Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat

Tulevaisuuden Torahampaat on vuonna 2015 perustettu roolipeli, joka perustuu Ginga-sarjaan. Pelissä pelataan sekä omilla että sarjassa esiintyvillä hahmoilla.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
Miss Okami

avatar

Viestien lukumäärä : 645
Join date : 15.04.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Arkipäivisin saavutettavissa klo 12:00 - 22:00 ja viikonloppuisin jopa kellon ympäri

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   Pe Tammi 27, 2017 9:43 pm

Yu Gija

Naaraan sotakokemuksien ansiosta tätäkään ei haitannut muutokset suunnitelmassa ja nyökkäsi Volyalle hyväksyvästi. Yu gija yritti pitää vauhtiaan samana, koska olisi liian selvää, että "vihollinen" oltiin jo huomattu ja halusikin tuon ajattelevan toisin. Yu gija pysyi volyan lähettyvillä koko ajan, mutta seurasi ympäristöä sivusilmällä. Luolalle päästyä Yu gija ei jäänyt ulos miettimään vaan juoksi sisään pimeään luolaan ja toivoi, ettei törmäisi mihinkään säkkipimeässä. Yu gija hengästyneenä pysähtyi ja antoi silmiensä tottua pimeään. Tämä etsi katseellaan ensin Volyan ja sitten kiinnitti sen suuaukolle. "Onko sinulla tietoa kuka se voisi olla? Orava se ei ainakaan ollut... On liian pimeä, muutenkaan erottaa kasvopiirteitä taikka turkin väriä." Yu gija sanoi hiljaa, lähellä olevalle Volyalle(?). Yu gija pysyi valppaana suuaukosta ja toivoi pakenevansa turhaa konflicktiä pysymällä turvassa, mutta tunsi olonsa myös ansatuksi. "Hän ei taida tulla... saattoi jäädä odottamaan ulos, jotta voi hyökätä kun poistumme..." Yu gija sanoi ja seisoi ylvään näköisenä, kuin sotilas, mutta käänsi toisen korvansa taaksepäin. Yu gija toivoi Volyan keksivän uutta keinoa hätistää uusi mahdollinen uhka.

Tesshin

Vanha uros oli vain päättänyt lähteä Ohusta seuraamaan Volyaa, mutta päätti pysyä piilossa. Tesshin enemmän vahti toisen selustaa ja varoi, ettei tuokin joutuisi Akamen lailla vangiksi. Yksin liikkuminen kun ei ollut viisasta. Kuitenkaan ei Tesshin aikonut puuttua toisen konflikteihin, vaan pikemminkin ilmoittaa jos toiselle kävi jotenkin. Gaikotsu oli sentään Koga ja Tesshin olisi hyvinkin voinut mennä toista puollustamaan. Tesshin olikin epävarma Yu gijasta, koska ei tunnistanut toista ollenkaan. Vielä toisen varmuus liikkua yössä lisäsi Tesshinin arvelua. onko kyseessa ansa vai onko tuntematon tosissaan? Jos kyseessä on jotain, mikä voi aiheuttaa Volyan surman, en anna hänen kokea sitä... Tesshin skeptisesti ajatteli ja pysyi puissa.

Kuitenkin ajatuksissaan uros loikkasi laholle oksalle joka putosi, mutta Tesshinin taidot riittivät uppoavan laivan evakuoimiseen. Kuitenkin, nyt Tesshinin olemassa olo oli tullut tunnetuksi ja tämä huomasi molempien olevan varuillaan. Tesshin oitis huomasi, että kaksikossa oli paljon samankaltaisuuksia. Tesshin juoksi puissa vielä heidän perässä, kun epähuomiossaan kiihdytti heidän ohitse. Tesshinin tajuttua virheensä tämä käytti Kogien kotamis tekniikkaa ja piilottautui hetkeksi. Vanha uros jäi katsomaan mitä he tekisivät ja kaksikko lopulta kääntyi yhtäkkiä. Tesshin oli hieman ihmeissään, mutta tuo ajatteli sitä viisaana tekona ja seurasi noita luolalle asti. Tesshin ei nähnyt syytä mennä luolaan itse ja kaipasikin lepoa. Tämä lepäsi puussa, mutta pysyi valppaana jos kaksikko sieltä vielä poistuisi.

//Käytän Tesshiniä vähän aikaa pelissä Razz
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kondonorieki.palstani.com/
Lone Wolf

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 12.04.2015
Ikä : 20

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   La Helmi 04, 2017 2:20 pm

Volya

Luolalle saavuttuaan, Volya käveli suoraan sisälle, luottaen siihen ettei kukaan olisi odottamassa heitä, olihan luolan tarkoitus olla syrjässä ja tuntematon. Heti silmiensä totuttua pimeyteen, hän skannasi katseellaan luolan tyhjyyden nopeasti, ennen suuaukolle päin kääntymistä. Sakemanni oli ollut täällä vain pari kertaa, mutta luola oli heidän paras vaihtoehtonsa varmaankin kilometrien säteellä. Sisätilan pimeydestä ulos näki todella hyvin, eikä luolaan ollut muuta sisäänkäyntiä, joka antoi Volyan ajattelukaavassa kaksikolle erinomaisen etulyöntiaseman vakoojan esiin savustamiseksi.

Volya kääntyi hieman Yu Gijan puoleen tuon puhuessa. Luolan perältä hiipivä pimeys tuntui miltei nielaisevan heidän muotonsa, mutta Volya saattoi kyllä hyvin erottaa nartun lähellään. "Hmm... Meillä on seuranamme mahdollisesti ninjakoira." Uros vastasi kysymykseen mietteliään kuuloisena, lipaisten huuliaan nopeasti. "Olen tavannut jo kaksi aikanani täällä, mutten ole nähnyt heitä koskaan Japanin ulkopuolella. Täytyy olla paikallinen perinne." Hän kertoi toverilleen, nyt varmemman kuuloisella äänellä. "Jos olen oppinut jotain, niin he ovat nopeita ja ketteriä, siksi päätin tänne tulosta. Oksistossa ninjakoiralla olisi huomattava etu." Volya valaisi potentiaalisesta vastustajasta.

Hetkeen ei tosiaan tapahtunutkaan mitään ja Volya nyökkäili myöntävästi Yu Gijan spekuloidessa siitä, mihin heitä seurannut hahmo olisi jäänyt. "Aivan. Meillä ei kuitenkaan ole kiire, pelataan vahvuuksiemme mukaan... Jos hän haluaa meidät ulos, saa hän tulla hakemaan meidät. Mitä tapahtuukaan, en aio johdattaa ketään tuntematonta maillemme." Seefferi ehdotti, istuen alas aikaisemmasta, valmiimmasta asennostaan. Vaikka tuon keho rentoutui, aistit olivat aina yhtä varuillaan, etsien kiivaasti uhan merkkejä.

_________________


Hahmoni:

Volya - Kiritsu Shirogetsu - Sagasu - Laika - Kaiser

~ Sprites by Shiomi ~

Tekeillä:

Stuka - Sasha
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Miss Okami

avatar

Viestien lukumäärä : 645
Join date : 15.04.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Arkipäivisin saavutettavissa klo 12:00 - 22:00 ja viikonloppuisin jopa kellon ympäri

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   La Helmi 04, 2017 5:33 pm

Yu Gija

Naaraskin istuutui ja tutki hieman luolaa katseellaan, mutta oli silti valppaana luolan sisäänkäynnistä. "Kärsivällisyys on valttia..." Yu Gija sanoi itselleen ja tuijotti luolan sisäänkäyntiä. Luolassa oli kyllä pimeämpää kuin ulkona, mutta ei sielläkkään nähnyt kunnolla yön takia. "Montakohan ninjaa on kyseessä?" Yu Gija kysyi Volyalta rauhallisena. Naaras ei voinut olla ajattelematta tätä pienen' kamppailuna tuntemattoman välillä, kärsivällisyydestä. "Mitä jos piiloudumme luolan pimeyteen ja lepäämme? turha jännittäminen voi rasittaa silmiä ja mieltä liikaa." Naaras totesti hieman vilkaisten Volyan varjoista siluettia jonka tämä saattoi hahmottaa vierellään.

Kului jopa tunteja kaksikon odottaessa vihollista ja kello oli 4 aamu - yöllä. Yu Gija oli asettunut makaamaan, koska tiesi, että vaikka tuntematon tulisikin luolaan, eihän heitä heti näkisi piemydessä. Tuntematon oli astellut luolan suu aukolle ja Yu Gija näki tuon mustan siluetin. Turkin väriä taikka kasvoja ei pystynyt erottamaan, takaa tulevan valon takia. Yu Gija nousi oitis asemiin ja odotti Volyan merkkiä. Naaras kun näki toisen enemmän komentajan tilassa kuin itsensä. Yu Gija pysyi kuitenkin rauhallisena, eikä sanonut mitään...

Tesshin

Tesshin lepäsi oksilla tunnin tai pari, koska oli jo niin vanha ja tarvitsi hieman enemmän lepoa kuin ennen. Luotanko Tuntemattomaan tarpeeksi, että annan tuon olla Volyan kanssa yksin? Mitä jos tuo tappaa Volyan sillä välin kun minä lepään? Tesshin luotti kyllä Volyan taitoihin, muttei osannut aavistaa toisten luulevan tätä viholliseksi, vaikka tiesi heidän tämän nähneen. Tesshin päätti käydä vilkaisemassa Luolaan, mutta ei astunut sisälle. Tesshin jäi suuaukolle ja kuunteli tarkkaan. Vanhus ei kuitenkaan nähnyt kumpaakaan, mutta saattoi kuulla hieman liikehdintää ja kaksikon hengitystä joka kulki luolassa hieman kaikuen. Tesshin istuutuikin, koska ei halunnut näyttää liian uhkaavalta, mutta ei vieläkään luottanut Yu gijaan. Tesshin taitojen ansiosta, tämä pysyikin rauhallisena ja uskoi pystyvänsä väistää jos tuntematon hyökkäisi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kondonorieki.palstani.com/
Lone Wolf

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 12.04.2015
Ikä : 20

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   Pe Helmi 10, 2017 5:54 am

Volya

"En tiedä, luulen nähneeni vain yhden... Mutta pitäisi varmaan varautua useampaan." Volya vastasi Yu Gijan kysymykseen siitä, kuinka monta ninjaa heitä oli mahdollisesti seurannut. Uros puhuikin totta, ja hänelle luola oli tuon mahdollisuuden takia vain aiempaa tärkeämpi suoja. Naaraan jatkaessa, Volya vain nyökkäili tuolle rauhallisesti, irrottamatta katsettaan suuaukolta. Aika kului, eikä kuulunut tai näkynyt mitään. Siitä huolimatta sakemanni ei osoittanut mitään merkkejä suunnitelman muutoksesta tai edes puhunut. Yu Gijan tavoin hän oli asettunut makaamaan luolan kiviselle lattialle ja ajoittain laski päänsä tassuihinsa lepuuttaakseen silmiään väsymyksestä, joka alkoi armottomasti tekemään olemassaolonsa selväksi hänen keholleen.

Yllättäen pimeyden ja hiljaisuuden keskellä tapahtui jotain, nimittäin luolan suuaukolle ilmestyi hahmo. Volya räpäytti silmiään kerran muutoksen jälkeen, kunnes hän tajusi täysin odottamansa asian tapahtuneen. Nopeasti uros vilkaisi seuralaiseensa, jonka tunnisti pimeydessäkin katsovan hänen puoleensa. Sakemanni kiinnitti katseensa takaisin tuntemattomaan henkilöön heidän edessään ja nousi hitusen korkeammalle makuuasennostaan, lähtien hitaaseen ja hallittuun hiipimisliikkeeseen luolan suuaukkoa kohti.

Volya aisti olevansa komennossa, muttei ajatellut itseään Yu Gijan korkeampiarvoisena, vaan toverina. Toisen paikallaolo tässä tilanteessa muistutti harmaaturkkia suuresti ajastaan ihmisten alaisuudessa ja sen aikaisesta yhteistyöstä muiden sotakoirien kanssa. Vaikka he eivät olleet puhuneet aiheesta yhtään, Volya tiesi Yu Gijan seuraavan hänen ohjeitaan. Sen takana oli kuin jokin kirjoittamaton sääntö, sanaton yhteisymmärrys heidän sotakoirien keskuudessa. Oli miten oli, Volya tunsi olonsa vain turvallisemmaksi sen tiedon seurauksena, että toinen oli hänen rinnallaan ja tulisi seuraamaan uroksen aloitetta.

Oli kulunut vain muutama sekunti, vaikka se tuskin kenellekään paikalla olevalle tuntui siltä, kun Volya kuiskasi niin hennon hiljaisesti mutta silti kuultavasti kuin vain pystyi: "Napataan se.", ennen paikaltaan ampaisemista suuaukolla olevaa hahmoa kohti. Silkka jännite joka uroksella oli takajaloissaan tätä syöksyä varten lennätti hänet muukalaista kohti huomattavalla nopeudella, mutta lähestymisen yhteydessä Volyan aivot rekisteröivät näkemänsä kunnolla ja shokkimainen aalto pyyhkäisi hänen ylitseen realisaation iskiessä.

Tesshin?! Volya möläytti ajatuksissaan täydessä hämmennyksessä, kunnes miltei välittömästi tajusi lähestyvän katastrofin. Hän keskeytti syöksynsä niin pikaisesti kuin pystyi, lyöden jalkansa rajusti kiviseen maahan ja hidastaen kulkuaan parhaansa mukaan. Mustat kynnet kirskuivat kivistä maanpintaa vasten sakemannin hidastaessa hyökkäyksensä totaaliseen pysähdykseen, mutta hänen hyökkäyksensä ei suinkaan ollut ainoa (?).

"Yugi, seis!" Volya huudahti äänellä, josta saattoi helposti tunnistaa suurta tragediaa edeltävän hätääntyneisyyden ja totisuuden. Yrityksessään saada tieto mahdollisimman nopeasti ulos tässä hankalassa tilanteessa, hän kompuroi naaraan nimen kanssa ja sattumalta lyhensi sen onnistuneesti. Volya saattoi vain toivoa, että Yu Gija ehtisi myöskin reagoida muutokseen ajoissa tappioiden välttämiseksi.

_________________


Hahmoni:

Volya - Kiritsu Shirogetsu - Sagasu - Laika - Kaiser

~ Sprites by Shiomi ~

Tekeillä:

Stuka - Sasha
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Miss Okami

avatar

Viestien lukumäärä : 645
Join date : 15.04.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Arkipäivisin saavutettavissa klo 12:00 - 22:00 ja viikonloppuisin jopa kellon ympäri

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   Su Helmi 12, 2017 9:55 pm

Yu Gija

Seuraten Volyan esimerkkiä naaras lähti hiipimään Volyan takana ja odotti toisen hyökkäystä, kuin merkkinä. Kaksikolla oli sotilas mainen yhteis ymmärrys ja pystyivät kuin lukemaan toistensa ajatuksen taistelukentällä. Siksi Yu Gija tiesi miten hyökkäisi ja milloin. Yu Gija tiesi, että useampi sotilas tarkoitti vahvempaa yksikköä. Yu Gijan ja Volyan yhteisen ymmärryksen vuoksi tuo tiesi pystyvänsä luottaa Volyan johtamiseen, varsinkin kun kyseessä oli Volyan seutu tai lauman alue. Yu Gija ehti lähte juoksuun Volyan lailla, mutta toisen hidastaminen aiheutti naaraalle hieman vaikeuksia tajuta tilanne ja tuo jatkoi juoksua, ajatellen toisen antavan tämän hyökätä ensin. Jänistikö hän? onko kyseessä niin paha vastus vai tekeekö hän jokun toisen liikkeen? Yu Gija mietti hieman hidastaessaan kompuroiden, kun tuon ajatukset saivat tuon lähes taistelu kyvyttömäksi. Yu Gija pysähtyi Tesshinin eteen hetken tuota tuijottaen silmiin ja peruuttaen sitten hieman. Naaras oli niin ihmeissään ja sai jopa kylmätväreet toisen tuimasta tuijotuksesta. Miten hänen taistelu aurasta tuli noin voimakas? en huomannut sitä äsken, mutta näin läheltä voin vannoa, että tuo koira tappaisi minut hetkessä... Yu Gija pohti hieman pitäen asemaansa ja näyttäen hampaansa.

Volyan kompuroidessa Yu Gijan nimen kanssa, tämä lyhensi sitä kahdella kirjaimella Yugi:ksi. Yugi oli tämän Emon käyttämä nimike ja Yu Gija lopulta oppi tuon kuin lempinimenä. Emo käytti sitä usein tuota komentaessa tai halutessaan naaraan huomion. Yu Gija automaattisesti, kuin tavasta muuttui rauhalliseksi ja käänsi samalla katseensa Volyan suuntaan. Mitäh... Yu Gija mietti hieman ihmeissään, toisen käyttäessä tuon "komento" nimikettä. Tämä ei Yu Gijaa haitannut, mutta se sai tuon ihmettelemään sitä sattumaa ja kuinka helposti tämä "totteli" sitä.

Tesshin kävikin Yu Gijan kimppuun naaraan kääntäessään katseen pois ja toisen isku kohdistui kaulaan. Yu Gija ei ehtinyt reagoida toisen nopeisiin liikkeisiin ja hieman säikähti toisen "hirviömäisiä" taitoja. Yu Gija oli yhä enemmän sekaisin, eikä tiennyt miten reagoida. Pitkästä aikaa Yu Gija tunsi epäonnistuneen taistelukentällä, kun ei tajunnut varoa, ettei vaarallista vastusta taistella vastaan yksin. Yu Gija hieman paniikin valtaamana yritti saada happea ja potki takajaloillaan Tesshinin mahaan, mutta vanhus ei liikahtanut. Yu Gija tunsi kun tämän silmissä pimeni ja tämä menetti tajuntansa. Miten naaras nyt voisi luottaa toiseen?

Tesshin

Vanha uros ei vieläkään luottanut Yu Gijaan ja siksi halusi hieman kokeilla tuota. Naaraan tullessa lähelle ja ihmettellessään tilannetta, kun tuon "komentaja" oli hektisesti sanonut tuota lopettamaan. Naaras Sekavassa tilassa näyttikin hampaansa, mutta Tesshin aisti, että Yu gija ei osannut sillä hetkellä reakoida tuon hyökkäyksiin, varsinkin kun kyseessä oli vanhus. Tesshin teki nopean arvioinnin ja iski hampaansa tuon kurkkuun. Tämä kokeili miten Yu gija tai Volya siihen reagoisi ja Naaraan potkut tuntuivat todella kivuliailta, mutta Vanha uros ei sitä näyttänyt. Toisen nuori, treenattu sota keho oli erinomaisessa kunnossa, kun taas Tesshin oli jo tulossa vanhaksi. Yu Gijan antama kimpu vain kannusti Tesshiniä pitämään lujasti kiinni tuon kurkusta, mutta ei tällä ollut aikomusta toista tainnuttaa.

Tesshin tajusikin pian toisen menneen veltoksi ja potkimisen loppumisen. Tesshin tunsi vatsassaan kipua vielä jälkeenkin päin ja haisti verensä. Yu Gija oli raapaissut tuon mahaan muutaman haavan kynsillään, mutta eivät ne suuria olleet. Samassa Tesshin nostikin katseensa Volyaan ja lausahti "Sinun olisi tehtävä jotain, jos rivisotilaasi joutuu pulaan." Vanhus käyttikin syynään Volyan tämän hetkistä asemaa kun tämä tiesi, että Volya yritti päästä ryhmänjohtajaksi. Vanhus oli hieman oppinut sen seuratessaan muita laumalaisia ja oppi siksi erottamaan toisen saavuttelemia asemia. Tesshinin korvat kääntyivät taakse kun tämä katsoi maassa makaavaa Yu Gijaa. Tesshin nosti tuon selkäänsä ja kääntyi pois luolasta, kuin tarkoituksenaan viedä tuo ohuun asti selässään. Ennen vanhus olisi tuohon vaivattomasti pystynyt, mutta tämä tiesi tulleen iän mukana ruostuneemmaksi.

"Tarkoitukseni ei ollut viedä seuralaisesi tajuntaa, mutta hän osottautuikin paljon vahvemmaksi kuin oli ja jos olisin päästänyt, olisi hän varmasti käynyt minun kaulaani tajuamatta etten ole hänen vihollisensa. Volya... komentosi sai naaraan pään sekaisin ja sen takia naaras oli alakynnessä, mutta jos hän olisi ollut yksin, olisi hän luultavimmin onnistunut haavoittamaan minua pahastikkin..." Tesshin selitti luolan suuaukolla toista odottaen ja katsoen pihalle, auringon pientä oranssia sävyä jonka saattoli jo hieman nähdä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kondonorieki.palstani.com/
Lone Wolf

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 12.04.2015
Ikä : 20

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   Ma Helmi 13, 2017 12:30 pm

Volya

Tesshinin näkeminen oli totisesti hämmentänyt Volyaa. Sakemannilla ei ollut tietoa siitä mitä toinen täällä teki, mutta yli kaiken halusi välttää omien kimppuun hyökkäämistä. Hänen varhaiseksi helpotuksekseen Yu Gija keskeytti hyökkäyksensä myös, mutta naaras näytti hampaansa ja tuo Volyan tuntema helpotus hävisi välittömästi.

Vanhus reagoi ilmeisesti juurikin hampaiden näyttämiseen ja puolestaan hyökkäsi Yu Gijan kimppuun. "Tesshin, ei!" Volya ilmaisi huolestuneena ja seurasi vierestä jännittyneenä, muttei fyysisesti puuttunut tilanteeseen. Sotakoirana hän ei kyennyt haastaa tai käydä ylempiarvoista vastaan, olihan Tesshin upseeri Ohun laumassa. Sitä paitsi Yu Gija ei vielä ollut edes laumalainen vaikka ystävältä jo tuntuikin, joten tuollainen teko kävisi täysin Volyan sotilaan arvoja vastaan. Uros puri hammasta ja toivoi jotain ratkaisua tilanteeseen. "Hän ei ole vihollinen..." Sotakoira sanoi, miltei mutisi jännittyneenä.

Yu Gijan menetettyä tajuntansa, Volya huokaisi syvään, puoliksi helpotuksesta ja puoliksi turhautuneisuudesta. Hän haistoi myös veren, ja tajusi mitä Yu Gija oli saanut aikaiseksi potkuillaan. Ei hyvä. Volya tuumi, kiroten myös mielessään sitä, miten tilanne oli edennyt. Vaikka hän kuinka toivoi toisin, omien verta oli vuodatettu. Harmaaturkkinen otti pari askelta lähemmäs Tesshiniä nyt tilanteen rauhoituttua, juuri ajoissa kohtaamaan vanhuksen katseen.

"Kaikella kunnioituksella, Tesshin-herra..." Volya vastasi yllättävän neutraalina, melkein tottuneena toisen ensimmäisiin sanoihin, huomioiden hänen korkeamman asemansa laumassa. "... Olen nähnyt toverieni kuolevan ja mätänevän ojissa ylempiarvoisten eteen asettumisesta." Hän selitti, tarkkaillen vanhempaa urosta, ja sitten rauhallisemman oloisena maassa makaavaa Yu Gijaa. Tuo tunsi sääliä narttua kohtaan sekä syyllisyyttä tilanteen päätöksestä, mutta löysi jotain onnea siitä ettei toiseen näyttänyt sattuneen. Tesshinin alkaessa nostaa naarasta selkäänsä, Volya jatkoi: "En tiennyt laisinkaan sinun olevan täällä, taisit seurata meitä? Olin huolissani tuntemattoman johdattamisesta lauman luokse... En ikinä uskonut, saati halunnut tämän tapahtuvan."

Tesshinin puolestaan jatkaessa puhettaan, Volya käveli hieman tuosta jäljessä luolan suuaukolle päin. Toisen sanat saivat sotaa kokeneen Volyan tuntemaan epäonnistuneensa vaikka sisimmissään tunsi, ettei oikein voinut paljon muuta tässä tilanteessa. Tämä ei kuitenkaan ollut huonoin tilanne johon hän oli joutunut sekunnin päätöksenteolla. "Tiedän, otan kaiken vastuun äskeisestä. Mutta tiedä vain, että halusin yli kaiken estää loukkaantumisia tai pahempaa..." Seefferi totesi, katsoen sivuun hetken aikaa. Hän palautti katseensa takaisin kaksikkoon, tarkemmin sanottuna tajuttomaan Yu Gijaan. "Uskon hänen kykyihinsä, hän on sotakoira kuten minäkin ja haluaa laumaan. Jos otamme hänet mukaan, voin hyvinkin kantaa hänet, ei teidän tarvitse, herra." Sakemanni viimeisteli sanottavansa.

_________________


Hahmoni:

Volya - Kiritsu Shirogetsu - Sagasu - Laika - Kaiser

~ Sprites by Shiomi ~

Tekeillä:

Stuka - Sasha
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Miss Okami

avatar

Viestien lukumäärä : 645
Join date : 15.04.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Arkipäivisin saavutettavissa klo 12:00 - 22:00 ja viikonloppuisin jopa kellon ympäri

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   Ma Helmi 13, 2017 1:20 pm

Tesshin

Vanhus ei lausunut sanaakaan, Volyan kertoessa kokemuksiinsa ylempiarvoisista. Tesshin antoi asian jäädä siihen koska ei halunnut mennä turhan henkilökohtaisiin asioihin. Vanhus huokaisi hieman "Tiedän, mitä yrität saavuttaa ja ajattelin tutustua sinun käytökseesi tai miten käyttäydyt vaaratilanteissa... Näin konfliktisi toisten kogien kanssa. En puuttunut, koska asia ei minulle kuulunut ja halusinkin nähdä kuinka onnistut itseäsi puollustamaan. Päätöksesi mennä tähän luolaan, oli viisas siitä osalta jos tiesit että sinua seurasi vain yksi. Useampi olisi vain tarkoittanut, että onnistuit saamaan itsesi ansaan." Tesshin selitti katsoen sivusilmällä vierellä olevaa Volyaa.

"Äläkä syytä itseäsi siitä minä tein. Olisin helposti voinut istua vain ja katsoa kun naaras irvisteli minulle." Vanhus sanoi hieman virnistäen vitsinään. "Hyökkäsin omista syistäni ja en voi syyttää sinua siitä, ettet hyökännyt kimppuuni." Tesshin jatkoi katsoen eteensä.

Tesshin yllättyi hieman, Volyan tarjotessa apua kantaa naaras. "Älä minusta huoli. Vien hänet ohuun, koska en halua jättä tuolle kuvaa ohusta, joka satuttaa." Tesshin tuijotti hetken Volyaa kysyvällä ilmeellä ja lopuksi virnisti hieman. "Saatte kuherrella rauhassa kun en ole paikalla." Vanhus hieman naurahti, mutta enemmän kannusti Volyan kiinnostusta ja lähti liikkeelle samalla.

Tesshin juoksikin vanhukseksi nopeaa mutta vältti käyttämästä kaikkea energiaansa juoksemiseen. Ohun lähistöllä Tesshin tunsi reisi lihaksissaan pientä kipua ja jännitystä, Yu gijan alkaessa heräillä. Tesshin oitis hidasti vauhtiaan ja laski naaraan lumeen varovasti. "Olen Tesshin, tarkoitukseni ei ollut säikäyttää vaan testata taitojasi." Tämä lausui saaden muutaman epävarman katseen naaraalta. Pian tuo kertoikin olevansa Yu gija. Tesshin kertoi, että häneen voi luottaa ja oli pahoillaan viedessään naaraan tajunnan. "Minun täytyy nyt jatkaa matkaani. Jatkakaa matkaa rauhassa vain, koska osa ohulaisista on rajavahtina ja puollustavat teitä jos siihen tulee tarvetta." Vanhus sanoi Volyalle enimmäkseen ja kääntyi poistumaan paikalta.

//Tesshin poistuu.

Yu Gija

Naaras matkustikin suuriman osan matkasta Tesshinin selässä ja virkosi vasta Ohun rajojen lähellä. Tämä oli hereillä Tesshinin laskiessa tuota maahan, muttei vielä osannut reagoida mihinkään. Maassa maatessa naaras kuunteli tesshinin selityksiä, katsoen toista epävarmana. "Olen Yu Gija..." Naaras sanoi hieman katsoen Volyaa. Tesshin poistuikin pianpaikalta ja Yu Gija tunsi heti rauhoituneensa. "Eh... Anna minä hetken kokoilen itseäni. Tajun menettäminen, kun ei ole kovin yleistä minulle." Yu Gija sanoi hieman naurahtaen ja horjahdellen noustessaan seisomaan. Yu Gija söi lunta hiema janoon ja saadakseen päänsä tasaantumaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kondonorieki.palstani.com/
Lone Wolf

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 12.04.2015
Ikä : 20

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   Ti Helmi 14, 2017 12:08 pm

Volya

Volya pohti syvään Tesshinin sanoja. Hän ei alkuun tiennyt miten vastata tuolle, kun erotti vanhuksesta Akamen kaltaisen tarkkasilmäisyyden saatteleman oikeudenmielisyyden, jonka seurauksena koga ei kipannut vastuita tai syytöksiä alempiarvoisilleen, kuten Volyan menneisyydessä oli joskus käynyt. Akamen ja Tesshinin kaltaisten ninjojen, soturien käyttäytyminen tuntui eroavan jollain mystisellä tavalla sotilaista lännessä päin, eikä Volya tuon eron huomaamisesta huolimatta vielä sitä ymmärtänyt.

Juuri kun sakemanni oli vastaamassa jotain, Tesshin vetikin maton hänen jalkojensa alta vihjauksellaan. Kuherrella? Volya ajatteli hämmennyksen vallatessa hänet, ja punastui aivan luonnostaan. "E- tte, tai siis, te taidatte olla erehtynyt, herra..." Harmaaturkkinen vastasi hämmentyneisyydessään selvästikin sanojensa kanssa kamppaillen ja hänen äänensä hiljeni silkaksi muminaksi lauseen loppuun.

Tesshin kuitenkin naurahti kevytmielisesti ja oli jo lähtenyt matkaan, jättäen kiusaantuneen ja hämmentyneen Volyan hitusen jälkeensä. Uros keräsi itsensä ja hylkäsi yritykset selittää mitään tuon ensimmäisen ja ainoan yrityksensä jälkeen. Siitä ei olisi hänen mielestään varmaankaan mitään hyötyä, olisi vain helpompaa yrittää unohtaa koko kommentti ja keskittyä seuraamiseen kun tuo vielä oli mahdollista.

Jonkun aikaa matkattuaan, kolmikko saapuikin turvallisemmille alueille ja vähän Tesshinistä jäljessä kulkenut Volya huomasikin Yu Gijan alkavan palaamaan takaisin tietoisuuteen. Hän pelkäsi hieman sitä, miten toinen reagoisi Tesshiniin luolalla tapahtuneen jälkeen. Koga laski nartun lumiseen maahan ja Volya käveli aivan heidän viereensä seuraamaan tilannetta. Tesshin hoitikin homman yllättävän hyvin, ja vähemmässä ajassa kun Volya osasi odottaakaan, tuo oli jo lähdössä. Ennen ninjan häipymistä paikalta, sakemanni nyökkäsi tuolle merkiksi siitä että he pärjäisivät.

Nyt Volya siirsi keskittymisensä takaisin Yu Gijaan. "Älä huolehdi, ota ihan rauhassa." Volya vastasi naaraan puheeseen, vähän epävarmana siitä mitä sanoa tästä kaikesta. Hänen siniset silmänsä seurasivat tarkkaan nartun joka liikettä, arvioiden toisen olotilaa. "Pahoittelen, että asiat menivät näin. Minulla ei ollut mitään tietoa Tesshinin paikallaolosta..." Uros jatkoi toisen syödessä lunta. Volya tunsi olonsa vielä vähän kiusaantuneeksi, eikä sen seurauksena voinut olla olematta varovaisempi nartun ympärillä. Hänen kasvoistaan saattoi nähdä lievä huolestuneisuus ja epävarmuus, normaalin itsevarman ja rennon olemuksen sijasta.

_________________


Hahmoni:

Volya - Kiritsu Shirogetsu - Sagasu - Laika - Kaiser

~ Sprites by Shiomi ~

Tekeillä:

Stuka - Sasha
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Miss Okami

avatar

Viestien lukumäärä : 645
Join date : 15.04.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Arkipäivisin saavutettavissa klo 12:00 - 22:00 ja viikonloppuisin jopa kellon ympäri

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   Ti Helmi 21, 2017 3:59 pm

Yu Gija

Naaras hieman hoiperteli ja yritti saada katsettaan tarkemmaksi. Yu Gija kun ei ole ennen joutunut kokemaan äskeisen tapaista. Tesshin... Hän on varmaan joku tärkeä koira tässä Ohun laumassa ja varmisti, etten tiennyt miten ohu löydetään... Se olisi arvattavin syy miksi hän minut tainnutti. Yu Gija mietti ja ravisti turkkiaan. "Aurinko on jo noussut." Yu Gija sanoi katsoen taivaalle, kun tuon kontrolli jo palasi. Vaikka Yu Gija ei ole ennenin sen suuremmin menettänyt tajuaan, parantui tuo aika yllättävän nopeaa sen jälkivaikutuksista. Yu Gija ei kuitenkaan tiennyt, että sai kiittää sotakoiran elämäänsä siitä joka teki tuosta kestävemmän.

Yu Gija hymyili toisen kommenteile. Naaras ei osannut kuvailla, mutta tunsi olonsa kuin armeijassa rivikoirana, mutta jotenkin... "tärkeämpänä". Saattoi tuo johtua siitäkin, ettei armeijassa arvostettu naaras sotilaita, läheskään niin paljon kuin noita tulisi ja nyt muutos oli se, että toveri olikin Ystävä. naaras nosti katseensa Volyaan, joka ei tuntunut oikein itseltään. "Älä huoli, en vihaa Tesshiniä tai sinua tuosta... Hänellä saattoi helposti omat syynsä tehdä noin tai varmistaakseen jotain. Hyväksyessäni seurasin, osasin odottaa, että jotain outoa tapahtuisi, jota en aivan odottaisi." Yu Gija hymyili vilkaisten mahdollista meno suuntaa. "Jatketaanko matkaa? Pystyn jo liikkua." Yu Gija jatkoi rauhallisena.

/En saa parempaa tuosta Razz
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kondonorieki.palstani.com/
Lone Wolf

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 12.04.2015
Ikä : 20

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   Ti Helmi 21, 2017 9:29 pm

Volya

Yu Gijan sanat rauhoittivat normaalia hermostuneempaa Volyaa hieman. Seefferi sai toisen katseesta ja äänensävystä sellaisen tunteen, että hänen hermostuneisuutensa pystyi näkemään aivan päältäpäin, joten uros yritti parhaansa mukaan piilottaa sen. "Niin... Hyvä kuulla." Volya vastasi vinosti hymyillen nartun vakuutteluille siitä, ettei kantanut kaunaa. Volyan hymy laski hitusen vakavampaan imitaatioon hänen normaalista, huolettomasta ja rennosta ilmeestään. Toisen ehdottaessa matkan jatkoa, Volya nyökkäsi kevyesti pari kertaa ja alkoi ottamaan askelia edespäin. "Seuraa vain minua." Hän julisti toverilleen, katsoen tuota hetken ajan olkansa yli, ennen matkaan lähtöä.

