Nimi: Momo
Ikä: 2 vuotta
Skp: Narttu
Laji/rotu: koira / Sekarotuinen mm. Australianpaimenkoira ja bordercollie
Liittouma: Ohun lauma
Puoliso: ei ole
Jälkeläiset: ei ole
OminaisuudetTaito
Voima
Karisma
Nopeus
Kestävyys
Älykkyys
Puruvoima
Kivunsietokyky
Ketteryys
Refleksit
Tekniikat ei osaa vielä
Vaarallisuus
Puissa hyppely ei osaa
Metsästystaito
Uimataito
AistitNäkö
Kuulo
Haju
UlkonäköSäkä – 50 cm
Paino – 18 kg
Ruumiinrakenne – Momo on hoikka ja siro koira josta huomaa heti että hän on puhtaasti sekarotuinen. Sen piirteistä kumminkin näkee että aussien ja bc rodut tulevat vahvasti esille. Narttu on hyvin jäntevä sekä ketterä, mutta lihaskunto on perus kotikoiran tasoa. Nartulla on pitkä runko ja jalat ovat melko pitkät myös vaikka korkea narttu ei ole.
Turkki – Nartun turkki on puolipitkää ja pehmeää. Talvella turkki on tuuheampi ja paksumpi. Karva on pisintä hännässä ja poskissa. Nartun turkista löytyy kolmea eri ruskeaa ja valkoista.
Muuta – Momolla on kirkkaan siniset silmät. Toisen silmän pupilli on silmän päältä kulkevan arven takia pienempi kuin normaalisti sekä silmällä näkee vähän huonommin. Poskikarvoista roikkuu sinisiä helmiä sekä teräs renkaat. Nartulta puuttuu toinen korva ja korvien välistä kulkee syvä arpi.
Luonne:
Momo antaa vaikutelman että hän olisi kokoajan surullinen tai huolestunut ja sitä hän onkin. Nartulla on hyvin vähän positiivista ajateltavaa ja onkin aikamoinen synkistelijä kun sille päälle sattuu. Koirasta huomaa myös että on vähän masentunut tapaus vailla parempaa itsetuntoa. Pitää itseään pelkurina vaikka todellisuudessa Momo ei sitä ole. Vähättelee itseään siis turhaan. Sekarotuinen on huono sanomaan muille ei ja onkin tämän takia todella helposti hyväksikäytettävissä. Haluaa kyllä auttaa muita, mutta vähättelynsä takia saattaa jankata päässään itselleen ettei kykene siihen ennekuin pystyy taas toimimaan.
Momo on nähnyt ja kokenut lyhyen elämänsä aikana niin paljon vihaa ja surua että hän on alkanut pitää koko maailmaa hirviönä jossa kukaan ei voi olla onnellinen. Hän on hyvin katkera jos näkee onnellisia koiria tai susia, koska itse ei sellaista elämää ole päässyt elämään. Se että odotat kokoajan taivaan putoavan niskaasi on hyvin raskasta kenelle tahansa, kärsii narttu vielä kaiken hyvän lisäksi paniikkikohtauksista ja painajaisista. Hän ei ole tuntenut perheen, ystävän tai puolison rakkautta pitkiin aikoihin, mutta syvällä hänen sydämessään toivo rakkaudesta vielä pitää hiillosta yllä odottaen sitä hetkeä kun se saa taas nousta sieltä roihuten.
Momo pelkää nukkua öisin, mutta rakastaa päiväunia hirveästi. Hänet voikin siis nähdä useasti päivisin nukkumassa pieni suloinen hymy kasvoillaan. Narttu ahdistuu suuressa porukassa, mutta koittaa olla näyttämättä ahdistustaan. Saattaa siis hyvinkin vaikuttaa tylsälle juttuseuralle kun ei uskalla vaan avata sitä suutaan vaikka asiaa olisi. Momo kaipaa paljon läheisyyttä, mutta ei uskalla myöskään hakea sitä. Mieluummin piilottaa tunteensa kun näyttäisi niitä. Jos häneen ystävystyy voi narttu alkuun olla hyvinkin roikkuva tapaus ja todellinen papupata kun suunsa avaa tutussa ympäristössä. Narttu pyytelee myös anteeksi hyvin paljon vaikka siihen ei olisi syytä. Sisimmissään on kuitenkin hyvin suloinen, herttainen ja lojaali neitokainen.
On kiitollinen siitä että on päässyt laumaan liittymään ja yrittää olla niin hyvin hyödyksi kun vaan voi olla. Ei osaa kohdistaa vihaa Kurokagen laumalaisia kohtaan vaikka haluaisi, mutta sen lauman jäsenet pelottaa narttua suuresti. Muista laumoista ei ole oikein vielä tietoinen.
MenneisyysNartulla oli niinkin huonot lähtökohdat jo pennusta asti että syntyi pentutehtaaseen heikossa kunnossa olevalle narttukoiralle. Koiria oli monta ahdettu pieniin häkkeihin ja kuoleman pystyi jokainen siellä haistamaan sekä kirsikkana kakun päällä kuolleita koiria lojui joka nurkassa, koska koko sirkuksen pyörittäjä ei välittänyt mistään muusta kun koirilla tienaamalla. Eihän nyt kukaan voinut vastustaa söpöjä nappisilmäisiä pentuja joita myytiin auton takakontista ilman huolta siitä että kaiken sen söpöyden takana on monta henkensä menettänyttä ja maanpäällistä helvettiä kestävää narttua. Ne nartut oli niitä sankareita jotka joutuivat kaiken sen vääryyden keskelle vaikka heilläkin oli joskus mahdollisuus hyvään koiran elämään tai näin ainakin Momon emo kuvaili pentutehtaan asukkaiden elämää kun se pennuilleen höpötti. Silloin Momo ei vielä tajunnut äitinsä jorinoista vaan kuunteli pää kallellaan äitiään. Äidin rakkauttakaan ei paljoa ollut tarjolla pennuille kun emon oma kunto oli niin heikko että maitoakaan ei tullut riittävästi jälkikasvulleen, mutta silti hän parhaansa yritti vaan sen takia että hänen pentunsa saisivat mahdollisuuden elää. Hyvin nuorena pennut alkoivat tajuta tilanteensa ja kuinka huono heidän tulevaisuus tulisi olemaan. Kenelläkään pennuista ei ollut niitä kuuluisia ruusunpunaisia laseja joilla katsoa maailmaa ja hössöttää kuinka ihanaa kaikki tulisi olemaan. Momon sisaruksia rupesi kuolemaan öisin näitten heikon kunnon takia ja kaikeksi vitsaukseksi pentujen ruumiit jätettiin häkkiin lojumaan. Emo oli surun murtama ja jokainen eloonjääneistä pennuista joutui katsomaan kuolemaa silmiin heti herättyään. Tämä on yksi niistä syistä miksi Momo näkee edelleenkin painajaisia eikä voi nukkua kunnolla öisin.
Viikkoja vierähti kun ainut eloonjäänyt pentu oli Momo ja emäkin oli kokoajan huonommassa kunnossa. Sinä samana yönä emästäkin lähti viimeinen hengenveto. Momo heräsi järkyttyneenä kangistuneen emänsä vierestä ja koitti saada emoaan hereille, mutta turhaan. Nuori pentu meni paniikkiin ja alkoi huutaa sydäntä särkevällä äänellä. Nuorta narttua ahdisti, itketti ja koko ajan oli tunne että hän kuolee siihen oloonsa, mutta hänen harmikseen niin ei käynyt. Miten kukaan pystyi olemaankaan niin julma että antaisi pienen pennun kestää tällaista tunnetta. Heti kun pentu sai rauhoituttua se käpertyi kerälle kylmän ja kangistuneen emonsa viereen koittaen kaivautua tämän turkkiin hakien viimeisen kerran lämpöä äidistään kunnes seuraavana aamuna julma pentutehtailija heitti emon ruumiin säkkiin kuin roskan. Se ihminen ei ollut kiinnostunut siitä että tämä ”roska” oli joskus elävä ja tunteva olento joka olisi ansainnut parempaa. Tämän jälkeen Momo siirtyi kärttyiselle vanhalle varaemolle joka aina silmän välttäessä satutti pentuja tai rankaisi niitä pienistä asioista. Pentutehtaan kaikki asukkaat olivat joko mielenvikaisia tai masentuneita, mutta ei ihmekään jos joutuu koko elämänsä asumaan pienessä häkissä samalla kun ympärilläsi on pelkkää kuolemaa ja tuskaa.
Momo oli tehtaalla melko pitkään kun kukaan ei sitä ollut halunnut omakseen. Tämä sai nartun vielä enemmän masentumaan ja miettimään mikä hänessä oli vialla kun kukaan ei häntä halua, mutta narttu ei tiennytkään että kohta hänen onnensa kääntyisikin. Nuori tyttö oli jo pitkään ollut koiraa vailla ja heti kun se näki ilmoituksen Momosta hän ihastui pentuun heti. Tytön vanhemmat varasivat pennun ja menivät sen hakemaan huoltoaseman pihalta minne myyjä sanoi pennun tuovan. Perhe ei tiennyt pennun taustoista, koska Momo oli heidän ensimmäinen koira. Nuorukainen oli hyvin arka uudessa kodissaan, mutta tytön ansiosta se alkoi näyttää ajan myötä normaalin pennun eleitä. Tyttö rakasti koiraa ja Momo rakasti tyttöä enemmän kuin mitään. Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta kun Momo oli onnellinen. Kaikki oli nartulle uuttaa esimerkiksi nurmikko, panta, hihna ja muut perus asiat mihin koirat olivat tottuneet. Jopa lämmin peti oli oikea lahja jumalalta nartulle ja siinä se nukkuikin tyytyväisenä siihen asti kun painajaiset alkoivat. Nuoresta nartusta tuli väsynyt ja alakuloinen. Perhe huolestui ja vei nuoren nartun eläinlääkärille. Lääkäri totesi perheelle miksi narttu oli sellainen ja kertoi pentutehtailijoista. Eläinlääkäri oli kuullut nämä samat tarinat jo monta kertaa ja tokaisi vaan että perheellä oli onnea matkassa kun nuori koira oli muuten terve, mutta käytöshäiriöitä saattoi ilmetä koiran kasvaessa.
Lääkärin varoitukset osuivat oikeaan ja Momosta tuli hyvin säikky ja pelokas koira, mutta silti tyttö jaksoi rakastaa koiraa, joka oli saanut huonot elämänkortit jo heti syntyessään. Tyttö oli jopa laittanut koristeita koiran pitkistä poskikarvoista roikkumaan että sillä olisi rakastettu että kaunis olo. Momo rakasti tytön huomiota yli kaiken ja olisi valmis tekemään mitä tahansa että tyttö häntä rakastaisi.
Momo täytti vuoden ja oli tytön kanssa rutiinin omaisella lenkillä, kun narttu säikähti isoa kolistelevaa roska-autoa takanaan ja riuhtaisi tytön mukanaan vilkkaalle autotielle. Momo selviytyi täpärästi tilanteesta, mutta tyttö jäi ajavien autojen alle. Vaikka tyttö oli eloton se silti piti Momon talutushihnasta kiinni. Nartun elämä mureni kokonaan ja se tunsi kuinka hänen sydämensä pirstaloitui tuhanteen osaan. Nuorelle koiralle iski paniikki ja se sai riuhtaistua itsensä pannasta, ja juoksi niin pitkälle kun sen jalat kantaisivat. Narttu tunsi suurta syyllisyyden tunnetta ja samalla sen masentuneisuus syveni. Se nielaisi nartun mustaan verhoonsa eikä antanut enää mahdollisuutta päästä siitä vapaaksi. Momo matkasi jonkin aikaa yksin kun se törmäsi muutamaan villikoiraan. Kävi ilmi että he olivat Kurokagen alaisia ja he päättivät vähän pitää kivaa nartun kustannuksella. Ne pahoinpitelivät nartun tehden tälle pysyvät arvet niin henkisesti kuin fyysisesti jättäen hänet makaamaan omaan vereensä. Narttu menetti tajuntansa ja seuraavan kerran heräsi koirien keskeltä. Vähän aikaa se ihmetteli ja sitten paniikissa koitti lähteä pois kunnes joku koira tuli ilmoittamaan että hänet oltiin otettu hoitoon Ohun lauman luokse ja parantuessaan täysin saisi sitten lähteä jos haluaa. Narttu nyökkäsi ja kiitti koiraa haavojen hoidosta. Siitä asti narttu on ollut Yukimuran laumassa surkuttelemassa elämäänsä, koska ei ole uskaltanut lähteä omille teilleen.
Muuta- Momo on ollut minulla jo pidempään valmiina, mutta missään en ole päässyt hänellä pelaamaan
- Omalla tavallaan Momon luonne kuvastaa omaani vaikka hänellä ne ovatkin vähän pahemmaksi viety
- Luonne tulee nartulla muuttumaan positiivisempaan suuntaan pelien kautta.
Pelaaja: Hypno