Muukalaiset (Miki ja Shiomi, hoi!)

// Tänne ainakin Miki Xenalla, ja Shiomi Chrisillä (;

Koska varsinaista visiota ei ole, niin teen tällaisen suhteellisen vapaan ja "sisällöttömän" aloituksen, josta voidaan sitten jatkaa.//

Electra

150 päinen lauma oli jo jonkin aikaa kuljeskellut Hokkaidolla. Se oli varmasti hyvin erikoinen näky ulkopuolisten silmissä, sillä se koostui kokonaan vahvannäköisistä saksanpaimenkoirista. Toistaiseksi he eivät olleet törmänneet muihin koiriin, vaikka olivatkin ehtineet oleskella Japanissa jo pienen hetken. Lauman tarkoitus oli etsiä itselleen jonkinlainen elinkelpoinen asuinalue mahdollisesti liittoutumalla jonkun toisen lauman kanssa. Se kuitenkin oli hyvin haastavaa, kun toistaiseksi turvallisempaa oli pysytellä poissa muiden laumojen ulottuvilta. Xenan lauma oli suhteellisen pieni verrattuna useisiin Japanissa liikuskeleviin laumoihin, ja erityisesti arvaamattomalta vaikuttavan Kurokagen tapaaminen saattaisi olla kohtalokas. Electra olikin ehdottanut johtajalleen, että he yrittäisivät ensin asettua kunnolla aloilleen, ja ottaisivat enemmän selvää muista laumoista, ennen kuin marssisivat jomman kumman johtajan puheille. Vaikka se luottikin oman johtajansa kykyihin täysin, se ei suonut Xenalle tapahtuvan mitään.

Naaraan tuimassa katseessa oli päättäväisyyttä, kun se tarpoi eteenpäin epätasaisessa maastossa vahvoilla jaloillaan. Electra kulki hiukan edempänä muuta laumaa, mikä oli hyvin epätavallista, eihän hän ollut johtaja. Sen tehtävänä oli kuitenkin varmistaa sokeutuneen Xenan turvallisuus, ja niinpä se liikkui välillä hieman edempänä, tiedustellen maastoa ja mahdollisia muita liikkujia, ja palasi sitten raportoimaan asioista johtajalleen. Xena oli usein kertonut Electralle (?) pärjäävänsä, mutta toisinaan turhankin huolehtiva Electra tahtoi ottaa kaikki riskit huomioon. Ei hän tahtonut johtajaansa paapoa, varsinkaan tätä nuorempana, mutta sortui ylihuolehtivaisuuteen tämän tästä.

Nyt sakemanninaaras hidasti hiukan vauhtiaan, jotta muu lauma ottaisi hänet jälleen kiinni, ja sovitti sitten askeleensa Xenan askeliin (?). "Ei mitään ihmeellisyyksiä. Maasto jyrkkenee ja vaikeutuu noin viiden sadan metrin jälkeen." Electra ilmoitti, ja jatkoi sitten matkaansa hiljaisuuden vallitessa. Narttu oli paljon huolettomampi liikkuessaan Xenan lähettyvillä, sillä yleensä vasta silloin tämä kunnolla muisti, miten hyvin sokea paimenkoira kykeni liikkumaan ilman tärkeintä aistiaan.

// Tullaan! :3 //

Chris
Seefferiuros kulki pari metriä Xenan ja Electran jäljessä, johdattaen omaa joukkoaan läpi epätasaisen maaston. Chris nautti ympärillä olevasta Japanilaisesta luonnosta; se oli kaunis, rauhallinen ja jollain tavalla melko samanlainen kun entinen kotimaa Euroopassa. Suuret puut ja pienet purot muistuttivat Chrisiä Saksasta. Ainoa asia joka sai uroksen muistamaan olevansa Japanissa olivat valtavat, lumihuippuiset vuoret, jotka silloin tällöin vilahtelivat seefferin silmäkulmien ohi. Sää oli kaunis tänään: vaikka olikin pilvistä ja jotenkuten tuulista, oli silti lämmintä, ja miellyttävää kävellä suuren metsikön halki.

Aina välillä, Chris käänsi päätään varmistaakseen että hänen joukkueensa oli varmasti voimissaan. Tietenkin ryhmänjohtaja tiesi että lauma koostui vahvoista ja kovan koulutuksen käyneistä sotakoirista, mutta velvollisena komentajana tämä aina varmisti että hänen vastuulla olevat soturit pärjäisivät. Olemme kävelleet jo kauan... Ihme ettemme ole törmänneet muihin koiriin. Chris ajatteli ja kääntyi taas katsomaan eteenpäin. Olisi mukavaa jos tapaisimme jonkun kuka voisi opastaa meidät vapaalle reviirille. Chris huokaisi ja mietti minkälaiselle alueelle he päätyisivät.

Xena

Joukko oli varmasti varsin mielenkiintoinen näky kenen tahansa silmään eikä se ollut ihme. Lauma saksanpaimenkoiria vaelsi metsässä päättäväisesti eteenpäin eivätkä antaneen sen näkyä, että eivät tienneet tästä uudesta maasta mitään. Xena kulki tasaista vauhtia eteenpäin joukon kärjessä ja näkyi, että se oli johtaja. Seefferi käänsi pienesti päätään ja yritti pysyä selvillä mitä sen ympärillä oli. Valitettavasti se ei voinut enään nähdä, mutta kuulo ja hajuaisti korvasivat sen puuteen suurinpiirtein. Sen varmuus ei ollut koitenkaan kadonnut ja se tiesi, että voisi luottaa täysin Elextraan joka oli tälle, kuin oma sisko mitä sillä ei ollut. Toisinaan Elextra huolehti ehkä liikaakin tästä ja kertoi usein toiselle pärjäävänsä eikä tarvinnut koko ajan olla vahdittavissa

Silti se ei yksin mennyt mihinkään. Siihenkn oli hyvät perustelut sen aseman vuoksi, mutta nyt se pystyi epäilemaan toisia vieraita laumoja ja oli huomannut, että sokeita pidetiin usein hyvin avuttomina. Tälle olettamukselle se oli useinkin näyttänyt, että se ei pitänyt paikkansa. Nopeasti seefferin korvat liikahtivat, kun Elextra tuli takaisin sen lähelle. Maaston jyrkkeminen ei ollut suurempi ihme, mutta maasto tuntui olevan jyrkemäpää mitä näiden kotimaassa saksassa. Kevyt tuuli kantoi paljon hajuja lähi alueelta eikä tämä havainnut aikanaan mitään merkittävää. "Elextra missä voinnissa muut ovat? Ajattelin, jos etsimme paikan jossa levätä ja pieni joukko voisi tutkia maastoa lähti alueelta varmuuden vuoksi" Se totesi ja arveli kaikkien olevan jotenkin väsyneitä laiva matkasta ja sen jälkeen tästä vaelluksesta

Electra

Electran korvat rekisteröivät oitis Xenan kysymyksen, ja paimenkoira alkoi hankkia vastausta kysymykseen liikahtamalla aavistuksen sivummalle, ja hidastamalla sitten tahtiaan, jotta muu joukkio saavuttaisi hänet. Ruskeaturkkisen katse havainnoi nopeasti joukkoa, haravoiden läpi ensin ryhmänjohtajia.

Chrisin kohdalla Electran katse viipyi hiukan muita pidempään, ja kulmat nytkähtivät alemmas, nartun luodessa ehkä turhankin tuiman katseen urokseen. Vilkaisu oli kuitenkin hyvin nopea ja huomaamaton, mutta Electra ei voinut mitään sisällään syttyvälle tunteelle, kun tämä katsoi Chrisiä. Uros oli elävä esimerkki siitä, että paimenkoiran huolimattoman virheen vuoksi Xena oli joutunut hengenvaaraan, ja Chris oli pelastanut hänet viime hetkellä. Tämän vuoksi Xena oli tarjonnut paikkaa Chrisille laumassaan, ja Electra koki uroksen jollain tapaa uhkaksi hänen ja Xenan suhdetta kohtaan.

Narttu oli nopeasti tehnyt havaintonsa lauman voinnista, ja palasi nopeasti johtajansa rinnalle joukon kärkeen. "He kyllä jaksavat vielä, vaikka osa näyttääkin aika uupuneelta." Electra kertoi. Itse se olisi mielellään jatkanut vielä, sillä jonkinasteisena lauman työnarkomaanina se tuntenut mielestään itseään liian väsyneeksi. Se kuitenkin päätti jättää päätöksen Xenan tehtäväksi, sillä johtajana tuo tiesi varmasti parhaiten, mikä oli laumalle hyväksi.

Chris
Seefferi läähätti kevyesti kavutessaan ylös rinnettä, mutta hidasti tahtiaan, lopulta pysähtyen nähdessään Electran kääntyvän ja katsovan perässä tulevaa joukkoa.
"Hidastakaa tahtia." Chris sanoi ryhmälleen, joka heti totteli. Chris oli saanut paljon kunnioitusta lauman parissa, eikä häntä epäilty ryhmänjohtajana yhtään enempää kuin Xenaa koko lauman pomona.

Electran katsoessa joukkoa, tämän katse pysähtyi hetkeksi Chrisin kohdalla. Nartun ilme muuttui tuimaksi, ja terävä katse sai uroksen värähtämään kauttaaltaan. Vaikka Chris tiesi hyvin että pystyisi voittamaan Electran luottamuksen jonain päivänä, tämän teräksenluja katse sai seefferin aina tuntemaan olonsa epämukavaksi. Eihän Chris tietenkään Electraa pelännyt, mutta nartun seurassa oleminen oli Chrisille aina vaikeaa. Hän halusi vain olla hyvä ystävä molemmille johtajille, ei pelkästään Xenalle. Hän ei halunnut puuttua Xenan ja Electran suhteeseen millään tavalla.
"Miksi hidastamme vauhtia?" Uros käänsi päänsä ja katsoi taakseen; hänen takanaan seisova vitivalkoinen seefferi, Zeus kysyi komentajaltaan. Chris katsoi Electraa ja Xenaa, ketkä keskustelivat keskenään.
"En tiedä, en kuule heitä." Chris vastasi alaiselleen. Tämä ei edes yrittänyt kuunnella mistä kaksikko puhui.

Xena

Seefferi reagoi Electran tahdin hidastukseen ja automaattisesti hidasti tahtinsa samaan vauhtiin. Se itse kaipasi paussia matkasta, mutta oli tottunut menemään omien voima varojensa yli toistuvasti. Myös Electralla oli samaa taipumusta ja siksi kantoi huolta enemmän toisten jaksamisesta. Electra palasi pian nartun vierelle ja päätti pitää tauon. Jos jo osa laumasta oli uupunut se oli huono hetki vieraassa maastossa. "Pidetään tauko, että uupuneet ovat voimissaan. En usko, että haluamme antaa huonon kuvan voimistamme, jos tulee yllätyksiä" Xena totesi ja hidasti vielä lisää tahtiaan havaitessaan maan tasaantuvan sen tassujen alla ja arveli näiden saapuneet johonkin tasaiselle alustalle


Jälleen tuttu tunne iski, kun se olisi itse halunnut nähdä ja arvioida itse kaiken kuten aikoinaan armeijassa. Tunne tila kuitenkin katosi nopeasti ja narttu pysähtyi kokonaan. "Kuulkaa kaikki. Pidetään taukoa ja halukkaat voivat lähteä edeltä tutkia maastoa?" Seefferi esitti kysyvästi ja arveli useamman olevan halukas

Electra

Narttu kuulosteli johtajansa sanoja, ja nyökkäili sitten Xenan sanoille. Toinen ei tietenkään nähnyt hänen elettään, joten Electra selvensi vastaustaan tokaisemalla "Olen samaa mieltä", ennen kuin hidasti hiukan tahtiaan, pysähtyen lopulta kokonaan. Ruskeaturkkinen kääntyi myöskin lauman puoleen, seisoen hieman Xenan taka-alalla, ja odottaen, että toinen kertoisi asiansa perässä kulkevalle laumalle.

Kun Xena ehdotti, että halukkaat saavat tutkia maastoa, muutamat tarjoutuivatkin vapaaehtoisiksi. Electra silmäili nopeasti läpi, ketkä kaikki lähtivät liikkeelle, ja nopeasti laski noita olevan n. 11. Kukaan ei saisi hukkua matkalla, ja siksi oli tärkeää pitää huolta siitä, että jokainen pysyi mukana. "Minäkin käyn tekemässä pikakierroksen, ja raportoin sitten sinulle, jos on jotain erikoista." Electra sanoi johtajalleen, ennen kuin lähti hölkkäämään tiheämmän metsikön suuntaan kivikkoista maata pitkin. Sakemanni ei mielellään jättänyt Xenaa kauaksi aikaa, mutta koki menneisyyden takia velvollisuudekseen taata vanhemmalle nartulle samat oikeudet kuin kaikille muillekin, ja siksi Electra tahtoi, että Xena tietäisi ympäristöstään enemmän, kuin kuka tahansa laumalaisistakin. Sitä paitsi, Xena kyllä pärjäisi laumansa luona, ja osaisi tarpeen mukaan puolustaa itseään. Electran oli vain muistuteltava siitä itselleen vähän väliä.

// Anteeksi myöhästelemisestä! D: :S //

Chris
Uros ei kuullut mistä johtajapari puhui, mutta pian hänelle selvisi, kun Xena kääntyi laumansa puoleen ja ehdotti taukoa. Useammat rivisotilaista huokaisivat ja asettuivat makaamaan tai istumaan, väsyneinä pitkästä vaelluksesta. Chris itse jäi seisomaan ja katseli ympärilleen. Täällä on kieltämättä kaunista... Mutta ihmeen hiljaista. Uros mietti, vieläkin yllättynyt siitä ettei lauma ollut törmännyt muihin koiriin.

Chrisin pää kääntyi Xenaa kohti kun johtaja kysyi ehdokkaita tutkimaan aluetta. Uros hymyili ja astui eteenpäin noin kymmenen muun koiran kanssa; suurin osa muita ryhmänjohtajia. Electra ilmoitti tekevänsä pikakierroksen yksinään, mikä helpotti Chrisiä. Ainakin hän saisi tutkia aluetta rauhassa.
"Johtaja, minä voin ottaa johdon ja vastuun tästä tiedusteluryhmästä." Chris ehdotti Xenalle. "Voin luvata huolehtia joukosta ja pidän huolen siitä että kaikki palaavat ehjänä." Seefferi katsoi muita koiria, jotka nyökyttelivät päitään hänen ehdotukselleen.

Xena

Seefferi kuunteli Electran sanat ja höristi korviaan metsän suuntaan mihin toinen lähti hölkkäämän. Se virnisti pienesti huvittuneena ja jäi vielä seisomaan ja kuullosteli ympäristöään joka oli kieltämättä hiljainen. Lauman keskuudesta kuului myös ääniä ja lepo tauko oli ollut tosiaan paikallaan. Laivamatka ja patikointi maastossa alkoivat myös rasittaa narttua vaikka se oli koko ikänsä muiden tapaan armeijassa ollut. Se istuikin maahan odottamaan Electran raporttia ja mietti vaihtoehto läpi mielessään

Kuullessaan Chrissin äänen tämä nousi luonnostaan nopeasti seisomaan ja käänsi kasvonsa äänen suuntaan. Uroksen ehdotus oli mielenkiintoinen, mutta Electra tutki jo maastoa. Se oli hetken hiljaa ja sai ajatuksen. "Voitte lähteä tutkimaan maastoa, mutta metsästäkää samalla jotain syötävää laumalle. Olkaa varovaisia ja ottakaa selkoa onko täällä liikkunut muita koiria lähiaikoina, jos kuitenkin näette toisia koiria älkää tehkä mitään ominpäin ja tulkaa kertomaan minulle" Narttu korosti asiaa ja vaikka luotti Chrisiin

Electra

Narttu hölkkäsi verkkaisesti epätasaista maastoa haravoiden. Sen pää kävi ylhäällä ja alhaalla tasaiseen tahtiin, kun Electra tutkiskeli jokaista kirsuunsa eksyvää tuoksua. Toistaiseksi kaikki vaikutti hyvältä, ja Electra päätti siirtyä hieman kauemmas tutkiskelemaan.

Electra pysähtyi saadessaan kirsuunsa hetkellisesti erilaisen tuoksun, ja nosti päätään silmät kapeina viiruina. Se höristeli korviaan, ja otti pari askelta hitaasti eteenpäin. Pian puskasta kuului rapinaa, ja sitten jokin lähti juoksemaan kauemmas hänestä. Electra tajusi sen olevan peura, ja huojentui. Se päätti palata takaisin, luottavaisena siitä, ettei alueella liikkunut muita koiria.

Electra tajusi tehneensä melko reippaan pituisen matkan, ja niinpä se päätti jouduttaa palaamistaan juoksemalla takaisin. Narttu tunsi väsymyksen painavan kehossaa, muttei antanut sen näkyä päällepäin saapuessaan viimein aukiolle, ja tavoittessaan katseellaan lauman. Se hidasti vauhtinsa hölkkään, ja suuntasi suoraan Xenan luo.

Sakemannin ilme muuttui heti hieman kylmemmäksi, sen huomatessa Chrisin juttelevan johtajalle. Narttu ei kuitenkaan sanonut toiselle mitään, vaan loi urokseen lähes huomaamattoman pistävän katseen, kunnes alkoi puhutella Xenaa. "Ei näkynyt jälkeäkään muista liikkujista länsipuolella aluetta. Siellä on kuitenkin saaliseläimiä, joten ehdottaisin metsästysryhmän suuntaavan sinne päin." Electra raportoi, ja kääntyi sitten katsomaan muita laumalaisia, jotka olivat kokoontuneet Chrisin taakse. Ilmeisesti uros oli tarjoutunut ryhmän vastuuhenkilöksi, ja se hieman ärsytti narttua. Electra kuvitteli Chrisin kalastelevan Xenan suosiota tarjoutumalla vapaaehtoiseksi, mutta narttu ei päättänyt uhrata asialle enää ajatuksiaan. Se katseli tulosuuntaansa, ja odotti Xenan antavan käskynsä ryhmälle lähteä liikkeelle.

Chris & Danny

Chris kumarsi päätään Xenalle kunnioittavasti, vaikka tiesi täysin hyvin ettei seefferi näkisi toisen elettä.
"Tottakai, Johtaja, ymmärrän täysin." Chris varmensi asian. Tämä työskenteli mielellään ja seurasi lojaalisesti Xenan jokaista käskyä. Yhtäkkiä Electra palasi tieduselureissultaan, ja melkein saman tien loi Chrisin suuntaan uhkaavan katseen. Chris ei voinut muuta kun katsoa tassujaan epämukavasti kun nartun jäänkylmä katse tunkeutui Chrisin sieluun. Uros kuunteli Electran raportin loppuun ja vilkaisi sitten takanaan seisovaa joukkoa. "Te kuulitte Johtajan käskyn! Mennään hakemaan ruokaa!" Uros korotti ääntään kun kymmenen muuta lähtivät hölkkäämään verkkaisesti Electran tulosuuntaan. Ennen kun Chri lähti joukon perään, tämä keräsi kaiken rohkeutensa ja hymyili Electralle, ystävyydeen eleenä. Sitten Chris lähti muun joukon mukaan, haistellen ilmaa samalla. Toivottavasti löydämme tarpeeksi... 150n pään joukkoa ei ole helppo ruokkia. Uros mietti, muttei antanut ajatuksen lannistaa häntä. Nyt pitäisi ajatella positiivisesti!

