Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat

Tulevaisuuden Torahampaat on vuonna 2015 perustettu roolipeli, joka perustuu Ginga-sarjaan. Pelissä pelataan sekä omilla että sarjassa esiintyvillä hahmoilla.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Byron - Hyenan pikkuveli

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Untamed
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 1044
Join date : 23.02.2015

ViestiAihe: Byron - Hyenan pikkuveli   Ti Joulu 06, 2016 4:52 pm



Nimi: Byron
Skp: Uros
Ikä: 7v
Rotu: Weimarinseisoja x tanskandoggi x susi


Kotimaa: Japani
Liittouma: Kurokage
Asema: "Rivisotilas"
Jälkeläiset: Ei ole
Puoliso: Ei ole




Suku

Äiti: Haidi
Isä: Souma
Veljet: Hyena, Boris



OMINAISUUDET


Taito Like a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Voima Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Karisma Like a Star @ heaven
Nopeus Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kestävyys Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Älykkyys Like a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Puruvoima Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kivunsietokyky Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Ketteryys Like a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Refleksit Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Tekniikat
Vaarallisuus Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Puissa hyppely
Metsästystaito Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Uimataito Like a Star @ heavenLike a Star @ heaven

Aistit
Näkö Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kuulo Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Haju Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven



ULKONÄKÖ



Säkäkorkeus: 78cm
Paino: 44kg
Turkinväri: Siniharmaa
Silmien väri: Punertavanruskea

Byron on suurikokoinen ja jäntevä. Lihakset sen kehossa erottuvat hyvin selkeästi joka puolella. Byronilla on vahvat ja pitkät jalat, ja suuret käpälät, joissa on terävät kynnet. Uroksella on myös hyvin pitkät ja terävät sudenhampaat, ja yläkulmahampaat ovat niin pitkät, että ne näkyvät ylähuulen alta muutaman millin, vaikka suu olisi kiinni. Byronilla on päässään musta tupsu, ikään kuin harjas, mutta se ei jatku niskaan. Ilme uroksella on melko sekopäinen, se usein virnistelee yliampuvasti, ja silmän pupilli on pieni, mikä tehostaa sekopäistä vaikutusta.

Byronilla on weimarinseisojan siniharmaa turkki, mutta kehon ulkomuoto on kuin sudella. Korvat ovat eri paria, toinen on pysty, ja toinen on lupallaan. Tanskandoggin ominaisuuksia uroksesta ei juurikaan erotu. Byronilla ei ole (ihme kyllä) arpia kehossaan taistelukoira-ajoiltaan, tai muutenkaan, mutta sen menneisyydestä muistuttaa metalliset rinkulat jokaisessa jalassa. Yhteen on jäänyt pala ketjua, jolla painot oli kiinnitetty renkaisiin, kun Byronin omistaja yritti hukuttaa koiransa. Ne eivät kuitenkaan haittaa uroksen liikkumista.



LUONNE


Byronin käytöstä selittää pitkälti sen lievä aivovamma, joka on vaikuttanut mm. laskeneeseen älykkyysosamäärään ja muistiin. Uroksella ei ole myöskään ikinä tietynlaista tunnetilaa, vaan se saattaa heitellä puolelta toiselle minuutinkin aikana. Toisinaan Byron saattaa olla hyvällä tuulella ja vitsailla, toisena hetkenä se taas on jonkun kurkussa kiinni ja haastaa riitaa. Byronin kanssa on oikeastaan lähes mahdotonta tulla toimeen, ellei ole onnistunut alistamaan sitä joko manipuloimalla tai raa'alla voimalla. Se ei yleisesti ottaen kunnioita ketään. Kurokagen osalta uros onkin saanut kokea molemmat, ja siksi sen kunnioitus Kurokagea kohtaan on ehdotonta.

Byron ei osaa oikeastaan taistella, mutta se on vahva kuin härkä, ja saattaa vahingossa jyrätä vastustajansa tajuamatta itsekään, mitä tapahtui. Vaikka sen taistelutaidot ovat heikot, urosta ei niin vain saakaan kaadettua. Joskus Byron saattaa onnistuakin taistelemaan hieman paremmin, jos mieleen muistuu vanhat taistelukoira-ajat. Pääasiassa Byronilla on kuitenkin huono muisti. Toisinaan se saattaa muistaa asioita pitkänkin ajan takaa, toisinaan se ei muista sekunti sitten kuulemaansa asiaa.

Byronia on helppo vedättää, ja se uskoo melkein mitä tahansa. Se kuvittelee usein olevansa fiksumpi kuin onkaan, ja esittää rohkeaa, vaikka todellisuudessa on aikamoinen pelkuri. Byron ei ymmärrä omia voimiaan, ja saattaa siksi herkästi retuuttaa toista tarkoituksettomasti, tai perääntyä heiveröisen vastustajan edessä, jos tämä osoittaa puolustautumisen merkkejä. Liikkeissään Byron on hyvin arvaamaton.

Byron on pennusta lähtien ehdollistettu eräänlaisen pillin ääneen, jonka kuullessaan uros sekoaa, ja raatelee kaiken tielleen tulevan ilman, että itse tajuaa tilanteen. Kuullessaan jonkin samankaltaisen äänen, saattaa Byron saada raivokohtauksen ilman ennakkovaroitusta. Jälkeenpäin uros ei välttämättä itse muista koko asiaa, mutta saattaa olla hieman sekava.



MENNEISYYS


Byron ja sen vanhempi veli Boris syntyivät paljon myöhemmin kuin niiden edesmennyt isoveli Hyena. Heidän äitinsä oli weimarinseisojanarttu nimeltä Haidi, ja hän oli myös Hyenan biologinen äiti. Isä oli sen sijaan tanskandoggin ja suden sekoitus nimeltään Souma, minkä vuoksi pennut eivät ole puhdasrotuisia.

Haidi oli jo niin sanotusti eläkkeellä, ja vietteli leppoisia lomapäiviä omistajansa luona. Jo suhteellisen iäkäs narttu sai kuljeskella pihalla vapaana, sillä se ei koskaan lähtenyt mihinkään, ja tuli aina kutsuttaessa takaisin.

Eräänä päivänä Haidi törmäsi metsän reunalla kuljeskelevaan Soumaan. Aluksi narttu pelästyi, sillä Souma näytti aivan sudelta. Uros ei kuitenkaan tahtonut pahaa, vaan kertoi olevansa villikoira, ja etsivänsä Haidin poikaa Hyenaa. Hän kertoi saaneensa vihiä, että Hyena voisi olla tulossa sinne päin. Haidi kuitenkin kertoi, ettei ollut nähnyt Hyenaa vuosiin. Narttu tahtoi kuulla pojastaan, mutta pettyi kuullessaan, että Hyenasta oli tullut julman Sniper -nimisen koiran alainen. Souma ei rohjennut kertoa, että etsi Hyenaa kostaakseen tälle sisarensa kuoleman, ja siksi lohdutti naarasta.

Souman vierailu ei jäänyt ainoaksi, vaan tasaisin välein se vieraili Haidin luona muka muuten vain, vaikka todellisuudessa etsikin Hyenaa. Pikkuhiljaa kaksikon välille alkoi muodostua lämpimiä tunteita, ja koska molemmilla alkoi olla ikää, eivät he tahtoneet jättää tilaisuutta käyttämättä. Uros päätti jopa unohtaa kostoaikeensa kokonaan. Souma ehdotti Haidille, että tämä lähtisi uroksen mukaan, mutta narttu epäröi. Niinpä he tekivät sopimuksen, että narttu hyvästelisi perheensä kevääseen mennessä, ja lähtisi sitten Souman mukaan.

Toisin kuitenkin kävi, kun Haidi tuli yllättäen ja tarkoituksettomasti tiineeksi. Narttu ei voinut salata asiaa kauaa, ja perhe oli hyvin hämillään tapahtumista, mutta eivät sinänsä yllättyneet, sillä kuljeskelihan Haidi ulkona ilman valvontaa tämän tästä. Ei auttanut kuin hoitaa nartun odotusaika kunnialla loppuun. Haidi kertoi Soumalle asiasta, ja uros lupasi olla tukena kaikin tavoin. Kaksikko päätti lykätä lähtöään pentujen vuoksi.


Syntymä

Haidi synnytti keväällä kaksi hyvänkokoista urospentua. Ne näyttivät muuten aivan äidiltään, mutta toisella oli hassu musta tupsu päässään. Haidi oli onnellinen, ja oli iästään huolimatta selviytynyt hyvin synnytyksestä. Pennut nimettiin Byroniksi ja Borikseksi.

Pentujen kasvaessa ja kehittyessä niiden huomattiin alkavan muistuttaa kaikkea muuta kuin äitiään. Ne olivat hyvin villejä ja sudenomaisia, ja niiden isäksi alettiin epäillä puhdasveristä sutta. Ne myös kasvoivat ikäiseksee suuriksi, ja olivat muutenkin pahankurisia. Boris pompotteli ja kiusasi Byronia, ja Haidi väsyi pentujensa ainaiseen kinasteluun.


Souman kuolema

Souma tuli tapaamaan pentujaan pitkän tauon jälkeen pihapiiriin, kun Haidi oli kaksikon kanssa ulkona. Heille oli tehty aitaus pihalle pentujen vuoksi, mutta pitkäjalkainen Souma pääsi sen yli vaivatta. Perhe vietti onnellisia hetkiä yhdessä ensimmäistä kertaa, mutta meni vain muutama sekunti, ja kaikki kääntyi kammottavaksi murhenäytelmäksi.

Kuului laukaus, ja hetkeen ei tapahtunut mitään, mutta pian Souman otsasta purskahti verta, ja uros kaatui kuolleena maahan. Haidi ja pennut järkyttyivät syvästi, ja hädissään alkoivat ravistella urosta hereille. Naapuri oli ampunut Souman, luullessaan tuota villiksi sudeksi, joka uhkasi pentuja. Pian mies kuitenkin tajusi kyseessä olleen pentujen isä, mutta oli jo liian myöhäistä. Omistajaperhe hautasi Souman takapihalleen metsän reunaan, ja Haidi istuskeli usein haudan lähettyvillä murheen murtamana. Byron ja Boris olivat niin pieniä, etteivät he vielä kunnolla sisäistäneet koko tapahtumia.


Uusi koti

Pentujen tullessa kahden kuukauden ikään, ne myytiin uusiin koteihin. Boriksesta kiinnostui eräs vanha mies, joka tahtoi itselleen seurakoiran ja suojelijan. Byronin osti hieman nuorempi mies, joka kertoi etsivänsä harrastus- ja lenkkeilykaveria. Kaupat tehtiin, ja niin veljesten tiet erosivat.

Byronista oli kuitenkin tarkoitus tehdä hieman erilainen harrastekaveri. Siitä ei tullut agilitymestaria tai terapiakoiraa, vaan pennusta alettiin muovata kylmäveristä tappajaa koirataisteluita varten. Se ehdollistettiin korkeaan ääneen, joka saatiin eräänlaisen pillin avulla. Joka kerta, kun pilliin vihellettiin, Byronia ärsytettiin niin paljon kuin mahdollista. Aluksi pentu pelkäsi ja oli hyvin hämillään, mutta lopulta kuukausien jälkeen se alkoi saada raivokohtauksia kuullessaan äänen, ja tuhosi kaiken tieltään. Urosta harjoitettiin, ja sen lihakset ja keho kehittyivät huippukuntoon. Byronista oli tullut se mihin pyrittiinkiin: armoton tappokone.


Koirataistelut ja vammautuminen

Byron oli niin ylivoimainen taistelija, ettei se ehtinyt melkein edes kehään saakka, kun vastustaja makasi jo maassa verissään. Tarvittiin ainoastaan vihellys pilliin, ja uros sekosi saman tien. Rankka koulutus jatkui taisteluiden välissä, ja uroksen lihaksisto kehittyi, samoin purukalusto. Pian useimmat eivät uskaltaneet edes tuoda koiriaan kehään, jos tiesivät Byronin olevan vastassa.

Eräänä päivänä omistaja oli unohtanut ottaa pillin mukaansa koirataisteluun. Aluksi hän mietti, ettei osallistuisi ollenkaan, mutta koska Byron oli jo aikaisemminkin taistellut niin paljon, ei omistaja arvellut enää tarvitsevansa pilliään. Byron pääsi kehään, ja vain odotti merkkiä, mutta sitä ei koskaan tullut. Uros hämääntyi niin paljon, että vastustajana ollut suuri tosa-koira pääsi niskan päälle, ja tarttui urokseen, paiskaten sen pään lujalla voimalla kehän laitaan, ja sitten maahan. Byron hävisi ensimmäistä kertaa, ja häviöllä oli myös elinikäiset seuraukset.

Omistaja huomasi pian tappion jälkeen, ettei hänen koiransa ollut enää entisellään. Byron ei totellut enää samalla tavalla käskyjä kuin ennen, ja sen katse oli muuttunut lasittuneemmaksi. Uros oli myös tavallista typerämpi ja hidasälyisempi, eikä se muistanut välttämättä, mitä oli hetki sitten tehnyt. Mies alkoi pelätä pahinta, ja pian tuli siihen johtopäätökseen, että Byron oli saanut aivovamman kovan iskun seurauksena. Hän ei kuitenkaan voinut mennä eläinlääkärille, sillä silloin hän paljastaisi laittomat koirataistelut. Niinpä hän päätti hankkiutua Byronista eroon, sillä koirasta ei ollut enää hänelle hyötyä.


Villikoirien tapaaminen

Mies laittoi koiran jokaiseen jalkaan rautaiset renkaat, joissa oli silmukka ketjua varten. Jokaiseen ketjuun hän sitoi painot, ja raahasi sitten Byronin joelle, ja julmasti heitti lemmikkinsä virran armoille. Byron upposi painojen vuoksi kuin kivi, ja meni paniikkiin. Omistaja katsoi hetken aikaa kuplivaa vedenpintaa, ennen kuin käänsi koiralleen selkänsä, ja käveli pois.

Byron luuli loppunsa tulleen, kunnes yhtäkkiä hän huomasi jonkun hyppäävän veteen. Pian hänen ympärillään oli neljä hahmoa, joista jokainen tarttui rautaisiin ketjuihin, nostaen painot ylös niin, että Byron pääsi vetämään henkeä veden pinnalle. Nelikko auttoi uroksen rantaan, ja yksitellen riuhtoi painot irti Byronin jaloista. Rinkuloita ja pientä ketjunpätkää he eivät saaneet enää irti, mutta ne eivät haitanneet urosta, ja siksi niille ei tehty mitään.

Koirat kertoivat olevansa pienestä laumasta, joka asui Japanin rannikolla. He olivat kaikki omistajiensa hylkäämiä, ja siksi eivät voineet katsella sivusta Byronin kohtaloa. Uros otettiin avosylin vastaan joukkoon, mutta pian he alkoivat huomata, ettei tulokas ollut ihan sellainen, kuin muu. Byron unohteli asioita, käyttäytyi sopimattomasti, ja sen mielialat vaihtelivat yhtenään.

Byron karkotettiin joukosta lopullisesti, kun eräänä päivänä metsiköstä kantautui tuntematon, kimakka ääni, ja samassa hetkessä uros meni sekaisin. Se hyökkäsi lähimmän koiran kimppuun, ja raateli sen kuoliaaksi. Kaikki pakenivat raivohullun läheisyydestä, ja jättivät Byronin niille sijoilleen. Vihanpurkauksen jälkeen uros tajusi kaikkien muiden häipyneen, ja lähti sitten omille teilleen vailla päämäärää, sekavin ajatuksin.


Hougen ja Ohun soturit

Muutaman kuukauden haahuiltuaan Byron törmäsi kulkiessaan Ohun sotureihin, jotka jututtivat urosta, ja tahtoivat tietää, kuka tämä oli. Byron oli tuolloin suhteellisen normaalin oloinen, joten se otettiin mukaan. Matkallaan joukko kohtasi valitettavasti Hougenin sotureineen, ja tanskandoggi piiritti heidät. Hän alkoi uhkailla, ja Byron oli peloissaan. Häntä koipien välissä se kuunteli, kun Hougen pilkkasi sitä ja naureskeli sen pelkuruudelle.

Yhtäkkiä yksi Ohun sotureista ulvoi apua kimakasti ja terävästi. Se sai Byronin jälleen sekoamaan, ja se kävi kiinni lähimpään koiraan, joka sattui olemaan Ohun soturi. Uros raateli uhrinsa pahannäköiseksi, ennen kuin kohtaus laantui, ja Byron palasi nykyhetkeen. Hougenin soturit hämmästyivät suuresti Byronin teosta, ja ajattelivat viedä tuon arvaamattoman sekopään näytille johtajalleen. Byronia ei ollut vaikea saada mukaan, muutama lupaus ja väritetyt kuvat mahtavan armeijan johtajasta, ja uros oli myyty. Niinpä loput Ohun soturit teloitettua, lähti joukkio matkaan.

Hougen piti heti Byronista, vaikka ei saanutkaan tätä toistamaan raivokohtaustaan. Urosta huvitti se, että Byron totteli häntä kuin lapsi aikuista, joka piti kädessään herkullista tikkaria. Piti vain osata vedellä oikeista naruista. Byron värvättiin joukkohin, ja se sopeutuikin sinne melko hyvin. Taisteluihin Byron ei juuri osallistunut, kuin vain muodon vuoksi, sillä oli niin kauhuissaan. Sitä ei kuitenkaan sodan aikaan saatu kaadettua, toisin kuin Hougenia, jonka kuoltua suurin osa hänen sotureistaan jäi ilman tavoitetta, mukaan lukien Byron. Niinpä se lähti kuljeskelemaan muun joukon mukana jonnekin päin Japania.


Kurokage

Pian Kurokage valtasi Ohun paratiisin, ja alkoi värvätä vauhdilla joukkoihinsa lisää sotureita. Suuri osa Hougenin sotureista oli saatu koukutettua, ja nyt myös Byron oli yksi heistä, joka vietiin hirmuvaltiaan eteen. Byron, joka oli tottunut Hougenin valtaan, ei taipunutkaan Kurokagen vallan alle. Se uhitteli, ja sai todella pahasti selkäänsä. Uros ei kuitenkaan ottanut siitä opiksi, ja sama toistui uudestaan. Kurokage päätti tappaa Byronin, kunnes jostain kuului ulvahdus, joka sai suuren uroksen sekoamaan. Se kävi heti kiinni lähimpään soturiin, ja murskasi sen, sitten toisen, ja kolmannen, ennen kuin palasi takaisin nykyhetkeen. Tämä ominaisuus herätti kiinnostuksen koirasudessa, ja se etsi käsiinsä ulvahduksen päästäjän, ja pyysi tekemään saman uudestaan. Byron sekosi jälleen, mutta Kurokage iski tämän maahan ennen kuin uros ehti tappaa ketään.

Kurokage aikoi hyödyntää Byronin ominaisuutta, mutta valitettavasti uroksen "ohjaaja" sai surmansa Ohun soturien toimesta. Nyt Kurokage etsii uutta naruista vetelijää Byronille, joka osaisi toistaa samankaltaisen äänen, joka tehoaisi urokseen. Toistaiseksi sellaista ei ole löytynyt.



MUUTA

Byronille olisi siis etsinnässä joku, joka osaisi kytkeä tappomoodin päälle, ja joka muutenkin toimisi ikään kuin toisena "johtajana" urokselle.



TAISTELUTEKNIIKAT


Ei osaa.



Pelaaja:Untamed


Hahmo (c) Untamed
Tiedot (c) Untamed

_________________

My girls♡

Akame - Akira - Cheri - Diego - Electra - Ellie - Gabriel - Gaikotsu - Gale - Kurokage - Leona - Nori - Raika - Safire - Shadow - Shiro - Sirena - Yoel - Yoodai
Tulossa - Hunter, Tundra


Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Byron - Hyenan pikkuveli
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat :: Laumat ja Hahmoesittelyt :: KUROKAGEN LAUMA-
Siirry: