Metsän siimeksissä

// PowerRaven Dulzuran kanssa tänne ainakin //

Kitana

Kitana niminen naaras makaili metsässä jonku kiven vierellä. Hän oli juuri saanut syötyä hyvin ja piti nyt niin sanottua ruokalepoa. Naaras haukotteli makeasti ja ajatteli alkavansa nukkumaan, koska ei hänellä ollut muutakaan kiinnostavaa tekemistä. Ei titenkään naaralla myöskään ollut kiire minnekkään kun ei hän mihinkään laumaan kuulunut. Ei ollut minkäänlainen lauma käskyttämästä häntä minnekkään.

Kitana sulki pian silmät ja tuhahti. Hän rauhoitti hengitystään ja valmistautui nukkumaan. Jos silti joku tulisi hänen luokseen niin naaras kyllä heräisi. Oli hän sen verran varuillaan luokseen tulevia kohtaan.

//Paikalla //

Dulzura

Naaras katseli ympärilleen, aikaisen aamuisen heräämisen jälkeen se oli käynyt syömässä pienen palan hautaamaansa lihaa ja juomassa läheiseltä lammelta, siitä oli kuitenkin jo aikaa ja se tunsi jo kuinka sen vatsassa oli kurninut jo hyvän tovin. Se tunsi kuinka sen kurkku oli kuiva ja jalkoja heikotti pitkän matkan jälkeen. Naaras oli jälleen päättänyt vaihtaa maisemaa uusien kasvien perässä, mutta tällä kertaa se ei ollut törmännyt minkäänlaisiin uusiin kasveihin. Nyt sen päässä ei pyörinyt, kuin vain ikävä tunne mahassa. Hetken käveltyään Zura luovutti ja istuuntui puun juurelle. Se katseli ympärilleen, millaiseen paikkaan oli tullut. Paikka oli hiirenhiljainen, joten siellä voisi olla vaikeaa metsästää mitään. Naaraan hajukantamaan kuitenkin ajautui tuulen mukana fasaanien hajua. Naaras lähti vaistomaisesti hiipimään hajun suuntaan. Kun naaras sai ne näköetäisyyteensä se näki kolme fasaania nokkimassa maata. Naaras lähestyi lintuja hitaasti ja varovaisesti että se ei tekisi mitään suurta ääntä. Kaikki linnut olivat sen onneksi selät siihen päin ja tuuli sen myöntäinen. Naaras syöksyi kohti lähintä lintua ja ne huomasivat sen saman tien. Linnut eivät voineet olla huomaamatta niitä kohti rynnistävää koiraa, jolloin ne pyrähtivät lentoon. Zura sai kuitenkin lyötyä yhtä linuista kuonollaan jolloin linnun lento keskytyi ja Zura sai sen hampaisiinsa. Se ei enää liikkunut siitä paikasta vaan alkoi syömään sitä suoraan.

Kaksi muuta lintua olivat pyrähtäneet siihen suuntaan missä Kitana oli. Zura lähti samaan suuntaan minne linnut olivat menneet. Jonkin ajan kuluttua se näki edessään toisen koiran, joka huomasi myös tämän tulleen paikalle.(?)

Kitana

Kitana havahtui hereille lintujen lentopyrähdyksien takia. Naaras oli heti noussut ylös ja tuijotti lintuja. Hän nappasikin hyvien metsästystaitojensa ansiosta toisen linnuista kiinni hampaisiinsa pienellä loikalla. Kitana ajatteli ensin linnun olevan seuraava ateria kun hänelle tulisi uudelleen nälkä.

Kitana kun oli saanut laskettua kuolleen linnun jalkoihinsa niin hän huomasi toisen koiran saapuneen paikalle (Dulzuran). Naaras näytti hetken varautuneelta, mutta hän loppujenlopuksi osasi hieman rentoutua huomattuaan toisen koiran olevan naaras. Silti Kitana ei voinut olla katsomatta toista mietteliäänä.

Kitana katsahti jaloissaan olevaa lintua ja tajusi sen tulleen samasta suunnasta toisen linnun kanssa kuin mistä toinen koira oli tullut. Naaras päätti napata linnu jalkojensa juuresta suuhunsa ja katsoi taas toista koiraa.
"Taisit tätä metsästää?", Kitana totesi ja heitti linnun toisen koiran eteen. Heiton jälkeen Kitana päätti istua maahan ja katsella toista. Naaras yritti samalla rentoutua muukalaispelkonsa takia.

Dulzura

Zura sai vastaansa toisen naaraan joka vaikutti erittäin varautuneelta tämän saapumiseen. Naaras katsoi toisen jalkojen juuressa olevaa lintua hieman hämmillään ja kallisti päätään mietteliäänä. Se tunnisti linnun yhdeksi fasaaniksi mikä oli siltä itseltään päässyt pakoon. Zura oli olettanut että linnut olisivat lentäneet niin korkealla että niitä ei olisi noin vain saanut kiinni.

Toisen heittäessä linnun Zuran jalkojen juureen se hätkähti todellisuuteen ja katsahti lintua ja vastasi tämän hieman pelokkaana kysymykseen. "E-en oikeastaan... se vain pääsi pakoon..." Samallla Zura otti muutama askelta taaksepäin jättäen linnun näiden kahden välille, sitten se otti toisesta mallia ja istuuntui hiukan varovaisesti. Sen katse jäi kuitenkin katsomaan isokokoista naarasta ja tämän arpia. Noiden on tätynyt sattua. Se laski katseensa jalkoihinsa hieman säälien toista ja häveten itseään. Se ei ole ollut paljoa taisteluissa vaikka oli selvästi toista useita vuosia vanhempi.

Naaaras rikkoi hiljaisuuden sanomalla "Vanha koira ei opi uusia teppuja." Se sanoi toiselle viitaten lintujen metsästämiseen, hiukan naurahtaen ja nostaen katseensa toiseen.

Kitana

Kitana tarkkailikin toisen naaraan käytöstä linnun heittämisen jälkeen. Kitana epäili naaraan hieman pelkäävän, koska hän oli ottanut etäisyyttä. Kitana ei voinut olla huomaamatta kuinka toinen naaras vilkuili hänen arpiaan, mutta hän ei välittänyt siitä.

Kitana kuulikin toisen naaraan pian vitsailevan omasta iästään. Kitana näytti hämmentyneeltä ensin kuin ei olisi ymmärtänyt vitsiä. Kitana kun oli olettanut toisen olevan joko yhtä vanha tai hieman vanhempi kuin hän itse. Pian Kitana hymyilikin lempeästi. Hän yritti hymyllään myös kuin keventää tunnelmaa.
"Minä luulin sinua nuoremmaksi. Olet pysynyt nuorekkaana", Kitana totesikin ensin ystävällisenä, mutta sitten jatkoi: "Onneksi itse olen oppinut jo pentuna metsästämään. Jos sinä et osaa niin sitä suuremmalla syyllä tarvitset tuon linnun"

Kitana nousikin lauseiden jälkeen ylös ja venyttelin tassujaan. Hän keskittyi sitten tutkimaan vuorostaan toisen ulkonäköä. Hän ei voinut olla huomaamatta kuinka silkkinen turkki toisella oli. Kitana uskoi tuon olleen lähiaikoina tekemisissä ihmisten kanssa, mutta hän ei halunnut mainita epäilystään ääneen.

//Pahoittelen viivästymistä.//

Dulzura

Zuran elämä oli tosiaan ollut ihmisten alaisuudessa, eikä se nyt ollut niin kauaa ollut erossa niistä. Sen turkki oli tosin likaantunut useita kertoja sen yrittäessä napata jäniksiä niiden koloista, tai kalastaessaan joessa.

"En lainkaan ole niin nuori kuin luulet, turkkini väritys saattaa hämätä sinua." Naaras sanoi hymyillen. Nyt kun toinen oli noussut seisomaan Zura näki kunnolla kuinka paljon suurempi toinen oli. Eikä se ollut ihme sillä olivathan tanskandogit kooltaan suurin rotu.

Toisen mainitessa metsästämisestä naaras hätkähti hieman ja käänsi katseensa vasemmalle näyttäen merkityksemättömästi toiselle tumman korvanpäänsä. "Tuotanoin... Olen elänyt suuren osan elämästäni ihmisten lemmikkinä ja nyt... Olen vasta alkanut opettelemaan miten se toimii." Naaras käänsi kuononsa taas toisen suuntaan ja kumarsi kiittävästi linnusta. Se ottaisi sen mukaansa ennen kuin suuntaisi uuteen suuntan.

"Tiedätkö sinä muuten missä on Ohu sijaitsee. Olen kuullut että se on koirien paratiisi ja haluaisin hakea sieltä suojaa." Naaras kysyi toiselta hieman peläten, jos tämä olikin ollut jokin ouun vihollinen ja aikoisi nyt päättää hänen elämänsä siitä hyvästä että oli tavoitellut hakea suojaa ouusta.

Kitana

Kitana hymyili kun huomasi toisen ottavan linnun. Naaras toivoiki tuon ottavan sen, koska Kitana tiesi kyllä kuinka tärkeää ruoan saanti on villikoirana. Kitana oli tietenkin kuunnellut tuon kertomusta ihmisten parissa olemisesta. Kitana ei voinut olla miettimättä omaa menneisyyttään, joka sai naaraan katseen vakavaksi hetkeksi.

Kitana heräsi pian todellisuuteen kun Dulzura kysyi Ohun Paratiisista. Naaras vikaisi olkansa yli suuntaan, jossa entinen paratiisi oli sijainnut.
"Paratiisia ei ole enää...", Kitana sanoi ensin hieman pahoittelevasti kunnes käänsi katseen uudelleen toiseen jatkaen: "Siellä hallitsee nykyään Kurokage-niminen koira, joka on muuta kuin ystävällinen. Hänellä on myös suuri lauma, joka rakentuu arvaamattomista koirista"

Kitanan katse muuttui hieman miettiväksi kun hän mietti tarkallen uutta paratiisin uhkaa. Kitanallahan oli kokemusta Hougenin ajoilta ja se oli jo naaraasta kammottavaa. Naaras sulki simänsä hetkeksi ja värähti.