Gale - Kunnianhimoinen kersantti

Nimi: Gale
Skp: Uros
Ikä: 4v
Rotu: Belgianpaimenkoira (groenendael)


Kotimaa: Saksa
Liittouma: Kaiser
Asema: Kersantti



Motto:

"Your best teacher is your last mistake."




Isä: Rolf
Äiti: Liese
Siskot: Inga, Thea
Veli: Max






Taito
Voima
Karisma
Nopeus
Kestävyys
Älykkyys
Puruvoima
Kivunsietokyky
Ketteryys
Refleksit
Tekniikat
Vaarallisuus
Puissa hyppely
Metsästystaito
Uimataito

Aistit
Näkö
Kuulo
Haju







Säkäkorkeus: 64cm
Paino: 29kg
Turkinväri: Musta
Silmien väri: Teräksen harmaat

Gale on komea, rotumääritelmän mukainen uros. Se on armeijassa saadun koulutuksen myötä kerännyt ihan mukavasti lihasta, ja siksi sen runko onkin melko ihanteellisessa kunnossa. Jalat ovat pitkät ja jäntevät, mutta belgianpaimenkoiralle ominaisesti melko sirot, joten niillä juokseminen on nopeaa ja vaivatonta. Karva on pitkää ja pehmeää, ja sen verran kevyttä, että se on helppo kantaa, eikä muutu kovin raskaaksi uidessakaan. Galella ei ehkä tavallisen groenendaelin tapaan ole niin pöyhkeä, tuuhea turkki, vaan se on enemmänkin käyttölinjaisen tapaisesti aavistuksen lyhyempi.

Lihakset erottuvat selvästi Galen kaulalta ja rinnasta, sekä selästä, varsinkin tämän liikkuessa. Uroksen kuntoa on ylläpidetty säännöllisellä harjoittelulla ja tarkalla ruokavaliolla. Tämä näkyy myös hyvin kehittyneenä purulihaksistona ja terävinä hampaina. Galella on aika maskuliiniset kasvonpiirteet ja tuima, vakava perusilme. Silmät ovat teräksen harmaat, mikä korostaa uroksen raudanlujuutta ja jollain tapaa kylmää sisintä.

Vaikka muuten Gale hukkuu melko herkästi samaa rotua edustavan ryhmänsä massaan, on sen kasvoissa ja vasemmassa lavassa olevat arvet melko hyvä tuntomerkki. Ne ovat peräisin ryhmän johtajalta, jonka Gale uhmaikäisenä teininä haastoi typeryyttään, ja sai virheestään elinikäisen muistutuksen. Galella on kaulassaan nahkainen, suurisolkinen musta kaulapanta. Siihen on kiinnitetty metallinen nimilaatta, jossa lukee Galen nimi, sekä G-49 joista ensimmäinen on nimikirjain ja jälkimmäinen Saksan suuntanumero.


Kuva nimilaatasta.
(c) Miss Okami








Gale on hiljainen, sisäänpäinkääntynyt ja hyvin itsenäinen yksilö. Se ei paljoa puhua pukahda, paitsi välttämättömimmät ja tärkeimmät asiat. Gale viihtyy enimmäkseen omissa oloissaan, paitsi tietenkin ryhmässä toimiessaan se on konemaisesti tiivis osa joukkoa. Uros suutahtaa melko helposti, jos ympärillä on turhan paljon ärsykkeitä kerrallaan, ja saattaa olla hyvinkin aggressiivinen provosoituessaan. Se ei tiedä käsitystä "oikeudenmukainen" ja "reilu", vaan tehtävän saatuaan tekee sen loppuun millä verukkeella tahansa, kuten se on armeijassa opetettu tekemään. Ainoastaan taistelukentillä se osaa ikään kuin suitsia raivonsa, ja muuttuu viilipyttymäisen rauhalliseksi.

Galelle on iskostettu pienestä pennusta asti päähän se, että ylempiarvoinen (ihminen tai joukon johtokoira) on ehdoton auktoriteetti, jota totellaan mukisematta. Sen uros on jopa saanut tuntea nahoissaan nuorempana, kun se haastoi johtajansa hormonipäissään, ja sai pahasti selkäänsä. Siitä Galelle jäi muistoksi kasvoihin ja vasempaan lapaan rumat arvet, jotka muistuttavat yhä tänäkin päivänä häntä siitä, mitä niskuroinnista saattaa seurata. Nykyään niin kuuliainen Gale häpeää arpiaan, eikä yleensä paljasta niiden todellista alkuperää kenelle tahansa. Gale totteleekin oman joukkonsa johtajaa sokeasti kuin sätkynukke, ja hyppäisi varmasti vaikka rotkoon tuon käskystä, vaikka pyyntö sinänsä olisi aivan naurettava. Gale onkin varsinainen ylisuorittaja, ja noudattaa auktoriteettinsa ohjeita jopa ärsyttävän tarkasti, jättämättä yhtään varaa virheille.

Galen kunnioitus yltää hyvin ylempiarvoisiin, mutta jo samalla tasolla oleviin rivisotilaisiin se pitää mielellään tietynlaisen hajuraon. Alempiarvosia paimenkoira tuskin edes vilkaisee, paitsi ehkä vähän nokka pystyssä. Uros ei ole johtajatyyppiä, mutta vaatii silti muiden tavoin kunnioitusta alempiarvoisilta, ja kunnianhimoisena pyrkii itse tavoittelemaan aina vain korkeampaa asemaa (johtajan asema poissuljettuna). Galelle elämäntehtävä on saada olla jonkin ylemmän tahon ylpeyden aihe, ja siksi se olisi varmasti täysin hukassa johtajan puikoissa, kun ei olisi kukaan antamassa ohjeita ja kehumassa, tai päinvastoin antamassa palautetta niistä osa-alueista, joilla uroksen olisi kehitettävä itseään lisää.

Vihollisia Gale on tottunut käsittelemään koulutuksensa mukaisesti: tee siitä loppu, ennen kuin se lopettaa sinut. Paimenkoirasta tulee kylmänrauhallinen tappokone saadessaan vastustajan käsittelyynsä, eikä se jää leikkimään tai odottamaan mahdollisia vastahyökkäyksiä. Galelle taistelussa onkin etuna raaka voima ja hyvä kehonhallinta, ja sen tavoitteena on niittää vihollisia matalaksi mahdollisimman vähäisellä voimanponnistelulla ja itsensä loukkaamisella. Hyvä strategiointikyky on myös oiva pelinappula taistellessa, kun Gale osaa melko hyvin arvioida vihollisen liikehdintää, ja soveltaa omaa taitoaan sen mukaisesti.






Syntymä ja ensimmäiset kuukaudet

Gale kuului sukupolveen, joka syntyi kaksi vuotta myöhemmin kuin Kaiserin edustamat parisenkymmentä huippujalostettua yksilöä. Tämän sukupolven kohdalla belgianpaimenkoirien alalajeja ei yhdistelty, ja siksi uros syntyikin puhtaana groenendalena kolmen muun sisaruksensa kanssa.

Galen syntymässä ei ollut mitään kaunista tai ainutlaatuista. Sen kohtalo oli ennalta määrätty jo siitä lähtien, kun neljä pentua näkyi ultraäänikuvissa. Ne vieroitettiin niin aikaisin kuin mahdollista, ja opetettiin alusta pitäen kuuliaisiksi ihmisten käskyjä kohtaan. Uros ei paljoa tavannut kasvokkain muita koiria, sillä heillä oli aina mukanaan joku ihminen, joka ohjasi omaa koiraansa yksilöllisesti. Siksi hänestä tulikin sosiaalisesti melko itsenäinen ja sisäänpäinkääntynyt. Galelle toiset koirat tarkoittivat vain ja ainoastaan työtovereita. Galen henkilökohtaisena kouluttajana toimi eräs vanhempi mies, joka ei säästellyt rankaisumenetelmissä, vaan aina pennun niskuroidessa pyrki muistuttamaan tälle, kuka määräsi. Gale tunsi pelonsekaista kunnioitusta kaksijalkaisia kohtaan kovan kurin ja paineen alla.


Koulutus

Päivät olivat työntäyteisiä ja rankkoja nuorelle koiralle, mutta Gale pysyi hyvin tahdissa, ja vahvistui päivä päivältä. Se oli hyvin keskivertotasoa muiden sotakoirien kanssa, eikä juuri erottunut edukseen. Ainoa sellainen ominaisuus, joka Galesta paistoi muita vahvemmin, oli sen suunnaton tottelevaisuus ja käskyjen välitön noudattaminen, mikä nähtiin hyvänä ominaisuutena. Paimenkoira tahtoi aina suoriutua mahdollisimman täydellisesti, sillä nuori uros etsi miltei pakkomielteisesti hyväksyntää ja onnistumisen kokemusta. Tämä johtui hänen kouluttajansa joustamattomuudesta, sillä aina virheen tehdessään Gale oli saanut kokea sen ilkeästi nahoissaan.

Gale oppi nopeasti sietämään aseita ja räjähteitä, eikä se hätkähtänyt lainkaan suurenkaan kaaoksen keskellä, vaan pysyi aina valppaana ja valmiina ottamaan käskyjä vastaan ihmisiltä. Uros ei pitänyt häirinnästä, ja siksi se alkoikin olla jopa hieman aggressiivinen toisia koiria kohtaan, jos nämä kävivät sen hermoille. Useimmat koirat pysyttelivätkin siksi suosiolla kaukana uroksesta, sillä oli selvää, ettei tämä halunnut kenenkään kanssa lähempään kontaktiin. Paimenkoira olikin yksi niistä, joka valittiin mukaan koulutuksensa päätteeksi erilaisiin tehtäviin, sillä sitä oli helppo ohjata, ja Gale teki aina kaiken juuri niin kuin pitikin. Urokselle se, että hän tuli lähes jokaisella kerralla valituksi, oli kunniatehtävä, ja siksi se hieman alkoikin ylpistymään ja näkemään itsensä muita koiria parempana.


Kaiserin joukkojen muodostuminen

Eräänä päivänä Galen elämä muuttui täysin. Armeija oli päättänyt tiivistää belgianpaimenkoiriensa yhteistyökykyä, ja siksi siihen alettiin keksiä erilaisia keinoja. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa reilu sata koiraa päästettiin keskenään samaan tilaan, jossa nämä voisivat luontaisesti muodostaa arvojärjestyksensä.

Gale valikoitui sattumanvaraisesti tähän joukkoon, ja se ei miellyttänyt nuorta urosta laisinkaan. Koko pienen ikänsä se oli ottanut käskyjä vastaan ainoastaan ihmisiltä, ja vältellyt oman lajinsa edustajia parhaansa mukaan. Joukko oli alkuun hyvin sekasortoinen, kunnes yksi uroksista, Kaiser, alkoi koota valtaosaa joukoista puoleensa. Gale oli hyvin närkästynyt siitä, joten se alkoi tehdä samaa, ja puhui myös muutaman koiran puolelleen Kaiseria vastaan. Aikaisempien kokemustensa ja nuoren tyhmyytensä vuoksi Gale kuvitteli olevansa tasokkaampi kuin muut koirat, jopa Kaiser, ja siksi se lopulta kyllästyi toisen määräilyyn, ja haastoi vanhemman uroksen kaksintaisteluun johtajan tittelistä. Itsevarmasti Gale kävi Kaiserin kimppuun, mutta hävisi heti ensimmäisten sekuntien aikana. Vaikka nuorempi uros olikin jo ilmaissut alistuneisuutensa, se ei riittänyt Kaiserille, vaan julmasti tämä repi rumat arvet terävillä kynsillään Galen kasvoihin ja lapaan merkiksi muille siitä, mitä vastarinnasta seuraisi. Tämä sai Galen palaamaan muistoissaan kouluttajaansa, joka oli rankaissut häntä niskuroinnista samantien, ja jokin kumma tunne nousi pintaan nuorukaisen sisällä. Se alkoi tuntea nyt samantapaista kunnioitusta Kaiseria kohtaan, jollaista se tunsi ihmisiä kohtaan. Gale häpesi valtavasti ikuisia muistutuksiaan virhearvioinnistaan, mutta ei voinut muuta, kuin yrittää tällä kertaa päästä komentajansa suosioon. Tämän episodin jälkeen myös muut alkoivat vakuuttua Kaiserin kyvyistä, ja yksitellen kääntyivät tuon alaisuuteen, mutta erityisesti Galelle Kaiserin palveleminen alkoi muodostua elämäntehtäväksi. Komentaja oli huomannut alaisensa vahvan lojaaliuden, ja niinpä se ylensi Galen tavallisesta rivisotilaasta kersantiksi, mikä oli nuoremmalle urokselle erittäin suuri kunnia. Tämä antoi vain entistä enemmän lisäpotkua uroksen palvelunhalulle.



Nuori Gale, joka tyhmyyksissään haastoi johtajansa.
Se haavoittui pahasti, ja sille jäi elinikäiset arvet muistutukseksi siitä,
miten tärkeää kuuliaisuus on.


Xena

Armeija alkoi luopua pikkuhiljaa saksanpaimenkoiristaan belgianpaimenkoirien vallatessa alaa sotakoirina. Sakemannit määrättiin joukolla teloitettaviksi, mutta kaikki eivät tätä kohtaloa halunneet, ja siksi joukko näitä koiria pakenikin armeijasta Xena-nimisen nartun johtamina. Armeijan täytyi saada omaisuutensa takaisin, varsinkin, kun selvisi näiden edenneen Japaniin saakka. Niinpä Kaiser joukkoineen päätettin lähettää matkaan, saattamaan loppuun saksalaissotilaiden aloittama tehtävä. Gale lähti matkaan innolla, sillä se ei ollut koskaan päässyt niin kauas. Aikaisemmin se olisi tuntenut olonsa orvoksi ilman ihmisten käskytystä, mutta Kaiserin ansaittua hänen jakamattoman kunnioituksensa, ei uroksella tulisi olemaan vaikeuksia suoriutua tehtävästään pelkän komentajansa ohjaamana. Galen päästyä kersantiksi, on sen tarkoitus osoittaa Kaiserille olevansa vielä upseerin tittelin arvoinen.






Ei osaa taistelutekniikoita, mutta on muuten koulutettu taitavaksi ja kestäväksi taistelijaksi. Gale on nopea oppimaan ja sisäistämään uusia asioita, joten se saattaa oppia jonkin tekniikan tai toisenkin Japanissa ollessaan.



Pelaaja:Untamed

Hahmo (c) Untamed
Tiedot (c) Untamed