Houkutteleva kaupunki

Nisha

Nisha-niminen naaraskoira oli kävellyt paikasta toiseen ilman määränpäätä, mutta nyt hän saapui Tokion rajoille. Naaras pysähtyi älyttyään tulleen lähelle ihmisiä. Naaras mietti itsekseen raispa hampaissaan miksi hän oli kävellyt tänne. Oliko hänen kohtalo tuonut hänet takaisin ihmisten luokse? Se ei selviäisi ennen kun Nisha päättäisi astua kaupunkiin. Naaras silti tuntui epäilevän seuraavia askeliaan. En halua kiintyä ihmisiin enää... Tuotan heille kuitenkin pettymyksen villikoiran luonteeni vuoksi...

Nishan korvat kääntyivät taaksepäin kun hän keskittyi kuuntelemaan kaupungista tulevia kovia ääniä. Tämä ei olisi silti ensinmäinen kerta kun Nisha astuisi Tokioon tai ylipäätänsä kaupunkiin. Olihan hän käynyt ympäri maailmaa erilaisissa kaupungeissa edellisten omistajiensa kanssa. Tokiossa Nisha oli käynyt pari vuotta sitten. Naaraan piti nyt vain tottua uudelleen kaupungin meluihin jos hän aikoisi astua maailman suurimpaan kaupunkiin.

{{ sori, menikii vähän kauemmin, että pääsin vastaamaan tähän ^^" }}

Shigure

Etäältä kuuluvat suurkaupungin äänet olivat täysin vieraita kainkoiralle, joka kulki varovaisesti pitkin talojen sivuja pyrkien välttämään ihmisten huomion kiinnittämistä itseensä. Se ei ollut vielä lähelläkään Tokion keskustaa, mutta ihmisiä tuli sitä vastaan koko ajan. Shigure ei ollut enää kaikkeista nuorin kymmenen vuoden iässään, mutta siitä huolimatta tämä oli ensimmäinen kerta, kun se uskaltautui Tokion lähettyville. Kofu oli pitkälti ainoa kaupunki, jossa se silloin tällöin kävi ennen kuin lähti Ohun riveihin, mutta uros sai pian huomata, että Tokion rinnalla Kofu oli kuin pieni kylä.

Uteliaisuus oli ajanut Shiguren tutkimaan pääkaupunkia. Järkevää sinne meneminen ei ollut, mutta järkevyys ei ollutkaan yksi niistä ominaisuuksista, jotka se oli perinyt suvultaan. Tyhmänrohkeus sen sijaan oli, vaikka uros kuinka yrittikin sitä hallita.

Shigure pysähtyi hetkeksi haistelemaan kaupungin hajuja. Päällimmäisinä sen kirsuun kantautuivat ennalta-arvattavasti ihmisten ja pakokaasujen hajut, mutta myös ruuan tuoksu leijui ilmassa voimakkaana. Uroksen onneksi se oli syönyt ennen tutkimusretkelleen lähtöä; muuten se olisi todennäköisesti joutunut alentumaan roskisten penkomiseen, sillä herkulliset tuoksut olivat jo nyt saada veden sen kielelle. Juuri kun se oli lähdössä jatkamaan matkaansa, se sattui huomaamaan koiran (?), joka kiinnitti olemuksellaan sen huomion. Shigure arveli, ettei väritykseltään saksanpaimenkoiraa muistuttava koira ollut lemmikki vaan villikoira sen itsensä tapaan.
'Ei kai matkaseurasta olisi haittaa', se ajatteli ja lähti kävelemään toista kohti (?). Lähemmäs päästyään se huomasi toisen pitävän suussaan jotain esinettä, joka todennäköisesti kävisi hyvin aseesta taistelussa, muttei hidastanut askeliaan. Vaikka toinen olisikin Kurokagen laumasta tai muuten vain vihamielinen, uros arveli, ettei täysjärkinen toivottavasti haluaisi alkaa taistella niin lähellä ihmisiä.
"Päivää", se tervehti päästessään koiran lähelle. "Sinäkin taidat olla villikoira, vai olenko täysin väärässä?"

// Eipä se mitään haittaa ^^ //

Nisha

Nisha aisti toisen koiran läsnäolon, joten hän kiinnitti katseen lähestyvään Shigureen. Naaras tuijotti tuota miettivänä ja vakavana. Naaras ei tiennyt miten reakoida, mutta vihamieliseksi hän ei ainakaan aikonut. Hän halusi ensin tietää varmasti mitä toinen halusi.

Vieraan uroksen tultua lähemmäs Nisha kuuli tuon tervehdyksen ja kysymyksen oliko Nisha villikoira vai ei. Nisha sinäänsä yllättyi ensin ettei häntä epäilty päälinmäisenä lemmikiksi. Hän oli aina olettanut, että kaulapantaa kantavia kutsuttaisiin heti automaattisesti lemmikeiksi. Ehkä hän oli sitten ollut väärässä tai sitten Shigure oli poikkeus.
"Päivää. Et ole väärässä", Nisha sanoikin, mutta jatkoi: "Tehdään lauma-asia heti selväksi: en ole kenenkään muun kuin itseni puolella" Nisha halusi heti tuoda laumattomuutensa esille, koska hän tiesi kuinka tärkeää se oli näillä mailla. Hän oli kuullut laumojen sodista ja oli osannut pysyä niistä kaukana tähän asti. Hänellä vain ei ollut hajuakaan miltä laumojen jäsenet näyttivät.

Nisha kun oli tuonut lauma-asian esille hän katsoi urosta odottavana. Hän sinäänsä odotti jonkilaista reaktiota urokselta. Nishaa tosin ei kiinnostaisi jos toinen ei reakoisi asiaan mitenkään.

Shigure

Shigure yllättyi hieman toisen ottaessa heti puheenaiheeksi liittoumansa - tai tässä tapauksessa liittoutumattomuudensa - mutta ehkä se oli täysin ymmärrettävää ottaen huomioon minkälaiset jännitteet suurlaumojen välillä oli jo pitkään olleet. Varmasti moni sivullinenkin villikoira oli tahtomattaan joutunut mukaan laumojen sotiin ja joutunut valitsemaan puolensa. Uros oli kuitenkin helpottunut, että toinen ei ollut Kurokagen laumasta eikä tämä vaikuttanut muutenkaan ensivaikutelmansa puolesta ylenpalttisen väkivaltaiselta tai aggressiiviselta. Toki ensivaikutelmiin ei voinut aina luottaa.

"Nimeni on Shigure ja kuulun Ohun laumaan, joskin olen vain tavallinen rivisotilas", Shigure kertoi huomatessaan, että toinen vaikutti odottavan sen sanovan jotain asiaan liittyen. "Toisaalta olen täällä tänään vain omana itsenäni, en laumani jäsenenä. Jos vain mahdollista, haluan pysyä mahdollisimman kaukana laumojen sodista edes tämän yhden päivän ajan", se selitti viestiäkseen tuntemattomalle koiralle, ettei tämä joutuisi mukaan laumojen sotiin vain olemalla Shiguren luona ja juttelemalla sille. "Jos liittoumani kuitenkin haittaa sinua, niin voin poistua."

Nisha

Nisha oli saanut urokselta vastauksen laumoihin liittyvässä asiassa. Naaraan katse ei muuttunut minnekkään kun tuo kertoi kuuluvansa Ohun rivistöihin. Hän vain antoi toisen puhua loppuun asti rauhassa ennen kun itse sanoi mitään.
"Minua ei haittaa kenen puolelle kuulut ja voit hyvin jäädä", Nisha sanoi ja käänsi katseen kaupunkiin. Hän haisteli ilmaa ja haistoi selvän ruoanhajun. Naaras kärsi pienestä nälästä, mutta ulospäin hän ei sitä näyttänyt. Ei kai siitä haittaa ole jos tuolta ruokaa hakee... En takuulla ole ensimmäinen.

Nisha lähtikin kävelemään kaupunkiin päin rauhallisin askelin. Hän piti tahtia hitaana vain siksi, koska antoi toiselle mahdollisuuden päättää tulisiko sittenkään tälläisen laumattoman naaraan mukaan.
"Nisha on muuten nimeni", Nisha vielä päätti esittäytyä vaikka olikin jo muutamat askeleet ottanut kauemmas uroosta.

Shigure

Shigure nyökkäsi tyytyväisenä Nishan antaessa sille luvan jäädä tämän seuraan. Se ei ollut aina yhtä halukas tutustumaan uusiin henkilöihin, mutta pienestä vaihtelusta ei ollut haittaakaan. Uros oli tottunut viettämään suurimman osan päivistään samojen kasvojen - sukulaistensa tai näiden ystävien - seurassa vaikka voisikin luulla, että Ohun kokoisessa laumassa pääsisi päivittäin tutustumaan erilaisiin yksilöihin. Jotenkin se silti löysi itsensä aina samojen henkilöiden luonta, mikä toisaalta oli hyväkin asia; kaikki ainakin tiesivät toisensa ja noudattivat suurin piirtein samoja tapoja ja normeja.

Uros oli muun muassa tottunut siihen, että asioita tehtiin yhteisellä päätöksellä, minkä takia se yllättyi hieman Nishan lähtiessä kävelemään sanomatta mitään. Se kuitenkin tajusi pian kuinka idiootti oli odottaessaan toiselta samanlaista käytöstä, johon se itse oli tottunut. Se otti Nishan kiinni muutamalla hölkkäaskeleella samalla kun toinen juuri kertoi nimensä.
"Nisha?" Shigure kysyi kuin varmistaakseen kuulleensa oikein. "Hauska tutustua", se jatkoi hymyillen ennen kuin hiljentyi katselemaan taloja, jotka ympäröivät katua, jolla ne kävelivät. Uros yritti ajoittain painaa mieleensä eri rakennuksien yksityiskohtia, jotta sillä olisi ainakin edes yksi reitti, mitä pitkin se pääsisi pois kaupungista.
"En ole ikinä ollut näin suuressa kaupungissa. Onko tämä tuttua seutua sinulle?" Shigure kysyi matkaseuraltaan uteliaana.

Nisha

Nisha vilkaisi Shigurea kun tuo tuli vierelle kävelemään. Naaras sinäänsä oli hieman yllättynyt, että uros liittyi mukaan kaupunkiseikkailulle. Naaraan katse ei silti muuttunut mitenkään vaikka hän sisimmissä oli yllättynyt.

Nisha kuuli ettei tuo ole koskaan ollut kaupungissa. Naaras ei yllättynyt tuostakaan, koska lauma-asiat oltiin tehty jo selville. Hän olisi enemmän yllättynyt jos villikoira olisi kaupungilla käynyt.
"Olen minä täällä joskus käynyt. Siitäkin on jo vuosia kun olin vielä ihmisten lemmikkinä", Nisha kertoi. Naaras vilkaisi ympärilleen lauseensa jälkeen ja tajusi muistavansa tämän alueen. Ei tietenkään täydellisesti, mutta jotenkin. Olihan kaupunginosa muuttunut vuosien aikana.
"Olen itseasiassa ollut joskus tässä kaupunginosassa, mutta tämä on ehtinyt muuttua", Nisha kertoi hieman haikeana. Naaras vielä huokaisi ääneen.

Kaksikko(?) käveli jonku ravintolan lähelle ja sieltä leijaili ihanat ruokien tuoksut. Nisha ei voinut olla nuuhkimatta ilmaa. Naaras oli yhä hieman nälissään, mutta ei viitsinyt rynnätä etsimään ravintolan takaovia. Hän mietti kuinka ihmiset siihen suhtautuisivat vaikka Nishalla onkin kaulapanta, mutta Shigurella ei.

