{{ Aoista oli tarkotus tulla oma hahmoni, minkä takia sen menneisyys on kirjotettu niin tarkasti, mutta päätin sitte pitäytyä viidessä hahmossa, joten herra on nyt jäänyt vaille pelaajaa}}
KUVAPOHJA (C) cuzimcrazyh
Nimi: Souichirou
Kutsumanimi: Aoi
Herra tunnetaan nykyään paremmin nimellä Aoi, ja tällä nimellä se todennäköisesti itsensä esittelee uusille tuttavuuksille.
Nimi Souichirou kirjoitetaan kanjeilla 蒼一郎, joista ensimmäinen tarkoittaa ”sinistä” ja kaksi jälkimmäistä ”ensimmäistä poikaa”. Lausutaan [sooitsiroo].
Kanji 蒼 voidaan lausua myös tietyissä yhteyksissä ”aoi”, mistä tulee uroksen kutsumanimi.
Ikä: 9-vuotias
Sukupuoli: Uros
Laji: Koira
Rotu: Kishu
Liittouma: Iga
Asema: Parantaja
OMINAISUUDET
Taito ****
Voima ***
Karisma ****
Nopeus ****
Kestävyys **
Älykkyys *****
Puruvoima **
Kivunsietokyky ****
Ketteryys *****
Refleksit ***
Tekniikat ***
Vaarallisuus ***½
Puissa hyppely ****
Metsästystaito ***
Uimataito ***
Aistit
Näkö ***
Kuulo ***
Haju *****
ULKONÄKÖ
- lumen valkoinen kishu
- rakenteeltaan hieman normaalia koiraa sirompi
- ei ihan parhaimmassa fyysisessä kunnossa oltuaan pitkään pois lauman luota, mutta harjoittelee aktiivisesti tullakseen paremmaksi
- siniset silmät
- arpia: oikean silmän alla, niskassa, rinnan yli, vasemmassa olkapäässä, oikeassa takajalassa
- tavallisesti siteet molempien etujalkojen ympärillä -> osaa sitoa ja irrottaa ne itse ja voi käyttää niitä haavojen sitomiseen
- joskus kantaa kaulassaan pussukkaa, jossa säilyttää tärkeimpiä hoitovälineitään
LUONNE
- luotettava ja avulias
- isovelimäinen
- kokee tunteensa voimakkaasti, mutta pystyy yleensä hallitsemaan itsensä
- ajoittain hieman leikkisä
- hyvin utelias, erityisesti kun on kyse parantamiseen liittyvistä asioista
MENNEISYYS
Souichirou syntyi pentueensa ainoana pentuna lumisen tammikuun alussa. Sen vanhemmat kuuluivat sukupolveen, joka oli syntynyt ihmisten luokse sijoitetuille Igan nuorille. Uroksen vanhemmilla ei ollut täydellistä Igan koulutusta tästä syystä, mutta ne tekivät parhaansa, että Souichirousta tulisi lauman opetusten mukainen taistelija. Siksi uroksen koulutuskin alkoi hyvin aikaisin: se opetettiin syömään lihaa varhain ja sen vanhemmat kantoivat sitä selässään hyppiessään puiden oksilla. Ainoana pentuna se sai vanhempiensa koko huomion.
Kunnes Souichiroun emo menehtyi. Tämä oli eksynyt liian lähelle karhunpentuja vahingossa ja raivostunut emokarhu oli lyönyt kishun kuoliaaksi. Souichiroun isä peitti surunsa keskittymällä entisestään poikansa kouluttamiseen, mikä oli uuvuttaa nuoren kishun täysin.
Souichiroun ollessa vajaan vuoden sen isä tapasi kishunartun, jolla oli myös siteitä Igan laumaan. Kaksikko sai pentuja, ja Souichirou sai itselleen neljä sisarusta. Nuori kishu pääsi auttamaan pentujen koulutuksensa omansa rinnalla, mistä se nautti suunnattomasti. Vuoden sisällä sen isä ja tämän puoliso saivat vielä toisenkin pentueen, ja perheen koko kasvoi vielä kolmella pennulla. Selkeästi pennuista vanhimpana Souichirou omaksui isoveljen roolin ja piti perheestä huolta sen vanhempien ollessa toisaalla. Isoveljeys kasvatti uroksesta huolehtivaisen ja avuliaan, ja herätti myös sen kiinnostuksen Igan vanhoista parannustaidoista. Se alkoi tutkia eri lääkekasveja ja tarkkaili, miten erilaisia vammoja hoidettiin.
Perhe eli varsin rauhaisaa eloa Ohun alueella seuraavat vuodet, kunnes P4 hyökkäsi Souichiroun ollessa noin nelivuotias. Uros yritti jäädä puolustamaan Ohua hirviöltä sen perheen paetessa vanhoille Igan alueille. Se kuitenkin sai vakavan viillon P4:n kynnestä rintaansa ja joutui vetäytymään. Haava todettiin liian vakavaksi, että se olisi parantunut itsekseen, joten Souichirou vietiin ihmisten luokse parannettavaksi. Se joutui olemaan ihmisten luona muutamia viikkoja, jolloin se sai idean: se voisi yrittää oppia ihmisiltä ja kehittää kykyään parantaa tovereidensa vammoja.
Kishu joutui kuitenkin pian palaamaan perheensä luokse, sillä se tiesi näiden olevan huolissaan. Ihmiset, joiden luokse se oli viety, eivät myöskään vaikuttaneet olevan iloisia siitä, että olivat joutuneet hoitamaan tuntematonta villikoiraa niin pitkään. Souichirou palasi perheensä luokse, mutta ei päässyt toteuttamaan saamaansa ideaa vielä vuoteen. Sen isä oli huonossa kunnossa, minkä takia Souichiroun täytyi jäädä pitämään huolta tästä ja muusta perheestä, olivathan ajatkin tuolloin epävakaat.
Vasta kun Ohuun oli palannut rauha, pääsi Souichirou takaisin ihmisten keskuuteen. Se löysi jonkin aikaa kierreltyään pienen syrjäisen kylän, jossa vanha pariskunta toimi niin ihmisten lääkärinä kuin eläinlääkärinäkin. Uros pysytteli näiden talon luona, kunnes pariskunta suostui viimein ottamaan sen omakseen, luullen sen olevan tavallinen kotikoira, jonka omistaja oli sen hylännyt. Kishua alettiin kutsua Aoiksi, minkä Souichirou otti lopulta myös viralliseksi kutsumanimekseen.
Souichirou eli vanhan pariskunnan luona useamman vuoden. Sitä kohdeltiin hyvin ja seuraamalla ihmisiä se oppi niin ymmärtämään ihmisten kieltä kuin näiden tapaa hoitaa haavoja. Haavojen hoitamisen imitointi osoittautui kuitenkin hankalammaksi mitä Souichirou oli odottanut. Sillä ei ollut ihmisten käsiä, minkä takia sillä kesti kauan ennen kuin se pystyi sitomaan yksinkertaisempiakaan vammoja. Se harjoitteli siteiden käyttöä itsellään, mutta joskus harvoin se pääsi vierailemaan perheensä luona ja kokeilemaan uusia taitojaan.
Ajan kuluessa kishu alkoi kuulla uutisia Igan uudesta noususta. Se alkoi kaivata omiensa seuraan ja tiesi, että tulisi pian jättämään omistajansa. Se alkoi kerätä tarvikkeita: siteitä, puhdistusaineita, lastoja sekä pillereitä, joiden vaikutuksista se ei ollut täysin varma, mutta ymmärsi niiden helpottavan kivun tunnetta. Pariskunta huomasi tarvikkeidensa katoavan, mutta kukaan ei osannut aavistaakaan, että varkauksien takana oli niiden harmittoman oloinen lemmikki. Souichirou keräsi tarvikkeita laukkuihin niin paljon kuin pystyi kantamaan ennen kuin karkasi yöllä pariskunnan huomaamatta.
Uros palasi perheensä luokse ja ne lähtivät yhdessä tuolloin jo Shionin johtamaan Igaan. Souichirousta tuntui kuin sen elämä koki suuren muutoksen tämän päätöksen seurauksena ja ennen laumaan palaamista se muutti nimensä Aoiksi korostaakseen tätä muutosta. Aoita odotti kuitenkin rankat ajat. Se oli viettänyt paljon aikaa ihmisten luona, eikä se ollut pystynyt ylläpitämään shinobilta vaadittavaa kuntoa sinä aikana. Se ei ollut huonossa kunnossa, mutta siitä ei ollut myöskään pysymään muiden laumalaisten vauhdissa. Uroksen parannustaidot osoittautuivat kuitenkin hyödyllisiksi sen auttaessa niitä, jotka olivat haavoittuneet taisteluissa Kurokagea vastaan.
Kogien hyökätessä Aoi oli päässyt jo lähes entiseen kuntoonsa. Se pystyi puolustamaan laumansa alueita muiden rinnalla, mutta turhaan. Itoh-talo menetettiin ja Aoi menetti ison osan keräämistään tarvikkeista. Sillä oli mukanaan vain jalkojensa ympärille sidotut siteet ja pieni laukku, jossa oli joitain yrttejä ja pilleripurkkeja, kun lauma joutui siirtymään pois alueiltaan. Asetuttuaan aloilleen lauman uusille alueille, Aoi on käyttänyt aikaa harjoittelunsa ohella yrittäessään käydä varastamassa ihmisiltä lisää tarvikkeita. Tarvikkeiden keruu on ollut huomattavasti hankalampaa, sillä pääasiassa ainut keino saada niitä on päästä ihmisten taloihin sisälle.
TAISTELUISSA
Aoi ei ole aivan parhaimmassa kunnossa oleva Iga, mutta se pystyy olemaan varsin hankala vastus tästä huolimatta. Suuremmissa taisteluissa se voi asemansa takia joutua pysymään taka-alalla ja pitämään huolen, että pystyy hoitamaan hommansa. Sen vaarallisuutta kohottaa erityisesti sen äly ja kyky soveltaa asioita taistelussa. Sillä on myös laajaa tietoutta erilaisista yrteistä, joilla on myrkyllisiä vaikutuksia.
Raikaken
Rasensuisha
…
PELAAJA
-