Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat

Tulevaisuuden Torahampaat on vuonna 2015 perustettu roolipeli, joka perustuu Ginga-sarjaan. Pelissä pelataan sekä omilla että sarjassa esiintyvillä hahmoilla.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Aïcha - Tarkka-Ampuja Koiran Muodossa

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Shiomi
Admin
Shiomi

Viestien lukumäärä : 1114
Join date : 23.02.2015
Ikä : 18
Paikkakunta : Norfolk

ViestiAihe: Aïcha - Tarkka-Ampuja Koiran Muodossa   Ti Joulu 18, 2018 5:43 pm

Huhhuh, onpa paljon tekstiä, mutta onpahan viimein valmis Very Happy





Kuva © Shiomi

Teemamusiikki
MKAlieZ – Aldnoah.Zero

Nimi
LR Aïcha de Bonne Chance (Virallinen nimi)
Aïcha (Kutsumanimi)

Japaniksi
LRアイシャドボンネチャンス (LR Aïcha de Bonne Chance)
アイシャ(Aïcha)

Nimen merkitys
LR Aïcha de Bonne Chance = LR (Laurent’s) Hyvän Onnen Aïcha (Ranskasta)
Aïcha = Elää (Arabiasta)

Nimen alkuperä
Aïcha on Ranskassa käytetty naisen nimi, ja tuon kasvattaja piti nimestä erityisen paljon joten antoi tuon nimen koiralle.
LR on kasvattajanimi; Aïcha syntyi Marie Laurentin Belgianpaimenkoirien kasvatustilalle, ja näin peri LR (Laurent’s) kasvattajanimen kuten useat ennen häntä.
Mariella oli myös tapana antaa koirilleen myös lisänimen, kuten ”kauneus” tai ”voima”, ja siksi Aïcha sai myös ”de Bonne Chance” lisänimen.

Kutsumanimi
Aïcha

Ääntäminen
Aiisha

Muut Nimet
Haukansilmä
Tarkka-Ampuja

Motto
”Iske ensin, iske nopeasti, iske lujaa.”

Ikä
6 Vuotta

Sukupuoli
Narttu

Suuntautuminen
Homoseksuaali

Laji
Koira

Rotu
Belgianpaimenkoira Malinois x Belgianpaimenkoira Groenendael

Liittouma
Saksan Armeija, Kaiserin Belgianpaimenkoirat, Siskot, Kaiser, Wilhelm, Hans, Estella

Lauma
Kaiserin Belgianpaimenkoirat

Asema
Tiedustelija
Sotatilanteessa myös toimii eräänlaisena tarkka-ampujana, toimien erikseen laumasta ja eliminoiden vastustajia pidempien matkojen päästä.


Kuva © Shiomi

Ulkonäkö
Aïcha on kahden Belgianpaimenkoiran alalajin risteytys, ja molempien vanhempien ominaisuuksia näkyy aika selvästikkin nartun ulkonäössä. Noin puolet Aïchan turkinväristä on suoraan peritty Groenendael-emolta, ja tuon selkä, pää, rinta, etujalat ja häntä ovat suurimmaksi osaksi, tai sitten kokonaan mustan karvan peitossa. Myös kuononpää on musta väritykseltään, ja molempien silmien alla on tummat pilkut. Malinois-isän beigeä väritystä taas näkyy naaraan poskissa, kaulassa, vatsassa, takajaloissa ja hännässä. Tuon kuonoa päällystää valkea merkintä, joka ylettyy mustasta kirsusta aina otsan keskelle asti. Aïchan turkki on keskipitkää, hiukan pöyheää ja pehmeää: ei lyhyttä ja karkeaa kuten Malinoisin turkki, muttei myöskään yhtä pitkää kun Groenendaelin. Rakenteeltaan Aïcha on hyvin tasapainoinen, sekä solakka, mikä on tuolle hyvä asia kun hän luottaa nopeuteensa ja ketteryyteensä taistelussa. Jalat ovat pitkät, jotka antavat nartulle paljon ponnistusvoimaa sekä pitkät askeleet, jotka tekevät nartusta nopean sekä kestävän. Lihaksia ei nartulla olekkaan sen enempää, vaikka tuo näyttääkin tavalliseen Belggarinarttuun verrattuna hiukan rotevammalta. Aïcha on melko isokokoinen, säkäkorkeudeltaan 61cm (maksimikorkeus nartuille) ja tuo painaa 28kg. Aïchan piirteet ovat tyypilliset Belgianpaimenkoiralle: pystyt korvat, pitkä tuuhea häntä, tukeva runko sekä keskisuuret tassut joilla on hyvä juosta. Yksi Aïchan tärkeimmistä tuntomerkeistä on tuon silmät, jotka ovat kulmikkaat, ja myrskynharmaat väritykseltään. Ne usein näyttävät kylmiltä tai tuimilta. Aïchalla on kaulassaan musta nahkainen kaulapanta jossa riippuu hopeisesta ketjusta ”A-49” laatta: Aïchan nimen ensimmäinen kirjain ja Saksan suuntanumero, mikä on pakollinen tunniste Saksan armeijan koirille. Tuolla on myös kestävästä, mutta kevyestä kankaasta tehty harmaa maastokuvioinen kolmiohuivi kaulassaan jonka koira peri edesmenneeltä ihmispariltaan. Huivi on useiden taisteluiden jäljeltä repaleinen, mutta koska Aïcha ei yleensä ole mukana lähitaisteluissa, se on säästynyt liialta repeilyltä.

Luonne
Aïcha on kaikkea mitä tyypilliseltä taistelukentän nähneeltä soturilta voisi odottaa, eli tunteeton ja kylmä kuka elää vain tehtävänsä puolesta. Nartun kokemukset ovat opettaneet hänet sulkemaan tunteensa pois, minkä takia narttu ei edes yritä luoda läheisiä suhteita muihin ja vältellen kaikkia ystävällisiä käyttäytymisiä. Tuolla ei ole mitään vaikeuksia tappaa tai kiduttaa muita, varsinkin jos kyseessä on vihollinen tai joku ketä Aïcha vihaa (esim. Xenan Saksanpaimenkoirat). Henkilökohtaisesti Aïcha haluaisi välttää turhia uhreja, mikä näkyy hänen "tarkka-ampujan" asemassaan: Xena valitsee vain yksittäiset viholliset sen sijaan että tuhoaisi monia. Sotakoirana, Aïcha on hyvin lojaali tovereilleen ja tottelee hänelle annettuja käskyjä kysymättä, jopa niitä jotka vaikuttavat moraalittomilta ja menisivät Aïchan omia uskoja vastaan. Hän ei kadu mitään, ja jos katuu, niin hän yleensä hiljentää tunteet kertomalla itselleen että kaikki mitä hän tekee on oikeuden ja kaiken hyvän puolesta. Aïchalla on hyvin vahva usko auktoriteettiin ja tuo kunnioittaa kaikkia ketkä ovat häntä ylempänä sotilasarvossa; häntä alempiin sotureihin Aïcha suhtautuu välinpitämättömästi ja ei myöskään pelkää käyttää omaa auktoriteettiaan, käskyttäen heitä jos on tarve. Mutta suurimaan osan ajasta Aïcha on hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt, viettäen suurimman osan ajastaan yksin. Syy tähän on Aïchan sisäinen kipu, joka johtuu siitä kun menetti puolisonsa sekä ihmisparinsa sodassa muutama vuosi sitten, eikä osaa käsitellä asiaa eikä myöslään ole päässyt tragediasta yli. Aïcha ei puhu näistä tunteista kenellekkään mikä vaan pahentaa tuon henkistä hyvinvointia, ja näkeekin usein painajaisia tai yksin ollessaan saattaa jäädä traumaperäisen stressihäiriön aiheuttaman kohtauksen kynsiin. Juuri tästä syystä Aïcha ei ole pelkästään hiljainen, mutta myös aikamoinen työnarkomaani - tuo yrittää unohtaa tunteensa antamalla kaikkensa armeijan ja Kaiserin palvelemiseen, usein hyväksyen niin monta tehtävää kun vaan on mahdollista. Kaiser ja armeijan tehtävä on Aïchalle ainoa syy elää, ja tuo näkee johtajansa jumalaisena hahmona kenen vuoksi hänen on uhrauduttava. Tuo yrittää myös saada Kaiserilta huomiota työstään, mikä johtuu taas siitä että Aïcha tuntee itsensä hyödyttömäksi ja yksinäiseksi ilman rakkaitaan. Ennen sotien traumoja, Aïcha oli päättäväinen ja ylpeä sotakoira kenellä oli halu oppia ja olla iloinen ystäviensä kanssa, mutta sodan kauheudet ovat riistänyt kaiken ilon ja rohkeuden Aïchalta, tehden tästä kylmän ja tunteettoman kuka jatkuvasti taistelee mielenterveytensä kanssa.


Menneisyys

Laurentin Historiaa
Aïchan juuret ulottuvat pienelle maatilalle, joka lepää Euroopan alppien alla Ranskan maaseudulla. Tila oli jo kauan sitten lopettanut toimintansa lehmien ja lampaiden kasvatuksessa, ja oli toiminut viimeiset 100 vuotta Belgianpaimenkoirien kasvatustilana. Koiria oli kasvatettu kaikkiin tarkoituksiin: paimenkoiriksi, sotakoiriksi, näyttelykoiriksi, poliisikoiriksi, ja muutama pelastuskoira oli myös kotoisin tältä tilalta. Kasvatustilalla oli hyvä maine, ja moni menestynyt Belgianpaimenkoira kantoi kasvatusnimeä LR – tai Laurent’s. Nykyään maatilan omisti eräs nainen, Marie Laurent, kuka oli koirankasvattaja jo kolmannessa sukupolvessa; hän oli syntynyt ja kasvanut tilalla, ja sitten perinyt sen isänsä kuoltua äkillisestä sydänkohtauksesta. Mutta Mariella oli selvästikkin ongelmia firmansa kanssa – Laurentin kasvatustila oli ehkä ollut hyvinkin suosittu muutama vuosikymmen sitten, mutta nykyään ihmiset ostivat Belgianpaimenkoiria muualta. Laurentin suku oli jäänyt uudempien kasvattajien varjoon, ja Mariella ei ollut paljon onnea koiriensa kanssa. Hänellä oli liian monta koiraa ja liian vähän rahaa eikä pystynyt pitämään huolta kaikista kunnolla. Kaiken kukkuraksi hän oli joutumassa suurempiin ongelmiin pankin kanssa, jos ei pian saisi maksettua vanhoja velkojaan. Nainen oli epätoivoinen ja jopa itsemurhan partaalla, kunnes eräänä päivänä hän sai puhelun Saksan armeijalta. Puhelimessa oleva kenraali kertoi Marielle miten he tarvitsivat kokeneita kasvattajia tuottamaan armeijalle voimakkaita Belgianpaimenkoiria joista olisi sotakoiriksi, ja että he olivat valmiita maksamaan älyttömiä määriä jos koirat olivat n.s. ”laadukkaita”. Kenraali oli lukenut hiukan Marien isästä ja isoisästä, ketkä olivat molemmat kasvattaneet uskomattoman taitavia koiria sotakäyttöön ja kysyi Marielta jos hän pystyisi kasvattamaan samanlaisia, vahvoja yksilöitä Saksan armeijalle. Marie oli niin epätoivoinen että suostui heti kyselemättä sen enempää; hän tarvitsi rahaa, ja halusi jälleen kerran tehdä Laurentin kasvatustilan nimestä suuren ja suositun. Hän ei ollut varma että osaisiko kasvattaa sotakoiria kuten isänsä tai isoisänsä, mutta oli valmis yrittämään. Saksan armeija oli hänen viimeinen toivonsa. Saksan armeija lainasi tuolle Blitz-nimistä uroskoiraa, kuka oli jo iäkäs, mutta hyvägeeninen ja maineikas sotakoira. Marie valitsi omista narttukoiristaan Fleur-nimisen naaraan, kenellä oli parhaat fyysiset geenit sekä vaikutti älykkäimmältä. Astutus onnistui, ja pari kuukautta myöhemmin Fleur synnytti neljä tervettä naaraspentua. Marie piti pennut tilallaan kunnes ne olivat tarpeeksi isoja selviämään ilman emoa ja antoi vielä kaikille pennuille nimet ennen kun luovutti ne Saksan armeijalle. Vanhin näistä pennuista oli Aïcha. Saksan armeija oli tyytyväinen kun pennut arvioitiin ja ne läpäisivät kaikki perustestit ja tutkinnot sataprosenttisesti. Armeija lupautui maksamaan Marielle jos tuo jatkaisi samanlaisten koirien kasvatusta, mutta he tekivät sen hyvin selväksi että jos Marien tuottamat koirat olisivat edes vähän epätyydyttäviä koulutuksessa ja sotimisessa, niin he lopettaisivat maksamasta hänelle eivätkä pyytäisi häneltä enään koiria. Onneksi niin ei tulisi käymään – Aïcha ja tuon kolme siskoa tulisivat kasvamaan erinomaisiksi sotakoiriksi, ja heidän maine ja taito tulisivat pelastamaan Marien elämän lopullisesti.

Pentuvuodet
Aïcha ei tuottanut pettymystä armeijalle, sillä tuo oli jo pentuna nopea sekä innokas oppimaan. Narttu selvästikkin otti tehtävänsä tosissaan, ja kehittyi huimaa vauhtia, vaikka olikin nuori. Aïchan siskot, Faye, Camille ja Soleil olivat isosiskonsa lailla nopeita oppimaan, mutta Aïchan halu oppia oli selvästi paljon suurempi. Tuo sai käsittelijäkseen Wilhelm- nimisen miehen, kuka koulutti Aïchaa ensimmäisten kuukausien aikana. Mies oli tyytyväinen kun sai koulutettavakseen tottelevaisen ja innokkaan yksilön, varsinkin kun oli viimeisen vuoden ajan joutunut kouluttamaan hankalmpia yksilöitä. Wilhelmin onni ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Aïcha oli melkein vuoden ikäinen kun häntä alettiin kouluttamaan ryhmäiskuja varten, ja narttu joutui ryhmäkoulutukseen useiden muiden koirien kanssa. Vaikka Aïcha olikin ollut erittäin menestynyt sotakoira omassa koulutuksessaan, tuo ei syystä tai toisesta sopeutunut joukkoon eikä onnistunut tehtävissä. Wilhelm pian menetti malttinsa ja yritti olla kovakouraisempi, mutta Aïcha ei vaan sopeutunut joukkoon. Narttu ei osannut liikkua osana joukkoa, tuo juoksenteli aina omia reittejään ja erkaantui ryhmästä, ja joskus jopa tappeli muiden ryhmäläisten kanssa. Lopulta lannistunut koirankäsittelijä päätti antaa periksi ja istahti nartun viereen onnistuneen yksityisen koulutustunnin jälkeen. Wilhelm katsoi koiraa ja kysyi tuolta: "Miksi et voi vaan pärjätä muiden koirien kanssa? Sinulla on niin paljon potentiaalia." Mies oli surullinen ja pettynyt, sekä Aïchaan että itseensä; hän tiesi että epäonnistuneet sotakoirat lopetettaisiin, ja ei halunnut Aïchan kuolevan. Tosin, hän tiesi ettei hänellä ollut vaihtoehtoa, muuta kuin kävellä koirista vastaavan ihmismajurin luo ja ilmoittaa että Aïcha ei tulisi pärjäämään. Wilhelmin ajatukset kuitenkin keskeytyivät kun aidan takaa kuului pilkallista naurua. Mies kääntyi ärsyyntyneenä, nähden nuoremman sotilaan nimeltä Hans. Hans härnäsi Wilhelmiä siitä kun tuo näytti niin surulliselta yhden koiran takia - olihan Wilhelm tunnetusti mies kuka ei liioin kiintynyt kouluttamiinsa koiriin. Wilhelm tuhahti ja ilmoitti menevänsä kertomaan majurille että Aïchalle ei ollut mahdollisuuksia armeijassa, jättäen koiran aitaukseen. Wilhelmin poistuttua, Hans avasi portin ja käveli Aïchan luokse, silittäen narttua. Häntä kävi sääliksi että niin kaunis ja lupaava koira jouduttaisiin lopettamaan. Mutta sitten Hans sai hullun idean, jota päätti kuitenkin kokeilla. Tuo käski Aïchan odottaa, kävellen aitauksen toiselle puolelle ja käski Aïchan juosta hänen luokseen samalla kun otti aikaa kellostaan. Aïchan juoksuvauhti oli odotettua nopeampi, ja Hans oli tyytyväinen. Seuraavaksi Hans raahasi aitaukseen ihmistä muistuttavan harjoituskohteen jota ihmiset käyttivät ampumisharjoituksissa. Hans käski Aïchan hyökätä, ja narttu hyökkäsi pelottavalla voimalla ja täysin keskittyneenä, purren puista tekoihmistä tosissaan. Aïcha ei saanut kaadettua sitä maahan, mutta tuon hampaat eivät irrottaneet puusta. Mies oli hyvin yllättynyt nartun taidoista; Hans itse oli tarkka-ampuja armeijassa, ja hän oli tunnistanut Aïchassa tarkka-ampujille tärkeitä ominaisuuksia, vaikka tosin koiran kyvyissä. Hän lähti samoilla saranoilla Wilhelmin perään. Hän ryntäsi koirista vastaavan majurin toimistoon juuri kun Wilhelm ja majuri keskustelivat Aïchan kohtaloa. Hans anoi ettei majuri lähettäisi Aïchaa lopetettavaksi, ja pyysi saada Aïchan koulutettavaksi. Wilhelm ja majuri katsoivat Hansia skeptisesti; Wilhelmin raportin mukaan Aïchalla ei ollut toivoakaan. Sitten Hans sanoi päättäväisenä: "Pyydän! Sillä koiralla on potentiaalia! Se ei ehkä osaa toimia ryhmässä, mutta sen ei tarvitse! Haluan kouluttaa siitä tarkka-ampujan kaltaisen sotakoiran!". Wilhelm alkoi nauraa, kutsuen nuorta sotilasta hulluksi ja typeräksi, sanoen ettei koira ollut niin älykäs että siitä saisi tarkka-ampujan kaltaista. Hans katsoi majuria anovin silmin, kuka lopulta sanoi: "Noh, olisi harmi tappaa niin lupaava pentu... Hyvä on, saat yhden mahdollisuuden kokeilla tätä järjetöntä ideaasi. Jos epäonnistut, mitä varmasti tulee tapahtumaan, emme voi muuta kun lopettaa koiran." Hans ymmärsi että muut pitivät häntä idioottina, mutta joka tapauksessa kiitti majuria ja juoksi takaisin Aïchan luokse innostuneena. Hans aikoi näyttää heille kaikille että Aïchasta tulisi vielä mahtava ja erikoinen soturi.

Uusia Tuulia, Ja Uusi Elämä Tarkka-Ampujan Koirana
Sana kiersi sotilaspiireissä nopeasti, ja Hansia pilkattiin päivittäin siitä että tuo luuli osaavansa kasvattaa koirasta tarkka-ampujan. Nuori sotilas ei kuitenkaan väittänyt muista, vaan aloitti Aïchan koulutuksen. Hän rakensi puusta ja hiekkasäkeistä koiria sekä ihmisiä muistuttavia harjoitusnukkeja, joita käyttäen Hans opetti Aïchalle mitkä kohdat kehossa olivat heikkoja ja mihin tähdätä. Hans myös selitti Aïchalle kaiken mitä opetti, minkä Aïcha painoi muistiinsa ja kasvatti yleistietoaan. Hansin ihmisystävät sanoivat nuorelle sotilaalle ettei Aïcha koirana ymmärtäisi ihmisten puhetta, mutta Hans vaan nauroi ja vastasi: ”Eihän sitä koskaan tiedä jos ei edes yritä.” Ja oikeassahan hän oli, sillä Aïcha ymmärsi Hansia ja kasvoi älykkäämmäksi joka päivä. Hans kertoi Aïchalle ihmisistä ketkä olivat tarkka-ampujia, heidän strategioistaan ja kertoi myös koiralle yleisestä sotahistoriasta. Aïcha mietti kouluttajansa kertomuksia usein ja käytti ihmisten tekniikoita omassa työssään niin usein kun voi, ja niin hyvin kun vaan ymmärsi ja pystyi. Kahden vuoden iässä Hans oli kouluttanut Aïchan täysin. Hans oli jopa onnistunut kouluttamaan Aïchan ryhmäkelpoiseksi eikä nartulla enään ollut vaikeuksia toimia muiden sotakoirien kanssa, vaikka narttu olikin selvästi voimakkaampi kun työskenteli itsenäisesti. Ainoa mikä nartulta enään puuttui oli kenttäkokemus. Siihen aikaan Keski-Idässä oli paljon poliittisia ongelmia, monet mitkä johtivat sisällissotiin. NATO lähetti alueelle Eurooppalaisia ja Amerikkalaisia sotilaita rauhoittamaan tilannetta, ja Saksan armeija osallistui tähän operaatioon. Saksan armeijan ylimmät jäseneet eivät olleet halukkaita lähettämään Hansia ja Aïchaa sotakentälle näin tärkeää operaatiota varten, koska pelkäsivät että kaksikosta ei olisi hyötyä. Heillä ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoa kun kaikkia sotilaita tarvittiin suojelemaan siviilejä, joten Hans ja Aïcha lennätettiin alueelle lukuisien muiden sotakoirien ja ihmissotilaiden kanssa. Kaksikolle annettiin tehtäväksi tiedustella alueella ja ilmoittaa muulle armeijalle miten pahalta tilanne näytti että he voisivat luoda parhaan suunnitelman. Hansista vastaava kenraali uhkaili miestä ja tuon koiraa, sanoen: "Jos tuosta typerästä koirasta ei ole hyötyä, niin pidä mielessäsi että emme epäröi ampua sitä siltä seisomalta. Emme tarvitse sotakoiria ketkä eivät edes osaa totella ryhmäkäskyjä Saksan armeijassa." Hans nyökkäsi ja lähti Aïchan kanssa tutkimaan aluetta. He liikkuivat huomaamattomasti kallioiden ja kuihtuneiden puiden lomassa; he lopulta löysivät pienen kylän jossa joukko aseistettuja miehiä terrorisoi asukkaita, raahaten ihmisiä kaduille ja hakaten heitä henkihieveriin. Joitakin myös ammuttiin kaduilla heidän perheittensä edessä. Hans halusi auttaa mutta muisti tehtävänsä, ja he lähtivät kertomaan muille tilanteesta. Paluumatkalla Hans kuuli itkua ja kiljuntaa, ja näki miten kaksi asestettua miestä olivat kidnapanneet joukon naisia. Miehet pitivät heitä vankina hylätyssä talossa hiukan kauempana kylästä, ja he aggressiivisesti uhkailivat heitä kaikenmoisilla kauheuksilla. Hans tiesi että joutuisi ongelmiin jos ei seuraisi käskyjään ja palaisi muiden luokse, mutta hän ei voinut myöskään antaa tilanteen vaan olla. Tuo tähtäsi aseensa toisen miehen jalkaan ja kuiskasi Aïchalle: "Noniin. Tiedät mitä tehdä. Hyökkää tuon toisen kimppuun, mutta älä tapa häntä. Ja Aïcha: VAIN sen miehen kimppuun. Et koske kehenkään muuhun, nuo naiset eivät ole vihollisia. Meillä ei ole varaa mokata." Koiran veri kuohui ja kun Hans antoi merkin, koira salamannopeasti lähti juoksemaan alas kalliota. Tuo ei haukkunut, vaan liikkui niin hiljaa ja nopeasti kun vaan pystyi, ja ennen kuin aseistettu mies ehti kunnolla tajuta mitä oli tapahtumaisillaan, Aïcha oli käynyt kiinni tuon ranteeseen, pakottaen miehen pudottamaan aseensa. Miehen toveri kääntyi ja osoitti aseella Aïchaa, muttei saanut mahdollisuutta ampua kun Hans ampui luodin miehen jalkaan, estäen häntä liikkumasta. Aïcha liikkui sulavasti ja nopeasti, raahaten molemmat aseet pois miehiltä, purren heitä vihaisesti jos he yrittivät ottaa aseensa takaisin. Hans liukui alas kalliolta ja sitoi miesten kädet ja jalat yhteen, samalla vapauttaen naiset ja pyytäen heitä tulemaan hänen kanssaan armeijan leiriin missä heitä suojeltaisiin. Naiset olivat tietysti shokissa, mutta kaikki heistä silittelivät Aïchaa ja kiittäen koiraa sekä hänen omistajaansa että he olivat tulleet. Hans raportoi muulle armeijalle ja kertoi mikä tilanne kylässä oli, samalla kertoen että he olivat vanginneet kaksi rikollista ja vapauttaneet naiset. Kenraali lähti itse tarkastamaan, ja löysi kaksi vankia hyltäystä talosta. Kaikki olivat täysin järkyttyneitä, mutta Hans oli vihdoin todistanut muille että hänen suunnitelmansa ei ollut niin typerä, ja että Aïchasta olisi hyötyä. Kaksikkoa ei enään koskaan jätetty pois mistään ja heistä tuli armeijalle tärkeitä jäseniä, tiedustelussa sekä konfliktitilanteiden rauhoittamisessa.

Estella Ja Tunteiden Kanssa Kamppailua
Vaikka Aïchalla olikin kädet täynnä armeijan antamien tehtävien kanssa, hänellä oli silti mahdollisuus viettää aikaa muiden sotakoirien kanssa. Hän jatkuvasti näki siskojaan, ketkä olivat myös kasvaneet maineikkaiksi sotakoiriksi, ja Aïcha onnistui jopa tutustumaan muihin koiriin. Hän ei sanoisi että he olivat ystäviä, mutta he pitivät Aïchasta ja Aïcha piti heistä, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Aïcha oli kolmevuotias kun hänen siskonsa Camille löysi itselleen puolison, ja se aiheutti siskojen välillä puhetta ihastuksista ja romanttisista tunteista. Aïcha silloin hiljalleen alkoi tajuta että oli erillainen kun muut siskonsa: häntä eivät urokset kiinnostaneet, mutta toiset nartut vetivät Aïchaa puoleensa. Narttu pelkäsi että tämä oli jotenkin huono asia, joten vakuutteli siskoilleen ettei hän pitänyt kenestäkään jottei hänen tarvitsisi kertoa heille totuutta. Mutta tämä ei ollut kovin hyvä piilottamaan tunteitaan, ja muut osasivat jollain tasolla päätellä Aïchan todelliset intressit. Eräänä iltana tuo oli vartiovuorossa toverinsa Percyn kanssa, ja he olivat vartioimassa tukikohdan sisäänkäyntiä. Sinä iltana tukikohtaan tuotiin lisää Belgianpaimenkoiria toisesta tukikohdasta, ja koirankäsittelijät taluttivat noin 20 uutta sotakoiraa portista sisään. Koirien joukossa oli noin Aïchan ikäinen, hyvin kaunis Tervuren-narttu kuka heti kiinnitti Aïchan huomion. Tuo katsoi vaalean nartun perään, kuka huomasi ja hymyili Aïchalle iloisena kun hänet talutettiin tuon ohi. Aïcha punastui korviaan myöten, ja tietenkin Percy huomasi tämän. "Ahaa, sinä olet siis sellainen narttu." Uros sanoi ja virnisti. Percy ei tarkoittanut kommentillaan mitään pahaa ja yritti vain hiukan härnätä Aïchaa, mutta koska narttu oli jo valmiiksi epävarma itsestään ja eli siinnä uskossa että oli epänormaali, Percyn sanat osuivat häneen hiukan kovemmin. "E-enpäs ole. Katsoin hänen vieressä kävelevää urosta." Aïcha tiuskaisi. Hän alkoi pelätä että häntä hyljittäisiin jos muut saisivat tietää, jonka seurauksena Aïcha yritti unohtaa näkemänsä nartun. Tästä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä kun pari viikkoa myöhemmin, tuo sama narttu laitettiin samaan ryhmään Aïchan kanssa, mikä tarkoitti sitä että kaksikko näki toisiaan päivittäin. Tervuren esitteli itsensä Estellaksi, ja vaikka Aïcha olikin täysin avuton Estellan ympärillä, kaksikosta tuli hyviä ystäviä. Aïcha yritti pitkään piilotella tunteitaan ja käyttäytyä niin neutraalisti kun vaan osasi, mutta Estella näki suoraan tuon läpi ja pitkän, kiusallisen kuukauden jälkeen Estella kertoi Aïchalle että piti myös toisesta. Aïcha oli hyvin helpottunut ja uskomattoman onnellinen, ja heistä tulikin pari. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut tarpeeksi rohkea kertomaan asiasta muille, joten he pitivät suhteensa salassa ja nyt kun he olivat tutustuneet paremmin ja olivat avoimia toistensa kanssa, heillä ei ollut mitään ongelmaa teeskennellä olevansa pelkkiä kavereita muiden ympärillä. He eivät myöskään antaneet suhteen vaikuttaa töihin, ja molemmat pystyivät keskittymään omiin tehtäviinsä ilman että heidän tunteensa häiritsivät heitä.


Nuori Aïcha tapaa ensirakkautensa
Kuva ©️ Shiomi


Kaiserin Iskuryhmä
Aïcha jatkoi armeijassa töitään koko elämänsä ajan, ja häntä ja Hansia kehuttiin jatkuvasti siitä miten siististi he osasivat hoidella tehtäviään. Töiden ulkopuolella Aïchalla oli terve ystävyyssuhde tovereihinsa ja siskoihinsa, sekä rakastava suhde Estellan kanssa. Estella oli taustaltaan hyvägeeninen ja menestynyt kenttäsoturi, joten tuota alettiin oitis käyttämään siitokseen. Aïcha ei pitänyt siitä että joku tuntematon uros sai viettää vähän liiankin tuttavaista aikaa hänen tyttöystävänsä kanssa, mutta kumpikaan ei kyseenalaistanut ihmisten päätöksiä. Estella tuli pian kantavaksi, joka oli myös suuri käänne Aïchalle; nartut puhuivat jatkuvasti siitä miten Aïcha aikoi olla aktiivisesti pentujen kasvatuksessa mukana, niin paljon kun vaan sotakoirana pystyi. Idea oikeasta perheestä Estellan kanssa oli Aïchalle kuin toteen käynyt unelma. Aïchalla oli myös henkilökohtaisia muutoksia tulossa elämään: narttu oli vajaa kuusivuotias kun eräänä päivänä Hans talutti koiransa avoimeen tilaan, jossa oli jo valmiiksi noin sata maineikasta ja lupaavaa sotakoiraa. ”Sinä olet yksi armeijan erikoisimmista koirista, siksi he haluavat sinutkin tähän projektiin mukaan.” Hans selitti, hymyillen ja jättäen koiransa muitten joukkoon. Hyvin nopeasti, noin Aïchan ikäinen uroskoira, Kaiser, alkoi ottaa joukkoa haltuunsa ja Aïchalle tuli hyvin selväksi että tämä koira oli johtaja. Hän ei itse edes yrittänyt ottaa johtoa koska tiesi että hänestä ei ollut johtajaksi; hän työskenteli yksin, ja jos tehtävä sitä vaati, niin sitten korkeintaan pelkkänä rivisotilaana. Narttu seurasi kun Kaiser komensi laumaa, ja hiljaa katsoi kun nuorempi uros Gale sai Kaiserilta selkään yrittäen riistää valtaa vanhemmalta koiralta. Aïchalle oli ihan sama kuka johti laumaa, mutta sisimmässään hän tiesi Kaiserin olevan parempi, tuon iän, kokemuksen ja kuuluisan taidon perusteella. Hänelle riitti vain se että saisi jatkaa ”tarkka-ampujan” ja tiedustelijansa roolissa, vaikka ilman Hansia. Niin Aïchasta tuli osa Kaiserin maineikasta yksilöä.

Sotien Traumat
Pian sen jälkeen kun Aïcha oli valittu Kaiserin iskuryhmään, tuli äkillinen hälytys. Afghanistanissa oli sattunut terrori-isku, ja Talibaanit aiheuttivat pääkaupungissa, Kabulissa jatkuvasti ongelmia. Saksan armeijaa pyydettiin taas sotakentälle, ja Hans kiidätettiin keski-itään jälleen kerran Aïchan kanssa. He ottivat paikkansa hylätyssa kerrostalossa, josta he tarkkailivat tilannetta. Mutta sitten, kuin tyhjästä, terroristiryhmä ilmestyi panssarivaunun kyydissä, tulittaen kerrostaloa täysillä. Mistä he olivat saaneet panssarivaunun ja miten he tiesivät että talon sisällä oli tarkkailija jää ikuseksi mysteeriksi, mutta heidän yllätyshyökkäys ei antanut kaksikolle mitään mahdollisuuksia. Kun panssarivaunu tulitti rakennusta, ihan kuin Hans olisi tiennyt mitä oli tapahtumaisillaan, tuo tarttui kiinni Aïchaan ja halasi tuota tiukkaan, suojaten koiraansa putoavilta kiviltä ja panssarivaunun tulitukselta. ”Kiitos.” Hans sanoi koiran korvaan. ”Kiitos että sain työskennellä kanssasi nämä viimeiset kuusi vuotta.” Kerrostalo sortui ja tuli ryminällä alas kunnes siitä ei ollut enään mitään kun suuri kivikasa jäljellä. Aïcha menetti tajuntansa useaksi tunniksi, mutta kun tuo heräsi, Saksan armeijan soturit kantoivat häntä ja Hansia takaisin leiriin. Hansin kasvojen päällä oli likainen, valkoinen liina. Aïcha oli ollut niin monessa sodassa mukana että tiesi täsmälleen mitä oli tapahtunut, ja tieto Hansin kuolemasta särki koiran sydämmen. Tuo ulvoi ja vikisi sydäntäsärkevästi, yrittäen hypätä pois paareilta mutta sotilaat olivat sitoneet hänet paikalleen – Aïchan jalka oli murtunut samassa sotkussa eivätkä sotilaat halunneet Aïchan satuttavan itseään enempää. Kun he pääsivät takaisin leiriin, Aïcha ei suostunut lähtemään Hansin ruumiin luota. Koira ulisi jatkuvasti, tökkien miestä kuonollaan ja rukoillen että Hans olisi vielä elossa, vaikkei mitään ollut enään tehtävissä. Sotilaita kävi sääliksi, ja yrittivät rauhoittaa Aïchaa sitomalla Hansin harmaan huivin tuon kaulaan, toivoen että Hansin tuoksu olisi tarpeeksi koiralle mutta turhaan. Narttu masentui tapahtumien jälkeen pahasti. Tuo palasi takaisin Saksaan ja hänet otettiin pois töistä kunnes hänen jalkansa paranisi. Onneksi kuitenkin Aïchalla oli Estella lohduttamassa häntä, ja kaksikko sai olla yhdessä eläinlääkärin klinikalla kun kumpikaan ei ollut työkunnossa. Aïchan jalka parani nopeasti ja pian tämä pystyi kävelemään, vaikka jalkaa särkikin joka askeleella. Heti kun hän oli kävelykunnossa, Aïcha kävi päivittäin Hansin lokeron luona, missä oli vielä paljon tavaroita kuten puhtaat vaatteet, laukku täynnä kirjoja ja kännykkä, odottaen ihan kun minä hetkenä hyvänsä Hans palaisi, ottaisi tavaransa ja koiransa ja suuntaisi kotiin. Aïcha alkoi nähdä painajaisia ja oli huomattavasti muuttunut tapahtumien jälkeen, mutta pahin oli vielä tulossa. Yhtenä iltana, Aïcha oli jälleen kerran nukahtanut Hansin lokeron ääreen, kun ulkoa alkoi kuulua tulitusta ja sireenien ulvontaa. Aïcha säpsähti hereille ja meni katsomaan, mutta heti ulkona vanhempi Belgianpaimenkoira pysäytti hänet. ”Älä mene lähemmäs. Siellä on siivous käynnissä emmekä me saa puuttua asiaan.” Aïcha kohautti kulmiaan. ”Siivous?” Vanhempi uros nyökkäsi. ”Ne kirotut Seefferit tajusivat että niistä hankkiudutaan eroon, ja yrittivät paeta. Ihmiset tulittavat niitä niin paljon kun vaan mahdollista, ja ne eivät jaksa katsoa kuka on Seefferi ja kuka Belgianpaimen. Kaikki tuossa suunnassa tulevat kuolemaan.” Joten Aïcha istui alas ja odotti. Hänelle tuli huono olo yhdessä vaiheessa, ihan kuin häntä olisi ammuttu rintaan. Narttu ei ymmärtänyt, mutta antoi asian olla, ja kun tulitus viimein vaikeni, Aïcha käveli alueen suuntaan tarkastamaan tilanteen. Hänen ympärillään makasi tolkuttomasti kuolleita Saksanpaimenkoiria, mutta hän kuuli paikalla olevilta ihmisiltä ja koirilta että suuri ryhmä oli päässyt pakoon. Aïcha katseli tunteettomasti ympärilleen, kunnes hänen silmiinsä osui eräs vaaleaturkkinen koira. Pelko alkoi kertyä Aïchan sisällä kun tuo riensi ruumiin luokse. Kauhistunut huuto karkasi Aïchan suusta ja kyyneleet alkoivat virrata alas tuon poskia kun hän näki Estellan verisen ruumiin makaamassa mudassa. Yksi luoti oli osunut narttua päähän, ja tuon ruumis oli täynnä luoteja sekä suuria, verisiä haavoja. Kukaan ei taaskaan tiennyt miten, mutta Estella oli jotenkin päässyt irti eläinlääkärin klinikalta ja todennäköisesti jäänyt pakenevien Seefferien alle kun ne olivat juosseet tukikohdan halki. Ihmisiä alkoi tulvia tukikohtaan, missä he aloittivat kuolleiden koirien keräämisen. Aïcha itki Estellan ruumiin luona, ja tunsi itsensä liian heikoksi kun kaksi sotilasta tuli nostamaan Estellan ruumiin pois. ”Hm? Tämähän on Belggari.” ”Totta... Koira parka. Se oli todella epäonnekas että jäi sen rynnäkön uhriksi.” ”Hetkinen, katsohan sen nimilaattaa! Eikös tämä ole-” ”E-49... Joo, muistaakseni sen nimi oli Estella. Yksi siitosnartuistamme... Otimme ultraäänikuvat sen pennuista vasta tänä aamuna. Miten hirveää... On yksi asia menettää tärkeä koira mutta viisi lupaavaa pikkuista siihen päälle-” Aïcha ei halunnut kuunnella vaan käveli pikaisesti pois. Ensin hänen paras ystävänsä, ja nyt hänen puolisonsa ja tuon kantamat pennut... Tämä oli kaikki Aïchalle liikaa. Tuo kaatui yhden rakennuksen juurelle ja antoi kyynelten virrata. Tuo ei ollut vihainen Estellalle - eihän hän olisi voinut tietää että Seefferit aiheuttaisivat tällaisen kohtauksen. Hän ei myöskään ollut vihainen ihmisille, he vaan tekivät työtään. Eniten Aïcha syytti itseään tapahtuneista. Jos hän olisi ollut suojelemassa Estellaa, niin... Mutta sitten Aïchan elämä jälleen kerran koki jyrkän käänteen. Paikalle saapui Kaiser, kuka oli tullut tarkastamaan tilanteen myös. Aïcha tuijotti urosta, kuka niin tyynesti ja ilmeettömästi käveli tantereen läpi. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään, vaikka useita hänen lajitovereitaan makasi kuolleina maassa. Uroksen voima, tyyneys ja karisma olivat Aïchan silmissa jotain uskomatonta; aluksi Aïcha ei ollut nähnyt mitään erikoista Kaiserissa, hän oli vaan ollut nartulle johtaja. Mutta nyt Aïchan edessä seisoi mahtava olento, kenenkälaiseksi Aïcha halusi tulla. Narttu ryömi ylös ja juoksi uroksen luokse, kumartaen päänsä Kaiserin edessä. Aïcha, vielä shokissa ja sekavana tunteistaan, vannoi uskollisuutensa Kaiserille, ja lupasi tästä lähtien elää vain Kaiserin ja heidän tehtävänsä vuoksi. Kaiser yllättyi hiukan, mutta hyväksyi Aïchan sanat viileästi ja tyynesti.

Kohti Uutta Tulevaisuutta
Aluksi Kaiser ei ollut Aïchasta moksiskaan, mutta pian tajusi miten voisi hyödyntää nartun lojaalisuutta ja päättäväisyyttä. Tuo koetteli Aïchaa, testaten tuota niin usein kun vaan pystyi. Aïcha otti jokaisen tehtävän, pienen tai suuren täysin tosissaan. Hän hiljalleen hautasi kaikki tunteensa ja muuttui kylmäksi ja tunteettomaksi, seuraten vain Kaiserin pyyntöä. Tuo alkoi syyttää Xenaa ja saksanpaimenkoiria Estellan kuolemasta että saisi häivytettyä vähän pahaa oloaan, ja tuo syyte muuttui ennen pitkää vihaksi. Siihen meni vähän aikaa, mutta pian Kaiser oli varma että narttu oli täysin lojaali vain ja ainoastaan hänelle ja ylensi hänet viralliseksi tiedustelijaksi, kuka saisi hyödyntää Hansin koulutusta silloin kun oli tarve. Mutta Kaiser teki sen myös hyvin selväksi että jos Aïchaa tarvittaisiin riveissä, niin nartun tulisi totella käskyä, johon Aïcha tietysti suostui. Kaiserin iskuryhmä sai pian tehtävän jäljittää Xenan johtamat sotakoirat ja hoidella ne lopullisesti, mikä johdattaa Aïchan Japaniin 125n muun kanssa. Hän on valmis ottamaan kaikki haasteet vastaan ja aikoo seistä Kaiserin uskollisena palvelijana loppuun saakka. Hän aikoo myös omin hampain tappaa armeijan pettäneet Seefferit ja kostaa Estellan kuoleman.


Taistelutekniikat

Aïcha ei osaa mitään erikoishyökkäyksiä, mutta tuolla on oma taistelutyylinsä ja pieniä temppuja mitä tuo käyttää taistelussa. Tuolla on myös sotakoiran peruskoulutus, joten tuo osaa taistella osana isoa ryhmää ja tuntee tarkasti koordinoituja ryhmähyökkäyksiä jos vaan on tarvetta.

Anatomian Erikoiskoulutus:
Aïcha tuntee sekä ihmisen että koiran anatomian pelottavan hyvin. Tuo on koulutettu iskemään suoraan kaulavaltimoon, rintaan tai murtaa kallo ohimon kohdalta, jotta saa aiheutettua vakavia vammoja tai tappaa vihollisensa nopeasti. Narttu tietää täsmälleen mihin iskeä ja osaa arvioida miten paljon voimaa tuo tarvitsee pelkästään katsomalla vihollisensa kokoa ja rakennetta.

Yleistieto: Aïchalla on myös paljon yleistietoa, esimerkiksi miten eri sää voi vaikuttaa eläimiin, ihmisiin tai Aïchan omiin maastoutumiskykyihin. Tämä on myös ihmisten puheiden kautta oppinut paljon sotahistoriaa,  ja pitää mielessä tietoja siiten miten ihmiset voittivat sotia ja miten he sen tekivät – Aïcha sitten käyttää joitain näitä tekniikoita itse, muunnellen niitä omiin tarkoituksiinsa. Esimerkki tästä on miten toisen maailmansodan aikaan Saksan armeija hyökkäsi käyttämällä suuria lukumääriä vetämään huomiota itseensä samalla kun pienemmät ryhmät iskivät jälkeenpäin silloin kun vihollinen oli varomaton. Aïcha tekee samoin, odottaen kunnes vihollinen on kiireinen muun lauman kanssa ja hyökkää sitten varomattomien yksilöiden kimppuun muualta.

Kaukaa Hyökkääminen: Aïcha on opetettu hyökkäämään vihollisen kimppuun kaukaa, missä tämän yleistieto ja solakka sekä nopea vartalo tekevät yhteistyötä. Tuo osaa nopeasti syöksyä piilostaan ja "kadota" yhtä nopeasti, samalla haavoittaen tai tappaen vihollisensa. Mutta lähitaistelussa Aïcha on keskiverto, ja jos nartun saa kiinni niin tuolla on vaikeuksia palata väijymispaikalleen, täten estäen narttua käyttämästä täyttä potentiaaliaan.

Maastoutuminen: Aïcha on maastoutumisen mestari, ja on oppinut useita tekniikkoja kouluttajaltaan. Aïcha osaa piiloutua lähes missä vaan, jopa puiden latvoissa (vaikkei osaakkaan ninjamaisesti hyppiä oksalta toiselle). Aïcha osaa väijyä lähes liikkumatta ennen kun iskee salamannopeasti. Tuo osaa pidättää henkeään tavallista pitempään jos hänen pitää piiloutua veteen, ja osaa myös hallita kehonlämpöään jos joutuu maastoutumaan lumen tai maan alle että lihakset pysyvät lämpimänä ja valmiina hyökkäykseen. Aïcha ei tietenkään kestä loputtomiin - tuo osaa pysyä tämänkaltaisessa tilassa korkeintaan viisi minuuttia ennen kun hänen täytyy levätä tai siirtyä muualle. Narttu tietää miten piilottaa hajunsa ja osaa myös pieniä temppuja kuten pitää lumipalloa suussaan ettei hänen henkensä näy huuruna kylmässä ilmassa. Aïchan huivia voi käyttää samaan malliin jos lunta ei ole mutta sää on kylmä. Aïchan maastoutuminen ei ole kuitenkaan lyömätön, ja jos kunnolla keskittyy ja tarkkailee narttua parin minuutin ajan, niin vihollinen voi huomata tuon liikkeet ja piilopaikat.


Ominaisuudet
Voima: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Taito: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Karisma: Like a Star @ heaven
Nopeus: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kestävyys: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Älykkyys: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Puruvoima: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kivunsietokyky: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Ketteryys: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Refleksit: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Tekniikat: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Vaarallisuus: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven

Aistit
Näkö: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kuulo: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Tunto: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Maku: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Haju: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven

Perhe
Isä: Blitz
Äiti: LR Fleur de Belle
Siskot: LR Chérie Douce Faye (Faye), LR Camille des Fleures (Camille), LR Jour de Soleil (Soleil)
Aïcha on siitosnartun pentu, joten tuolla on lukuisia muita sisaruksia sekä puolisisaruksia, häntä vanhempia sekä nuorempia.

Puoliso
Estella †

Pennut
Ei Vielä

Suhteet
- Kunnioittaa Kaiseria johtajanaan, ja on ihaillut tuota siitä asti kun näki Kaiserin kävelevän ilmeettömästi taistelukentän läpi. Hän ei halua muuta kuin olla Kaiserille mieliksi, ja yrittää parhaansa mukaan omaksua samanlaisia käytöstapoja kuin johtajansa. Hän näkee tuon inspiroivana, jopa jumalan kaltaisena hahmona, ja on luvannut loppuelämänsä palvella urosta.
- Estella oli Aïchan ensirakkaus ja puoliso, ketä rakasti sydämmensä pohjasta. Nartun kuolema mursi Aïchan täysin ja tuo vieläkin kantaa syyllisyyttä tuon ja tuon kantamien pentujen kuolemasta. Aïcha olisi ollut valmis kasvattamaan pennut Estellan kanssa ja näki jo itsensä heidän toisena emona, jonka takia hänestä tuntuu että hän kirjaimellisesti menetti omat lapsensa. Estellan kuolema aiheutti toiselle syviä sisäisiä arpia eikä Aïcha ole tähän päivään mennessä parantunut täysin.
- Aïcha on siskojensa kanssa hyvinkin läheinen ja heillä on terve suhde toisiinsa, muttei läheskään niin läheinen side kun mitä Aïchalla ja Estellalla tai Hansilla oli. Aïcha ei uskalla luottaa heihin liikaa koska pelkää etteivät siskot hyväksyisi häntä seksuaalisen suuntautumisensa takia, eikä hän halua menettää sitä sidettä mikä heillä nyt on. Kaikki neljä ovat Kaiserin iskuryhmässä ja ovat tällä hetkellä Japanissa.
- Muihin laumatovereihin Aïcha suhtautuu neutraalisti, näkien heidät kaikki vaan kolleegoina ja asemasta riippuen, joko hahmoina ketä pitää totella tai hahmoina ketä hän saa komentaa haluamansa mukaan. Hän ei edes yritä tutustua heihin.
- Xenan Saksanpaimenkoiria Aïcha vihaa silmittömästi, koska on vieläkin siinnä uskossa että jos he olisivat vaan hyväksyneet kuolemansa, he olisivat välttäneet suuren katastrofin tukukohdassa, ja Estella pentuineen ei olisi kuollut. Hän ei aio levätä kunnes kaikki Xenan laumalaiset ovat kuolleet.
- Ohu ja Kurokage ovat Aïchalle tuntemattomia eikä hän tiedä laumoista mitään erityistä (paitsi asioita mitä on paikallisten huhuista kuullut). Narttua ei totta puhuen edes kiinnosta mitä laumojen välillä on meneillään, koska hänellä on oma tehtävä hoidettavana eikä hänellä ole aikaa villikoirille.
- Ihmiset ovat Aïchalle johtajia, ja hän ei koskaan jättäisi yhtäkään käskyä tottelematta eikä epäröi puolustaa Saksalaisia ihmissotureita. Aïchan ensimmäinen kouluttaja Wilhelm on esimerkki tästä suhteesta ihmisiin: hän tekee mitä käsketään luomatta sen syvempiä ystävyyssiteitä. Hans oli kuitenkin erikoistapaus: Aïcha rakasti omistajaansa sekä työpariaan ja luotti tuohon sataprosenttisesti, mikä on näinä päivänä nartulle hyvin hankalaa. Hans rakasti koiraansa myös ja he olivat erottomattomia työpareja - Aïcha on vieläkin järkyttynyt ja suree Hansin kuolemaa.

Triviaa
- Aïcha ei tähän päivään mennessä ole paljastanut todellista suuntautumistaan kenellekkään, ei edes siskoilleen. Percyn kommentti aiheutti hänelle ikuisen pelon siitä että hänen suuntautuminen olisi huono asia, ja asiasta puhuminen on hänelle epämukava aihe.
- Hansin kuoleman jälkeen Aïcha on aina pelännyt panssarivaunuja, jähmettyen paikoilleen jos ikinä sellaisen näkee.
- Aïchalla on traumaperäinen stressihäiriö, jonka seurauksena näkee usein painajaisia ja saattaa saada paniikkikohtauksen jos joutuu Hansin tai Estellan kuolemien kaltaiseen tilanteeseen heikossa mielentilassa. Kohtaukset ovat kuitenkin vähentyneet sen jälkeen kun Belggarit ovat saapuneet Japaniin - Japani on hyvin erillainen kun Saksa, tai aavikkoinen Afghanistan, missä molemmat Aïchan traagiset kokemukset tapahtuivat.
- Aïcha kärsii masennuksesta, ja yrittää haudata tunteensa uhrautumalla täysin Kaiserin palvelemiseen.
- Tuo myös yrittää saada Kaiserilta huomiota, koska on läheisyysriippuvainen ja hänellä oli aina joko Hans tai Estella kehen turvautua. Nyt hän hakee luotettavaa isovelin kaltaista hahmoa johtajastaan.
- Aïcha on yksi harvoista rope-hahmoistani kuka on täysin alkuperäinen. Otan usein mallia julkkiksista tai animehahmoista kun luon hahmoja, joko ulkonäköön, nimiin tai luonteisiin. Aïchalla ei ole varsinaista "esikuvaa" tai lähtöpistettä mistä lähdin hahmoa luomaan. Lähin hahmo kuka muistuttaa Aïchaa nyt kun jälkeenpäin miettii on Titaanien Sodan Ymir, tai sitten toinen omahahmoni Michelle "Mitch" Denaire.
- Aïchan motto on Suomennettu muunnos 80-luvun "Karate Kid" leffatrilogian pääpahisten, Cobra Kai dojon oppilaiden käyttämästä motosta "Strike first, Strike hard, No mercy." - "Iske ensin, Iske lujaa, Ei armoa".
- Olisi kiva saada Aïchalle uusi tyttökaveri, joku kuka voisi sulattaa nartun jäätyneen sydämmen jälleen :3 Tai ehkä tuo voisi tapailla useampiakin puolisoja ennen kun löytäisi "sen oikean"... ;D Aïcha saattaisi jopa jättää armeijan taakseen jos tapaisi jonkun, mahdollisesti jääden tuon luokse Japaniin asumaan.

Pelaaja
Shiomi



Aïcha ©️ Shiomi
Piirrokset ©️ Shiomi
Tiedot ©️ Shiomi

_________________

Aïcha - Caitlin - Chiko - Chris - Danny - Dougie - Doyle - GB - Gin - Hakuba - Jack - Kisco - Kiseki - Kiza - Kousuke - Kurayami - Levi - Megitsune - Saiyuri - Seiken - Shion - Tabitha - Tsunayoshi - Yukimura - Yuri -

Ensisijaiset Tulokkaat: Kenji, Luck, Rinnosuke, Nisshoku, Hibana, Angela, Haiyan, Atsushi, Akagane Junichi, Byakkomaru, Yukine, Sangaku




Viimeinen muokkaaja, Shiomi pvm Ti Joulu 25, 2018 1:29 am, muokattu 3 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://gingantulevaisuus.palstani.com
Lone Wolf

Lone Wolf

Viestien lukumäärä : 558
Join date : 12.04.2015
Ikä : 21

ViestiAihe: Vs: Aïcha - Tarkka-Ampuja Koiran Muodossa   To Joulu 20, 2018 5:14 am

Hyväksytty minun osaltani! x)

_________________


Hahmoni:

Volya - Kiritsu Shirogetsu - Sagasu - Laika - Kaiser - Stuka

~ Sprites by Shiomi ~

Tekeillä:

Arashi - Gina - Sasha
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Untamed
Admin
Untamed

Viestien lukumäärä : 1141
Join date : 23.02.2015

ViestiAihe: Vs: Aïcha - Tarkka-Ampuja Koiran Muodossa   Ti Tammi 15, 2019 1:38 pm

Upea hahmo, kaikki näytti olevan ok! (:

_________________

My girls♡

Akame - Akira - Byron - Diego - Electra - Ellie - Gabriel - Gale - Kurokage - Leona - Nori - Raika - Safire - Shadow - Shiro - Sirena - Tundra - Yoel - Yoodai
Tulossa - Hunter


Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Aïcha - Tarkka-Ampuja Koiran Muodossa   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Aïcha - Tarkka-Ampuja Koiran Muodossa
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat :: Hahmoista :: Hahmohyväksyntä-
Siirry: