Gabriel - Isoegoinen naistenmies

Kuvassa Gabrielin niska/kaulakarvat normaalitilassa, mutta tilanteesta riippuen ne pörhistyvät n. puolet tuuheamman näköisiksi.

Nimi: Gabriel (tuttujen kesken Gabe)
Skp: Uros
Ikä: 3,5v
Rotu: Tiibetinmastiffi


Kotimaa: Kiina, Tiibet
Liittouma: Ohun soturit
Asema: Vartija
Jälkeläiset: Ei ole
Puoliso: Ei ole



Motto: "Life is tough, my darling, but so am I."



Suku

Isä: Rowan ✞
Äiti: Shasta
Veljet: Michael ✞ & Lucas


OMINAISUUDET


Taito
Voima
Karisma
Nopeus
Kestävyys
Älykkyys
Puruvoima
Kivunsietokyky
Ketteryys
Refleksit
Tekniikat
Vaarallisuus
Puissa hyppely
Metsästystaito
Uimataito

Aistit
Näkö
Kuulo
Haju



ULKONÄKÖ


Kuvassa Gabrielin suurimmilleen pörhistynyt turkki.
(c) Emirrea


Säkäkorkeus: 72cm
Paino: 55kg
Turkinväri: Musta/tummanruskea, vaaleanrusehtavin tan-merkein
Silmien väri: Kellertävän oranssi


Gabriel on olemukseltaan todella massiivinen ja jykevä. Sen keho on lihaksia pullollaan, ja jalat ovat vahvat ja kestävät. Vahvaa ruumista verhoaa todella paksu ja pitkähkö turkki, joka saa Gabrielin näyttämään entistäkin suuremmalta. Turkki on kuitenkin suhteellisen ilmava, joten se tuo huomattavaa lisäpainoa ainoastaan läpimäräksi kastuessaan (esim. uidessa). Se myös suojaa erittäin hyvin kylmällä säällä.

Uroksella on erikoisuutena turkissaan se, että se käyttää sitä ikään kuin "puolustusmekanismina". Gabriel pörhistää kaulan ja niskan alueen turkkiaan ravistelemalla sen pörröisemmän ja ilmavamman näköiseksi, jolloin se näyttää suorastaan jättiläismäiseltä, ja heikentää vastustajan kykyä tarttua suoraan uroksen lihaan kiinni. Karvat nousevat pystyyn kaulan ja niskan alueella myös tahdosta riippumatta, kun Gabriel esimerkiksi kiihtyy. Myös hännässä olevat tuuheat karvat tehostavat "pallomaista" vaikutusta. (Havainnollistava kuva oikeasta tiibetinmastiffista: Klick) Gabrielin "harjaksen" käyttö on hieman saman tyylistä kuin Imperiumin Jugalla tai Monarkian Noroilla, mutta uros ei pysty ohjailemaan sitä mielensä mukaan tai kuristamaan vihollistaan. Vastustaja saattaa kuitenkin sotkeutua siihen yrittäessään tarttua Gabrielin kaulaan tai niskaan, jos sillä hetkellä harjas on pörröllään.

Uroksella on suuri pää, ja ilmeikkäät, hieman viekkaat silmät. Kokonaisilme on maskuliininen ja suorastaan komea, jos tykkää hieman karskimman ja miehekkäämmän tyylisestä uroksesta. Suuret leuat pystyvät tarttumaan vastustajaan hyvinkin vankasti, ja Gabrielin puruvoima on omaa luokkaansa. Uroksen toisena erikoisuutena ovat sen korvat, joka on jonkinlainen geenivirhe. Tiibetinmastiffin korvien pitäisi olla suurehkot ja lurpat, mutta Gabriel on perinyt itselleen joukosta erottuvan tuntomerkin, nimittäin pienehköt, pystyt korvat.



LUONNE


Gabriel on melko nuori, jonka vuoksi se on luonteeltaankin vielä niin sanotusti turhankin energinen ja harkitsematon. Sen ulkonäkö voi hämätä, sillä uros on melko tyynen ja rauhallisen oloinen ulospäin, jos sen kanssa ei ole vielä ehtinyt päästä jutustelemaan. Mastiffille suotu vahva ja lihaksikas keho on toiminut osasyynä sille, että Gabrielista on tullut todella itsevarma ja isoegoinen uros, joka on toisinaan jopa hieman mahtaileva ja ylpeäkin. Gabriel saattaa herkästi ajautua yliarvioimaan omia kykyjään, ja siksi sillä on tapana sotkeentua ongelmiin, joista se ei kykene yksin selviytymään.

Gabrielilla on temperamenttia, minkä vuoksi se ei kestä itseensä kohdistuvia solvauksia tai arvosteluja, vaan pamauttaa heti samantien jotain nasevaa takaisin. Uroksen ärsytyskynnys ei ole korkea, joten Gabriel saattaa ampaista kiinni päätään aukovan henkilön kurkkuun alta aikayksikön ja antaa kunnon selkäsaunan opetukseksi siitä, ettei hänen kuonolleen hypitä. Gabriel provosoituu myöskin melko herkästi, ja huonoina päivinä se saattaa olla omalta taholtaan riidanhaluinen. Silloin useimmat pysyttelevät mielellään kauempana, sillä kukaan harvemmin vapaaehtoisesti tahtoo tämän uroksen kanssa tapella.

Kaikesta huolimatta Gabriel on aina valmiina taistelemaan ystäviensä ja oikeuden puolesta, ja puolustamaan heikompia. Tällä karvaturrilla ei ole se kaikista oikeudenmukaisin ja armollisin ote vihollisiinsa, mutta Gabriel ei silti ole julma ja häikäilemätön. Se ei koskaan peräänny taistelusta, ja on todella periksiantamaton ja sitkeä vastus. Taistellessaan uroksen keskittyminen on erittäin hyvä, ja paksusta turkistaan huolimatta se on liikkeissään varsin ketterä.

Maskuliininen ja tuuheaturkkinen uros vetää puoleensa naaraita harva se päivä, eikä Gabriel suinkaan jätä ketään kaunista neitokaista huomiotta. Uroksella on paha tapa pyöritellä vastakkaisen sukupuolen edustajia mielensä mukaan, joskus jopa useita kerrallaan. Se nauttii narttujen huomiosta, ja puhuu noiden päät pyörälle kauniilla puheillaan. Gabrielilla on ollut useita kumppaneita, mutta se on hieman sitoutumiskammoinen, eivätkä suhteet kestä kauaa. Useita sydämiä särkenyt uros ei kuitenkaan koe yleensä huonoa omaatuntoa aiheuttamastaan pahasta mielestä, vaan unohtaa pian aikaisemmat leikkikalunsa, ja siirtyy seuraavaan. Pennuista Gabriel ei niinkään välitä, ja pyrkiikin hieman välttelemään noita. Omia pentuja uros ei ainakaan tällä hetkellä halua.



MENNEISYYS


Syntymä

Kolme veljestä syntyivät siellä, mistä heidän rotunsa on alunperin lähtöisin: Tiibetin eteläosissa. Veljeksistä oli määrä tulla isänsä Rowanin tavoin karjanvartijoita, sillä karussa maastossa liikkui paljon petoeläimiä, joille karja oli helpompi saalis kuin villit saaliseläimet. Omistajan oma koira, eli pentujen isä, alkoi olla jo iäkäs, ja mies tiesi tarvitsevansa pian uuden tilalle. Naapurin karjatilalla oli sattumalta saman rotuinen narttukoira, ja omistajat sopivat keskenään pentujen teettämisestä. Shasta tuotiin Rowanin luo, ja kaksikon annettiin viettää aikaa kahdestaan muutama päivä, ennen kuin narttu palasi takaisin omistajalleen odottamaan pentujen syntymää.

