Matkakumppanit [Kaksinpeli, Daedra]

Yoel

Laivamatkasta oli selvitty jälleen kerran silkalla tuurilla, mutta nyt matka Honshulta Ohuun oli vasta alkanut. Yoel tiesi sen olevan monin kerroin vaarallisempi taival, kuin muutaman ihmisen kohtaaminen satamassa. Silti kirjavaturkki ei tahtonut huolestuttaa Makoa turhaan kertomalla kauhutarinoita Kurokagesta. Yoel oli jokseenkin varma, etteivät he törmäisi Kurokagen alaisiin näin kaukana Futago-solasta.

Metsä oli alkanut vihertää ja ilmat lämmetä, mutta puissa ei näkynyt vielä lehtiä, ainostaan muutama nuppu siellä täällä. Polku tassujen alla tuntui pehmeältä ja kostealta, ja sillä oli miellyttävä kävellä. Takajalassa olevaa haavaa ei oikeastaan enää kirvellyt lainkaan, joten sekään ei hidastaisi heidän etenemistä.

"Meillä on vielä aikamoinen matka, mutta jos olemme nopeita, ehdimme perille huomisiltaan mennessä." Yoel kertoi, sillä Ohun tukikohtaan oli kuitenkin useampia kilometrejä. (Google maps tiesi kertoa, että 250 xD) Mitä pikemmin he olisivat perillä, sen parempi. Uros koki hieman turhautuneisuutta siitä, ettei nykyään missään voinut liikkua ilman epävarmuutta siitä, törmäisikö vihollisiin vai ei. Siksi olisi hienoa, jos he saisivat lisää sotureita joukkoihinsa, jotta piileskelyn voisi lopettaa kokonaan.

Mako

Mako katseli paljon ympärilleen matkan aikana, jota hän teki Yoelin kanssa. Tosa oli todella kiinnostunut uusista maisemista. Mako ei ollut enää huolissaan ystävänsä haavasta, koska se ei ollut näyttänyt Yoelia haittaavan lainkaan. Mako oli enemmänkin huojentunut, että sen vakavampaa ei ollut sattunut.

Mako kuuli Yoelin kommentin matkan pituudesta. Hän hieman yllättyi, että heillä olisi mahdollista jo huomisiltana olla perillä.
"Hyvä on", Mako vastasi. Hän päätti lauseensa aikana itselleen, että ei aikoisi levätä kun vasta määränpäässä. Hän normaalisti tarvitsisi useammin lepoa, mutta nyt hän oli saanut kuvainnollisen addrenaliinipiikin vapaudestaan, joka auttoi urosta jaksamaan.

// Butcher ja Yoodaihan voisivat liikkua pienen joukon mukana vaikka tarkistamassa rajoja tai jotain //

Yoel

Yoel piti verkkaista hölkäntapaista etenemistä yllä. Se muisti reitin hyvin selkeästi, olihan se kulkenut sen vähän aikaa sitten toiseen suuntaan. Reitti kulki alueilla, jossa ei pitäisi oleskella Kurokagen alaisia, mutta kaikkeen täytyi silti varautua, kun Honshulla oltiin.

Ilma tuntui viileältä, mutta ei ollut kylmä. Oli oikeastaan hyvä, ettei ollut vielä kovin lämmin, sillä matkanteko oli vähemmän väsyttävää, kuin kuumalla säällä. Yoel tunsi olevansa täynnä virtaa hyvin levätyn laivamatkan jälkeen, joten he voisivat varmaan edetä hyvän tovin, kunhan olisivat saaneet jotain syödäkseen. "Pitäisikö yrittää löytää jotain syötävää?" Kirjavaturkki sanoi, kääntäen katseensa sitten tosaan. Jotain kevyttä mahantäytettä olisi hyvä saada, jotta energiatasot eivät laskisi yllättäen liian alas.

// Anteeksi hirveästi vastauksen kesto. On ollut hieman kiirettä :L //

Mako

Matka oli jatkanut ongelmitta - ainakin toistaiseksi. Mako kuuli Yoelin kysymyksen ruoan suhteen. Tosa käänsi katseen matsakumppaniinsa.
"Kuulostaa hyvältä. Etsitään jotain ruokaa, että matka jatkuisi näin hyvin", Mako suostui. Tosa pysähtyi lauseensa jälkeen ja tutkaili ympäristöä. Hän kuin yritti tutkia ympäristöön mukaan mitä eläimiä mahtoi alueella olla. Uros ei ollut mestari metsästäjä, mutta jotain hidasta hän pystyisi tarvittaessa itsenäisesti metsästämään.

Mako käänsi pian katseen Yoeliin.
"Yritän etsiä jotain hitaasti kulkevaa. Tavataan vaikka tässä kun saamme ruokamme?", Mako ehdotti. Uros omalla tavallaan halusi mahdollisuuden tässä harjoitella itsenäisesti ruoan hankintaa, vaikka uskoi, että Yoel häntä auttaisi. Makosta vain tuntui, että tämä oli asia jonka hänen vain täytyisi itse oppia.

Mako suuntasikin sivummalle metsään etsiäkseen jotain ruokaa. Kauas hän ei aikonut, vaan aikoi pysyä lähellä kohtaamispaikkaa.

// Minulle käy tuo, että Butcher ja Yoodai ovat lähellä. Voisit ottaa vaikka Yoodain ensin peliin mukaan niin sitten otan myös Butcherin ^^ //

// Ei se mitään, minulla myös D: //

Yoel

Sekarotuinen nyökkäsi Makolle, sillä hajaantuminen olisi varmasti ihan hyvä taktiikka. "Sinulla on enemmän voimaa kuin minulla. Voisimme tehdä niin, että jos löydän jotain suurempaa saalista, ajan sen suoraan sinua kohti?" Yoel ehdotti. Mako saisi vaikka suuren peuran kaadettua yksin, siitä kirjavaturkki oli melko varma. Yoelille sen sijaan peuran kaataminen yksin ei ollut mahdotonta, mutta äärimmäisen haasteellista.

Sekarotuinen lähti sitten matkaan, edeten hitaasti jonkin matkan päähän. Kauas hänkään ei aikonut, jos tulisi ongelmia. Jos vihollinen sattuisi paikalle, kaksin heillä oli paremmat mahdollisuudet puolustautua ja selvitä.


Yoodai

Vähän matkan päässä liikuskeli muutaman koiran joukkio, joka muodostui Kurokagen alaisista. Yoodai liikuskeli häntäpäässä omissa ajatuksissaan, mutta varmisteli silti vähän väliä ympäristöään, jotteivät muut huomaisi hänen vähäistä kiinnostustaan tehtävään. Kurokage oli määrännyt heidät tarkistamaan rajaa, ja Yoodai olisi mieluummin vain lepäillyt. Rajojen tarkistaminen oli äärimmäisen tylsää, sillä harvoin siellä tapahtui yhtään mitään.

Mako & Butcher

Mako oli tutkinut ensin lähiympäristön kohtaamispaikasta, mutta mitään eläintä ei ollut näyttänyt näkyvän. Tosa oli vilkaissut olan yli Yoelin suunnalle, jonka jälkeen uros päätti kulkea hieman kauemmaksi. Jospa onni olisi parempi kauempana.

Hieman kauemmaksi päästyään Mako näki jäniksen. Uros tiesi jäniksien nopeuden, joten hän ei edes vaivautunut jahtaamaan sitä. Tosa jatkoi alueen tutkailua varoen ettei menisi liian kauas. Uroksesta tuntui, että tuolla suunnalla ollut hirveästi hänelle mahdollista saalista. Uros tuhahti turhautuneena ja katsoi suuntaan minne Yoel oli mennyt. Ehkä vain palaan takaisin ja pyrin auttamaan Yoelia.. Tosa mietti päässään ja lähti kävelemään takaisin.

Mako ei ollut havainnut hänen läheltään kulkevaa tuntematonta koirajoukkoa. Joukkoon kuului musta belgianpaimenkoira Butcher ja muita Kurokagen alaisia. Joukon tehtävä oli tarkistaa alueen rajoja. Butcher otti tehtävän tosissaan. Hän halusi paiskia töitä, että saisi edes joskus mahdollisuuden parempaan arvoon.

Butcher pysähtyi yhtäkkiä ja tuijotti puiden läpi suoraan suurikokoiseen tuntemattomaan tosaan. Uros murahti hieman itsekseen vaimeasti ja katsoi muita joukossa olevia.
"Tuolla menee joku tuntematon jättiläinen", Butcher tuumasi mutisevasti ja katsoi jälleen tosaa. Häntä ei niinkään tosan koko pelottanut, mutta uroksen yliluonnollisen suuret lihakset pistivät mustaturkin miettimään tarkemmin strategiaa.

Yoel & Yoodai

Yoel nuuski ympäristöään aktiivisesti, yrittäen saada kiinni jonkin riistaeläimen hajun. Toistaiseksi jäljet olivat päivän tai kaksi vanhoja, ja kuuluivat pääasiassa pikkulinnuille ja mahdollisesti jyrsijöille. Yoel oli jo hieman turhautunut, mutta päätti jatkaa vielä vähän matkaa, jos sattuisi vaikka löytämään fasaaniparven, joka oli päättänyt levähtää metsän suojissa hetken. Kirjavaturkki vilkaisi vielä taakseen varmistaen, ettei ajautuisi liian kauas Makosta, ennen kuin jatkoi jälleen matkaansa.

Yoodai nosti hieman päätään Butcherin mainitessa jonkun liikkuvan edessäpäin. Uros kiristeli hiukan hampaitaan todetessaan mielessään sen olevan vain villisika, kunnes ääni päässä kehotti katsomaan tarkemmin. Yooda siristi hieman silmiään ja näki sitten valtavan tosan suurine lihaksineen. Pieni kiero hymynhäive kävi mielipuolen kasvoilla. Tosasta saisi hyvän lisän joukkoihin, ja Kurokage olisi tyytyväinen. Mutta koska Butcher oli joukon johdossa, ei Yoodai sanonut mitään, vaan antoi toisen tehdä päätöksen tuntemattoman koiran suhteen.

Mako & Butcher

Butcher tuijotteli hetken Makoa, kunnes päätti toimia.
"Odottakaa tässä. Minä menen jututtamaan tuota jättiä", Butcher sanoi lopulle joukoilleen. Puheiden jälkeen mustaturkki päätti ottaa juoksu askeleet tosan eteen pysäyttääkseen hänet. Butcher oli päättänyt lähestyä suoraan tosaa, koska joukoussa oli sen verran väkeä. Butcher oli laskelmoinut, että tosa ei pärjäisi noin monelle yksin. Mako pysähtyi ja tuijotti edessään olevaa belgianpaimenkoiraa. Tuntemattoman koiran silmät kiinnittivät Makon huomion.
"Päivää. Olet melko massiivinen", Butcher tuumasi ja katseli Makon lihaksia. Butcher ei oikein osannut puhua, mutta hän yritti parhaansa. Hän ei halunnut pilata näin hyvää tilaisuutta saada hyvää jäsentä laumaan.
"Vai niin.. Kuka olet?", Mako kysyi ystävällisesti mustaturkilta. Butcher katsoi tosaa jälleen.
"Jätetään nimet sikseen. Olet takuulla todella vahva", Butcher mietti ääneen.
"Olenhan minä. Olen tämän vuoden taistelukoiramestari", Mako päätti kertoa saavutuksestaan. Butcher näytti yllättyneeltä kuullessaan tosan puheet. Mustaturkin suupielille tuli pian juonikas virne.
"Ahaa! Kuullostaa hyvältä", Butcher sanoi.
"Olisi hienoa jutella kanssasi lisää, mutta minun täytyy nyt mennä", Mako päätti sanoa kohteliaasti. Hän yritti kävelle Butcherin ohi, joka astui hänen tielleen uudelleen.
"Älä mene minnekään..", Butcher sanoi. Hän tajusi kuullostavan jo uhkaavalta, joten mustaturkki kiinnitti huomion varjoihin, josta oli tullut. Butcher nykäisi kuonollaan kuin merkin muille joukoille, että he voisivat nyt tulla tosan lähelle piilostaan.

Yoel & Yoodai

Yoel oli vihdoin ja viimein saanut vainun jostain eläimestä, jota oli lähtenyt nyt innokkaasti seuraamaan. Kirjavaturkki päätteli sen olevan jänis, ja kaiken lisäksi haavoittunut, sillä siellä täällä oli pienen pieniä veripisaroita, joiden tuoksu oli voimakas, ja siksi jälkeä oli helppo seurata. Ei ollut tarpeen mennä edes kovin pitkälle, kun Yoel huomasi jälkien päättyvän, ja kääntyvän suuren puun juurakkoa kohti. Pahus.. Uros ajatteli, pysähtyen puun kohdalle. Yoel haisteli tarkkaan, ja oli nyt varma siitä, että saalis oli piiloutunut juurien suojaan. Kolo oli kuitenkin sen verran ahdas, että Yoelin oli keksittävä jotain muuta. Kirjavaturkki kiersi hitaasti rungon toiselle puolelle, ja ryhtyi vauhdikkaasti kaivamaan maata juurakon toisella puolella. Tämä selkeästi pelotti piilottelevaa jänistä, joka syöksyi kolostaan paniikin vallassa. Loukkaantuneen jalan takia eteneminen oli kuitenkin hyvin vaivalloista, ja muutamalla kevyellä loikalla oli Yoel jo saanut otteen saaliista ja tappanut sen. Huh..hienoa. Nyt takaisin. Kirjavaturkki ajatteli, ja lähti sitten hölkkäämään tulosuuntaansa.

Piilossaan Yoodai katseli, kun Butcher jututti tuntematonta jättiä. Hiljaa paikoillaan odottaen sekarotuinen nuolaisi huuliaan ja pohti, mitä kävisi, jos tosa sattuisi suuttumaan. Yoodai ei voinut olla fantasioimatta siitä, että Butcher revittäisiin kappaleiksi heidän silmiensä edessä veren roiskuessa ympäriinsä. Ei Yoodailla ollut mitään laumatoveriaan vastaan, mutta uros ei ollut kenenkään ystävä, ja tällä oli suorastaan sairaalloinen mielenkiinto nähdä, mitä tuhoa tuollaisella tosan kaltaisella ruholla saisi aikaan.

Pian Butcher antoi merkin heille astua esiin, ja Yoodai livahtikin hieman Makon takaviistoon asemiin, muiden soturien piirittäessä tosan joka puolelta. Yoodai irvisti hieman, paljastaen ruman purukalustonsa, ja nuolaisi sitten rosoisten hampaidensa kärkiä, odottaen tilanteen etenemistä.

Mako & Butcher

Mako kiinnitti huomion moni päiseen koirajoukkoon, joka parissa sekunnissa jo piiritti hänet. Mako vilkuili jokaista koiraa laskien heitä päässän. Tilanne toi mieleen hänelle viimeisensä taistelun, minkä koki kehässä. Mako alkoi olemaan jo varuillaan. Tosa alkoi jo epäilemään joukkoa Kurokagen alaisiksi heidän käytöksensä perusteella. Mako kiinnitti huomion Butcheriin jälleen, joka nuolaisi huuliaan.
"Sanoit olevasi todella vahva. Ulkonäkösi perusteella voisi arvella sinun olevan sitä, mutta käytännössähän se vasta selviää", Butcher puhui jo uhkaavasti. Hän, jopa murahti lopuksi. Butcherin luonnevikaisuus alkoi jälleen näkyä ulospäin. Hän nyrpisteli kuonoaan ja murahteli. Sekunneissa Butcherin olemus oli muuttunut täysin uhkaavaksi.
"Vai niin..", Mako tuumasi ääneen. Häntä ei pelottanut tilanne. Oikeastaan hän oli hieman pettynyt siitä, että uudet tuttavuudet olivat epäkunnioittavia.

