Samankaltaiset (Kaksinpeli - Miss Okami)

// Miss Okami ja Ryūsei tänne suuntaan ^_^ //

Chiko

Punaturkkinen akita pujotteli mäntyjen keskuudessa, matkalla kotiin pienestä kotikylästään. Chiko oli käynyt taas tervehtimässä isäntäänsä, ja oli nyt matkalla kotiin. Mutta narttu sen sijaan että narttu olisi mennyt suoraan alpeille, tämä oli päättänyt tehdä pienen kiertolenkin Mien ja Shigan alueen lähettyvillä. Chiko oli hyvin huolestunut Igojen ja Kogien välisestä tilanteesta; osa hänestä halusi pientä maisemanvaihtoa Alppien kivimaastosta ja osa hänestä toivoi että hän törmäisi Shioniin matkallaan että voisi kysyä mikä Ohun ystävä-klaanin nykytilanne oli. Tosiaan, Chikoa vähän jännitti, sillä hän ei ollut varma miten alueella asuvat ninjakoirat suhtautuisivat hänen läsnäoloonsa, ja siihen miten hän oli tullut heidän reviirilleen ilman lupaa. Chiko oli myös iloinen siitä että sai viettä hiukan aikaa yksin, koska tiesi että Shiro ja Saiyuri olivat löytyneet (vaikkakin kielletystä Futago-solasta, mutta silti), ja tiesi pentujensa olevan turvassa Yukimuran kanssa alpeilla.

Akita hidasti tahtiaan, kun saavutti tutun järvenrannan: hän oli saapunut Biwajärvelle, missä luonnon hiljaisuus antoi paikalle maagisen rauhan tunteen. Chiko huokaisi iloisena ja käveli veden reunalle, juoden hiukan raikasta vettä. Sää oli lämmin, ja kevyt tuuli lempeä, joten Chiko päätti antaa itselleen parin minuutin lepotauon järvenrannassa, asettuen makaamaan ruoholle.

Ryūsei oli lepäämättä juossut johonkin suuntaan, pois Kogien reviirin luota ja lopulta päätynyt Biwajärvelle. Ryūsei oli hengästynyt, nälkäinen ja janoinen. Naaras myös tunsi kuinka oli matkallaan hiukan alkanut unohtaa asioita menneestään ja siksi tuo itki useasti. En anna itseni unohtaa perhettäni! Naaras totesi päässään ja raapi päätään vihaisena, jättäen muutaman viilto haavan jälkeensä. Ryūsei päätti pysähtyä, mutta ei luottanut metsän hiljaisuuteen. Naaras tutki selustansa ja meni järven rannalle lipomaan pikaisesti vettä. Ryūsein kurkku oli niin kuiva, että se tuntui kuivalta kuin sahara ja sai naaraan juomaan enemmän sekä hiukan yskimään. Ryūsei hengästyneenä tuijotti väsyneitä silmiään, jotka hiukan punersivat ja totesi että tuo oli hirveän näköinen ja toivoi ettei törmäisisi Migueliin tai kehenkään muuhun. Olihan naaras kamala näky monille. Kävelevä kuollut... Ryūsei totesi päässään ja muistot pennuistaan vilisi sen mielessä. Ryūsei naurahti hiukan muistaessaan kuinka pennut upposivat lumeen helposti, mutta alkoi pian itkemään sen jälkeen. Ryūsei oli hyväksynyt jo mitä tälle tulee tapahtumaan, mutta ei antanut itselleen anteeksi, oman perheensä jättämisestä ja siitä surusta mitä he saattavat kokea kun saavat asian selville.

Nostaessaan katseensa naaras hiukan säpsähti, huomatessaan vähän matkan päässä tuntemattoman nartun. En halua törmätä keheenkään... Ryūsei totesi ja lähti poispäin tuntemattomasta. Naaras pelkäsi aiheuttavansa lisää murheita muille ja siksi vältti tuntematonta.

//Huh Xd

Chiko

Punaturkkinen narttu oli terävä-aistinen, joten tämä osasi vaistota tuntemattoman tulijan jo ennen kun tuo näki toisen. Chiko nousi seisomaan, ja huomasi tulijan olevan hänen ikäinen, ruskean eri sävyjen värittämä naaras, ehkä akita tai malamuutti rodultaan. Chiko katseli toista vähän matkan päästä sivusilmällä, miettien miksi toinen oli yksin. Ei se varmaan ole minun paikkani kysyä... Chiko mietti, katsoen hämmentyneenä kun toinen käänsikin selkänsä ja lähti kävelemään pois Chikon huomattuaan. Silloin, Chiko saattoi huomata toisen nartun silmissä pienen surun, ja narttu huolestui toisen puolesta. Kenenkään ei tarvitsisi olla noin surullinen. Chiko ajatteli ja lähti hölkkäämään toisen perään.
"Hei!" Chiko huudahti ja hidasti kun pääsi toisen rinnalle. "Oletko kunnossa?" Chiko oli kasvattanut itsestään hyvin huolehtivaisen, ja päätti edes kohteliaisuuttaan kysyä tämän vointia.

//Lyhyttä ja sekavaa, bussissa kirjoittelen xD//

Naaras yllättyi kun toinen tulikin tämän luokse ja oli hetken hiljaa, tuijottaen hiukan hämmillään. Ryūsei ravisteli kutenkin lopulta päätään ja vastasi toiselle. "Olen niin kunnossa kun vain voin olla..." Ryūsei toi kasvoilleen mahdollisimman lempeän hymyn ja lähti uudestaan kävelemään. En kerro enempää... Tuo naaras kun on huomattavasti mukava ja en halua pilata sitä mitenkään... Ryūsei mietti itsekseen. Naaras pysähtyi kuin seinään ja tuijotti tyhjyyteen. Näitä tuli naaraalle nykyään silloin tällöin, kun Ryūsein aivot ns. pimeni. Ryūsei palasi pian kuitenkin ravistettuaan päätään ja kääntäen katseensa Chikoon. "Olen kunnossa..." Ryūsei toisti jälleen, koska oli saanut pienen muistinmenetyksen tapahtuneesta, mutta muisti toisen kysynneen tämän vointia. Ryūsei jäi tuijottamaan toista oudosti kuin olisi seisaltaan koomassa.

//Outo teksti minultaki XD

// Anteeksi myöhästelyni! //

Chiko
Toisen naaraan vastaus teki yhden asian ilmiselväksi: hän ei ollut kunnossa. Näkihän sen nyt selvästi. Chiko katsoi toista, pistäen merkille kuinka tuo tuijotti tyhjyyteen, ja sitten toisti aikaisemman vastauksensa. Akitanarttu oli aluksi hämmentynyt, mutta sitten hänen silmäkulmiinsa nousi kyyneleitä. Eikö hän muista kunnolla? Onko hän sairas? Chiko ymmärsi ettei hän olisi saanut tunkea kuonoaan muitten yksityisasioihin, muttei voinut vaan jättää toista naarasta yksin. Punaturkki huokaisi ja istahti ruskeaturkin eteen, katsoen tätä lempeästi silmiin.
"Kuule... En halua pakottaa sinua avautumaan tai mitään sellaista... Mutta en voi olla huomaamatta että olet hyvin surullinen jostakin." Chiko aloitti ja hymyili rohkaisevasti. "Haluaisitko puhua jonkun kanssa? En kaipaa yksityiskohtia, mutta en voi vaan jättää sinua tuollaiseen kuntoon." Akita heilautti häntäänsä, hyväksyväisenä merkkinä.

Ryūsein korvat pongahti ylös Chikon puhuessa ja naaraas katsoessa tuota, ei Ryūsei voinut pidätellä kyyneliään sisällään ja istahti. Ryūsei oli hetken hiljaa ja tuijotti maahan, kyynelet valuen pitkin tuon kuonoa. "..Minä ...minä jätin heidät... En olisi saanut..." Ryūsei vinkui ja painautui maahan, peittäensä kasvonsa tassullaan. Ryūsei niiskutti "En olisi halunnut sotkea sinuakin tähän mukaan..." Ryūsei siirsi tassunsa pois kasvoiltaan. "Voitko käydä kertomassa pennuilleni että olen kunnossa ja että rakastan heitä suunnattomasti?" Ryūsei katsoi Chikoa maasta surullisilla silmillään. "...en muutenkaan halua heidän näkevän minua..." Ryūsei puri hammasta.

//eipä tuo mitään :3

Chiko

Akita katsoi toista naarasta, ja tunsi kyyneleitä omissakin silmissään. Voi sinua... Mitä sinulle on tapahtunut? Chiko mietti ja piti lempeän katseensa ruskeassa nartussa kun tämä pyyteli anteeksi että oli sotkenut Chikon asioihinsa.
"Eipä tuo mitään, olen aina valmis auttamaan muita." Chiko sanoi iloisena, tyrehdyttäen omat kyyneleensä. En halua kysyä häneltä kenet hän jätti ja miksi hän on jättänyt heidät... Se saattaa olla kivulias aihe. Chiko mietti, aina vaan pitäen rohkaisevan ja lohduttavan ilmeen, toivoen että se piristäisi Ryūsein mieltä.

Tämän korvat kääntyivät toista kohti uteliaana kun Ryūsei mainitsi pentunsa, ja se koski Chikon sydäntä. Chiko ei voinut olla säälimättä toista narttua; hän ymmärsi täysin miten tärkeitä pennut olivat toiselle.
"Tietysti voin. Ymmärrän täysin että rakastat heitä, ja voin mielelläni välittää viestisi." Punaturkki sanoi. Narttu päätteli että jotain oli tapahtunut nartulle, ja hän ei siksi voinut palata pentujensa luokse. Onko hän sairas? Ei. En voi kysyä sitä häneltä... Akita mietti ankarasti hetken, ennen kuin kysyi: "Sinulla on siis pentuja? Minullakin on. Minkä ikäisiä sinun pikkuiset ovat?" Tämä yritti varovaisesti alottaa keskustelua, sillä ei halunnut että puhuminen Ryūsein pennuista satuttaisi tätä enemmän.

Ryūsei hymyili Chikolle tuon kertoessa olevansa aina valmis auttamaan muita. Kuinka suloista... naaras mietti ja unohti hetkeksi murheensa. Kuitenkin Ryūsein pieni hymy katosi lähes heti toisen kertoessa, aikovansa viedä viestinsä pennuilleen. "Kiitos... He ovat jo päälle vuoden vanhoja..." Ryūsei sanoi ja naaraan korvat kääntyivät taaksepäin. "Minulla on yhdeksän pentua... Oletko varma, että saat tavoiteltua kaikki?" Ryūsei kysyi epävarmana, tuijottaessaan maata.

Ryūsei oli hetken hiljaa ja kääntyi sitten taas Chikoon. "Kaksi tyttäristäni ainakin ovat vielä varmaankin Kogien laumassa, Naranja ja Seiken... Heidät näin viimmeisenä, ennen lähtöäni..." Ryūsein kyyneleet jatkuivat valumista ja naara peitti kasvonsa. "Pelkään, että unohdan heidät, ennen kuolemaani..." Ryūsei nyyhki hiljaa itselleen puhuen.

T^T

// *niisk* ihan liian surullista... T^T //

Chiko

Akitanarttu katsoi Ryūseita, ja itsekkin hymyili hiukan nähdessään pienen hymyn vilahtavan toisen naaraan huulilla. Mutta ilo ei kestänyt kauaa, ja pian Chiko tunsi sydämmensä taas särkyvän kun Ryūsei näytti taas masentuvan uudelleen.
"Sinulla voisi olla vaikka sata pentua, ja teksisin silti parhaani että he kaikki saisivat kuulla viestisi. Älä huoli, lupaan etsiä heidät kaikki." Chiko sanoi rohkaisevasti. Ryūsei kertoi että kaksi hänen pennuistaan oli Kogassa, mikä sai Chikon sielun värähtämään hiukan. En ole varma Ohun suhteesta Arashiin ja Kogiin... Tuo mietti itsekseen, mutta luja tahto särki ajatukset. Nyt ei ole siitä kiinni,
Chiko. Tämän naaraan pennut ansaitsevat kuulla äitinsä viestin, ja minä aion välittää sen heille.

Punaturkki hymyili toiselle lämpimästi, toivoen että antaisi Ryūseille edes hieman lohdutusta. Mutta Chikon silmät laajenivat yhtäkkiä kun kuuli Ryūsein mainitsevan kuolemansa.
"K-kuolemaasi...?" Chiko kysyi, kuiskaten. Sitten tuo tajusi mitä oli tehnyt, ja punastuen katsoi pois. "Ah! P-pyydän anteeksi! En olisi saanut kysyä..." Akita sanoi ja puri hammasta, toivoen hartaasti ettei olisi pahoittanut toisen mieltä liikaa.

Ryūseitä lohdutti toisen sanat, mutta ei naaras siltikään löytänyt rauhaa sielustaan, koska "hylkäsi" pentunsa. Ryūsei huokaisi ja pyyhki heiman kyyneliään pois. Ryūsei katsoi Chikoa hetken ja sitten maahan. "Kuolemaani..." Ryūsei mumisi jälleen, toistaen sitä päässään hetken. Naaras katsoi yhä maata ja hymyili "Älä huoli, ei minua haittaa se, että tietäisit... Ansaitset ainakin tietää sen, kun autat minua..." Ryūsei veti syvään henkeä "Olen sairas... Paremmin sanottuna, kuulin kuinka omistajani puhui puhelimessa eläinlääkärille... ja kuulin, että minulla oli paha syöpä... Sitä ei olisi saatu poistettua muutenkaan ja päätin viettää viimmeiset hetkeni vapaana... Tapasin elämäni rakkauden, sain perheen ja kiinnyin elämääni. Epäröin kertoa siitä kellekkään, koska en koskaan uskonut löytäväni rakkautta synkässä elämässäni." Ryūsei kertoi ja vilkaisi Chikoa "Joten älä syytä itseäsi millään tavalla jos olet tehnyt virheitä, koska niistä tulee päästää irti ja oppia elämään niiden kanssa." Naaras hymyili lempeästi tuolle, vaikkakin naaraan silmät olivat surulliset ja kertoivat tosiaan ettei Ryūsei ollut "OK" tilanteesa kanssa.

//Sitähän se on D':

Chiko

Chikon sydän hajosi heti miljardiksi palaseksi kun kuuli toisen naaraan kauheasta kohtalosta. Narttu ei voinut tehdä muuta kun nipistää silmänsä kiinni kun kyyneleet pistelivät niitä. Käheällä äänellä, punaturkkinen akita onnistui sanomaan.
"Olen... Olen hirveän pahoillani..." Hän ei tiennyt mitä muuta sanoa. Noin kauheaan tapaukseen ei varamsti ollut muuta sanottavaa. Ryūsei oli äiti. Hänen pentunsa olivat vielä nuoria. Emon menettäminen ei koskaan ollut reilua pennuille, mutta nuoressa iässä se olisi varmasti hankalaa pennuille. Eikä pentujen jättäminen ollut reilua tai myöskään helppoa Ryūsein kohdalla. Chikoa suretti suunnattomasti, koska ei itse voinut tehdä mitään auttaakseen toista naarasta. Ihmisten kanssa asumisen takia Chiko tiesi mikä sydämmetön hirviö syöpä oli, ja hän myös, ikävä kyllä, tiesi ettei Ryūsei paranisi. Niiskaisten, Chiko käänsi kyyneleiset silmänsä Ryūseitä päin, ja yritti hymyillä rohkaisevasti. "Olet hyvin urhea..." Tuo yritti parhaansa mukaan lohduttaa toista, muttei tiennyt mitä sanoa.

Ryūsei pidätteli hetken itkuaan katsoessaan Chikon kyyneleisiin silmiin, kunnes tuo murtui ja nojasi naaraaseen, antaen kyynelten valua kuonoaan pitkin maahan. "Kiitos..." Ryūsei nosti katseensa naaraaseen ja hymyili nyt hieman "Ole kiltti ja kerro pennuilleni, että pääsin turvallisesti tuonelaan... Ja että olen pahoillani jotta jätän heidät näin tähän maailmaan..." Ryūsei selitti ja nousi seisomaan. "Ryūsei on ikuisesti kiitollinen sinulle..." Naaras päätti puhua kolmannessa persoonassa, jotta voisi antaa nimensä samalla. Ei olisi ihme jos Ryūsei olisi kuihtua, koska tuon kyyneleen virtasivat yhä. Ryūsei lähti kävelemään pois, toivoen löytävänsä hyvän paikan kuolla.

//Ryūsei poistuu? (voidaan toki jatkaa jos haluat)

//Niiiskk T^T piti lukea alusta kaikki... tosi rankkaa.

//Mites tämän kanssa?