Matka jatkui kuin voisi olettaa, mutta Volya oli kovin hiljainen. Hän ei ollut vielä saanut Tesshinin sanoja päästään. Volyan ajatuksissa ninjamestari oli selvästikin erehtynyt, mutta syystähän toinen oli kommenttinsa heittänyt: Hän oli kaikessa tarkkuudessaan varmasti huomannut samankaltaisuuden saatteleman ystävällisyyden kaksikon välillä. Ja vaikka he vasta tapasivat, kyllä Yu Gija tuntui jo ystävältä ja toverilta, narttu kun oli kokenut sotaa kuten Volya itse. Sehän sen täytyy olla... Volya totesi ajatuksissaan, keskittyen liikkeisiinsä ja ympäristöönsä juuri tarpeeksi kulkeakseen oikeaa reittiä.

Volya vilkaisi hetkellisesti sivulleen, nähdäkseen Yu Gijan (?). Äskeisen pohdinnan jälkeen uusi kysymys oli tehnyt itsensä kuulluksi hänen mielessään: Olisiko hänen pitänyt tehdä jotain luolalla? Nyt jo sakemannille vaikutti selvältä, että kaksikosta voisi tulla todella hyviä ystäviä, silti Volya oli antanut Tesshinin hyökätä tuon kimppuun. Ei, Tesshin on upseeri. Ääni Volyan mielessä välittömästi puolusti aikaisempaa tekoa. Uroksen jalkojen voima maata vastaan kasvoi ja hän puri hammasta. Oikeuttaako se niin lupaavan tuttavuuden, ystävän vaarantamisen? Toinen ääni kyseenalaisti aikaisempaa, samalla kun Volya tunsi pulssinsa nousevan. Hän yritti hakea apua siitä 'faktasta,' ettei kuitenkaan voinut tehdä mitään. Vai olisinko voinut? Toisin kuin aikaisemmin, ihmisten kanssa? Viimeisin kysymys kuului, kuin hukuttaen kaikki muut ajatukset tullessaan.

Lähestulkoon mitätöntä hiljaisuutta Volyan mielessä seurasivat muistikuvat ajasta ihmisten kanssa armeijassa. Ajasta jolloin Volya katsoi vierestä, kun upseeria kädestä purrut lajitoveri pistettiin päiviltään korviasärkevää pamahdusta seuranneella luodilla, aivan hänen edessään. Siinä samassa todellisuus iski ja ajatukset kaikkosivat. Volya tajusi ravanneensa puuduttavalla vauhdilla jo jonkin matkaa. Harmaaturkkinen hidasti rajusti vauhtinsa totaaliseen stoppiin ja haukkoi happea paikallaan, hänen sydämmensä lyöden ylikierroksilla. Volya voi pahoin ja tuijotti lumista maata tassujensa välissä, eikä tajunnut sillä hetkellä edes katsoa ympärilleen Yu Gijaa varten.

_________________


Hahmoni:

Volya - Kiritsu Shirogetsu - Sagasu - Laika - Kaiser

~ Sprites by Shiomi ~

Tekeillä:

Stuka - Sasha
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Miss Okami

avatar

Viestien lukumäärä : 645
Join date : 15.04.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Arkipäivisin saavutettavissa klo 12:00 - 22:00 ja viikonloppuisin jopa kellon ympäri

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   Ke Helmi 22, 2017 9:16 am

Yu Gija

naaras olettikin, että toinen "stressasi" sen takia ettei Yu Gija enää luottaisi heihin. Yu Gija ajattelikin, että pystyisi luottamaan toiseen, koska olihan tuo vielä elossa. Toivottavasti hän ei nyt ala hermoilemaan, kun ei minua auttanut... olihan kyseessä joku tärkeä tai ystävä jota Volya ei voinut satuttaa... Yu Gija seisoi hetken miettien toisen jo lähdettyä liikkeelle, mutta kiri kiinni pian. Toisen vauhdin kasvaessa Yu Gija ei vaivautunut kiihdyttämään, mutta lopulta huomasi vauhdin nouseen hölkästä - kunnon kivuliaaksi ravaamiseksi. Mihin meillä on näin kiire yhtäkkiä? Yu Gija mietti ja hidasti vauhtiaan. Naaras vilkuili taakseen, varuillaan kuin jokin ajaisi heitä takaa. seuraako meitä sama koira? Yu Gija mietti lähes pysähtyen. "Eikö meidän kannattaisi hidastaa?" Yu Gija sanoi ja käänsi katseensa meno suuntaan, mutta Volyaa ei ollut näkyvissäkään. Hitto! Yu Gija lähti juoksemaan niin kovaa kuin pystyi, seuraten toisen hajujälkiä ja tassunjälkiä. Naaras tiesikin, että taistelukentällä ja partio hommissa tulisi pysyä yhdessä, ettei yksin joudu yllätetyksi. Yu Gijan jalkoihin sattuikin hetkellisen, henkeä raastavan ravaamisen jälkeen. olin liian ajatuksissani... Saanko enää häntä kiinni? Yu Gija hieman mietti ja panikoi sisäisesti.

Yu Gijan viimmein saavuttaessa Volyan, niin uros ei enää näyttänyt olevan hengästynyt(?). "Mitä tuo nyt oli olevinaan?! Jos juoksemme itsemme ihan loppuun niin ei se matka yhtään nopeampaa mene, kun joudumme useammin pysähdellä!!" Yu Gija huusi, hieman hengästyneenä. Naaras näyttikin hieman vihaiselta ulkoisesti, mutta oli tuo enemmän huolestunut toisesta. Yu Gija ei juossut yhtä nopeaa kuin Volya oli juossut, niin naaraalla meni saavuttaa Volya hieman kauemmin kuin toisella oli mennyt juostessa. Yu Gija jaksoi vielä jatkaa senkin takia, mutta lepäsi mielluusti kun toinen oli tuhlannut kaiken virtansa tuohon pikajuoksuun. Yu Gija soi taas lunta ja taannutti janoaan, kun olihan talven kylmä ilma ja kova hengittäminen aiheuttanut tuolle kuivan suun.

Yu Gija hieman tasoitti hengitys tahtiaan huokasi "Oletko kunnossa?" antaen huollestuneen katseen toiseen. Yu Gijalla ei kovin ollut tapana huollestua tovereistaan sotiessa, mutta auttoi kyllä. Kaiketi naaras huollestui, koska Volyahan oli tämän hyvä ystävä.

//Hyödynnin tuota juoksuasi, että saan pidemmän tekstin Razz
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kondonorieki.palstani.com/
Lone Wolf

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 12.04.2015
Ikä : 20

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   To Helmi 23, 2017 1:01 pm

Volya

Volyan ajatukset palasivat hiljalleen takaisin hänen ympäristöönsä ja sakemanni yritti parhaansa mukaan kerätä itseään takaisin kasaan. Tuo nosti katseensa maasta takaisin ympäristöönsä, muttei havainnut Yu Gijaa. Perhana... Hän ehti jo kirota, kunnes kuuli jonkun lähestyvän selustastaan. Volya huokaisi pienesti helpotuksesta tunnistaessaan hahmon sivusilmällään, muttei vielä kääntynyt kohtaamaan toista.

"Anteeksi, haistoin jotain." Volya antoi selitykseksi vielä vähän hengästyneenä puolitajuisesta ravauksestaan. Hän ei kehdannut kertoa totuutta toiselle. Volya palautti katseensa takaisin Yu Gijaan, suoraan nartun erivärisiin silmiin (?). "Älä huoli minusta." Uros vakuutti, hänen silmistään paistoi nyt varmuus ja määrätietoisuus, kuin hän olisi vannoutunut johonkin. Volya oli nimittäin päässyt mielenrauhaan sellaisen päätöksen seurauksena, ettei antaisi aikaisemman tapahtua enää ikinä uudelleen. Suojelen sinua tästedes vaikka hengelläni, lupaan sen. Volya ajatteli, rohkaiseva hymy kasvoillaan. Hän halusi joka solullaan antaa Yu Gijalle ja itselleen mahdollisuuden ystävyyteen, ja hyvittää tekemättömyytensä menneessä.

Narttu ei tietenkään tuota voinut tietää, mutta sitä suuremmalla syyllä aikoi Volya toteuttaa lupauksensa. Tie edessäpäin näytti vain valoisalta ja asiat helpottuisivat entisestään kunhan Yu Gijasta tulisi laumalainen. Uros söi itsekin hiukan lunta janoonsa ja hymyili lämpimästi toiselle. Hän oli palannut aikaisempaan, normaaliin tilaansa. "No, mennäänkö sitten? En jätä sinua jälkeen enää." Volya kysyi, naurahtaen rennosti loppuun. Seefferi asteli hieman menosuuntaan ja heilautti häntäänsä kevytmielisesti puolelta toiselle vastausta odotellessa.

// Olisiko tämä peli tässä? Voitaisiin jatkaa Alpeilla? :3 //

_________________


Hahmoni:

Volya - Kiritsu Shirogetsu - Sagasu - Laika - Kaiser

~ Sprites by Shiomi ~

Tekeillä:

Stuka - Sasha
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Miss Okami

avatar

Viestien lukumäärä : 645
Join date : 15.04.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Arkipäivisin saavutettavissa klo 12:00 - 22:00 ja viikonloppuisin jopa kellon ympäri

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   Ma Helmi 27, 2017 9:39 pm

Yu Gija

Yu Gija hieman kallisti päätään Volyan katsoessa tämän silmiin, mutta ei sanonut mitään. Toinen näytti taas palanneen entiseen olotilaansa, mutta ei Yu Gija voinut olla täysin varma oliko äskeinen normaalia, kun tunsi Volyan vasta ensimmäistä päivää. Yu Gija hieman hymyili epävarmana toisen hymylle, kun ei siihen osannut reagoida. "Ehtikö se karata? En olettaisi, kun juoksit niin kovaa." Yu Gija sanoi, hiukan naurahtaen toisen syödessä lunta ja hymyillen Volyalle hieman iloisesti. Äskeinen hektinen kohtaus, oli vain lisännyt Yu Gijan kiinnostusta tästä paikasta, eikä voinut olla odottamatta Ohun tapaamista. Yu Gijan häntäkin hieman heilahteli kaikesta siitä jännityksestä. Ohussa ollaan varmaan vielä parempia koulluttamaan, kun hän noin nopiaa pääsi juoksemaan... Toivottavasti minäkin saan sellaista opetusta. Yu Gija mietti hieman hymyille ja tajuamattaan toista tuijottaen. Yu Gija heräsikin ajatuksistaan toisen mainitessa matkan jatkosta ja tämä nyökkäsi hymyillen toiselle.

/Joo, jatketaan Alpeilla
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kondonorieki.palstani.com/
Lone Wolf

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 12.04.2015
Ikä : 20

ViestiAihe: Vs: It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //   Ti Helmi 28, 2017 1:52 pm

// Selvä, sinne siis! >:3 //

Volya

Volya ei ollut täysin varma miten Yu Gija reagoisi tähän kaikkeen, mutta hänen ilokseen todella hyvin. Uros ei olisi halunnut alkaa selittämään muistojaan toiselle, saati itselleen äsken tekemää lupausta. Nartun ilme ja kehonkieli, kuten hännän liikehdintä ilmoittivat vain hyvää ja Volya vastasi tuohon ainoastaan vastaavalla tyytyväisyydellä ja ilolla. Yu Gijan nyökätessä ehdotukselle matkan jatkosta, seefferi hymyili hänelle vielä kerran lämpimästi, ennen suunnan tarkistusta ja matkaan ampaisemista. Tulevaisuus näytti valoisalta tälle sotakoiralle.

// Volya poistuu //

_________________


Hahmoni:

Volya - Kiritsu Shirogetsu - Sagasu - Laika - Kaiser

~ Sprites by Shiomi ~

Tekeillä:

Stuka - Sasha
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
It's the past that connects us // Kaksinpeli, Miss Okami //
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat :: Alue: Honshu :: Kyoto-
Siirry: