Throw me to the wolves and I will return leading the pack [Pahisten peli]

// Kauan kohistu pahisten peli alkaa täällä! Tervetulleita ovat kaikki Kurokagen alaiset + Illuminationin Yoshi. Jos pelejä on pahasti kesken, ottakaa rinnakkaispelinä, ja päättäkää, tapahtuiko pelinne ennen vai jälkeen tätä kyseistä peliä.

Lone Wolf, Kiritsun ja Kurokagen peli olisi voinut tapahtua ennen Kurayamin ja Kurokagen peliä, koska Akame jäi panttivangiksi.

Pahoittelen mahdollisia autohittauksia! //


Kurokage

Luukasvoisen uroksen tumma hahmo piirtyi vasten taivasta, kun se kiipesi suuren kivirakennuksen, Gajyon laelle. Tuo paikka oli kuuluisa, olihan sieltä syösty alas itse Akakabuto, ja itse ylipäällikkö tapasi aiemmin seisoa sen harjalla. Kurokage oli hyvin itsekeskeisen tyytyväinen siihen, että juuri nyt se oli hänen paikkansa. Kenelläkään muulla ei ollut asiaa Gajyon ylimmälle portaalle, vaan se kuului ainoastaan hirmuvaltiaalle. Hieman alempana hänestä seisoi hänen oppipoikansa Kiritsu (?), jota monet laumalaiset vilkuilivat yhä uudelleen ja uudelleen. Eihän oppipojasta tienneet Kurokagen lisäksi, kuin ainoastaan nuorta urosta kouluttaneet soturit, ja siksi Kiritsun läsnäolo herätti useimmissa valtavaa ihmetystä.

Vasta hetki sitten, oli koirasusi palannut Futago-solasta, ja käskenyt ryhmänjohtajaansa Kurayamia viemään (?) heidän panttivankinsa Gajyon uumeniin takakautta. Tämä päivä oli tärkeä, ja panttivangin esittely muulle laumalle takaisi sen onnistumisen odotettua paremmin, mutta Kurokage ei tahtonut paljastaa pikku yllätystään heti kättelyssä. Tänään nimittäin paholainen nimittäisi ylimpiin virkoihin sotureita, jotta lauma alkaisi olemaan viimein kunnolla järjestäytynyt. Vasta sen jälkeen olisi vuoro loppuhuipennukselle.

Gajyon edustalla kävi kova kuhina, kun suuri lauma kerääntyi paikoilleen. Käsky oli käynyt tulla kokoukseen, ja pian Gajyon ympärillä velloi suuri massa koiria ja susia. Jokaisen vatsanpohjassa kutkutteli kevyt jännitys tulevasta. Jotkut tiesivät, mitä tuleman piti, mutta joillekin kokous oli tullut täytenä yllätyksenä. "Hiljaisuus!" Kurokage jyrähti kumealla äänellään, ja sai siten joukon laskemaan melutasoaan. Arpikasvoinen otti paremman asennon puhujan paikallaan, ja antoi katseensa kiertää mahtavassa armeijassaan.

"Kuten tiedätte..." Kurokage aloitti kovalla äänellä, pitäen pienen tauon, ikään kuin varmistaakseen, että kaikki kuuntelivat häntä. "...tänään on aika, uskolliset soturini, täyttää viimein ikävät puutteet laumassamme." Kurokage jatkoi. "Tänään, kuulkaas, valitsen itselleni kenraalin, ja myös salamurhaajan asemaan kaivataan täydennystä. Kuinkas muutenkaan, ne tulee täyttämään jotkut teistä." Kurokage sanoi, laskien hiukan päätään alemmas, ja liikuttaen sitä hitaasti vasemmalta oikealle, katsellessaan joukkojaan kevyt hymy huulillaan. Uros nosti päänsä taas hartialinjansa yläpuolelle, jatkaakseen puhumistaan.

"Olette palvelleet minua hyvin, ja siksi tämän päivän päätteeksi haluan kiittää teitä pienellä yllätyksellä." Kurokage sanoi, ja virnisti ilkikurisesti. Joukossa kävi pieni kohahdus, sillä hyvin harvoin Kurokage osoitti yleistä kiitostaan alaisilleen, ja siksi nämä päättelivät sen väkisinkin olevan jotain mahtavaa.

"Mutta nyt, pitemmittä puheitta, käydään suoraan asiaan." Kurokage sanoi, ja katsoi taas joukkoa hetken aikaa, pitääkseen noihin saamansa tiiviin yhteyden. "Haluan esitellä teille erään henkilön, jota olen valmistellut tähän päivään pitkään ja hartaasti." Kurokage sanoi, ja käänsi katseensa nyt hitaasti Kiritsuun, odottaen toisen ottavan katsekontaktia häneen.


Yoodai & Dust

Yoodai askelsi tasaisen rauhallisesti joukon keskellä. Se yritti päästä mahdollisimman lähelle nähdäkseen johtajansa, vaikka itse tapahtuma ei sitä niinkään kiinnostanut. Kulmahampaat näkyivät sen huulien alta, vaikka suu oli suljettu, ja tyhjä tuijotus teki Yoodaista kuin aaveen, joka vaelsi väkijoukon seassa kiinnittämättä sen kummempaa huomiota. "Älä töni, typerys!" Joku kivahti hänelle, ja Yoodai pysähtyi, kääntäen katseensa toiseen hetkeksi. Tapa se. Pystyt siihen. Anna mennä vain, rohkeasti. Ääni päässä sen sanoi, ja Yoodai avasi hitusen suutaan, paljastaen terävät hampaansa. Hänelle valittanut koira meni kalpeaksi, ja ilme muuttui epäröivämmäksi. "Älähän nyt..ei tuollaisesta kannata suuttua." Koira sanoi hiukan epävarmana. Se pelkää sinua. Ääni jatkoi Yoodain päässä, mutta Yoodai päätti tällä kertaa antaa sen olla. Hitaasti sekarotuinen taas kääntyi eteenpäin, jatkaakseen matkaansa kohti joukon etuosaa.

Dust seisoi melkein etummaisten joukossa. Sen sydän takoi kiivaasti rinnassa, sillä se tiesi, että tänään olisi viimein hänen mahdollisuutensa näyttää, että hänestä olisi salamurhaajaksi. Tummasilmäinen toivoi, että Kurokage ei muistelisi enää sitä, kun hän oli epäonnistunut vakoillessaan Giniä.


// Pelijärjestys menee siinä järjestyksessä, missä kukin liittyy mukaan ^^ //

Yoshi ja Shitsumei.

Sokea sakemanni käveli vaitonaisena paikalle sen jälkeen kun oli kuullut Kurokagen äänen, kun hänen johtajansa puhui henkilöstä jonka tämä esittelisi, uros mietti minkälainen tämä koira olisi, vahvana koiran ja sokeana, Shitsumei ei niin pelännyt ketään, ei edes johtajaansa, hän kuitenkin kunnioitti syvästi Kurokagea.

Yhtäkkiä metsästä kuului ääniä ja muutama vartija meni katsomaan että mitä siellä oli, pian kaikki kuitenkin lensivät maahan pahasti haavoittuneena, kuului metallista kolinaa ja esiin ilmestyi pelottavan näköinen mustaturkkinen uros, "Anteeksi jos häiritsen, mutta minulla on tärkeää asiaa johtajallenne, voin kuitenkin odottaa että tilaisuus loppuu.", Yoshi sanoi virnistäen.

Muutama sotilas hämmästyi eikä uskaltanut hyökätä vieraan kimppuun sen jälkeen kun näkivät Yoshin rautahampaat ja metallijalan, "Mikä tuo hirviö oikein on?", yksi labradori kysyi ihmetellen, Yoshin ainoa silmä tarkkaili vuorotellen koirien liikkeitä.

// Selvä. :) Heitän muuten nyt vuoroni pikaisesti tähän väliin. Sagasulla on käynnissä kaksi peliä, mutta niistä kumpikin näyttää tapahtuvan ennen tätä peliä, eivätkä varmaan kestä turhan kauan, joten toivottavasti ketään ei haittaa! :D //

Kiritsu

Kiritsu oli kärsivällisesti odottanut lähellä Gajyon huippua ja mestariaan Kurokagea siitä asti, kun susikoira oli alkanut kutsumaan laumaansa paikalle. Koko tämän ajan nuori uros tarkkaili ja tutki katseellaan saapuvia joukkoja, hyvin vaikuttuneena Kurokagen laumasta, jonka hän nyt vasta ensimmäistä kertaa pääsi näkemään. Sekarotuinen oli tänä aamuna ilman kummempaa perehdytystä astunut uuteen rooliinsa Kurokagen henkivartijana ja varjona. Kerääntyvän lauman seuraamisen ohessa tämä etsi aktiivisesti mahdollisia uhkia ja uhkatekijöitä katseellaan. Kurokage oli hänen yläpuolellaan aivan Gajyon huipulla ja kaikki muut kauempana alhaalla. Kiritsun silmissä hän oli ainoa asia Kurokagen ja lauman välissä, täysin valmiina reagoimaan odottamattomiinkin uhkiin silmänräpäyksessä.

Aikansa koittaneen, Kiritsu nosti katseensa ylemmäs Kurokageen, luoden katsekontaktin paholaiseen (?). Nyt oli nuorukaisen virallisen initiaation aika ja hän ottaisi asemansa vastaan kiitollisena. Tästä eteenpäin Kiritsu olisi aina paikalla ja virallisesti Kurokagen lähipiiriä laumassa. Tavalliseen tapaansa, hän ei sanonut mitään, vaan nyökkäsi, miltei kumarsi kunnioittavasti mestarilleen, jonka jälkeen sekarotuinen siirsi katseensa takaisin Gajyon edustalla odottavaan laumaan. Itsevarmana tämä otti pari askelta lähemmäs reunaa, tullakseen paremmin näkyviin koko joukolle. Hitaasti tämä skannasi laumaa laidasta laitaan katseellaan, muttei edellenkään sanonut mitään, vaan seisoi siinä paikallaan. Kurokagella olisi todennäköisesti sanottavaa laumalleen oppipojastaan.

Sagasu

Paikalle muiden laumalaisten tavoin saapunut Sagasu ei ajatellut kutsumiskäskyä mitenkään jännittävänä tai erikoisena tapahtumana ja oli vaivautunut paikalle enemmänkin siksi, että hänen paikallaolonsa oli välttämätöntä, jos uros mielisi säilyttää ryhmänjohtajan paikkansa, saatika henkensä. Kurokage vaikutti niin arvaamattomalta ja anteeksiantamattomalta, ettei sekarotuinen halunnut edes yrittää mitään sen kaltaista kaiken tähänastisen mielistelyn ja ongelmattoman palveluksen jälkeen. Vaikka ajatus kenraalin paikasta kiehtoikin urosta jollain tasolla, hänellä oli nyt viime tapahtumien jälkeen omasta mielestään paljon tärkeämpi ja kiehtovampi tavoite, eikä jännittänyt ylennyksiä juuri lainkaan, vaan enemmänkin odotti tilaisuuden päättyvän.

Kurokagen ilmoitettua, että haluaa esitellä jonkun laumalleen, Sagasu suuntasi katseensa susikoiraa alempana Gajyolla seisovaan Kiritsuun. Hän oli huomannut nuorukaisen jo aiemmin, muttei kiinnittänyt turhan paljon huomiota tähän. Hienoa, Kurokagella on kakara. Jippii. Tämä ajatteli erittäin sarkastisena ja epäinnokkaana. Ainakin hän alkuun luuli toisen olevan Kurokagen jälkikasvua, kun oli niin nuori ja lähimpänä Kurokagea koko laumasta, mutta Kiritsun tultua paremmin esiin huipulta, Sagasu alkoi epäilemään sitä mahdollisuutta. Toinen vaikutti akitalta, mutta samalla ei, jos siinä oli järkeä. Sekarotuinen? Tummaturkki pohti. Hänen mielenkiintonsa oli noussut hieman, mutta se tuskin kestäisi kauaa. Sutta mysteerisessä nuorukaisessa ei todellakaan näyttänyt olevan, mikä tyrmäsi Sagasun aiemman teorian.

Hyvä on... Kerros meille. Tämä ajatteli. Uroksen korviin kantautui pientä meteliä kauempaa, mutta hän ei välittänyt tarpeeksi katsoakseen sen suuntaan. Sitä paitsi, leijonaosa Kurokagen joukoista oli kerääntynyt alueelle, joten jos jotain ongelmallista oli tapahtumassa, se tuskin jatkuisi pitkään.

// Täältä mekin saavutaan >:3 //

Raiden ja Malum Nox

Raiden ja hänen mukanaan tällä hetkellä kulkeva susi Malum Nox olivat olleet jo hyvissä ajoin Gajyon lähistöllä. Raiden asteli itsevarmasti lähemmäksi kivirakennusta, jonka päälle pian kiipesi Kurokage sekä alempana näkyi olevan nuorempi koira. Nox taasen oli naama peruslukemilla ja olisi halunnut olla jossain aivan muualla. Perhanan työnarkomaani...Hukka ajatteli kiroten mielessään kun loi närkästyneen katseensa ryhdikkääseen Raideniin. Pian mustaturkki rupesikin melko laiskasti makailemaan maahan, kumminkin katsoen jos johtaja sattuisikin saapumaan.

Raiden katsoi vielä ympärilleen kuinka paljon laumalaisia oli paikalle saapunut. Heti kun Kurokage avasi suunsa uros otti sotilaallisemman ryhdin ja alkoi hymyillä. Tämä näky sai uroksen kunnioittamaan vielä enemmän johtajaansa. Kurokagen mainitessa sanan kenraali tämä sai dobermannin silmät kiilumaan, sen kunnianhimo oli kasvanut koko ajan lisää ja hän halusi tittelin joka kuvaisi häntä hyvin. Hän oli varma että Kurokage saisi vielä koko Japanin haltuunsa ja hän antaisi kaikkensa että näin kävisi. Häntä kumminkin kiinnosti tämä nuorempi koira, joka oli johtajan kanssa. Dobermanni pystyi nyt vain spekuloimaan kuka tämä ventovieras voisi olla ja mikä hänen tarkoituksensa on jos kerta johtajan kanssa ovat heidän edessä.  

Raidenin korvat kääntyivät taaksepäin kun metsästä alkoi kuulua tilaisuutta häiritseviä ääniä. Muutama vartija oli ottanut osumaa, mutta kuka oli syyllinen. Uroksen hymy kääntyi pian hyvinkin kylmäki kuin metsästä asteli tummaturkkinen koira jota se hetken tarkkaili toinen kulma koholla. Sen olisi tehnyt mieli näpäyttää toista, mutta päätti kääntää terävän katseensa takaihin johtajaansa. Mikään ei saisi nyt häiritä sen keskittymistä, koska hän tiesi että hänen pitäisi näyttää parhaat puolensa niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Uros sai innostustaan hallittua ja muuttui hyvinkin kylmän viileäksi. Sen tiivis katsekontakti ei kumminkaan missään vaiheessa rikkoutunut johtajastaan. Hän oli valmis ottamaan haasteita vastaan ja rauhallisesti se nuolaisi huuliaan, jotka paljastivat tummanpuhuvat teräshampaat.

// Shiomi ja Buru puuttuu, mutta Burusta ei ole kuulunut hetkeen mitään, joten odotetaan nyt, että Shiomi tulee mukaan ^^

Eli järjestys näyttäisi olevan nyt:

Untamed
Illumination
Lone Wolf
Demente
Shiomi

Sovitaan vaikka, että odotetaan päivä, ja jos joku ei sitä seuraavana päivänä vastaa, niin hypätään yli, ellei hänen vuoronsa ole jollain tapaa merkittävä. Vältetään ainakin pelin turha jumittaminen ^^ //

// Sori että kesti, mutta täällä mekin ollaan nyt! ^^ //

Kurayami & Jack
Kurayami seisoi vakaasti Gajoun juurella ja katsoi ylös suuren kallion huipulle, kun Kurokage kokosi armeijansa Gajoun eteen. Ryhmänjohtaja oli juuri tullut ulos Gajoun uumenista, koska häntä oli käsketty aiemmin viemään Akame sisälle, missä nyt neljä suurta Tosa-koiraa pitivät panttivankia silmällä. Kurokage oli antanut Kurayamille tarkat ohjeet (?) ettei Shinobikoiraa tuotaisi ulos vasta kun Kurokage antaisi ryhmänjohtajalle merkin. Tummaturkki alkoi skannata kokoontuvaa koiralaumaa sillä välin kun viimeiset kätyrit saapuivat paikalle. Helposti, Kurayami erotti oman osastonsa joukosta ja tarkkaili ryhmäänsä hetken aikaa. Kaikki tuntui olevan hyvin, kun yhtäkkiä pieni osa ryhmästä alkoi uhitella ja haastaa riitaa toisen osaston kanssa. Kurayami tuhahti ja päästi ilmoille kovaäänisen ja varoittavan haukahduksen.
"Nyt kuonot umpeen, imbesiilit!" Kurayami ärähti joukolleen. Tunnistaessaan ryhmänjohtajan äänen, joukko katsoi hänen suuntaansa ja vaikeni samassa. Pystykorva ei tehnyt asiasta sen suurempaa numeroa, ja käänsi katseensa takaisin Gajoun huipulle kun Kurokage alkoi selittämään miksi oli koonnut heidät kaikki. Siinnä samassa, Kurayami huomasi nuoremman sekarotuisen koiran seisovan ylhäällä, lähes Kurokagen rinnalla. Nuorukainen herätti heti kiinnostusta tummaturkissa, ja tämä kohotti kulmiaan. Kukas tuo vekara on? Kurayami mietti ja tarkasteli toista. Onko hän Kurokagen pentu? Mutta kun pystykorva katsoi uutta tulokasta tarkemmin, hän huomasi että toinen ei näyttänyt ollenkaan Kurokagelta, joten hylkäsi ajatuksen saman tien, ja päätti kuunnella mitä asiaa johtajalla olisi.

Samaan aikaan Jack tuli esiin metsästä, ja huomasi että oli yksi viimeisistä tulijoista. Perhanan perhana! Jack kirosi, koska hän ei tykännyt olla myöhässä. Saman tien, Jack alkoi töniä muita rivisotilaita pois tieltä, jotta pääsisi eturiviin.
"Pois edestä!" Jack jyrähteli useille rivisotilaille, kunnes hän viimein pääsi kohtailaisen lähelle eturiviä, juuri kun Kurokage alkoi selittää miksi heidät oli kutsuttu kokoon. Jack pudotti sirppinsä jalkojensa eteen ja virnisti kierosti kun kuuli että nyt Kurokage aikoisi valita Kenraalin ja Salamurhaajan. Tätä päivää hän oli odottanut jo siitä lähtien kun oli ensin liittynyt Kurokagen laumaan, ja nyt oli hänen tilaisuutensa. Jackin keskittyminen herpaantui hetkeksi kun tämä huomasi ylhäällä seisovan, hiukan nuoremman koiran. Häntä en olekkaan nähnyt ennen... Onko hän uusi? Koirasusi mietti, kun yhtäkkiä kamala ajatus sai Jackin hätkähtämään. Mitä jos hän on Kurokagen valitsema Kenraali? Tai Salamurhaaja? Tummaturkki kiristi hampaitaan ja päästi kurkustaan uhkaavan murahduksen. Jos tämä on tapaus, niin sitten tuo lurjus saa takuu varmasti kyydin helvetin porteille sirpinni kautta! Jack mietti vihaisena, mutta odotti että Kurokage kertoisi lisää asiasta, sillä eihän Jack vielä ollut satavarma asiasta.

Kurokage & Dust

Joukossa keskusteltiin matalalla äänellä, mikä puuroutui sekavaksi puheensorinaksi. Pian väkijoukosta kuului Kurayamin vihainen tiuskaisu, ja puheensorina lakkasi. Kurokagen ei juurikaan kiinnittänyt tähän huomiota, vaan koirasusi odotti Kiritsun kontaktia. Kohdatessaan Kiritsun katseen, oli paholaisen ilme myhäilevä, suorastaan omahyväinen. Kiritsu hiukan laskiessa katsettaan, ikään kuin kunnianosoituksen merkiksi, koirasusi nyökkäsi tuolle kevyesti takaisin. Se oli merkki palata taas takaisin asemiin, ja että tämä lyhyt, sanaton kommunikointihetki oli päättynyt.

Kurokage kohotti jälleen katseensa joukkoihinsa, ja päätti viimein paljastaa Kiritsun tarkoituksen malttamattomasti odottaville sotureille. Kurokage käänsi hiukan päänsä linjaa oppipoikansa suuntaan, ja aloitti: "Kiritsu tulee toimimaan tästä lähtien oikeana tassunani, ja henkilökohtaisena apurinani. Kaksi vuotta, olen kouluttanut häntä tätä tehtävää varten." Kurokage kertoi, ja joukossa vallinnut hiljaisuus muuttui nyt miltei äänettömäksi. "Tietäkäätte, että kukaan ei saa toistaiseksi hiiskua hänestä sanaakaan lauman ulkopuolella." Kurokage jatkoi, ja kumartui hiukan eteenpäin paikallaan, paljastaen aavistuksen kulmahampaitaan. "Jos joku jää kiinni vasikoinnista, ja Ohu saa tietää hänestä ennen aikojaan, tullaan petturia rankaisemaan hyvin, hyvin ankarasti." Paholainen sanoi, nuolaisten huuliaan, ja pitäen pistävän tuijotuksensa väkijoukossa hetken aikaa. Hiljaisuus vallitsi niin kokonaisvaltaisesti, että Kurokage kuuli pikkukivien ropisevan alas Gajyon rinnettä hänen tassujensa alta. Sitten tummaturkkinen suoristautui jälleen täyteen pituuteensa, jatkaakseen puhettaan. "Kiritsulla ei ole käskyvaltaa, ellen sitä toisin määrää. Kenelläkään ei sitä vastoin ole myöskään oikeutta hyödyntää häntä, sillä hän toimii ainoastaan minun kauttani." Kurokage selvensi vielä ja painotti sanojaan pitämällä jälleen pienen tauon, ennen kuin katsoi jälleen oppipoikaansa merkiksi siitä, että hänen virkaanastujaisensa oli täten loppuun asti suoritettu.

