Be strong enough to stand alone (Kaksinpeli, Lone Wolf)

// Lone Wolf Laikalla tänne suuntaan //

Ellie

Nuori akitanaaras loikki kovaa vauhtia metsän halki, vilahtaen aina hetkellisesti näkyviin puiden runkojen takaa. Ellie kantoi suussaan mustakahvaista tikaria, jonka terä välkehti latvuston läpi etsiytyvien auringonsäteiden alla. Ulkopuolisen näkökulmasta nartun eteneminen näytti varmasti hengenvaaralliselta, sillä terävä esine suussa eteneminen niin nopeasti epävakaassa maastossa ei ollut leikin asia. Silti Ellie juoksi hyvin huolettomasti, hengästyneenä, mutta silti täynnä energiaa. Narttu oli kuullut, että hänen isänsä Laika oli saapunut Ohun tukikohtaan, ja tahtoi palavasti tavata hänet hetimmiten.

Ellie oli melkein saapunut tukikohtaan, kun joku hypähti yllättäen hänen tielleen. Niin nopeasti etenevä narttu ei ehtinyt reagoida, vaan törmäsi lujaa vauhtia vanhaan soturiin, lennättäen tuon voimalla kyljelleen, ja Ellien lentäessä tuon ylitse selälleen lumihankeen. Vanha soturi yskäisi, ja nousi sitten ylös, katsoen Ellietä hyvin vihaisesti. Narttu kierähti vatsalleen, ja huomasi sitten punaisia veripisaroita lumihangessa. Hiukan paniikinomaisesti nartun katse etsiytyi vanhan soturin suuntaan, ja kauhukseen Ellie huomasi pienen viillon tämän jalassa.

"Oletko hullu!?" Soturi karjahti hänelle. Ellie luimisti korvansa, kompuroiden pystyyn, ja etsien katseellaan asettaan. Vanhan soturin silmät etsiytyivät sille kuitenkin ensin, ja tuo nosti tikarin suuhunsa. "Tätäkö etsit?" Vanhus jatkoi, ja heitti sitten taidokkaalla liikkeellä tikarin suoraan Ellien eteen lumiseen maahan pystyyn. Narttu ei vieläkään sanonut mitään, vaan tuijotti soturia hiukan nolona. "Ööh...sori..etsin isääni. Hän on kuulemma tä-"

"Katsoisit eteesi!" Vanhus karjahti, ennen kuin narttu ehti sanoa asiansa loppuun. "Ja juokset vielä tuollainen tappoase suussa kuin mikäkin sokea villisika! Olisit voinut tappaa jonkun, amatööri!" Soturi jatkoi, ja Ellie luimisti korvansa niskaa vasten, tällä kertaa kuitenkin vihaisena.

"Hei, pidä kuule se suusi vain kiinni! Itse juoksit eteeni! Pitäisiköhän sinun harkita näkösi tarkistuttamista!" Narttu huudahti takaisin, ja vanhus alkoi murista akitalle uhkaavasti. Eihän tämä voinut hyväksyä sitä, ettei nuorempi soturi uhitteli kokeneemmalle. Ellie kuitenkin vastasi murinaan, ja nosti niskakarvansa pystyyn. Narttu ei ymmärtänyt, että vanhus oli vain suunniltaan huolesta, ja siksi koki itsensä hyvin loukatuksi.

// Täältä tullaan :D //

Laika

"Lopettakaa, tämä on jo tarpeeksi." Ääni kajahti läheltä. Elliestä ja ikääntyneestä soturista eteenpäin usean metrin päässä, pienellä kohoumalla seisoi suorin jaloin valkeaturkkinen akita. Se oli Laika, joka oli hieman aikaisemmin saapunut takaisin Ohun tukikohtaan rajojen ulkopuolelta, keräämästä tietoa hajonnaisen laumansa olinpaikoista. Vanha soturi tunnisti hahmon miltei heti, tämän pupillit laajenivat ja kasvot vakavoituivat oivalluksen tapahtuessa. "Sinä olet... Laika?" Tämä kysyi, pienen epävarmuuden tunnistettava sävy äänessään. "Kyllä, ja hän on tyttäreni, Ellie." Laika vastasi tyynesti, kiinnittäen katseensa Ellieen. Uros nyökkäsi rauhallisesti toiselle, kevyt ja lämmin hymy kasvoillaan merkkinä siitä, ettei tilanteessa ollut mitään vaaraa ja että narttu voisi rauhoittua.

