureutuivat Saiyurin kaulaan. Saiyuri kirosi kun veri alkoi valua tämän kaulaa pitkin. Saiyuri luuli että Kurokage tappaisi pennun siinnä, mutta luukasvo heittikin pennun kauemmas. Hopeaturkkinen pentu lensi kovalla voimalla lumiseen maahan. Saiyuri sylkäisi lumeen ja katsoi Kurokagea uhmaavasti. "Tuosta saat maksaa!" Narttu huudahti, mutta hiljeni nähdessään Chikon makaavan tajuttomana kiven vieressä. Saiyuri juoksi äitinsä luokse, kääntäen selkänsä Kurokagelle ja Diegolle. "Äiti? Oletko kunnossa?!" Saiyuri kysyi. Pentu tiesi ettei Chiko ollut kuollut, sillä näki toisen rinnan nousevan ja laskevan kun tämä hengitti.

Kurokage & Cheri & Diego

Belgianpaimenkoira liukui vähän matkaa maata pitkin, kunnes pysähtyi, ja nousi ylös. Narttu ravisteli turkkiaan, ja katsoi vihaisena Kurayamiin. "En pelkää sinua enää! Ainoa, joka tässä ansaitsee kuolla, olet sinä! Anna tulla, saastakasa!" Cheri ärsytti. Se tiesi, ettei pärjäisi Kurayamille pitkään, mutta hänen oli saatava pelastajansa turvaan. Eihän hän edes tiennyt tuon tuntemattoman nartun nimeä, ainoastaan sen, että toinen oli Ohun soturi. Cheri ei voisi jättää häntä kuolemaan, ja paeta yksin. Se olisi anteeksiantamatonta.

Naaras seisoi yhä aloillaan, huohottaen raskaasti. Sen turkissa oli likaa ja verta, mutta Cheri toivoi Kurayamin hyökkäävän häntä kohti, jotta hän voisi väistää, ja päästä takaisin Chikon luo, pelastaakseen tämän. Nyt uros seisoi heidän välissään, ja Cheri kirosi, ettei ollut onnistunut viiltämään toista pahemmin vatsaan.

Diego katsoi kauhuissaan, kun Kurokage iski hampaansa Saiyuriin. Pennun onneksi koirasusi ei purrut toista kuoliaaksi, vaan paiskasi nartun pois häiritsemästä. Tällä välin Diego käytti tilaisuutensa hyväkseen, ja loikkasi nopeasti kiinni Kurokagen kaulaan. Koirasusi ei ehtinyt väistää, ja Diegon onnistui heittää luukasvon ilmaan, ja paiskata selälleen maahan. Kurokage tunsi keuhkojensa tyhjenevän, ja Diego päästi irti, hypäten sitten taas kohti Kurokagea, ja kääntyen ympäri ilmassa. Se kohdisti niskapuolelta törröttävät naulat suoraan Kurokagen kaulan tienoille, ja yritti kaatua koko painollaan toisen uroksen päälle.

Kurokage ei kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan. Se kierähti nopeasti alta pois, ja Diego paiskautui suoraan vasten maata. Sekarotuinen yritti nousta ylös, mutta naulat olivat uppoutuneet maahan, ja uros ei ollut tarpeeksi nopea. Kurokage iski hampaansa nyt Diegon kurkulle, ja rutisti lujaa. Uros tunsi hapensaannin heikkenevän, mutta sinnitteli pitääkseen kaulalihaksensa jännittyneinä, jottei Kurokage onnistuisi tukehduttamaan häntä.

Saiyuri, Kurayami ja Chiko
Saiyuri katsoi sivusta kun Diego ja Kurokage taistelivat. Huomatessaan että Diego joutui hengenvaaraan, Saiyuri murahti raivokkaasti. Hän saattoi viedä minun vastustajani, mutta hän on tosi vahva! En voi antaa hänenlaisensa soturin kuolla! Saiyuri mietti ja syöksyi taas Kurokagea kohti, kohdistaen hampaansa Kurokagen niskaan.

Kurayami katsoi yllättyneenä Cheriä. Toinen oli muuttunut todella paljon muutamassa minuutissa. Kurayami lipaisi huuliaan.
"Vai et pelkää minua..." Kurayami nauroi hiljaa. "Oletko varma?" Tummaturkkinen uros paljasti pitkät kulmahampaansa ja murisi varoittavasti. "Olisit vain tehnyt kiltisti niinkuin sanottiin, niin et olisi joutunut tällaiseen liriin!" Kurayami huusi ja juoksi Cheriä kohti. Nyt loppuu tämmöinen pelleily. Nyt minä varmistan että pysyt kuolleena! Kurayami mietti vihaisena. Yhtäkkiä uros menetti tasapainonsa ja kaatui vatsalleen maahan. Chiko oli tullut tajuihinsa ja tarttunut kiinni Kurayamin takajalkaan, ettei tämä päässyt liikkumaan. Akita katsoi Cheriä.
"Nyt! Käy sen kimppuun!" Chiko huusi heikosti, sillä oli vielä hiukan pyörryksissä.

Cheri & Diego & Kurokage

Cheri alkoi melkein vapista paikallaan, kun Kurayami aloitti uhkailunsa. Idiootti! Nyt vain tapatat itsesi! Paimenkoira ajatteli tuskastuneena, muttei uskaltanut liikahtaakaan. Pian tummaturkki lähti juoksemaan häntä kohti, ja Cheri valmistautui väistämään.

Yllättäen Kurayami paiskautuikin vasten maata. Cheri huomasi tämän takana seisovan Chikon, joka kehotti häntä hyökkäämään nopeasti. Belgianpaimenkoira epäröi vain sadaosasekuntin, ennen kuin syöksyi kohti urosta. Narttu päästi suustaan huudon, ja loikkasi ilmaan. Cheri lähti pudottautumaan kohti Kurayamia, painaen raajat tiukasti vasten kehoaan. "Maista isäni tekniikkaa, lurjus! Kaiten Kogatana Shōgeki!" Cheri huusi, ja alkoi pyöriä kovaa vauhtia Neji Kin tapaisesti ympäri, aikeinaan osua Kurayamiin.

Kurokage huomasi Saiyurin hyökkäävän, muttei välittänyt pienistä naskalihampaista niskassaan. Se vain ravisteli itseään kevyesti, välittämättä siitä, irrottaisiko pentu otteensa. Omat hampaansa se piti tiukasti Diegon kurkulla. "Turhaan siellä jyrsit, pikku hampaasi eivät tehoa minuun!" Kurokage murisi Saiyurille, ja kiristi otettaan Diegon kaulalla sitä mukaa, kun nartun hampaat kiristyivät hänen niskallaan. "Mitä kovempaa puret, sitä kovempaa puren myös häntä." Kurokage kiristi. Vaikka Saiyurin purenta ei juuri sattunutkaan kovaa, koirasusi teki sen vain tahallaan. Diego ei kyennyt liikkumaan, kun Kurokagen hampaat painautuivat yhä syvemmälle hänen nahkaansa. Pahus...vielä senttikin, ja ne lävistävät henkitorveni... Diego ajatteli, ja keskitti nyt kaikki voimansa lihaksiensa jännittämiseen.

Chiko, Kurayami ja Saiyuri
Chiko katsoi yllättyneenä, ja hiukan pelokkaana Cherin tekniikkaa. En ole nähnyt mitään tuollaista ennen...! Chiko ajatteli. Huomaamatta, Chiko oli päästänyt irti Kurayamin jalasta ja ryhmänjohtaja oli noussut seisomaan. Kuitenkin, tummaturkki oli myös jähmettynyt nähdessään Cherin tekniikan. Kurayami ei ollut nähnyt vastaavaa tekniikkaa ennen. Viime hetkellä, Kurayami tajusi loikata sivuun, mutta sai syvän haavan olkapäähänsä. Kipu lamautti uroksen sekunnin ajaksi, eikä tämä tajunnut mitä oli tapahtunut. Kurayami hoiperteli hiukan, muttei kaatunut, ja katsoi Cheriä, nauraen hiljaa.
"Olet aika taitava nartuksi..." Kurayami sanoi. Ryhmänjohtaja oli väsynyt taistelemisesta, ja tätä ärsytti ettei Belgianpaimenkoira vaan kuollut.

Saiyuri kirosi hiljaa mielessään kun Kurokage ei edes hätkähtänytkään tämän puremasta. Saiyuri päästi irti ja loikkasi kauemmas. Hitto sentään... Olenko sittenkin liian pieni? Narttu ajatteli, ja katsoi Diegoa. Hänen täytyi auttaa Diegoa jollain tavalla! Sitten hopeaturkki sai idean. Hän loikkasi kivelle ja muisteli miten hänen isänsä oli opettanut hänelle Neji Kitä. Saiyuri syöksyi uudestaan kohti Kurokagea, huimalla nopeudella, ja yritti upottaa hampaansa Kurokagen kylkeen. Hän yritti purra urosta kylkeen ja tehdä Neji Kin. Pentu muisti tarinan siitä miten hänen isoisoisänsä Riki oli kerran käyttänyt Neji Kitä ja murtanut paljon suuremmalta vastustajalta kylkiluun.

Cheri & Kurokage & Diego

Cheri laskeutui osumansa jälkeen maahan jaloilleen, mutta lyyhistyi heti kyljelleen. Tekniikka vei nartun viimeisimmät ja vähäisimmätkin voimat, ja belgianpaimenkoira huohotti raskaasti, yrittäen pysytellä tajuissaan. Maailma pyöri ja narttua oksetti. Se näki Kurayamin yhä jalkeilla, ja manasi mielessään sitä, ettei osunut kunnolla. Cheri yritti nousta ylös, mutta jalat eivät kantaneet. Huojuen se kääntyi katsomaan Chikoa, muodostaen huulillaan sanan "pakene" kykenemättä päästämään ääntäkään. Paimenkoira laski päänsä hitaasti maahan ja ummisti silmänsä, saadakseen väsymyksestä ja nälästä johtuvan pahan olon kaikkoamaan, jota tekniikka oli vain pahentanut.

Kurokage piti otteensa, vaikka huomasi Saiyurin hyökkäävän hänen kylkeään kohti. Kun pennun hampaat iskeytyivät uroksen nahkaan, Kurokage ei välittänyt toisen alkaessa tekemään Neji Kitä. Pikku hiljaa pennun hampaat kuitenkin alkoivat löytää tietään nahan läpi, ja Kurokage tunsi kirvelevää poltetta kyljessään. Ärsyyntyneenä pennun toiminnasta koirasuden oli pakko päästää irti Diegon kurkusta, ja se yritti nopealla iskulla upottaa hampaansa Saiyurin niskaan, paiskatakseen tuon ensin ilmaan leuoissaan, ja sitten tarkoituksenaan iskeä toinen lujalla iskulla vasten maata.

Diego pääsi irti otteesta juuri, kun pelkäsi että ei jaksaisi enää kauaa. Sekarotuinen kierähti vatsalleen, henkeään haukkoen. Sen oli pakko kerätä voimia hetki, ja uros toivoi pennun kestävän.


Rigel & Shiro

Rigel juoksi kovaa vauhtia Shiro rinnallaan. Sekarotuinen loikki hankalassa maastossa taidokkaasti eteenpäin, kunnes raja alkoi lähestyä. Ajatuksiinsa uppoutunut Shiro oli jo syöksymässä ajattelemattomasti rajan yli, kun Rigel nappasi tätä niskasta. "Varo! Siellä on vartijoita.." Rigel sihahti, ja Shiro näytti ärsyyntyneeltä. "Tiedän..." Pentu murahti takaisin, vaikka olikin salaa kiitollinen Rigelille. Rajalla oli kuitenkin varsin hiljaista. Shiro höristeli korviaan, kun jostain kuului vaikerrusta. Pentu ei välittänyt säännöistä, vaan hyppelehti lähemmäs, ja näki pian maassa makaavan vartijan, jonka Diego oli aiemmin lyönyt tajuttomaksi. Vartija oli heräilemässä, mutta vielä maassa, joten neuvokas Shiro loikkasi tuota kohti, ja potkaisi urosta takajalallaan päähän, jolloin vartijan pää kolahti tuon vieressä olevaan kiveen, ja vihollinen oli jälleen unten mailla. Pentu loikki hymyillen takaisin muiden luo. "Reitti selvä!" Shiro hihkaisi.

//Voiko tähän tulla mukaan Shitsumeilla?

// Tottakai, avoin kaikille! ^^ otetaan vaikka järjestys tästä eteenpäin

Illumination
Shiomi
Untamed ?? //

Shitsumei.

Musta uros makoili hiljaa nurmella jossain Gajyon lähettyvillä, hän kuulosteli ympäristön ääniä ja tuhahti tyytyväisenä, verenhimoisen hirviön ainoa rakastama asia oli luonto, pian sakemanni alkoi kuulla ääniä kiviröykkiöltä ja lähti tallustelemaan metallijalat kolisten maahan , vaikka hän ei nähnytkään, hän haistoi koirat jo kaukaa. Shitsumei kuunteli mitä muut puhuivat ja hymyili viekkaasti samalla kun oli kääntänyt pään siihen suuntaan missä muut luultavasti olivat.

''Herra, mitä täällä tapahtuu?'', uros kysyi haistellen muita koiria muutaman metrin päässä,''Olin lepäilemässä kun kuulin ääniä.'', sakemanni sanoi muuttaen ilmeensä hieman ankaran näköiseksi, uros nosti metallista oikeaa etujalkaansa hieman ja laski sen hieman eteemmäs. Musta koira oli varmasti pelottava näky metallijalkoineen ja arpineen.

Paikalle alkoi ilmaantua muutamia muitakin koiria jotka olivat aina välillä Shitsumein seurassa ja hekin ihmettelivät tapahtumaa,''Herra, mitä tämä tarkoi...'', sotilaat hiljentyivät huomatessaan tappelun ja asettuivat aloilleen odottamaan herransa käskyä, he eivät aikoneet puuttua tappeluun ennenkuin heidän johtaja käskisi.

//Sori etten ole vastaillut! ^^' //

Kurayami, Chiko ja Saiyuri
Kurayami katsoi voitonriemuisena kun Cheri kaatui maahan. Hän nauroi ilkeästi jakäveli lähemmäs narttua.
"Harmi, että joudun tappamaan sinut." Kurayami sanoi hiljaa. "Sinusta olisi tullut hyvä soturi." Chiko katsoi peloissaan kun Kurayami lähestyi Cheriä. Kun Cheri käski Chikoa pakenemaan, akitanarttu ravisti päätään.
"En... En ilman sinua!"

Saiyuri vingahti kivusta kun Kurokage tarttui tähän kiinni ja paiskasi tämän maata vasten. Kipu lamautti nartun kehon, ja Hopeaturkkinen pentu huomasi ettei pystynyt nousemaan ylös. Saiyuri katsoi Diegoa ja Kurokagea, haukkuen henkeään.

Yukimura ja GB
Yukimura juoksi Shiron, Rigelin ja GBn rinnalla. Kaksikko pysähtyi, ja Yukimura katsoi Rigeliä ja Shiroa.
"Te kaksi. En voi viedä teitä taistelukentälle. Shiro... En ikinä antaisi itselleni anteeksi jos jotain tapahtuisi sinulle. Ja Rigel... Veljeni ei koskaan antaisi minulle anteeksi jos sinulle tapahtuisi jotain." Yukimura sanoi, ja kääntyi, juosten kohti huutoja. GB vilkaisi nuorempia koiria.
"Jääkää tähän, ja ulvokaa jos jotain sattuu." Setteri sanoi ja juoksi Yukimuran perään. Taistelukentälle saapuessaan, Yukimuran huomio kiinnittyi Kurokageen. Akita ulvoi ja syöksyi Kurokagea kohti, tähdätään tämän kaulaan. Yukimura myös huomasi Saiyurin, Chikon, Diegon ja Cherin.
"Chiko! Ota Saiyuri ja pakene!" Yukimura huusi ja vilkaisi GBtä. "GB! Auta heitä!" GB nyökkäsi ja juoksi ensin Diegon luokse.
"Hei! Oletko kunnossa?" GB kysyi suurelta sekarotuiselta.