Uusia tuulia (Sijainti Wakayama, kaksinpeli/Miki)

Zarek

Uros katseli narttua ja hymähti huomatessaan sen uuden hymyn, joka oli todella suloinen. Jostain syystä toinen kuitenkin kohotti kulmakarvaansa ja sen merkitystä toinen ei ymmärtänyt yhtään. Yhtäkkiä tilanne muuttui vaikka Cheri puhui leikkisästi. Ilme oli todella vakava ja ei tarivnnut puheista ja murinsasta päätellä mitä toisella oli mielessään. Vaistomaisesti Zarek otti hyökkäys asennon, kun narttu lähti tulemaan tätä kohti ja aikeissa näytti olevan kurkkuun kiinni pääseminen. Susi oli vakavoitunut hetkessä ja katsoi suoraan Cheriä silmiin sen hyökätessä. Muisto, joka kuitenkin otti vallaan oli voimakas. Entiset muistot harjoitus ajoilta, jossa pienelle pennullekkaan ei annettu armoa.

Zarek kuitenkin hämmentyi perinpohjin, kun toinen pysähtyi viime hetkellä sen eteen. "Eikö hän aikonutkaan hyökätä?" Susi ajatteli täysin hämmentyneenä ja pysyi vain paikoillaan. Cheri oli juuri näyttänyt sille jotain mitä se ei ollut koskaan nähnyt elämänsä aikana. Eli pysähtynyt kesken hyökkäyksen. Narttu vain nauroi täysin ja ei näyttänyt saavan sille paljon mitään loppua. Se ei kuitenkaan haitannut tätä vaan se antoi tälle aikaa vähän tokentua uudesta tilanteesta. Naurun lomassa belgianpaimenkoira tuli tätä lähemmäksi, kuin aikaisemmin. Susi jähmettyi paikoilleen eikä tiennyt mitä sen olisi pitänyt tehdä tai reagoida. Cheri nosti samassa katseensa ja myös uros katsoi tätä suoraan silmiin. Tilanne tuntui oudolta, mutta ahdistavalta kuitenkaan

Cheri

Belgianpaimenkoira tunsi sydämensä hakkaavan lujaa, sen katseen porautuessa suoraan Zarekin silmiin. Aika tuntui menevän hitaammin, eikä Cheri uskaltanut liikkua, vaikka jostain kumman syystä sen olisi tehnyt mieli koskettaa urosta. Kun narttu yhtäkkiä huomasi hiukan hämmennystä suden silmissä, hän viimein havahtui, ja vetäytyi hiukan kauemmas. Iloisuus oli poissa, ja paimenkoiran katse oli hiukan nolo ja kiusaantunut. Cheri luimisti korvansa, ja punastui.

"Öh..anteeksi.." Narttu sanoi hiljaa. "Ei olisi pitänyt tuolla tavalla riehaantua, kyseessä oli pelkkä vitsi..." Paimenkoira pahoitteli. Se ei tuntenut Zarekia, tai tuon menneisyyttä, tai muutenkaan tuon tapaa suhtautua erilaisiin asioihin. Typerä, typerä, typerä.. Cheri jankkasi itselleen mielessään. Nopeasti Cheri vilkaisi Zarekia, mutta käänsi katseensa takaisin merelle päin. Se olisi tahtonut sanoa jotain, ehkäpä kehottaa lähtemään, mutta ajatteli, ettei susi tahtoisi enää liikkua hänen seurassaan. Ehkä hän piti paimenkoiraa jopa hulluna ja mielenvikaisena.

Zarek

Suden sydän hakkasi lujaa ja tämä toivoi, että narttu ei kuullut sitä. Edes koskaan taistelu kentällä sen sydän ei ollut lyönyt näin lujaa. Uros nuolaisi kevyesti huuliaan ja samassa toinen vetäytyi pois. Ilmapiiri oli kuitenkin muuttunut ja toinen oli hyvin kiusaantuneen oloinen äskeisestä. Zarek piti silti katseensa tässä ja tutki reagtiota, joka oli sille täysin uusi. Sen silmät huomasivat punastuksen ja uros luuli sen mahdollisesti johtuvan ilmasta. Vaikka ei ollut edes kuuma niin ei se muutakaan selitystä keksinyt.

Susi kallisti kevyesti päätään sivulle ja murahti kevyesti, että saisi Cherin huomion. "Ei sinun tarvitse pyytää mitään anteeeksi......" Zarek sanoi itsekkin hiljaa ja ja yritti miettiä miten se ilmaisi lempeämmällä tavalla asiansa. "Siis tämä kaikki oli vain minulle täysin uutta. Et ehkä ymmärrä, mutta menneisyydessäni edes pentuna minulla ei ollut ainoatakaan narttua lähellä kuten sinä. Ei en tiedä ketkä ovat vanhempani enkä koskaan ole nähnyt näitä tai muista" Uros kertoi toiselle ja oli kääntänyt katseensa merelle. Siitä oli ollut pitkä aika, kun susi oli muistellut näitä aikoja tai edes maininnut vanhemmistaan

Cheri

Cheri kääntyi varovasti katsomaan Zarekia, kun toinen sanoi, ettei hänen tarvinnut pahoitella. Narttu kääntyi nyt kokonaan ympäri, ja istuutui. Se kuunteli toisen puhetta täysin hiljaa, antaen toiselle tilaa hiukan pohtia sanojaan. Kun Zarekin sanat antoivat Cherin hetken aikaa ymmärtää, että nartut käyttäytyisivät eri tavoin kuin urokset, olisi urosten ja narttujen tasa-arvoa painottava paimenkoira normaalitilanteessa saattanut takertua siihen, mutta nyt vaaleaturkkisen kasvoilta paistoi pelkkä ymmärrys.

Narttu uskaltautui nyt nousemaan seisomaan, ja kävelemään vähän matkaa sutta kohti. Se vilkaisi Zarekin metallisia jalkoja, ja sitten vilkaisi merelle katsovan uroksen kasvoja. Hänen on täytynyt kokea kauheita asioita. Cheri ajatteli, ja pysähtyi vähän matkan päähän. Se olisi tahtonut halata urosta lohdutukseksi, mutta nyt, kun tiesi hiukan enemmän Zarekista, se jäi aloilleen.

"Kuule.." Narttu aloitti, ja pudotti katseensa etukäpäliinsä, kaivellen hiekkaa. Hetken päästä paimenkoiran katse nousi takaisin urokseen. "..jos vain haluat..voit joskus kertoa minulle kaiken." Cheri ehdotti. Narttu epäili, ettei Zarek ollut koskaan päässyt käsittelemään menneisyyttään kenenkään kanssa. Oikeastaan Cheri olisi voinut kuunnella urosta vaikka nyt heti, mutta tiesi, että susi voisi olla lähdön kannalla. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalta, oli keskipäivä. Uintimatka muuttuisi hankalammaksi, jos tyyni vedenpinta muuttuisi levottomaksi iltaa kohden.

Zarek

Välillä puhuessaan susi oli katsonut Cheriä ja se oli nähnyt tämän kasvoilta pelkkää ymmärrystä. Se oli ensimmäinen kerta, kun joku oli reagoinut näin suden kertoessaan edes pieniä asioita menneisyydestään. Katseensa Zarek piti silti meren suunnalla tarkkaillakseen ilmaa ja kauanko näillä olisi hyvä mahdollisuus lähteä. Kevyesti uroksen korvat liikahtivat, kun narttu nousi seisomaan ja otti muutaman askeleen tämän suuntaan. Silti toinen jäi aloilleen. CHerin lopettaessa puheensa susi kääntyi tämän puoleen ja hymyili ehkä hiukan surullisesti. "Kiitos tarjouksestasi ja arvostan sitä todella paljon. En vain ole vielä valmis palaamaan niihin asioihin. En vielä, kun vasta pääsin luontoon pari kuukautta sitten" Zarek kertoi ja samalla nosti kevtesit kuonoaan.

Ilma oli alkanut hiukan muuttua ja vielä ainakin oli hyvä hetki lähteä uimaan toiselle puolelle rantaa. "Nyt olisi hyvä hetki lähteä uimaan. Illalla voi olla paljon vaarallisempaa lähteä ylittämään merta" Susi totesi ja vilkaisi nopeasti Cheriä ja odotti tämän vastausta

Cheri

Kuten narttu hiukan aavistikin, Zarek ei halunnut puhua menneistä, ja paimenkoira hymyili kevyesti, nyökäten heti perään. Se sivuutti asian nopeasti, että hiukan ahtaammaksi muuttunut ilmapiiri laantuisi, ja loikkasi hietikolla kohti merta. Nartun tassut kastuivat veden ryöpsähtäessä mereltä kohti rantaa, mutta se ei Cheriä häirinnyt.

Pian susi ehdottikin lähtöä, ja paimenkoira kääntyi katsomaan toista hymyillen. "Mennään sitten." Narttu sanoi, ennen kuin kahlasi veteen vatsaansa myöten. Pian aalto tarttui nartun kevyeen ruumiiseen, ja kiskaisi häntä hiukan syvemmälle veteen, joka pakotti paimenkoiran käyttämään jalkojaan pysyäkseen pinnalla. Cheri vilkaisi vielä nopeasti taakseen, varmistuen siitä, että Zarek seurasi, ennen kuin jatkoi uimista. Nyt ihan rauhassa..muista hengittää, äläkä rehki liikaa.. Paimenkoira muistutti itseään. Narttu oli huolissaan selviytymisestään, sillä aikaisemmin hän oli melkein hukkunut. Tosin se johtui Cherin huonosta kunnosta, mutta pienen pelon se jätti silti. Vaaleaturkkinen toivoi sään pysyvän yhtä vakaana, vaikka kirkas taivas olikin alkanut vetäytyä hiljakseltaan pahaenteisesti pilveen.

Zarek

Susi seurasili valppaana, kun Cheri loikkasi kohti merta. Lähdön hetki oli koittanut ja jälleen tämä palaisi tutulle mantereelle, mutta tällä kertaa ei yksin. Uroskin loikkasi pian perässä veteen ja joutui hetken kävelemään tassu vielä pohjassa, koska toinen oli suurikokoinen. Kahlittuaan jonkin aikaa eteenpäin tassu yhtäkiä lipesivät otteesta ja hetkeksi uros meni pinnan alle. Kuitenkin melkein samalla hetkellä se nousi takaisin ja alkoi potkia takajaloillaan itseään liikkelle.

Rytmi löytyi nopeasti ja samassa Zarek huomasi Cherin vilkaisevan tätä taakseen. Tämä hymyili kannustavasti ja ui toista lähemmäksi? Se halusi olla nartun vierellä matkan ajan ja varmistaa, että ei tulisi turhia vaaroja tai yllätyksiä. Kuitenkin kesken uinnin se vilkaisi taivaalle ja huomasi hiukan pahaa enteilevät pilvet. "Ei ei nyt, kun Cheri on mukana. Jos olisin yksin se ei haittaisi, mutta en halua Cherin joutuvan vaaraan" Susi ajatteli huolissaan, mutta päätti pitää huolta nartusta kävi miten kävi

Cheri

Zarekin uidessa häntä lähemmäs, belgianpaimenkoira lepuutti katsettaan toisessa hetken, ennen kuin jatkoi matkaansa katse suunnattuna eteenpäin. Vesi oli toistaiseksi tyyntä, mutta narttu ei pistänyt merkille tummahkoja pilviä, jotka olivat lipumassa piakkoin sinisen taivaan peitoksi. Cheri kuitenkin huomasi aallokon muuttuvan aavistuksen levottomammaksi, mutta pisti sen sen piikkiin, että he olivat jo aika pitkän matkan päässä rannasta. Sitä paitsi narttua ei vielä väsyttänyt oikeastaan lainkaan, ja Cheri tajusi olevansa paljon vahvemmassa kunnossa kuin uidessaan Shikokuun.

Cheri katsoi jälleen Zarekia, jonka uinti oli rautajaloista huolimatta nartun silmissä vaivattoman näköistä. Belgianpaimenkoira muisti Zarekin aiemman reagoinnin menneisyytensä takia, ja siksi hiukan päätti varoa sanomisiaan. Silti uteliaisuus voitti, ja Cheri huomasi pian kysyvänsä:"Ovatko jalkasi kokonaan rautaiset? Olen kovin yllättynyt siitä, miten käytät niitä, tai miten jopa uit niillä." Cheri sanoi, ja hymyili sitten lempeästi. Se ei tahtonut vaikuttaa yhtään epäkohteliaalta tai tungettelevalta.

Zarek

Susi tunsi tisen katseen jonkin aikaa, mutta ei vilkaissut takaisin. Uiminen ja tumat pilvet askarruttivat tätä, mutta silti matka oli miellyttävät toisen seurassa. Kaukaa ei kuitenkaan kuulunut ukkosen jyrinää tai tuuli ei voimistunut myrkyn merkiksi. Rautajalat etenivät varsin kevyen näköisesti vedessä ja uiminen ei ollut rasittavaa. Olihan niiden teossa käytetty mahdollisimman kevyttä ja kestävää materiaalia juuri kaikenlaista käyttöä varten rintamalle.

Kevyesti Zarekin korvat liikahtivat, kun Cheri esitti kysymyksen jaloista. Hiljaa susi naurahti ja käänsi katseensa hymyilevään narttuun. "Kyllä siis nämä ovat kokonaan rautaa, mutta tehty mahdollisimman kevyesti. Uiminen näillä on kyllä aika miellyttävää ja oli ihmisistä hyötyä" Uros totesi ja yhtäkkiä tunsi voimakkaamaan aallon täytäisevän tätä kevyesti. Välittömästi susi käänsi katseensa takaisin eteenpäin merelle ja silmät kanivat aavistuksen sen katsoessa vielä matkaa joka näillä olisi edessä

Cheri

Cheri huojentui, kun Zarek vastasi hänen kysymykseensä hyvin tavanomaisesti. Narttu jatkoi uimistaan, katsellen taivasta, ja pisti nyt merkille hiukan pilviin vetäytyneen taivaan. Se ei kuitenkaan vielä huolettanut Cheriä, ja hiukan voimakkaampi aaltokaan ei saanut belgianpaimenkoiraa pelästymään.

Cheri näki vastarannan häämöttävän, mutta tiesi, että matka olisi vielä pitkä, vaikkei se siltä nyt tuntunutkaan. Narttu päätti aavistuksen hidastaa tahtiaan, jotta varmasti jaksaisi koko matkan. Paimenkoira katsoi taas Zarekia, ja tunsi lämpimän aallon kulkevan kehonsa läpi. Cheri hiukan hämmentyi tästä tuntemuksesta, muttei sanonut mitään. Nartun teki mieli kysyä vielä jotain uroksen menneisyydestä, mutta päätti pysytellä hiljaa.

Cheri käänsi nyt taas katseensa eteenpäin, ja vilkuili ympärilleen. Kääntäessään katseensa vastakkaiseen suuntaan Zarekista, alkoi narttu huomaamattaan ajautua hiukan lähemmäs sutta. Kun paimenkoira käänsi katseensa eteenpäin, huomasi hän miltei uivan kiinni Zarekissa (?) ja säpsähti. "Ohoh, anteeksi." Narttu mutisi hiukan nolona, ja hymyili. "En katsonut eteeni." Narttu jatkoi, ja virnisti.

Zarek

Susi vilkaisi sivu silmällä kuitenkin narttua ja pieni hymy ilmestyi sen suupieleen kuten aina katsoessa toista. Toinen kuitenkin katsoi eteenpäin ja myös uros käänsi katseensa takaisin eteepäin. Vastaranta ilmestyi jo näkyviin hyvin pienenä, mutta silti matka olii vielä pitkä. Matka oli kuitenkin jo puolessa välissä ja silti Zarek ei tuntenut uupumusta tai väsymystä. Osittain se taisi olla hyvän kunnon ansiosta jota susi piti yllä vaikka ei enään ollut armeijassa.

Aallot alkoivat olla hiukan voimakkaampi mitä lähemmäksi rantaa nämä tulivat. Se enmmänkin auttoi asiaa, koska taakaapäin aallot löivät näitä juuri rantaan päin. Matka oli sen vuoksi ollut raskaampi, kun oli uinut vastakkaiseen suuntaan. Yhäkkiä kostea turkki painautui tätä vasten ja välittömästi tämä siirsi katseensa Cheriin, joka oli tosiaan melkein tässä kiinni. "Ethän ala uupua matkasta? Voit pysyä siinä minuun puolesta" Zarek lisäsi ja virnisti kevyesti. Cherin ollessa lähellä uroksella teki mieli koskettaa tätä, mutta silti se ei tiennyt miten. Hitaasti susi käänsi päätään Cherin puoleen ja kevyesti tökkäsi toista poskelle päällään? Ele oli hämmentävä, mutta uros halusi tehdä sen eikä se tiennyt miten muuten olisi voinut osoittaa jonkilaista hellyyttä

Cheri

Paimenkoira huojentui, kun Zarek ei reagoinut mitenkään negatiivisesti hänen kömmähdykseensä. Narttu virnisti toisen sanoille. "Ehen, en vielä!" Cheri totesi, mutta piti sitten hetken tauon, ennen kuin jatkoi:"Uin kyllä mielelläni tässä.." Paimenkoira sanoi, aavistuksen hiljaisemmalla äänellä, ja piti katseensa suoraan edessä, ettei olisi vaikuttanut liian kiusaantuneelta. Huh huh...taidan olla lujaa vauhtia ehkä..kiintymässä häneen? Cheri ei oikein tiennyt, miten olisi kuvannut tuntemuksiaan, sillä ne hämmensivät paimenkoiraa.

Yhtäkkiä Zarek kosketti hänen poskeaan päällään, ja Cheri säpsähti. Se hidasti hiukan vauhtiaan, ja kääntyi katsomaan sutta hämillään. Kuin uros olisi vastannut hänen ajatuksiinsa jollain käsittämättömällä tavalla. Samassa nartun ilme muuttui kuitenkin lämpimämmäksi, ja Cheri käänsi katseensa alaspäin, hymyillen itsekseen. Sen kummemmin ajattelematta narttu painoi kevyesti päänsä hetkeksi vasten Zarekin lihaksikasta kaulaa (?) ja sulki silmänsä, ennen kuin vetäytyi taas hiukan kauemmas. Narttu ei uskaltanut sanoa mitään, eikä edes katsoa suoraan urokseen. Nopeasti Cheri vilkaisi sivusilmällä uroksen suuntaan, ja väläytti kevyen hymyn, pysytellen kuitenkin edelleen ihan hiljaa.

Zarek

Uros oli hämmentynyt omasta eleestään ja sen ajatusket menivät sekaisin. Cheri oli kyllä todella hurmaava ja ihana persoona kaikinpuolin. Silti susi ei tiennyt mitä halusi nartun kanssa, mutta oli yhdestä asista varma. Se halusi olla toisen kanssa ja nähdä mihin näiden keskenäinen ajan vietto mahdollisesti etenisi. Yhtäkkiä Cheri painoi päänsä tämän kaulaa vasten ja taas lämmin tunne levisi suden sisällä. Toinen ei kuitenkaan ollut kauan tätä vasten ja vetäytyi pienen matkan päähän. Zsrek käänsi katseensa toiseen ja hymyili toiselle takaisin. Se ei kuitenkaan keksinyt mitään mitä sanoa tai ilmaista tätä hetkeä. Siksi uros päätti olla hiljaa ettei sanoisi mitään vahingossa väärin.

Nämä etenivät aika hyvää vaihia eteenpäin ja suden ajatukset kääntyivät taas maihin. "Onko sinulla suunnitelmia mitä aiot tehdä, kun pääsemme rannalle?" Susi kysyi hiukan varovasti ja oli vähän jännittynyt toisen vastauksesta. Se ei halunnut matkan Cherin kanssa päättyvän vielä tähän

Cheri

Kaksikon välillä vallitsi hetken aikaa hiljaisuus, jonka narttu olisi tahtonut rikkoa, muttei uskaltanut. Se ui vain eteenpäin sanaakaan sanomatta, kunnes viimein havahtui Zarekin ääneen. Narttu toivoi kuulevansa jotain äskeisiin tapahtumiin liittyvää, mutta toisaalta oli helpottunut, kun he pystyivät keskustelemaan välillä vähemmän kiusallisemmista asioista.

Cherin oli pakko miettiä hetki, mitä se tekisi. Se kuitenkin oli luvannut palata takaisin Ohuun, ja koki sen velvollisuudekseen. Toisaalta, katsoessaan Zarekia, se ei tiennyt mitä tehdä. Entä jos Zarek haluaisi vain häipyä omille teilleen, eikä paimenkoira näkisi sutta enää koskaan? Cherin ilme oli hiukan haikea, kunnes se viimein päätti vastata jotain. "En ole...tuota, ihan varma." Cheri aloitti. "Olen luvannut ylipäällikkö Yukimuralle, että palaan takaisin, kunhan olen saanut hetken hengähtää. Mutta en tiedä..."

Cherin lause katkesi, kun suurikokoinen aalto pyyhkäisi sen hetkeksi pinnan alle. Se oli niin voimakas, ettei narttu ollut kyennyt pitämään kevyttä ruumistaan pinnalla pelkkien jalkavoimiensa avulla. Paniikissa narttu potki takaisin pintaan, ja veti keuhkot täyteen ilmaa. Narttu yskäisi pari kertaa, ja katseli sitten ympärilleen. Taivas oli mennyt kevyeen pilvipeitteeseen, ja aallokko käynyt hiukan levottomammaksi.

Zarek

Uros vilkaisi pienen hiljaisuuden jälkeen Cheriä. Se ei ollut varma oliko hyvä merkki, että toinen oli hiljaa ja näytettävästi mietti sen kysymystä. Lopulta toinen vastasi hakealla äänellä, joka sai suden välittömästi kääntämään katseensa narttuun. "Yukimura? Onkohan se....." Suden ajatukset katkesivat, kun suuri aalto pyyhkäisi tätä ja narttua. Zarek tunsi sydämensä pysähtyvän, kun toinen upposi pinnan alle ja hätääntyi. Se oli juuri sukeltamassa tämän perään, mutta huomasi toisen ilmestyvän takaisin pinnalle

Muutamalla nopealla potkaisulla susi oli Cherin vieressä? "Säikähdin ihan kamalasti. Olethan kunnossa?" Susi kysyi huolissaan, mutta nosti katseensa, kun navakka tuulenpuuska puhalsi sen yli. Pilvet alkoivat hitaasi kerääntyä ja aallokko alkoi olla levoton. Jos tämä oli myrskyn alku niin se tulisi mahdollisimman pahaan aikaan. Susi ei kuitenkaan panikoinut vaan oli huolissaan Cheristä, joka ei pysynyt pinnalla kovempien aaltojen vuoksi. Samassa Zarek sai ajatuksen miten kaksikko pääsisi mahdollisesti turvallisesti rannalle. "Sain ajatuksen. Voisitko olla loppu matkan selässäni niin et joudu toisten pinnan ale." Susi kysyi arkailematta. Se käänsi katseensa Belgianpaimenkoiran silmiin ja lisäsi vielä. "Ei hätää jaksan viedä sinut kyllä rantaan. Olet varmasti kevyt ja olen treenannut enenmmän elämäni aikana, kun voit uskoa olevan mahdollista" Se selitti rauhallisesti ja toivoi Cherin suostuvan

Cheri

Paimenkoira tajusi Zarekin olevan pian hänen vierellään, ennen kuin käänsi katseensa toisen silmiin. Susi kertoi säikähtäneensä tapahtumaa, mutta Cheri vain puuskahti takaisin. Nartun ääni oli kuitenkin hiukan hätääntynyt sen vastatessa mahdollisimman huolettomasti:"Ei minulla ole hätää! Sehän oli vain yksi aalto." Narttu kuitenkin tunsi pelon hiipivän sisimpäänsä. Aikaisempi uintiretki, ja lähellä käynyt hukkuminen muistuivat sen mieleen turhankin elävästi.

Cheri, joka ei voinut sietää sitä, että urokset pitivät naaraita heikompina, käänsi Zarekin sanojen jälkeen hiukan närkästyneen katseen suteen. Vaikka uros ei tarkoittanutkaan sanojaan niin kuin paimenkoira ne ymmärsi, Cherin teki mieli töksäyttää takaisin jotain. Yhtäkkiä kuitenkin toinen aalto pyyhkäisi nartun ylitse, ja Cheri painui jälleen pinnan alle. Narttu meni taas paniikkiin, ja ponkaisi pintaan hengästyneenä. Cheri tunsi voimiensa ehtyvän kamppailusta aallokon kanssa, ja koko paimenkoiran keho tärisi. Vaikka Cheri oli vahva, sen ruumiinpaino ei ollut riittävä pysyäkseen voimakkaan aallokon tahdissa. Narttu katsoi nyt jälleen urosta, ennen kuin nyökkäsi. "Se voi olla ihan järkevä ajatus..." Cheri sanoi hiljaa, ja hiukan häpesi äskeisiä, aggressiivisia ajatuksiaan. Paimenkoira kipusi varovasti (?) Zarekin selkään, ja veti syvään henkeä helpotuksesta.

Zarek

Vaikka Cheri puhui huolettomasti kuulsi susi sen äänessä pienen pelon ja vain nyökkäsi takaisin. Se arveli ehkä loukanneensa toisen yksityisyyttä tai jotain vastaavaa. Ryhmässä tiivisti olleena se oli tottunut tarjoamaan apua ja ainakin tähän menessä se oli hyväksytty ja ymmärretty ryhmän selvitymisen kannalta. Nyt tilanne oli aivan toista ja uros arveli narttujen suhtautuvan sellaiseen hyvin eri tavalla. Narttu okin tähän närkästyneen katseen ja Zarekin kulmat kohosivat hiukan kysyvästi. Yhtäkkiä toinenkin vanhempi aalto meni näiden ylitse ja susi joutui hetkeksi pinnan alle. Nopeasti se kuitenkin potkaisi itsensä pinnalle ja hengitti hetken etsien samalla katseellaan narttua

Toista ei näkynyt missään ja tämä alkoi tuntea pientä paniikkia. Ehkä toinen oli hukkunut tai ajelehtinut tästä kauemmaksi. Yhtäkkiä se kuitenkin kuuli Cherin äänen takaansa ja kääntyi nopeasti toisen puoleen. Cheri oli aivan märkä ja tärisi selvästi. Se herätti oudon halun suojella toista ja päästä rantaan mahdollisimman pian. Se ei halunnut nartun vaipuvan hypotermiaan. Susi katsoikin toista hyvin päättävaisesti ja käänsi kroppaansa vähän, että toisen oli helpompi päästä tämän selkään. Uros odotti toisen olevan hyvin ja tunsi huokaisun turkkiaan vasten. "Noniin rantaan ei ole mikään mahdoton matka enään, mutta voit katsella vähän vaikka että emme menisi juuri ihmisten kohdalla" Tämä totesi hiukan kysyvästi nartulle ja alkoi uida kohti erottuvaa rantaa. Cheri oli kevyen puoleinen vaikka turkki oli märkä ja olisi pitänyt painaa enemmän. Ajatus huolestutti tätä ja uros ajatteli metsästää jotain tukevampaa metsästä myöhemmin. Nopein vedoin tämä eteni ja pystyi nyt nopeuttamaan tahtiaan, koska sen ei tarvinnut edetä matka toverinsa tahdissa

// jos ehdit, niin voisit tulla myös Arashilla tuonne Mieen? (: //

Cheri

Paimenkoiran koko hento keho tärisi kylmästä ja järkytyksestä. Äskeisten tapahtumien aikana Cheri oli hetken aikaa ollut täysin varma, että hän kuolisi. Valtavat vesimassat hänen päänsä yläpuolella olivat tuntuneet pelottavammilta, kuin yksikään hänen kohtaamansa vihollinen. Lisäksi Cheri, joka oli kauan ollut Kurokagen lauman orjana, ei ollut vielä läheskään yhtä vahvassa kunnossa, kuin ennen sitä.

Zarekin sanat saivat nartun hätkähtämään ajatuksistaan. Cheri nielaisi, ja nyökkäsi, muttei sanonut mitään. Belgianpaimenkoira katseli ympärilleen muutamaan otteeseen, muttei nähnyt ketään. Samassa Cheri tajusi ajatella, miten nopeasti Zarek ui verrattuna äskeiseen, huolimatta lisäpainosta selässään. Paimenkoira tunsi uroksen lihasten liikkeet vatsaansa vasten, eikä voinut olla ihailematta suden fyysistä voimaa. Naaras käänsi katseensa takaisin uroksesta vesimassoihin, pitääkseen silmällä heidän reittiään.

Ranta alkoi jo lähestyä, ja Cheri tunsi olevansa aivan voimaton, vaikka olikin jo jonkin aikaa vain maannut Zarekin kuljetettavana. Narttu tunsi yhä kehonsa tärisevän, ja silmäluomiensa painavan yhä raskaampina. Cherillä ei ollut aavistustakaan, miten lähellä hypotermia oli. Vaikka oli kesä, merivesi oli uskomattoman kylmää, eikä nartun turhan alipainoinen ja liikkumaton keho kestänyt sitä kovin hyvin paksusta turkista huolimatta. Narttu katsoi Zarekia uudelleen, taistellen nukahtamista vastaan. Cheri tiesi, että jos hän vajoaisi unten maille, olisi hän entistä suurempi taakka sudelle. Paimenkoira ei kuitenkaan mahtanut mitään, vaan nuokahti eteenpäin, jonka jälkeen tämä painoi päänsä hellästi vasten suden niskaa (?), ummistaen silmänsä kokonaan, ja kuiskaten vielä lähes äänettömästi toisen korvaan:"Anteeksi.." jonka jälkeen koko nartun keho valahti täysin rennoksi.

Zarek

Susi oli levoton Cherin tilan vuoksi ja tunsi varsin hyvin toisen edelleen tärisevän kauttaaltaan. Se ei ollut hyvä merkki ja uros olisi halunnut olla jo rannalla ja varmistaa oliko toinen kunnossa. Chri ei kuintenkaan vastannut tälle, mutta Zarek itsekkin näki jo erottuvassa rannasta ettei ketään näkynyt. Nämä olivat lähteneet aikaisin aamusta ja ilta alkoi jo hämärtää. Uinti toiselle puolelle rantaa oli kestänyt koko päivän. Jopa koko elämänsä armeijassa ollut susi alkoi hiukan tuntea rasitusta aaltoja vastaan ja matkan pituudesta. Yhtäkkiä Cheri tuntui vähän painavammalta ja susi olisi kohottanut päätään ellei narttu olisi painanut päätään tämän niskaa vasten. Zarek kuuli toisen sanat ja tajusi Cherin menettäneen tajuntansa tämän kehon mentyä täysin rennoksi


Zarek ei ymmärtänyt mistä toinen pyysi anteeksi. Ehkä pyörtymistään, mutta ei tämä nähnyt sitä mitenkään sellaisena asiana. Vielä puoli tuntia uros joutui uimaan ennen, kun huomasi jalkojensa osuvan pohjaan. Vihdoni nämä olivat päässet rantaan. Oli jo alkanut olla pimempää, kun susi nousi vedestä kovalle maalle Cheri selässään. "Cheri oletko hereillä? Olemme päässeet rantaan" Uros kertoi ja odotti vastausta. Sillä välin se vilkaisi ympärilleen ja huomasi kaksikon saapuneen hiukan syrjemmälle seudulle mikä oli hyvä asia. Metsä häämötti näiden edessä ja rennommin se lähti kävelemään metsään. Lihakset olivat hellänä matkasta ja ainakin takatassut. Edessä ei ollut muuta, kuin rautaa jotka kestivät tälläisen rasituksen kevyesti. Metsän äänet tuntuivat tervetulleelta suden astellessa puiden lomiin

Cheri

Narttu pysyi tajuttomana koko sen ajan, kun Zarek ui kohti vastarantaa. Kylmä vesi ei tuntunut tiedottoman Cherin iholla missään, vaan narttu leijui kevyessä, sysimustassa unessaan. Jollain tapaa se tiedosti ääniä, sillä välillä sen korvat värähtelivät, mutta muuten paimenkoira ei kyennyt reagoimaan mihinkään.

Kun Zarek oli päässyt pois vedestä, oli sillä heti jonkinlainen vaikutus Cheriin. Suden lämmin keho, ja pääsy pois hyisestä vedestä saivat nartun kehon tärisemään uudelleen, mikä sai myös paimenkoiran hätkähtämään tajuihinsa. Cherillä kesti jonkin aikaa tajuta olinpaikkansa, ja siksi tämä pudottautuikin suden selästä kostealle hiekalle. Narttu huojui, melkein kaatuen, mutta tavoitettuaan jälleen katseellaan Zarekin, pyrki paimenkoira nojautumaan varovasti toisen kylkeä vasten (?). "Tä-tä-täällä on..to-tosi...ky-kylmä.." Cheri sai sanottua joten kuten tärinältään.

Zarek

Uros hidasti tahtiaan päästyään pois vedestä. Osa syy oli se, että se oli tuntenut Cherin tärinän omaa kehoaan vasten. Toinen tlikin tajuihinsa mikä oli suden mielestä hyvä merkkki ja kääntyi nartun puoleen. Näiden katseet kohtasivat ja uudestaan Cheri nojautui urosta vasten. Paljon tämä ei kyllä varmaaan lämmittynyt, koska turkki oli aivan märkä uinnin jälkeen ja vesipisaroita valui hiekkaan.

Kevyesti Zarekin korvat liikahtivat sen kuullessa nartun äänen, joka vapasi ja susi nojautui enemmän toiseen kiinni? Ajatus, että tällä oli kylmä herätti levottouutta. Lämpimään pitäisi päästä ja nopeasti. Metsään oli hiukan matkaa ja mahdollisesti pitäisi kulkea edessä olevan kylän halki. Ajatus ei tuntunut miellyttävältä ja narttu oli muutenkin aivan uupunut koetuksesta. Pikaisesti se vilkuili ympäristöä ja havaitsi jonkilaisen puuvajan parinkymmenen metrin päässä. Isolta se ei näyttänyt, mutta pimeässä oli vaikea hahmottaa asiaan. Vaja saisi kelvata ja susi kääntyi takaisin Cheriin päin. "Tuolla vähän matkan päässä näyttäisi olevan jonkilainen vaja. Menisimme sinne tämän yön ajaksi jos sopii?" Uros kysyi vielä varmistuksesi toiselta ja katseli huolissaan sen olemusta

Cheri

Paimenkoira hytisi kylmästä, katsoessaan Zarekia, ja nyökäten sitten jäykästi. Ihan mihin tahansa he nyt pääsisivät edes tuulen suojaan, riittäisi nartulle. Veden pauhu kuului huumaavana heidän takaansa, tuulen paiskoessa aaltoja vasten rantaa. Kaiken tämän lisäksi, taivaalta kuului kumea jyrähdys, ja suuret sadepisarat alkoivat kiivaammin rummuttaa hiekkaa, muuttaen sen hetki hetkeltä tiiviimmäksi heidän jalkojensa alla.

Cheri kohotti katseensa, nähdäkseen edessä olevan vajan. Paimenkoira siristi silmiään, ja katsoi sitten rautajalkaista sutta. "Me-mennään vain.." Narttu sanoi, ja käveli niin nopeasti kuin kylmettyneiltä raajoiltaan kykeni kohti puista vajaa, jonka ovi repsotti puoliksi auki, ja heilui tuulessa. Cheri ei ajatellut ollenkaan, voisiko vajassa jo asustella joku, vaan käveli suoraan sisään, ja tuntiessaan paksun heinämaton jalkojensa alla, käpertyi hän sen päälle makaamaan, niin pieneen myttyyn kuin vain pääsi, pysyäkseen mahdollisimman lämpimänä. Vajassa oli hämärää, mutta se oli tyhjä. Sen sivussa oli ikkunaruutu, joka oli haljennut, mutta vielä paikoillaan. Seinillä näytti roikkuvan jotain, ehkä työkaluja. Vajassa tuoksahti etäisesti kala, mutta siitä huomasi, ettei kukaan ollut käynyt siellä pitkiin aikoihin ennen heitä.

Zarek

Susi otti toisen nyökkäyksen myötymisen merkkinä. Samassa yläpuolelta kuului jyrähdys ja sade alkoi piiskata kaksikkoa, jotka olivat jo aivan märkiä uinti matkasta. Ukkonen vaikutti olevan näiden yläpuolella ja Zarek tunsi säsällään samanlaisia tuntemuksia Cherin seurassa. Ne olivat uusia ja hyvin hämmentäviä urokselle. Vaikka sen tunteet eivät ulospäin näkyneetkään

Nartun sanat kuulleesaan se käänsi itsekkin katseensa vajan suuntaan. Se näytti kuitenkin olevan siinä kunnossa, että se ei uskonut siellä olevan ketään tai ihmisiä ainakaan. Zarek lähti astelemaan Cherin perässä sen takana ja katseli sen liikkumista ja pisti merkille, että toisella oli selvästi hyvin kylmä. Askeleet eivät olleet sulavia ja ketteriä kuten yleensä vaan hyvin vaikean oloisia. Tämä tunsi itsnesä levottomaksi ja vilkuili ympärilleen jonkin aikaa. Se ei osannut selittää tunnettaan ja päätti tehdä kevyen kierroksen vajan läheisyydessä. Ensin se kuitenkin vilkaisi sisään ovesta joka oli puoliksi auki. Toinen olikin käpertynyt hyvin pieneen myttyyn ja näytti hyvin pieneltä ja yksinäiseltä. Susi ei ajatellut tekooaan vaan astui sisään ja asettui makaamaan Cherin ympärille selkää vasten? " Cheri voit nukkua rauhassa ja levätä. Suojelen sinua mitä ikinä tapahtuisi" Susi puhui hiljaa ja ei ollut varma kuuliko toinen. Hitaasti se laski päänsä tassujensa väliin ja kuunteli myrsyä ulkona

Cheri

Belgianpaimenkoiran hento keho värisi yhä kylmästä, vaikka Zarek asettui sitä vasten. Cheri oli unen ja hereilläolon rajamailla, ja sen korvat liikahtivat suden sanojen myötä. Nartun suupielet nytkähtivät, ja sen huulilta pääsi kevyt huokaus. "Zarek..." Cheri kuiskasi, ennen kuin nukahti.

Myrsky pauhasi ulkona, mutta Cheri ei kiinnittänyt siihen huomiota. Sen väsynyt ruumis oli syvässä unessa, rankka uintimatka oli vaatinut veronsa. Narttu ei ollut varmaan koskaan nukkunut yhtä sikeästi, kuin nyt. Zarekin ruumiinlämpö piti myös Cherin lämpimänä, kunnes nartun oma keho oli vahvistunut tarpeeksi pitääkseen itse itsensä lämpimänä.

Cheri havahtui hereille, kun lokki rääkäisi vajan takana. Paimenkoira katseli hetken ympärilleen, kuin ei tietäisi missä on. Sameasta ikkunasta pilkotti kelmeä auringonvalo, ja Cheri haukotteli leveästi. Narttu tajusi nukkuvansa yhä kiinni sudessa, ja punastui. Se vilkaisi nopeasti vielä nukkuvaa (?) Zarekia, ennen kuin nousi varovasti, ja hiipi ulos.

Cheri irvisti tuntiessaan lihastensa olevan melko pahasti jumissa. Paimenkoira venytteli, yrittäen saada raajansa vetreämmiksi. Cheristä tuntui, kuin hän olisi jäänyt vähintäänkin junan alle. Eilinen myrsky puistatti häntä, mutta narttu tunsi vahvaa kiintymystä hänet pelastanutta Zarekia kohtaan. Etsin hänelle syötävää kiitokseksi. Narttu ajatteli, ja tunsi myös oman vatsansa murahtavan kovaäänisesti.

Cheri kuljeskeli vähän matkaa metsässä. Kauas ei tarvinut edetä, kun säikähtänyt jänis syöksyi suoraan hänen edestään. Paimenkoira hypähti taaksepäin, mutta syöksyi saaliin perään. Harmikseen Cheri tajusi olevansa liian heikko saalistaakseen, ja pettyneenä hidasti vauhtiaan. Narttua alkoi pyörryttää, ja Cheri pysähtyi läähättäen istumaan metsäpolulle. Voi itku...en taida onnistuakaan tässä... Paimenkoira ajatteli synkkänä, kunnes lähti palaamaan takaisinpäin.

Narttu ei ollut uskoa silmiään, kun paluumatkalla hänen yläpuolellaan roikkui puussa jotain, joka sätki ankarasti. Suurikokoinen haukka oli tarttunut siivistään tiheäoksaiseen puuhun, eikä päässyt liikkumaan. Sen siivet olivat vahingoittuneet, ja se alkoi kiljua kauhuissaan Cherin lähestyessä sitä. Paimenkoira nuolaisi nälkäisenä huuliaan, ja ponnisti tärisevillä jaloillaan ylöspäin. Se sai otteen linnun jalasta, ja riuhtaisi sen alas puusta. Nopealla puraisulla kaulaan lintu oli mennyttä. Cheri läähätti tyytyväisenä, ja tarttui lintua siivestä, lähtien etenemään takaisin rantaan.

Päästyään vajalle, väsynyt ja vielä heikko Cheri lyyhistyi maahan. "Zarek...täällä..olisi aamupalaa.." Cheri sanoi hengästyneenä vajan oven suuntaan, ja ummisti silmänsä kerätäkseen hetken voimiaan hietikolla.

Zarek

Susi ei kuulllut enään toisen lausuvan nimeään vaan nukahti nopeasti sikeään uneen myrskystä huolimatta. Meri matka vaaati veronsa jopa tältä ja se nukkui sikeämpää unta, kuin pitkiin aikoihin. Se heräsi heikkoihin aurinkon säteisiin laudan raoista, jotka osuivatsen kasvoihin. Hitaasti se aukaisi silmänsä ja ponnisti nopeasti seisomaan huomatessaan, että Cheri ei ollut vajassa. " Onkohan hän  lähtenyt kokoaan....?" Zarek ajatteli ja ajatuskin tuntui väärältä. Yhtäkkiä ulkoa kuitenkin kuului nartun ääni ja juoksi ulos ovesta nähdäkseen mitä oli Cherin. Susi tunsikin välitöntä helpotusta tämän nähdessään, mutta huomasi samalla sen heikon olo tilan. Nyt vasta se huomasi haukan maassa, mutta käänsi nopeasti katsensa takaisin narttuun. Tämä katseli toista hämmentyneenä ja yritti saada suustaan jotain järkevän oloista. "Tuota kiitos, että hait ruokaa, mutta silti näytät olevan vielä heikkona eilisestä. Ehkä olisi parempi, että söisit saaliisi ja kävisin etsimässä itselleni jotain." Susi totesi ja jäi odottamaan toisen vastausta. Se ei halunnut jättää tätä mielellään yksin, mutta jotain muutakin oli pakko saalistaa