Untamed
Nimi: Sayuchio
Lausutaan: Sajutshioo(/Sajuchioo)
Kutsumanimet: Chio,Yuchi
Lisänimet: Jääsilmä
Skp: Naaras
Ikä: 4-vuotta
Rotu: 50% Saarloos wolfhond,25% Meksikon susi, 25% Akita Inu
Liittouma: Ohun soturit
Asema: Vartija
Jälkeläiset: Ei ole
Puoliso/ihastus: Ei ole
Motto: ''Osoita kiintymyksesi läheisillesi, sillä he katoavat läheltäsi varoittamatta. Et ole koskaan valmis menetykseen, vaikka siltä kuinka joskus tuntuisi''
OMINAISUUDET
Taito
Voima
Karisma
Nopeus
Kestävyys
Älykkyys
Puruvoima
Kivunsietokyky
Ketteryys
Refleksit
Tekniikat
Vaarallisuus
Puissa hyppely
Metsästystaito
Uimataito
Aistit
Näkö
Kuulo
Haju
ULKONÄKÖ
Säkäkorkeus: Noin 62 cm
Paino: 31 kg
Turkinväri: Poiketen monista muista Saarloos wolfhondeista Sayuchion turkki on väriltään valkea, johon mahtuu harmaata muunmoassa tassuihin, otsan ns. runneltuihin palloihin ja hännän päähän. Vatsassa ja korvissa on värinä musta. Kirsun ympärillä noin kaksi senttiä ruskeaa.
Silmien väri: Sayuchion silmät ovat väriltään kauniin siniset.
Sayuchio on keränny itselleen kunnollisen, lihaksikkaan vartalon, mutta ei kallistu rakenteessaan keskiraskaan eikä kyllä raskaankaan puoleen, vaan näyttää ennemmin sirolta kuin lihaksikkaalta ja vahvalta. Turkki nartulla on pörheää ja paksua. Poskissa, rinnassa, vatsassa sekä hännässä hieman laineilevan kiharaa. Kihartuneissa kohdissa turkki myös tuppaa olemaan pitempää kuin muissa kohdissa. Turkki on todella tiheää ja säänkestävää.
Ruumiissaan Sayuchiolla on yksi häiritsevä tekijä; tuon ylikasvaneet korvat jotka tahtovat olla lupallaan usein, oikeastaan se että korvat ovat lupallaan meinaavat sitä että naaras on jotenkin erityisen iloinen, imarreltu ja ne myöskin kertovat siitä että naaras on ihastunut johonkin, toiseen koiraan tai vain johonkin asiaan jonka tuo löytää jostain. Syuchion jalat ovat hyvin pitkät, mutta kuitenkin jonkinlaisessa sopusoinnussa tuon muun rakenteen kanssa. Häntä hänellä on hyvin paksu ja tuuhea, sekä pitkä. Toisin kuin susilla, Sayuchion häntä ei roiku maata kohden, vaan se on hieman käppyrä, muttei täysin. Arpia naaraan kehossa on muutamia, esimerkiksi vasemmassa takajalassa on kintereen kohdalla pieni rinkula, jota luullaan usein värivirheeksi, mutta joka on oikeasti arpi. Kirsun yläpuolella on yksi arpi, sekä kaulassa pieni elämänkolhu. Mustien huulten kätkössä lepäävät hyvin pitkät ja vahvat hampaat.
Liikkeissään narttu ei turhaan hidastele, vaan se kulkee todella rivakasti pitkiä askelia ottaen ja pääasiassa vain kuunnellen ympäristöä, sen katse on aina kiinnittynyt sen eteen, hieman alaspäin. Se osaa liikkua jättämättä ääniä, ja se onkin sen suosikkitapa liikkua, koska hiljaa liikkuessaan hän on saanut selville niin monia asioita, joita ei olisi muuten koskaan kuullut.
LUONNE
Sayuchio on luonteeltaan todella kiltti ja rakastava yksilö, joka yrittää pysyä mahdollisimman positiivisena loppuun saakka. Hän tahtoo aina asioiden ollessa huonosti keventää tunnelmaa kertomalla jonkin hupaisan tarinan jonka on kokenut elämänsä aikana joskus. Haukut ja epämiellyttävät kommentit hän aina sivuuttaa ja patoaa muidenkin joukkoon omaan arkistoonsa jossain syvällä nartun sisimmässää. Vaikka jotkut luulevat ettei Yuchia satuta mikään mitä hänelle sanotaan, ettei hän murru tai masennu, on sanojen ''no, eihän sille mitään voi, harmillista mutta tämän jälkeen voi käydä vielä hyvin'' takana on hyvin surullinen osa sielusta, joka yritetään tukahduttaa kaikin voimin. Harvemmin naaras itkee, eikä koskaan tahtoisikaan itkeä, mutta valitettavasti niinkin käy sillointällöin kun hänen tukahduttamansa suru ja masennut lopulta murtavat padon ja hän murtuu kokonaan. Hän räjähtää henkisesti jolloin lohtu ja ystävät ovat tärkeitä. Joskus henkiseen räjähdykseen ei tarvita muuta kuin pieni ongelma kuten jalan kipeytyminen. Tämän henkisen räjähtämisen vuoksi naaras saattaa olla pitkäänkin kokonaan haluton elämää kohtaan. Näinä aikoina hän ei ole tyytyväinen mihinkään mitä tekee ja miten toimii. Monesti hän ei syö mitään, ja ajattelee vain kuinka asiat olisivat jos häntä ei olisi. Ja yleensä hän päättää että hyvin. Huumorin suhteen narttu sisäistää kaiken kuulemansa ja ymmärtääkin kaikenkarvaisen huumorin päälle, ja tuleekin siitä syystä toimeen monen henkilön kanssa. Narttu osaa ottaa negatiiviset kommentit ulkonäköönsä liittyenkin huumorilla. Sayuchioon on helppo vaikuttaa ja hän on hyvin myöntyväinen kaikkeen. Asiat joita kohtaan naaras on kokenut vastenmielisyyttä aina, voivatkin seurassa muuttua suosikeiksi. Narttu käyttäytyy eri seurassa eri tavalla. Hän on todellinen pommi suuttuessaan. Silloin narttu käy herkästi kimppuun ja korottaa ääntään rajusti piittaamatta ollenkaan muiden mielipiteistä. Jos se olisi mahdollista, naaraan suuttuessa joku voisi jopa nähdä hänen silmiensä salamoivan.
Omalla tavallaan Sayuchio on laskelmoiva ja hyvin tarkka suunnitelmien luoja. Silloin kun hän on yksin metsässä tai edes suunnittelee metsään tai minne tahansa lähtöä yksin, hän suunnittelee valmiiksi pitkän pitkän kaavan menetelmiä joiden mukaan hän toimisi jos joutuisi yllätetyksi tai hyökkäyksen kohteeksi. Naaras ei miltei koskaan tee mitään harkitsematta ensin kahta ylimääräistä kertaa mitä sitten voisi tapahtua, ja millaiset seuraamukset hänen teoillaan olisi. Tämän poikkeuksena ovat se kun narripuoli eli se todellinen apina esiintyy, sekä toisen persoonansa esiintyessä.
Narttu osaa olla todellinen apina, sillä aina kun se on jonkun toisen koiran edessä ja yrittämällä yrittää keksiä jotain viisasta sanottavaa, sekoaa Sayuchio helposti sanoissaan. Sayuchion tunnetuin syvällinen lause on: ''Minä olen pilvi punaisella nurmella. Niin sininen''. Tästä lauseesta on myös tullut naaraan tavaramerkki, ja aina mokattuaan jotenkin tai saatuaan jonkun nauramaan hänellä on tapana sanoa kyseinen lause merkiksi siitä että pelle on kehissä.
Koska Sayuchio on taistelija, on hän ottanut asiakseen luoda turhan kiltin persoonallisuutensa rinnalle hieman erilaisen peroonan. Tämä persoona ei pelkää tappaa vihollista tai käydä kimppuun. Sayuchion varjopuoli on luonteeltaan muuten lempeä, mutta taistelutantereella se lopettaa turhan hempeilyn ja käyttää leukojaan enemmän kuin mieluusti leikatakseen vastustajansa lihaa tai nahkaa. Se käyttää kaikki voimansa epäröimättä jotta saisi kaadettua mahdollisimman monta vastustajaa, osoittaen siten omalla tavallaan omaa uskollisuuttaan ja kyvykkyyttään korkea-arvoisempia kohtaan.
MENNEISYYS
Ennen syntymää, Ichakiri ja BlodenaSayuchin vanhemmat kohtasivat Fukuissa kun Blodena-nimisen narttukoiran omistajat kuljettivat sitä taiteilijalle, joka saisi maalata naaraasta kuvan. Ichikiri ja Blodena saivat käydä lyhyen keskustelun, mutta on kuultu että taiteilijalle päästyään Blodenan silmät olivat tuikkineet pelkkää rakkautta. Tämän jälkeen rakastuneet kohtasivat monesti Blodenan Okiyan pihalla, ja eräänä yönä pari viimein löysi toisensa kunnolla ja saattoivat alulle kolme poikasta, joista vain yksi selvisi synnytyksen jälkeen. Vanhin pennuista oli vammautunut, sen toinen tassu sojotti todella rumasti väärinpäin. Nuorin pennuista taas kuoli kun emo tallasi sen vahingossa, yrittäessään tietämättömänä paeta nisille yrittäviä pentuja. Tämä selviytynyt pentu ristittiin Sayuchiksi.
Okiyan kasvatus ja hylkääminenSayuchin synnyttyä ainut pentu sai paljon huomiota. Okiyasta lähtevät geishat saivat uuden perinteen rapsuttaa pientä sekarotuista koiranpentua ennen kuin heidät lähetettiin matkaan. Okiyassa oli yski pikkutyttö joka piti Sayuchistä erittäin paljon; Sarui. Sarui kantoi pennun luokseen huoneeseensa joka yöksi, vaikka hänelle oli sanottu että niin ei saanut tehdä. Joskus pentu ja emo lukittiin okiyan ainoaan lukolliseen huoneeseen, jottei pieni tyttö kantaisi pentua pois emoltaan. Pennusta kasvatettiin okiyassa viidessä kuukaudessa hyvin käyttäytyvä, purutapa kitkettiin heti pois pennusta, kuten muutkin epäsivistuneet tavat. Kun Sayuchion syntymästä oli kulunut arviolta kolme kuukautta, Saruista oli tullut jo maiko, ja Äidin luvalla Sarui otti pennun aina mukaansa. Asiakkaat pitivät tästä hyvin paljon.
Sitten, Sayuchion viidentenä elinkuukautena, pennun emo kuoli. Monta vuotta hiljaa kehittynyt aivokasvain ja penikkatauti iskivät pahasti, penikkatauti ei vielä riittänyt, vaan aivokasvaimen piti nostaa ruma pääänsä ja sokeuttaa Blodenan. Nartun kuolema muutti pienen pennun elämän täysin, sillä pari viikkoa emon kuoleman jälkeen pentu hylättiin. Pentu kohtasi isänsä kerran, mutta isä lähetti sen suoraan pois.
ItsenäistyminenSayuchio itsenäistyi hyvin nopeasti, ja oleiltuaan yksin muutaman kuukauden hän kohtasi mukavan vanhan uroksen, joka adoptoi pennun ja opetti tälle kaiken mitä vain itse osasi. Hän opetti Sayuchiolle erikoisliikkeen jota naaras ei koskaan oppinut, mutta sai luotua tilalle toisen liikeen nimeltään Reaver. Uros onnistui opettamaan naaraan metsästämään, ja lopulta Sayuchio sai todeta että oli metsästyksessä paljon parempi kuin oma opettajansa. Lopulta uros oli opettanut Sayuchille kaiken mitä Sayuchio nyt vain osaa, ja lopulta uros kuoli vanhuuteen. Tällöin Sayuchio oli suunnilleen vuoden ja kaksi kuukautta. Tämän jälkeen Sayuchio ei turhaan jäänyt vain olemaan, vaan tuo uskaltautui suuntaamaan tassunsa kaupunkiin. Tässä vaiheessa naaras ei enää muistanut mitään okiyasta, Saruista, tai edes emostaan. Hän muisti vain miten oli kohdannut uroksen jonka nimeä ei koskaan kuullut, mutta joka opetti hänet selviytymään. Tämä menneisyyden unohtaminen oli jo merkki tuskallisten asioiden hautaamisesta hänen mielessään, hän tukahdutti kaikki muistot synnyinkodistaan jottei vain kärsisi kipeästä koti-ikävästä. Hän ei tahtonut muistaa, eikä siksi edes muistanut. Lopulta tilalle syntyi tyhjiö, jonka naaras uskotteli itselleen johtuvan siitä ettei hänellä edes ole emoa. Kaupungin lähelle päästyään naaras tutkaili ihmisiä tarkkaan kulkiessaan kaupungin ja metsän rajalla, mutta kaupunkiin asti hän ei äässyt kun löysi jo metsän puolelta puiden suojasta montun, jonka seinämät olivat hyvin jyrkät, ja jonka seinämillä oli myös paljon eläinten kaivertamia tunnelin tapaisia koloja. Montun reunoilla olevat puut olivat saaneet pitää oksansa lähellä maata, ja näitä asioita tarkkaillessaan Sayuchio päätti yrittää koulia itseään parempaan kuntoon. Ja kokeileminen olikin hyvä idea, nimittäin pian naaras tykästyi harjoitteluun ja joka päivä hän treenasi niin pitkään että hyvä jos pystyssä pysyi. Harjoitellessaan naaras opetteli juoksemaan seinämiä pitkin, juoksemaan tunneleita pitkin, ja hyppimään oksilla. Oksilla hyppimisen jalon taidon hän oppi hieman hitaammin kuin muut koska ei oikein uskaltanut hyppiä kuin paviaani, ettei vain putoaisi. Siksi Sayuchio etenikin hitaasti;Ensin hän opetteli hyppäämään toiseksi alimmaiselle oksalle (ja tämä oksa ei siis sijainnut 50000000 kilometrin korkeudessa, vaan oikastaan kyseinen oksa ylsi korkeintaan 48 cm säkäkorkeuden saavuttanutta Sayuichioa vain leukaan). Tämän jälkeen, kun hän pääsi tälle oksalle ongelmitta, hän hyppäsi seuraavalle suoraan maasta. Näiden opiskelujen jälkeen hän pääsi suoraan maasta kahdeksannelle oksalle(Tämä oksa sijaitsi jo aika korkealla, mutta ei edelleenkään 500000 kilometrin korkeudessa eli superhyppyä hänellä ei ole), mutta vain siksi että Sayuchio kasvoi korkeutta koko ajan. Lopulta hän ei enää päässyt yhdeksännelle suoraan maasta, joten naaras opetteli siirtymään oksalta toiselle. Tämä taito ei ole vieläkään niin hyvin hallussa kuin naaras toivoisi, ja hän pääsee etenemään aika hitaasti, mutta varmasti oksalta toiselle. Mutta varovainen hän on eikä uskalla liikkua kovinkaan lujaa ja hyppiä pitkiä loikkia, jotta ei vain putoaisi niskoilleen. Kun hän alkoi olla todella nopea, ja ketterä, päätti hän testata itseään. Hän pyysi ventovierasta koiraa sortamaan tunnelit jotta naaras voisi testata omaa nopeuttaan ja ketteryyttään. Kun H-hetki tuli, jännitti naarasta niin paljon ettei hän meinannut päästä liikkeelle vaikka ensimmäiset sorapaukut jo osuivat hänen niskaansa ja selkäänsä. Lopulta hän toimi vaistojensa varassa ja lähti juoksemaan niin lujaa kuin vain pääsi, väistellen soraa. Ja hän pääsikin ulos, vain hetkeä ennen kuin tunneli romahti. Sitten, aivan varoittamatta koira hyökkäsi.Tästä hyökkäyksestä naaras sai kaikki arpensa, ja vertavuotaen Sayuchio vain murisi tuntemattomalle koiralle joka hyökkäsi syyttä. Tämän jälkeen Sayuchio lähti pois. Hän ei taistellut.
Hän harjoitteli vielä siihen asti että täytti kaksi vuotta. Sen jälkeen naaras lopetti harjoittelun ja lähti etsimään uusia haasteita. Ja pian naaras kohtasi uroksen, joka kertoi olevansa Ohun soturi. Uros kertoi Sayuchiolle vain vähän Ohusta, mutta sai naaraan kiinnostumaan. Hän lähti uroksen mukana Ohuun ja yritti liittyä Ohun laumaan. No, yrittämisestä on turha puhua, nimittäin jollain ihmeellisellä tavalla hän pääsikin laumaan. Nyt hän on viettänyt lauman parissa jo kaksi vuotta. Joskus Sayuchio saattaa pyytää lupaa lähteä takaisin Fukuihin harjoittelemaan.
TAISTELUTEKNIIKAT
Reaver- Sayuchion itse kehittämä liike. Liikkeessä Sayuchio huijaa vastustajaa esittämällä että iskee jalkoihin, mutta oikeasti kunhan on tarpeeksi lähellä Sayuchio ponnistaa vastustajan kurkkuun kiinni, puree hampaansa tiukasti kiinni lihaan/nahkaan. Sen jälkeen Sayuchio painaa tassunsa vastustajan rintakehää vasten ja käyttää tätä ponnistuslauttana, jonka jälkeen hän ponnistaa itsensä poispäin vastustajasta irrottaen otettaan vain sen verran että pääsee irti. Jos vastustaja vielä nousee seisomaan ja näyttää horjuvan, hyökkää naaras oikeasti jalkoihin kun vastustaja luulee naaraan tekevän iskunsa uudestaan. Iskun tavoite olisi se, että irrottautumis vaiheessa vastaustajan kaulaan tulisi mahdollisimman syviä ja vertavuotavia haavoja. Kynsienkin pitäisi saada aikaan pieniä viiltoja vastustajan nahkaan. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu.
Hahmo & Kuvat: Muerto
Pelaaja: Muerto
Pääsivu 