Yoodai - Mielenvikainen

Nimi: Yoodai [lausutaan "Juudai"]
Skp: Uros
Ikä: 5v
Rotu: Dobermanni x Saluki


Kotimaa: Kiina
Liittouma: Kurokagen lauma
Asema: Rivisotilas
Jälkeläiset: Ei ole
Puoliso: Ei ole


Motto: "Miten pelottavaa se olisikaan, jos ääni päässäsi yhtäkkiä lakkaisi vastaamasta?"




Suku

Isä: Fang
Äiti: Chichi
Veli: Yoshi
Sisko: Chou



OMINAISUUDET


Taito
Voima
Karisma
Nopeus
Kestävyys
Älykkyys
Puruvoima
Kivunsietokyky
Ketteryys
Refleksit
Tekniikat
Vaarallisuus
Puissa hyppely
Metsästystaito
Uimataito

Aistit
Näkö
Kuulo
Haju



ULKONÄKÖ



Säkäkorkeus: 65cm
Paino: 30kg
Turkinväri: Maksanruskea, valkoisin merkein
Silmien väri: Sinertävänharmaat

Yoodai on melko suurikokoinen, mutta hoikka. Sillä on pitkä ja ohuehko kaula, pitkät jalat, pitkähkö selkä ja sen jatkeena vielä tuuhea häntä. Yoodailla on kapea pää, ja pyöreät, aavemaiset silmät, joissa on lähes aina tyhjä, karmiva tuijotus. Uroksella on pystyt, suurehkot typistetyt korvat ja pitkä dobermannille ominainen kuono. Yoodain hammasrivistö on varsin erikoinen: sillä ei nimittäin ole varsinaisesti kulmahampaita, vaan sen hampaat ovat osittain ylikasvaneet, ja osa muistakin hampaista muistuttaa kulmahampaita. Lisäksi uroksella on oikean alakulmahampaan vieressä toinen kulmahammas. Tämän ansiosta uroksen purenta saa melko pahaa jälkeä aikaan, mutta toisaalta siitä on myös harmia, sillä Yoodai ei saa suutaan kunnolla kiinni, ja kiinni ollessaan muutama hammas (ainakin kulmahampaat) näkyy huulien alta.

Yoodailla ei ole juurikaan näkyviä lihaksia, eikä se olekaan fyysisesti kovin voimakas. Silti kokonsa puolesta se ei ole mikään helppo vastus, ja Yoodain valtti onkin nopeus, ketteryys ja salamannopeat refleksit. Näille ominaisuuksille sen keho antaa erittäin hyvät edellytykset. Yoodai hyödyntää myös paljon epätavallisia hampaitaan ja vahvaa purentaansa.

Uroksella on kaulassaan punainen puolikuristava kaulapanta, jossa on metallisia palloniittejä. Vasemmassa korvassaan Yoodailla on kaksi kuparin väristä korvarengasta. Alunperin niitä on ollut kolme, mutta yksi on revennyt irti, ja jättänyt loven korvaan. Yoodain vasemmassa silmäkulmassa on myös samanvärinen lävistys.

Maksanruskean värinsä Yoodai on perinyt samanväriseltä dobermanni-isältään. Valkoiset merkit tulevat äidin puolelta, joka oli valkoinen. Yoodailla on kehossaan ruoskan jättämiä arpia, erityisesti selässä ja kyljissä. Yksi arvista menee myös tämän kasvojen poikki koko matkalta. Yoodailla on paksut ja terävät kynnet, jotka ovat väriltään pikimustat.




LUONNE


Yoodai on luonteeltaan vaihtelevasti aggressiivinen, arvaamaton ja erittäin ovela. Se saattaa yhtenä hetkenä seistä vain paikoillaan, ja toisena olla kiinni jonkun kurkussa. Sen liikkeitä ja tarkoitusperiä on miltei mahdotonta arvailla, sillä Yoodai toimii vain hetken mielijohteesta, ja päässä olevien äänen toiveiden mukaan. Yoodai kärsiikin paranoidisesta skitsofreniasta, ja harhat rajoittuvat ainoastaan kuuloharhoihin. Yoodai kuulee päässään äänen, joka käskee häntä tekemään milloin mitäkin, yleensä tappamaan tai vahingoittamaan toista.

Yoodailla on myös jonkinlainen määrittelemätön persoonallisuushäiriö. Uros on menneisyydessään kokenut niin paljon pahaa, että Yoodai on tavallaan paennut todellisuutta luomalla itsestään eri henkilön. Hän on alunperin ollut pelkurimainen ja alistuva, mutta luopunut noista puolista, ja muuttunut itsevarmaksi, vahvaksi ja pelottomaksi. Tavallaan Yoodain persoonallisuus on siis vain muokkautunut uudenlaiseksi, mutta Yoodailla saattaa olla hetkiä, jolloin hän kykenee "heräämään" todellisuuteen, ja olemaan jälleen tasapainoinen ja kykeneväinen normaaliin elämään ja vuorovaikutukseen. Tuollaisia hetkiä on kuitenkin ollut yhden ainoan kerran, ja Yoodai on niin syvällä "uudessa minässään", ettei kykene palaamaan takaisin omasta tahdostaan.

Yoodain kanssa on vaikea keskustella, sillä se puhuu suhteellisen harvoin ja vain omasta halustaan. Se kommunikoi pitkälti ruumiinkielellään ja ilmeillään. Jos häneltä vaaditaan vastausta johonkin, Yoodai saattaa vain tuijottaa tyhjällä katseellaan eteenpäin pelottavasti, eikä reagoi sen kummemmin. Yoodai itse on kuitenkin hyvin älykäs ja ajattelevainen päänsä sisällä, ja siksi se käykin vilkkaasti keskustelua itsensä tai päässään asustelevan äänen kanssa. Tätä älykkyyttä tukee kuitenkin vain kyseinen ääniharha, sillä ilman sitä Yoodai on melko yksinkertainen ja kykenemätön tekemään itsenäisiä päätöksiä.

Yoodailla on taipumusta aggressioon yllättävissä tilanteissa. Yleensä, jos se joutuu riitaan tai epämiellyttävään tilanteeseen, se saattaa hyökätä ja pyrkiä tappamaan tämän negatiivisen tunteen aiheuttajan. Omassa laumassaan se on oppinut kuitenkin elämään jollain tapaa sääntöjen mukaan, ja siksi harvemmin käy omien kimppuun. Kurokage on jo kerran näyttänyt hänelle kaapin paikan, ja siksi onnistunut saamaan Yoodain kunnioituksen ja uskollisuuden. Ääni hänen päässään yleensä jopa kehottaa tottelemaan ja ihailemaan Kurokagea, ja tekemään tuon tahdon mukaisesti. Yoodain kanssa on äärimmäisen vaikeaa päästä samalle aaltopituudelle, tai ymmärtää hänen puheitaan ja ajatuksiaan.

Yoodai rakastaa taistelemista ja verenvuodatusta. Se tappaa vastustajansa mielellään mahdollisimman julmilla ja kekseliäillä tavoilla, ja pyrkii pitkittämään toisen kärsimystä niin pitkälle kuin suinkin voi. Toisinaan Yoodai kuitenkin tahtoo vain lopettaa toisen nopeasti. Yoodai on oppinut, että kaikki muut paitsi omat laumalaiset on tapettava, ja siksi uros saattaa joskus käydä vain suoraan asiaan. Yoodai ei osaa olla ystävällinen tai myötätuntoinen, eikä myöskään odota häntä kohtaan oikeudenmukaista kohtelua muiltakaan.




MENNEISYYS

Alkuperä

Yoodai on kotoisin itä-Kiinasta, Jilinista. Sen ja sen sisarusten syntymä oli puhdas vahinko, kun erään vanhan naisen salukirotuinen naaras nimeltä Chichi karkasi kotoaan, ja tapasi dobermanniuroksen nimeltä Fang. Kaksikko vietti aikaa yhdessä muutaman päivän, ja Fang houkutteli Chichiä karkaamaan hänen kanssaan lopullisesti. Chichi kuitenkin epäröi, ja tästä Fang suuttui, ja jätti nartun omiin oloihinsa. Chichi oli tietenkin surullinen ja hämillään uroksen reaktiosta, ja allapäin se palasi takaisin omistajansa luokse.

Parin viikon päästä Chichin omistaja huomasi koiransa käyttäytyvän oudosti, ja vei tämän eläinlääkärille. Siellä selvisi, että narttu odotti pentuja. Yllätys oli pienen alkujärkytyksen jälkeen iloinen Chichin omistajalle, vaikka narttu itse olikin ihmeissään ja hiukan masentunut siitä, että pennut kasvaisivat ilman isää.

Kevät koitti, ja Chichi synnytti kolme kaunista, tervettä pentua, kaksi urosta, ja yhden naaraan. Yoodai peri enemmän isänsä ulkomuotoa, ja sen sisarukset olivat ehkä enemmän salukiin päin. Urospennut nimettiin Yoodaiksi ja Yoshiksi, naaras sai nimekseen Chou. Vanha nainen päätti pitää naaraspennun itsellään, ja myydä urospennut uusiin koteihin.


Ensimmäiset 2kk

Yoshi osoittautui vanhimpana pentueen rohkeimmaksi ja rasavilleimmäksi pennuksi. Chou oli äitinsä tapaan rauhallinen ja lempeä, ja Yoodai nuorimpana oli hiljainen ja varsinainen pelkuri. Se säikähteli välillä omaa varjoaankin, eikä uskaltautunut veljensä pähkähulluihin tempauksiin mukaan. Yoodai oli myös hyvin kiltti ja kuuliainen pentu, ja Yoshi kiusasikin tätä usein haukkumalla veljeään nynnyksi. Yoodai ei uskaltanut suuttua veljelleen, sillä Yoshi oli suurempi ja vahvempi kuin hän.

Kun Yoodain hampaat kasvoivat ja kehittyivät, niiden huomattiin kehittyvän virheellisesti. Niille ei kuitenkaan tarvinut tehdä mitään, sillä eläinlääkäri totesi sen olevan vaaratonta.

Kun pennut täyttivät kaksi kuukautta, Yoshille ja Yoodaille oli jo koti tiedossa. Yoshia tuli hakemaan eräs vanha mies, joka kaipasi itselleen metsästyskoiraa. Yoodain uudeksi omistajaksi osoittautui hieman nuorempi mies, joka kaipasi vain itselleen seuraa. Kaupat tehtiin, ja urokset lähtivät kumpikin uusiin koteihinsa. Molemmat vaikuttivat kunnollisilta, mutta Yoodain kohdalla tämä olettamus ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa.


Pelkurista psykopaatiksi

Yoodain uusi koti oli syrjäinen mökki kaukana sivistyksestä. Sisältä se oli järkyttävässä kunnossa oleva läävä, jota ei oltu varmaan koskaan siivottu. Yoodai lukittiin muutaman neliön vaatehuoneeseen, jossa sen oli määrä viettää pitkä aika elämästään. Uroksen omistaja oli hankkinut koiran itselleen korvatakseen puuttuvat ystävät, mutta koiran hoidosta ja tarpeista tämä ei tiennyt mitään.

Yoodai ei tietenkään viihtynyt pienessä huoneessaan yksin, ja niinpä se uikutti ja raapi oven sisäpuolen täyteen kynnenjälkiä. Tästä pentua rangaistiin ankarasti; joka kerta, kun se päästi suustansa ääntäkään, sitä iskettiin ruoskalla. Yoodai ei tietenkään osannut yhdistää tätä heti sanktioksi, vaan jatkoi touhujaan, ja se sai aina tämän päätteeksi ruoskasta. Omistaja luuli toimivansa oikein, sillä hän oli kuullut, että koiralle täytyi näyttää olevansa pomo rankaisemalla koiraa riittävästi päivittäin. Mies ei myöskään ollut mieleltään tasapainoinen, sillä hän käytti voimakkaita päihteitä, ja kärsi erilaisista mielenterveyden ongelmista.

Uros tottuikin ensimmäisen vuoden aikana ruoskan iskuihin, ja pian ne eivät enää tuntuneet juuri miltään. Pahimmat iskut saivat uroksen ihon repeämään auki, jonka vuoksi sen kehoon on jäänyt pysyviä arpia. Yksi iskuista osui suoraan Yoodaita pahasti kasvoihin. Välillä Yoodaita ruoskittiin huvikseen, ja siksi se ei enää tiennyt, milloin teki väärin ja milloin ei.

Mies tahtoi tehdä Yoodaista "coolin", ja kävi typistyttämässä tämän korvat pystyiksi. Toimenpiteen tekijälle mies selitti ruoskan iskujen tulleen edellisen omistajan toimesta, ja että Yoodai oli löytöeläinkodista pelastettu koira. Siksi tuo ei epäillyt mitään, eikä vienyt asiaa enää eteenpäin. Kun Yoodain korvat parantuivat, mies lävisti vasemman korvan kolmesta kohtaa, ja laittoi niihin kupariset renkaat. Miehestä oli myös hauska laittaa koiralle kulmalävistys, että se näyttäisi entistä siistimmältä. Nöyrä, tosin nyt jo hiukan apaattisempi Yoodai, ei pistänyt vastaan lainkaan.

Pian Yoodain persoonallisuus alkoi muuttua. Sen kipuaisti ei tuntunut toimivan enää, ja Yoodai antoi muutenkin miehen vetää häntä kuin pässiä narussa. Mies käytti huumeita, ja siksi tämä piikitti välillä ikään kuin omaksi ilokseen myös avutonta Yoodaita. Urokselle aineet aiheuttivat pahoja kipuja ja harhatiloja, jonka vuoksi Yoodain psyyke kärsi vakavasti. Myös yksin huoneessa vietetyt ajat saivat ajan- ja paikantajun sekoittumaan, eikä Yoodai välillä enää muistanut edes omaa nimeään. Yoodai alkoikin kehittää itselleen pikkuhiljaa toista "persoonaa", joka oli hänelle ikään kuin suojakuori, mahdollisuus paeta kamalasta todellisuudesta. Se alkoi kuulla äänen päässään, joka puhuu sille toistuvasti, rohkaisee Yoodaita erilaisiin tekoihin, ja ikään kuin käskyttää häntä.

Yoodain toinen puoli oli vahva, peloton ja armoton. Uroksen katse oli muuttunut aavemaiseksi, ja mieli alkoi toimia pelottavan tarkkaan ja harkitusti. Yoodai tajusi, ettei hänen tarvinut pelätä ketään, tai antaa kenenkään pompottaa itseään. Menneisyyden tapahtumat vahvemman veljen asemasta vilisivät hänen päässään, ja Yoodai tajusi, että voisi helposti vaikka tappaa tämän. Myös mies, joka häntä kohteli kaltoin, ei ollut hänen tasollaan. Yoodai tajusi kykenevänsä mihin vain, kuhan vain unohtaisi pelkonsa, kipunsa ja epävarmuutensa. Uros vajosi koko ajan vain syvemmälle tähän persoonaansa, ja lopulta jäi siihen yhä pidemmiksi ajoiksi, kykenemättä enää palaamaan lainkaan takaisin todelliseen itseensä. Kahden vuoden ajan oli uros kehitellyt tätä puolta oman päänsä sisällä.


Pakeneminen ja Jilinin koirajengi

Kun mies seuraavan kerran avasi vaatehuoneen oven, Yoodai ei epäröinyt hetkeäkään, vaan syöksyi omistajansa kimppuun, ja iski hampaansa tuon kasvoihin. Raa'asti uros tappoi omistajansa, jonka jälkeen suunnisti kohti ulko-ovea. Yoodai ei tiennyt, miten pääsisi siitä ulos, mutta pian se huomasi avonaisen eteisen ikkunan, ja tunki itsensä siitä läpi.

Päästyään raittiiseen ulkoilmaan pitkästä aikaa, Yoodai tunsi aistiensa hetkeksi sekoittuvan. Maailma kieppui sen ympärillä, ja Yoodai sekosi jälleen ajan- ja paikantajussaan. Se vain lähti päämäärättömästi juoksemaan kohti metsää.

Kauaa ei entinen kotikoira osannut kulkea itsekseen. Eihän se osannut edes metsästää, saatika taistella. Yoodai törmäsi muutaman koiran jengiin, jotka adoptoivat kolmevuotiaan uroksen. Yoodai oli aluksi hyvin varautunut noita kohtaan, mutta koska toiset vaikuttivat ystävällisiltä, sai tämä pitkään kehittyneen suojakuorenkin hiukan raottumaan. Tuona hetkenä Yoodai palasi pitkästä aikaa omaksi itsekseen, ja lyöttäytyi yhteen uusien kavereidensa kanssa. Koirat kertoivat olevansa "Jilinin koirajengi", joka piti huolen siitä, että järjestys pysyisi heidän kotikaupunkinsa kaduilla.


Koulutus

Koska Yoodailla ei ollut kokemusta villikoirana olemisesta, sai tämä perusteellisen koulutuksen metsästyksestä ja taistelemisesta. Uros oli nopea oppimaan, ja pian jengi huomasi Yoodain olevan nopein heistä, ja siksi hyvä lisä joukkoon. Yoodai harjoitteli joka päivä, mutta harjoittelulle oli erityinen syynsä. Uros oli nimittäin alkanut kuulla jälleen ääniä päässään, pahoja ääniä, jotka kehottivat häntä tappamaan ystävänsä. Yoodai purkikin kaikki energiansa harjoitteluun, jotta äänet pysyisivät kurissa. Harjoittelun ansiosta Yoodaista tulikin melko hyvä taistelija, ja se oppi pari tekniikkaakin.


Karkotus jengistä

Yoodai oli elellyt jo vuoden ajan koirajengin siipien suojassa, ja siitä oli kehittynyt aito villikoira. Kotikoira-ajoista muistutti ainoastaan enää kaulapanta, lävistykset, ja haalistuneet ruoskanjäljet kehossa. Sen mieli oli pysynyt tasapainossa, kun Yoodai sai purkaa energiaansa harjoitteluun ja tehtävien suorittamiseen.

Eräänä iltana Yoodai kuitenkin ajautui pahaan sanaharkkaan jengin johtajan kanssa. Tuo väitti Yoodain olevan liian hidas partiokierroksellaan, ja tämä sai uroksen ärsyyntymään. Yoodai taisteli pitkään voimistuvia ääniä vastaan päässään, kunnes hänen oli pakko antaa niille periksi. Uroksen koko olemus muuttui jälleen vuoden takaisten kauheuksien aikaansaannokseksi, ja katse tyhjäksi, pelottavaksi tuijotukseksi. Yoodai kävi epäröimättä johtajansa kimppuun, voittaen tämän helposti, ja repien tämän kurkun auki vahvoilla hampaillaan. Johtaja kuoli välittömästi verenhukkaan, mikä sai muut jäsenet kauhistumaan. He raivostuivat Yoodaille, ja kävivät tämän kimppuun ylivoimalla. Yoodai menetti yhden korvarenkaistaan, kun se yritti suojella itseään. Sen onnistui paeta vihaisen joukon hampaista, ja Yoodai syöksyi metsään. Onnekseen se oli nopeampi kuin muut, ja jätti siten helposti muut taakseen.


Japani ja Kurokage

Uros saapui Kiinan rajalle, ja hengästyneenä mietti keinoja häipyä mahdollisimman kauas. Se lähti tyhmyyttään uimaan valtameren yli päämäärättömästi, ja meinasikin hukkua matkalla, ellei eräs rahtilaivoista olisi pysähtynyt pelastamaan koiraa vedestä. Yoodai oli niin väsynyt, ettei se pistänyt lainkaan vastaan, vaan väsähti heti päästyään kuiville. Se sidottiin tolppaan, ja jätettiin siihen lepäämään. Kaulapannasta päätellen uros oli jonkun lemmikki, ja siksi laivan kapteeni päätti viedä koiran mukanaan takaisin Kiinaan.

Rahtilaiva oli menossa Japaniin, ja Yoodai avasi silmänsä seuraavan kerran, kun he olivat päässeet rantaan. Kapteeni saapui Yoodain luo, jotta voisi käyttää tuota maissa tarpeillaan, ja tarjotakseen tälle jotain syötävää. Kuitenkin heti, kun Yoodai pääsi irti remmistä, se syöksyi kapteenin kimppuun, ja raateli tuota pahasti naamaan, ennen kuin pakeni. Sen onnistui livahtaa pois laivasta, ja vapauden tuomasta riemusta se loikki metsään, kauas rannasta, laivasta ja pahasti haavoittuneesta kapteenista.

Yoodai asettui metsikköön asumaan, eikä sillä ollut ongelmia pärjätä itsekseen. Se osasi metsästää ja taistella, joten se pystyi ruokkimaan itsensä, ja puolustautumaan tarpeen tullen. Yoodai ehti elellä jopa pari kuukautta törmäämättä ainoaankaan koiraan, kunnes Kurokage joukkoineen tuli sitä vastaan. Yoodai ei pitänyt aluksi Kurokagen ylimielisestä ja komentelevasta olemuksesta, ja siksi se kävikin koirasuden kimppuun. Kurokagelle uroksesta ei ollut kuitenkaan vastusta, ja niinpä se melkein menetti henkensä. Kurokage oli kuitenkin kiinnostunut Yoodain kyvykkyydestä, ja se osasi taitavasti lukea toista. Kurokage kysyikin ovelasti, mitä Yoodai tahtoi tehdä. Yoodai ei ajatellut itsekään mitä sanoi, kun sen suusta purkautui sana "tappaa", ja uros hiukan hämmentyi itsekin sanojaan. Ne tulivat kuin automaattisesti, jonkun muun sanomana. Kurokage lupasi Yoodaille, että hänen laumassaan Yoodailla oli lupa tappaa vihollisia niin paljon kuin tämä kerkeäisi, ja siten kaksikko solmi sopimuksen. Kurokage oli nähnyt Yoodain olevan tarpeeksi rohkea -tai tyhmä- hyökätessään hänen kimppuunsa, ja siksi hän saisi tästä yhden narun lisää vedeltäväkseen.

Yoodai on ollut Kurokagen alaisuudessa nyt vajaan vuoden verran, ja viihtynyt siellä oikein hyvin. Kurokagen alaisena hän saa tyydyttää veren- ja kostonhimoaan, jota hänen paha puolensa vaatii. Yoodai ei ole toistaiseksi kertaakaan palautunut omaksi itsekseen, vaan pysytellyt toisessa persoonassaan.





TAISTELUTEKNIIKAT

Tekniikat, jotka oppinut koirajengissä oltuaan:

-Nokogiri  [suom. saha] - Tekniikassa Yoodai tarttuu uhriaan jostain kohtaa (yleensä kurkusta) kiinni, ja sitten alkaa tekemään edestakaista liikettä hampaillaan repien. Tekniikka aiheuttaa pahoja repimishaavoja, jotka saattavat vahingoittaa lihaskudosta, hermoja ja verisuonia vakavasti.

-Muryoku-ka suru [suom. lamauttaa] - Tekniikassa Yoodai pyrkii iskemään joko etujalan tai takajalan sivuun, niskaan, tai alaselkään. Isku tapahtuu potkaisemalla voimakkaasti takajalalla. Yoodai kiertää ensin uhriaan ympäri nopeasti, vaihtaen suuntaa ja asentoa koko ajan, hämätäkseen. Sitten uros iskee voimakkaasti terävän ja tarkan iskun johonkin edellämainituista kohdista. Yoodai on oppinut siten osumaan tarkasti hermoon, joka lamauttaa uhrin pieneksi hetkeksi. Jalkaan osuva isku lamauttaa pelkän jalan, mutta alaselkään osunut isku lamauttaa takaruumiin, ja niskaan osunut isku eturuumiin päätä lukuunottamatta. Yoodai saattaa toisinaan yrittää iskeä useampaankin kohtaan kerrallaan. Alunperin isku on suoritettu hampailla, mutta Yoodain täytyi epäsymmetristen hampaidensa vuoksi kehitellä tekniikasta oma versionsa.


Tekniikat, jotka oppinut Kurokagen laumassa:

-Neji Ki



Pelaaja:Untamed


Hahmo (c) Untamed
Tiedot (c) Untamed