Danny oli kulkenut koko matkan ryhmänsä kanssa joukon keskellä. Danny oli innostunut siitä että oli uudessa paikassa, ja oli koko matkan ajan innokkaasti nuuskinut ilmaa ja katsellut maisemia. Mutta nyt - vaikka hyväkuntoinen sotakoira olikin - seefferi alkoi jo väsyä. Uros läähätti kovasti ja huokaisi.
"Huh! Ollaampa kävelty pitkä matka!" Tämä tokaisi vieressä kulkevalle seefferille, joka katsoi Dannyä väsyneesti.
"Toivottavasti Johtaja antaa meidän levätä pian..." Toinen sanoi Dannylle, joka nyökkäsi takaisin. Danny toivoi samaa. Hänen onnekseen, heti pari minuuttia sen jälkeen, lauma hidasti vauhtia ja Xena julisti lepotauon. Dannyn jalat antoivat periksi kun tämä rojahti sammaleisen kummun päälle makaamaan.
"Uhhuh... Jalkoihin särkee..." Uros huohotti, enemmän itselleen kun kenellekkään muulle. Hänen ystävänsä, Alric niminen mustaharmaa seefferi kävi istumaan Dannyn viereen ja lipaisi huuliaan.
"Oli jo aika..." Alric sanoi Dannylle joka nyökkäsi. Kaksikko huomasi miten osa laumasta nousi seisomaan ja lähti Xenan puheille - todennäköisesti metsästämään. Tai tiedustelemaan. Danny nosti päätään hiukan että näkisi Alricin.
"Kuules Alric... Tiedätkö mitään siitä Kurukajista?" Seefferintohelo kysyi ystävältään, joka naurahti.
"Sen tyypin nimi on Kurokage, Danny. Ja kuulin huhuja paikallisilta koirilta kun noustiin maihin satamassa. Kuulemma yrittää koota armeijaa ja valloittaa Japanin, mutta sen enempää en tiedäkkään." Danny kohotti kulmiaan ja kellahti selälleen.
"Hööh... Kuulostaa aika ikävältä jäbältä..." Danny huokaisi ja katseli taivasta. "Täällä täytyy olla parempia tyyppejä joidenka kanssa liittoutua."

Zena

Johtaja kuuli Elextran askeleet lähellä ja höristi korviaan. Lähellä ei liikkunut ketään, mutta tieto saalieläimistä oli tarpeen. Silti epäillys alueen turvallisuudesta painoi meiltä ja alue vaikutti saamiensa tietojen mukaan hyvältä isommalle laumalle

Xena ei antanut Chrissille lähtö käskyä ja kuunteli tämän lähtöä 10 muun kanssa. Se oli vajonnut ajatuksiinsa, mutta ei liika miettiminen hyvää tehnyt väsyneenä. "Elextra näetkö jossain aivan lähistöllä jotain hyvää paikkaa levätä?" Se kysyi nartulta jonka tiesin olevan tämän lähellä. Tämä päätti levätä hetken, kun laumakin lepäsi ja ei uskonut mitään hälyttävää tapahtuvan. Parempi kuitenkin vamuuden vuoksi levätä, kun sallin sen vielä" Xena ajatteli ja kuuli lauman keskuudessa puhetta Kurokagesta. Heti se kohotti päätään ja katseli äänen suuntaan josta se oli nimen kuullut. Toki lauma oli utelias laumoista täällä päin, mutta silti ajatusta kyseisestä sudesta epäilyttävä. Huhut eivät tosiaan olleet mukavia uroksesta

Electra

Sakemanninarttu katsoi hiukan jälleen pahantuulisena Chrisin suuntaan, kun toinen komensi joukot liikkeelle. Yhtäkkiä uros kääntyi hänen puoleensa, ja hymyili. Se sai Electran pasmat sekaisin, ja nartun kasvoilla käväisi hetken aikaa yllättynyt ilme. Ruskeaturkki kohotti hiukan toista kulmaansa, ja muutti ilmeensä jälleen enemmän tuimaksi. Mikä idiootti...on niin olevinaan.. Electra puuskahti mielessään, sillä jostain syystä käänsi Chrisin hymyn tarkoituksen päässään jollain tapaa ivalliseksi ja voitonriemuiseksi. Electra kuitenkin pudisteli päätään, päättäen unohtaa koko jutun, ainakin hetkeksi. Xenalla vaikutti olevan jotain asiaa.

Narttu käänsi katseensa johtajansa puoleen, ja toisen kysymyksen jälkeen alkoi oitis haravoimaan ympäristöä. Aukio oli melko karun oloinen, mutta siitä oli hyvä näkyvyys. Sotakoirana Electrakin oli tietoinen siitä, ettei tietenkään niitylle kannattanut leiriytyä, vaan oli turvauduttava metsään. "Tästä suoraa linjaa itään päin, on tiheä kuusimetsä. Puiden suojiin meidän on varmaan hyvä asettua." Electra ehdotti. "Matkalla on suuri kivi, noin.....14 askelta." Paimenkoira jatkoi. Xenan oppaana se oli melko hyvin oppinut arvioimaan välimatkoja. Enempää Electra ei ohjeistanut, sillä tiesi vanhemman nartun löytävän perille. Silti ruskeaturkki päätti jäädä hiukan vaivihkaa seuraamaan, ettei mikään yllättäisi Xenaa.

Chris
Chris piti kuononsa kiinni maassa ja etsi saaliseläinten hajujälkiä. Ei mennyt kauaakaan kun uroksen sieraimiin osui tuttu tuoksu: peura. Chris höristi korviaan ja onnistui kuulemaan peuravasojen määkimistä kauempana. Tämä siristi silmiään ja näki useita peuroja vasojensa kanssa pusikoiden takana olevalla niityllä. Ihan siis kunnon lauma... Chris mietti ja kääntyi katsomaan muita seeffereitä.
"Noniin. Ne eivät ole kaukana, mutta tämä saattaa olla meidän ainoa mahdollisuutemme." Uros selitti ja katsoi jokaista ehdokasta vuorollaan. "Jos tämä keikka menee pieleen, lauma joutuu näkemään nälkää vielä pitempään. Emme ole kuolemattomia jumaloita vaikka sotakoiria olemmekin." Chris tokaisi ja pari muuta seefferiä naurahtivat uroksen humoristiselle kommentille. "Eli, jakaudutaan neljään ryhmään. Sarge: ota kaksi toveria ja kiertäkää lauman taakse. Benji: sinä ja kaksi muuta otatte vasemman sivun kun taas Helga ja toiset kaksi ottavat oikean puolen." Chris vilkaisi joukkoa kun koirat jakautuivat ryhmiinsä. "Minä ja Ash hyökkäämme edestä. Hajaantukaa!" Uros komensi ja muut koirat katosivat metsään. Chris ja Ash painautuivat maata vasten ja odottivat että Sarge ja muut ajaisivat lauman liikkeelle.


Danny
Danny huokaisi ja katseli pilviä. Tätä väsytti, mutta tiesi ettei voinut nukkua vielä: lauma todennäköisesti tulisi lähtemään liikkeelle heti kun metsään lähtenyt joukko palaisi. Uros katseli sivusilmällä kun Electra saattoi Xenan lepäämään ja jäi itse vähän matkan päähän.
"Hän on kyllä kova tekemään töitä, tuo Electra..." Danny sanoi hiljaisella äänellä Alricille. "En ole koskaan nähnyt hänen nukkuvan tai mitään..." Alric kohautti olkapäitään.
"No, hänhän toimii johtajan silminä, ei siinnä mitään ihmeellistä ole." Danny tuhahti ja kääntyi kyljelleen. Uroshan ei ollut ollenkaan tietoinen siitä miten oli sukua Electralle. Mutta uros ei kyllä ollut ollenkaan tietoinen mistään muustakaan.

Yhtäkkiä Danny huomasi jotain metsikössä ja siristi silmiään. Melkein heti tehtyään havaintonsa, uros nousi seisomaan hiljaa ja tyynen rauhallisesti, ihan kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Alric kohotti kulmiaan.
"Mikä on?" Tämä kysyi mutta Danny ei vastannut. Sen sijaan, uros lähti kävelemään Electraa kohti ja Alricin silmät laajenivat lautasen kokoisiksi. Kukaan ei koskaan mennyt puhuttelemaan Xenaa tai Electraa - varsinkaan Electraa - ilman että heitä olisi pyydetty. "Danny, älä ole tyhmä!" Alric sähähti tohelolle ystvälleen, mikä kuulosti kaikkien mielestä naurettavalta. Danny ei kuitenkaan välittänyt vaan käveli tyynen rauhallisesti Electran luokse, ja pysähtyi kunnioittavasti parin metrin päähän toisesta. Danny kumarsi päätään nartulle ja vilkaisi tätä.
"Tuota... Electra..." Danny aloitti, "Meitä tarkkailee joku. Tuolla metsässä." Uros sanoi ja vilkaisi taakseen. Pusikossa piiloileva yksilö ei ollut näköjään huomannut että hänet oli nähty kun kyhjötti paikallaan.

Zena

Sakemanni kuunteli Electran kuvauksen maastosta ja lähti ottamaan askelia kiven luokse, joka oli mukavasti lähellä. Sen liikkeissä ei näkynyt epävarmuutta ja se astelikin kunnes tunsi kunonsa osuvan kevyesti kiveen. Se kääntyikin kiveä vasten ja otti mukavan asennon maassa. Silti se ei laskenut päätään ja korvat liikehtivät kevyesti

Se oli kuullut jonku lähestyvän Elecrtaa ja kuunteli uroksen ääntä. Zena ponkaisi nopeasti pystyyn kuullessaan jonkun tarkkailevan näitä ja nuuhkaisi kevyesti ilmaa. Tosiaan metsässä oli joku. "Electra pystykö nappaamaan sen kiinni pientä kyselyä varten?" Sakemanni kysyi ja käveli Electran vierelle? Tämä halusi kysellä tarkkailijalta hyödyllisiä asioita ja siitä oliko alueella jokin lauma. Vaikka tarkkailija olisi laumaton niin se olisi varmasti paremmin perillä japanin tilanteesta, kun sotakoirat

Electra

Ruskeaturkki seurasi vaivihkaa katseellaan Xenan etenemistä, mikä näytti sujuvan kuin keneltä tahansa. Electra seurasi sitten johtajaansa, ja asettui vähän matkan päähän istumaan, tarkkaillen huolettomasti ympäristöään. Se tiesi, että pitäisi levätä, mutta se oli käsitteenä nartulle suhteellisen vieras. Electra ei yksinkertaisesti osannut maata aloillaan, ja niin yrittäessään huomasi usein vain kieriskelevänsä levottomasti. Niinpä narttu soi keholleen pienen lepohetken istahtamalla, mutta hänen jokainen aistinsa teki silti taukoamatta töitä.

Electra kuuli jonkun lähestyvän sivusta, ja käänsi hieman korvaansa toisen suuntaan. Sakemanni ajatteli toisen mahdollisesti vain kulkevan ohi, mutta yhtäkkiä kuulikin oman nimensä mainittavan, ja samantien käänsi vihreät, hieman tuimat silmänsä tulijaan. Electra tunnisti uroksen Danny -nimiseksi soturiksi. Tai no, ei narttu häntä soturiksi kutsunut, sillä toisinaan uros kompastui omaan varjoonsakin. Electra ei käsittänyt, miksi Xena roikotti tuollaista riippakiveä lauman mukana, sillä ei nähnyt Dannyssa juuri mitään hyödyllistä lauman kannalta. Hieman turhautunut Electra valmistautuikin vain käskemään toista olemaan häiritsemättä, kun Danny ilmoittikin huomanneensa, että joku tarkkaili heitä. Electran silmät liikahtivat oitis metsän reunaan, ja kaventuivat viiruiksi ruskeaturkkisen haravoidessa maastoa. Toden totta, joku siellä heitä tarkkaili, ja yllättävän hyvin maastoutuneena. Narttu oli hieman jopa yllättynyt siitä, että Danny oli ainoa, joka hänet oli toistaiseksi huomannut.

"Kiitos ilmoituksesta." Electra vastasi lyhyesti, ja vilkaisi sitten Xenaa, joka kysyi, voisiko narttu napata vihollisen kuulusteltavaksi. Narttu innostui heti, ja tunsi adrenaliinin aallon pyyhkäisevän kehonsa yli. "Tottakai. Paras käyttäytyä, kuin emme olisi huomanneet häntä lainkaan." Electra vastasi, ja lähti sitten kävelemään vastakkaiseen suuntaan metsän reunassa olevasta vakoilijasta, pujahtaen itse sitten puiden suojiin, ja lähtien kiertämään aukiota mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomana.

Electra oli päässyt jo toiselle puolelle metsää, eikä hahmo ollut liikkunut lainkaan paikoiltaan. Sakemanni tunsi hieman hermostuvansa, sillä nyt oli liikuttava niin hiljaa kuin mahdollista, ettei toinen kuulisi hänen liikkeitään. Narttu kyyristyi lähemmäs maata, ja arvioituaan etäisyyden riittäväksi, ponnisti Electra komealla loikalla suoraan tuntemattoman koiran niskaan. Toinen tuli yllätetyksi pahanpäiväisesti, ja päästi suustaan kauhistuneen rääkäisyn. "No niin, stalkkeri. Mennäänpäs sitten." Electra totesi rauhallisesti, ja roikotti pienempää ja kevytrakenteisempaa urosta helposti mukanaan. Toinen pisti vastaan kaikin voimin, mutta sakemannille ei tuottanut juuri lainkaan vaikeuksia saada toinen raahattu Xenan luo. Electra irrotti otteensa, ja koira putosi kyljelleen maahan heidän keskelleen, täristen kauttaaltaan kauhusta.

Chris
Uros makasi hiirenhiljaa maassa, henkeään pidätellen. Tämä oli Chrisin ja hänen toveriensa metsästysmenetelmä: ensin he piirittäisivät lauman kokonaan. Sitten Helga ja Benji hyökkäisivät sivuista ja estäisivät lauman pakenemisen sivuille, minkä jälkeen Chris ja Sarge estäisivät laumaa pakenemasta eteen- tai taakseppäin. Sotakoirien koulutuksen ansiosta, kahden koiran voima riittäisi hyvinkin yhden täysikokoisen peuran kaatamiseen. Eli teoriassa tämän päivän metsästäjät saisivat kaadettua vähintään 5 aikuista peuraa... Mikä olisi varmasti tarpeeksi syötävää koko laumalle. Chris jännitti jalkalihaksensa, valmiina hyökkäykseen. Pian alkoi kuulua haukkumista ja ulvontaa, mikä ajoi Chrisin ja Ashin liikkeelle. 11 koiran joukko kävi täysillä peuralauman kimppuun, jakaantuen pienempiin ryhmiin että saisivat kaadettua lisää peuroja. Chris erkaantui ryhmästä ja kävi pienen vasan kimppuun, iskien hampaansa vasan pehmeään vatsaan. Kuuluihetken rähinää ja peurojen määkimistä, kunnes uupuneet sotakoirat viimein päästivät henkiin jääneet peurat menemään. Läähättäen, Chris tuijotti mellakan tuloksia. 4 peuraa ja yksi vasa...
"Keneltä pääsi karkuun?" Chris kysyi. Ash astui eteenpäin, roikottaen veristä päätään alhaalla.
"Anteeksi, Chris... Sain potkun ostaani ja menetin tajuni. Minulta pääsi yksi karkuun." Tämä tunnusti. Mutta Chris ei ollut vihainen, vaan hymyili Ashille.
"Onneksi olet kunnossa. Ei se mitään, neljästä peurasta ja yhdestä vasasta riittää kaikille." Chris sanoi. "Levätkää nyt. Tarvitsemme voimia viedä ne takaisin.


Danny
Danny puri hammasta ja odotti että hänelle huudettaisiin tai jotain. Mutta tämän yllätykseksi Electra ja Xena huomasivat tunkeilijan myös ja raahasivat toisen paikalle. Möly aiheutti hälinää myös muun lauman keskellä kun he kaikki kääntyivät katsomaan kuulustelua. Danny tiesi että oli vaan rivisotilas ja ettei hänellä ollut oikeutta kuulustella tunkeilijaa, eikä hän olisi varmaan tyhmyydensä takia mitään keksinytkään. Mutta se ei tarkoittanut etteikö uros olisi voinut pelotella sekarotuista vähän koollaan ja ulkonäöllään. Sakemanni paljasti hampaansa ja murisi tarkkailijalle varoittavasti.
"H-Hei! Älkää suuttuko!" Toinen panikoi ja vapisi kauttaaltaan. "E-en halua mitään pahaa!"

Zena

Sakemanni tunsi Electran lähtevän viereltään ja odotti mitä tapahtuisi. Hetken kuluttua metsästä kuuluihin rääkäisy ja artun korvat liikahtivat äänen suuntaan. Tarkkailija selvästi rimpuili äänestä päätellen, mutta tämä tiesi ettei Electralla olisi vaikeuksia tuoda toista tämän eteen

Pian vieras tömähtikin maahan ja ei liian lähelle kuitenkaan tätä vaikka toinen vaikutti valmiiksi olevan kauhuissaan äänensä perusteella. Xena oli hetken aikaa hiljaa ja antoi toisen ehkä vain kauhistua lisää tilanteesta. "Kerran et halua mitään pahaa niin miksi tarkkailit meitä?" Sakemanni kysyi neuraalilla äänen sävyllä ja jäi odottamaan vastausta. Oli parempi aloittaa kevyesti ja ei uhkaavalla tavalla ellei toinen antaisi siihen aihetta. Xena suoristi luonnostaan ryhtiään ja nosti häntäänsä näyttääkseen olevansa johtaja vaikka ei se ei ollut varmana jäänyt tarkkailijalta epäselväksi

Electra

Electran raahaama tarkkailija oli kauhusta suunniltaan, mikä sai sakemannin ihmettelemään sitä, miksi toinen ylipäätänsä tarkkaili suurta laumaa, jos kiinnijäämisen pelko oli niin suuri. "No, kakista ulos sitten: Kuka oikein olet ja mitä haluat meistä?" Electra kysyi viileästi, ja koira kääntyi katsomaan häntä silmät laajentuneina, korvat tiukasti niskaa vasten painettuina. Tuo hennompi lajin edustaja näytti erityisesti pelkäävän Electraa, joka niin salakavalasti oli saanut uroksen kiinni, ja kuljettanut tätä vaivatta vastusteluista huolimatta. Se sai toisen kenties aavistamaan sen, että myös muut lauman koirat olivat yhtä sitkeää ja lujaa sorttia.

"E-en minä mitään...pä-päästäkää minut..." Koira änkytti. Vastaus ei miellyttänyt Electraa, joka turhautuneena läimäisi etukäpälällään urosta kasvoille. "Hyvä on! Hyvä on!" Koira ulvoi, kuin olisi saanut kylmän vesisuihkun niskaansa. "Johtajani Ryouta..."

"Tiesin, ettei sinuun voisi luottaa, Kazuo.." Kuului voimakas huudahdus metsän reunasta. Electran katse monen muun laumalaisen tavoin käännähti oitis äänen suuntaan. Esiin astui sekarotuisen näköinen, mustavalkoinen uroskoira, jonka rinnalla oli muutama seuraaja. "Ryouta-san!" Electran kiinniottama koira kiljahti, jos se mahdollista oli, jopa äskeistä pelokkaammin, ja painautui maata vasten niin, että tuo miltei sulautui sen pintaan. Electra otti heti vankemman asennon, varmistaen Xenan selustan. Ryouta pysähtyi useiden metrien päähän, jääden seisomaan aloilleen, ja joukkojen välille laskeutui hiljaisuus.

Danny Ja Chris
Danny katsoi kun kiinniotettu tiedustelija perääntyi johtajansa luokse; uros siristi silmiään ja paljasti hampaansa tulijoille, kun ei tiennyt mitä muutakaan tehdä. Danny halusi kysyä Ryoutalta uudestaan että mitä asiaa hänellä oli Seeffereille, mutta tiesi ettei voinut puhua ilman käskyä. Electra nirhaisi minut jos yrittäisin jotain... Danny mietti hiljaa, joten teki osansa vain pitämällä katseensa Ryoutassa, valmiina hyökkäämään jos tämä yrittäisi jotain mikä uhkaisi johtajaa ja Electraa.

Laumojen välisen hiljaisuuden rikkoi paikalle saapunut Chris, ja metsästäjäryhmä joka raahasi päivän saalista mukanaan.
"Olemme palanneet-" Chris aloitti, mutta häkeltyi kun käveli suoraan hiljaisuuteen. Muut soturit käänsivät päätään Chrisin suuntaan, ja uros yhtäkkiä tajusi että jotain oli tapahtumaisillaan. Automaattisesti Chris katsoi Electran ja Xenan suuntaan, varmistaakseen kaksikon turvallisuuden. Sitten hänen silmänsä osuivat muutamaan tuntemattomaan koiraan, ja Chrisin veri kuohui. Tämä haukahti vihaisena ja ampaisi seisomaan puolustavasti Xenan ja Electran, sekä tuntemattomien koirien väliin. Ryouta hymähti.
"Rauhoitutaanpas nyt... Emme halua mitään pahaa." Tämä sanoi rauhallisella äänensävyllä, mutta Chris ei rauhoittunut.
"Keitä te olette, ja mitä haluatte johtajaltamme!?" Chris kysyi terävästi, ja Ryouta vaan hymähti. Miten hän voi olla noin rauhallinen sadan koulutetun sotakoiran edessa? Chris mietti, ja piti katseensa tiukasti Ryoutassa.
"Lähetin Kazuon puhuttelemaan teidän kanssanne, mutta näyttää siltä että se pelkuri jäi kyykkimään tuonne metsään epäilyttävän näköisesti." Sekarotuinen sanoi. "Lähetin hänet tiedustelemaan koska halusin tietää keitä te olette, ja miksi olette meidän reviirillämme." Chris piti suunsa kiinni ja vilkaisi Xenaa. Tämä oli selvästi johtajien välistä puhuttavaa. Ryouta katsoi Seeffereitä epäilevästi. "Ette sitten sattuisi olemaan Kurokagen liittolaisia?"

Zena

Sakemanni ei reagoinut mitenkään, kun Electra kovisteli toista hieman mikä oli tämän näkemyksen mukaan melkein leikkiä. Olihan koko joukko koulutettu hyvin rankalla tavala aikoinaan. Sen korvat liikahtivat kuullessaan puheen johtajasta. Se oli kysymässä lisää, mutta yhtäkkiä metsän suunnalta kuului huudaatus ja se sai täysin Zenan huomion kuten muidenkin varmasti.

Vieras johtaja, jonka nimi oli Ryouta pysähtyi kuulon perustella hyvän matkan päähän eli useamman metrin. Nartussa tilanne tai mahdollinen jännitys ei näkynyt mitenkään ulospäin. Se oli kääntänyt katseensa Ryotan suuntaan vaikka se oli varmaan tajunnut tämän sokeuden. Silti tällä eleellä se halusi osoittaa, että tiesi toisen olevan paikalla ja hajun perusteella oli helppo arvella ettei yksin. Zenan joukoilla oli selvä ylivoima määrällä mistä tämä päätteli, että toinen ei ollut tullut haastamaan riitaa.

Yhtäkkiä vihainen haukahdus keskeytti hiljaisuuden ja Zena tunnisti sen äänestä Chrisksi. Uroksen terää äänen säny ei miellyttänyt sakemannia ja toiset eivät olleet millään tavalla osoittaneet olevansa vielä aikanaan uhka. Ryotan esittäessä kysymyksen pahoilais johtajasta se hymyili kevyesti ja alkoi puhua vakaalla äänellä, joka oli kuitenkin neutraalia. "Olemme kuulleet pelkkiä huhuja kuten varmasti kaikki, mutta en ole koskaan tavannut Kurokagea" Se teke selväksi toisella ja jatkoi pian. "Olemme vain lauma, joka on tullut kaukaa japaniin ja halusimme levätä jonkin aikaa enne, kun jatkaisimme matkaa. Olisiko se mahdollista?" Zena kysyi ja toivoi ettei Crishin käytös olisi ollut liian epäkohteliasta.

Electra

Electra pysytteli koko ajan Xenan selustassa, muttei sanonut mitään, vaan antoi johtajansa hoitaa lopun puhumisen. Se vilkuili Ryoutaa koko ajan hivenen happamalla, mutta päällisin puolin neutraalilla katseellaan. Naaras olisi mieluusti hieman ottanut mittaa voimistaan, mutta ei sakemanni sentään niin typerä ollut, että taistelisi turhaan.

Chrisin ilmaantuminen paikalle ei saanut Electraa yhtään iloisemmaksi. Toinen siirtyi hyvin suureleisesti heidän eteensä tiedustelemaan Ryoutan syytä ilmaantua paikalle, ja tämä sai Electran murahtamaan terävästi, ja luomaan hyvin jäisen katseen urokseen. Ruskeaturkki olisi varmaan reagoinut miltei samalla tavalla kenen tahansa lauman jäsenen sooloiluun, mutta hänen ja Chrisin välit olivat ensikohtaamisesta lähtien olleet niin huonot, että Electran käytös oli vieläkin kylmempää. Chris onneksi tajusi perääntyä Xenan ja Ryoutan välisestä keskustelusta, ja lauman keskuuteen laskeutui hiljaisuus.

Ryouta näytti mietiskelevän Xenan sanoja. Sitten mustavalkoinen uros hymähti rikkoen hiljaisuuden. "Enpä tiedä. Laumamme on hyvin pieni, ja olemme kauan onnistuneet piileskelemään Kurokagea. Olisi suuri riski ottaa teidätkin tänne, sillä Kurokage saattaisi päästä jäljillemme..." Uros pohti, ja tässä vaiheessa Electraa poltteli kovasti avata suunsa, mutta tahdon voimalla hän sai pidettyä itsensä hiljaa. "Toisaalta..jos sovitaan, ettette ole koskaan nähneetkään meitä jos joku kysyy, voin myöntyä pyyntöönne." Uros jatkoi, ja Electra tuumi Ryoutan olevan melko viisas johtaja. Hän säilytti arvokkuutensa, mutta myöntyi suuremman lauman tahtoon, sillä tiedosti varmaan sen, ettei voittaisi, jos heidän välilleen tulisi kinaa. Sakemanninaaras käänsi nyt katseensa Xenaan, odottaen tämän vastausta.

Chris & Danny

Chris tunsi Electran kylmän katseen itsessään, ja päätti hyvän sään aikana perääntyä taakseppäin. Seefferi tiesi että Electralla oli ylempiarvoisena laumanjäsenenä oikeus rangaista häntä jos hänen käytös olisi epäsopivaa, joten päätti pysyä poissa alta kunnes asia oli selvinnyt. Tämä ei kuitenkaan missään vaiheessa irrottanut katsettaan Ryoutasta ja seisoi puolustavasti laumansa rinnalla. Onneksi Ryouta paljastui ihan reiluksi tyypiksi, kun aikoi antaa seefferilaumalle luvan levätä omilla ehdoillaan ettei sanoisi heidän laumastaan mitään. Yhtäkkiä Chrisistä tuntui pahalle että he olivat metsästäneet Ryoutan lauman alueella. No, voimme pahimmassa tapauksessa jakaa saaliin... Ja sitä paitsi, riista on riistaa. Se kuuluu sille joka sen on kiinni saanut. Chris katsoi myös Xenaa, odottaen johtajan tekevän päätöksensä. Chris itse ainakin olisi suostunut noin reiluun tarjoukseen.

Danny oli seurannut tilannetta sivusta, sanaakaan sanomatta. Uros huokaisi helpotuksesta kun Ryouta lupasi seeffereille että he saisivat levätä täällä, kunhan he suostuisivat uroksen ehtoihin. Danny nielaisi ja katsoi Xenaa, odottaen hänen vastausta. Mutta sitten äkisti, Dannyn mieleen tuli kysymys, jota hän ei voinut jättää kysymättä nyt kun oli mahdollisuus. Vähemmän älykkäämpi uros kääntyi katsomaan Ryoutaa ja yskäisi.
"Anteeksi jos tämä häiritsee keskusteluanne... Mutta haluaisin kovasti tietää: kuka se Kurokage oikein on?" Danny uskaltautui kysymään, ehkä hieman uhkarohkeasti Ryoutalta. Toisen lauman johtaja katsahti Seefferiä kohti, ja ele sai Dannyn hätkähtämään. "S-siis sanoitte että olette olleet piilossa häneltä... Onko hän todellakin niin hirveä? Ja mites se toinen lauma jonka hän ajoi pois jostain paratiisista?" Danny kuuli kun seefferit hänen takanaan kuiskivat ja naureskelivat keskenään, mutta uros ei antanut sen häiritä. Hän halusi tietää, ja Japanin paikalliset olivat varmasti tietoisia siitä mitä oli meneillään.

Xena

Narttu kuunteli Ryotan vastauksen ja kummastui kovasti Kurokagen esille tuloa. "Millainen tämä paholainen mahtaa olla" Sakemanni ajatteli, mutta ei ehtinyt pohtia asiaa syvemmin kuullessaan Dannyn kysymyksen. Narttu oli mielissään, että se oli avannut suunsa vaikka vaikutti hieman olevan jännittynyt. Tämä kuuli takaansa naurua ja kuiskailua mikä sai sakemannin kääntymään äänen suuntaan. "Hiljaa" Se sanoi tiukasti ja kääntyi takaisin vieraan uroksen puoleen. "Olen kiitollinen, että saamme levätä täällä ja tietysti emme ole nähneetkään teitä" Se sanoi ja lisäsi perään. "Jäisittekö hetkeksi kanssamme keskustelemaan tästä Kurokagesta, josta koko japani tuntuu tietävän. En itse ole tietoinen näistä laumojen välisistä kiistoista" Xena kertoi ja alkoi hiljalleen hiukan olla luottavaisempi Ryotaa kohtaan. Se toki vaikutti, että Xenalla oli yli voima, mutta silti se ei halunnut alkaa tänään turhaan taistelemaan.

// Ehkä aika vastata tännekin...//


Electra

Sakemanni pysytteli hiljaa, antaen tilaa Xenalle hoitaa käsillä oleva skenaario omalla tavallaan. Se kuitenkin tarkkaili herkeämättä takana seisovia sotureita -eritoten Chrisiä- ettei kukaan tekisi mitään epäsopivaa. Välillä Electra unohti Xenan olevan sokeudestaan huolimatta täysin yhtä pätevä soturi ja eritoten johtaja, ja siksi se pyrki raivaamaan toiselle naaraalle tilaa ja korostamaan tämän ylempiarvoisuutta muiden silmissä, vaikka se olikin suurimmilta osin täysin turhaa. Siksi Electra saikin taas muistutuksen Xenan pystyvyydestä, kun Danny avasi suunsa, ja ennen naureskelevan joukon kurinpalautusta johtaja kerkesikin hiljentää nämä ihan omin avuin. Se sai Electran hymyilemään huomaamattomasti vilkaistessaan Xenaa. Vaikka he olivatkin hyvissä väleissä, ei menneisyyden syyllisyys toisen vahingoittumisesta ollut täysin unohtunut naaraan mielestä.

Ryouta näytti tyytyväiseltä Xenan suostuessa heidän tarjoukseensa. Uros oli ottanut pienoisen riskin ladellessaan omat ehdot, mutta sakemannit vaikuttivat rehellisiltä sotureilta, joten sen hän oli uskaltautunut tekemään. "Kiitos teille. Saatte metsästää maillamme. Täällä ruokaa on vielä melko riittävästi, Kurokagen metsästäjät kun harvoin kulkevat näillä main." Ryouta lupasi. Dannyn kysymys sai sen hieman kummastumaan, sillä uros kuvitteli toisten tietävän paljon enemmän Japanin tilanteesta. Xenan vielä kysyessä, voisivatko he jäädä hetkeksi sakemannien luo keskustelemaan, Ryouta näytti ensin empivän. Tumma koira silti nyökkäsi, sillä myös heidän kannaltaan olisi turvallisempaa, jos muukalaiset tietäisivät enemmän Kurokagesta, ja osaisivat siten paremmin varoa tätä. "Hyvä on, mutta tulkaa meidän lepopaikallemme. Siellä olemme paremmin suojassa uteliailta katseilta." Ryouta ehdotti, ja lähti johdattamaan joukkoa kohti määränpäätä (?).

(Liikutan tässä kappaleessa hieman koko laumaa, jotta saan kerrottua, mihin Ryouta on heitä viemässä).
Metsä muuttui tiheämmäksi heidän päästyään aukiolta pois, ja maasto oli osittain vaikeakulkuista. Electra ymmärsi, miksi Ryouta laumoineen asui sellaisessa paikassa, sillä metsä näytti täysin asumattomalta ja kukaan tuskin vapaaehtoisesti lähtisi sellaiseen viidakkoon rämpimään saatika metsästämään. Jonkin matkaa heidän edettyään puusto alkoi kuitenkin pikkuhiljaa harvenemaan ja Electra oli kuulevinaan veden kohinaa. "Tervetuloa, asettukaa kuten haluatte." Narttu kuuli Ryoutan sanovan, ja pian heidän edessään avautui upea näkymä vesiputoukselle, joka pulppusi kallion laelta pienehköön lampeen. Sen ympärillä oli paljon pehmeännäköisen sammaleen peittämiä kiviä, joilla makasi muutamia tuntemattomia koiria, ilmeisesti Ryoutan alaisia. Vau.. Electra ajatteli, ja odotteli sitten Xenan antavan ohjeistuksensa lauman asettautumiselle.