Akita käveli rauhallisesti kaksikon luokse, jonka jälkeen siirsi katseensa vanhempaan koiraan. "Anteeksi, en tarkoittanut..." Vanhus aloitti, muttei ehtinyt sanottua sen enempää ennen, kun Laika avasi suunsa taas. "Älä huoli, näin mitä tapahtui." Tämä vastasi sutjakasti, ikään kuin olisi odottanut vanhuksen yrittävän selittää tilannetta, joka tietämättömille saattoi näyttää melko vakavalta. Laika tosin oli nähnyt tapahtuneen kauempaa etsiessään Ellietä, kenen hieman aiemmin saavuttuaan kuuli olevan tällä alueella. "Ellie, tuo ei ole mikään leikin asia. Sinun pitää olla varovaisempi, sillä olisi voinut sattua pahasti." Tämä sanoi tyttärelleen, hieman moittivaan äänensävyyn. Laika haki vakavempaa katsekontaktia nuorukaiseen, viedäkseen perille tämän viestin.

Ellie

Nartun koko olemus muuttui kuin salamaniskusta, kun Laikan ääni kantautui kuuluvana Ellien korviin. Akita kohotti päätään, ja kasvot sulivat voitonriemuiseen hymyyn. Kun Laika kertoi vanhukselle, että Ellie oli hänen tyttärensä, ruskeavalkoturkin hiukan ylimielinen, ilkikurinen katse kääntyi soturiin. Hah, siitäs sait! Ellie ilkkui mielessään, ja odotti, että Laika antaisi kunnon saarnan vanhukselle tyttärensä kiusaamisesta.

Pilkka osuikin omaan nilkkaan, ja Ellien katse kääntyi ällistyneenä isäänsä. "Mut-..." Narttu sanoi epäuskoisena, ja vilkaisi sitten vanhaan soturiin, joka hymyili nartulle hyväntahtoisesti, mutta jonka Ellie käsitti pilkallisena. "Epäreilua! Tuo vanha kääkkä kiusaa minua! Hän itse hyppäsi eteeni, vaikka taatusti näki ja kuuli jo kaukaa minun tulevan." Ellie selitti, ja mulkaisi soturia vihaisesti. Narttu oli niin tunnekuohun vallassa, ettei tajunnut olla iloinen isänsä näkemisestä, tätähän hän oli tullut etsimään.

"Olisin minäkin voinut hiukan asiallisemmin puhua, mutta tuon teräaseen kanssa oli vähällä käydä hullusti." Vanhus sanoi väliin varovaisesti, näyttäen jalkaansa, jossa oli kevyt, verinen pintanaarmu. Ellie kuitenkin vain tuijotti soturia murhaavasti, sanomatta sanaakaan. Hän oli täysin varma, että vanhus kiusasi häntä tahallaan.

Laika

"Olen pahoillani tästä." Laika totesi vanhalle soturille, vilkaistuaan pikaisesti tämän haavaa. "Minun pitää puhua tyttärelleni." Valkoturkkinen selitti, saaden ymmärtävän nyökkäyksen vastaukseksi vanhukselta, joka kääntyi poispäin vilkaistuaan edelleen vihaisen näköistä Ellietä vielä kerran. Laika seurasi vanhusta pitkään katseellaan ja hänen poistuttua alueelta, uros kääntyi Ellien puoleen.

Laika huokaisi pienesti. "Ellie..." Tämä aloitti. "Tuo tikarisi, sinun pitää olla varovainen sen kanssa. Oli onni, ettei sattunut mitään pahempaa." Uros jatkoi, laskien päätään hieman, päästäkseen samalle tasolle Ellien kanssa ja tavoittaakseen toisen katseen (?). Hän ei halunnut tämänkaltaisen tapahtuvan uudestaan, sekä muiden että nartun oman turvallisuuden vuoksi. "Ymmärrätkö?" Uros kysyi totisempaan ja vakuuttavampaan äänensävyyn. Laikalla olisi ollut enemmänkin sanottavaa, mutta aika oli rajallinen, eikä hän todellakaan halunnut viettää viimeisiä hetkiään tyttärensä kanssa vain toista moittien, ennen tulevaa, vielä epäselvän pituista ajanjaksoa Ohun tukikohdan ulkopuolella.

Hetken hiljaisuuden jälkeen, jonka Laika piti antaakseen viestin vakavuuden mennä perille, tämän ilme keveni takaisin paljon ystävällisempään ja lämpimään hymyyn uroksen nostaessa päänsä taas korkeammalle Ellien tasolta. "No, oletko kunnossa? Ei kai sinuun vain sattunut?" Akita uteli, skannaten katseellaan jälkikasvuansa ruhjeiden, naarmujen tai jopa pienten haavojen varalta, uroksen huolestuneen vanhemman puolen tullessa esiin. "Lähdin etsimään sinua heti saavuttuani, sillä kuulin, että sinulla on ollut ikävä." Laika jatkoi. Uros oli itsekin iloinen, kun sai nähdä tyttärensä uudestaan. Viimeisestä kerrasta oli jo jonkin aikaa.

Ellie

Akita katsoi vihaisesti vanhuksen perään, kunnes Laikan aloittaessa "saarnansa" (tai sitä ainakin narttu sen ajatteli olevan), Ellie laski katseensa käpäliinsä, ja kaiveli varpaillaan lunta. "Minähän olen!" Narttu sanoi, nostaen sitten katseensa. "Ei olisi sattunut mitään, jos se kääkkä...öh, no, se vanha soturi ei olisi tullut tielleni niin yllättäen!" Ellie puuskahti. Narttu ei voinut ymmärtää, miksi syy oli hänessä, kun harjoitellessaankin tikarin käyttö oli sujunut niin mallikkaasti. Kohdatessaan isänsä katseen, narttu kuitenkin huokaisi, myöntäen viimein virheensä. "Okei...hyvä on..en olisi saanut juosta sen kanssa niin varomattomasti.." Ellie sanoi, ja siirsi katseensa sitten sivuun.

Laikan kysellessä hänen vointiaan, ja mainitessaan, että Elliellä oli ilmeisesti ollut häntä ikävä, nartun kasvot sulivat väkisinkin hymyyn, vaikka akita yritti sen kovasti peittää. "Olen kunnossa..." Narttu aloitti, kääntäen kasvonsa nyt valkoiseen urokseen. "...isä." Ellie jatkoi lauseensa loppuun, ja syöksyi sitten halaamaan Laikaa (?), painaen poskensa hetkeksi toisen rintaa vasten (?), ennen kuin hypähti taaksepäin.

"Isä...minulla olisi sinulle asiaa.." Narttu aloitti, ja istuutui sitten alas. "En ehtinyt sanoa sitä viime kerralla, mutta haluan mukaasi ennen kuin lähdet taas." Ellie kertoi. Se ei tiennyt isänsä vastausta, muttei uskonut sen olevan kielteinen.

Laika

Laika otti tyttärensä halauksen vastaan ilomielin, laskien päätään ja sulkien silmänsä hetken kestoisen halauksen ajaksi. Ellien kautta uros saattoi muistaa paremmin puolisonsa Dellan ja muutkin pentunsa, joka teki hetkestä sitä onnellisemman hänelle. Toivottavasti heilläkin on kaikki hyvin... Akita ajatteli ja avasi silmänsä, Ellien viimein vetäytyessä hieman poispäin. Loppujen lopuksi tieto siitä, että Ellie oli Honshussa, oli Laikalle katkeransuloinen. Hän oli onnellinen, että pystyi näkemään tyttärensä ajoittain, mutta samalla todella huolissaan siitä, että nuorukaiselle sattuisi jotain, kun koko saaren tilanne oli epävarma ja vaarallinen Kurokagen lauman takia.

Ellien kysyessä, josko hän voisi lähteä Laikan matkaan seuraavalle reissulle rajojen ulkopuolelle, valkoturkkinen tiesi ajan tulleen. Hänen pitäisi selittää toiselle tulevasta matkastaan, sekä siitä, miksi narttu ei voisi tulla mukaan. Laika istui tyttärensä tavoin alas, valmiina selittämään tulevat tapahtumat mahdollisimman positiivisesti, mutta samalla rehellisesti. "Olen täällä vielä jonkun aikaa, mutta minun pitää lähteä sitten. En ole varma siitä, kuinka kauan olen pois." Uros jatkoi ja hänen ilmeensä vakavoitui taas. "Olen pahoillani, mutta en voi ottaa sinua mukaani." Laika lopultakin vastasi kysymykseen, katsoen Ellietä vakavanoloisena suoraan silmiin (?).

Laika oli suunnitellut tulevia siirtojaan jo hyvän aikaa ja heti Ellien saavuttua Ohun tukikohtaan, valkoturkki oli miettinyt sitä, mitä tehdä tyttärensä suhteen ja tiesi jo entuudestaan, ettei Ellie varmaankaan pitäisi siitä ajatuksesta, että Laika olisi jälleen lähdössä pitemmäksi aikaa pois. "Täällä Honshussa on tällä hetkellä epävakaa tilanne. Niin paljon kuin haluaisinkin ottaa sinut mukaani, en voi, se olisi aivan liian vaarallista. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi sitä, jos sinulle sattuisi jotain." Tämä jatkoi, yrittäen parhaansa mukaan selittää Ellielle, ettei ollut jättämässä tätä mistään muusta syystä, kuin huolesta nartun turvallisuuden suhteen. "Jos haluat, voit jäädä tänne siksi aikaa, tai voin järjestää sinulle saaton takaisin Kyushulle, äidin ja sisarustesi luo." Uros tarjosi vaihoehdoiksi.

Ellie

Kun Laika aloitti kertomaan, että olisi Ohun joukkojen luona vielä hetken, Ellie aavisti jo, mitä akita aikoi sanoa. Hän puhui siitä, kuinka ei tietäisi poissaolonsa aikaa, ja nartun ilme muuttui toiveikkaasta ja innokkaasta hyvin vakavaksi. Kun valkoturkkinen viimein antoi tuomionsa, joka tietenkin oli negatiivinen, Ellien kasvot muuttuivat selvästi pettyneiksi ja ilme oli kokonaisuudessaan hyvin musertunut.

Nuori naaras vastasi vanhemman uroksen katseeseen tyhjällä tuijotuksella. Ellien suu oli avautunut pienesti raolleen, mutta narttu ei kyennyt avaamaan suutaan. Sanat odottivat tilaisuutta ryöpsähtää ulos, mutta nyt ne tuntuivat juuttuneen johonkin, saaden paineen tunteen syntymään Ellien kurkussa. Kyyneleet polttelivat silmäluomien takana, mutta akita taisteli sitkeästi niitä vastaan. Viimein narttu veti syvään henkeä, saaden puhekykynsä sitä myöten takaisin.

"Et saa lähteä taas! Et ilman minua!" Ellie tajusi huudahtaneensa, hypähtäessään samalla jaloilleen. Kehonkieli oli hyvin uhmakasta: narttu seisoi jalat leveässä haara-asennossa, etuvartalo aavistuksen laskeutuneena eteenpäin. Korvat olivat painuneet vasten niskaa, ja narttu tunsi ensimmäisen kyyneleen vierähtävän silmäkulmasta poskelleen. Se oli katkera pettymyksen, raivon ja turhautuneisuuden kyynel. Ellie veti vapisten henkeä, huomaten jälleen oman kiihtymyksensä. Narttu muisti äskeisen välikohtauksen, ja päätti yrittää lähestyä isäänsä hiukan uudella tavalla, mahdollisimman aikuismaisesti ja järkevästi. Narttu suoristautui, ja yritti rentouttaa kehonsa. Hetken aikaa Ellie tuijotti etukäpäliään, yrittäen keksiä jotain mahdollisimman fiksua sanottavaa.

"Isä...En ole enää mikään pieni pentu enää." Ellie aloitti, ja katsoi Laikaa pienesti hymyillen. "Osaan huolehtia itsestäni. Voimme huolehtia toisistamme. Minusta olisi sinulle pelkkää hyötyä!" Ellie jatkoi hiukan epävarmasti, kuin tunnustellen kepillä jäätä. Pienen tauon jälkeen narttu päätti jälleen keksiä vielä jotain vakuuttaakseen isänsä siitä, että hänen täytyi päästä mukaan. "Minun kuuluu kulkea sinun kanssasi, isä...sen takia olen täällä. En etsinyt sinua vain sen takia, että joudun olemaan erossa sinusta..en halua menettää sinua!" Ellie lopetti, tajuten korottaneensa jälleen ääntään loppua kohden. Kevyesti jännityksestä ja tunteenpurkauksesta vapisten narttu istahti takaisin alas, ja käänsi katseensa sivuun, räpytellen nopeasti silmiään, saadakseen kyyneelet kuriin, jotka itsepintaisesti puskivat kyynelkanavista silmäkulmiin.

Laika

Valkoturkkinen akita piti vakavemman ilmeensä, sekä istuma-asentonsa Ellien hypättyä yhtäkkiä jaloilleen ja protestoituaan Laikan päätöstä. Päältäpäin hän ei vaikuttanut yhtään vaikuttuneelta yhtäkkisestä muutoksesta nartun olemuksessa, mutta sisimmissään tämä tunsi hitusen surua, sillä tiesi, ettei tästä varmaan tulisi helppoa kummallekaan heistä. Vaikkei Laika vastuullisena isänä halunnut sitä myöntää, hän oli aiemmin ajatellut sitä mahdollisuutta, että olisi ottanut Ellien mukaan tulevalle matkalleen. Kuitenkin, matkan vaaratekijät ja Ellien kokemattomuus, sekä nuoruus olivat olleet estoina suunnitelman toteuttamiseksi. Uroksen vasta hetki sitten todistama kohtaus Ellien ja vanhan soturin välillä oli toiminut viimeisenä naulana sen idean arkkuun.

Ei olisi todellakaan hyvä, jos Laikan oma tytär joutuisi ongelmiin ja riitoihin juuri silloin, kun hän oli tullut todistamaan itsensä ja johtokelpoisuutensa hajaantuneille joukoilleen. Tilanne oli hankala. Eihän Laika itsekään halunnut erota tyttärestään toistamiseen, saatika torjua tämän pyyntöä päästä mukaan, sillä todellisuudessa Ellie haluaisi vain olla isänsä kanssa. Uros ei ikinä voisi syyllistää tai moittia tytärtään sellaisesta. Lähes missä tahansa muussa tilanteessa vastaus olisi ollut myöntävä, mutta Laika oli varma siitä, että nartun täytyisi jäädä pois matkasta. Yrittäen välttää tilanteen kääntymistä huonompaan, uros päätti yrittää toisenlaista taktiikkaa. "Edustat minua täällä." Tämä sanoi, rikkoen hetken kestoisen hiljaisuuden. Laika alkoi taas hymyillä kevyesti. "Koko perhettämme. Se on tärkeä tehtävä ja luotan sen sinulle." Hän jatkoi ja jäi odottamaan Ellien reaktiota.

Ellie

Narttu tunsi pienen epätoivon kasvavan sisällään, kun Laika pysyi päätöksessään. Ellie tunsi samaan aikaan surua, vihaa ja valtavaa pettymystä. Akita ei muistanut enää edes sitä jälleennäkemisen riemua, jonka oli äsken kokenut. Kaikki oli poispyyhkiytynyt kertaheitolla, ja jäljellä oli vain sisällä kalvava tyhjyys.

Ellie laski lannistuneena päänsä alas. Narttu laski tassunsa tikarinsa kahvalle, ja pyöritteli sitä maata vasten. Laika oli myös pysytellyt hetken hiljaa, ennen kuin lähestyi Ellietä hiukan toiselta kannalta. Valkoturkkisen mainitessa, että Ellien täytyisi edustaa häntä täällä, narttu kohotti hiukan päätään, katsoen Laikaa. Hetken aikaa vaikutti siltä, että Ellie hyväksyisi Laikan ehdotuksen, mutta sitten nartun ilme koveni jälleen, ja korvat painautuivat hiukan enemmän taaksepäin.

"Sinullahan on sotureita täälläkin. Esimerkiksi Diego voi aivan hyvin edustaa sinua. Ei minua täällä tarvita." Ellie aloitti. "Minusta olisi takuulla enemmän hyötyä sinun kanssasi. Voin todistaa sen sinulle, kunhan vain otat minut mukaan!" Narttu jatkoi, yrittäen nyt tosissaan hillitä kiihtymystään. Kiinteästi se tuijotti isäänsä silmiin, toivoen vaikuttavansa siten isänsä päätökseen.

Laika

Laika kohtasi nuorukaisen katseen, joka iski suoraan hänen sisimpäänsä. Uroksen ilme taas vakavoitui sen seurauksena, ja hän valmisteli itsensä, antaakseen viimeisen tuomion ja sanansa tälle aiheelle. Vaikka akita tunsi suunnatonta halua vain hyväksyä nartun pyynnön, ja sillä tavalla tehdä tyttärensä onnelliseksi, Laika ei vain voinut tehdä sitä. "En voi." Tämä lopulta vastasi, hitaasti pudistaen päätään. "Äitisi ei ikinä hyväksyisi sitä, enkä minäkään voi. Mitä enemmän seuralaisia, sen vaarallisempi matkani tulee olemaan." Valkoturkki jatkoi. Hän oli jo tehnyt viimeisen päätöksen asiasta mielessään, eikä harmikseen nähnyt muita vaihtoehtoja, jotka olisivat Ellien mieleen.

"Ymmärrä, etten tee tätä mistään muusta syystä, kuin omasta turvallisuudestasi. Pysyt täällä, kunnes tulen takaisin, emmekä puhu tästä enää." Laika totesi vakavemmalla äänensävyllä, samalla nousten ylös suorille jaloille, ikään kuin vahvistaakseen sitä ideaa, että asia oli loppuun käsitelty. Koitti hetkellinen hiljaisuus (?), korkeamman Laikan katsoessa alaspäin tyttäreensä, näyttääkseen tilannetta hallitsevalta vanhemmalta. Uros uskoi nyt tarvitsevansa täyttää sen roolin.

Laika toivoi yli kaiken, että Ellie antaisi asian olla, ja ettei tämä ongelma vaikuttaisi negatiivisesti kaksikon väleihin. "No... Onko sinulla nälkä? Kun saavuin, metsästäjät olivat juuri saapuneet..." Valkoturkki kysyi, rikkoen hiljaisuuden viimein, yrittäen siirtyä eteenpäin tästä puheenaiheesta. Hänen äänensä oli palannut normaalimmaksi, takaisin kevyempään ja ystävällisempään sävyyn. Tavanomaista hymyään hän ei ollut kuitenkaan vielä palauttanut, vaan jäi ensin katsomaan, miten Ellie reagoisi.

// Voisimme päättää tämän pelin sinun vuoroosi. Ellie voisi nyt tässä vaiheessa häippästä >83 //

Ellie

Ellie ei kyennyt enää vastaamaan mitään Laikan sanoihin. Se tajusi, että oli aivan turhaa yrittää taivutella isä muuttamaan mieltään, kun tämä oli päättänyt jotain. Ellien korvat pysyttelivät niskan myötäisesti, ja silmät mulkaisivat valkoturkkista akitaa hiukan vihaisena. Ellie ei muistanut, milloin viimeksi oli ollut yhtä pettynyt. Ehkä silloin, kun Laika oli lähtenyt Kyushulta auttamaan Ohua, ja joutunut jättämään perheensä hetkeksi.

Miten isä voi tehdä minulle näin, taas! Ellie kivahti mielessään, muttei vastannut mitään. Se tuijotti tyhjä katse silmissään eteenpäin, reagoiden vasta Laikan seuraavaan kysymykseen. Akita vilkaisi isäänsä silmiin, kunnes sanat jälleen ryöpsähtivät hänen suustaan ilmoille: "Et saa lähteä enää ilman minua, isä! Et voi päättää enää asioistani, olen jo kyllin vanha päättämään niistä itse!" Ellie huudahti. Narttu tunsi kiukunpuuskan kasvavan sisällään, eikä hän enää ajatellut, sanoiko pahasti tai loukkasiko kenties isäänsä.

"Jos et ota minua mukaani, niin hyvä on sitten! Mutta en jää tänne toimittamaan mitään sinun typeriä velvollisuuksiasi!" Ellie puuskahti, tarttuen sitten maassa lepäävään tikariinsa, ja käänsi selkänsä isälleen. Narttu pinkaisi ketterästi eteenpäin, jättäen Laikaan nopeasti välimatkaa. Ellie ei vilkaissutkaan taakseen, vaan syöksyi sankkaan metsään päämäärättömästi. Minä teen mitä haluan. Pärjään yksinkin, ja todistan sen vielä! Ellie tiuski mielessään, kykenemättä ajattelemaan kovin selkeästi tai johdonmukaisesti.

// Ellie poistuu. Kumpi aloittaa uuden pelin? Alpeille, kenties? //

Laika

"Kuules nyt,-" Laika vastasi nartulle hieman närkästyneenä kuulemiensa asioiden johdosta, muttei ehtinyt sanoa sen enempää, kun Ellie olikin jo kääntänyt selkänsä ja juoksemassa pois. Alkuun, ikään kuin vaistonomaisena reaktiona Laika syöksyi parin askeleen verran tyttärensä perään, muttei lähtenyt juoksuun asti, vaan jäi paikoilleen seuraamaan, mitä toinen tekisi. "Ellie!" Tämä huudahti nartun perään, nuoren akitan kadotessa sankkaan metsikköön, vaikka tiesi täysin, ettei saisi siihen minkäänlaista vastausta. Laika huokaisi raskaasti. Juuri jotain tämänkaltaista hän toivoi pystyvänsä välttää.

Uros ei todellakaan nauttinut yhtään tyttärensä kanssa riitelemisestä, saati hänen varmastikin ajattelemattomasti sanomistaan asioista. Ainakin hän on turvassa... Valkoturki ajatteli, kykeneväisenä näkemään ainakin sen yhden positiivisen asian tässäkin tilanteessa. Vai onko? Hän saattaisi tehdä jotain edesvastuutonta... Poistua alpeilta? Laika spekuloi, nyt huolissaan. Hetkessä akita oli tehnyt päätöksensä ja ampaisi nopeaan juoksuun Ellien kulkemaan suuntaan, aikeinaan saavuttaa hänet ja pitää huolen, ettei narttu tekisi mitään, mitä katuisi myöhemmin.

// Laika poistuu. Selvä, voin aloittaa pelin, mutta se tapahtuu aikaisintaan iltahämärissä, joten voithan sinäkin aloittaa jos haluat ja pystyt ennen sitä. :) //