Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat

Tulevaisuuden Torahampaat on vuonna 2015 perustettu roolipeli, joka perustuu Ginga-sarjaan. Pelissä pelataan sekä omilla että sarjassa esiintyvillä hahmoilla.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Kurokage - Helvetin herra

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Untamed
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 1044
Join date : 23.02.2015

ViestiAihe: Kurokage - Helvetin herra   Ti Maalis 03, 2015 8:49 pm












Nimi: Kurokage [suom. Musta varjo]
Kutsumanimi:  Johtaja tai Kurokage-herra. Alaisten täytyy käyttää mahdollisimman kunnioittavaa nimitystä. Pelkän "Kurokagen" käyttäminen ei ole uroksen mieleen.
Skp:  Uros
Ikä:  7v
Laji:  Koirasusi
Rotu:  Kanadansusi x Siperianhusky/saksanpaimenkoira

Kotimaa:  Alaska
Liittouma:  Oma lauma



Motto
"Kaikkihan me kuolemme joskus, joten mitä väliä sillä on, vaikka tapan sinut nyt heti?"


(c) Shiomi






Äiti: Kumiko †    
Isä: Kenbu †
Veljet: Tsumetai † ja Shinigami †

Kuva vanhemmista
Kuva veljeksistä

Jälkeläiset:  Ei ole
Puoliso:  Ei ole, jos satunnaisia ja väliaikaisia viihdykkeitä ja hyväksikäytön kohteita ei lasketa.










Voima
Taito
Karisma
Nopeus
Kestävyys
Älykkyys
Puruvoima
Kivunsietokyky
Ketteryys
Refleksit
Tekniikat
Vaarallisuus
Puissa hyppely
Metsästystaito
Uimataito


Aistit

Näkö
Kuulo 
Haju  
Maku
Tunto











Säkäkorkeus:72cm
Paino:40kg
Väritys Kirjava; selkäpuoli musta, pääväri tummanruskea, vatsapuoli vaaleanruskea. Otsassa vaaleanruskeat pallokuviot.
Silmien väri: Punertavan ruskea

Kurokage olisi pelottava ilmestys todennäköisesti kenen tahansa näkökulmasta. Se on kooltaan suuri, ja kehosta erottuvat lihakset näkyvät hyvin selvästi. Jalat ovat pitkät ja jäntevät, ja käpälät suuret. Keho on lihaksistaan huolimatta kuitenkin yllättävän notkea ja ketterä, ja Kurokage pystyy komeiden hyppyjen lisäksi mm. juoksemaan varsin nopeasti.

Pelkoa kuitenkin kokoa ja lihaksia enemmän herättää todennäköisesti Kurokagen kasvot. Uroksen kasvojen vasen puoli on vahingoittunut karhun kynsien iskusta melko pahasti. Vasemmassa korvassa on pieni halkeama, ja kynnet ovat repineet kaksi toisiinsa yhdistyvää arpea uroksen posken ja silmän kohdalle. Vasen silmä on vahingoittunut iskusta, ja sokeutunut lähes kokonaan. Sillä kyllä erottaa hahmoja ja suurempia kohteita, muttei yksityiskohtia. Pimeässä silmällä ei näe oikeastaan laisinkaan. Pahinta jälkeä karhun kynnet ovat tehneet kuonon vasemmalle puolelle, josta nahka on repeytynyt irti, paljastaen osittain Kurokagen kallon ja piikinterävät hampaat.

Uroksen leukalihakset ovat vahvat, ja arvet eivät haittaa hampaiden ja leukojen käyttöä yhtään mitenkään. Päin vastoin, uroksen täysin paljastuneet hampaat uppoavat entistä paremmin vastustajan lihaan. Pitkien kulmahampaidensa ansiosta Kurokage kykenee viimeistelemään uhrinsa melko nopeasti yhdellä puraisulla.

Väriltään Kurokage on melko tumma. Sen pääväri on ruskea, selkäpuoli musta ja vatsapuoli vaaleampi. Otsassa on vaaleat pallokuviot. Ulkomuodoltaan Kurokage näyttää aivan sudelta, mutta pieniä vivahteita huskyn ja sakemannin roduista on havaittavissa.

Kurokagella on vasemmassa etukäpälässään rautainen suojus, joka on sulatettu kiinni sen varpaiden luihin. Suojukseen on kiinnitetty vahvat ja pitkät rautakynnet, jotka viiltävät kevyesti pehmeää ihoa. Kurokage onkin siis kokonaisuutena hyvin pelonsekaista kunnioitusta herättävä, mutta samaan aikaan myös karismaattinen ja hiukan jollain sairaalla tavalla ihailtavakin.










"I'm surrounded by idiots."

By: Demente


Kurokage on häijy, säälimätön ja itsekeskeinen paskiainen. Sen aura hohkaa silkkaa pahuutta ja vaarallisuutta. Se saa heikommat yksilöt ottamaan käpälät alleen, ja pakenemaan Kurokagen varjonkin tieltä. Samaan aikaan Kurokagesta kuitenkin huokuu jonkin sortin kieroutunutta karismaa ja vaikutusvaltaisuutta, joka vetää samanmielisiä puoleensa kuin magneetti. Mutta ei hätää, jos pelkkä karisma ei riitä, omistaa tämä narsistinen paholainen erittäin taitavat manipulointitaidot, sekä vähintään Oscarin arvoiset näyttelijänlahjat, joiden avulla se saa syötettyä sitkeää pajunköyttä älykkäillekin yksilöille.

Narsistisen persoonan lisäksi Kurokagella on vahva taipumus psykopatiaan. Psykopaattia sekä narsistia yhdistää viehätysvoima, itsekkyys, empatiakyvyn sekä syyllisyydentunnon puute. Nämä siis tekevät mahdottomaksi Kurokagelle tuntea minkäänlaisia surun, rakkauden tai ystävällisyyden tuntemuksia. Kurokage onkin omaa etua tavoitteleva kusipää, joka saa kenen tahansa oikeudenmukaisesti ajattelevan veren kiehumaan. Kurokage itse taas näkee itsensä koko maailman valtiaana, täydellisyyden ruumiillistumana, jota jokaisen on toteltava ja palvottava kuin jumalaa.

Kurokage on erittäin verenhimoinen, ja siksi ne, jotka eivät suostu taipumaan hänen tahtoonsa, kokevat julman kohtalon. Kurokage ei ole armollinen eikä anteeksiantavainen, oikeudenmukaisuudesta puhumattakaan. Se repii vastustajansa kappaleiksi, tai pistää nuo kärsimään mitä julmimmilla tavoilla. Kurokage on erittäin luova keksiessään kaikenlaisia rangaistuksia ja kidutuskeinoja, ja toisinaan näitä pääsevät kokeilemaan myös hänen omat alaisensa. Kurokage ei kuitenkaan mielellään uhraa hyviä sotureitaan, vaan pitää nuo tottelevaisina ja kaikkensa antavina lupailemalla erilaisia palkkioita. Kun Kurokagen pitää tyytyväisenä, voi jopa hänen alaisuudessaan olla hyvät oltavat. Kurokage saattaa kuitenkin toisinaan huvikseen käyttää jotain sätkynukkenaan tai maalitaulunaan ilman sen kummempaa syytä, joten aina mielistelykään ei pelasta. Uros ei myöskään aina pidä antamiaan lupauksiaan, vaan saattaa käyttää niitä vain saadakseen haluamansa.

Vaikka Kurokage vaikuttaakin ulkoapäin tietämättömän silmissä hemmotellulta ja täysylläpidossa elelevältä kaikkivaltiaalta, ei asia ole ihan näinkään. Kurokage omaa nimittäin erittäin hyvät taistelutaidot, ja strategisen johtokyvyn. Se ei siis suotta ole saanut paria tuhatta seuraajaa itselleen, ja nostanut laumaansa Japanin suurimmaksi niin lyhyessä ajassa. Arpisten kasvojen takana asuukin varsinainen demoni, jonka silmille ei kukaan käy hyppimään.










Kuinka paholainen sai alkunsa?

Kurokage syntyi Alaskan vuoristojen lähettyvillä. Sen äiti oli huskyn ja saksanpaimenkoiran sekoitus, kiltti ja lempeä narttu nimeltään Kumiko. Perheeseen kuului myös toinen koira, nuori englanninsetteriuros Yazu. Yleensä päivisin Kumiko sai juoksennella suurella pihalla vapaana miten halusi, koska tottelevainen koira ei ikinä lähtenyt omille teilleen. Yazu joutui sen sijaan olemaan kytkettynä talon nurkalla, koska oli kova karkailemaan.

Eräänä päivänä Kumiko päästettiin taas tuttuun tapaansa ulos, ja naaras päätti lähteä tervehtimään Yazua, kuten joka päivä. Saapuessaan talon nurkalle, löysi Kumiko kuitenkin pelkästään katkenneen vaijerin, ja veriset jäljet, jotka johtivat metsään. Naaras säikähti, ja sen kummemmin ajattelematta syöksyi auttamaan ystäväänsä. Kumiko ehti vain edetä mäen päälle, josta metsä alkoi, kun hänen kimppuunsa hyökättiin.

Hyökkääjät paljastuivat susiksi, jotka olivat siepanneet myös Yazun. Kumiko oli kauhuissaan, kun lauman johtajauros nimeltään Kenbu kertoi suunnitelmansa heille. Naarasta aiottaisiin käyttää välikätenä, jotta nykyään lähes kokonaan uroksista koostuva lauma, johon ei kuulunut enää hedelmällisiä naaraita, saisi uutta verta joukkoihinsa. Kenbun mukaan Kumikon täytyisi synnyttää laumanjohtajalle terveet pennut kevääseen mennessä, tai Yazu olisi mennyttä. Kumiko oli itsekin vasta nuori, mutta katsoessaan vielä nuorempaa Yazua, oli naaraan pakko suostua laumanjohtajan vaatimukseen. Kun kaikki oli ohi, Kumiko joutui palaamaan kotiinsa ilman Yazua, järkyttyneenä ja peloissaan tapahtuneesta.


Syntymä

Perheen ihmiset olivat etsineet Yazua viikkoja tuloksetta, ja viimein luovuttaneet etsinnät. He olivat hyvin surullisia ja hämmentyneitä tapahtuneesta. Myös Kumikon pyöristymistä alettiin ihmetellä, mutta naaras yritti peitellä sitä mahdollisimman paljon. Kukaan ei aavistanut hänen odottavan pentuja.

Kevään koittaessa Kumiko heräsi keskellä yötä kipuihin, ja tiesi, että oli aika. Naaraan oli livahdettava pihalle pitääkseen pentujen syntymän salassa ihmisiltä. Kumiko raahautui metsään, johon tämä synnyttikin kolme kaunista ja tervettä pentua. Aikaisemmin nartulla ei ollut äidillisiä tunteita, mutta nähdessään jälkeläisensä, Kumiko tiesi, ettei voisi luopua heistä.

Seuraavana päivänä susilauma löysi Kumikon metsästä pentuineen, ja he olivat tyytyväisiä. Yazu oli naaraan helpotukseksi kunnossa. Kenbu aikoi viedä pennut heti, mutta Kumiko alkoi väittää vastaan, sillä pennut eivät selviytyisi ilman emoaan. Tästä johtaja ei riemastunut, joten naaraan silmien edessä tämä tappoi Yazun yhdellä puraisulla kaulaan. Kumiko hätääntyi, ja alkoi raivokkaasti puolustaa pentujaan, mutta laumanjohtaja tappoi hänetkin. Urokset keräsivät pennut mukaansa, ja veivät nämä syvälle metsään.


Ensimmäinen vuosi

Kolmikon kasvatti valeraskaana oleva, laumaan kuuluva vanhahko naaras, joka ei itse kyennyt enää saamaan pentuja. Naaras lupasi Kenbulle huolehtia pennuista kuin omistaan, ja suojella noita omalla hengellään.

Pennut kasvoivat ja kehittyivät nopeasti. Heihin ei suotta tuhlattu rakkautta, vaan heitä käsiteltiin enemmänkin kuin koneina, joiden ei koskaan oletettu epäonnistuvan tai murtuvan paineen alla. Heille ensimmäinen vuosi oli pitkä, jonka aikana kolmikko joutui kestämään huutoa, iskuja, ankaria sääolosuhteita, kipua, tuskaa ja väsymystä. Tuo vuosi hioi jokaisesta veljeksestä ainutlaatuisen laumanjäsenen. Jokaisen persoona muokkautui rankan koulutuksen jälkeen sen mukaiseksi. Heikkouksia tai tunteita ei näytetty, ja käskyjä oli toteltava. Kenbu oli pojistaan hyvin ylpeä. Etenkin Kurokage tuntui vanhimpana poikana olevan hänen silmäteränsä, olihan uros kuin ilmetty isänsä.

Laumassa veljekset asetettiin ikään kuin kilpailuasetelmaan, ja joka päivä heidän oli todisteltava paremmuuttaan veljiään kohtaan. Tämän vuoksi Kurokagekin oppi tavoittelemaan täydellisyyttä varsinkin taistellessaan, ja pikku hiljaa hänen mielensä alkoi muuttua narsistisemmaksi ja psykopaattisemmaksi. Hänelle tärkeimmäksi muodostui tavoite päästä jatkamaan johtajana isänsä jälkeen, ennen veljiään.


Veljien kuolema

Pikkuhiljaa valta alkoi sekoittaa jokaisen veljeksen pään. Jo pitkään laumalaiset olivat arvuutelleet mahdollista perijää johtajalleen, ja tämä perijähän oli jokaisen veljen mielestä automaattisesti hän itse. Kolmikko ei ollut enää hyvissä väleissä keskenään, vaan nämä alkoivat riidellä enemmän ja hautoa kaikenlaista toistensa pään menoksi.

Kurokage oli kuitenkin askeleen edellä, ja pitkään harkittuaan päätti hoitaa veljensä pois päiväjärjestyksestä. Näiden kolmen välit olivat niin myrkyttyneet, etteivät he kyenneet enää edes ajattelemaan toisiaan veljeksinä. Niinpä Shinigamin lähtiessä tarkistamaan illalla lauman rajoja, lähti Kurokage salakavalasti seuraamaan tuota. Päästyään tarpeeksi kauas laumasta, Kurokage kävi veljensä kimppuun takaapäin, ja pudotti tuon alas jyrkänteeltä kuolemaansa. Hiljaa uros palasi takaisin, eikä hiiskunut kenellekään sanaakaan.

Tottakai laumassa alettiin ihmetellä Shinigamin katoamista. Tsumetain alkaessa syyttelemään Kurokagea, kääntyi yhtäkkiä koko lauman epäilykset häntä itseään vastaan, ja Kurokage oli tyytyväinen. Hän oli saanut lauman luottamuksen puolelleen, ja Tsumetaita pidettiin syyllisenä, sillä tämä niin raivokkaasti syytti Kurokagea, ja sen vuoksi herätti epäilyksiä. Myös lopulta Kenbu uskoi Tsumetain tappaneen veljensä, ja karkotti tämän kylmästi pois laumasta. Tsumetain ei auttanut kuin lähteä, sydämessään vihaa ja katkeruutta.

Tsumetai pysytteli kuitenkin lähempänä, kuin Kurokage arvasikaan. Eräänä iltana ollessaan lähteellä juomassa, Tsumetai kävi hänen kimppuunsa. Kaksikko aloitti hurjan kamppailun, ja saman koulutuksen ansiosta he olivat hyvin tasaväkisiä. Lopulta Kurokage raivostui toden teolla, eikä enää hillinnyt itseään. Koirasusi syöksyi tahattomasti veljeään kohti tuntemattomalla tekniikalla, ja iski tuon kuoliaaksi. Iskun jälkeen Kurokage oli hämmästynyt, mutta samaan aikaan innoissaan. Ruumiin piilotettuaan uros jatkoi harjoittelua, ja kykeni toistamaan äskeisen uudestaan. Kurokage ei tiennyt, että kyseinen tekniikka oli heillä verissä, ja myös Kenbu osasi saman, muttei ollut vielä opettanut sitä yhdellekään pojista. Kenbu oli päättänyt paljastaa tekniikan salat vasta, kun hänen seuraajansa selviäisi, eli vain yhdelle veljeksistä. Väsyneenä Kurokage palasi takaisin lauman luo, ja kuten tavallista, ei kertonut Tsumetain tapaamisesta yhtään mitään.


Kurokagen valtaannousu

Tsumetaista ei puhuttu laumassa mitään, eikä kukaan osannut edes epäillä tuon kuolleen. Kun Kenbu tajusi, että hänen seuraajansa oli selvinnyt, hän päätti opettaa Kurokagelle tekniikkansa, joka oli nimeltään Marunoko. Kurokage tietenkin esitti tietämätöntä, vaikka oli salaa harjoitellut tekniikkaa jo pitkälle. Niinpä hän hämmästytti isänsä toden teolla, onnistuessaan ensi yrittämällä suorittamaan tekniikan lähes täydellisesti. Kenbu sanoi pojalleen, että tekisi oikean valinnan antaessaan Kurokagen jatkaa hänen jälkeensä, eikä koirasusi voinut olla tyytyväisempi.

Eräänä päivänä Kurokagen ollessa isänsä kanssa metsällä, heitä vastaan tuli vihainen ja nälkäinen karhu. Kurokage oli juuri kaatanut peuran, ja sen tuoreen veren tuoksu houkutteli karhun paikalle. Kenbu syöksyi heti karhun kimppuun, puolustaen saalistaan. Samoin teki Kurokage, mutta koska ei ollut ennen taistellut karhua vastaan, uros sai heti karhun kynsistä. Ensimmäinen isku vahingoitti uroksen vasenta etukäpälää, josta kynnet repeytyivät irti ja kaikki varpaat murtuivat. Kurokage olisi todennäköisesti haavoittunut pahemmin, ellei Kenbu olisi syöksynyt väliin. Tämän seurauksena karhu iski Kenbua kynsillään kylkeen, joka haavoittui pahasti. Kurokage tajusi, että kaikki riippui hänestä, ja niinpä uros keräsi kaikki voimansa kivusta huolimatta, ja iski karhua vatsaan Marunokolla. Karhun vatsa repeytyi auki, mutta se ei vielä suostunut kaatumaan jaloiltaan. Kurokage ei ehtinyt irrottautua ajoissa, ja niinpä karhu iski häntä voimakkaasti kasvoihin kynsillään. Kurokage mätkähti maahan, ja sen perään myös karhu, joka kuoli välittömästi.

Hetkeksi kaikki muuttui mustaksi, ja Kurokage häilyi tajunnan rajamailla. Kun uros kykeni viimein avaamaan silmänsä, tämä kuuli isänsä pyytävän apua maassa. Kurokage kokeili jalkojaan, ja tunsi niiden kaikkien olevan ehjiä. Uros ihmetteli, miksei nähnyt kunnolla, sillä adrenaliinin vuoksi ei tuntenut juuri lainkaan kipua. Kurokage nousi hitaasti ylös, ja huojui hetken paikoillaan, mutta tajusi olevansa elossa. Karhu makasi maassa, ja koirasusi kiiruhti isänsä luo. Kenbu pyysi poikaansa viemään hänet lauman hoidettavaksi, mutta oli jo niin sekava, ettei tajunnut myös Kurokagen naaman olevan puoliksi veren peitossa. Kurokage oli juuri nostamaisillaan isäänsä selkäänsä, kunnes tajusi yhtäkkiä erään asian. Jos laumanjohtaja kuolisi....niin silloin hänestä itsestään tulisi johtaja. Kurokage vilkaisi Kenbua vielä viimeisen kerran, ennen kuin iski hampaansa tuon kurkkuun ja tappoi tämän kylmästi, jättäen ruumiin siihen paikkaan.

Kurokage hoiperteli takaisin muiden luo, jossa tämä otettiin kauhulla vastaan. Veri oli tahrinut koko uroksen vasemman puolen päästä, valuen myös pitkin kaulaa. Kurokage kertoi, että karhu hyökkäsi heidän kimppuunsa, ja että Kenbu oli kuollut. Oitis muutamat laumalaiset lähtivät Kurokagen tulosuuntaan. Tässä välissä yksi Kenbun luottosotureista kertoi, että Kurokage oli pahasti haavoittunut, ja hän tarvitsi apua. Vasta nyt todellisuus iski Kurokagen tajuntaan, ja hän tunsi voimakasta kipua kasvoissaan. Verenhukka ja shokki ottivat uroksesta vallan, ja koirasusi menetti tajuntansa.

Tuolloin Kurokage sukunsa viimeisenä peri isänsä johtajan paikan.


Ihmisten apu

Kurokage heräsi seuraavan kerran pienestä häkistä, puisen seinän vierestä. Paikka haisi oudolle, ja Kurokage oli hämillään. Sitten se muisti kaiken tapahtuneen, mutta luuli niiden tapahtuneen muutama minuutti sitten, ja ihmetteli, miten oli joutunut tänne. Kurokage tunsi kasvoissaan jotain outoa, ja samoin myös vasen etukäpälä tuntui kumman painavalta. Kun silmät tottuivat hämärään, Kurokage tajusi, ettei pääsisi mihinkään. Hänen kasvonsa oli peitetty paksulla sideharsolla, ja vahingoittunut etukäpälä "rakennettu" uudelleen rautavahvisteiden avulla. Kauhuissaan uros yritti päästä vapaaksi häkistään, mutta täysin turhaan.

Oli kulunut muutama päivä metsässä tapahtuneesta välikohtauksesta karhun kanssa. Lauma oli joutunut tuomaan Kurokagen ihmisten luo, jotta tämä pysyisi hengissä. He pelkäsivät kovasti ihmisiä, mutteivät tahtoneet nuoren uroksen kuolevan. Olihan tämä nyt heidän johtajansa. Ihmiset olivat löytäneet Kurokagen pihalta aamulla, ja puhdistaneet tämän haavat. Etukäpälä tosin oli tuhoutunut kynsien ja ihon osalta, mutta ihmiset mahdollistivat uroksen kyvyn juosta ja kävellä jatkossakin rautaisen "hansikkaan" avulla, joka oli kiinnitetty sen varpaiden luihin. Se teki kipeää aluksi, mutta helpotti ajan kanssa.

Kun Kurokage viimein pääsi pois häkistä, se ei pidätellyt enää lainkaan itseään. Yksi eläinlääkäreistä olisi lähtenyt käyttämään koirasutta ulkona hihnassa, mutta Kurokage oli liian vahva tuon käsiteltäväksi. Ensiksi uros riuhtoi itsensä irti ihmisen otteesta, ja syöksyi sitten vain ummikkona johonkin suuntaan. Nahkainen remmi, joka oli vain pujotettu sen pään yli, jäi kiinni johonkin, ja napsahti Kurokagen vetämisen myötä poikki. Koirasusi juoksi eteenpäin, ja valoa nähdessään hyppäsi pöydälle. Mies yritti saada tätä kiinni, mutta Kurokage hyppäsi läpi lähimmästä ikkunasta, kun ei tajunnut siinä olevan muutakin kuin pelkkä aukko. Miehen estelyistä huolimatta Kurokagen onnistui paeta lähellä olevaan metsään. Vasemman jalan varpaissa ei ollut tuntoa, joten aluksi juokseminen tuntui kömpelöltä. Vaikka Kurokagen onnistui repiä side kasvoiltaan, hän ei nähnyt mitään vasemmalla silmällään, ja tämä aiheutti hetkellistä paniikkia.

Koirasusi löysi laumansa tutulta alueeltaan, ja he olivat iloisia saadessaan johtajansa takaisin. Vasta nyt Kurokage tajusi olevansa uusi johtaja, ja unohti silmänsä ja käpälänsä. Se päätti, että oppisi vielä elämään yhden silmän, ja rautaisen käpälän kanssa.


Kaksi vuotta myöhemmin

Kurokage oli toipunut paremmin kuin hyvin haavoittumisestaan. Vastoin odotuksia se ei menettänytkään kokonaan näköä vahingoittuneesta silmästään, vaan kykeni riittävässä valaistuksessa näkemään sillä utuisesti. Kurokage oppi myös liikkumaan vaivatta proteesijalkansa kanssa. Uros jopa tajusi käyttää sitä hyödykseen, sillä terävät rautakynnet olivat paljon vahvemmat kuin hänen alkuperäiset kyntensä. Kurokage oli kasvanut entisestään, ja saavuttanut lopullisen kokonsa noin kolmen vuoden iässä. Siitä oli tullut hyvin voimakas ja vaikutusvaltainen laumanjohtaja.

Pääseminen vallankahvaan ei kuitenkaan muuttanut Kurokagen luonnetta parempaan, vaan päin vastoin. Laumassa oli aina ollut tiukka ja ankara kuri, mutta Kurokage alkoi pyöritellä laumalaisiaan miten halusi, ja muuttua suoranaiseksi hirviöksi. Toivuttuaan vastoinkäymisistään, ja päästessään viimein kauan haviteltuun asemaan, hän ajatteli, ettei mikään voisi enää pidätellä häntä. Kukaan ei uskaltanut enää sanoa vastaan, tai menetti henkensä. Jokainen laumalainen joutui elämään alituisessa pelossa ja käskyjä sateli käskyjen perään. Kurokage sen sijaan nautti johtajana olosta, ja siitä, että sai alistaa muita.


Saapuminen Japaniin

Täytettyään viisi vuotta, törmäsi Kurokage ensimmäistä kertaa Japanista tulleisiin koiriin. Nuo olivat lähteneet etsimään lisää koiria avukseen, saadakseen kukistettua vihollisensa. Koirat kertoivat tulevansa Ohusta, ja kertoivat paljon ylipäälliköstään Ginistä ja paratiisista, sekä Hougenista. He pyysivät myös Kurokagea mukaan, mutta koirasusi ei suostunut. Ohun soturit poistuivat kohteliaasti hänen mailtaan, mutta Kurokage ei saanut koiria ajatuksistaan. Sen mieleen jäivät vain kaksi nimeä, Gin ja Hougen.

Kurokage ajatteli, miten vaikutusvaltainen koira pitäisi olla saavuttaakseen arvonimen "ylipäällikkö". Miltä tuntuisikaan hallita koko Japania? Sen rinnalla Alaskan pieni susilauma tuntui kovin pieneltä. Kurokage sai mahtavan idean. Hänen pitäisi olla Japanin hallitsija. Täydellisyyden tavoittelijalle ei riittäisi vain pieni, 200 suden lauma johdettavaksi.

Niin alkoi koirasuden matka Japaniin. Kurokage keräsi matkalla paljon koiria ja susia joukkoihinsa pelottavan karismansa ja pakkokeinojensa avulla. Osa siis liittyi omasta tahdostaan, osan Kurokage pakotti mukaan. Armeija kasvoi lyhyessä ajassa 2000 päiseksi, joista jokaisella oli yhteinen tavoite; tappaa Ohun ylipäällikkö Gin, ja alistaa Japani heidän johtajalleen.


Paratiisin tuho

Kurokage oli vuoden aikana kerännyt itselleen uskomattomat 2500 koiraa, joista 500 olivat entisiä Hougenin sotureita. He olivat eksyneet pienempinä joukkoina Kurokagen joukkoihin, kun Hougen oli hävinnyt sodan ja lauma hajonnut ympäri Japania.

Kurokage piti aikeensa visusti salassa, ja hyökkäsi pahaa-aavistamattomien Ohun soturien kimppuun juuri, kun nuo olivat vasta toipumassa aikaisemmasta sodasta. Ohun armeija hajosi, ja joutui perääntymään mahtavan armeijan tieltä. Kurokage itse menetti ainoastaan 500 soturia, ja 2000 levittäytyivät ympäri Futago-solaa, pitäen huolen siitä, että valta pysyisi vain ja ainoastaan Kurokagella.

Vain hetki Kurokagen valtaannousun jälkeen Laika yritti päästä paholaisen selustaan, epäonnistuen kauhealla tavalla. Laika ei tiennyt, että Kurokage oli jo tietoinen akitan saapumisesta vakoojansa ansiosta, ja oli ehtinyt järjestää laumaansa riittävästi ennen hyökkäystä. Kurokage houkutteli Laikan ansaan, jonka vuoksi tuon armeija menetti paljon sotureita, ja 300 jäi hänen vangikseen. Alivoiman vuoksi Laika joutui perääntymään, ja Kurokage tuhosi ansaan jääneitä sotureita, jättäen kuitenkin osan vangeiksi tai orjiksi.

Kurokage oli onnistunut tavoitteessaan, ja tunsi saavuttaneensa jotain, jota kukaan ei koskaan ollut saavuttanut. Uroksen tarkoitus on alistaa koko Japani itselleen, ja pitää paikkansa oman "paratiisinsa" johtajana, sekä samaan aikaan kasvattaa koko ajan armeijaansa suuremmaksi.


Oppipoika Kiritsu

Valloitettuaan Japanin itselleen, Kurokage vahvisti laumaansa ja omaa asemaansa etsimällä uusia sotureita joukkoonsa Japanista. Useimmat Hougenin soturit oli jo kerätty, mutta uros sai kuulla Shinji -nimisestä akitasta, joka oli vaikutusvaltainen tanskandoggin laumassa. Kurokage päätti lähteä itse henkilökohtaisesti ottamaan selvää tästä uroksesta ja tuon tavoitteista, sekä mahdollisesti jopa liittääkseen tuon omiin joukkoihinsa.

Shinjin löydyttyä akita ei kuitenkaan ollut halukas liittymään Kurokagen riveihin, ja niinpä paholainen tappoi tämän. Kurokage tappoi myös tämän puolison, mutta jätti henkiin näiden pienen pennun ikään kuin "vitsiksi". Pentu tuskin selviäisi yksin, joten Kurokage käänsi tuolle selkänsä ja häipyi.

Pentu kuitenkin seurasi Kurokagea vastoin odotuksia itsepintaisesti, mikä sai kieron ajatuksen muotoutumaan uroksen päässä. Hän otti pennun mukaansa, aikeinaan kasvattaa tuosta lojaali ja ehkä hiukan aivopesty soturi. Tarkoitus oli vain kokeilla, miten pennun mieltä voisi manipuloida, varsinkin kun tuo näytti olevan jollain tapaa typerä ja sinisilmäinen. Myöhemmin, jos Kurokage kyllästyisi, voisi pennun yhtä hyvin tappaa.

Kokeilu kuitenkin sai uuden käänteen, kun myöhemmin Kiritsuksi ristitty pentu alkoi vahvistua. Kurokage ei enää halunnutkaan tappaa tätä, vaan mahdollisesti kehittää Kiritsua enemmän, viemällä tuota aivan äärirajoille. Koirasusi piiskasikin pentua melko väkivaltaisin ottein kouluttajien avustuksella, ja tuosta kasvoikin erittäin lojaali ja uskollinen, sekä samaan aikaan vahva soturi. Kurokage aikoo tuoda nyt tämän uuden "sätkynukkensa" osaksi muuta laumaansa, ja puristaa tuosta irti kaikki mahdolliset hyödyt.


Kurokage & Kiritsu







(linkistä pääsee tekniikan tarkempiin tietoihin)





Kurokage käyttää harvoin tekniikoita hyödykseen, sillä pärjää yleensä pelkkien taitojensa tai voimiensa ansiosta.


Marunoko [suom. sirkkeli] - Muistuttaa paljon Zetsu Tenrou Battougaa, mutta pyörii hiukan huojuen sivuille. Tämän vuoksi tekniikka ei ole kuin rengas, vaan enemmänkin kuin pallo. Isku ei leikkaa suoraan ja tasaisesti, kuten Zetsu Tenrou Battouga, vaan hiukan hajanaisesti repien. Tämän vuoksi tekniikka voikin aiheuttaa suuren käyttäjänsä vuoksi vastustajan täydellisen silpoutumisen, jos tämä jää tekniikan sisään. Tekniikan voi suorittaa kahdella tavalla; joko ilmassa pyörien, tai maata pitkin. Ilmassa pyöriessään iskun teho on hiukan heikompi, koska maata vasten liikkuessaan Kurokage saa tekniikkaan enemmän vauhtia ja voimaa. Uroksen kehon painon ja voiman ansiosta Kurokage pystyy kompensoimaan tekniikan heikkouksia, ja siksi isku onkin uhrille hyvin kivulias ja tuskallinen, ja hyvin osuessaan kuolettava. Ilmaversiossa tekniikka vie huomattavasti enemmän voimaa, mutta iskun osumisprosentti on suurempi, kuin maaversiossa.

Final Thunder - Käyttäjä pystyy hyökkäämään kolmeen eri suuntaan yhden ainoan hyökkäyksen aikana.

Swing Circle - Käyttäjä tarttuu uhria jalasta ja alkaa pyörittää ympäri suurella nopeudella, mikä aiheuttaa pahoinvointia sekä vakavia vammoja vastustajan iskeytyessä puunrunkoihin/kiviin yms.

Neck The Killing - Käyttäjä puree hyökkäyksen aikana kohdetta kaulaan tai niskaan, minkä jälkeen se alkaa pyöriä vastustajan kaulan ympäri. Ensimmäiseksi hyökkäyksen kohteelta katkeaa kaulavaltimo, tämän jälkeen kaularanka ja lopulta koko kaula.







Kuvia Kurokagesta







>>Kurokage ihmisenä (by Daedra)<<


Pelaaja
Untamed




Hahmo (c) Untamed
Tiedot (c) Untamed

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Kurokage - Helvetin herra
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1
 Similar topics
-
» Helvetin Viemärit

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat :: Laumat ja Hahmoesittelyt :: KUROKAGEN LAUMA-
Siirry: