Valon Armeija (Ohun Sotureille)

// Eli siis kaikki Ohulaiset tänne! //

Yukimura & Gin
Punaturkkinen ylipäällikkö istui kallion harjalla ja katsoi alas vuorten välissä lepäävään tukikohtaansa. Oli tavallinen alkukesän päivä, ja vuoristossa puhalsi lempeä tuuli. Laaksossa muut koirat olivat kiireellisiä päivän tehtäviensä kimpussa. Yukimura huokaisi ja mietti mitä Pahuuden nielemässä Futago solassa tapahtui tällä hetkellä.
"Yukimura... Älä huoli. Voitamme paratiisin takaisin kyllä." Nuorukaisen takaa kuului vanhemman koiran ääni joka sai Yukimuran kääntymään. Tämä näki isänsä ja hymähti.
"En huolikkaan, isä." Uros vastasi kun Gin kävi istumaan poikansa vierelle. "Toivon vaan ettei sota tule liian pian..." Yukimura oli aiemmin lähettänyt Chikon, Hikarin ja Kousuken alas kylään, sillä ei halunnut perheensä joutuvan varaan, jonka Yukimura jostain syystä aisti. Tosin, Saiyuri ja Shiro olivat jo livistäneet arestista, joten hän oli joutunut lähettämään Kazuman ja Souhein pentujen perään. Gin huokaisi ja katsoi taivasta.
"Samaa mieltä, poikani." Vanha akita totesi. "Toivottavasti kukistamme Kurokagen, ja sen jälkeen ei tarvitse enään sotia."

Kisco & Kiza
Kisco oli lähtenyt laskeutumaan vuorilta, lähdössä metsästämään. Hän oli tänään ruokavuorossa ja vastuussa ryhmänsä ravinnosta. Hän tiesi hyvin että alppejen juurella oli paljon erilaisia lintuja tähän aikaan vuodesta. Siitä riittäisi heidän 40-päiselle osastolleen.
"Vihaan metsästystä!" Kiscon takana kulkeva dobermanni ja metsästyspari Matsuda ärähti. "En koskaan saa mitään kiinni!" Kisco vilkaisi häntä ja iski silmää toiselle.
"Kannattaisi varmaan oppia pitämään naamasi kiinni!" Sekarotuinen ilkkui ja naurahti.

Kizan jalat olivat väsyneet juoksemista, mutta ei voinut pysähtyä. Hän oli aistinut että jotain suurta oli tapahtumassa Ohun ja Kurokagen välillä, ja oli päättänyt lähteä katsomaan että olivatko hänen aistinsa oikeassa. Susi läähätti kovasti ja päätti levätä. Mutta vain pari minuuttia! En voi maata tässä kun on kiire! Narttu kehotti itseään. Samassa pusikossa rapisi, ja ennen kun kultaturkki ehti tehdä mitään, esiin tuli dobermanni ja sekarotuinen rakki. Kiza hypähti seisomaan.
"Onko Ohun tukikohta jossain tällä?" Kiza kysyi kaksikolta. "Minulla on hyvin kiire päästä sinne niin pian kuin mahdollista!" Dobermanni kohotti kulmiaan.
"Mitä asiaa sinunlaisella hukalla on Ohun salaiseen tukikohtaan?" Tämä ärähti epäkohteliaasti.
"Haluan tavata ylipäällikön kanssa! Tulen Susien Monarkiasta." Kiza selitti. Kaksikko ei näyttänyt vakuuttuneelta. Susinarttu kirosi mielessään. "Tunnen yhden upseereista! Setteri nimeltä GB! Hän opetti yhtä nuorta sutta meidän riveissämme vähän aikaa sitten." Kiza kertoi, mutta kaksikko ei vieläkään antanut tälle ohjeita. Narttu seisoi paikallaan, odottaen että saisi edes jonkun vastauksen.

