Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat

Tulevaisuuden Torahampaat on vuonna 2015 perustettu roolipeli, joka perustuu Ginga-sarjaan. Pelissä pelataan sekä omilla että sarjassa esiintyvillä hahmoilla.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Satoshi - Katurakki

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Buruizaa



Viestien lukumäärä : 57
Join date : 15.04.2015
Ikä : 20
Paikkakunta : Mun komeroni

ViestiAihe: Satoshi - Katurakki   Ke Huhti 22, 2015 2:15 am




When everything you love is leaving
You hold on to what you believe in



y l e i s t i e t o a
Nimi » Satoshi (ent. Shchenok)
Suomennos » "kirkasjärkinen" (ent. "nimi" venäjää ja tarkoittaa "penikkaa")
Ikä » noin 3 vuotta.
Laji » koira.
Rotu » seropi (suomenajokoira + labradorinnoutaja/siperianhusky)
Sukupuoli » uros.
Kotoisin » Zelenograd, Venäjä.

Liittouma »

Motto » " Miksi esittää ylpeää ja jaloa, kun voi riehua vapaasti? "

Ääninäyte » Yamadera Koichi
Puhetapa » Satoshin puhetavasta heijaastuu energisyys. Koira saattaa puhua nopeasti yhteen hengenvetoon vaikka kuinka paljon, jolloin kuulijan itsensä suurinpiirtein on vedettävä henkeä.
Satoshi puhuu selkeästi ja kuuluvasti. Tunnetilat erottuvat äänestä selkeästi.
Tunnusbiisi(t) »
Rammstein - Moskau
Set It Off - Why Worry
Skillet - Not Gonna die

u l k o n ä k ö
Satoshista ei uskoisi, että sen hallitseva rotu on husky. Koiran korvat ovat lupat, sillä on lyhyt turkki ja pitkät koivet.
Satoshi on noin 70 senttiä korkea ja painaa reilu 30 kiloa. Se on hoikka, korkeuttaan pidempi koira. Satoshi ei ole erityisen lihaksikas koira ja on voimiltaan keskiverto.
Kuten mainittu, Satoshin turkki on lyhyttä, mutta alusvilla on tiivistä ja pitää kylmän loitolla ja hylkii myös vettä. Satoshin pohjaväri on valkoinen - selkä ja puolet päästä ovat toffeenruskeat. Satoshilla on otsallaan kellertävät valesilmät. Nenänalunen ja leuka ovat mustat.
Silmät ovat melko pienipupilliset ja näyttävät mustilta, mutta tosiasiassa ovat tummanruskeat.
Oikean silmän ylitse kulkee kaksi arpea.


Break their hold
'Cuz I won't be controlled


l u o n n e
Satoshi ensinäkemältä vaikuttaisi olevan tavallinen, vähän yksinkertainenkin nuori jannu, jonka ei uskoisi vaivaavan päätään millään sen syvemmillä. Koira suhtautuu usein uusiin tuttavuuksiin avoimella ja ennakkoluulottomalla, mutta jokseenkin häpeämättömällä tavalla.
Satoshin luonne on koiran nuoresta iästä huolimatta muuttunut useaan otteeseen, vaikka voidaan kai sanoa, että tuon persoonallisuus on vielä kehittymisvaiheessa.
Satoshi vastaa lähes täydellisesti stereotypista käsitystä nuoresta kapinallisesta - uros on suorasanainen, joskus hieman töykeäkin ja vaikuttaisi ajattelevan minä-minä-minä-periaatteella. Satoshi ei myöskään tunnu välittävän, mitä muut tuosta ajattelevat.
Harvoin Satoshi haluaa olla tahallaan ilkeä, mutta kornisti ilmaistuna sen hyvät käytöstavat ja jalous kuolivat sen mestarin, Goroun, mukana.

Pentuna Satoshi oli hyvin alistuva ja kiltti nyhverö, jota muiden oli helppo pompotella ja kiusata.
Satoshista kuitenkin kasvoi reipas, rämäpäinen ja melko karskikin tapaus, joka ei mielellään ota käskyjä vastaan.

Vaikka onkin tottunut yksinäisyyteen, Satoshille ei tuota vaikeuksia ottaa kontaktia tuntemattomiinkaan. Päin vastoin, nuorukainen on varsin utelias ottamaan selvää vastaan sattuvista kulkijoista.
Satoshi kuitenkin tylsistyy helposti jos seura on turhan hillittyä tai hiljaista. Silloin uros saattaa alkaa piruilemaan toisen kustannuksella. Satoshi onkin hyvin huumorintajuinen ja tapaa heittää huulta joskus sopimattomissakin tilanteissa vaikkapa vain tunnelmaa keventääkseen.
Satoshissa on myös pientä naistennaurattajan vikaa - se ihastuu helposti ja yrittää usein tehdä vaikutuksen tapaamiinsa narttuihin. Ehkäpä isältä peritty luonteenpiirre?

Satoshin suhtautuminen ihmisiin on samaan aikaan välinpitämätöntä sekä uteliasta. Uros kuitenkin varttui aikuisen mittoihin ihmisten keskellä Moskovan kaduilla. Satoshi ei ole koskaan antanut silittää itseään, mutta ei myöskään varsinaisesti pelkää ihmisiä.


m e n n e i s y y s

Varhaiselämä

Satoshi sisaruksineen oli Kaunotar ja Kulkuri-tyyppisen romanssin tulos. Satoshin emo, Anya, oli muotovalio siperianhusky ja isä, Yantar, taas sekarotuinen villikoira. Kaksikko tapasi Anyan ollessa karkuteillä kotoaan. Noilla synkkasi oitis ja Anya otti tavakseen karkailla useammin tavatakseen Yantarin. Suhde jäi lyhyeksi - Anyaa alettiin pitää lie'assa ja Yantar katosi jäljittämättömiin, ties vaikka oli löytänyt toisen nartun. Anya oli kuitenkin kerennyt tulla kantavaksi ja paria kuukautta myöhemmin synnytti viisi tervettä pentua. Isäntä ei kuitenkaan ollut tästä ilahtunut. Hän salli emon imettää pentujaan kaksi viikkoa, kunnes lastasi nämä pahvilaatikkoon ja kuljetti kauas kaupungin ulkopuolelle.
Oli lopputalvi ja pennut olivat aivan liian pieniä selviytyäkseen yksin. Ne pysyivät kutakuinkin lämpiminä, mutta nälkä kurni. Lopulta, vaistojensa varassa, yksi urospentu lähti ryömimään laatikosta. Se oli Satoshi. Pentu oli kuitenkin rääpäle, joka hädintuskin ymmärsi vielä maailmasta mitään, olivathan sen silmätkin vasta auenneet. Yllättävän pitkälle pentu pääsikin, mutta tuupertui pian kylmään lumihankeen.

Vastoin kaikkia odotuksia, rääpäle ei kuollut. Ei, kun se seuraavan kerran avasi silmänsä, sen oli ympäröinyt monta muuta suurinpiirtein samanikäistä pentua ja kiltit ruskeat silmät katsoivat sitä lempeästi. Kyseessä oli narttukoira, joka oli kuullut penikan surkean valituksen ja ottanut sen hoiviinsa. Nartun nimi oli Bereza. Se oli villikoira, joka kuului omituiseen alkukantaisten metsästyskoirien kulttiin, joka koostui vain keskikokoisista, pystykorvaisista koirista.
Kultin johtaja ja Berezan puoliso, Vesna, ei ollut tyytyväinen uuteen tulokkaaseen - eihän sitä tiennyt, millainen hurtta penikasta kasvaisi. Bereza kuitenkin vaati saada pitää huolta pikkuisesta, koska pariviikkoinen pentu ei voisi selvitä luonnossa yksin. Vesna suostui pitkin hampain.

Kuukaudet kuluivat ja muiden pentujen korvat nousivat pystyyn ja hännät kaartuivat kippuroille - paitsi ottolapsen. Sen korvat pysyivät lupallaan, se kasvoi myös muita pentuja huomattavasti korkeammaksi ja muistutti enemmänkin ajokoiraa. Toisin kuin muille pennuille, ei tälle pitkäkoivelle annettu kunnollista nimeä, vaan sitä kutsuttiin Shchenokiksi, mikä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan "penikkaa". Shchenok oli usein ikätovereidensa kiusan kohde ja vanhemmatkin koirat katselivat sitä pitkin nenäänsä. Kun Shchenok oli 5 kuukautta vanha, Vesna ajoi sen pois laumasta, Berezan vastusteluista huolimatta. Shchenok kuitenkin vakuutteli kasvattiäidilleen, että pärjäisi kyllä. Bereza neuvoi Shchenokia suuntaamaan Moskovaan - siellä oli paljon kulkukoiria ja ihmisiä, jotka ruokkivat koiria säännöllisesti. Siellä Shchenok pärjäisi nuoresta iästään huolimatta.
Ja niin Shchenok jätti hyvästit rakkaalle ottoäidilleen ja lähti  vaeltamaan kohti Moskovan ydintä.

Moskova

Bereza ei ollut valehdellut kulkukoirien määrästä - niitä tuli lähes joka kulman takaa vastaan. Shchenok oli samaan aikaan niin haltioissaan kuin hämmästynytkin - Moskova oli upea kaupunki sen silmissä mutta samalla pelottava. Ihmisiä oli paljon, autot päristelivät teillä. Shchenokilta ei kuitenkaan mennyt kauaa sopeutua. Se oppi nopeasti, miten liikkua kaduilla turvallisesti. Muiden kulkukoirien suosioon se ei kuitenkaan päässyt. Tämä johtui luultavasti pennun kiltistä luonteesta ja "katu-uskottavuuden" puutteesta. Shchenok kuitenkin oppi pärjäämään omillaan ja löysi katon päänsä päälle Pyhän Vasilin katedraalista.

Gorou

Reilu yksivuotiaana Shchenok joutui elämänsä ensimmäiseen oikeaan taisteluun. Uros oli löytänyt roskakorista täysin syömäkelpoisen kinkunmötikän. Hän lähti etsimään rauhallisempaa ruokailupaikkaa, mutta ikäväkseen törmäsi muuan pahansisuiseen kulkukoiraan jengeineen. Kyseinen tuntematon rakki vaati Shchenokin löytöä itselleen. Shchenok ehdotti, että he voisivat jakaa kinkun. Tämähän ei kulkurakille kelvannut ja se yritti kaapata kinkun Shchenokilta. Vaikka Shchenok oli kiltti, se ei aikonut toimia öykkäröijän kynnymattona.
Uros päästi irti, mutta tarrasi välittömästi varkaan kurkkuun kiinni. Tällöin muu jengi kävi Shchenokin kimppuun. Nuori uros oli kokematon tappelija, mutta yritti pistää hanttiin parhaansa mukaan. Se jäi kuitenkin alakynteen ja kerkesi jo ajatella, että ne kulkukoirat söisivät varmaan hänetkin. Silloin paikalle ilmestyi tuntematon koira, joka kirjaimellisesti pieksi jengin 6-0. Shchenok sai pitää kinkun ja henkikultansa. Tosin nuorukainen oli saanut kaksi ilkeää arpea naamaansa.

Shchenokin pelastanut koira oli puhdasrotuinen kainkoira, joka esittäytyi Gorouksi.  
Shchenok tarjosi kiitollisuudenvelassaan Goroulle puolet saaliistaan. Kainkoira oli ilahtui nuorukaisen käytöstavoista ja hyväksyi kiitollisuudenosoituksen. Shchenok myös ehdotti, että ulkopaikkakuntalainen Gorou yöpyisi katedraalissa, siellä sai nukkua yönsä rauhassa. Goroulle kelpasi tämäkin.
Illan tullen urokset rupattelivat niitä näitä keskenään. Kävi ilmi, että Gorou oli vanha metsästyskoira, joka oli kotoisin Japanista. Sen omistaja oli kuollut sydänkohtaukseen ja vanhoilla päivillään Gorou itse oli päättänyt, että halusi nähdä kotimaansa vielä kerran ennen omaa loppuaan.
Myös Shchenok kertoi oman tarinansa, vaikkei muistanutkaan, mistä oli varsinaisesti syntyisin. Goroun kävi sääliksi syrjittyä nuorta.

Kun aamu sarasti, Shchenok heräsi saadessaan läpsäisyn kuonolleen. Gorou seisoi sen edessä, ryhdikkäänä ja ylpeänä.
" Ylös siitä, unikeko. Lähdemme kohti Japania. " Niin Gorou oli sanonut. Shchenok häkeltyi. Vitsailiko toinen? Goroun vakava ilme kuitenkin kertoi, ettei kyseessä ollut vitsi. Shchenok ei kuitenkaan uskonut korviaan. Gorou kertoi, että oli vaikuttunut Shchenokin käytöstavoista yhtä paljon kuin Shchenok oli vaikuttunut Goroun taistelutaidoista.
" Japanissa kaltaisellesi nuorelle osataan antaa arvostusta. "
Lisäksi Gorou totesi, että olisi mukava saada matkaseuraa. Sitä paitsi, olihan vanhuksella hyvä olla nuorempi yksilö mukanaan, ihan turvaksi. Gorou lupautui opettamaan Shchenokia taistelemaan.
Mikäpä minua täälläkään pidättelee, Shchenok oli miettinyt. Sillä ei ollut perhettä, ei laumaa, ei mitään.
Täten Shchenok suostui ja kahden uroon matka halki suuren Venäjän saattoi alkaa.

Matka halki Venäjän

Kaksikon matka kulki yli jokien ja järvien, läpi kaupunkien katujen. Vaikka Shchenokin kunto ei ollut kovin kummoinen, sai se voimaa jaksaa eteenpäin katsellessaan vanhaa Gorouta, joka ei vaikuttanut vaativan paljoakaan lepohetkiä. Vaikka Gorou alkoikin pikkuhiljaa vanhuuttaan heikentyä, sen mielenlujuus oli suorastaan pelottavaa.
Shchenokin kunto nousi väkisinkin - kun koirat eivät olleet liikkeellä, Gorou koulutti nuorempaansa. Shchenok olikin kelpo oppipoika, se oli nopea ja halukas oppimaan. Nuorukainen oppi muunmuassa uimaan ja metsästämään. Myös sen taistelutaidot paranivat sen myötä, mitä lähemmäs määränpäätä päästiin. Ja mitä enemmän Shchenok oppi taistelemaan, sitä enemmän sen itsevarmuus kasvoi. Se alkoi myös kutsua Gorouta "mestariksi".

Yllättävää kyllä, mutta Shchenokin ja Goroun matka sujui melko rauhallisesti. Erimielisyyksistä muiden koirien kanssa selvittiin lähinnä puhumalla. Novosibirskissä kaksikko auttoi narttua ja tämän pentuja, joita ahdisteli uroskoira. Tilanne oli kuitenkin kaksi vastaan yksi eikä kovin paljoa voimaa tarvittu.
Kuitenkaan tämä narttu pentuineen ei suinkaan ollut ainoa, joita Shchenok ja Gorou pysähtyivät auttamaan. Venäjä on iso maa ja apua tarvitsevia paljon. Oli kyse sitten eksyneestä pennusta tai loukkaantuneesta vanhuksesta, kaksikko pyrki aina auttamaan parhaansa mukaan.
Ja jos totta puhutaan, näitä "sankaritekoja" seuranneet kiitokset ja kehut saivat Shchenokin hieman ylpistymään. Goroun nuhtelut kuitenkin saivat nuorikon pysymään maan pinnalla.

Avuliaisuus kuitenkin venytti kaksikon matkaa huomattavasti - ne saapuivat Vladivostokiin viisi kuukautta Moskovasta lähdön jälkeen. Gorou sanoi, että saattoi jo tuntea kirsikankukkien tuoksun nenässään.
Koirat livahtivat seuraavaan Japaniin lähtevään rahtilaivaan.
" Sinulle pitäisi keksiä nimi. Eihän Shchenok ole mikään oikea nimi ", Gorou oli todennut laivareissun aikana, muttei puhunut asiasta sen enempää. Sen sijaan urokset päätyivät kertomaan taas enemmän itsestään.
Shchenokilla löi tyhjää, kun Gorou kertoi olevansa entinen Ohun soturi, joka oli mukana kaatamassa jättiläiskarhu Akakabutoa. Mikä ihmeen Ohu? Ja jättiläiskarhu?
Gorou jatkoi tarinaansa Ohusta ja sen sotureista. Shchenok kuunteli kärsivällisesti, mutta oli salaa epäuskoisen huvittunut. Se ajatteli, että Gorou oli vanhuudenhöperö ja sepitti tarinoita päästään. Tai yritti vetää nuorempaansa nenästä. Totta tai ei, Gorou osasi kertoa tarinansa hyvin.

Perillä Japanissa

Laiva pysähtyi satamaan Niigatassa. Tämä oli koirien päätepysäkki. Tai ei varsinaisesti - niillä oli vielä yli 600 kilometrin matka Wakayamaan, Goroun kotiseudulle.
Matkalla he kuulivat villikoirilta Ohun sotureiden sodista niiden vihollisia, kuten geenimanipuloitua hirviötä ja tyrannikoira Hougenia, vastaan.
Gorou vaikutti huolestuneelta, Shchenok taas oli epäilevä. Olivatko kaikki paikalliset umpihulluja, vai tapahtuiko Japanissa asioita, joita moskovalainen katurakki ei voinut ymmärtää? Pikkuhiljaa Shchenok alkoi uskoa jälkimmäiseen selitykseen.

Yksin jälleen

Shchenok ja Gorou viipyivät Wakayamassa aina seuraavaan kevääseen asti, jolloin Shchenok oli hiukan yli 2-vuotias. Gorou oli jo pidemmän aikaa ollut heikossa kunnossa. Raskas matka Venäjältä Japaniin oli vaatinut veronsa - vanha koira ei enää eläisi kauaa.

" Satoshi. " Gorou oli sanonut yhtäkkiä, kun uroot olivat makoilleet niityllä katselemassa täyteen kukkaansa puhjenneita kirsikkapuita. Shchenok ihmetteli.
" Mitä? "
Gorou hymyili väsyneesti.
" Sinun nimesi voisi olla Satoshi. Kirkasjärkinen. "
Gorou yski kuivasti ja joutui ottamaan tukea nuoremmasta uroksesta. Shchenok, tai Satoshi, tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäpiitään pitkin. Tähänkö heidän yhteinen matkansa päättyisi?
" Älä kuole, mestari Gorou. Ole kiltti. " Nuorempi sai hädin tuskin ääntään kuulumaan itkun karvastellessa kurkussa. Gorou hymyili jälleen, ylpeänä oppilaastaan.
" Pidä itsestäsi huolta, Satoshi. "

Ja kornia tai ei, Gorou nukkui pois auringon painuessa horisontin taakse.
Satoshiksi uudelleenristitty uros hautasi ystävänsä sille samaiselle niitylle ja viipyi haudan läheisyydessä pitkän aikaa.
Goroun kuolema muutti Satoshin luonnetta jälleen hieman. Uroksesta tuli hieman kovempi ja epäjalompi kuin aikaisemmin, sillä tästä tuntui, että oli sen kohtalo jäädä aina yksin.
Niinpä entinen kulkurakki Shchenok jatkoi vaeltamistaan yksinäisenä Satoshina.


When life pushes me
I push harder
What doesn't kill me makes me stronger


t a i s t e l u t e k n i i k a t
Satoshi käyttää taistellessaan kynsiään ja hampaitaan niinkuin mikä tahansa koira, eikä osaa erikoistekniikoita.

Lienee kuitenkin mainitsemisen arvoista, että Satoshi osaa käyttää sukeltamistaitojensa avulla vettä hyväkseen, eli toisin sanoen vetää vastustajansa pinnan alle, jolloin peli on usein nopeasti selvä, ellei toinen satu myös olemaan sukellustaitoinen.

Saattaisi kyllä olla halukas oppimaan erikoistekniikoita, jos opettaja löytyisi.

o m i n a i s u u d e t

Taito » • • • •
Voima » • • •
Karisma » •
Nopeus » • • • • • » ajokoiran ominaisuus, jota kevyt kroppa ja pitkät, vahvat jalat edesauttavat
Kestävyys » • • • •
Älykkyys » • • •
Puruvoima » • • • •
Kivunsietokyky » • • • •
Ketteryys » • • • •
Refleksit » • • •
Tekniikat » •
Metsästystaito » • • •
Uimataito/Sukeltaminen » • • • • • » osittain noutajalle ominaista, mutta Gorou opetti sukeltamaan
Puissa hyppely » •

a i s t i t

Näkö » • • • •
Kuulo » • • •
Haju » • • •

p e r h e

Isä » Yantar » ei ole tavannut.
Emo » Anya » ei muista tästä juuri mitään.
Sisarukset » 4 kappaletta, ei nimiä » luultavasti kuolleet.

Kasvattiemo » Bereza » rakastaa kovin, toivoo että tapaisi tämän vielä joskus.

Mestari/isähahmo » Gorou » rakastaa ja kunnioittaa yhä, puhuu tästä aina kunnioittavaan sävyyn.

Puoliso » ei ole.

Jälkeläiset » ei ole.

m u u t a
Satoshi on variaatio vanhasta hahmostani Sabakusta. Satoshi ja Sabaku jakavat saman ulkonäön, lukuunottamatta sitä, että Sabakulla oli mustaa selässä. Satoshi on luonteeltaan teinimäisempi kuin Sabaku. Myös heidän menneisyytensä eroavat toisistaan melkolailla.

Pelitapahtumat

Once upon a time in Akita (Unknownsoldier/Sirius)
Kesken.

Pelityyni Biwajärvi (Untamed/Raika)
Satoshi osui sattumalta paikalle, kun Raika oli treenaamassa sukeltamista. Alkukankeuksien jälkeen kaksikko yllyttyi hieman flirttailemaan, jopa uimaan ja leikkimään keskenään, kunnes Kurokagen alaisia saapui paikalle ja hilpeä tapaaminen päättyi verityöhön. Raika katosi paikalta pian ja Satoshi saattoi kuolleet koirat viimeiselle leposijalleen.

Suhteet

Raika - positiivinen tuttavuus. Tosin mielipide Raikasta jäi hieman epävarmaksi kaksikon välisen tapaamisen jäädessä lyhyenpuoleiseksi.


Pelaaja » Buruizaa

c o p y r i g h t s
Hahmo © Buruizaa
Kuva © Buruizaa
Tiedot © Buruizaa
Lyriikat © Skillet
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Satoshi - Katurakki
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat :: Laumat ja Hahmoesittelyt :: LAUMATTOMAT-
Siirry: