Uusi uhka (Kolminpeli with Untamed ja Lone Wolf)

Kiritsu

Kiritsu tunnisti Kurokagen eleet ja liikkeet, tuon oli aikomus tiedustella iskun jälkeä. Toisen jokainen askel lähemmäs iskun kohteena toiminutta puuta lisäsivät jännitystä ja silkkaa painetta Kiritsun kehossa. Paholainen piti häntä jännityksessä aina ekaisesta askeleestaan vihoviimeiseen. Kurokagen tutkiessa iskun jälkeä poikki sivaltamassaan oksassa, Kiritsu tunsi jokaisella solullaan palautteen ajan olevan lähellä.

Helvetillisen mestarinsa, tuomarinsa tuomion kuultuaan, Kiritsun ilme ei näyttänyt edes värähtävän, mutta todellisuudessa nuorukainen puri hammasta kovaa ja saattoi tuntea niskakarvojensa lähtevän nousemaan hitusen, sekä jännittyneiden jalkojensa kynsien kaivautuvan maahan hataran lumen suojissa, jossa noita ei nähtäisi. Tämä oli hänen koko kehonsa reaktio: hän valmistautui rankaisuun, iskuun Kurokagen toimesta. Rankaisua ei kuitenkaan tullut vaan pelkkiä sanoja kritiikin muodossa. Koirasuden kääntyessä ympäri, Kiritsun keho rentoutui edes hitusen, ja tuo huokaisi pienesti helpotuksesta.

Vaikka sekarotuinen oli säästynyt fyysiseltä rankaisulta, ei tämä suinkaan minkään juhlinnan aihe ollut. Kurokagen välinpitämättömät sanat kaikuivat Kiritsun mielessä ja aiheuttivat aluksi pettymystä, joka puolestaan muuttui ärsyyntyneisyydeksi itseä kohtaan. Hemmetti! Pystyt parempaan, kehtaatkin tuottaa pettymyksen Kurokage-herralle... ! Tummaturkki kirosi itselleen ja miltei murahti ääneen, lumisessa maassa lepäävää oksaa kiivaasti tuijottaen.

Yllättäen Kurokage kääntykin ympäri, ja julisti Kiritsun 'toisesta mahdollisuudesta,' joka välittömästi kaappasi oppipojan huomion. Ruskeiden silmien katse siirtyi oksasta takaisin mestariin suorastaan hohtaen toivoa ja kuuliaisuutta. Yhden sekunnin ajan Kiritsu oli aivan silminnähtävän valmis haasteeseen ja aikaisemman 'virheensä' korjaamiseen, mutta miltei välittömästi pysähtyi kuin olisi törmännyt tiiliseinään. Näytä... Mitä? Mitä minä teen? Hän kyseenalaisti mielessään. Nuoren uroksen leuka putosi hitusen auki ja silmät etsivät edestäpäin määränpäättömästi vastausta, luoden hänen normaaliin tilaansa verrattuna erittäin hämmentyneen nuorukaisen.

Tätä jatkui hetken aikaa, kun Kiritsu vain etsi katseellaan ja pohti kuumeisesti keinoa vakuuttaa Kurokage. Jatkuvasti katse palasi takaisin entiseen kolmihaaraiseen puuhun ja maassa olevaan oksaan. Juuri niin, mitä Kurokage haluaisi! Uros huudahti mielessään jopa hieman epätoivoisena, nyt päätettyään viedä toisen antama homma loppuun. Kiritsu ei sitä tietoisesti tajunnut, mutta hän oli totisesti vailla suuntaa ja itsenäisyyttä. Hän ei osannut ottaa johtoasemaa tilanteessa, vaan palasi takaisin edelliseen käskyynsä sillä luulolla, että tuo olisi paras vaihtoehto.

Uros ampaisi jälleen paikaltaan kaksihaaraista puuta kohti, aloittaen hieman epämääräisesti Kuchu Sappo- tekniikan käytön puunvahnusta vastaan. Hänen tumman hahmonsa vilahdellessa ja kadotessa puun kahden haaran ympärillä, tuon pintaan ilmestyi useita aikaisempaa pienempiä viiltoja ja repeytymiä, jotka vain kasaantuiva päällekäin ja ajan mittaan kaiversivat runkoa Final Thunderiakin enemmän.

Kurokage

Koirasuden ilme oli edelleen hyvin vakava, kun se seurasi nyt neuvottoman oloista Kiritsua, joka ei näyttänyt tietävän, mitä ryhtyisi herralleen tarjoamaan. Älä mokaa tätä nyt, Kiritsu. Kurokage ajatteli, ja päätti hiukan koetella toisen paineensietokykyä entisestään. "No, mikä viivyttää?!" Kurokage huudahti käskevästi, ja odotti koko ajan Kiritsun tekevän jonkinlaisen päätöksen.

Tummaturkin katse seurasi sekarotuista, kun toinen lopulta syöksähti matkaan paikoiltaan kohti aikaisempaa "vihollistaan". Kurokagen ilme muuttui heti tyytyväisemmäksi, kun toinen alkoi rankaista kohdettaan Kuchu Sappolla. Nopeasti puun runkoon alkoi ilmestyä toistuvasti uusia viiltojälkiä, jotka vain syvenivät jokaisen kierroksen myötä. Kurokage pisti merkille, että Kiritsu oli sekä huolellinen, että nopea. Lisäksi jokaisessa iskussa oli riittävästi voimaa, minkä huomasi siitä, että puusta lensi lastuja kaikilla kerroilla, kun toisen hampaat osuivat runkoon.

Hetken aikaa koirasusi antoi toisen vielä väsyttää itseään, ennen kuin päätti lopettaa toisen simputtamisen. "Hyvä, tämä riittää!" Kurokage huudahti, ja odotti sitten Kiritsun lopettavan, palatakseen kuulemaan uuden tuomion suorituksestaan.

Kiritsu

Kuchu Sappon ylläpito sillä nopeudella kuin Kiritsu liikkeen kykeni toteuttamaan, oli huomattavan rasittavaa tuon keholle, ainakin aikaisempaa Final Thunderia rasittavampaa. Vaikka jokainen isku runkoon tapahtui samantasoisella nopeudella ja voimalla, mahdollisuus liikkeen hidastumisesta kasvoi myöskin jokaisella noista. Kiritsu tunsi tämän luissaan, mutta aikoi ainoastaan toistaa iskujaan niin pitkään kuin vain pystyi ja peitellä väsymystään ulkoisesti.

Kiritsulla oli palava tarve onnistua ja yllättää mestarinsa. Koirasuden varhainen reagointi oppipojan neuvottomuuteen oli onnistunut kasvattamaan tätä tarvetta vain entisestään. Pian kuitenkin kuuluivat Kurokagen sanat siitä, miten tämä olisi tarpeeksi. Kiritsu oli niin keskittyneenä tähän itseään toistavaan liikkeeseen, että hänellä oli jopa kasvavasta väsymyksestään huolimatta hieman vaikeuksia lopettaa liikkeen toteutus. Viimeisen kerran iskettyään puunrunkoa, sekarotuisen tumma hahmo katosi jälleen kerran, ilmestyen seuraavaksi Kurokagen puolelle puunvanhusta.

Nuorukainen laskeutui hieman vinosti, mutta joustavasti lumeen muutaman metrin päähän Kurokagesta. Laskeutumisen kulma johtui energian puutteesta ja miltei välittömästi Kiritsu olikin korjaamassa asentoaan suoremmaksi piilottaakseen kaikki merkit väsymyksestä. Hänen hengityksensä oli normaalia raskaampaa ja lyhyen hetken aikaa tuon kieli roikkui pienesti suusta, uroksen tasatessa hengitystään.

Kurokage

Koirasusi odotti Kiritsun lopettavan liikkeensä. Oppipoika tekikin, mitä käskettiin, ja Kurokage huomasi toisen olevan jo väsynyt, vaikkakin nuorukainen näytti tekevän kaikkensa piilottaakseen väsymyksensä. Kurokage oli nyt todella tyytyväinen Kiritsun suoritukseen, ei pelkästään tekniikan takia, vaan myös kuuliaisuuden, jota nuorempi uros hänelle osoitti. Hänestä on tullut vahva. Koirasusi ajatteli, muttei antanut tyytyväisyyden näkyä liiaksi ulospäin. Kurokage päätti, että oli koetellut oppipoikaa riittävästi tälle päivälle. Vaikka uroksella oli tapana viedä alaisiaan äärirajoille, välittämättä noiden terveydestä, niin Kiritsu oli heistä se, jonka terveyttä koirasudella ei ollut vara lähteä riskeeraamaan.

"Se oli oikein hyvä, mallikelpoinen suoritus, Kiritsu. Tämä hyvittäköön aikaisemman pienen virheesi." Kurokage antoi viimein tuomionsa. Toinen oli todellakin pistänyt itsensä likoon, ja arpikasvo oli tyytyväinen siitä, että oppipoika oli osannut tehdä järkevän, itsenäisen ratkaisun. "Nyt voimme palata takaisin. Seuraavalla kerralla harjoittelemme yhdessä." Kurokage lupasi, ja nyökkäsi sitten päällään merkiksi oppipoikaa seuraamaan häntä takaisin Gajyolle.

// Olisiko peli tässä, vai haluatko vielä jatkaa? (: //

Kiritsu

Ajoittain Kiritsu tunsi kävelevänsä jyrkän rotkon reunalla ollessaan mestarinsa seurassa ja tämä hetki oli yksi niistä. Nyt nuorukainen odotti jälleen arviota suorituksestaan. Edellinen 'epäonnistuminen' ja Kurokagen äänensävy hänen mainittuaan tuosta epäkohdasta, kummittelivat Kiritsun mielessä. Hän halusi vain hyväksyntää, mutta hyväksyntä ei nuoremman uroksen harmiksi ollut kovin yleistä Kurokagelta. Kiritsun ilmekään ei kuitenkaan värähtänyt, vaan tuo kohtasi tyrannin niin vakavana ja neutraalina kuin vain kykeni, toivoen parasta.

Viimein saatuaan positiivisen reaktion Kurokagelta, Kiritsu kykeni rentoutumaan edes hieman jälleen. Hänen olisi niin tehnyt mieli huokaista vain syvään, mutta pidättäytyi siitä jokaisella solullaan. Nielaistuaan pienesti, helpottunut Kiritsu keräsi itsensä henkisesti kokoon paria sanaa varten, ja lausui ne pienen nyökkäyksen kaltaisen kumarruksen saattelemana: "Kiitos, mestari." Tällä kertaa hänen äänestään saattoi kuulla kiitollisuuden, minkäänlaisen itsevarmuuden sijaan. Tuota voisi kutsua melkein lammasmaiseksi sävyltään.

Koirasuden seuraavat sanat palaamisesta ja harjoittelusta saivat vain nopean ja kuuliaisen nyökkäyksen Kiritsulta, joka sitten innokkaasti palasi Kurokagen vierelle, valmiina lähtemään takaisin.

// Ehkä peli olisi tässä, kiitoksia paljon peliseurasta. x) //

Kurokage

Koirasusi ei reagoinut Kiritsun kiitoksiin, vaan toisen palatessa hänen vierelleen valmiina lähtemään takaisin, nyökkäsi Kurokage jälleen oppipoikaansa seuraamaan, ja kaksikko aloitti paluun takaisin. Kurokage oli hyvin vakava ja vaitonainen, kuten tavallisesti, mutta mielessään se pohti äskeisiä tapahtumia.

Kiritsusta on tulossa vahva, mutta ote häneen on hyvä. Arpikasvo pohdiskeli, ja oli tyytyväinen siihen, miten hyvin ja kuuliaisesti nuori uros oli hänen käskyihinsä ehdollistunut. Lisäksi oppipojassa oli hieman myös tarvittavaa pelkoa ja jännitettä, joka saisi Kiritsun pysymään jatkuvasti varpaillaan, ja alati valmiina ottamaan jokaisen pienenkin käskyn vastaan. Kurokage tunsi päässeensä uudelle tasolle oman "suojakilpensä" rakentamisessa, mutta ainoa, mitä koirasusi odotti, oli päästä harjoittamaan heidän kahden välistä yhteistyötä käytännössä. Tilaisuuden oli tultava pian, sillä sodan alkamiseen ei välttämättä ollut enää pitkä aika.

Kurokage vilkaisi hailakalla silmällään oppipoikaansa, jonka erotti vieressään kulkevana, utuisena hahmona. Koirasuden olisi varmistettava, että Kiritsu tietäisi paikkansa uroksen "sokeassa pisteessä", jotta oppipoika osaisi kompensoida hänen toisen silmän heikompaa näköään. "Valmistaudu piakkoin uuteen koitokseen. Lepää ja harjoittele itseksesi, seuraava oppitunti tulee olemaan aikaisempia rankempi." Koirasusi tokaisi, vaieten sitten loppumatkaksi. Gajyo häämötti jo vähän matkan päässä, ja Kurokage odotti pääsevänsä viimein lepäämään.

// Kiitos pelistä x) //