"Sitten siirrymme muihin asemiin." Kurokage aloitti jälleen, kääntäen siten seuraavan luvun kokouksessa käsiteltävissä aiheissa. Koirasusi ei antanut tilaisuutta esittää kysymyksiä, tai millään tavalla kyseenalaistaa Kiritsun asemaa, ja tuskin kukaan sitä olisikaan uskaltanut tehdä. Väkijoukosta huokuva jännite tuntui sähkönomaisena tunnelmana ilmassa, kun he odottivat johtajansa jatkavan kokousta.

"Kenraalin valinta tapahtuu minun päätökselläni." Kurokage selosti. "Ehdokkaat on valittu etukäteen. Olen pitänyt silmällä lojaaliutta, rehellisyyttä ja työpanosta, ja valintani on osunut kolmeen soturiin: He ovat Goroshi, Shikei ja Raiden." Kurokage paljasti. "Kokoontukaa kokouksen jälkeen taistelukentälle." Koirasusi sanoi. "Salamurhaajat valitaan pienten, hmm..kokeiden perusteella." Kurokage jatkoi heti perään, ja kevyt, hiukan leikittelevä hymynkare käväisi sen huulilla. Dust jännittyi paikoilleen, ja nielaisi. Se odotti hermostuneena, milloin sen pääsisi näyttämään kykynsä johtajalleen. "He myös kokoontuvat taistelukentälle." Kurokage selvensi. "Kerron tarkemmat ohjeet myöhemmin, ja toivon mukaan asia on kaikille selvä."

"Nyt, pikku ystäväiseni, annan teille mahdollisuuden esittää kysymyksiä, ennen kuin alamme keskustelemaan Ohun rakeista." Kurokage sanoi, ja naurahti sitten kolkosti. Se ei malttanut odottaa, että saisi raahata Akamen lauman eteen.

// Selvennän tähän vielä, että en siksi ottanut tähän muiden kuin Dementen hahmoa ehdokkaaksi, kun muita halukkaita ei ollut (; //

Yoshi ja Shitsumei.

"Minulla olisi kysyttävää, mitä jos Ohu voittaa, mitä aiotte tehdä, en väitä että olisitte heikko armeija, tiedän että olette Japanin vahvin armeija mutta entä jos näin käy?", Yoshi kysyi hymyillen, karhun isku oli aiheuttanut myös sen että hän tunsi erittäin vähän pelkoa eikä hän pelännyt Kurokagea ollenkaan, "Olen Japanin parhaita palkkamurhaajia, voin todistaa vaikka sen, pistäkää minut taistelemaan vaikka tosakoiraa vastaan.", muutama sotilas oli kääntynyt Yoshia kohti mutta eivät uskaltaneet hyökätä kimppuun vaan tärisivät paikallaan. Shitsumei hymähti ja asteli tunkeilijan luokse, "Herra, anna minun taistella häntä vastaan, samalla voin todistaa pätevyyteni."

//Kirjoitin puhelimella.

Kiritsu

Kurokagen alkaessa selittämään Kiritsun asemaa ja identiteettiä, nuorukainen ei voinut olla tuntematta suurta ylpeyttä tilanteesta ja onnistumisen tunnetta siitä, että oli viimein siellä, mitä varten oli niin raskaasti harjoitellut. En tule tuottamaan pettämystä. Kiritsu ajatteli itsekseen, samalla jollain tasolla toivoen, että voisi sanoa ne sanat ääneen, mutta tiesi täysin, milloin hänen oli soveliasta puhua Kurokagen seurassa, eikä se ollut nyt. Hän vain pysytteli hiljaa, kuunnellen Kurokagen puhetta samalla nyt täysin hiljaista laumaa tarkkaillen. Kuulutuksen aikana Kurokagen oppipojalleen antamalla huomiolla oli vaikutus Kiritsuun. Hän oli erittäin tyytyväinen siitä, että oli paikalla sinä päivänä ja sai seistä mestarinsa rinnalla Gajyon huipulla.

Sagasu

Kiritsu... Kuri? Typerä nimi. Sagasu kritisoi kärkevästi päässään Kurokagen kuuluttaessa oppipoikansa aseman laumassa. Susikoiran sanat siitä, ettei tieto nuorukaisesta saisi kantautua lauman ulkopuolelle kiehtoi Sagasua epätavallisen paljon. Miksi näin? Tämä tuumi, samalla pohtien sitä, olisiko tällä tiedolla mahdollisesti joitain käyttöä tulevaisuudessa. Ikinä ei ennalta tiennyt, mitä saattaisi tapahtua ja tämän kaltaisesta seikasta hän saattaisi hyötyä jotenkin, jos korttinsa pelaisi oikein. Ajatus nostatti pienen omahyväisen hymyn uroksen kasvoille, mutta tämä palautti naamansa peruslukemille pian ja keskittyi Kurokageen jälleen kerran, toisen alkaessa puhumaan kenraaliehdokkaista.

Yksi kolmesta nimestä herätti kummastusta Sagasussa. Raiden ei ollut ryhmänjohtaja, joka oli varsin outoa sekarotuisen mielestä. Uros ei odottanut itse olevansa ehdokas tai mitään sen kaltaista, mutta ajatteli ehdokkaiden koostuvan nykyisistä ryhmänjohtajista. Hmph, ihan sama. Sagasu ajatteli. Niin pitkään, kuin muutokset eivät häneen suoraan vaikuttaisi, ei sekarotuista juurikaan kiinnostaisi. Hetki, entä Nox? Tämä yhtäkkiä ajatteli, oivaltaessaan sen, että hänen verivihollisensa oli Raidenin henkilökohtainen apuri. Tummaturkki ei ollut varma, mitä toiselle tulisi tapahtumaan, mutta toivoi hartaasti, ettei susi nousisi arvojärjestyksessä Raidenin kanssa, jos jälkimmäisestä tulisi lauman kenraali.

Raiden & Malum Nox

Kiritsu...? Dobermanni mietti hetken ja maisteli nimeä. Tosiaan olivat hyvin pitäneet nuorukaisen katseilta piilossa kuin hänkään ei ollut asiasta tietoinen. Hänen mielestä nuoremman koiran piti olla melko taitavakin, jos kerta johtaja oli hänet valinnut oppipojakseen. Uros kumminkin oli täysin lojaali johtajalleen, joten ei sen enempää pohtinut asiaa päässään. Tämä vain painoi mieleensä kaiken mitä koirasusi puhui.

Raiden alkoi hymyillä kun kuuli nimensä muitten kenraali ehdokkaitten joukosta. Dobermanni oli odottanut tätä tilaisuutta pitkään. Raiden nyökkäsi kun johtaja mainitsi kokoontumisen taistelukentälle tämän tilaisuuden jälkeen. Tämä kuulutus sai mustaturkkisen suden nostaamaan hämmennyksestä päätään. Raiden ei ollut maininnut Noxille tästä mitään. Samalla susi mietti miten hänen kävisi jos Raiden siirtyisikin kenraaliksi. Toivottavasti tämä tuo minulle jotain hyvää mukanaan..  Nox ajatteli mielessään samalla kun laski päänsä takaisin tassujen päälle.

Kun tuli kysymyksien vuoro niin kummallakaan uroksella ei ollut mitään kysyttävää. Raiden tiesi jo mitä tuleva hänelle pitää ja Nox taas ei ollut niinkään kiinnostunut. Dobermanni odotti jo innolla puhetta Ohulaisista ja mikä tämä loppuhuipennus pitikään sisällään. Koira vielä laski katseensa makailevaan Noxiin että olihan tämä vastarannan kiiski kumminkin vielä läsnä. Sen verran Nox oli oppinut ettei johtajan puheen aikana kannattaisi olla omissa maailmoissaan ja susi jopa kuuntelikin mitä asiaa Kurokagella oli.

Jack & Kurayami
Jack kuunteli Tarkkaan kun johtaja puhui, aina välillä vilkaisten Kiritsun suuntaan. Mistäköhän Kurokage on tuollaisen löytänyt...? Koirasusi mietti ja lipaisi huuliaan. Noh... Kunhan hän ei ole Salamurhaaja. Sitten minulla ei ole mitään häntä vastaan. Jack jatkoi kuuntelemista ja tämän huulille nousi innostunut ja kiero hymy kun Kurokage mainitsi että kaikkien ehdokkaiden pitäisi kokoontua taistelukentälle tämän kokouksen jälkeen. Jack alkoi melkein nauraa ilkeästi, niin itsevarma hän oli. Hän oli melkein satavarma ettei kukaan muu Salamurhaaja ehdokas tulisi päihittämään häntä. Samassa joku, selvästi ulkopuolinen, ilmaantui paikalle, ja Jack salamannopeasti tarttui sirppiinsä. Koirasusi tarkasteli tummaturkkista metallijalkaista kauempaa ja paljasti kulmahampaansa. Mikä hemmetin palkkamurhaaja? Jaxk mietti. Tämä halusi heti vaientaa tulokkaan, mutta tiesi ettei voisi vaarantaa mahdollista salamurhaajan asemaansa.

Kurayami hymähti ja katsoi Kiritsua. Ahaa, siis oppipoika. Pystykorva totesi mielessään. Kurokage-herra on pitänyt hänet piilossa hyvin. Ja kaksi vuotta kouluttanutkin... Hän on varmaan ihan kelpo soturi, tuo Kiritsu. Ryhmänjohtaja arvosteli mielessään. Silloin tällöin tummaturkki vilkaisi takaisin Gajoun sisälle suuaukolta, varmistaakseen että Tosa-vartijat tekivät työnsä kunnolla. Yhtäkkiä jostain kauempaa kuului uusi ääni, ja Kuryami kääntyi katsomaan kun metsän uumenista saapui tummaturkkinen, salukia muistuttava koira jolla oli arpia ja metallijalka. Yleensä, Kurayami olisi heti käynyt tunkeilijan kimppuun ja repinyt tämän sisuskalut ulos, mutta nyt pystykorva oli hiukan epävarma mitä tehdä asialle. Joten uros kääntyi katsomaan Gajoun huipulle ja odotti miten Kurokage reagoisi tämän 'palkkamurhaajan' ilmaantumiseen.

Kurokage

Koirasusi oli jo valmistautunut siihen, ettei kenelläkään ollut mitään asiaa, kun jossain eturivin tuntumassa vieras ääni esitti kysymyksen. Kurokagen katse etsiytyi mustaan, rautajalkaiseen urokseen, jonka kasvot olivat pahasti vahingoittuneet. Hetken aikaa koirasusi pysytteli hiljaa, kunnes  uros hymähti, ja räjähti sitten nauruun. Useimmat hänen sotureistaan liittyivät siihen mukaan, joko halusta miellyttää, tai sitten asia oli myös heidän mielestään typerä.

Kurokage kokosi itsensä, nuolaisten sitten huuliaan, ja muuttaen ilmeensä kevyeksi virneeksi. "Melko rohkeaa, tai sitten typerää, tulla ulkopuolisena laumaan kyselemään tyhmiä." Koirasusi aloitti. Se ei edes ollut ajatellut Ohun voittavan, sillä heidän laumansa oli tällä hetkellä niin pahasti hajalla. "Ohulla on melkein olematon armeija verrattuna meihin, joten laske todennäköisyys häviömmelle siitä." Koirasusi jatkoi. Olihan se totta, Ohulla oli melkeinpä kymmenen kertaa pienemmät joukot kuin Kurokagella. Kun Yoshi kertoi, että oli Japanin parhaita palkkamurhaajia, ja halusi todistaa taitonsa, Kurokage ei vastannut mitään. Pian Shitsumei liitttyi puheeseen, ehdottaakseen itsään koekaniiniksi. Kurokage vain puuskahti välinpitämättömästi, ennen kuin päätti vastata toiselle.

"Kuules nyt, tunkeilija. Laumassamme on pian salamurhaaja, joten miksi maksaisin palkkaa jollekin typerykselle käytännössä samasta toimenkuvasta?" Kurokage vastasi, ja sitä alkoi jollain tapaa ärsyttää Yoshin läsnäolo heidän tärkeässä kokouksessa. Uros piti kuitenkin olemuksensa melko tyynenä, sen katsellessa nyt Yoshia uudemman kerran arvioivasti. Toinen näytti kyllä vahvalta, ja Kurokage voisi ottaa hänet osaksi laumaansa, muttei jaksaisi vaivautua ilman pätevää syytä palkitsemaan toista tehtävistään. "Toisekseen, miten todistat palkkamurhaajan pätevyytesi tappamalla tosa-koiran?" Kurokage jatkoi, ja katsoi sitten Shitsumeita, joka oli äskettäin tahtonut todistaa taitonsa johtajalleen. Kurokage siristi hiukan silmiään, katsoen sokeaa rautajalkaa. "Hyvä on, Shitsumei. Tapa tuo räkänokka. Emme tarvitse häntä mihinkään." Kurokage myöntyi sitten, ja odotti rautajalkaisten aloittavan kamppailun. Laumassa soturit siirtyivät hiukan sivuun, jättäen näin kaksikon keskelleen, ja antaen tilaa alkavalle taistelulle.

Yoshi ja Shitsumei.

''Pistätte minut siis taistelemaan sokeaa rakkia vastaan? Ei siinä sitten, tule tänne vain jos uskallat.'', Yoshi sanoi naurahtaen ja odotti Shitsumein tekevän ensimmäisen liikeen, sokea musta koira lähti syöksemään urosta kohti, Yoshi väisti ja repi haavat Shitsumein poskeen teräshampaillaan, veri roiskui ja alkoi vuotamaan valtoimenaan, ''Aah, mitä tuolla on suussaan?'', sokea uros kysyi ääneen,''Sain aikoinani teräksiset hampaat menetettyäni aiemmat, nyt on minun vuoroni!'', Yoshi hyökkäsi suurella voimalla kohti Shitsumeita, aluksi vaikutti että tämä yrittäisi purra uudellaan ja Shitsumei onnistui hajuaistinsa perusteella väistämään hampaat mutta metallinen jalka iskeytyi voimalla hänen rintakehäänsä ja heitti hänet taaemmas.''

Muutama Shitsumein ystävä meni suojelemaan sokeaa koiraa mutta Yoshi ei heistä välittänyt vaan tappoi kolme koiraa nopeasti katkaisemalla heidän päänsä rautahampaillaan, ''Se tappoi Calin, Henrycin ja Masuron.'', yksi koirista huusi,''Älkää puuttuko tähän jos te ette halua kuolla samalla tavalla kuin ystävänne.'', sokea sakemanni nousi vaivallloisesti takaisin pystyyn,''Minultakin löytyy metallijalat mutta en silti voi voittaa tuota.'', Shitsumei ajatteli.

''Antaudutko vai haluatko kuolla hitaasti?'', Yoshi kysyi vastustajaltaan joka päätti alistua,''Näetkö Kurokage, edes alaisesi ei voi voittaa minua, alainen joka omistaa enemmän metallijalkoja kuin minä, ei sokeus vaikuta tähän mitään, minäkin olen puolisokea,jos et halua minun palvelevan teitä, ei siinä mitään, voinhan tarjota apua Ohullekkin.''

Kiritsu

Kiritsu oli Gajyon huipulta jo aikaisemmin huomannut tunkeilijan aiheuttaman kärhämän, erityisesti kun jatkuvasti poikkeavuuksia ja ongelmia etsikin katseellaan. Hän ei kuitenkaan ollut kiinnittänyt liikaa huomiota tähän, sillä ongelmatekijä oli riittävän kaukana Gajyosta ja uroksen mielestä varmasti laumalaistensa taltutettavissa, jos tilanne sitä vaatisi. Vasta Kurokagen kiinnitettyä huomiota rautajalkaan, alkoi Kiritsukin ottaa toista tosissaan. Toinen sekarotuinen vaikutti melko kärsineeltä ja vahvalta. Kiritsun silmään pisti erityisesti tämän rautainen etujalka, sillä hän ei ollut nähnyt mitään sen kaltaista aikaisemmin.

Kurokagen alkaessa nauraa Yoshin sanoille, Kiritsu ei voinut olla huomaamatta suuren osan laumasta tekevän samoin miltei välittömästi. Mielistelijät... Kurokage-herra hallitsee täysin laumaansa. Tämä ajatteli ihaillen. Shitsumein asettuessa tunkeilijaa vastaan, Kiritsu ajatteli tilanteen olevan pian ohi, mutta vastoin hänen odotuksiaan, Yoshi nujersi toisen rautajalan melko vaivattoman oloisesti ja tappoi kolme tämän toveriakin. Tummaturkki seurasi tilannetta hitusen huolestuneena, ei itsensä tai Kurokagen puolesta, mutta lauman tai enemmänkin sen maineen. Ei näyttäisi kovin hyvältä, jos tämän palkkamurhaajaksi itseään kutsuvan tunkeilijan taltuttaminen vaatisi montakin rivisotilasta.

Kiritsun korviin kuulosti siltä, että Yoshi käyttäytyi turhan mahtailevasti ollakseen Kurokagen vieraana ja töiden haussa. Erityisesti tämän viimeinen kommentti Ohun auttamisesta vihastutti nuorukaista. Näytä kunnioitusta, friikki. Tämä ajatteli ärtyneesti ja murahti matalasti toiselle, vaikka hän ei sitä kuulisikaan. Tummaturkki oli aiemmin seissyt ryhdikkäästi ja suorassa Gajyon huipulla, mutta nyt nojasi asennossaan hieman eteenpäin, niskakarvat hitusen pystyssä ikään kuin valmistautuen hyppäämään alas mielestään moukkamaisesti käyttäytyvän Yoshin kimppuun. Tosin, niin pitkään kun Kurokage ei käskyä siihen antaisi, sekarotuinen pysyisi hänen rinnallaan.

Sagasu

Mitä nyt? Sagasu ajatteli tylsistyneenä Kurokagen ilmeisesti poiketessa puheestaan. Mikä ikinä veikään tämän huomion, se oli sekarotuisen näkökentän ulkopuolella häntä ympäröivän lauman ansiosta ja uroksen mielestä tuskin selvittämisen arvoista. Sagasu vain toivoi, ettei häiriö kestäisi turhan pitkään, jotta tummaturkki pääsisi mahdollisimman nopeasti takaisin juonimaan Noxin pään menoksi.

Raiden & Malum Nox

Kurokagen vastatessa Yoshille tämä päästi suustaan pienen naurahduksen ja huomasi että normaalisti hapan Nox päästi pienen hymyn nousemaan suupieliin. Johtaja kyllä oli oikeassa siinä että Ohun armeija oli aika pirstaleina ja tähän laumaan verrattaessa jäisi helposti alakynteen. Uros yllättyi suuresti kun musta saksanpaimen hävisikin niin helposti, mutta ei ollut yhtään huolissaan tilanteesta.

Raiden oli jo valmiiksi pöyristynyt kun tämä tuntematon koira oli kyseenalaistanut hiukan Kurokagen armeijaa, mutta että vielä uskalti tappaa rivisotilaita tuosta vain ja kehtasi vielä heittää kommenttia Ohun rakkien auttamisesta. Raiden nosti vähän karvojaan, mutta päätti olla huutelematta mitään. Hän tiesi että jos tilanne olisi paha niin tämä palkkamurhaaja jäisi armeijaa vastaan alakynteen, jos johtajalta käsky kävisi. Tämä jäi silmät Yoshiin naulittuna katsomaan tilannetta päästäen pienen turhautuneen huokaisun. Sillä olisi muutakin tekemistä tänään, kun katsoa ventovieraan epäkunnioittavaa käytöstä. Dobermanni siirsi katseensa hetkeksi Kurokageen ja odotti tämän reaktiota mielenkiinnolla.

Mustaturkkinen susi vain odotti tilaisuuden loppumista, se olisi halunnut jo päästä tilanteesta pois, joten hänkin loi pienen mulkaisun salukin näköistä koiraa kohti, mutta kumminkin laskien tylsistyneenä päänsä.

Jack & Kurayami
Koirasusi Alkoi nauraa Kurokagen ja parin muun soturin kanssa Yoshin tyhmälle kysymykselle, muttei kuitenkaan kehdannut sanoa tai huudella sen enempää. Tämä vaan seurasi tilannetta sivusta, kun Yoshin ja Shitsumein välillä alkoi kamppailu. Hän tunsi hiukan kateutta kun Kurokage oli käskenyt Shitsumeitä teloittamaan tunkeilijan, mutta yritti olla välittämättä. Kun Yoshi pääsikin Shitsumein niskaan päälle, Jack tuhahti itsekseen. Miten surkeaa... Eikö Shitsumei pysty edes haavoittamaan tuota rakkia? Jack mietti ivallisesti. Pikkuhiljaa Jack alkoi kyllästyä Shitsumein ja Yoshin kamppailun jonka seurauksena tämä alkoi myös ärsyyntyä. Jack murisi hiljaa kun Yoshi alkoi uhkailla tarjoavansa apuaan Ohun joukoille. Hän alkaa käydä hermoille... Minä olisin jo repinyt tuon rautajalan irti ja lävistänyt nilkin sillä! Tummaturkki kiristi hampaitaan, muttei silti liikahtanutkaan. Urosta yhä houkutteli salamurhaajan asema ja se oli liian kallisarvoinen asia menettää tällä hetkellä.

Kurayamin suupielet nytkähtivät hiukan kun tämä päästi ilmoille hiljaisen ja matalan naurahduksen Yoshin kysellessä tyhmiä. Mikä typerys... Hänenä lähtisin nyt ennen kun Kurokage-Herra suuttuu. Kurayami mietti ja odotti Yoshin kääntyvän ja palaavan metsän uumeniin. Mutta pystykorvan yllätykseksi tämä aloitti tappelun Shitsumein kanssa ja jopa uskaltautui tapaamaan 3 rivisotilasta. Kurayami kohotti kulmiaan kun Yoshi rupesi mahtailemaan Kurokagelle, jolloin Kurayami päätti astua apuun.
"Kuules, 'palkkamurhaaja', eiköhän tuo ala riittää." Ryhmänjohtaja sanoi Yoshille ja pari tämän ryhmäläistä vilkaisivat häntä. "Kurokage-Herralle ei puhuta tuohon mallin, joten suosittelisin häipymään takaisin sinne mistä tullutkin ennen kuin jotain pahaa sattuu. Kuten näet, meillä on 2000 soturia jo valmiiksi. Emme välttämättä edes tarvitse sinua." Kurayami katsoi Yoshia ja vilkaisi sitten Kurokagea varovasti, toivoen että oli sanonut jotain järkevää.

Kurokage & Yoodai

Kurokage seurasi sivusta kahden koiran taistelua. Se tiesi Shitsumein olevan hyvä sokeudesta huolimatta, sillä oli nänhyt toisen taistelevan aiemmin, ja oli melkeinpä varma tämän voitosta. Sen vuoksi koirasusi hiukan tyrmistyi alaisensa hävittyä tuolle suukopulle, joka puhui Kurokagea kohtaan hyvin röyhkeästi ja epäkunnioittavasti. Hiukan närkästyneenä Kurokage katsoi sokeaa alaistaan, arvellen, että oli ehkä sittenkin yliarvioinut toisen kykyjä. Se sai koirasuden aavistuksen ärtyneeksi, ja nyt kun Yoshi oli vielä tappanut kolme hänen alaistaan, Kurokage paljasteli hiukan hampaitaan, muttei sanonut mitään. Kolmella alaisella ei ollut suurta merkitystä, vaikka toki paholaista ärsytti se, että toinen tuli tänne isottelemaan ja tappamaan hänen sotureitaan. Kurayamin puuttuessa asiaan, ja vilkaistessa häntä takaisin hyväksyntää odottaen, koirasusi vastasi pikaisesti katseeseen, ja katsoi sitten jälleen Yoshia. "Nyt on jo myöhäistä." Kurokage sanoi pahaenteisesti, ja käänsi suupielet hiukan ylöspäin, jolloin kamala, tuttu virnistys levisi hänen kasvoilleen.

"Suosittelisin hiukan päivittämään ammattitaitoasi. Jos tietäisit Ohun sylikoirien periaatteet, tietäisit, etteivät he käyttäisi kaltaisesi rakin palveluja." Kurokage vastasi viimein rautajalalle matalalla, kuuluvalla äänellä. Jälleen muutama naurahdus sieltä täältä kaikui ilmoille. Noudattihan Ohu oikeudenmukaisuutta, joten koirasusi päätteli, että Yukimura tuskin turvautuisi palkkamurhaajan apuun. Siitä huolimatta Kurokage ei nähnyt Yoshia uhkana, vaikka toinen palvelisikin vihollislaumaa. Mitä yksittäinen koira muka voisi heidän mahtavalle armeijalleen? Silti toisen tyhmänrohkeassa riskinotossa ja tavassa taistella oli jotain, joka kiehtoi paholaisen mieltä oudolla, kierolla tavalla. Kurokage pohti hetken, mitä tekisi toiselle, mutta päätti sitten, ettei se olisi tämän hetken asia. Koirasusi suoristautui, jakaakseen käskyjä joukolleen.

"Kurayami, Shitsumei, viekää hänet vankiluolaan, ja huolehtikaa siitä, ettei hän pakene. Päätän hänen kohtalostaan myöhemmin. Kokous on nyt tuollaista häiriötekijää tärkeämpi." Kurokage sanoi melko välinpitämättömästi, puhuen alentavaan sävyyn Yoshista. Joidenkin mielestä oli yllättävää, että Kurokage valitsi Shitsumein tehtävään, jonka tunkeilija oli juuri päihittänyt. Koirasusi päätti kuitenkin antaa toiselle vielä mahdollisuuden todistaa, että äskeinen häviö oli ollut vain sattumanvarainen arviointivirhe. Kurokagea ei kuitenkaan enää kiinnostanut Yoshin läsnäolo, vaan se odotti, että toinen poistettaisiin tilaisuudesta, ja hän saisi jatkaa puhettaan.

Yoodai ei nähnyt edelleenkään, kuka tulija oli, mutta jotain etäisesti tuttua sen äänessä oli. Sekarotuinen ei kuitenkaan millään muotoa osannut yhdistää sitä veljeensä, ja siksi vain tuhahti toisen käytökselle. Typerys. Yoodai ajatteli, ja jäi sitten seuraamaan, miten kokous etenisi.

Yoshi ja Shitsumei.

''Pystyn kyllä kävelemään itsekkin sinne jos vaan joku näyttää tien.'', Yoshi sanoi maireasti hymyillen, Shitsumei katsahti urosta ja lähti kulkemaan vankiluolaa kohti,''Tule nyt sieltä, tänneppäin.'', Yoshi lähti seuraamaan sokeaa koiraa metallijalka kolisten maata vasten ja meni lopulta makaamaan luolan perälle ja alkaen odottaa tilaisuuden päättymistä.

''Vihaan häiriötekijöitä.'', Shitsumei murahti ja palasi muiden luokse, muutama rivisotilas nauroi saksanpaimenkoiralle jonka poskesta valui edelleen jonkin verran verta, kuivunut veri oli tahrinut Shitsumein turkkia ja välillä veri putoili maahan hänen allaan, hän oli jättänyt pari elossa olevaa toveriaan vartioimaan vankia, häntä itseään se ei kiinnostanut.

Yoshi hyräili tyytyväisenä vankiluolassaan, hän olikin olettanut että näin kävisi, hän ei aikonut palata, hän ei ollut pelkuri, oikeastaan hänhän ei pelännyt mitään, uros vilkaisi hieman ulos nähden siellä vartijoita jotka näyttivät melko vahvoilta.

Kiritsu

Kiritsu seurasi tarkkana Yoshin kulkua luolalle kylmällä katseellaan. Nuorukaisen normaalisti totinen ilme oli muuttunut paheksuvaksi, jopa hieman vastenmieliseksi toisen sekarotuisen aiheuttamasta showsta ja erityisesti epäkunnioituksesta Kurokageen. Pysykin siellä. Tämä ajatteli toisen kadotessa luolaan. Vasta silloin alkoi tummaturkki palata takaisin perusolemukseensa. Se palasi takaisin suoraan ja ryhdikkääseen seisoma-asentoon ja tämän ilmekin muuttui entiselleen.  

Kiritsu siirsi katseensa takaisin laumaan ja arvioi tunkeilijan aiheuttaman vahingon. Kolme soturia... Melkoista tuhlausta. Uros tuumi, mutta oli tyytyväinen siihen, että tilanne oli ohi. Hetkellisesti Kiritsu vilkaisi korkeammalla huipulla seisovan Kurokagen suuntaan kysyvästi, ennen alhaalla olevan lauman tarkkailuun palaamista. Hän odotti innolla koirasuden pääsevän puheessaan Ohun joukkojen kohdalle, sillä halusi kuulla, mikä tuon heikomman lauman tilanne olisi ja mitä Kurokage oli joukoilleen kaavaillut toimintasuunnitelmaksi.

Sagasu

No niin... Päästäisiinkö lähtemään? Sagasu ajatteli kärsimättömänä nykyisestä aiheesta johtuvan puheen hiljetessä lähes olemattomiin. Hänen mielestään koko tilaisuus oli pituudessaan nyt jo venytetty äärimmilleen ja hädin tuskin siihen nähdyn vaivan, saatika ajan arvoista. Mitkään muutoksista ainakaan tähän asti eivät häneen vaikuttaneet ja se oli ainoa asia, millä oli mitään väliä sekarotuiselle.

// Lyhyttä, ei paljon mun hahmojeni osalta tapahdu. Olisi voinut melkein skipata mut tällä vuorolla, mut hei, ehdin tän verran kirjoittaa niin miksi ei vastata? :D //

Raiden & Malum Nox

Kuokkavieraan siirtäminen sai kaksikon hymähtämään suhteellisen iloisena siitä, että kokoontuminen pääsisi jatkumaan. Välikohtaus oli vaatinut suhteellisen paljon aikaa ja Raiden halusi päästä jo näyttämään Kurokagelle taitonsa kentällä. Vihdoinkin...olisin itse hoitanut hänet jo päiviltä. Dobermanni totesi päässään hiukan paheksuva ilme kasvoillaan.

// Anteeksi täälläkin ihan hirveän lyhyttä tekstiä, mutta mielummin lyhyttä kuin itseään toistavaa romaania //

Kurayami & Jack
Kurayami huokaisi helpotuksesta kun Kurokage ei sanonut Kurayamille sen enempää. Kurayami nyökkäsi johtajalleen ja seurasi Yoshia ja Shitsumeitä Gajoun sisälle. Tämä katsoi vihaisena kun Yoshi kävi makuulle luolan perälle ja väläytti metallijalalle hampaitaan.
"Inhottava lurjus... Ole kiitollinen ettei Kurokage-herra teloittanut sinua." Pystykorva murisi matalalla äänellä. Tämä kääntyi katsomaan koiria jotka Shitsumei oli jättänyt vartiovuoroon, antaen heille tiukan ja kylmän katseen. "Älkää päästäkö sitä pakoon. Haluan nähdä kun sen pää revitään irti." Kurayami sanoi vartijoille ja meni sitten takaisin ulos. Kurayami veti henkeä ja yritti rauhoitella itseään. Äskeinen oli käynyt ryhmänjohtajan hermoille ja tämä helpottui heti kun tapaus oli ohitse. Pystykorva kääntyi katsomaan Kurokagea ja odotti mitä muuta asiaa johtajalla olisi.

Jack seurasi hiljaa vierestä, silloin tällöin kiristäen hampaitaan ja murahdellen kun katsoi Yoshia. Miten ärysttävää... Koirasusi mietti ja päätti unohtaa rautajalkaisen tunkeilijan. Jack laski sirpinsä taas kerran maahan ja nosti katseensa Gajoun huipulle. Tämä katsoi johtajaansa ja toivoi että Kurokage olisi melkein valmis asioiden selittämisen kanssa. Jack halusi päästä taistelukentälle ja osoittaa Kurokagelle että olisi sopiva ehdokas Salamurhaajaksi.

Kurokage & Akame

Kun Yoshi oli viety pois, Kurokage pysytteli hetken aikaa hiljaa, tutkaillen joukkiotaan mahdollisten muiden häiriötekijöiden varalta. Keskeytys oli saanut useimmat hiukan hermostuneiksi, ja Kurokage näki noiden liikuskelevan hiukan levottomasti. Myös pääpaholainen itse inhosi turhaa odottelua, joten se päätti käydä suoraan asiaan, eikä antanut enää mahdollisuuksia jatkokysymyksille.

"No niin. Ohun tilanteesta meillä ei ole juurikaan mitään uutta keskusteltavaa." Kurokage aloitti hiukan halveksuen, ja naurahti perään ivallisesti. "Soturit eivät ole raportoineet mitään poikkeavaa. Etsimme kuumeisesti heidän nykyistä tukikohtaansa, jonka epäilemme sijaitsevan joidenkin mukaan jossain päin Alppeja." Koirasusi kertoi. Kurokagea kismitti se, että Ohu oli onnistunut pitämään nykyisen majapaikkansa toistaiseksi niin hyvin salassa. Siitä Kurokage kuitenkin päätteli, ettei lauma ollut ehtinyt vielä kasvaa järin suureksi, sillä suuren lauman piilottaminen kävisi ennen pitkää mahdottomaksi.

Pienen tauon jälkeen koirasusi päätti jakaa hiukan toimintaohjeita laumalleen. "Jokaisen on edesautettava tukikohdan löytymistä, ja raportoitava heti pienemmistäkin tiedonmurusista. Tiedon pimittäminen katsotaan petturuudeksi." Kurokage ilmoitti. "Lisäksi jokainen Ohun koira on poikkeuksia lukuunottamatta tapettava heitä kohdatessaan. Siten estämme heidän pienen armeijansa kasvamista suuremmaksi." Koirasusi lisäsi loppuun. Sanan "poikkeuksia" kohdalla Kurokagen virnistys leveni entisestään, kun sen katse lipui hitaasti eturivissä seisovaan (?) Kurayamiin, ja koirasusi nyökkäsi toiselle merkiksi hakea panttivanki näytille.

"Meillä on nyt kuvaukseeni erittäin hyvin sopiva esimerkki tällaisesta poikkeudesta, jonka haluan teille esitellä." Kurokage paljasti vihjeitä pienestä yllätyksestään, jonka halusi nyt ilmiantaa viimein alaisilleen.

***

Gajyon uumenissa Akame makasi pienessä luolassa. Ninjakoira oli loukkaantunut, vaikka se ei ollut laittanutkaan yhtään vastaan enää loppumatkasta vangitsijoilleen. Akame oli pyrkinyt hangoittelemaan mahdollisimman vähän vastaan säästääkseen voimiaan, ja välttääkseen kivuliaita rangaistuksia niskoittelusta. Hän halusi pysyä mahdollisimman hyvässä kunnossa, sillä pakeneminen ei onnistuisi huonokuntoisena. Silti Akame oli saanut kovia iskuja ympäri kehoaan. Sen kyljissä, rinnassa ja kasvoissa oli vertavuotavia viiltohaavoja, jotka Kurokagen kynnet olivat aiheuttaneet. Lisäksi kishu tunsi kipua kyljissään ja selässään, saatuaan useita iskuja ympäri kehoaan. Akame ei tiennyt, mitä tuleman piti, mutta se yritti pitää silmänsä ja korvansa auki niin paljon kuin mahdollista. Tiedonmurusista olisi hyötyä myöhemmin.

//Minun vuoroni voi tällä kertaa jättää välistä.

Kiritsu

Kiritsu kuunteli innokkaana Kurokagen selostaessa Ohun nykyistä tilannetta ja antaessa käskyjä tukikohdan löytämisestä. Löydettyämme Ohun rakit, murskaamme heidät viimein ja sitten kukaan ei ole enää kyseenalaistamassa Kurokage-herran valtaa. Tummaturkki ajatteli, rikkoen hetkeksi totisen ilmeensä virnistäessään kevyesti ajatukselle. Koirasuden mainittaessa "esimerkin", Kiritsu kohotti kulmiaan tietämättömänä Gajyon sisällä vankina olleesta Akamesta. Nuorukainen ei tiennytkään tästä etukäteen, tosin hän olikin vasta hetki sitten virallisesti astunut virkaansa. Vanki? Upseeri, vai jopa johtaja? Uros pohti, nyt jo erittäin kiinnostuneena näkemään toisen, sillä ei tähän asti ollut edes nähnyt yhtäkään Ohulaista, jos hänen viimeisessä testissään uhrattua rivisotilasta ei laskettu.

// Jos hahmon kohdalla ei tapahdu mitään, niin taidan vain jättää pois hänen vuoronsa. Niin kai on järkevintä tehdä useammalla hahmolla samassa pelissä ropettaessa? //

Raiden

Dobermanni nyökkäili johtajan puheen aikana, mutta kiinnostui suuresti kun hän puhui tästä poikkeuksesta. Hän oli tietämätön panttivangista ja hän mietti kuka tai mikä tämä poikkeus oikein olisi. Toivottavasti joku korkea-arvoinen ohunrakki vielä parempaa jos se olisi itse Yukimura Raiden ajatteli huuliaan kevyesti nuolaisten.

Hän oli jo hetkeksi unohtanut että pitäisi olla valmiuksissa tulevaan koitokseen, mutta kiinnostus jostain panttivangista vei voiton. Dobermannin sotilaallinen ryhti piti kumminkin uroksessa, vaikka tosikon naamaa pyyhki hämmentynyt ilme samalla katsoen Kurokagen suuntaan.