Once upon a time in Akita

// Unknownsoldier ja Sirius tänne! (: //

Satoshi

Satoshi lönkytteli tienviertä pitkin. Sillä ei ollut hajuakaan, missä se oli - jo miltei kokonaisen vuoden ajan uros oli kierrellyt siellä täällä pitkin Japania vailla määränpäätä. Ei se vaivautunut ottamaan paikannimistä selvää, jalat kantoivat minne kantoivat.

Satoshi pitkän aikaa ajatuksissaan katseli maisemia ja huomaamattaan oli siirtynyt hiukan keskemmälle tietä. Koira kuitenkin havahtui pian takaapäin kuuluvaan autontorveen. Satoshi loikkasi nopeasti sivumpaan, mutta kulkurakki sai kylmän vesisuihkun päälleen autoilijan kaahatessa tiellä olevan vesilammikon yli.
" Katsoisit eteesi, tampio! " Satoshi räksytti perään. Uros ravisteli toffeensävyistä turkkiaan ärtyneenä.
Se kääntyi heti seuraavasta tienhaarasta rauhallisemmalle kulkuväylälle. Jospa täällä ei olisi niin suurta vaaraa tulla yliajetuksi.

Sirius

Tiikeriraitainen urospentu myhähteli tyytyväisenä, kun sitä rapsutettiin korvan takaa. Pentu oli tullut Daisuken luokse vierailulle, ja se myöskin ajatteli käydä Gohe Takedan haudalla, vaikkei tätä edes koskaan ollut nähnyt. Sirius oli nyt viettänyt Daisuken luona aikaansa muutaman päivän, ja tekikin nyt lähtöään. Ovelta se vielä nopeasti haukahti Daisukelle ja tämän vaimolle, ennenkuin ponnisti yli rappusten, joita pitkin saattoi nousta kuistille.

Sirius hölkäsi hymyillen pitkin rauhallista kylänraittia, kunnes huomasi edessään ruskeaturkkisen uroksen. "Hei." pentu tervehti hymyillen. "Et taida olla täältä päin."

Satoshi

Luppakorva vilkuili ympärilleen. Kuinka mukavan oloista seutua. Vaan eipä Satoshi malttaisi aloilleen asettua, vaeltaminen oli sille elämäntapa. Sitä paitsi olisi varmaan mielenkiintoisempaa asua metsässä tai vuorilla. Sitä Satoshi ei ollut vielä kokeillutkaan, mitä nyt oli poikennut satunnaisten metsien läpi matkoillaan.

Satoshi ei kiinnittänyt huomiota vastaan tulevaan koiraan, tai siis ei olisi kiinnittänyt, jollei toinen olisi puhunut sille.
" Terve ", uros päätti vastata, lisäten: " Enpä ole, en. " Arpinaama loi kunnon silmäyksen koiraan. Tiikeriraitainen, sitä itseään pienikokoisempi ja selvästi nuorempi tapaus. Satoshi otti muutaman rennon askeleen lähemmäs vierasta, vailla minäänlaisia uhkaavia eleitä.
" Itse taidat olla... " Satoshi aloitti lauseensa. Tämä astui lähemmäs nuorta tiikeriraitaa, yrittäen nuuhkaista tuon turkkia lähempää. " ...kotikoira? Oletko karkuteillä, pentu? " Toffeeturkki virnuili itselleen luonteenomaiseen, häpeämättömään tyyliin.

Sirius

Pentu otti muutaman askeleen taaksepäin toisen yrittäessä nuuhkaista tämän turkkia. Satoshi kuitenkin ilmeisesti onnistui haistamaan nuoremman turkkia. "En ole kotikoira." Tiikeriraitainen sanoi normaaliin äänensävyyn. Jokin toisessa sai Siriuksen tuntemaan yökötystä Satoshia kohtaan, ehkä se johtuikin juuri tuosta häikäilemättömästä virnuilusta, joka sai Siriuksen murahtamaan pienesti.

"En tahtoisi olla ilkeä, mutta sinuna pyyhkisin tuon ylimielisen virneen pois kasvoiltasi, ellet halua että joku suvustani suuttuu sinulle. Olen jättiläiskarhu Akakabuton kaatajan Ginin pojanpoika, Tyranni-Hougenin voittajan, Ohun entisen ylipäällikön Weedin poika sekä Ohun päällikön Yukimuran veljenpoika." Sirius totesi hymyillen huvittuneesti.

Satoshi

Satoshin toinen kulma kohosi hiukan.
" Et ole? Hassua. Harvoin villikoiratkaan ihmiseltä haisee ", ruskeaturkkinen luppakorva ihmetteli, vaikka tosin Satoshin silmissä se ei ollut kovinkaan tärkeää, oliko pentu kotikoira vai ei.
Uhkaus pennun suunnalta. Tai uhkaukseksi Satoshi sen tulkitsi. Eih, taas tätä Ohu-höpötystä. Satoshi pyöritti silmiään, mutta tuttu virne leveni aavistuksen siten, että rivi valkoisia hampaita paljastui huulten takaa.
" Voi minun tuuriani ", Satoshi vinkaisi liioitellusti, painuen hiukan kyyryyn, häntä puoliksi koipien välissä. " Mitä aiot tehdä, pentu? Kieliä minusta perheellesi, kenties? " Arpinaama suoristautui takaisin ryhtiinsä. Se ei vaikuttanut välittävän siitä, että tämä raitapaita väitti kuuluvansa Ohun perustajien sukuun - Satoshi näet oli skeptinen asian suhteen. Toki se oli alkanut Japanissa asumisensa aikana uskoa Ohun sotureihin, muttei nähnyt syytä, miksi sen olisi pitänyt niitä sen kummemmalla tasolla kunnioittaa, sivistymätön moukka kun oli.
" Ei pahalla, pentu, mutta minulle ohulaiset ovat vain lauma villikoiria, siinä se ", Satoshi sanoi hiukan pahoittelevaan sävyyn, vaikkakaan uros ei tosissaan ollut pahoillaan. Sehän oli vain totuus. Ainakin Satoshin itsensä vinkkelistä.