Shigure

Shigure vilkaisi Nishaa yllättyneenä tämän kertoessa olleensa ihmisten lemmikkinä aikaisemmin. Vasta silloin se kiinnittikin tarkempaa huomiota siihen, että nartulla tosiaan olikin kaulassaan sinertävähkö kaulapanta. Uros ihmetteli miten ei ollut huomannut pantaa aikaisemmin, mutta jätti ajatuksen sikseen.
"Olet ollut lemmikkinä? Eikö tuo kaulapanta tunnu epämukavalta?" se kysyi uteliaana. Sillä itsellään ei ollut paljon minkäänlaista kokemusta ihmisistä, saatikka sitten lemmikkinä olosta. Shigure oli myös jatkaa kysymällä miksei Nisha enää ollut lemmikki, mutta sulki suunsa ennen kuin sanoi mitään. Sehän oli vasta tavannut toisen, ei sen pitäisi alkaa noin vain kyselemään tämän elämästä.

Sen sijaan Shigure jatkoi ympäristönsä katselemista mielenkiinnolla. Kaikki oli niin erilaista verrattuna luontoon.
"En kyllä vieläkään pysty ymmärtämään miten ihmiset ovat pystyneet tekemään tämän kaiken", se mietti ääneen. Käytyään ensimmäisen kerran Gajyolla, se oli ajatellut kiviröykkiön olevan aivan uskomaton rakennelma. Gajyo ei kuitenkaan vetänyt lähellekään vertoja ihmisten rakennuksille, uros tajusi.

Shigure käveli Nishan rinnalla välittämättä sen suuremmin mihin ne olivat menossa lukuunottamatta sitä, että se yritti painaa mieleensä reittiä takaisin. Sen ei todennäköisesti olisi kannattanut seurata täysin tuntematonta henkilöä niin vain, mutta sillä hetkellä kyseinen ajatus ei noussut sen mieleen. Myös Shigure haistoi yhtäkkiä ihmisten ruuan hajun eräästä rakennuksesta. Se oli syönyt jo, mutta erikoiset hajut herättivät sen mielenkiinnon. Ainahan sitä pystyi syömään ainakin vähän lisää? Uros kuuli myös Nishan nuuhkivan ilmaa.
"Onko sinulla nälkä? Tuo nimittäin tuoksuu aika hyvälle", se totesi kääntäessään katseensa toista kohti.

Nisha

Nisha havahtui toisen kysymykseen: "Onko sinulla nälkä?". Naaras katsoi Shigurea ja muisti samalla tuon kysyneen kaulapannasta aikaisemmin.
"On minulla hieman nälkä, mutta ei tässä hengenhätää ole", Nisha vastasi vaatimattomasti ja päätti vielä vastata toisen kaulapanta-kysymykseen: "Ei tämä kaulapanta ole epämukava kun olen siihen jo tottunut".

Nisha kiinnitti huomion ravintolaan jälleen ja lähti lähestymään sitä varovasti. Liian lähelle hänellä ei ollut aikomusta mennä vaan hän piti etäisyyttä. Naaras lähti kiertämään ravintolaa ja yritti etsiä takovea, koska sen lähellä oli aina biojätteille tarkoitettu roskis. Sieltä takuulla löytyisi jotain hyvää suuhun laitettavaa.

Nisha päätyi löytämään takaoven ja roskiksen. Naaras oli täysin unohtanut Shiguren hetkeksi ruoanhajujen vuoksi. Hän ei ollut täysin varma siitä oliko uros häntä seurannut. Naaras meni roskiksen luokse ja nousi takajaloilleen ja nojasi etutassuilla roskikseen. Kuonollaan hän yritti siirtää roskiksenkantta, mutta kansi oli raskas. Naaras pudotti suussaan olevan raispan hetkeksi maahan ja otti sitten hampain kiinni roskiksen kannesta. Naaras yritti siirtää kantta tuloksetta.

Nisha laskeutui neljälle tassulle takaisin ja murahti roskikselle. Naaras vain ei voinut käsittää miksi roskiksessa piti olla raskas kansi.

{{ Oon tosi pahoillani, että tässä kesti näin kauan, Rurin esittely onnistu aiheuttaa mulle kunnon writer's blockin :/ }}

Shigure

Kainkoira nyökkäili kiinnostuneena Nishan kertoessa tämän tottuneen kaulapantaan. Villikoirana se ei pystynyt kuvittelemaan, että pystyisi ikinä pitämään jotain kaulapannan tapaista, mikä olisi kuin merkki siitä, että se olisi tuolloin täysin ihmisten omaisuutta.

Shigure seurasi Nishaa katseellaan hetken tämän lähtiessä kävelemään ja alkoi seurata tätä vasta kun huomasi tämän aikovan kiertää hyvää hajua levittävän rakennuksen taakse. Se luotti siihen, että naaras tiesi mitä oli tekemässä ja seurasi tarkasti tämän jalanjäljissä. Uros ei todellakaan halunnut aiheuttaa uudelle tuttavuudelleen ylimääräisiä ongelmia kiinnittämällä ihmisten huomiota niihin, kun ne olivat mitä todennäköisimmin aikeissa varastaa kaksijalkaisten ruokia.

Shigure saapui voimakkaan tuoksuiselle roskikselle hieman Nishan jäljessä ja seurasi sivusilmällä toisen yritystä saada astian kansi auki samalla kun piti korvansa, jos joku ihminen sattuisi tulemaan paikalle. Nisha ei kuitenkaan onnistunut siirtämään kantta, jolloin Shigure käveli tämän vierelle.
"Emme taida olla ensimmäisiä, jotka yrittävät tulla hakemaan ruokaa täältä", se totesi vitsailevalla äänensävyllä ja kallisti päätään.
"Pitäisikö meidän yrittää yhdessä? Ehkä saisimme silloin kantta siirrettyä edes vähän", se ehdotti ja nousi roskista vasten samalla tavalla kuin Nisha aikaisemmin. Se otti hampaillaan kiinni kannessa, mutta silloin ovi sen selän takana aukesi, ja ulos astui keski-ikäinen mies. Hänellä oli käsissään kaksi suurta roskapussia, jotka tippuivat maahan hänen jäädessä tuijottamaan roskiksen luona seisovia koiria.

Nisha

Nisha meinasi nousta roskista vasten Shiguren avuksi kun takana oleva ovi aukesi. Nisha hätkähti ja katsoi takana olevaa ihmistä. Koira tuijotti miestä hetken ennen kun kääntyi ympäri sitä päin. Naaras ei osannut odottaa ihmisen tuloa. Naaras ei tiennyt oikein mitä tehdä.

Nisha muisti raispansa ja nappasi sen hampaisiinsa. Naaras ei kokenut minkäänlaista halua hyökätä ihmisen kimppuun. Hän asteli ihmistä päin ja laski päätään alemmas. Nisha yritti näyttää mahdollisimman viattomalta ja kärsivältä kun vain pystyi. Hän pyrki tuijottamaan ihmistä silmiin. Vingahdusta Nisha ei silti päästänyt. Se olisi jo naarasta itsestään liian alistuva ele.

// Eipä mitään Ymmärrän kyllä //

Shigure

Shigure seurasi kauhistuneena Nishaa, joka lähestyi ihmistä kärsivän näköisenä. Se itse ei liikahtanutkaan, koska sillä ei ollut pienintä aavistustakaan mitä sen olisi pitänyt tehdä. Ihminen ei vaikuttanut vihamieliseltä, vaan sen sijaan hän vaikutti yhtä hämmästyneeltä kuin Shigurekin.
"Nisha..." kainkoira kuiskasi varoittavasti, mutta päätti sitten sulkea suunsa. Ehkä toinen tiesi, mitä oli tekemässä. Olihan se ollut lemmikki joskus. Kai se ainakin tunsi kaksijalkaiset paremmin kuin Shigure itse. Siihen uros ainakin pyrki luottamaan, mutta sen oli silti hankala estää itseään vain juoksemasta pois paikalta, mitä se ei tietenkään halunnut myöntää itselleen. Luonnossa se ei todennäköisesti ollut niin kauhuissaan ihmisen näkemisestä; nyt se kuitenkin oli näiden omalla reviirillä, kaupungissa.

Ihmisen silmät katsoivat vuorollaan Nishaa ja Shigurea. Hän mietti hetken, ennen kuin kumartui hitaasti pudottamiensa roskapussien puoleen ja otti niistä jotain: muutaman lihanpalan, jotka eivät olleet kelvanneet ravintolan asiakkaille. Mies laski ne eteensä ja kurottautui hitaasti ottamaan käteensä pitkän harjan, joka sattui nojaamaan seinään hänen vieressään. Hän työnsi lihat harjan avulla lähemmäs koiria.
"Ottakaa nyt sitten nämä. Ettekä kerro, että saitte nämä minulta! Ettekä tule takaisin tänne! No niin, hus, menkää tiehennne!" hän puhui työnnettyään lihat Nishan eteen (?). Hän jäi seisomaan oviaukkoon pitäen harjaa itsensä ja roskiensa suojana, aikeissaan ajaa koirat pois jos ne eivät suostuisi lähtemään ruokaa saatuaan.

Shigure ei ymmärtänyt sanaakaan ihmisen puheesta. Se tarkkaili Nishan reaktioita toivoen, että tämä ymmärtäisi. Uros arveli, että kaksijalkaisen tarjoamat lihat olisivat syötäviä, mutta se epäröi. Joskus villikoirienkin piireissä levisi huhuja metsään jätetyistä lihanpaloista, joita syöneet koirat kuolivat myrkytysoireisiin muutaman päivän sisällä.

Nisha

Nisha katsoi lihanpaloja, jotka hänen eteen ihminen oli työntänyt. Naaras nuuhki niitä hetken myrkytsvaaran vuoksi. Lihoissa ei haissut myrkky. Naaras löikin etutassullaan lihat Shiguren eteen. Nisha kun ei voinut niitä hampaisiinsa ottaa kun hänellä oli raispansa kannettavana.
"Ihminen käskee meidän häipyä. Ota lihat niin syödään ne muualla", Nisha kertoi. Hän ei täysin ymmärtänyt mitä mies oli sanonut, mutta äänenpaino ja harja kertoivat tarpeeksi.

Nisha lähtikin kävelemään muualle ja luotti, että Shigure ottaisi lihanpalat mukaansa ja seurasi. Naaras vilkuili jotain paikkaa missä olisi hyvä syödä. Hän ei kovin näkyvälle paikalle halunnut jäädä, koska hän tiesi kaupungeilla olevan ainakin se yksi työintoilija rankkuri, joka ei osannut antaa armoa millekkään koiralle. Naaras ei vielä halunnut mainita Shigurelle rankkurista mitään. Ehkä vasta jos nuo törmäisivät sellaiseen ensin.

// Hieman lyhyttä :L //

Shigure

Shigure säpsähti hieman, kun Nisha heitti lihanpalat yhtäkkiä sen eteen. Se oli kiinnittänyt huomionsa ihmiseen kaiken varalta, ja tuntematon ympäristö oli saanut sen hieman säikyksi. Nisha käski sitä ottamaan lihat mukaansa, mihin se nyökkäsi vastaukseksi. Tosiaan, toisellahan oli jo kannettavaa suussaan. Uros otti lihat suuhunsa varovaisesti, yrittäen olla purematta niitä liian voimakkaasti ja lähti kävelemään Nishan perään.

Turvallisen etäisyyden päässä ihmisestä, Shigure kuitenkin kääntyi vielä ympäri ja teki selkeän, kumarrusmaisen eleen osoittaakseen kiitollisuuttaan ihmiselle, vaikkei tuo ymmärtäisikään sitä. Uros näki sen kuitenkin velvollisuudekseen; kaikki ihmiset eivät loppujen lopuksi kuitenkaan ole pahoja, eikä kenellekään olisi hyväksi, jos ihmiset suututettaisiin niin pahasti, että he näkisivät paremmaksi hankkiutua eroon villikoirista.

Shigure hölkkäsi saadakseen Nishan kiinni, minkä jälkeen se hidasti kävelläkseen tämän vierellä. Se huomasi naaraan vilkuilevan ympärilleen ja arveli tämän etsivän sopivaa ruokapaikkaa. Se alkoi itsekin pälyillä ympärilleen, vaikka arvelikin Nishan tietävän paremmin missä olisi turvallista ja missä ei. Toisaalta ei siitä kai haittaakaan olisi, jos se yrittäisi auttaa ruokapaikan löytämisessä, se ajatteli. Olihan siitäkin vuosia kun Nisha oli viimeksi ollut Tokiossa, jos Shigure muisti oikein mitä toinen oli kertonut aikaisemmin.

Uros pysähtyikin yhden hämärän kujan aukolle. Kuja päättyi tukevaan verkkoaitaan, eikä sille näyttänyt johtavan ovia, joista ihmiset voisivat yllättää ne. Se vaikutti hieman sotkuiselta, mutta hajuista päätellen kukaan ei ollut ollut siellä vähään aikaan. Shigure arveli, että ne saisivat kujalla edes hieman suojaa, mutta toisaalta se ei tiennyt rankkureista tai siitä, kuinka tarkkoja nämä olivat etsiessään kulkukoiria.
"Nisha", uros yritti sanoa toisen nimen ja saada kiinnitettyä tämän huomion itseensä, mutta lihanpalojen takia sen suusta kuuluva äännähdys ei muistuttanut ollenkaan sitä mitä sen piti.

{{ Ei se mitään ^^ Mulla tuli sen sijaan vähän yllättävänkii pitkää, ainakin kun ottaa huomioon ettei tos nyt paljoa tapahtunu... }}

Nisha

Nisha heilautti toista korvaansa kuullessaan Shiguren muminan vierellään. Naaras katsoi urosta ja pysähtyi. Hän meinasi ensin kysyä "Mitä?", mutta huomasi sitten itsekkin kujan. Nisha käveli kujan luo ja nuuhki sitä.
"Tämä on sopiva paikka", Nisha totesi ja katsoi vielä olan yli urosta sanoen: "Hyvin löydetty". Naaras käveli puheiden jälkeen kujalle.

Nisha vilkuili vielä ympärilleen kuin tutkien paikkoja tarkemmin läpi. Kujalla lojui jokin pussi, jonka luokse naaras kävelikin. Nisha nuuhki pussia hieman varovasti. Pussin sisältö ei hajusta päätellen ollut vaarallinen, joten naaras työnsi kuonon pussiin. Kuonollaan naaras pyrki saada pussin sisällön esiin.

Aikansa Nisha taisteli pussin kanssa, kunnes sai pussista esiin kaulapannan. Naaras tuijotti kaulapantaa hämmentyneenä ja yritti miettiä sille selitystä.
"Toivottavasti tuo on ollut täällä kauan ettei mikään ihminen tule sitä hakemaan.. Ihmettelen tosin miksi tälläisessä paikassa olisi tuollainen pussi. Toivottavasti tämä ei ole mikään ansa", Nisha sanoi jotenkin huokaisten. Naaras tosiaan oli hieman turhautunut siihen, että villikoiran elämä on aina vaarallista. Milloinkaan ei ole helppoa, varsinkaan jos elää yksin.

Nisha käveli Shiguren luo ja katsoi tuon suussa olevia lihanpaloja.
"Noh, syödään nyt vain nopeasti", Nisha sanoikin. Hän sanoi vähän liian komentavasti ja ei itsekkään edes huomannut sitä.

Shigure

Shigure nyökkäsi kiitokseksi Nishan kommentoidessa sen löydöstä. Tällä kertaa se ei yrittänytkään muodostaa varsinaisia sanoja pitäessään vielä lihoja suussaan, kun ei edellinenkään kerta onnistunut läheskään niin kuin piti. Se käveli Nishan perässä ja katseli kun tämä tutki jotain pussia, jonka sisältä lopulta paljastui kaulapanta. Shigurella oli tapana ihmetellä, miten ihmisillä oli yleisestikin taipumus jättää esineitään noin vain luontoon, mutta kaulapannan löytyminen ei siitä sinänsä ollut mitenkään outoa. Urokselle se oli lopulta vain yksi ihmisten hylkäämä esine muiden joukossa, vaikka se ei vieläkään ymmärtänyt miksi vielä niin käyttökelpoiselta näyttävästa asiasta on pitänyt hankkiutua roskan lailla eroon.

Kainkoira oli jäänyt tuijottamaan kaulapantaa hetkeksi, eikä se siksi tajunnut Nishan tulleen sen luokse ja odottavan lihanpaloja ennen kuin tämä puhui. Shigure ei erityisemmin pistänyt merkille toisen komentavaa äänensävyä, sillä loppujen lopuksi se oli elänyt rivisotilaana ja käskytettävänä lähes koko elämänsä, vaikkakin sitten Ohun laumassa, jossa käskytys ei ollut yleensä aivan niin rajua. Se pyyhkäisi käpälällään maasta suurimmat pölyt ja roskat ennen kuin laski lihat asfaltille. Se työnsi niitä kevyesti kuonollaan Nishaa kohti, että tuo saisi ottaa haluamansa osan ensin, olihan ne saatu toisen ansiosta.

"Täytyy kai vain pitää korvat höröllä", Shigure kommentoi Nishan toivomusta, ettei pussi ja sen sisällä oleva kaulapanta vain olisi merkki ansasta, nyt kun vihdoin pystyi puhumaan kunnolla.
"Ehkä joku ei vain ole pitänyt pannasta ja on sen takia heittänyt sen menemään", se yritti olla optimistinen istuutuessaan odottamaan. Laumassa eläneenä se ei täysin tietänyt minkälaista oli kulkea yksin. Taisteleminen oli sille kaupungin vaaroja tutumpaa.

Nisha

Nisha laski raispansa maahan ja nappasi toisen lihapaloista suuhunsa. Naaras rupesi syömään sitä melko nopeasti ja ei asettunut makuulle. Olihan hän nälkäinen ja varuillaan. Makuulta olisi hitaampaa nousta ylös jos joku tulisikin kujalle. Koko ajan Nisha vilkuili ympärilleen varmistaakseen ruokarauhan.

Nisha nosti päänsä syötyään lihan. Hän nuuhki ilmaa ja käänteli korvanlehtiään. Hän oli varma, että joku oli lähellä. Hän ei tiennyt oliko kyse ihmisestä vai koirasta. Kaupungilla koirat kun tuoksuivat samalta kuin ihmiset.
"Joku on lähellä", Nisha ilmoitti Shigurelle. Asiansa sanottuaan naaras nappasi raispansa suuhunsa. Hän odotti kylmän rauhallisena, että lähistöllä oleva tulisi esiin.

Meni hetki kun kujalle saapui tuntematon saksanpaimenkoira. Koiralla oli kaulassaan musta nahkainen kaulapanta.
"Kappas...", saksanpaimenkoira totesi mystisesti. Ennen kun Nisha ehti mitään sanomaan niin koira rupesi haukkumaan kovaan ääneen kuin kutsuakseen jota kuta. Nisha vilkaisi Shigurea.
"Emme voi ottaa sitä riskiä, että tuo koira ei olisi rankkurin. Rankkuri on henkilö, joka nappaa kulkukoira kiinni", Nisha päätti viimein kertoa. Naaras katsoi sitten jälleen koiraa, joka haukkui.
"Minä voin vielä mennä lemmikistä kaulapantani takia, mutta sinä et. On sinun päätöksesi juoksetko vai tappeletko. En ole vastuussa sinusta", Nisha sanoi vielä Shigurelle. Naaras halusi antaa vaihtoehtoja. Naaras kun ei ollut vielä täysin varma kuinka nopeasti uros osaisi tehdä päätöksiä.

Shigure

Shigure alkoi Nishan esimerkistä syödä toista lihanpalaa, joskaan ei niin kiireellä kuin toinen. Valppaana se silti oli, minkä takia sekin huomasi jonkun lähestyvän niitä samoihin aikoihin kun Nisha alkoi puhua. Kainkoira jätti syömisensä kesken ja potkaisi lihanpalan nopeasti sivummalle, piiloon kujan varjoihin. Pian kujalle ilmestyikin sakemanni, joka alkoi haukkua. Shigure irvisti ärsyyntyneenä, erityisesti kun Nisha kertoi sille rankkurista.
"Tämä ei tiedä hyvää", se murisi ja katseli nopeasti ympärilleen. Piilopaikkoja tai pakoreittejä ei ollut, joten niiden pitäisi keksiä jokin ratkaisu pian.

Uros otti muutaman askeleen kohti saksanpaimenkoiraa, joka ei reagoinut siihen mitenkään, vaan jatkoi haukkumistaan.
"Hei! Me olemme lähdössä, joten ole hiljaa!" se yritti huutaa toiselle, mutta turhaan. Shigure kirosi. Se oli varma, se pystyisi hiljentämään sakemannin helposti voimalla, mutta jos toinen todella oli ihmisen omaisuutta, Shigure voisi onnistua suututtamaan kaksijalkaiset ja samalla vaarantaa kaikki muutkin villikoirat.
"Taisteleminen ei ole vaihtoehto. En voi tietää minkälaisia seurauksia sillä olisi", se selitti ajatuksensa nopeasti Nishalle.

Shiguren katse harhautui takaisin niiden aikaisemmin löytämään kaulapantaan. Se arvioi pannan olevan tarpeeksi löysästi kiinnitetty, että sen pystyisi pujottamaan ongelmitta koiran pään yli. Uros kuitenkin epäröi. Pannan käyttäminen ei ollut sille mieluisin vaihtoehto, mutta sillä hetkellä se vaikutti parhaimmalta vaihtoehdolta. Shigure käveli ripeästi kaulapannan luokse ja otti sen suuhunsa ennen kuin palasi takaisin Nishan luokse. Se oli kuulevinaan jo vaimeita ihmisääniä sakemannin haukunnan ylitse.
"Auta minua tämän kanssa, jos siitä olisi hyötyä", se pyysi Nishalta tiputtaessaan pannan tämän jalkojen juureen ja kumartaessaan päätään aavistuksen, jotta toinen voisi pujottaa pannan sen kaulan ympärille.
"Jos se rankkuri haluaa ottaa meidät kiinni vaikka meillä on nämä pannatkin, niin sitten meidän täytyy kai vain juosta", uros jatkoi odottaessaan toisen reaktiota.

Nisha

Nishan katse muuttui yllättyneeksi, kun Shigure haki löydetyn kaulapannan pussista. Naaras vilkaisi nopeasti haukkuvaa saksanpaimenkoiraa ennen kun Shigure tuli naaraan luokse. Naaras haistoi selvästi lähestyvän ihmisen. Nisha katsoi jälleen toveriaan ja oli vielä enemmän yllättynyt tuon ehdotuksesta, että häntä autettaisiin laittamaan kaulapanta kaulaan. Naaras ei epäröinyt hetkeäkään vaan auttoi urosta laittamaan kaulapannan kaulaan. Eihän se tietenkään täydellisesti ollut, mutta tuo saisi kelvata.

Saksanpaimenkoira lopetti haukkumisen kun hänen viereen saapui tuiman näköinen mies. Mies tuijotti heti Shigurea ja Nishaa. Nisha vilkaisi miestä, mutta katsoi sitten saksanpaimenkoiraa.
"Olette erehtyneet. Olemme samasta taloudesta. Ystäväni halusi edes hetken olla ilman kaulapantaa", Nisha alkoi puhumaan. Hän yritti saada saksanpaimenkoiran uskomaan valhetta. Saksanpaimenkoira vilkaisi pistävällä katseella Shigurea, mutta katsoi sitten lopulta vierellään olevaa miestä. Koira haukkui miehelle. Mies vilkaisi koiraa ja näytti ymmärtävän mitä hänen koiransa hänelle haukkui. Mies huokaisi turhautuneena ja poistuikin paikalta.

Miehen poistuttua saksanpaimenkoira katsoikin jälleen kaksikkoa. Koira lähestyi noita molempia. Nisha nyrpisti vaistomaisesti kuonoaan, kun tuntematon koira lähestyi. Naaras ei pitänyt siitä, että koira ei ollut poistunut paikalta omistajansa kanssa.
"Mitä vielä haluat?!", Nisha ärähti. Koira pysähtyikin ja osoitti silmäyksen vielä Shigureen ja myös Nishaan.
"Tiedän, että olette villikoira. Sen haistaa teistä. Ihmiseni ei vain tajua, jos hänelle siitä kerron", koira sanoi ja virnisti. Nisha vilkaisi Shigurea.
"Tästä ei koidu hyvää", Nisha sanoi, mutta puhui hieman hiljemmalla äänensävyllä. Tuntematon koira silti pystyi kuulemaan naaraan lauseen.

// Voit ropettaa tuolla sakemannilla vapaasti omissa vuoroissasi ^^ //

{{ Selvä : ) }}

Shigure

Shigure ravisteli turkkiaan kevyesti Nishan autettua kaulapannan sen kaulaan. Panta ei ollut painava, mutta uros pystyi selkeästi tuntemaan sen kaulansa ympärillä epämukavana painona. Se halusi myös alkaa raapia niskaansa, jota pannan nahka ärsytti, mutta juuri silloin saksanpaimenkoiran omistaja ilmestyi kujan suuaukolle. Shigure tuijotti miestä silmä tarkkana, mutta yritti vaikuttaa mahdollisimman rentoutuneelta, ettei herättäisi ihmisessä turhaa epäilystä. Miehen lähtiessä uros huokaisi helpotuksesta, epäuskoisena siitä, että ne olivat jollain tavalla onnistuneet huijaamaan rankkuria.

Miehen koira ei kuitenkaan vaikuttanut aikovan päästää kaksikkoa menemään, vaan lähestyi niitä. "Tästä ei koidu hyvää", Nisha sanoi ja Shigure nyökkäsi olevansa samaa mieltä. Niiden pitäisi päästä sakemannista eroon tavalla tai toisella, mutta taisteleminen ei edelleenkään ollut kainkoiralle vaihtoehto. Se vain pahentaisi tilannetta.
"Ehdotan, että juoksemme", uros sanoi hiljaa Nishalle, vaikka sakemanni alkoikin olla niin lähellä, että tämä pystyisi kuulemaan mitä se sanoi. Shigure luotti, että ihmisten luona kasvanut ja koulutettu koira ei voisi olla villikoiran tasoinen.

Shigure otti muutaman askeleen saksanpaimenkoiraa kohti, joka pysähtyi ja katseli kaksikko varuillaan.
"Me olemme täällä vain väliaikaisesti. Jos päästätte meidät menemään, lupaamme suunnata heti takaisin omalle reviirillemme", se puheli saadakseen koiran huomion herpaantumaan. Samassa kainkoira kuitenkin otti muutaman nopean juoksuaskeleen suoraan kohtia sakemannia ja loikkasi uhkarohkeasti tämän yli suurella loikalla. Shigure juoksi pois kujalta ennen kuin jäi odottamaan Nishaa, valmiina juoksemaan takaisin, jos tämä joutuisi ongelmiin. Samalla se kuitenkin huomasi saksanpaimenkoiran omistajan kävelevän takaisin kujaa ja nyt myös Shigurea kohti. Hän oli tulossa katsomaan, mihin hänen koiransa oli jäänyt. Shigure ja rankkuri tuijottivat toisiaan hämmästyneinä; miehen oli täytynyt nähdä, ettei kainkoiran tapa liikkua kuulunut tavalliselle kotikoiralle.

Nisha

Nisha kuuli Shiguren päätöksen ja oli siitä tyytyväinen. Juokseminen tosiaan oli paras vaihtoehto. Saksanpaimenkoiran pysähdyttyä Shigure oli hypännyt koiran ylitse. Koira oli tosiaan hämmentynyt toisen loikasta. Nisha käytti tilaisuuden hyödyksi ja juoksikin sakemannin ohitse tuttavansa perään.

Shigurea vastalle tullut rankkuri tuijotti hetken koiraa, jonka liikkeet olivat hämmentäneet hänet. Mies oli tajunnut liikkeistä, että normaali lemmikki raitaturkkinen ei voinut olla. Hän epäili toista villikoiraksi, mutta olihan tietynlaiset koira-ammattit (esimerkiksi sotakoira) yleistyneet.

Nisha saapui paikalle, missä rankkuri ja Shigure harrastivat tuijotuskilpailua. Naaras juoksikin tuttavansa ohitse ja kävi tönäisemässä rankkurin jalkoja. Mies horjahti ja kaatui maahan. Samaan aikaan naaraan perästä oli tullut rankkurin koira. Naaras pysähtyi hetkeksi ja tuijotti Shigurea.
"Nyt on aika", Nisha totesi ja vilkaisi perästä tulevaa sakemannia. Naaras murahti itsekseen ja lähti juoksemaan luottaen siihen, että Shigure tulisi perästä.

Shigure

Shigure havahtui Nishan tönäistessä rankkurin nurin. Se huomasi myös saksanpaimenkoiran ehtineen niiden perään ja oli samaa mieltä Nishan kanssa; nyt oli tosiaan hyvä aika häipyä paikalta. Uros lähti juoksemaan Nishan perään, mutta kuuli samalla sakemanninkin lähteneen niiden perään. Tuo haukkui kovaan ääneen juostessaan, varmaan pitääkseen omistajansa kartalla siitä, mihin suuntaan ne olivat menossa. Shigure oli varma, että meteli kiinnittäisi kenen tahansa lähistöllä olevan huomion käynnissä olevaan takaa-ajoon.

"Miten pitkään tuo oikein aikoo jahdata meitä...?" Shigure mutisi juostessaan. Yhtäkkiä se tajusi niiden pakoreitin vievän ne nelikaistaisen tien yli (?). Shigure ei ehtinyt - eikä sille toisaalta tullut edes mieleen - katsoa, tuleeko mistään suunnasta autoa seuratessaan Nishaa (?). Se kuuli torven töräyksen ja tajusi vasta sitten, että se oli juuri ja juuri onnistunut välttämään törmäyksen auton kanssa. Päästyään tien toiselle puolelle uros pysähtyi hetkeksi katsomaan taakseen.
"Huh, se oli lähellä", se henkäisi säikähtäneenä. Niitä jahdannut sakemanni ei ollut ehtinyt tielle vielä, joten sekin oli onnistunut välttämään törmäyksen, mutta tielle pysähtynyt auto hidasti sen etenemistä. Shigure lähti nopeasti juoksemaan taas Nishan perään.
"Nyt taitaa olla hyvä mahdollisuus päästä tuosta eroon!" se huusi naaraalle.

{{ Ugh, ei mikään paras kirjoitus multa... T_T }}

Nisha

Kaksikon juostessa edessä näkyi nelikaistainen tie. Nisha vilkaisi nopeasti ympärilleen ja näki kyllä autoja tulevan. Hän luotti silti siihen, että nuo ehtisivät kyllä yli. Naaras nopeutti hieman juoksuaan tien ylittämisen aikana varmuuden vuoksi. Yksi autoista melkein osuikin kaksikkoon. Naaras hieman säikähti autoa, mutta se onneksi pysähtyi.

Kaksikko lopulta onnistui ylittämään auton suuremmilta vahingoilta. Nisha ei pysähtynyt ihmettelemään äskeistä tilannetta vaan hän halusi juosta pois tapahtuma alueelta. Naaras kuunteli silti Shiguren kommentointia tapahtuneeseen.
"Nyt tosiaan on hyvä mahdollisuus paeta", Nisha ehti sanomaan, kunnes kaupungilla alkoi kuulumaan hälytysajoneuvojen sireenien ääntä. Naaras tuhahti ärsyyntyneenä kuullessaan ne.
"Lisää ongelmia tulossa. Suosittelen nyt piiloutumista. Kaupungissa koirien on vaikea saada oikea vainu etsitystä kohteesta", Nisha ehdotti.

Juoksun aikana Nisha pyrki etsimään katseella hyvää piilopaikkaa. Pian näkyviin tuli puisto, minne oli jätetty muutama suurempi kallio koristeeksi.
"Tuonne voisi piiloutua. Puistoissa käy aina paljon ihmisiä ja muita koiria", Nisha kertoi. Naaras pysähtyi ja vilkaisi Shigurea. Hän jäi odottamaan toisen vastausta.

Shigure

Shigure säikähti kuullessaan sireenien äänen ja oli pysähtyä hämmästyksissään. Ääni oli sille varsin vieras, eikä luonnossa kuullut mitään niin kovaäänistä kovinkaan usein. Uros kuitenkin huomasi, ettei Nisha reagoinut ääneen suuresti, vaan luokitteli sen uudeksi ongelmaksi, jolloin Shigurekin tajusi vain jatkaa juoksemistaan.

Kaksikko saapui pian puiston läheisyyteen, mihin Nisha ehdotti niiden piiloutuvan.
"Kuulostaa hyvältä idealta", kainkoira vastasi naaraalle pysähtyessään tämän vierelle. Se vilkaisi vielä taakseen, muttei nähnyt ketään, joka olisi vaikuttanut jahtaavan niitä. Hälytysajoneuvojen sireenien ääni kuului yhä jostain kaukaa, mutta Shigurella oli hankaluuksia määrittää mihin suuntaan ne olivat menossa, sillä ääni tuntui kimpoilevan kaupungin taloista, sekoittaen sitä. Uros vilkaisi vielä nopeasti Nishaa ennen kuin lähti jolkottelemaan kevyesti kohti yhtä puiston isoimmista kallioista, pysähtyen vasta kun oli päässyt sen varjoon, mistä sitä ei pystyisi näkemään niin hyvin.
"Siinähän oli toimintaa. Olisin varmaan jäännyt kiinni, ellet sinä olisi ollut paikalla", se huokaisi istuutuessaan maahan.

Nisha

Nisha kuunteli hetken kaukana kaikuvia sireenejä, eikä saanut kunnolla selvää mistä suunnasta ne olivat tulossa, ja minne ylipäätänsä ne olivat menossa. Naaras havahtui ajatuksistaan, kun Shigure siirtyi puiston kallion varjoon. Naaras seurasi uroksen perästä. Hän itse asettui maakuulle, kun Shigure taas istuuntui.
"Sinulla tosiaan oli onnea, että törmäsit minuun. Miksi sinunlainen villikoira edes on täällä?", Nisha kysyi ja katsoi urosta. Naaras kallisti kysymyksensä aikana hieman päätään. Hän ei ollut varma oliko Shigure kertonut hänelle tuosta aikaisemmin, mutta nyt naaras halusi virkistää muistiaan.

Nisha laski raispansa maahan etutassujensa juureen. Hän laittoi toisen etutassuistaan raispan päälle. Hän luotti kyllä siihen, että Shigure ei sitä halunnut, mutta raispa oli vain niin tärkeä naaraalle. Hän ei halunnut riskeerata sen katoamista millään tavalla.
"Tiedän aika hyvin ihmisten asioista, vaikka en olekaan kaupungissa asunut kun hetken. Suurimmaksi osaksi olen elänyt maaseudulla, kun olin lemmikki", Nisha päätti kertoa samalla, kun hän tuijotti tassunsa alla olevaa raispaa. Naaras muisti tytön, josta oli nyt kasvanut nuori nainen. Hän muisti kuinka nainen oli antanut Nishan mennä ja oli antanut raispan hänen mukaansa.

Nishan korvat liikahtivat, kun hän kuuli muutaman ihmisen kävelevän kallion ohitse. Naaras vaistomaisesti laski päätään. Ihmiset olivat joko satunnaisia ohikulkijoita tai sitten rankkureita. Nishan katse oli hieman hermostunut, koska hän oli jo kyllästynyt tähän pakoiluun.