GB
Setteri makasi selällään ruohikolla ja katsoi pilviä. Hänellä ei ollut tänään tehtäviä, ja asia ärsytti GB:tä vähän. Hän oli tylsistynyt eikä keksinyt mitään tekemistä.
"Hööh... Missä se Sasukekin luuraa? Varmaan narttuja jahtaamassa kylässä..." GB huokaisi ja kuunteli lintujen ilosta laulua. Pian kuitenkin GB höristi korviaan; lintujen äänen sekoittui jotain muutakin. Uros nousi seisomaan ja kuunteli tarkemmin.
"Hei sinä siellä!" GB kuuli jonkun huutavan. Tämä lähti varovasti hölkkäämään äänen suuntaan, jos tulija olikin vihollinen. Mutta pian GB erotti valkoturkkisen Iga-koiran, joka kantoi selässään haavoittuvuutta soturia. Setteri hätkähti ja lähti juoksemaan vastaan. Kun hän pääsi lähemmäs, hän kauhistui kun tunnisti haavoittuneen koiran Yoeliksi (?), yhdeksi Ryhmänjohtajaksi.
"Mitä on tapahtunut?" GB kysyi Igalta.
"Kurokage... Hyökkäys..." Iga huohotti. "Yoel haavoittui ja Akame-San..." Valkoturkin ei tarvinnut sanoa asiaa loppuun, GB tajusi tapahtuneet Heti.
"Odota, haen ylipäällikön." Setteri sanoi ja pinkaisi juoksuun, etsimään Yukimuraa.

Tesshin

Vanha uros oli myös metsästys partiossa osana. Tämä oli napannut pari fasaania ja oli palaamassa  tukikohtaan, kunnes törmäsi Kizaan, Kiscoon ja Matsudaan. Uros laski nappaamansa linnut ja kysyi "Mitä täällä tapahtuu?"

"Onko jokin hätänä?" Tesshin kysyi huomatessaan että paikalla oli susi naaras joka oli lopen uupuneen näköinen.

(saa vastauksen "Onko jokin hätänä?")
"Voin näyttää sinulle tien johtajan luokse. olin muutenkin palaamassa." Uros poimi saaliinsa ja käveli vähän matkaa, kunnes varmisti että naaras seurasi tätä. Uros jatkoi hölkkäys vauhdilla, koska naaras oli uupuneen oloinen.

(ei saa vastausta "Onko jokin hätänä?")
Tesshin poimi linnut ja jatkoi matkaa, koska tämän oli muutenkin vielä tarkoitus palata metsästämään.

Yoel

Tobiraman liikkeet olivat niin pehmeitä, ettei puoleksi tajunnan rajamailla häilyvä Yoel välillä edes tajunnut heidän liikkuvan. Vaikka valkea iga olikin häntä hitusen pienempi ja sirompi, toisen vankat jalat jaksoivat helposti kuljettaa adrenaliinin ryöpyn turvin Tobiraman itsensä lisäksi myös selässä velttona makaavan Yoelin. Kishu oli kuitenkin loppumatkasta alkanut selvästi väsymään, sillä juoksuaskelten lomassa se kompuroi välillä niin, että Yoel oli tipahtaa kyydistä. Ninjakoiran puhtaanvalkea turkki oli tahriintunut Yoelin haavoista vuotavaan, punaiseen vereen, ja Tobirama näytti itsekin melkein yhtä huonokuntoiselta.

Tobirama tunsi helpotuksen aallon vyöryvän ylitseen, kun he viimein olivat saapuneet lähes perille asti. Tämä erottikin kohta jonkun juoksevan häntä vastaan, jonka iga tunnisti lähempää GB:ksi. Hän pysähtyi, ennen kuin setteri ehti tavoittaa heitä, ja rojahti sitten polvilleen uupumuksesta. Selässä makaava Yoel kierähti maahan kyljelleen. GB kysyi pikaisesti, mitä oli tapahtunut, mutta Tobiraman onnistui vastata vain katkonaisesti läähätyksen lomasta. Setteri kuitenkin näytti ymmärtävän tapahtumien kulun, sillä tämä lähti oitis hakemaan ylipäällikköä.

Tömähtäessään maahan, Yoel havahtui hereille, ja avasi silmänsä ammolleen. "Missä olemme..?" Uros kysyi heikosti, ja Tobirama kertoi heidän päässeen Ohuun. Salamana Yoel kierähti vatsalleen, ja yritti nousta seisomaan, mutta kehon lävitse luodin tavoin viiltävä kipu sai uroksen irvistämään, ja vajoamaan takaisin maahan. "Älä liiku. GB lähti hakemaan ylipäällikön. Odotetaan tässä." Iga kehotti, mutta Yoel ei kuunnellut, vaan yritti nousta uudemman kerran. Kirjavaturkkinen pääsi kuin pääsikin neljän jalkansa varaan, mutta raajat tärisivät väsymyksestä ja kehossa vallitsevasta kivusta niin rajusti, että Yoelin oli pakko laskeutua takaisin alas, ja jäädä vain odottamaan.

//Miksi en ole huomannut että täällä on tälläinenkin peli?

Weed.

Nuorukainen katseli hieman hermostuneena ympärilleen ja huokaisi, akita katsahti taivaalle,''Tavallinen tylsä päivä, niinkuin aina, on ollut liiankin rauhallista.'', Weed painoi päänsä alas ja kävi makuulle, hän ei tuntenut oloaan turvalliseksi,''Minun täytyy tehdä jotain Ohun hyväksi, mutta mitä?'', Pian Weed keksikin jotain, muille kuin muutamalle ystävälleen ilmoittamatta, akita päätti lähteä matkaan, hän katsahti vielä kerran taakseen ja kääntyi,''Palaan kyllä ajoissa, älkää huolehtiko, tuon armeijan mukanani.''

Weed lähti juoksemaan, hän oli ottanut mukaansa muutaman ystävänsä mutta oletti että muut eivät olleet viellä huomanneet hänen lähtöään, edessä odotti pitkä merimatka mutta hän tiesi että kaikki matkaan lähteneet olivat valmiita siihen.

Weed vilkuili ympärilleen edelleen hieman hermostuneena varmistaakseen että kukaan ei huomaisi häntä, matka tulisi olemaan pitkä ja raskas mutta jossain kaukana odottaisi luultavasti hyväntahtoisia laumoja jotka suostuisivat auttamaan häntä.

//Weed tuli vain piipahtamaan ja lähtee nyt hakemaan apua.

// Minä jatkan tästä, sillä en halua että peli jää seisomaan :3 'Myöhästyneet' pelaajat voivat sitten liittyä myöhemmin ja vaihdetaan järjestystä sitten. Nyt kuitenkin, järjestys on:

Shiomi
Miss Okami
Untamed
Illumination //


Kiza & Kisco
Kiscon, Matsudan ja Kizan päät kaikki kääntyivät kun tuntematon Koga koira saapui paikalle. No, ei nyt ihan tuntematon Kiscolle: sekarotuinen tunnisti Kogan Tesshiniksi, maineekkaaksi soturiksi Ohun laumassa.
"Ei niin sanotusti hätänä..." Uros aloitti. "En vaan tunne tätä narttua, enkä ole varma pitäisikö häneen luottaa... Hän haluaa nimittäin tavata Ylipäällikön." Matsuda sylkäisi Kizan suuntaan.
"Ei luoteta! Häivy täältä!" Toinen ärähti. Samassa Kizan hampaat välähtivät vaarallisesti: tämä ei tykännyt ollenkaan että häntä kohdeltiin kuin roskaa.
"Sanoinhan minä jo! Olen Monarkiasta, tollot!" Kultaturkki haukahti koirille. "Ohun koirat auttoivat meitä monta vuotta sitten, me olemme teille elämämme velkaa! Tunsin että jotain pahaa oli tapahtumassa ja riensin oitis tänne ottamaan selvää!" Naaras selitti koirille. "Pyydän... Haluan auttaa jos jotain hirveää on tapahtumassa..." Kisco katsoi säälivästi uupunutta narttua, ja päätti että toinen puhui totta. Kisco katsoi Tesshiniä.
"Tesshin-Sama... En halua olla epäkohtelias, mutta voisitko opastaa tämän kulkijan Ylipäällikön luokse?" Tämä kysyi vanhemmalta Kogalta kohteliaasti. "Meidän pitäisi nimittäin jatkaa metsästystä."

GB, Gin & Yukimura
GB ei varmaan koskaan ollut juossut yhtä lujaa elämässään, kun tämä kiisi ylös pientä vuoripolkua johtajien alueelle. Hän arveli Yukimuran olevan luolallaan, sillä ei ollut nähnyt toista koko aamuna. Setteri pian näki kallionharjalla kaksi akitasuvun jäsentä: hopeaturkkisen vanhuksen ja nuoren punaturkkisen johtajan.
"Ylipäällikkö! Tulkaa pian tänne! Nyt on tosi kyseessä!" Setteri huusi niin kovaa kun pystyi. Yukimura ja Gin oitis kuulivat GB:n mölyn ja katsoivat alas.
"Rauhoitu, GB, ja kerro mitä on tapahtunut." Gin sanoi setterille, joka pysähtyi kallion juurelle huohottamaan.
"Yoel on haavoittunut! Tobirama palasi, mutta Akame ei ollut heidän mukanaan!" Tämä selitti kiireisesti. Molemmat akitat hätkähtivät kauhusta. Yukimura nousi heti seisomaan ja loikkasi alas GB:n luokse.
"Missä he nyt ovat?" Punaturkki kysyi. GB nyökkäsi takaisin vuoripolun alun suuntaan.
"He saapuivat juuri... He olivat juuri päässeet vartijoiden ohi, luulisin ainakin." Yukimura nyökkäsi ja katsoi isäänsä, joka laskeutui kalliolta hitaammin kuin poikansa.
"Kiitos tiedosta, GB. Menen edeltä, varmista että isäni pääsee myös paikalle." Yukimura komensi, eikä jäänyt odottamaan vastausta, vaan ampaisi juoksuun. GB nyökkäsi ja jäi odottamaan Giniä. Vanha akita katsoi GB:tä ja lähti hitaasti hölkkäämään alas vuoripolkua.
"Älä... Minusta huoli, GB... Mene edeltä." Vanha akita käski, mutta GB ravisti päätään.
"Älä nyt tosissasi, Ylipäällikkö... Haluatko että saan selkäsaunan pojaltanne?" Setteri kysyi ja naurahti, avustaen Ginin alas vuoripolkua, siihen suuntaan missä Tobirama ja Yoel olivat.

Yukimura saapui Igan ja haavoittuneen ryhmänjohtajan luokse minuuteissa, liukuen pysähdykseen heidän eteensä. Näky hirvitti Yukimuraa: Yoel oli pahasti raadeltu, eikä tämä edes pystynyt kävelemään.
"Mitä hemmettiä on tapahtunut?" Yukimura vaati saada tietää, katsoen Tobiramaa kauhistuneena. "Tekikö Kurokage tämän? Entä Akame, missä Akame on? Eikö hän lähtenyt mukaasi?" Punaturkki katsoi Igaa ja Yoelia vuoron perään, jo valmiiksi pelkäen vastausta minkä kaksikko antaisivat hänelle.

Tesshin

Vanha Uros hölkkäsi paikan päälle ja näki kauhean näyn. Tobirama ja Yoel olivat palanneet huonojen vahinkojen kera. Tesshin oli aikaisemminkin haistanut veren ja nyt tämä sai suuremman syyn kiirehtiä. "Neiti. Ylipäällikkömme on tuo punaturkkinen uros, Yukimura. Minun täytyy kiirrehtiä." uros juoksi Yoelin ja Tobirama luokse. "Yoelin haavat täytyy hoitaa tai hän voi joutua vielä pahempaankin tilaan. voin kantaa hänet lepäämään ja haen pian siteet." Uros kehotti.

//On kai OK jos tungen tähän väliin?

Kagetora

Kage asteli rauhallisena "armeijan" tukikohdan läheisyydessä muutaman rivisotilaan kanssa jotka tämä oli värvännyt hiljattain. Kagelle koko tämä aika kun Kurokage oli vallassa, oli ollut suorastaan yhtä tuskaa. Se oli ollut vain tukikohdan luona täysin toimettomana. Se paloi halusta päästä valloittamaan Gajyo takaisin Yukimuran johdolla. Se paloi halusta saada upottaa hampaansa vihollisen lihaan.

Kagetoraa huoletti myös yksi seikka; sekään ei ollut enää mikään kovin nuori kolli, ja sitä huoletti saisiko kai-suku enää jatkoa. Kagen ajatukset keskeytti kaamea hälinä jokapuolella. Kagen onnistui erottaa Yukimura juoksemassaa johonkin. Kage suuntasi tietenkin samaan suuntaan. Hölmö tietenkin toivoi että pääsisi taistelemaan jotakuta vastaan.

// Tunge vain x) Ole sinä järjestyksessä sitten minua ennemmin, Miss Okamin jälkeen ^^ //

Yoel & Safire

Safire, joka oli tullut tukikohtaan Ginin kanssa yhtä aikaa jokin aikaa sitten, katsoi nyt makuupaikaltaan, kun entinen ylipäällikkö kiipesi vuoripolkua alas GB tukenaan. Akitanaaras olisi tahtonut syöksyä harmaaturkkisen uroksen luo, muttei viitsinyt. Vaikka hän olikin tutustunut Giniin aiemmin hiukan paremmin, niin se olisi tuntunut hiukan epäsopivalta suuren armeijan keskellä. Safire lähti kuitenkin samaan suuntaan, ottaakseen selvää, mitä etäämmällä tapahtui. Se jäi vähän matkan päähän ylimistöstä, ja katsoi huolissaan Yoelia, joka oli pahasti haavoittuneen näköinen.

Sekarotuinen nosti päätään, kun Yukimura viimein saapui paikalle. Vaikka odotus oli ollut todellisuudessa lyhyt, Yoelille se tuntui ikuisuudelta. Syyllisyys painoi raskaana ryhmänjohtajan sisällä. Kirjavaturkkinen puri hampaansa tiukasti yhteen, ennen kuin vastasi ylipäällikkönsä kysymykseen.

"Olin kuljeskelemassa lähellä Futago-solaa, kun eksyin epähuomiossa Kurokagen reviirille. Harmikseni jäin kiinni, ennen kuin ehdin häipyä..." Yoel aloitti. "Taistelin Kurokagen ryhmänjohtajaa vastaan, mutta hävisin..he olisivat tappaneet minut, ellei..." Uros piti pienen tauon, ennen kuin jatkoi, ilmeen muuttuessa synkemmäksi. "Akame sotureineen pelasti minut. Se, ettei hän ole vielä palannut, tarkoittaa sitä, että Kurokage sai hänet.." Yoel paljasti traagiset tapahtumat, vajoten sitten jälleen maahan makaamaan pitkin pituuttaan. "Kaikki on minun syytäni...antakaa anteeksi, ylipäällikkö." Yoel sanoi. Se oli aina tehnyt töitä Ohun armeijan edistymisen eteen, ja siksi tunsi pettäneensä johtajansa, ja koko laumansa. Sekarotuinen ei noteerannut Tesshinin sanoihin mitenkään, mutta se ei laittaisi vastaan, vaikka hänet vietäisiin hoidettavaksi, vaikka Yoel sitä ei kokenutkaan edukseen kaiken tapahtuneen jälkeen.

// Anteeksi taas! Kiireitä on ollut! D: //

Yukimura, Gin, Kiza & GB
Yukimura kuunteli järkyttyneenä Yoelin kertomusta ja huokaisi tämän kerrottuaan tarinansa loppuun. Alueelle oli kerääntynyt enemmänkin katsojia, mutta Yukimura ei välittänyt heistä; häntä huolestutti Akame, ja mitä Kurokage aikoisi nyt tehdä.
"Kiitän tästä tiedosta, Yoel." Punaturkki sanoi viimein, katsoen haavoittunutta ryhmänjohtajaa pieni hymy huulillaan. "Älä syytä itseäsi tapahtumista... Haavoistasi päätellen taistelit oikein tosissasi tätä paholaista vastaan. Akame on hyvin viisas ja urhea uros, sekä tärkeä jäsen armeijassamme. En usko että Kurokage sallii hänen kuolemaansa ihan heti."

Seuraavaksi Yukimura kääntyi Tesshinin puoleen. "Autan sinua huolehtimaan Yoelin haavoista." Yukimra totesi ja vilkaisi Tobiramaa, joka oli hyvin väsynyt myös. "Ja sinä voit nyt levätä. Kiitos kun toit Yoelin takaisin, ja näistä uutisista." Punaturkki kiitti, ja auttoi Tesshiniä nostamaan Yoelin vanhemman Kogan selkään (?).

Gin katsoi hiukan peremmältä kun Yukimura puhutteli ryhmänjohtajalleen. Kuullessaan Akamesta, vanhan hopeaturkin katse putosi maahan. Akame oli ollut hänen ystävänsä ja adjutanttinsa jo monta vuotta, ja akita heti huolestui kishusta. Uros sattui katsomaan taakseen, ja huomasi tutun näköisen akitanartun: Safire seisoi hiukan hänen takanaan, katsoen Yoelia huolestuneena. Gin hymähti toiselle ja käveli tämän rinnalle seisomaan.
"Näyttää pahalta..." Gin totesi, vaikka tiesi varsin hyvin että narttu oli myös kuullut tapahtuneista. Vanhan koiran ilme vakavoitui ja tämä katsoi narttua silmiin. "Näyttää siltä että sota tulee aikaisemmin kuin kuvittelimmekaan." Entinen ylipäällikkö sanoi, pikemminkin itselleen kun Safirelle. Huolestuneena, tämä katsoi maahan - Ginin mielessä liikkui kamala ajatus siitä, miten tämän ikä saattaisi viimeinkin tuhota hänen taistelukyvyn kokonaan, ja että miten seuraava kamppailu Kurokagea vastaan saattaisi olla hänen viimeinen.

GB oli johdattanut Ginin alas Yoelin ja Tobiraman luokse, ja jäänyt sitten itse katsomaan tilannetta sivusta. Uutiset jonkun Kurokagen ryhmänjohtajan ja Yoelin välisestä tappelusta sai GB:n karvat nousemaan pystyyn: tarkoittiko tämä sotaa? Setteri huomasi silmäkulmastaan kun Kagetora säntäsi paikalle. Tämän yllätykseksi hän myös näki Kizan saapuvan Tesshinin seurassa. Kiza myös huomasi GB:n, ja hölkkäsi oitis tämän rinnalle. Kiza ei tuntenut Ohun koiria, joten hän automaattisesti haki seuraa GB:stä, kenetkä hän oli jo tavannut kerran.
"Kiza? Mitä sinä täällä teet?" GB kysyi, yllättyneenä.
"Tunsin että jotain pahaa oli tapahtumassa, ja että te tarvitsitte apua, joten tulin tänne heti kun kerkesin. Näyttää siltä että vaistoni osuivat oikeaan." Narttu selitti ja katsoi kun Tesshin ja Yukimura alkoivat kantaa Yoelia hoitoon (?). Kiza katsoi GB:tä uudelleen, hiukan huolestuneena. "Toivottavasti se Akame-herra on kunnossa..." Tämä sanoi, ja GB huokaisi.
"Niin... Hän on hieno soturi, mutta edes hänestä ei ole taistelemaan tuhatta verenhimoista sekopäätä vastaan." Setteri sanoi ja katsoi Yukimuran suuntaan. Mitä aiot tehdä asialle, Yukimura? Tämä mietti. Mitäköhän Weed olisi tässä tilanteessa tehnyt?

// Hiljaista on, joten rikon järjestyksen, ja vastaan tässä välissä, jotta saadaan peliä hieman eteenpäin (: //

Yoel & Safire

Sekarotuinen uros katsoi ylipäällikköään, silmissään kunnioitusta ja suoranaista ihmetystä. Yoel tunsi, että ansaitsisi edes jonkinlaisen rangaistuksen "teoistaan", mutta Yukimura ei syyttänyt häntä, vaan kiitti häntä. Tuo ominaisuus oli yksi niistä ylipäällikön puolista, joka sai Yoelin kunnioittamaan Yukimuraa yhä enemmän. Jos vertasi Kurokagea Yukimuraan, niin molemmat osasivat pitää laumansa aisoissa, mutta Yukimura teki sen puhtaasti taidolla ja karismalla, toisinkuin Kurokage, joka piti laumaansa koossa pääasiassa pelottelulla ja manipuloinnilla.

"Kiitos, ylipäällikkö." Yoel sanoi, ja antoi sitten tämän auttaa itsensä Tesshinin selkään (?).


Safire katsoi Giniä, joka totesi Yoelin ulkomuodon näyttävän melko huonolta. Akita nyökkäsi, ja näytti sitten melko surulliselta, kun Gin puhui lähestyvästä sodasta. Toisaalta narttua kylmäsi ajatus siitä, että joutuisi kohtaamaan Kurokagen, mutta toisaalta hän tahtoi kostaa paholaiselle kaiken, mitä tämä oli tehnyt hänelle ja Ohulle. Ginin laskiessa katseensa maahan, Safire ei oikein tiennyt mitä tehdä, tai sanoa rohkaistakseen entistä ylipäällikköä. Narttu tunsi yhä jonkinlaisen kuilun heidän välillään, kuin he eivät koskaan voisi olla yhtä läheisiä kuin tosiystävät. Gin tuntui valta-asemansa vuoksi hyvin kaukaiselta, vaikka huomioikin jokaisen alaisensa tasapuolisesti, ja osasi olla läsnä.

Safire otti pari askelta lähemmäs Giniä, päättäväisen ilmeen kohotessa tämän kasvoille. "Me päihitämme sen pirulaisen, ja pelastamme Akamen. Lupaan tehdä kaiken voitavani sen eteen." Akitanarttu sanoi, ja katsoi sitten Yoelin, Yukimuran ja Tesshinin perään, jotka olivat lähteneet huolehtimaan ryhmänjohtajan haavoista (?). Heidänlaisiaan tulee lisää..ja osa menettää henkensä...mutta siihen on oltava valmiita. Jotta tulevat sukupolvet saavat elää rauhassa.. Safire ajatteli hieman lohduttomana.

Tesshin

Vanha uros kantoi Yoelin sivummalle kaikesta hälinästä, jotta toinen saisi levätä.
Uros sitoi vedessä kostutetut "siteet" joissa oli karhun verta Yoelin suurimpiin haavoihin. Tesshin haki myös yrttejä jotka tämä itse järsi tahnaksi ja nuoli sitten haavoja, jolloin lääke tahna meni pienempiin haavoihin Uroon kieleltä. Yrtti oli tehokasta, mutta kirveli hiukan. Tesshin myös hoivasi Tobiraman haavat ja antoi Yoelin levätä. Tesshin jäi heidän kanssa ja vahti ettei heidän tila huonone. Tesshin toi hieman lunta joka oli vielä jäljellä ensilumesta, jotta Tobirama saisi kostuttaa kurkkunsa ja levätä.

//Tämä on nyt sekavampaa, kun minäkin tungen väliin

Shiomi
Rosvo-Roope
Untamed
Miss Okami

//En ole enään mukana tässä pelissä.