Uutta verta Ohulle (avoin)

// Ainakin Lone Wolf tänne Volyalla (: //

Akame & Gaikotsu

Valkea kishu-uros liikuskeli nyt hiukan tukikohdan ulkopuolella neljän alaisensa kanssa. Shinobimestari kääntyi katsomaan taakseen, ennen kuin pysähtyi. "Hajaannutaan tässä. Palataan sitten tähän takaisin ennen auringonlaskua. Parasta varmistaa tarkasti, ettei Kurokage varmasti ole päässyt lähelle rajaa, ja saanut vihiä olinpaikastamme." Akame sanoi nelikolle, ja nuo nyökkäsivät, ennen kuin hajaantuivat eri suuntiin.

Akame itse lähti etenemään pohjoisrajalle, ja ajatuksiinsa uppoutuneena loikki tottuneesti oksia pitkin. Siksipä kishu hämmästyikin toden teolla, kun jokin tumma hahmo viiletti kovaa vauhtia sitä vastaan. "Hei, pysähdy!" Akame huudahti tuon perään, ja käänsi jyrkästi suuntansa kohti hahmoa. Kishu ei kuitenkaan ehtinyt lähteä etenemään, kun hahmo pysähtyi vähän matkan päähän. Jos se olisi vihollinen, miksi se olisi pysähtynyt? Akame tuumi, ennen kuin uskaltautui lähestymään hahmoa varautuneena. Toinen vaikutti myöskin hyvin nopealta, ja siksi kishu ei tahtonut ottaa turhia riskejä.

Akamen ilme muuttui hämmästyneeksi, kun toinen paljastuikin kogaksi. Gaikotsun ilme taas synkkeni, kun se tunnisti Akamen. Vaikka kogalla ei varsinaisesti ollut mitään suoraan Akamea vastaan, oli toinen iga, tai ainakin entinen sellainen, ja igat olivat nykyään hänen vihollisiaan. Akame pysähtyi muutaman metrin päähän. "Mitä teet täällä, Gaikotsu?" Kishu kysyi, ja Gaikotsu hätkähti siitä, että toinen tiesi hänen nimensä. "Minä..ööh..kunhan vain kuljeskelen.." Gaikotsu vastasi. Se ei voinut paljastaa toiselle, että oli oikeasti etsimässä Tesshiniä. Akamen ilme muuttui hiukan kysyvämmäksi. Kishu oli varma, että Gaikotsulla oli jotain muutakin mielessä, muttei pitänyt sitä uhkana, sillä kogat olivat lähes yhtä paljon Kurokagea vastaan, kuin Ohun soturitkin.

Volya

Sakemanni oli saapunut Alpeille, tai ainakin niiden reunamille. Itse vuorille hän ei ollut kiipeämässä. Volya ei ollut törmännyt muihin Kurokagen alaisiin matkalla, mutta pyrki pysymään liikkeellä välttääkseen epämiellyttäviä kohtaamisia. Nyt pitäisi löytää joku paikallinen, mieluiten Ohun laumasta.

Metsäisellä alueella sukkelasti kulkenut Volya Pysähtyi aloilleen, kun tämän korvat poimivat ääniä lähistöltä. Uros nosti katseensa oksistoon edessäpäin ja näki kahden hahmon liikkuvan hyvin nopeasti oksien seassa. Havainto oli aluksi hälyttävä, mutta hahmot näyttivät liikkuvan ohitse, eivätkä suinkaan sakemannin suuntaan. Sotakoira oli utelias havainnosta ja hetken aprikoinnin jälkeen lähti hiljaa kävelemään hahmojen menosuuntaan. Olihan hän nyt turvallisemmilla mailla, kuin aikaisemmin Kurokagen joukot kohdatessaan.

Hiljaisen ja lyhyen kävelyn jälkeen Volya kuuli puhetta edessäpäin ja sai hahmot näkökenttäänsä. Osittain tumma ja kokonaan valkea koira olivat vastaikkain ja he vaihtoivat sanoja, joita sakemanni ei erottanut, mutta näytti siltä etteivät he olleet samalla puolella. Kaksikko ei myöskään näyttänyt huomanneen paikalle saapunutta Volyaa, mikä johtui varmaan siitä, että heidän välissään oli jonkun verran tiheikköä. Sakemanni katsoi tarkemmin koiria ja toinen heistä näytti tutulta. Sekunnin murto-osassa aivot prosessoivat näyn ja realisaatio iski. Gaikotsu? Mitä sinä täällä teet? Uros pohti hieman hämmentyneenä. Tilanne näytti epävarmalta, eikä harmaaturkki aikonut jäädä katsomaan sivusta, etenisikö tilanne taisteluun. Siinä samassa tämä syöksyi tiheikön läpi lähemmäs ninjakoiria, tullen samalla varmasti huomatuksi. "Hei!" Volya huudahti kaksikolle, enemmänkin ilmoituksena paikallaolostaan, kuin tervehdyksenä ja jäi odottamaan reaktiota.

Akame & Gaikotsu

Akame tuijotti yhä Gaikotsua, ja kaksikon välillä oli kiusallinen hiljaisuus. "Eikös sinun pitäisi olla klaanisi luona?" Kishu kysyi hetken hiljaisuuden kuluttua. Gaikotsu yritti olla mahdollisimman rento. "Toki, mutta nyt kun meillä ei ole sen kummempaa tekemistä, kun igat metsästävät maillamme, ei liikkuminen ole kiellettyä." Gaikotsu vastasi. Se olisi tahtonut jo päästä pois tilanteesta. Akame nyökkäsi, kuin asia olisi ollut täysin normaali, mutta salaa tunsi toivon heräävän sisällään. Ovatko klaanit sopimassa rauhaa? Akame ajatteli, kunnes yhtäkkinen "hei" huudahdus sai kummankin ninjakoiran kääntämään katseensa äänen lähteen suuntaan.

"Volya!" Gaikotsu huudahti, eikä voinut olla väläyttämättä kevyttä hymyä. Akame katsoi kummissaan liivin suojaamaa sakemannia, sitten kogaa, joka näytti tuntevan kishulle tuntemattoman koiran. Akame ei kuitenkaan unohtanut hämmentävästä tilanteesta huolimatta käytöstapojaan, ja nyökkäsi tulijalle kevyesti tervehdykseksi.

Volya

Volyan luulot olivat oikeassa, toinen koirista todella olikin Gaikotsu. Akamen kevyt nyökkäys hämmensi sotakoiraa kovin. Tiheikön suojissa hän oli selvästi arvioinut tilanteen väärin. Tajutessaan muukalaisen olevan hyväntahtoinen, uros yritti parhaansa mukaan palauttaa kohteliaisuuden, tosin vielä hieman hämmentyneenä.  Sakemanni lähestyi kaksikkoa rauhallisesti. "Gaikotsu. Kuka tämä on?" Volya kysyi, nyökäten hieman Akamen suuntaan, nyt erittäin kiinnostuneena valkoisen Kishun identiteetistä.

Gaikotsu & Akame

Gaikotsu hiukan epäröi, kun Volya pyysi häntä esittelemään kishun. Koska koga ei ollut tuon kanssa kovin hyvissä väleissä, tämä vain vilkaisi nopeasti Akamea, joka ei kuitenkaan hämmentynyt tilanteesta, ja astui pari askelta eteenpäin.

"Voit puhutella suoraan minuakin, Volya." Kishu aloitti kohteliaasti, jopa mainiten tulijan nimen, jotta toinen ei tuntisi oloansa millään tavalla uhatuksi. "Nimeni on Akame. Olen entisen ylipäällikön, Ginin, adjutantti, ja yksi Ohun ylimmistä upseereista." Valkoturkkinen esitteli. Arvonimen kertominen oli vain pelkkä muodollisuus, sillä kishu ei ollut tyyppiä, joka rehvastelisi asemallaan. Se oli kuitenkin kerrottava, jos tuo sakemanni olisi mahdollisesti halukas liittymään joukkoihin. Kishu ei kokenut toista uhkaksi, kun kerran Gaikotsu vaikutti tuntevan hänet, eikä kogat hänen tietääkseen veljeilleet Kurokagen alaisten kanssa.

Kishu piti hetken hiljaisuuden, ennen kuin kohotti hiukan toista korvaansa. "Oletko ohikulkumatkalla, vai onko sinulla syykin liikkua täällä päin?" Akame tiedusteli. Se piti äänensävynsä koko ajan ystävällisenä. Tottakai kulkijoiden motiivia oli tiedusteltava, mutta koskaan kishu ei tahtonut tehdä sitä epäkohteliaasti.

Volya

Akamen kohteliaisuus ja formaalisuus tekivät vaikutuksen sakemanniin ja hän pystyi jo nyt sanomaan, että Kishu oli hyvin karismaattinen. Vaikka korkea-arvoiseen upseeriin törmääminen oli mieluisa käännös tapahtumissa, Akamen antamat tiedot ihmetyttivät Volyaa hieman. Entisen ylipäällikön? Tämä pohti ja kävi päässään läpi ennalta tietämiään tietoja Ohusta. Ennen Japaniin saapumista hän tiesi Ginin olevan ylipäällikkö, mutta sen on täytynyt muuttua ajan myötä. Volyan pohdinnan kuitenkin keskeytti Akamen utelu hänen paikallaolon syystään.

Harmaaturkki hymyili rennosti, tajutessaan tavoittelemansa tilaisuuden tulleen. "Olen itseasiassa etsiskellyt jotakuta Ohusta. Olisin halukas liittymään riveihinne." Tämä totesi varmalla äänensävyllä. "Pahoittelen reviirillänne oleskelusta, mutta värvääjien paikantaminen on ollut hankalaa." Sakemanni jatkoi ja käänsi katseensa hetkeksi Gaikotsun suuntaan. "Ellen olisi törmännyt Gaikotsuun vähän aikaa sitten, olisin saattanut joutua hankalaan tilanteeseen Kurokagen värvääjien kanssa." Viimeaikainen ja hektinen välikohtaus oli vielä hyvin Volyan muistissa.

"Anteeksi puheenaiheen muuttaminen, mutta eikö Gin ole enää ylipäällikkö? Onko hänelle tapahtunut jotain?" Sakemanni kysyi.

Akame & Gaikotsu

Akame katsoi Volyaa, kun toinen alkoi puhua ja kertoa syytään liikkua Ohun alueilla. Kishu oli varonut paljastamasta mitään, mutta sakemanni vaikutti luotettavalta, ja yhteys Gaikotsuun vahvisti shinobimestarin käsitystä vaikutelmasta. Kun Volya kertoi olevansa halukas liittymään Ohun joukkoihin, Akame oli jopa hiukan yllättynyt, mutta samaan aikaan helpottunut. Ohun uudet liittyjät olivat harvassa, johtuen varmaan siitä, ettei heidän olinpaikkaansa kerrottu ulkopuolisille.

Gaikotsu pysytteli hiukan sivummalla. Se olisi tahtonut poistua, muttei halunnut olla epäkohtelias tai herättää mitään epäilyksiä. Se paloi myös halusta vaihtaa muutaman sanasen Volyan kanssa, joten koga tyytyi istuskelemaan sivummalla puuttumatta keskusteluun. Kun Volya mainitsi välikohtauksesta Kurokagen alaisten kanssa, sekä kishun, että shikokun katse nauliutui nyt sakemanniin. Gaikotsun ilme oli innostunut, mutta Akamen katse oli tyyni.

"Ikävää, että törmäsit heihin. Olen kuitenkin iloinen, että selvisitte hengissä. Kurokage tiukentaa otettaan Japanin ympärillä koko ajan." Akame vastasi, hiukan huolta sekä äänessään, että katseessaan. Pian Volya kysyi Ginistä, ja kishu pudisteli päätään. "Gin-herra on täysin kunnossa. Hänen luovutettuaan paikkansa pojalleen Weedille, Weedin vanhempi veli, Yukimura, otti ylipäällikön tehtävän hoitaakseen voitettuaan veljensä." Kishu selitti. "Hän on kuitenkin hyvä johtaja." Akame lisäsi vielä, ja hymyili kevyesti.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Akame katsoi taivasta, ennen kuin pudotti katseensa takaisin Volyaan. "En näe mitään syytä sille, miksi et olisi tervetullut Ohun joukkoihin. Minulle suoduin valtuuksin hyväksyn sinut ilomielin joukkoomme. Pääset tutustumaan muihin sotureihin tukikohtaamme, mutta valitettavasti tukikohdan ytimeen pääsy on toistaiseksi turvallisuussyistä evätty muilta kuin korkea-arvoisilta sotureilta. En kuitenkaan usko, että kanssasi tulee hankaluuksia sen asian suhteen." Akame totesi, taas hymyillen kevyesti. Se ei epäillyt lainkaan, että sakemanni olisi minkään sortin soluttautuja. Volyan kehonkieli ja pienet eleet eivät antaneet kishun tarkoille silmille syytä epäillä vilppiä.

Volya

Weed? Yukimura? Paljon on tainnut tapahtua... Volya ajatteli Akamen selittäessä ylipäälikön vaihtumisen. Hän kuitenkin päätti olla kyselemättä enempää, kaiken epäselvän pitäisi valjeta myöhemmin. Sakemanni hymyili rentona, mutta myös hieman helpottuneena Akamen hyväksyessä hänet Ohun joukkoihin, vaikka oikeastaan odotti sitä vastausta. "Kiitos, en tuota pettymystä." Volya vastasi itsevarmana ja nyökkäsi, tai pikemminkin kumarsi pienesti. Hän ei odottanut pääsevänsä lauman sisäpiiriin heti, joten se ei haitannut. Luottamus täytyisi ansaita ja juuri sen Volya aikoi tehdä.

// Anteeksi viikon hiljaisuus :S //

// ei se mitään ^^ minullakin on ollut aika paljon kiireitä //

Gaikotsu & Akame

Akame nyökkäsi Volyan sanoille, ja uskoi, ettei sakemannin sanat olleet valhetta. Valkoturkkinen katsoi sitten taivaalle, ennen kuin antoi katseensa laskeutua hitaasti metsän suuntaan. "Kulje tästä itään päin, kunnes saavut rajalle. Todennäköisesti sinua yritetään käännyttää pois, mutta pyydän yhtä alaisistani tulemaan sinua vastaan. Toivon mukaan pääse myöhemmin tutustumaan myös ydinalueisiin." Kishu totesi, ja hymyili lähes huomaamattomasti. Ja toivottavasti ehkä vielä joskus Futago-solan paratiisiin. Akame lisäsi mielessään.

"Sinun taas on paras palata johtajasi luo. Hän ei ehkä pidä siitä, että tulet tapaamaan Tesshiniä." Kishu sanoi Gaikotsulle, ennen kuin loikkasi oksistoon ja lähti etenemään kohti tukikohtaa. Gaikotsu punastui kevyesti. Akamen päättelykykyä ja tarkkaa silmää ei voinut hämätä. Koga kuitenkin antoi kishun sanojen olla, ja loikkasi nopeasti ympäri. "Tässä sitä sitten taas ollaan." Gaikotsu totesi vinosti hymyillen.

Volya

Akamen sutjakkaasta poistumisesta Volya päätteli Kishunkin olevan ninjakoira. Sotakoira ei uskonut ensiksi tapaavansa lauman ylimmistöä, erityisesti rajojen ulkopuolella, muttei voinut valittaa tapahtuneesta. Olihan hän onnistunut tehtävässään. Volya ei heti aikonut pitää kiirettä rajalle menosta, vaan aikoi vaihtaa pari sanaa paikalle jääneen Gaikotsun kanssa. Hän hymähti hieman tajutessaan, kuinka samanlainen tilanne oli Yamanashiin verrattuna. Tosin, tällä kertaa Gaikotsukin ilmeisesti etsi jotakuta."En odottanut tapaavani sinua täällä." Sakemanni sanoi rennosti, kohauttauen kulmiaan ja luoden lievästi yllättyneen ilmeen.

Gaikotsu

Koga rentoutui heti silminnähden, kun Akame poistui paikalta. Koga kuitenkin tunsi tahtomattaan lievää kiitollisuutta siitä, että Akame ei aikonut kertoa hänestä eteenpäin, tai ei ainakaan antanut olettaa niin. Rennosti hymyillen Gaikotsu kääntyi Volyan puoleen, ja naurahti kevyesti toisen toteamukselle. "Totta puhuen, en minäkään sinua, vaikka tiesinkin mihin suuntaisit viime tapaamisemme jälkeen." Koga totesi, ja kallisti hiukan päätään. Gaikotsun ilme muuttui hiukan vakavammaksi. "Kohtasitko matkalla ongelmia, vai miksi saapumisesi alpeille kesti näin pitkään? Vai oletko liikuskellut täällä jo kauan törmäämättä yhteenkään Ohun koiraan? Se olisi aika harvinaista." Gaikotsu kyseli, ja istahti alas. Koga päätti antaa myös toiselle mahdollisuuden vastata kysymyksiin.

Volya

"Kunhan pidin varani." Volya vastasi rennosti Gaikotsun uteluun matkan kestosta. "Vaikken ole ollutkaan täällä kauan, on tullut selväksi että pitää olla varuillaan Kurokagen joukkojen takia." Harmaaturkki jatkoi, palaten mielessään parin viikon takaisiin tapahtumiin Yamanashissa ja sitten takaisin nykyhetkeen. Oli oikeastaan aika uskomatonta, että hän oli törmännyt Gaikotsuun jälleen, ja vielä Akamen kaltaisen upseerin seurassa. "En tiedä mitä varten olet täällä, tai mistä tunnet Ohun upseerin, mutta taidan jäädä sinulle velkaa, kiitos." Sakemanni sanoi ja hymyili pienesti. Vaikka Gaikotsun paikallaolon syy kiinnosti Volyaa, hän ei aikonut kuulustella sitä, sillä se näytti olevan yksityinen asia.

Gaikotsu

Kogauros nyökkäsi Volyalle, ja totesi samalla olevansa samaa mieltä Kurokagen sotureista. Kun Volya viittasi syyhyn, miksi Gaikotsu oli paikalla, ja mistä tämä tunsi Akamen, koga kiusaantui hetkeksi, mutta hymyili jälleen. "Se on aika pitkä tarina.." Gaikotsu sanoi naurahtaen. "Oikeastaan Akame on entisen johtajani ystävä. Mutta sen jälkeen, kun minun klaanini, siis kogat, ja hänen entinen klaaninsa igat ovat olleet sodassa, emme ole olleet kovin läheisiä." Gaikotsu sanoi, ja vilkaisi nopeasti siihen suuntaan mihin Akame oli äsken hävinnyt, kuin varmistaakseen, ettei kishu ollut tosiaankaan enää lähistöllä.

Volya

Lisää sotia? Sakemanni mietiskeli Gaikotsun selittäessä klaaninsa taustan. Laumaan päästyään hänen täytyisi päivittää tietonsa Japanin tapahtumista. Kogan vilkaistessa Akamen menosuuntaan, Volya ajatteli tulevaa. "Ymmärrän." Tämä vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen. "No, oli mukavaa tavata sinut taas, mutta minun pitänee varmaan lähteä. Myöhässä saapuminen ei varmaan näytä kovin vakuuttavalta." Volya jatkoi, naurahtaen itsekin hieman lauseen loppuun. Sotakoira ei tiennyt mikä tulisi odottamaan häntä, mutta oli valmis mihin tahansa haasteisiin.

Gaikotsu

Koga hymyili Volyan lausahdukselle, ja nyökkäsi sitten toisen sanoille. "No, Ohussa ollaan armollisempia, kuin vaikkapa minun klaanissani." Gaikotsu totesi virnistäen. Arashi oli hyvä johtaja, ja tiukka kuri piti heidän laumansa hyvin koossa. "Oli ilo törmätä jälleen minunkin puolestani. Toivottavasti tapaamme taas pian uudelleen." Gaikotsu jatkoi, ja katseli sitten oksistoon. Se mietti, oliko hänellä vielä jotain sanottavaa uudelle tuttavuudelleen, muttei keksinyt mitään.

Volya

"Samoin." Volya vastasi Gaikotsun viimeisille sanoille, samalla kääntyen ja ottaen muutaman askeleen Akamen neuvomaan suuntaan. Hän ei tiennyt, mitkä mahdollisuudet kahden uudelleentapaamiseen olisivat, mutta toivoi, ettei se olisi taistelukentällä. Tähänastinen mielikuva Kogista tosin oli positiivinen, eikä hän uskonut konfliktin mahdollisuuteen laumojen välillä. Sakemanni vilkaisi vielä Kogan suuntaan. "Älä kuole." Uros lausui vitsikkäästi ja hymyili.

// pelataanko tässä samassa pelissä Volyan saapuminen muiden Ohulaisten luo? Voisin tuoda sitten Akamen takaisin //

Gaikotsu

Koga katsoi Volyaa, virnistäen toisen sanoille. "Sitä samaa toivon sinulle!" Gaikotsu naurahti. Paimenkoirasta näytti olevan tulossa jonkinnäköinen tuttava, ehkäpä jopa ystävä. Gaikotsu kuitenkin oli varovainen, juurikin sen takia, ettei kävisi liian läheiseksi Ohun lauman kanssa. Vaikka veljeily Ohulaisten kanssa ei ollut suoranaisesti kielletty, niin Gaikotsu ei tahtonut pettää Arashia. Olihan Tesshin yksi Ohun sotureista, samoin Akame. "No, toivottavasti törmäämme taas!" Gaikotsu sanoi, ennen kuin loikkasi oksistoon, ja lähti etenemään kohti omaa aluettaan.

// Gaikotsu poistuu //

//Käy, helpompi näin ^^//

Volya

Volya katsoi hetken Gaikotsun perään tämän kadottua näkökentästä ja alkoi sitten kävelemään Akamen neuvomaan suuntaan. Hän käveli hyvän tovin rauhallista vauhtia ja tarkoituksella pidättäytyi kiirehtimästä, sillä ei halunnut ajautua ongelmiin, jos tieto hänen saapumisestaan ei ollut ehtinyt vielä ulottua rajalle asti.

"Aloillasi!" Tuntemattoman henkilön ääni raikui läheltä. Sakemanni pysähtyi välittömästi ja vilkuili eteensä, josta luuli äänen kuuluneen. Vähän matkan päästä lähestyi varovaisesti, mutta reippasti kaksi hahmoa. Silmiään siristäessä hahmojen ulkonäöt tulivat selväksi Volyalle. Vahvarakenteinen Dobermanni ja huomattavasti sirompi Hokkaido, tosin jälkimmäisen rotua sotakoira ei tunnistanut.

"Kuka olet ja mitä asiaa sinulla on tänne?" Isompikokoinen koirista tiedusteli. Volya oletti tämän olevan Ohun laumalainen, ehkä jonkinlainen vartija. "Nimeni on Volya, minun on tarkoitus tavata joku täällä." Harmaaturkki totesi rennosti. Dobermanni silmäili saksanpaimenkoiraa hitusen vainoharhaisesti ja kääntyi Hokkaidon puoleen. "Oletko varma, että tämä on odottamasi tyyppi?" Vartija kysyi toveriltaan, selvästi epävarmana sakemannin aikeista. "Ei se sattumaa voi olla, en ole ikinä nähnyt mitään tuollaista." Toinen koira vastasi, viitaten suojaliiviin, jota hän myös kummaksui. Kaksikon sananvaihdon perusteella Volya oletti Hokkaidon olevan Akamen mainitsema alainen.

Dobermanni näytti rentoutuvan hieman toverinsa vastauksen seurauksena ja käveli hieman sivummalle, poistuen keskustelusta. "Selvä sitten, minut ohjeistettiin opastamaan sinut rajan sisäpuolelle." Hokkaido selitti lyhyesti, puhuen nyt Volyalle. "Selvä juttu, näytä vain tietä." Sakemanni vastasi ja lähti seuraamaan opastaan pois alueelta. Hän ei tiennyt mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan, mutta odotti jonkinlaista koetta tai haastattelua Ohulaisilta hänen kykyjensä tai kokemuksensa selvittämiseksi.

Akame

Kishun katse pysyi vielä pitkään siinä suunnassa, mihin vihollinen oli juossut. Akame pysytteli puun oksalla hiiren hiljaa, ennen kuin uskalsi luottaa siihen, että ympäristö oli turvallinen. Akame pudottautui alas ja huokaisi. Vihollisten eksyttäminen kävi joka kerta haastavammaksi, ja valkoturkkinen aavisteli, että Kurokage alkoi pikkuhiljaa hahmottaa heidän elinaluettaan. Akame aikoi kuitenkin muiden Ohun soturien tavoin pyrkiä pitämään heidän olinpaikkansa salassa niin pitkään kuin mahdollista. Heidän lukumääränsä oli vielä auttamattoman pieni verrattuna Kurokagen sotureihin.

Alkoi jo hämärtää, kun Akame palasi rajan tuntumaan. Siellä tämä tapasi alaisensa, joka kertoi Volyan saapuneen jo aikoja sitten. Kishu kiitti hokkaidoa, ennen kuin lähti etenemään kohti sisäaluetta. Volya oli hokkaidon mukaan opastettu jonnekin oleskelualueen tuntumaan.

Pian kishu saikin sakemannin näköpiiriinsä. (?) Tuo pisti silmään muiden soturien seasta suojaliivinsä vuoksi, ja kishu kääntyi nyt suoraan kohti Volyaa, kävellen muutamat askeleet rauhallisesti kohti uutta tulokasta. "Mukavaa, että löysit perille Volya." Akame sanoi tasaisella äänellään, ja pysähtyi. "Pahoittelen, etten saapunut sovitusti. Tuli hiukan hankaluuksia rajalla." Kishu paljasti, mutta ei valottanut tapahtumia sen enempää. "Vaikka alkaa olla myöhä, vaihtaisin mieluusti kanssasi vielä muutaman sanasen, jos se vain sopii." Kishu ehdotti. Ilme oli Akamelle tyypillisen vakava, mutta äänensävy ystävällinen.

//Tulikin muutoksia, luulin syntymäpäiväni aikana olevani vähemmän aktiivinen, muttei asia ollutkaan näin ^^//

Volya

Akamen lähettämä Hokkaido oli opastanut Volyan lauman oleskelualueelle ja pyytänyt sakemannia pysymään siellä ainakin tilapäisesti, ennen poistumistaan. Volyan odottamaa koetusta tai testiä ei ikinä tapahtunut ja uros oli päässyt jo muun lauman joukkoon, jota hän ei itse ollut odottanut. Sotakoiran harvinainen varustus näytti herättävän huomiota muiden seurassa, mutta se ei vaikuttanut Volyaan itseensä , sillä uros oli tottunut tähän manner-Aasiassa matkatessaan.

Harmaaturkki oletti ainakin enemmistön paikalla olevista laumalaisista olevan rivisotilaita, joten hän ei yrittänyt aloittaa keskustelua kenenkään kanssa, vaan päätti siirtyä lepäämään loitommalle lauman enemmistöstä, sillä oli matkannut koko päivän. Illan hämärtyessä Volya huomasi tutumman hahmon lähestyvän, ja sakemanni vakuuttui sen olevan hänen aikaisemmin tapaamansa Akame.

Akamen saavuttaessa puhe-etäisyyden, makuulla ollut sotakoira nousi välittömästi pystyyn ja jäi kuuntelemaan, mitä asiaa Kishulla olisi. Toisen vakavasta ilmeestä oli hankala arvioida asian luonnetta, mutta ystävällinen ääni viittasi siihen, ettei se olisi mitään turhan totista. "Tietysti, Akame-herra." Volya vastasi sutjakaasti.

Akame

Valkoturkkisen odottaessa toisen vastausta, pysytteli tämän katse koko ajan sakemannissa. Kun Volya vastasi myöntävästi, Akame nyökkäsi, ja kääntyi sitten selin toiseen. Kishu lähti kulkemaan hiukan kauemmas väkijoukosta, olettaen toisen uroksen seuraavan. Akame ei tahtonut käydä sananvaihtoa koko joukon kuullen, vaan tutustua Volyaan rauhassa, ja tehdä omat johtopäätöksensä toisesta ilman muiden vaikutusta niihin.

Päästyään hiukan väljemmille vesille metsän suojiin, Akame kääntyi toisen puoleen (?). "Haluan, että tiedät, että yhdenkin uuden soturin apu on korvaamaton Ohulle." Kishu kertoi, ennen kuin käänsi katseensa eteenpäin. "Kuulisin sinusta mielelläni lisää. Oletan ulkonäkösi puolesta, ettet ole täältä päin." Akame aloitti, vilkaisten jälleen toiseen. "Onko sinulla myös jokin tietty syy liittyä riveihimme? Mikäli se on henkilökohtainen, en utele enempää." Akame lisäsi loppuun. Ylimistön jäsenenä, oli kishu myös alemmille sotureille hyvin kohtelias ja kunnioittava, olivatpa he tuttuja tai tuntemattomia.

Volya

Volya lähti seuraamaan Akamea pois muun lauman luota. He pysähtyivät etäämmälle laumasta ja harmaaturkki jäi kuuntelemaan, mitä asiaa Igalla olisi. Akamen kysyessä sakemannin syistä liittyä laumaan, tämän ilme muuttui hieman epavakaaksi, ehkä jopa epämukavan oloiseksi. Volya laski katseensa alemmas, hiljaa tarkkaillen sivusilmällä suojaliiviänsä muistojen virratessa uroksen mieleen. "Voisi sanoa, että syyni ovat henkilökohtaisia." Tämä vastasi Akamen kysymykseen ja nosti katseensa takaisin Kishun suuntaan, palaten taas perusolemukseensa. "Ja olet oikeassa, en ole täältä päin." Sotakoira lisäsi pienen, mutta huomattavan hiljaisuuden jälkeen. "Olen ollut siellä täällä, mutta alunperin Venäjältä." Uros lopetti. Hän ei ollut varma, miten tietoisia paikalliset olivat Japanin ulkopuolisista maista, mutta muisti Gaikotsun maininneen tavanneensa Venäläisiä sotakoiria ja veikkasi Akamenkin olevan tietoinen hänen kotimaastaan.

// Kiireitä on ollut, mutta toivottavasti peli jatkuu taas aktiivisesti minunkin osaltani (: //

Akame

Valkoturkki katseli tarkkaan Volyan kasvoja, kun toisen ilme muuttui epävarmemmaksi hänen kysymyksensä myötä. Kishu ei silti pahoitellut, tai muuttanut ilmettään, vaan katsoi toita neutraalisti, arvioiden. Akame ei saanut kuitenkaan sakemannista sellaista käsitystä, että toisella olisi jotain Ohulle harmillista mielessään, ja siksi tämä vain nyökkäsi Volyan sanoille. "Ymmärrän. En utele enempää." Kishu sanoi, ja kuunteli taas jälleen toisen uroksen jatkaessa kertomustaan kotimaastaan.

"Venäjältä on tullut paljon rotusi edustajia, muun muassa Venäjän sotakoirat." Akame sanoi pienen hiljaisuuden kuluttua. "Olemme saaneet niiltä suunnilta paljon hyvää vahvistusta Ohulle, mutta toisinaan sieltä tulee myös paljon rikkinäisiä ja epävakaita koiria, joiden tarkoitusperistä ei ota selvää." Kishu kertoi, ja kohotti sitten katseesi Volyaan. "Saatan vaikuttaa hiukan turhan tunkeilevalta, mutta voit luottaa siihen, että ajatusteni takana on ainoastaan Ohun lauman turvallisuus." Akame sanoi, ja siirsi sitten katseensa eteenpäin, odottaen, tahtoisiko sakemanni sanoa jotain.

Volya

Tieto Venäjän sotakoirista kiinnosti suuresti sakemannia. Vaikka tämä oli aiemmin ohimennen kuullut Gaikotsun mainitsevan heistä, hän ei olettanut koirien olevan samaa rotua. Uros myhähti sisäisesti yhteensattumalle muttei harkinnut sitä mahdollisuutta, että hän tuntisi ketään heistä. Akamen jatkaessa ja selittäessä kuulustelun syyn, Volya ei reagoinut juuri mitenkään, vaan piti rennon ja huolettoman olemuksen. Tämän verran hän oli osannut päätellä. "Ymmärrän. Turvallisuus on tärkeää täällä päin. Kuten aiemmin mainitsin, tapasin jo Kurokagen alaisia." Tämä jatkoi hymyillen hieman.

Akame

Kishu nyökkäsi Volyan sanoille, ja katsoi sitten eteenpäin. "En toivonut sinun kohtaavan heitä, mutta toisaalta on hyvä, että tiedät millaisia he osaavat olla." Valkoturkkinen sanoi, ja otti sitten muutaman askeleen eteenpäin, kääntämättä katsetta sakemannista.

"Emme yleensä testaa uusien tulokkaiden taistelutaitoja, jos sille ei näytä olevan tarvetta. Uskon taitoihisi, mutta et ole tavallinen koira. Ottaisin mielelläni selvää sinun taidoistasi." Kishu sanoi, ja kääntyi sitten kohti sakemannia. "Annan sinun tehdä ensimmäisen siirron. Tahdon nähdä, miten hyökkäät." Akame sanoi, muttei näyttänyt ulospäin juuri valmistautumisen merkkejä. Akamen mieli kuitenkin oli valpas, ja silmät tarkkailivat toista urosta korvista hännänpäähän. Shinobimestari oli kyllä valmis, mutta sitä ei voinut oikeastaan päällepäin päätellä.