Pari kuukautta myöhemmin Shasta synnytti kolme tervettä pentua, kaikki uroksia. Niistä yksi oli musta ruskein merkein, toinen kokonaan musta, ja kolmas punainen. Mustilla pennuilla oli selvästi tuuheampi turkki kuin punaisella, ja siksi omistajat sopivat, että molemmat ottaisivat kaksi pitkäkarvaista urosta karjakoiriksi, ja kolmas myytäisiin, ja rahat jaettaisiin puoliksi. Pitkäturkkiset koirat sopeutuisivat nopeammin karuihin olosuhteisiin, ja olisivat paremmassa turvassa pedoilta. Gabrielin omistaja huomasi, että hänen pennullaan oli poikkeavat korvat: ne eivät olleet mastiffille ominaisesti lupat, vaan pienet ja pystyt. Mies kuitenkin näki sen vain hyvänä ominaisuutena, sillä pienempiin korviin olisi petoeläimen vaikeampi tarttua.

Koska molemmat karjatilalliset olivat vahvasti uskonnollisia kristittyjä, pennut nimettiin yksimielisesti kristinuskon merkkihenkilöiden mukaan: Musta koira sai nimen Michael, ruskeamerkkinen Gabriel ja punaisesta tuli Lucas. Omistajat uskoivat siten saavansa myös luojansa suojelusta, kunnioittamalla uskoaan koirien nimeämisen kautta.


Pentujen koulutus

Rowanin omistaja oli kokeneempi koirien kanssa, joten hän alkoi kouluttaa Michaelia ja Gabrielia sillä aikaa, kun Shastan omistaja etsi kotia Lucasille. Veljekset oppivat nopeasti, ja Lucas oli hyvin kateellinen noille, sillä hän ei saanut osallistua opetukseen. Gabriel ja Michael alkoivatkin kiusata lyhytkarvaista veljeään aina tuota tavatessaan, ja Lucas puolestaan alkoi vihata kaksikkoa. Se ei olisi tahtonut lähteä koskaan mukaan tapaamaan veljiään, mutta Shastan omistaja tahtoi seurata silloin tällöin oman pentunsa koulutusta, ja siksi vieraili usein toisella tilalla koiriensa kanssa. Michael ja Gabriel olivat hyvää pataa keskenään, ja Lucas jäi aina ulkopuolelle kaikessa.


Rowanin kuolema ja Lucasin katoaminen

Iäkäs Rowan ei eräänä aamuna enää avannutkaan silmiään, ja tuona päivänä yksivuotiaan Gabrielin oli astuttava isänsä saappaisiin. Sen koulutus oli valmis, ja uros hoitikin hommansa hyvin. Yksikään petoeläin ei päässyt lähelle karjaa, vaan sai samantien Gabrielin kimppuunsa. Omistaja oli koiraansa hyvin tyytyväinen, ja sai myös kuulla, että Michaelkin toimi hyvin äitinsä Shastan rinnalla suojelemassa tilaa.

Yhtenä päivänä Gabrielin omistaja sai tiedon naapuritilalta, että Lucasille oli löytynyt ostaja. Samana iltana tuli kuitenkin toinen viesti, että Lucas oli kadonnut. Koirasta ei löytynyt jälkeäkään, ja miehet alkoivat epäillä, että jokin petoeläin oli vienyt tämän pihasta. Vaikka Gabrielin välit veljeensä olivat olleet huonot, se silti järkyttyi Lucasin katoamisesta. Myös Michael suri veljeään, ja oli varma, että tämä oli menettänyt henkensä.


Villikoira

Gabriel jatkoi vartijointityötään entiseen tapaansa, ja täytti pian puolitoista vuotta. Puoli vuotta oli siis kulunut Lucasin katoamisesta. Pimeänä iltana mastiffi kierteli tuttuun tapaansa tiluksien rajoja, kun joku kävi äkkiarvaamatta hänen kimppuunsa. Gabriel puolustautui raivokkaasti, mutta toinen oli todella vahva ja taitava taistelija. Uros teki kaikkensa, mutta jäi alakynteen, ja lopulta hävisi. Uros hämmästeli toisen käytöstä, sillä petoeläimet eivät tehneet mitään tuollaista. Kun toinen astui paremmin näkyviin, Gabriel järkyttyi. Hyökkääjä oli hänen kadonnut veljensä, Lucas.

Lucas ei jatkanut taistelua voitettuaan, vaan ryhtyi keskustelemaan huolettomasti. Hän kertoi, että oli karannut puoli vuotta sitten omistajaltaan kuultuaan joutuvansa myydyksi. Lucas oli vaeltanut kauas synnyinmaaltaan, ja päätynyt lopulta Japaniin. Punaturkkinen kertoi liittyneensä villikoirien laumaan, jota johti Yukimura -niminen akitauros. Silmät loistaen Lucas paljasti olevansa soturi, joka puolusti oikeuden toteutumista. Hän oli saanut hyvän koulutuksen, ja Gabriel tajusi toisen olevan siksi niin taitava taistelemaan. Ensimmäistä kertaa elämässään Gabriel tunsi suurta kateutta veljeään kohtaan, ja samalla myös vahvaa katumusta siitä, että oli kiusannut Lucasia sen vuoksi, ettei toisesta tullut vartijakoiraa. Lucas kuitenkin vakuutti, että oli antanut kaiken anteeksi, ja houkutteli Gabrielia lähtemään mukaansa. Mastiffi empi pitkään, mutta lopulta suostui lähtemään. Se tunsi hieman syyllisyyttä siitä, että jätti karjan vartioimatta, mutta tilaisuus elää villikoiran elämää oli aivan liian houkutteleva. Gabriel alkoi jopa salaa haaveilla siitä, että hänestä tulisi Lucasin kertomien soturien johtaja.

Kaksikko vieraili vielä naapuritilalla houkuttelemassa mukaan kolmatta veljestä, Michaelia, joka ei kuitenkaan suostunut jättämään vartiopaikkaansa. Hänen mielestään myös Gabriel oli typerys jättäessään isäntänsä pulaan, ja käski veljiensä häipyä hänen mailtaan. Niinpä hiukan yllättyneet ja osittain pettyneetkin Lucas ja Gabriel lähtivät matkaan kaksin. He ehtivät taivaltaa ehkä kymmenisen kilometriä, kun kuulivat jonkun seuraavan heitä, ja varautuivat kohtamaan jonkin villieläimen. Se oli kuitenkin vain Michael, joka oli sittenkin päättänyt lähteä heidän mukaansa. Michael pahoitteli aikaisempia sanojaan, ja kertoi, ettei tahtonut olla erossa veljistään. Jos Gabriel ja Lucas olisivat lähteneet ilman häntä, he tuskin olisivat nähneet toisiaan enää koskaan. Lucas lähti johtamaan veljiään kohti Japania, jotka nyt nöyrästi seurasivat punaturkkia, jonka aikaisemmin itse olivat laittaneet nöyristelemään heille.


Saapuminen Japaniin ja kouluttautuminen soturiksi

Matka oli ollut pitkä, mutta lopulta veljekset saapuivat määränpäähänsä. Lucas johdatti Michaelin ja Gabrielin Ohun tukikohtaan tapaamaan Yukimuraa, ja tämä ilahtui suuresti kahdesta vahvasta soturista lisänä joukkoihinsa. Gabriel oli suorastaan häkeltynyt tavatessaan Ohun ylimistön jäseniä, sillä toisista huokuva karisma oli jotain niin ainutlaatuista, että suuriegoinen uros tunsi itsensä kovin pieneksi. Lucas lupasi opettaa veljilleen kaiken minkä osasi, ja Yukimura antoi punaturkille luvan kouluttaa veljiään.

Uutuuden viehätys ja karismaattinen ylimistö eivät kuitenkaan vaikuttaneet Gabrieliin kauaa. Sitä alkoi ärsyttää veljensä Lucasin määräily ja käskyttäminen, ja uros muutenkin tunsi voimakasta kuulumattomuutta Ohun sotureihin, sillä heidän päämääränsä oli mastiffille tuiki tuntematon. Gabriel ei kokenut toimivansa omien periaatteidensa mukaan, ja niinpä nuori uros nousi kapinaan Yukimuraa vastaan. Punaturkkinen johtaja ei hermostunut hänelle, mutta otti tyynesti vastaan haasteen kaksintaistelusta. Gabriel kävikin itsevarmasti ylipäällikköä vastaan, ja hävisi melkein heti taistelun alettua. Uros tunsi ylitsepääsemätöntä häpeää, ja niinpä se päätti häipyä koko Ohun armeijan tukikohdasta hyvästelemättä edes veljiään.


Kurokagen kohtaaminen

Kuljeskeltuaan muutaman viikon omilla teillään, Gabriel eksyi vieraan koiralauman alueelle. Se oli kuullut paljon Kurokagesta, muttei ollut koskaan nähnyt ainuttakaan koirasuden soturia. Se ei kuitenkaan voinut olla tunnistamatta paholaisten johtajaa, kun törmäsi tähän Futago-solassa. Kurokage ei ilahtunut Gabrielin luvattomasta vierailusta, ja siksi määräsi mastiffin teloitettavaksi - ellei uros sitten tahtonut liittyä hänen joukkoihinsa.

Gabriel pohti vaihtoehtojaan tarkasti. Kurokage oli onnistunut sekoittamaan hänen päätää mahtailevilla puheillaan, ja lupaillut urokselle suuria. Mastiffi oli jo vähällä hyväksyä koirasuden ehdotuksen, mutta lopulta tajusi, ettei Kurokagen kaltainen pa*kiainen ansainnut häntä joukkoihinsa. Niinpä Gabriel kieltäytyi, mutta Kurokage ei hyväksynyt hänen vastaustaan, ja hyökkäsi säälimättä nuoremman uroksen kimppuun. Gabriel ei ollut pärjännyt Yukimuralle alkuunkaan, joten hänellä ei myöskään ollut jakoja Kurokagea vastaan. Uros olisi takuulla kuollut, jos hänen veljensä eivät olisi rynnänneet hätiin. Lucas ja Michael onnistuivat yhteistuumin saamaan Kurokagen pois Gabrielin kimpusta, ja kolmikko lähti pakomatkalle.

Kurokage ei jättänyt leikkiä kesken, vaan määräsi soturinsa veljesten perään. He saavuttivat urokset, ja onnistuivat nappaamaan Michaelin. Ennen kuin Lucas ja Gabriel ehtivät tehdä mitään, oli heidän veljensä jo kuollut. Gabriel ei koskaan unohtaisi sitä näkyä tai tunnetta, vaikka muistot siltä hetkeltä muutoin ovatkin utuisia. Lucas ja Gabriel joutuivat pakenemaan kaksin, ilman Michaelia, ja onnistuivat juuri ja juuri livistämään Kurokagen sotureilta vahingoittumattomina.


Paluu Ohuun

Gabrielilla kesti kauan toipua veljensä kuolemasta, mutta uros lähentyi Lucasin kanssa enemmän kuin koskaan, ja lupautui jälleen ottamaan vastaan soturikoulutusta. Häntä opetti myös Ohun kokeneemmat soturit, ja Gabrielista tulikin veljensä veroinen taistelija. Vasta nyt mastiffi suostui taipumaan Yukimuran tahtoon, ja pyysi toiselta anteeksi aikaisempaa käytöstään. Nyt uros ymmärsi täysin, miksi Ohu taisteli Kurokagea vastaan, ja oli vihdoin itsekin saanut veljensä kuoleman myötä kristallinkirkkaan selkeän syyn nousta koirasutta vastaan. Uros vietti paljon aikaa Lucasin kanssa, kunnes näiden tiet erkanivat Gabrielin siirryttyä vartijan tehtäviin taustansa vuoksi. Se olikin urokselle miellyttävä ja omalta tuntuva tehtävä, johon ei kyllästynyt, ja joka muistutti menneistä ajoista.

Gabriel kotiutui hyvin, ja kaksivuotiaana alkoikin jo pikkuhiljaa aikuistua ja asettua aloilleen, tai siltä se ainakin alkuun näytti. Uros tapasi unelmiensa nartun, kauniin sakemannin nimeltä Danaya, ja ryhtyi suunnittelemaan tuon kanssa tulevaisuutta yhdessä. Jokin kuitenkin meni vikaan, johtuen ehkä Gabrielin villistä seikkailijaluonteesta, kun yhtäkkiä tämä ei tuntenutkaan samanlaisia tunteita kumppaniaan kohtaan. Tavatessaan toisen nartun, sekarotuisen Mindyn, Gabrielia vietiin jälleen, ja Danayan sydän särkyi. Tätä jatkui koko ajan uudelleen ja uudelleen, kunnes Gabriel tajusi olevansa se, joka veti naaraita puoleensa. Uroksen "maine" kiiri, ja useimmat yrittivät niin sanotusti kesyttää tämän sydäntensärkijän, siinä onnistumatta. Gabriel ryhtyikin vain pelaamaan narttujen kanssa, ja hakemaan siten jännitystä elämäänsä hylkäämällä aikaisemmat haaveet rauhallisesta perhe-elämästä.



TAISTELUTEKNIIKAT


Raion Burashi [vapaa käännös: leijonanharja] - Gabrielin oma erikoisuus, jonka se on perinyt tuuhean turkkinsa myötä. Uros kykenee pörhistämään turkkinsa kaulan ja niskan alueelta miltei kaksinkertaiseksi, joko halutessaan ravistamalla sen voimakkaasti tuuheaksi, tai tahdosta riippumatta niskakarvojen noustessa pystyyn. Turkki vaikeuttaa vihollista tarttumasta kiinni Gabrielin nahkaan, ja varomattomimmat saattavat sotkeentua pitkiin karvoihin. Gabriel ei osaa hallita harjastaan kuten Imperiumin tai Monarkian Juga ja Noroi, mutta osaa hyödyntää sitä hieman samankaltaisesti.

Kizetsu Saseru [vapaa käännös: tyrmätä] - Tekniikka muistuttaa Johnin käyttämää potkua, ja se toimiikin samalla periaatteella. Gabriel siis kääntää joko paikallaan tai vauhdissa takapäänsä kohti vihollista, ja potkaisee voimakkaasti joko vain toisella tai molemmilla takajaloillaan. Toisella takajalalla potkaistuna liike ei ole yhtä voimakas, mutta riittää murtamaan heikomman vihollisen luita. Potku molemmilla takajaloilla voi olla kohtalokkaampi, jos se onnistuu osumaan tärkeisiin elimiin tai pään alueelle. Heikkoutena vihollinen saattaa kyetä tarttumaan Gabrielin takajalkoihin, tai uros voi potkaista ohi esim. puunrunkoon, ja murtaa omat jalkansa.




Muuta

-Idea hahmoon lähti Emirrean tekemästä upeasta kuvasta (ulkonäkö -kohdassa).

-Pelaajaa etsiskelisin Gabrielin lyhytkarvaiselle, punaturkkiselle veljelle Lucasille. Lucas on rivisotilaana Ohun joukoissa, ja toiminut Gabrielin osittaisena kouluttajana.

-Etsin myös naarasehdokasta/ehdokkaita pyöriteltäviksi Gabrielille ei-vakaviin suhteisiin.



Hahmo (c) Emirrea/Untamed
Tiedot (c) Untamed