Butcher päätti jo hyökätä ilman minkäänlaisia käskyjä. Hän halusi ottaa kunnian itselleen ja iskeä hampaat tosan ihoon ensimmäisenä. Mako aikoi ensin testata kuinka hänen lihakset kestäisivät villikoirien hampaita. Butcher siis sai osuman tosan kaulasta. Butcherilla oli vahvat leuat, mutta hänellä silti tuntui olla ongelma upottaa hampaat tosan ihoon. Butcherin ote ei ollut vakaa. Nämä lihaksethan ovat ihan luonnottomat! Mahtavaa! Butcher ajatteli päässään. Hän ei halunnut mainita asiasta ääneen.

Yoel & Yoodai

Yoodai pysytteli koko ajan paikoillaan ja seurasi tilannetta, kun Butcher uhkarohkeasti kävi kiinni tosan kurkkuun. Sekarotuista hieman huvitti toisten kokoero, mutta se tiesi myös Butcherin olevan vahva, joten se ei osannut vielä arvioida, miten taistelu päättyisi. Mustaturkilla näytti olevan hieman vaikeuksia lävistää tosan iho, mutta jätti ei näyttänyt kovin vaikuttuneelta. Yoodai vilkaisi muita asemassa olevia sotureita, jotka selkeästi odottivat Butcherin merkkiä tulla avuksi, jos tilanne sitä vaatisi.

Yoel oli nyt palannut paikkaan, missä oli lähtenyt Makon kanssa eri suuntiin. Uros poimi ilmasta tosan tuoksun, ja lähti seuraamaan sitä verkkaisesti hölkäten. Edettyään jonkin matkaa, haistoi Yoel kuitenkin ilmassa jotain muutakin kuin Makon, ja jähmettyi aloilleen. Tuo haju....voi perhana... Kirjavaturkki tajusi, että Mako oli mahdollisesti kohdannut matkallaan ongelmia, ja niinpä uros pudotti saaliinsa siihen paikkaan ja lähti pinkomaan kovempaa vauhtia eteenpäin.

Mako & Butcher

Butcher yritti jonkin aikaa upottaa hampaitaan tosan ihoon, mutta hän ei onnistunut. Mako alkoi turhautumaan kaulassa roikkuvasta koirasta, joten hän heitti Butcherin irti kaulastaan. Butcher lennäht maahan makuulle, mutta hän nousi heti ylös. Butcher vilkaisi muita mukanaan tulevia koiria.
"Katsotaan kuinka pärjäät montaa vastaan!", Butcher julisti kovaan ääneen. Hän näytti virnistävän lopuksi. Kurokagen alaisia alkoi hyökkäämään Makon kimppuun. Mako ei pitänyt tilanteesta lainkaan ja hän halusi tilanteen päättyvän mahdollisimman nopeasti. Mako pyrki mahdollisimman paljon puolustautua ja heittää koiria irti ihostaan. Koiria silti oli liikaa Makolle, joten hän ei saanut koskaan kaikkia irti kerralla.

Butcher tuijotteli tilannetta tarkkaavasti ja odotti jo uutta mahdollisuutta hyökätä. Mustaturkki pian haistoi ilmassa hajun, joka ei tullut tosasta tai muista laumatovereista. Se oli joku ulkopuolinen. Butcher vilkaisi olan ylin suuntaan, mistä Yoel oli tulossa paikalle. Täällä on siis toinenkin... Butcher mietti päässään ja virnisti lopuksi. Hän ei aikonut mainita toisesta tulevasta muille.

Yoel & Yoodai

Yoodai hyökkäsi heti, kun Butcher antoi jonkinlaisen merkin siihen. Rosoiset hampaat iskeytyivät kiinni Makon nahkaan (?), mutta vaikka ne olivatkin pitkät ja terävät, ei Yoodain leukojen voima riittänyt lävistämään sitä. Mitä ihmettä tämä koira on oikein syönyt? Yoodai ajatteli, yrittäessään yhä riuhtoa itselleen tukevampaa otetta, mutta pian tosa onnistui heittämään hänet (?) pois kimpustaan, ja Yoodai jäi seisomaan sivummalle. Pysyttele kauempana ja odota tilaisuutta iskeä, kun tuo jätti on heikentynyt. Älä ole typerä, ja syöksy ensimmäisenä sen kimppuun. Kuului ääni päässä, ja Yoodai lähti kiertämään tosaa, odottaen sopivaa tilaisuutta hyökätä.

Yoel paikansi Makon melko pian, ja huomatessaan toisen olevan kamppailun keskellä, sekarotuinen kiihdytti askeliaan ja ponnisti korkeaan hyppyyn. Se tähtäsi iskunsa suoraan mustaan belgianpaimenkoiraan, joka seisoi sen tiellä, yrittäen tarttua toisen niskaan.

Mako & Butcher

Mako joutui käyttämään paljon energiaa heitelläkseen koiria irti ihostaan. Pian hän luovutti ja antoi lihaksilleen täyden vastuun suojata häntä. Kurokagen alaiset yrittivät upottaa hampaitaan tosan ihoon tuloksetta. Pian joku heistä äkkäsi iskeä hampaat tosan kuonoon ja siihen alainen sai hampaansa upotettua. Mako tajusi tilanteen ja löi koiran irti kuonostaan eteensä maahan. Mako iski hampaat koiran kaulaan ja puristi tämän henkitorvea voimakkailla leuoillaan. En olisi halunnut tämän tapahtuvan jälleen... Minun on pakko taistella vastaan. Mako mietti päässään kuristaessaan itseään pienempää koiraa leuoillaan.

Ei mennyt kauan kun Mako sai alaisen hengiltä, joten hän heitti sen sivuun. Muutama alainen oli huomannut toverin löydön: tosalla oli kun olikin heikko kohta. Älykkäämmät alaiset pyrkivät hyökkäämään Makon kasvoille, joita uros päätti suojella. Uros oli jo hieman väsynyt, koska hän ei ollut tottunut pitkiin taisteluihin.

Butcher ei ollut nähnyt Makon heikko kohtaa, koska hänen takaansa oli hyökätty niskaan. Butcher oli aistinut Yoelin tulemisen, joten uros ei ollut yllättynyt. Butcher näytti hieman pettyneeltä, että tuo olikin yksin. Uros pyrki pyöräyttämään päätään saadakseen Yoelin irti niskastaan.

Jos Butcher onnistuisi niin hän pyrkisi ottamaan otteen hampain Yoelin kyljestä. Jos taas Butcher ei onnistuisi, niin uros pyrkisi nappaamaan Yoelin etutassusta ja vetää tuon irti niskastaan.

Yoel & Yoodai

Sekarotuinen sai kuin saikin otteensa Butcherista, ja piti sen tiukasti. Yoel yritti kaataa toisen maahan, mutta mustaturkkinen koira olikin vahvempi kuin miltä oli ensialkuun vaikuttanut, ja toisen heilauttaessa urosta, meinasi Yoelin ote irrota. Kirjavaturkkikaan ei kuitenkaan ollut mikään pienikokoisin tai heikoin, joten sen onnistui pitää leukansa vielä kiinni toisessa. (?)

Kun paimenkoira tarttui hänen etutassuun, Yoelin ote herpaantui hieman, ja tämä melkein horjahti irti. Sekarotuinen ei kuitenkaan aikonut luovuttaa, vaan päätti vaikka vetää toisen niskanahan irti silläkin uhalla, että hänen jalkansa vahingoittuisi. Yoelin suunnittelma ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti, sillä yllättäen joku tarrasi hänen niskaansa, ja yllätti kirjavaturkin niin perinpohjaisesti, että hän menetti otteensa. Yoodai oli päättänyt auttaa Butcheria, ja tämä paiskasikin Yoelin kauemmas mustasta uroksesta. Yoelin onnistui laskeutua jaloilleen, ja se katsoi kaksikkoa nopeasti, ennen kuin tarkisti Makon tilanteen. "Hoitele ne, Mako!" Uros huusi tosalle, toivoen, että toinen saisi voimaa hänen sanoistaan.. Yoel itse päätti keskittyä nyt Yoodaihin ja Butcheriin, jotka eivät olleet jätin kimpussa. "No niin, paskiaiset...katsotaan nyt, onko teistä mihinkään.." Kirjavaturkki sanoi matalalla äänellä, ennen kuin hyökkäsi.

Ovelan hämäysliikkeen turvin tämä näytti ensin hyökkäävän Butcherin kimppuun, mutta viime hetkellä tarrasikin Yoodaihin, ja paiskasi tämän voimalla sivuun. Yoodai tunsi henkensä salpautuvan, kun hän läsähti suoraan vasten paksua puunrunkoa, ja vajosi hitaasti henkeään haukkoen maahan. Yoel tiesi toisen olevan hetken aikaa pois pelistä, joten se keskitti nyt täyden huomionsa Butcheriin. Uros ei jäänyt odottamaan, että toinen tekisi aloitteen, vaan hyökkäsi itse ensin ja yritti viiltää toista suoraan kasvoihin.

Mako & Butcher

Mako väsyi entisestään, joten alaiset saivat mahdollisuuden iskeä häntä kasvoihin. Uros oli täysin varma, että nyt taistelu oli samalainen kuin hänen viimeinen taistelu kehässä. Mielikuvan rikkoi Yoelin kannustava huuto, joka sai Makon ensin hämmentymään. Hänen vertaus viimeiseen taisteluun hajosi, koska hän ei ollut koskaan kuullut kenenkään kannustavan häntä. Kehän ulkopuolella olleet ihmiset olivat vain huudellut rahasta. Tosa ei olisi uskonut kuinka kannustava huuto olikaan tärkeää. Ne olivat olleet vain sanoja, mutta uros tajusi Yoelin luottavan hänen taitoihin.

Mako sai voimaa ja alkoi käyttämään viimein hampaitaan ja raskasta rakennettaan hyödyksi. Hän hoiteli koiria yksitellen. Hän käytti leukojaan ja tassujaan. Leuoillaan hän haavoitti koiria ja tassuilla murskasi heitä. Tosa hoiteli heikoimmat ensin ja sitä mukaa siirtyi vahvempiin.

Butcher näytti tympääntyneeltä kun Yoodai oli sekaantunut tappeluun. Uros häivytti katseen kasvoiltaan, koska nyt kun heitä oli kaksi yhtä vastaan, niin he saisivat Yoelin nopeammin pois pelistä. Butcher tunsi kipua niskassaan, koska Yoel oli sitä haavoittanut. Kipu vain innosti Butcheria.

Yoel näytti hyökkäävän Butcheria päin, joka sai uroksen valmistautumaan vastaiskuun. Mustaturkkinen yllättyikin, kun sekarotuinen iski hampaat Yoodaihin. Butcher katsoi vierestä kun Yoodai paiskattiin puuta päin. Laumatoverin kipu innosti Butcheria lisää. Mustaturrkkinen tunsi adrenaliinin virtaavan, joka sai uroksen virnistämään mielenvikaisesti. Hän menetti todellisuuden tajun mielenterveysongelmansa vuoksi. Uros oli myös pistänyt merkille Yoelin takatassussa olevan parantuvan haavan.

Butcher tuijotti Yoelia, kun tuo hyökkäsi häntä päin jälleen. Uros antoi sekarotuisen villtää häntä kasvoihin. Butcher pyrki tarraamaan hampaat Yoelin takatassuun parantuva haavan kohdalle tuon ohi mennessä (?).

Yoel & Yoodai

Sekarotuinen ei muistanut enää lainkaan pientä raapaisuhaavaa takajalassaan, sillä se ei vaikeuttanut hänen liikkumistaan tai ollut kipeä. Se ei silti tarkoittanut sitä, että se olisi parantunut. Yoelin epäilykset heräsivät hieman, kun Butcher ei näyttänyt lainkaan vaivautuvan väistämään hänen hyökkäystään. Onnistuessaan osumaan toista, valmistautui Yoel laskeutumaan maahan ja hyökkäämään heti uudestaan, kunnes lamaannuttava kipu tuntui kulkevan uroksen kehon läpi sähköiskun lailla. Yoel menetti sen vuoksi tasapainonsa hetkellisesti, ja etutassut pettivät alta uroksen rojahtaessa kyljelleen maahan. Yoel oli onneksi päässyt irti toisen otteesta (?), ja katsahti jalkaansa, johon oli saanut osuman aiemmin. Haava oli auennut, ja veri valui siitä pienenä norona.. Poltteleva kipu sykki ilkeästi jalassa, ja Yoel irvisti, yrittäen nousta nopeasti takaisin jaloilleen. Takajalka kesti kyllä laskea painoa, mutta se aiheutti viiltelevää kipua, joka tuntui säteilevän jalkaa pitkin. Voi hemmetti... Kirjavaturkki ajatteli, vilkaisten sitten sivummalla olevaa Yoodaita, joka oli saanut voimansa kerättyä takaisin ja nousi viimein ylös maasta. Yoel tajusi, ettei ollut kovin edullisessa tilassa, sillä Butcher oli onnistunut käyttämään hänen heikkoutta hyväkseen, ja nyt hänellä oli kaksi vastustajaa kohdattavanaan yhtä aikaa.

Mako & Butcher

Butcherin ote ei kestänyt kauan Yoelissa. Mustaturkki päätti katsella Yoelia. Uroksesta oli hienoa nähdä toisen kärsivän, joka sai Butcherin naurahtamaan. Uros seuraili Yoelin ilmeitä ja sitä kuinka vaivalloisesti toinen pääsi ylös. Butcher lipaisi kuonoaan kielellään, kunnes vilkaisi sivummalle Yoodaihin. Mustaturkki oli tyytyväinen, että laumatoveri oli päässyt ylös. Butcher kiinnitti huomion edessään olevaan sekarotuiseen uudelleen ja pyrki hyökkäämään kiinni tuon kaulaan hampain (?). Butcherilla oli oletus, että Yoodai hyökkäisi myös.

Mako oli saanut hyvin hoidettua kimpussaan olevia. Heikot olivat jo menettäneet henkensä, joten jäljellä oli enää vain muutama vahvempi ja sinnikkäämpi tapaus. Mako ehti tässä välissä tarkistamaan ystävänsä tilanteen. Hän näki Yoelin kivun. Mako tunsi vihaa Butcheria kohtaan, koska mustaturkkinen oli käyttänyt hyödyksi Yoelin haavaa. Avata nyt toisen vanhoja haavoja. Kuinka raukkamaista. Mako ajatteli päässään.

Mako jatkoi taistelua muutamaa vanhvempaa koiraa vastaan. Tosa oli saanut useita haavoja kasvoihinsa. Mako päätti päässään, että aikoisi pian puuttua Yoelin taisteluun jos tilanne muuttuisi vielä enemmän raukkamaisemmaksi.

// Kamala, miten kauan aikaa on jo tästäkin viime vastauksesta D: //

Yoel & Yoodai

Kirjavaturkki joutui pitelemään toista jalkaansa kevyesti koholla, sillä painon laskeminen rasitti haavaa sen verran, että kipu tuntui ikävältä. Yoel piti katseensa nyt kaksikossa, tiukasti tarkkaillen molempien reaktiota. Sekarotuinen huomasi Yoodain kiertävän hitaasti hänen taakseen, kun Butcher vaikutti valmistautuvan hyökkäämään edestäpäin. Nyt täytyy olla tarkkana... Yoel ajatteli. Sen täytyi ehkä keskittyä nyt ennemminkin puolustautumaan ja väistelemään, kuin aiheuttamaan vahinkoa vastustajilleen.

Mustaturkkinen uros tekikin liikkeensä ensimmäisenä, ja nopea vilkaisu taakse paljasti myös Yoodain hyökkäävän häntä kohti. Yoel ei kerennyt kauheasti miettiä vaihtoehtojaan, kunnes hänen kehonsa päätti reagoida ennen päätöksen tekemistä. Kirjavaturkki painautui nopeasti vasten maata, ja kierähti sitten sivuun. Yoodai hyökkäsi nyt suoraan päin Butcheria, ja uros ei kerennyt hidastaa vauhtiaan, jonka seurauksena tämä näytti siltä, että syöksyisi pian päin paimenkoiraa (?). Yoel tunsi kivun säteilevän jalassaan noustessaan takaisin ylös maasta.

// Anteeksi myös oma kestoni, joten ei mitään hätää //

Mako & Butcher

Butcher törmäsikin laumatoveriinsa, mutta ote tuossa ei kestänyt kauan (?). Mustaturkki vain murahti ja tuijotti Yoelia ärsyyntyneenä.
"Vikkelä kaveri haavoittuneeksi. Noh, pian et liiku ollenkaan", Butcher murahteli uhkaavasti. Butcher perääntyi hieman taemmas ja vilkaisi Yoelin ohi kohti Makoa. Mako kamppaili yhä muutamaa koiraa vasteen, mutta uros oli kiinnittänyt katseen Yoelin tilanteeseen.

Butcher kiinnitti pian katseen uudelleen Yoeliin ja yritti hyökätä tuota päin. Taustalla tappeleva Mako lähtikin juoksemaan kohti Butcheria ja Yoodaita (?). Makon tarkoitus oli jyrätä kaksikko massallaan samalla hänessä roikkuen muutama koira hampain kiinni. Mako onnistui Butcherin jyräämään ainakin.

Yoel & Yoodai

Yoel koetti nousta nopeasti ylös, jotta Butcher ei kerkeäisi saada otetta hänestä. Uros pääsikin ketterästi jaloilleen, mutta juuri silloin uusi kivun aalto päätti lyödä hänet hetkeksi toimintakyvyttömäksi, ja Yoel irvisti, jähmettyen paikoilleen. Uros taisteli kaikin keinoin, jotta ei vajoaisi maahan, sillä se olisi hänen loppunsa. Taistele, Yoel... Kirjavaturkki hoki itselleen mielessään, ja valmistautui sitten ottamaan paimenkoiran iskun vastaan.

Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä Mako, jonka kimpussa oli yhä pari soturia, oli jyrännyt mustaturkin kesken hyökkäyksen, ja nopealla vilkaisulla Yoel näki myös Yoodain paiskautuvan sivuun suuren koiran tieltä. "Mitä hemmettiä..!" Yoodai karjui, sillä se oli juuri päässyt ylös törmättyään Butcheriin, ja melkein samantien paiskautunut takaisin maahan.

Mako & Butcher

Makolla kesti hetki pysähtyä syöksymisen jälkeen. Pysähdyttyään hän repi irti lihassaan olevat soturit ja heitti heidät sivummalle. Tänä aikana Butcher nousi ylös kovaan ääneen muristen. Hän osoitti vihaisen katseensa Makoon.
"Teillä oli vain yksi tehtävä ja se oli pitää tuo...!", Butcher ärähti ja katsoi suuntaan missä Mako oli tapellut. Mustaturkin lause jäi kesken, kun hän näki mukana tulleiden sotureiden kuolleen tai pahasti haavoittuneen. Butcher murahti uudelleen ja osoitti nopean vilkaisun Yoeliin, että myös Makoon.
"Kaikki pitää hoitaa itse!", Butcher murahti ärsyyntyneenä. Hän oli hetkeksi unohtanut Yoodain läsnäolon. Uros luuli olevansa yksin.

Butcher käänsi katseensa ainoastaan Yoeliin. Häntä kohti mustaturkki kulki uhkaavasti muristen, mutta lopulta hän lähti juoksemaan kohti Makoa. Mako katsoi lähestyvää urosta. Butcher loikkasi ja pääsi iskemään hampaat Makon niskaan. Mustaturkin hampaat eivät kovin helposti uponneet lihaan, kun vain niistä kohdista joita oli jo hieman naarmutettu.

Mako ärähti ja nappasi kiinni Butcherin takajalasta ja paiskasi tämän maahan. Butcher loikkasikin taemmas kauemmas Makosta. Mustaturkki murisi jälleen ja samalla hän vilkaisi Yoelin suunnalle tarkistaakseen mitä tuo oli aikomassa tai mitä oli tällä hetkellä tekemässä.

Yoel & Yoodai

Yoel oli kiitollinen siitä, että Mako oli ennättänyt hätiin viime hetkellä. Luultavimmin kirjavaturkki olisi ollut pian mennyttä Butcherin hampaissa. Butcher otti nyt kohteekseen Makon, ja Yoel vilkaisi toisen suuntaan samaan aikaan, kun jätti katsoi häntä, ja Yoel nyökkäsi toiselle, koittaen viestittää, että hän hoitelisi Yoodain, ja Mako voisi keskittyä Butcheriin. Uros ei kuitenkaan tiennyt, miten selviäisi vastuksestaan, mutta aikoi yrittää, ja nousikin nyt jaloilleen. Haavoittunutta takajalkaa aristi, mutta Yoel yritti keskittää painonsa ainoastaan kolmen muun terveen jalkansa varaan. Nopeasti kirjavaturkki otti kontaktin vielä maassa makaavaan Yoodaihin, ja päätti hyökätä, ennen kuin tuo tajusi, mitä tapahtuu.

Yoodai, joka oli päässyt vasta jaloilleen, oli edelleen hämmentynyt tapahtumista. Siksi se ei aavistanut, kun Yoel hyökkäsi kiinni sen niskaan. Kirjavaturkki päätti tehdä taktisen, mutta uhkarohkean liikkeen, ja heilautti sekarotuisen ilmaan, ja irrotti otteensa tämän niskasta, tarraten sitten kiinni toisen kurkkuun. Yoodai ei ehtinyt reagoida mitenkään, kun kirjavaturkki painoi sen jo vasten maata, tiukasti. Yoel oli jo väsähtänyt jonkin verran, ja siksi sen täytyi keskittää kaikki voimansa pitääkseen voimakkaasti pyristelevän vastuksena maassa. Yoodai ei ollut mistään heikoimmasta päästä, ja siksi Yoel kiristi otettaan toisen kaulalla, saadakseen hengen salpatumaan niin, että se veisi viholliselta voimat taistella vastaan.

Mako & Butcher

Butcher huomasi Yoelin hyökkäävän Yoodain kimppuun. Ainiin, hänkin on täällä... Butcher muisti toverinsa. Butcher virnisti ilkikurisesti tajutessaan, että saisi kunnian hoidella yliluonnollisen tosan itse. Mustaturkki kiinnitti huomion edessä olevaan Makoon. Butcher ei aikaillut vaan päätti hyökätä uudelleen. Mustaturkki oli pistänyt silmälle Makon kasvoissa olevat haavat. Hän siis yritti iskeä tosan kasvoihin. Mako osasi epäillä asiaa, joten hän laski päänsä. Butcher oli lentämässä tosan yli, joten mustaturkki iski hampaansa tosan niskaan. Mako pyöräytti päätään, jonka vuoksi niskassa oleva uros irtosi helposti. Mako nappasi Butcherin ilmasta painamalla hampaat hänen niskaan. Tosa iski mustaturkin maahan. Butcher yritti päästä irti tosan hampaista, mutta tosa laski vielä toisen etutassuistaan painamaan mustaturkin selkää.

Mako irrotti pian otteen hampaillaan ja nosti päänsä ylös. Hän piti edelleen Butcheria maassa etutassunsa avulla. Mako keskitti kaiken voimansa etutassuunsa.
"Teidän olisi parasta hyväksyä häviö ja antaa meidän jatkaa matkaa", Mako sanoi vakavalla äänensävyllä. Hän tuijotti Butcheria, mutta katsoi puheidensa jälkeen myös Yoodaita.
"Ei ikinä!", Butcher ärähti ja yritti päästä tosan etutassun alta. Rimpuilu ei näyttänyt tuottavan tulosta. Butcher murahti vaimeasti kiinnitti huomion Yoodaihin. Butcher toivoi hartaasti, että toverilla olisi jokin suunnitelma vielä. Butcherilla oli vaikeuksia myöntää tappio.

Yoel & Yoodai

Yoel piti otteensa niin kauan, että Yoodai lopetti pyristelynsä ja menetti tajuntansa. Kirjavaturkki tarkisti vielä, että Makolla oli tilanne hallussa, ennen kuin uros irrotti otteensa vihollisesta ja läähättäen vajosi istuma-asentoon. Yoel tunsi voimiensa ehtyneen, eikä se olisi jaksanut enää kauaa pidellä Yoodaita aloillaan. Uros käänsi katseensa Makoon ja Butcheriin.

"Tekisi mieli tappaa nämä molemmat, mutta valitettavasti se on Ohun periaatteiden vastaista. Me emme tapa ketään, jos ei ole pakko." Yoel kertoi jätille, ja vilkaisi sitten maassa makaavaa Yoodaita, ennen kuin käänsi katseensa Butcheriin. "Olet hävinnyt, ja toverisi on poissa pelistä. Voit myöntää tappiosi, ja häipyä." Yoel sanoi hyvin tiukasti.