Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat

Tulevaisuuden Torahampaat on vuonna 2015 perustettu roolipeli, joka perustuu Ginga-sarjaan. Pelissä pelataan sekä omilla että sarjassa esiintyvillä hahmoilla.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Tundra - "Suomalainen Hopeanuoli"

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Untamed
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 1118
Join date : 23.02.2015

ViestiAihe: Tundra - "Suomalainen Hopeanuoli"   Ke Joulu 20, 2017 8:59 pm








Nimi: Tundra
Skp: Uros
Ikä: 10v
Rotu: Karjalankarhukoira


Kotimaa: Suomi
Liittouma: Oma pienlauma, myöhemmin Ohu
Asema: Toistaiseksi oman laumansa johtaja
Jälkeläiset: Halla, Routa & Kuura
Puoliso: Usva


Motto: "Joskus on otettava suuriakin riskejä löytääkseen tarkoituksen elämälleen."




Suku

Isä: Revontuli ✝️
Äiti: Leimu ✝️
Veljet: Virvatuli, Aro
Sisko: Aava



OMINAISUUDET


Taito Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Voima Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Karisma Like a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Nopeus Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kestävyys Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Älykkyys Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Puruvoima Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kivunsietokyky Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Ketteryys Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Refleksit Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Tekniikat
Vaarallisuus Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Puissa hyppely Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Metsästystaito Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Uimataito Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven

Aistit
Näkö Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kuulo Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Haju Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven



ULKONÄKÖ


Säkäkorkeus: 60cm
Paino: 27kg
Turkinväri: Musta valkoisin merkein, mustan karvan seassa jokunen tummanruskea karva
Silmien väri: Vihertävän ruskeat
Tuntomerkit: Kolme arpea kasvoissa

Tundra on tyypillinen karjalankarhukoira niin ruumiinrakenteen kuin värityksensäkin perusteella. Se on hyvin jäntevä ja lihaksikas, ja uroksen jalat ovat voimakkaat ja joustavat. Tundralla on tiivis, kaksikerroksinen turkki, joka koostuu pohjavillasta ja karkeasta päällyskarvasta. Se on pidempää kaulan, selän ja reisien takaosassa, mutta muutoin turkki on keskipitkä. Väritykseltään Tundra on musta selkeärajaisin, valkoisin merkein, ja mustan karvan seassa on huomattavissa vivahteita tummanruskeasta, jotka näkyvät paremmin aurinkoisella ja valoisalla säällä.

Tundran pään muoto on kolmiomainen, kirsu on melko suuri ja silmät pienehköt ja ilmeikkäät. Uroksen purukalusto on vankka, ja purenta on tiivis ja leikkaava. Kun Tundra kerran leuoillaan saa jostain otteen, sitä on melkein mahdotonta saada irti. Uroksella on selän päälle kiertyvä häntä, kuten karhukoiralla yleensä. Kokonaisuudessaan Tundra on siis voimakasrakenteinen, mutta samaan aikaan myös joustava, mikä takaa kevyen ja vaivattoman liikkumisen. (Kiitos Wikipedialle osasta tietoja.)

Otsassaan Tundralla on kolme ilkeännäköistä arpea, jotka se on saanut karhun kanssa taistellessaan. Kaksi syvempää arpea menee viistosti kuonon päältä ja kolmas hieman kevyemmin silmän päältä. Tundra näkee hieman sumeammin vasemmalla silmällään, sillä isku on osittain vahingoittanut silmän pintaa.



LUONNE


Tundra on perusluonteeltaan melko tasainen ja kärsivällinen. Sillä on raudanlujat hermot ja vähintään yhtä luja tahto. Jos Tundra jotain haluaa, tekee tämä kaiken mahdollisen työn sen saamiseen. Uroksella onkin pitkäjänteisyyttä ja itsepäisyyttä vaikka muille jakaa. Se ei silti tee karhukoirasta kapeakatseista ja tyhmää, sillä se ei jyrää omilla mielipiteillään toisia, vaan kyse on enemmänkin uroksen omista, henkilökohtaisista tavoitteista. Siksi esimerkiksi taisteluissakin Tundra on vaikea kaataa, sillä se jatkaa vielä silloinkin, kun moni muu olisi aikoja sitte antanut jo periksi. Uros osaa kyllä punnita vaihtoehtoja, ja valita niistä kannattavamman. Ainoastaan suuttuessaan kunnolla saattaa Tundra tehdä hätiköityjä päätöksiä vihan sokaisemana, mikä kuitenkin on melko harvinaista. Kylmäpäisenä uroksena Tundralla on taito pysyä viileänä polttavissakin tilanteissa. Elämässä koetut rankatkin asiat ovat hioneet urokseen tietynlaista rosoisuutta ja kovuutta, mikä tekee Tundrasta jokseenkin vakavan henkilön.

Tundralla on vahva oikeudentaju, mikä tekee siitä hyvän joukon johtajan ja luotettavan ystävän. Kumppanina Tundra on välittävä ja lojaali, ja jälkeläisilleen rakastava isä. Se ei kuitenkaan holhoa pentujaan liikaa, jotta nämä oppisivat elämään itsenäisesti ja ymmärtämään, ettei maailma aina ole kaunis paikka. Uros asettaa yleensä muiden tarpeet omiensa edelle, eikä epäröi tarjota apuaan, oli kyseessä sitten ystävä tai joku tuntematon. Vihollisiaan kohtaan uros ei ole niin suopea, muttei sulje pois mahdollisuutta antaa toista tilaisuutta myös niille, jotka ovat tehneet vääryyksiä. Karhukoiralla on myös tietty "raja", jonka ylityttyä Tundra ei epäröi lopettaa vastustajaa siihen paikkaan. Varsinkin, jos joku uhkaa hänen perheensä henkeä, ei uros uskalla ottaa sitä riskiä, että joku sattuisi vahingoittamaan näitä.

Taistelutantereella Tundra on hyvin kokenut ja taidokas taistelija, ja karhukoiran taustat näkyvät selkeästi sen voimakkaissa ja tarkasti kohdistetuissa iskuissa. Uros osaa hyvin pelata sekä fyysiset että psyykkiset vahvuutensa yhteen, ja vastustajana se on selkeästi haastava ja vaikea arvioitava. Karhuja metsästäessään Tundra on oppinut sietämään kipua ja rasitusta, ja varautumaan myös siihen, että mitä tahansa voi sattua. Uros ei siksi koskaan aliarvioi vastustajiaan, mikä tekee siitä viisaan taistelijan. Toisinaan Tundra saattaa pelata liikaakin varman päälle minimoidessaan riskejä, mutta joidenkin vastustajien kanssa tämä saattaa toimia, sillä vaikka se väsyttää Tundraa itseään, niin useampi koira väsyy yleensä hyväkuntoista urosta aikaisemmin.



MENNEISYYS


Syntymä

Tundra on alunperin kotikoira, joka syntyi viileänä kevätaamuna sisaruksineen nelihenkiseen ihmisperheeseen. Perheen isä ja poika harrastivat metsästystä, joten karhukoirista oli määrä tulla metsästyskoiria. Tundran isä Revontuli oli kokenut ja osaava karhukoira, kun taas sen äiti Leimu oli menestynyt hirvimetsällä, ja siksi pentueelta odotettiin paljon - olihan se kaksikon ensimmäinen ja siksi ei tiennyt, mitä odottaa. Pennuista Virvatuleksi nimetty oli vanhimpana kaikista voimakkaimman oloinen, kun taas nuorimmainen Tundra vaikutti siltä, ettei siitä tulisi kovin kummoista metsästyskoiraa. Niinpä heti alkuun Virvatulesta tuli isännän suosikki, ja siitä alettiin kaavailemaan seuraavaa karhukoiraa isänsä Revontulen jalanjäljissä. Pentujen vartuttua tarpeeksi, myytiin Aro ja Aava uusiin koteihin, mutta Virvatuli ja Tundra jäivät synnyinkotiinsa. Isäntä tahtoi pitää parhaimman pennun, ja Tundraa taas ei kukaan huolinut, kun sen ajateltiin olevan kehno metsästyskoira pienen ja hontelon kokonsa vuoksi. Isäntä teki metsästysreissuja myös ulkomaille, joten pentujen oli tarkoitus lähteä joskus mukaan kiertämään erilaisia metsästyskohteita.


Koulutus

Pennut opetettiin pienestä pitäen sietämään aseen ääntä, ja ne pääsivät mukaan metsästysreissuille heti, kun olivat tarpeeksi kykeneväisiä. Tundra oli hyvin innokas ja utelias, eikä se kavahtanut mitään uutta, mitä sen eteen sattui. Isännän koulutusmetodit olivat hyvin alkukantaisia, joten pentujen täytyi alusta lähtien ansaita kirjaimellisesti elantonsa tekemällä kovasti ruumiillista työtä. Tundra sai kuulla myös Japanin kuuluisasta karhukoira Ginistä, jonka koulutuksesta oli myös hänen suomalainen isäntänsä ottanut vaikutteita. Mies oli käynyt jokunen vuosi sitten Japanissa metsästysreissulla, ja kuullut paljon juttuja Rikistä ja tämän legendaarisesta pojasta Ginistä. Se oli saanut hänet inspiroitumaan enemmänkin nimenomaan karhukoirien kasvattamisesta, joilla olisi puhtaasti suomalaiset juuret. Revontuli oli hänen ensimmäinen kunnon karhukoiransa, jonka koulutukseen vaikutti Gohei Takedan Shiro- ja Riki -koirat. Tundra oli hieman ihmeissään, miksi isäntä niin fanaattisesti tahtoi seurata jonkun japanilaisen tyypin metodeja. Osa miehen metsästystovereistakin piti häntä hieman hulluna ja omituisena, mutta toisaalta tällä oli ollut parhaimmat karhukoirat, joten ehkä koulutuksessa oli jotain perääkin. Leimu oli ollut kertaalleen mukana Japanissa, joten se kertoi pojilleen tarinoita jättiläiskarhu Akakabutosta ja siitä, kuinka Gin oli voittanut hänet katkaisemalla karhun pään erikoishyökkäyksellään, battougalla. Tundraa tarinat kiehtoivat ja se alkoi pitää tätä tuntematonta akitaa esikuvanaan, vaikkei ollut koskaan häntä nähnytkään. Virvatuli isotteli toistuvasti pikkuveljelleen, ja korosti aina sitä, kuinka paljon parempi hän oli kuin Tundra, tulisihan hänestä oikea karhukoira. Tundra haaveili kovasti karhunmetsästyksestä, mutta ei koskaan päässyt näkemään elävää karhua, toisin kuin Virvatuli, joka kertoikin hurjia tarinoita jättimäisen pedon kohtaamisista. Tundra tunsi olevansa kateellinen, ja se vannoi vielä näyttävänsä kaikille, että oli ehta karhukoira kuten Japanin Gin.


Puoli vuotta myöhemmin

Kaikkien yllätykseksi Tundran kasvupyrähdys tuli hieman myöhemmin, ja se alkoi olla jo isokokoisempi ja vankempi kuin isoveljensä. Virvatuli yritti yhä olla kaksikosta se, joka määrää, mutta ei fyysisiltä voimiltaan pärjännyt enää voimistuneelle Tundralle. Isäntäkin jopa yllättyi pentueen nuorimmaisen kehityksestä, eikä Tundra ollut toistaiseksi nuoresta iästä huolimattaan tuottanut pettymystä metsästyksen opettelussa. Silti urosta ei vieläkään päästetty mukaan karhumetsälle, ja se turhautti Tundraa.

Eräänä päivänä isäntä oli lähtenyt poikansa ja Virvatulen sekä heidän isänsä Revontulen kanssa karhujahtiin, ja Tundra jäi äitineen odottamaan kotihäkkiin. Nuori uros oli täynnä virtaa, ja siksi se oli hyvin levoton, kun joutui odottamaan muiden paluuta toimettomana. Tundra kuuli sivukorvalla jonkun ihmisistä mainitsevan, että metsällä oli ilmennyt jokin ongelma, ja että karhua oli ammuttu, mutta se oli ainoastaan haavoittunut. Kaikkea ei uros ymmärtänyt heidän puheestaan, mutta käsitti sen, että vahingoittunut karhu oli nyt hyvin vihainen ja vaarallinen, ja se olisi saatava hengiltä mahdollisimman pian. Tundra ei jäänyt aikailemaan, vaan vilkaisi nopeasti äitiinsä, ennen kuin ponnisti vauhtia kopin päältä ja komeassa kaaressa laskeutui häkin ulkopuolelle. Emännän ja Leimu-äidin huudot eivät kantautuneet enää Tundran korviin, kun nuorukainen kiihdytti juoksuaskeleensa kohti metsää, ja katosi pian kuusiston suojiin.

Vaistonsa varassa Tundra suunnisti siihen suuntaan, mihin ajatteli perheenjäsentensä liikkuneen. Satunnaisten hajujälkien ja tutun maaston ansiosta se onnistui paikantamaan toiset. Myös vieras, veren rautaiseen katkuun sekoittunut tuoksu täytti Tundran sieraimet, ja se suorastaan huumaantui tuoksusta. Tämän täytyi olla karhun tuoksu, ajatteli nuori Tundra, ennen kuin törmäsikin tähän valtavan kokoiseen petoon, joka oli raivosta suunniltaan. Isäntä karjui kauempana Tundralle käskyjä perääntyä karhun luota, mutta suonissa virtaava karhukoiran veri ei antanut luonnolle periksi, ja Tundra syöksyi epäröimättä karhun kimppuun. Se tarrautui suoraan pedon kuonoon, ja onnistui hämäämään tätä niin, että karhu kaatui selälleen. Haavoittunut otso ei päässyt hetkeen jaloilleen, mikä antoi isännälle tilaisuus lopettaa sen kärsimys siihen paikkaan. Laukauksen ääni kaikui metsässä, ja karhu makasi maassa elottomana.

Adrenaliini ryöppysi Tundran kehossa, ja se vain tuijotti kuollutta karhua hämillään. Isäntä ei voinut uskoa, mitä juuri oli tapahtunut, ja myös Revontuli ja Virvatuli olivat ihmeissään. Revontuli oli haavoittunut lapaan yrittäessään suojella isäntäänsä, mutta Virvatuli ei ollut uskaltanut puolustaa, vaan väistellyt ja piileskellyt vihaista karhua toisten takana.

Metsästysreissun jälkeen Revontuli sai vakavan infektion saamiensa haavojen vuoksi, johon uros valitettavasti kuoli hieman myöhemmin. Isäntä suri yhtä parhaimmista omistamistaan metsästyskoirista, samoin myös koko heidän perheensä. Samaan aikaan hän oli kuitenkin ylpeä Tundrasta, ja puhui nuorelle koiralle, kuinka hän oli ollut väärässä, ja että uroksesta tulisi vielä isäänsäkin parempi karhukoira. Tämä harmitti Virvatulta, ja pitkään isoveli oli kateellinen pikkuveljelleen, ennen kuin hyväksyi asian.


Koulutus kovenee

Vasta tämän jälkeen Tundran koulutus vasta todellisuudessa alkoi. Uros joutui kestämään paljon, ja se joutui tekemään töitä saadakseen ansaittua ruokansa, tai muuten joutui näkemään nälkää. Tämä sai myös kokea fyysistä väkivaltaa isäntänsä osalta, sillä karhu ei ollut mikään suloinen pehmolelu, vaan se saattoi lyödä lujaa, ja tämä pentujen oli opittava heti alussa. Kaksikon pääasialliseksi ravinnoksi muodostui karhunliha, jota nämä joutuivat sukeltelemaan talvipakkasella takapihalle sijoitetusta vesialtaasta. Tundra ei kuitenkaan lannistunut, sillä hän tiesi myös, että parhaimpia karhukoiria koulutettiin niin, ja siksi antautui täysillä harjoituksiin. Uros toivoi joskus tapaavansa legendaarisen Ginin, vaikka pitikin tätä erittäin epätodennäköisenä, sillä Gin oli tarinoiden mukaan tätä nykyä villikoira, ja mahdollisesti jo kuollut. Silti Tundra ei koskaan luopunut toivosta.


"Suomalainen Hopeanuoli"

Tundra oli kulkenut useamman vuoden isäntänsä mukana metsällä. Virvatulesta oli tullut hänen poikansa metsästyskoira, sillä isäntä oli niin kiintynyt lupaavaan Tundraan. He tekivät muutamia reissuja Norjaan, Ruotsiin, Venäjälle ja Saksaankin, mutta uros odotti kuin kuuta nousevaa, milloin he pääsisivät tekemään matkan Japaniin. Isäntä oli lupaillut sitä koiralleen, minkä vuoksi Tundra jaksoi odottaa sitä niin kärsivällisesti.

Eräällä metsästysreissulla he törmäsivät karhuun, joka Tundran mielestä käyttäytyi jotenkin oudosti. Isäntä ei kuitenkaan huomannut mitään, vaan valmistautui ampumaan karhun ja odotti, että Tundra lähtisi ajamaan sitä takaa. Karhukoira ei hievahtanutkaan, ja samassa se huomasi kaksi pentua kauempana. Ennen kuin Tundra ehti antaa varoitushaukkunsa, syöksyi karhu kohti isäntää raivokkaasti. Mies ei ehtinyt ladata asettaan ampuakseen, joten Tundra hyökkäsi väliin, ja sai iskun karhun kynsistä kasvoihinsa. Isäntä luuli pelin olevan jo menetetty, mutta Tundra nousi uudelleen jaloilleen ja hyökkäsi kiinni petoon. Pienen kamppailun jälkeen isäntä ampui varoitukseksi ilmaan pyssyllään, mikä säikäytti karhun pahanpäiväisesti, ja tämä juoksi karkuun. Tundra oli hyvin heikkona, joten isäntä otti sen syliinsä ja kantoi takaisin.

Naarmut eivät olleet kaikeksi onneksi kovin vakavia, mutta yksi niistä oli vahingoittanut lievästi silmän pintaa, ja sumentanut osittain Tundran vasemman silmän näköä. Se ei kuitenkaan tulisi haittaamaan elämää, joten isäntä oli mielissään siitä, että Tundra sai jatkaa metsästyskoiran elämäänsä. Hän alkoi kutsua koiraansa "Suomalaiseksi Hopeanuoleksi" tämän arpien vuoksi, mikä oli Tundran mielestä imartelevaa.


Kotikoirasta villikoiraksi

Aikaa oli kulunut ja Tundra oli täyttänyt juuri seitsemän vuotta. Karhukoira oli metsästysurallaan menestynyt, mutta kävi niin ikävästi, että isäntä sairastui syöpään, eikä enää voinut jatkaa rakasta harrastustaan. Tämä oli Tundralle kova paikka, kun se ei enää päässytkään metsälle entiseen tapaan. Se jopa hieman masentui, ja alkoi pohtia syvällisiä itsekseen. Tarinat Ginistä nousivat taas sen mieleen, ja ajatus villikoirana elämisestä valtasivat Tundran hetkeksi. Vaihtoehto tuntui hullulta, mutta jostain syystä uroksen sydän sykki tälle ajatukselle, ja se alkoi puhua muille koirille mietteistään. Isännällä oli viisi muuta karhukoiraa hänen lisäkseen, jotka ensin pitivät Tundraa tärähtäneenä, mutta tajutessaan, että joutuisivat todennäköisesti myydyiksi, alkoivat hekin tukea Tundraa. Ensimmäinen näistä oli joukon ainoa naaras Usva, josta myöhemmin tulikin Tundran puoliso.

Pimeänä iltana Tundra antoi merkin tovereilleen, jolloin uros itse pakeni häkistään hyppäämällä reunojen ylitse, ja avasi sitten säpit ulkopuolelta, päästäen muutkin ulos. Tundra jätti hyvästit iäkkäälle Leimu-äidilleen, sekä isoveljelleen Virvatulelle, jotka olivat päättäneet jäädä kotiin. Uros tiedosti, ettei ehkä näkisi noita enää koskaan, joten se pyysi heitä pitämään huolta ihmisperheestä, ennen kuin lähti johdattamaan joukkoaan vapauteen.


Matka Japaniin alkaa

Tundran matka Japaniin kesti melkein kaksi vuotta. Reitti kulki Venäjän läpi Mongoliaan, siitä Koreaan ja lopulta Japaniin. Matkalla sattui ja tapahtui paljon, eikä taisteluilta vältytty, kun kohdattiin vieraita koiria ja tavallaan tunkeuduttiin näiden reviireille. Tundran kaikki oppimat taidot joutuivat koetukselle, ja sen johtajuuskykyjäkin venytettiin äärimmilleen. Tässä välissä myös hänen puolisonsa Usva tuli tiineeksi, ja synnytti myöhemmin heille kolme pentua lumimyrskyn keskellä, minkä vuoksi heidät nimettiin Kuuraksi, Hallaksi ja Roudaksi. Lauma joutui asettumaan aloilleen Venäjälle siksi aikaa, että pennut olisivat tarpeeksi vanhoja kulkeakseen heidän mukanaan.


Venäjän katukoirat

Tundra joukkoineen tapasi Venäjän ja Mongolian rajalla Ramon-nimisen uroksen, joka johti pientä, 12 koiran katukoiralaumaa. Ramon oli hyvin vihamielinen ja aggressiivinen, ja se ei todellakaan kohdellut ketään, edes omia joukkojaankaan hyvin. Ramon yritti alistaa Tundran joukkoineen alaisuuteensa, ja haastoi karhukoiran kaksintaisteluun. Tundra, joka oli jo matkallaan taistellut paljon ja hionut taitojaan, ei epäröinyt ottaa haastetta vastaan. Kaksikko kamppaili pitkään, mutta Tundra oli ylivoimainen, ja löi vastustajansa maahan. Ramon odotti viimeistä, kuolettavaa iskua, mutta sitä ei koskaan tullut. Tundra kertoi, ettei tappaisi ketään turhaan, ja käski Ramonin häipyä ja muuttaa tapansa. Tämä hämmästytti urosta kovin, joten Ramon häipyi sanomatta enää sanaakaan. Katukoirat olivat tästä suuresti kiitollisia Tundralle, ja tahtoivat lähteä seuraamaan karhukoiraa matkallaan. Tundra hyväksyi toiset joukkoonsa, sillä suuremmasta laumasta oli enemmän turvaa myös hänen jälkeläisilleen, eikä uros tahtonut jättää koiria Venäjän katujen armoille.


Viimeinkin määränpäässä

Matka oli tullut loppusuoralleen, kun viimeinen uintimatka alkoi kohti Japanin maata. Tundra pelkäsi, etteivät hänen jälkeläisensä tai joku muu joukoista jaksaisi uida loppuun saakka, mutta kaikeksi onneksi jokaisen voimat riittivät ponnistamaan viimeisetkin metrit rantaan. Kun Tundran jalat koskettivat hiekkaista pohjaa Japanin rannikolla, se ei voinut uskoa tulleensa niin pitkää matkaa määränpäähän, josta oli haaveillut melkein koko ikänsä. Juuri näihin aikoihin taistelu Ohun ja Hougenin välillä oli käynnissä, mistä Tundralla ei ollut harmainta aavistustakaan. Se päätti ensisijaisesti etsiä jonkin elinalueen joukolleen, ennen kuin he voisivat lähteä tutkimaan maata tarkemmin. Samalla uros sai kuulla, että Gin oli kuin olikin yhä elossa, ja että tämä oli Ohu -nimisen joukon ylipäällikkö ja koirien paratiisin perustaja. Tundra tahtoi löytää tämän paratiisin, ja asettua sinne laumoineen asumaan.


Kurokagen valtaannousu

Tundra ei ollut löytänyt paratiisia tai törmännyt vielä yhteenkään Ohun soturiin. Hougenistakin se oli kuullut etäisesti, kun tämä oli terrorisoinut Japania, mutta myöhemmin kukistettu Ohun toimesta. Sen sijaan Kurokagen alaiset olivat ensimmäisiä villikoiria, joihin Tundra törmäsi matkallaan. Kurokage yritti alistaa heidät alaisuuteensa, ja Tundran kieltäytyessä koirasusi hyökkäsi heidän kimppuunsa. Kaksi katukoirista sai surmansa, ja Tundran laumoineen oli paettava henkensä edestä. Kaikeksi onneksi heitä ei enää saavutettu, joten Tundra vetäytyi Alppien suojaan. Karhukoira kuuli huhuja, että paratiisi oli tätä nykyä tuhoutunut, ja Ohun joukot paenneet ja piiloutuneet. Tämä ei helpottaisi yhtään heidän löytämistään.

Lauman joutuessaan piileskelemään kylmyydessä ilman kunnollista ravintoa, sairastui Usva vakavasti ja meni nopeasti huonoon kuntoon. Tundra tajusi, että hänen olisi löydettävä joku apuun, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Uros päätti jättää jälkeläisensä ja näiden äidin suojaan luolaan, ja otti mukaansa katukoirat ja pari karhukoiraa, ja jätti loput kolme toveriaan pitämään huolta Usvasta ja pennuistaan. Tundralla ei ole paljoa aikaa, joten sen on pidettävä kiirettä, välteltävä Kurokagea ja tämän sotureita, sekä etsittävä Ohun lauma, joka voisi ehkä auttaa heitä.



MUUTA


Tundralla on oma 20 päinen lauma, jossa on hänen lisäkseen uroksen puoliso Usva, hänen poikansa Routa ja Kuura, sekä tyttärensä Halla. Alaisista viisi on Tundran puolison ja jälkeläisten lisäksi myös karjalankarhukoiria, jotka lähtivät mukaan matkalle Suomesta Japaniin. Loput 10 koiraa ovat sekalaisia katukoiria, jotka Tundra joukkoineen pelasti Venäjän karuista oloista, ja jotka kiitollisuuttaan ryhtyivät seuraamaan urosta. Tundra pitää hyvää huolta joukoistaan ja perheestään, ja nämä seuraavatkin urosta mielellään. Tundran on tarkoitus löytää Ohun lauma ja liittyä osaksi laumaa, ja auttaa noita saamaan paratiisinsa takaisin.


Tundran lauman jäsenten nimet:

Karjalankarhukoirat:
-Pyry ♂
-Myrsky ♂
-Aslak ♂
-Kulo ♂
-Inna ♀


Katukoirat:
-Roshi ♂
-Irina ♀
-Alex ♂
-Daniel ♂
-Dima ♂
-Anastasia ♀
-Demyan ♂
-Eadric ♂
-Isebel ♀
-Hades ♂


Tavoitteet peleissä

-Tundran puoliso Usva on vakavasti sairas, ja todennäköisesti tulee kuolemaan myöhemmin. Tundralle olisi kiva löytää mahdollisesti uusi puoliso jossain vaiheessa.
-Uroksella on kolme jälkeläistä, jotka ovat iältään 1,5-vuotiaita. Nämä saisi joku/jotkut ottaa pelattavaksi :3
-Tundran laumalaiset (karhukoirat ja katukoirat) voi vapaasti ottaa pelihahmoikseen. Nimiä saa muuttaa halutessaan.
-Tundran olisi tarkoitus tavata Gin jossain vaiheessa ja liittyä Ohun joukkoihin.



TAISTELUTEKNIIKAT

Ei osaa toistaiseksi mitään tekniikoita, mutta on muuten hyvin taidokas ja periksiantamaton taistelija.



Pelaaja:Untamed


Hahmo (c) Untamed
Tiedot (c) Untamed
Kuvapohja (c) NaruFreak123

_________________

My girls♡

Akame - Akira - Byron - Diego - Electra - Ellie - Gabriel - Gale - Kurokage - Leona - Nori - Raika - Safire - Shadow - Shiro - Sirena - Tundra - Yoel - Yoodai
Tulossa - Hunter


Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Tundra - "Suomalainen Hopeanuoli"
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat :: Laumat ja Hahmoesittelyt :: LAUMATTOMAT-
Siirry: